tiistai 17. maaliskuuta 2009

Nälkäisiä tuloksentekijöitä

Puhuvat että on lama. Tarkoittanevat kuitenkin taloudellista, eikä sitä henkistä mikä on vaivannut jo vähän pitemmän aikaa. Henkisen köyhyyden mittarina voidaan pitää esim. mainostauluja ja niiden arvomaailman suhdetta kuluttajiin. Parhaat ohilyönnit saadaan aikaan, kun mainostaja aliarvioi mainoksen kohteen, siis kuluttajan, järkikultaa. Tähän kun vielä yhdistetään todellisuudesta vieraantuneet poliitikot, niin johan lähtee.

Hiljattain törmäsin kadunvarrella hilpeään mainokseen jolla oli lähdetty rakentelemaan raskaan sarjan laskusuhdanteen torjuntaa. Taulusta minua toljotti demoniset kasvonpiirteet omaava säästöpossu, jonka vampyyrin suuhun oli laitettu teksti : "Älä ruoki lamaa".

Mainoksen kantava ajatushan on tietenkin se, että vietettäisiin kulutusjuhlaa huolimatta siitä että nyt on vähän kireät ajat. Voihan olla että oman osakesalkun arvo on tippunut edellisvuodesta, eikä varaa ylimääräiseen Thaimaan lomaan ole. Näin ainakin kuvittelen kokoomuslaisten lärspepien ajattelevan. Mitään varmaa käsitystä asiasta minulla ei ole, sillä ainoa salkku minkä omistan sisältää vanhoja veropapereita ja yhden asunto-osakkeen josta minulla on vielä 40 tonnia velkaa. Niinpä voin vain vetää johtopäätöksiä siitä mitä lehdissä lukee.


Toisin kuin maatamme johtavat ääliöt ajattelevat, kaikilla ei ole varaa viettää ylimääräistä joulua lamantorjunnan verukkeella. Yllättävän usealla on nimittäin nyt ennenaikainen kesäloma, potkunkuva persuksissa ja työnhaku päällä. Potkuja saavat niin luottamusmiehet kuin raskaana olevat naisetkin. Huumorintajuisimmat yritykset maustavat erokirjeet hymiöillä ja toivottavat erotetuille hyvää työpäivää. Tälläisen työpäivän hyvyys riippuu toki pitkälti siitä oletko osakkeenomistaja vai työtön duunari.



Onneksi töitä on tarjolla vaikka millä mitalla. Esim. www.mol.fi -palvelussa on jatkuvasti vähän yli kolme sivua myyntiedustus- ja puhelintöitä tarjolla. Kahdessa ilmoituksessa kolmesta etsitään nälkäisiä tuloksentekijöitä joille myynti on asenne ja jotka haluavat olla osana nuorekasta ja dynaamista työympäristöä jossa reippaat ja ulospäinsuuntautuneet supermyyjät vilkuttelevat leijonankynsiään. Jostain syystä 30 vuotta paperiteollisuuden prosessikattilaa vahtineet työttömät eivät lämpene myymään "asiakaslähtöisiä ratkaisuita haastavassa b2b-ympäristössä" puhtaalla provisiopalkalla. Vanhanaikaiset dinosaurukset kun luulevat vielä erheellisesti, että työmaalla oleskelusta pitäisi maksaa palkkaa.

Nämä vastahankaiset työnvieroksujat sitten viisaampiensa harmiksi yhtäkkiä kieltäytyvät kuluttamasta vedoten siihen että ei ole rahaa. Eivät mokomat ruojat ymmärrä mitään kansantaloudesta. Onneksi meillä on kuitenkin niin neuvokkaita poliitikkoja, että heiltä ei jää ns. uuniperuna pellille näinkään vaikean tilanteen edessä.

Intohimoisena hiihtäjänä tunnetun edesmenneen presidentti Urho Kekkosen henkinen reinkarnaatio, ihme hiihtäjä Matti Vanhanen keksi, että valtiontalous voidaan taata sillä, että pakotetaan ihmiset pysymään töissä lainsäädännön keinoin. Tässä on kuitenkin omat ongelmansa. Kansalaisia on nimittäin hankalaa kieltojen avulla estää kuolemasta työnsä ääreen. Tämä raukkamainen ja epäsolidaarinen verojenkiertometodi kun on sellainen, että kun se viimeinen valomerkki napsahtaa, ei raadosta saa enää irti rahaa valtiolle vaikka kuinka maanittelisi.

