tiistai 17. kesäkuuta 2008

Veneillen auringonlaskuun

Nyt tulee pastorilta saarnaa. Tästä merkinnästä ette tule löytämään juurikaan huumoria, paitsi siinä tapauksessa että huumorintajunne on luonteeltaan todella mustanpuhuvaa, ja pidätte kipeästä tragikomediasta.


Tiedossa on vaikeita puheenaiheita ja päivän politiikkaa.


Ylitorniossa on tapahtunut kamalia asioita.
"Perheensä surmannut vanhus hoiti kehitysvammaisia tyttäriään kotona ilman apua."
(Iltalehti 17.kesäkuuta 2008)


Pistää hiljaiseksi. Kyseessä on sotien veteraani, jonka voitaisiin perustellusti sanoa osansa tehneen tämän maan hyvinvoinnin eteen. Faktat asiasta ovat vielä hämärän peitossa : miksi tällaista on tapahtunut, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen varmaksi sanoa. Tekijä on jättänyt jälkeensä kirjeen, jonka sisältöä luonnehdittiin "perheen sisäisten asioiden käsittelyksi".

On epäilty, että epätoivoisen teon takana on loppuunpalaminen. Mies ei enää jaksanut vaan päätti tehdä kerralla selvää kaikesta. Game over ja sukulaisille pullaa.


Pysähdytäänpä hetkeksi miettimään tämän maailman menoa.

88-vuotias ihminen palaa loppuun.
Palaa loppuun. Burnout. Sairasta.

Mitä tämä kertoo meidän yhteiskunnastamme?


Onko todella niin, että tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä 88-vuotiaan ihmisenkin on oltava jatkuvasti skarppina ja jaksettava hoitaa sekä omat että toisten asiat? Onko todella niin, ettei hyvinvointivaltiolla ole varaa kustantaa omaishoitajille edes sen verran resursseja, että nämä pääsisivät välillä levähtämään? Omaishoitajan raskaaksi käyvän arjen keskellä parikin päivää omaa aikaa voisi auttaa. Tai se, että edes taloudellinen toimeentulo turvattaisiin, eikä elämä olisi jatkuvaa kituuttamista.

Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa, joista noin 31 000 saa tukea.

Onko liikaa pyydetty, että yhteiskunta huolehtisi heikoistaan ja vanhoistaan edes sen verran, että nämä kokisivat elämänsä elämisen arvoisiksi? Jaksaminenhan sinäänsä on hyvin yksilöllistä.

En tiedä Ylitornion tapauksen faktoja. Onko apua osattu pyytää, onko pyyntöihin vastattu?
Tietoa asiasta ei ole, mutta tämä ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on se, että tässä maassa on paljon pahoinvointia, koska ihmiset eivät enää välitä toisistaan.

Kuinka monta kertaa jokainen meistä onkaan ohittanut sammuneen kadulla ja ajatellut, että tämä ei kuulu minulle. Se on ihan normaalia. Kaikki eivät voi voittaa. Elämä on valintoja.

Puhutaan siitä, kuinka deekuja hyysätään, ja sossupummit saavat rahaa. Näin voi toki ollakin joidenkin kohdalla, mutta esim. mielenterveyspuolella ne, jotka apua tarvitsisivat, saavat purkin pillereitä ja kehotuksen soitella päivystykseen jos psykoottinen tila pahenee.

Se on surullista.

Ihmiset jotka ovat väsyneitä elämään sinäänsä, tarvitsevat apua. Ja sellaiset ihmiset eivät välttämättä ole enää siinä tilassa, että osaavat itse sitä pyytää.

Tässä kohtaa muut ihmiset astuvat kuvaan. Tai ainakin meidän pitäisi. Tässä kohtaa pitäisi jokaisella väsyneellä olla sellaisia ystävällisiä käsiä, jotka tarttuvat kiinni ja kannattelevat, kun ei enää itse jaksa. Sen sijaan meillä on medikalisoitunut ja välinpitämätön yhteiskunta, joka kertoo että jos et hymyile voittajan hymyä ja suorita jokaista päivää entistä tehokkaammin, olet menneen talven lumia ja valmis romukoppaan. Pitää yrittää lujempaa. Jos et jaksa, ota pilleri ja tee parempaa tulosta.