Onneksi on olemassa tehokkaampia ja humaanejampiakin keinoja lingota ihmisistä euroja irti.

Voidaan esimerkiksi pohtia ministerivoimin keinoja, joilla saataisiin ihmiset hyväksymään se tosiasia, että joku vie heidän rahansa. Kun tämä saadaan onnistumaan, ihmiset on helppo pitää tyytyväisinä. Ei ihmisiä varmaankaan kiinnosta miksi ruoka on kallistunut 20 prosenttia vuodessa ja kenen taskuun rahat on laitettu. Nämä ovat ministeritason asioita, joilla tavallisten lypsylehmien ei kannata ylikoulutettua päätään vaivata.

Otetaan vaan kiltisti psyykenlääkkeet, laitetaan Tenavaipat paikoilleen ja lähdetään muiden 70-vuotiaiden kanssa pirtsakka, kireä hymy naamalla myyntikonttorille tekemään tulosta. Aamupuuro kannattaa jättää syömättä - parhaat provisiot syntyvät nälkäisinä.


Ote Myyntifirma-Suomi-Sanakirjasta:
- nälkäinen tuloksentekijä = työstä ei makseta palkkaa
- myynti on asenne = jos et myy tarpeeksi, saat potkut
- nuorekas työympäristö = jos olet ruma/et anna pomolle, saat potkut
- dynaaminen työympäristö = ovi käy hyrrän lailla kun väki vaihtuu
- reipas työntekijä = sinun oletetaan tekevän töitä 24/7 ilman eri korvausta
- ulospäinsuuntautunut = jos olet ruma/et kikata hysteerisesti, saat potkut
- näyttää kyntensä = jos et kuseta asiakkaita pyyteettömästi, saat potkut


Hyviä työpäiviä, hymiöllä tai ilman.



-Pastori-

torstai 12. maaliskuuta 2009

Vapahtajamme Mikkoset

Jo muinaisissa teksteissä osattiin ennustaa kuinka suuret ja mahtavat tulevat meitä johtamaan.


"Siihen aikaan antoi sotapäällikkö Halonen käskyn, että koko Itä-Uudellamaalla oli toimitettava liikekannallepano. Tämä mobilisaatio oli massiivinen ja tapahtui Juhani Kaskealan ollessa SA:Intin käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan reservin luetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Timo T.A lähti Itä-Uudeltamaalta, Myrskylän kaupungista ja meni liikekannallepanoa varten Kouvolaan, vittuilemaan tiedotuskersantille joka ei tuntenut arvomerkkejä, sillä hän kuului aroganttien megalomaanien sukuun. Hän jätti kotiin kihlattunsa Ninan, joka on kampaaja. Majuri Mikkosen siellä ollessa tuli Ninan julkkikseksi tulon aika, ja hän sekoili suorassa tv-lähetyksessä. Hän rinnasti päivähoidon natsi-Saksaan ja hoiti lapsia kotona, koska heille ei ollut tilaa hoitopaikassa."

- Suurta kirjaa vapaasti muotoillen, toim. huom. -



Olen monesti tuskaillut tosi-tv:n ala-arvoisuudesta sekä siitä, kuinka ihmisillä on pakottava tarve jeesustella lapsiaiheella. Mikä olisikaan luontevampaa, kuin yhdistää tosi-tv ja lapsilla jeesustelevat ihmiset keskenään kurjuuden maksimoimiseksi?


Puhun tietysti Suomen Ozbourneista, Timo T.A Mikkosesta ja hänen iki-ihanasta, niinikään väkeviä mielipiteitä omaavasta vaimostaan Ninasta joka on on eri mieltä paitsi lasten päivähoidosta, myös ilmeisesti syvällisistä uskon asioista kuten kunnon loisteputken kuuluukin.


Mediajulkkisten kunniaksi on toki todettava, että suomalaiset ovat keskimäärin melko vaisua kansaa, joka ei pidä suurta meteliä itsestään, mutta onneksi keskiarvot saadaan kohdalleen, kun tavallista tallaajaa vastassa on toisella puolella touhukkaita superihmisiä - jotka eivät niin sanotusti pidä kynttiläänsä vakan alla. Ihmisiä, joiden televisio-ohjelmissa on taustamusiikkina teema Avaruusseikkailu 2001:stä ja heidän lapsensa on opetettu puhumaan kirjakieltä.


Tarvitsemme jämäkkyyttä tähän kurjuuden aikaan. Miehiä, jotka lähtevät sotaan vaikkei kukaan ole erikseen pyytänyt. Miehiä, jotka ymmärtävät kuinka raskasta on olla kotiäiti, ja ottavat sen tähden 17 vuotta itseään nuoremman emännän joka kestää äitiyden haasteet eikä kyseenalaista alfauroksen ajatuksia. Miehiä jotka tituleeraavat itseään kansainvälisiksi superkuuluisuuksiksi, jotka ovat aloittaneet suoraan huipulta.


Tarvitsemme naisia, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä vahvasti ilman korkeakoulutuspohjaa. Naisia, jotka eivät anna suunvuoroa sellaisille, joilla ei ole järkeä eikä sydäntä. Naisia, jotka tarmokkaasti jyräävät vaikka koko kirkkovaltuuston mielipiteet jos ne ovat vääränlaisia. Naisia, joiden synnyttämät ykkösluokan kansalaiset ovat sellaista priimaa, että nettisivuillakin mainitaan
6- ja 7-vuotiaiden olevan jo aikaihmisen kehitystasolla (ote Mikkosten nettisivuilta) :



Timo T.A. Mikkonen on naimisissa kampaajamestari Nina Mikkosen kanssa ja heillä on vuonna 2002 ja 2003 syntyneet pojat, Mikael Tapio Antero (s. 1971) ja Matias Timo Anshelm (s. 1978). Timo T.A.:lla on edellisestä avioliitosta kaksi aikuista lasta, Tero ja Terhi, 24.


Kyseessä ei voi olla virhe, koska
Mikkonen on todellinen mediapersoona, jolla on ainutkertainen kyky puhua suoraan ihmisille, saada sanomansa perille, herättää tunteita ja saada ihmiset ajattelemaan tapahtumien, ihmisten ja asioiden yhteyksiä.





Viimeistään tämä todistaa, että meillä on käsissämme todellista A-ryhmää, ydingraniittia, jämäkkää johtajuutta ja sellaistga geeniperimää mitä ei meiltä muilta tavallisilta pulliaisilta löydy. Tälläisen mahdin edessä ei voi kuin nöyrtyä ja pyytää :

Timo, auta ja opasta meitä. Olen nähnyt valon. Amen.




-Pastori-

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Lasten Asialla vol.2

Varttuneemmat saattavat muistaa kuinka joskus kakaroina oltiin ulkona ja leikittiin milloin mitäkin kesät talvet. Saatettiin ajaa fillarilla täysillä alamäkeen ja kiipeillä kymmenmetrisillä kallioilla. Myöhemmin sitten ryhdyttiin koviksi jätkiksi. Jotkut yrittivät änkeä kyyn pulloon ja saivat pureman, toiset ajoivat mopolla ilman kypärää amisviikset tuulessa lepattaen.

Reenattiin kuudella pullolla keppanaa ja porukoilta varastetuilla tupakoilla aikuisena oloa. Tehtiin kaikkea sellaista, mikä ehkä tarkemmin ajatellen olisi voinut jäädä tekemättäkin, mutta tehtiin kuitenkin ja selvittiin hengissä ja kutakuinkin terveenä aikuisiksi saakka. Oli kaikesta peuhaamisesta huolimatta selkeä ymmärrys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.


Se oli ennen se. (Tässä vaihessa voidaan ottaa mukavampi asento narisevassa keinutuolissa ja koputella piippu tyhjäksi kuistille.)


Nyttemmin tilanne on sellainen, että jos kakarat ovat yksinään kalliolla (ilman kypärää ja suojaliivejä) polttamassa ja juomassa ja pelehtivät jonkin vaarallisen luontokappaleen kanssa, paikalle kutsutaan poliisi, palokunta, ambulanssi, sosiaalitoimi, Liisa Hyssälä, sekä psykologeista ja nuorisopapeista koostuva kriisiryhmä selvittämään tilannetta, jossa avuttomia lapsiparkoja on havaittu epäinhimillisissä olosuhteissa.

Pistetään jonkinlaiset asiantuntijat itkemään lehdistölle kuinka lapsen etu on kaikessa pääasia. Spekuloidaan mahdollisuudella kieltää kyykäärmeet uudella lailla. Mietitään tosissaan dokaisiko nuoriso vähemmän, jos kaljapulloon laitettaisiin suuri etiketti jossa lukee "HYI, EI SAA JUODA". Pidetään tv-paneeleja, joissa ruoditaan nykyajan vanhempien kyvyttömyyttä kasvattaa lasta ilman asiantuntevaa lässyttävistä ämmistä koostuvaa organisaatiota ja pakkohoitavaa neuvolaa. Voivotellaan miten vähän on valtion varoja käytettäväksi huostaanottoihin, joiden pääasiallinen syy on se, ettei vanhemmilla ole varaa PlayStation 3:een - lapsen kehitys kun vaarantuu, jollei hän saa samanlaisia virikkeitä kuin muidenkin lapset.