Omaishoitajan tuki on 320 euroa kuukaudessa miinus verot. Jos sen sattuu siis saamaan täysimääräisenä. Itse tiedän eräänkin tapauksen, jossa katsottiin että yhdeksääkymmentä lähestyvä sokea, yksin elävä vanhus pärjää niin hyvin itsekseen, ettei omaishoitajana toimivalle sukulaiselle ole perusteita maksaa korvauksia.


Rahahan tässä ratkaisee.

Onko Oy Suomi Ab köyhä? Ei ole.
Otetaanpa esimerkki.


Sosialistipresidenttimme viettää kesäisiä tunnelmia ja kertoo yllättyneensä kuinka uusi vene Kultaranta VIII on niin vimpan päälle mainio alus, että se kulkee jopa sivuttain.
(HS 16.kesäkuuta 2008)

Design-alus korvasi entisen Kultaranta VII:n.
Presidentin mukaan vanhaan veneeseen liittyi vahva tunneside: "Haikeaa on jättää kumppani". Luulen että Ylitorniossa ollaan samankaltaisissa tunnelmissa.

En halua edes kertoa, mitä mielleyhtymiä tämä herättää. Voin vain vihoissani vihjata, että jotain pitää työntää jonnekin, ja sivuttaisliikkeen sijaan asioita laitetaan mielikuvassani sisäkkäin - kivuliain seurauksin.

Sen sijaan kylmää matemaattista faktaa voin tarjoilla seuraavasti :

Presidentin uusi vene Kultaranta VIII on maksanut 1,9 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja. Ainakaan vielä tänä kesänä sitä ei tultane käyttämään edustustarkoituksiin. Kyseessä on siis presidenttiparille kustannettu leikkikalu.


Tämän lelun hinnalla voitaisiin kustantaa 5 937, 5 kuukautta omaishoitoa.
Vuosissa laskettuna siis noin 494,7 vuotta.

Tai jos haluttaisiin ilmaista asia toisin, noin 500 ihmistä saisi tällä vuodeksi tarvitsemansa avun päivittäiseen jaksamiseen. Voisi vaikka maksaa laskujaan, tai ehkä tilata lehden ja lukea kuinka Suomen asiat sujuvat tällä hetkellä. Nauttia vaikka kupin kahvia siinä lukiessaan.


Toivotaan että nämä 500 jaksavat omin voimin seuraavan vuoden.

Toivotaan myös että aurinkoisella Naantalin seudulla piisaa ilmoja veneilyyn.


Oikein hyvää juhannusta presidentille.


Muille toivotan sitä vilpittömästi.




-Pastori-

3 kommenttia:

Teemu kirjoitti...

Taas kehutaan. Olkoon sitten vaikka keskinäinen kehumiskerho kyseessä, niin silti. Tällä kertaa osasit vakavaa asiaa käsitellä järkevästi, silti koskettaen. Muusikonrenttu ei suinkaan ole aivan tyhmä jätkä.

Pastori kirjoitti...

Kiitoksia. Aina ei jaksa olla hauska, joskus pitää kurnuttaa myös vakavissaan. Tämä asia kun ei ihan itsestään korjaannu, jos siihen ei kiinnitetä huomiota.

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin kiitos tärkeän aiheen käsittelystä!

Sokean vanhuksen kuulumisista sen verran, että 90 ikävuotta lähestyessään hän on - valitettavasti, mutta varsin luonnollisesti - alkanut dementoitua. On epäluuloja, pelkoa ja syyttelyjä. Omaishoitajana toimii edelleen jo keski-iän ylittänyt lapsi, joka on itse niin fyysisen kuin psyykkisen tilanteensa takia pitkällä sairaslomalla, virallisesti siis työkyvytön. Laittaa ajattelemaan.

Koko maailmaa emme voi pelastaa, mutta aina joskus voimme kysyä ihmisiltä ympärillämme: "Pärjäätkö, jaksatko? Tarvitsetko apua?" Välittäminen ei ole väärin.

Kauniita kesäpäiviä Pastorille, seurakunnalle ja vähän presidentillekin!