Lapsen ehdoilla mennään kaikessa julkisuudessa vellovissa lässytätien ja -setien keskusteluissa, mutta mennäänköhän sittenkään?


Hiljattain lehdistössä ilmeni tapaus, jossa isä oli nostanut kakaransa tukasta ilmaan, kun nämä olivat repiä kissanpennun kahtia tapellessaan siitä, kumpi saa näin tyydyttää hellyyden jakamisen tarvettaan. Isä sai syytteen, ja tuomion oikeudessa, kun oli pahoinpidellyt lapsiaan.

Mahtaa olla isäukko melkoinen auktoriteetti tämän jälkeen perheessä. Lapsilla pitää olla oikeuksia. Vanhemmillahan niitä ei enää ole - Googlettakaa vaikka.


Nähdäkseni isä yritti menettelyllään opettaa pikku mussukoille, ettei eläimen repiminen kahtia ole eettisesti suotavaa toimintaa, ja kun verbaalinen puuttuminen ei tilanteen akuuttiuden vuoksi ollut riittävän nopea toimenpide, (kissan hengenlähdön kannalta asiaa tarkastellen) päätti vanhempi toimia fyysisesti lopettaakseen eläinrääkkäyksen.

Nyt pikkusieluiset ihmiset voivat kysyä, onko mielestäni oikein, että lapsia saa pahoinpidellä? Tähän heitän vasta-argumenttina, onko arvon pikkusielun mielestä oikein, ettei lapsia kasvateta? Ero tukistamisen ja sairaalahoitoa vaativan, toistuvan luiden katkomisen välillä on kuitenkin, no, sanoisinko jopa merkittävä.

Kasvatuksen puutteellakin saattaa joskus olla jopa hieman epäsuotuisia vaikutuksia. Jos kasvattajana on X-Box ja sosiaalitäti, voi käydä kuten Britanniassa : lukutaidoton, asosiaalinen 16-vuotias puukotti tuttavansa kuoliaaksi konsolista syntyneen riidan takia. Ihan kotimainen uutinen taas on se, että kaksi 15-vuotiasta on syytteessä koulun tuhopoltosta.



Jos ensimmäinen varsinainen auktoriteetti mihin kasvava miniterroristi törmää on vasta virkaansa toimittava poliisi, (joka ei sekään saa alaikäistä tapausta mihinkään vastuuseen mistään) on jo auttamatta liian myöhäistä. Vasta täysi-ikäisen tekemiin ryöstöihin, tappoihin, pahoinpitelyihin ja varkauksiin saa puuttua. Ei lasten.



Kakarat oppivat jo tarhassa että möykkääminen ja toisten päältä kävely on ihan okei. Kun tähän yhdistetään vielä se fakta, että kun pikku kullanmuruilta taittaa hiuksenkin päästä kotona, on äkkiä oikeudessa tuomiolla kuin Jeesus ristillä - onko mikään ihme, että riiviöt oppivat tekemään jo lapsesta asti ihan mitä huvittaa?

Oman lusikkansa soppaan työntää vielä joku Nina Mikkonen, joka rähjää kotiäitiyden puolesta. Uraäidit ovat fasisteja. Pienille lapsille on kuulemma vahingollista joutua vieraiden hoidettavaksi. Moniko on kuullut afrikkalaisista ADHD-lapsista? En minä ainakaan. Vaikka siellä päin on usein tapana että koko kylä hoitaa yhdessä kaikkien kyläläisten mukuloita.

Tämänkaltaisten mielipideautomaattien kotkotusten pohjalta sitten puuhastellaan lakeja lasten suunnattomien kärsimysten vähentämiseksi - "lapset kärsivät koska päivähoitokokoa ei saada lailla rajoitettua" - mutta samaan aikaan heitetään rikoslainsäädännön ja ammattijeesustelijoiden voimin hatullinen kakkaa niiden vastuullisten vanhempien silmille, jotka yrittävät kasvattamalla tehdä lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Hullujen touhua.


Jos halaat lasta, olet pedari, jos tukistat sitä, olet väkivaltarikollinen. Ole siinä nyt sitten rakastava ja huolehtiva, autoritäärinen vanhempi.





-Pastori-