Soittohommat olisi kenties helpointa hoitaa omalla autolla,
mutta etäisyydet itäisen periferian ja
eteläisen stadiferian välillä ovat
sellaiset, että heikompaa hirvittää, ainakin jos joutuu maksamaan bensiinin
omasta pussistaan. Kuten tiedetään, bensan hinta nousee aina, jos joku diktaattori omistaa öljylähteitä, tai vastaavasti jos jotakuta diktaattoria
ammutaan otsaan ja lähteet otetaan häneltä pois. Siksi käytän keikkamatkoihin
rautateitä, koska luojan kiitos soittopelejä ei tarvitse raahata kotoa asti
keikalle vaan ne poimitaan varastolta kyytiin.
Junassa on mukavaa, koska siellä voi istua lämpimässä
kopissa tuhannen muun kiukkuisen suomalaisen kanssa odottelemassa, että juna
jatkaisi matkaa kohti päämääräänsä. Aikansa kuluksi voi sitten vaikka
kirjoitella blogia, jos netti sattuu toimimaan alueella, ja jos harvaan
asetetuista pistokkeista sattuu tulemaan virtaa läppäriin.
Tätä sepustusta kirjoitin tosin pitkän matkaa bussissa. Syy
moiseen on se, että VR on uudistanut lippujärjestelmänsä nykyaikaiselle
tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että entinen kankeasti toimiva ja
kallis järjestelmä on uudistettu nykyaikaiselle tasolle, eli täysin
kelvottomaksi ja veret seisauttavan kalliiksi sekasotkuksi, joka kiristää
paitsi asiakkaiden, myös henkilökunnan hermot tasolle, joka aiheuttaa Alex
Stubbin kaltaista hymyilyä, ja jonka vaikutus VR:n imagoon on samaa luokkaa
kuin Stephen Elopin vaikutus Nokian osakekurssiin. Junabussi-yhdistelmä on siis
tällä hetkellä valitulla reitillä se ”halvempi” vaihtoehto.
Wanhaan Hywään aikaan, 2010-vuoden loppupuolella, VR karhusi
yhdensuuntaisesta Itä-Etelä-matkasta opiskelijahinnalla tympeät 25-30 euroa. 5
euron vaihteluväli riippui junatyypistä, eli siitä ajetaanko perinteisellä
pikajunalla (sinisellä sisustuksella varustettu häkäpönttö, rillumarei-henki ja
kaihoisat muistelmat tupakkavaunuista), vai istutaanko pakkasessa Italialaisen
junataiteen helmessä (jonka penkit on suunniteltu kääpiöille, ja jonka
wc-järjestelmästä puuttuu hajusta päätellen ulostuloputki kokonaan).
Paikkalipun hinta sisältyy taksaan, riippumatta siitä onko junassa tilaa.
Sitten Lippu-Uudistuksen aika koitti, ja VR:n johto näki, että
se oli hyvä. Pääteltiin, että lippujärjestelmä kannattaa korvata testaamattomalla
ja / tai keskeneräisellä järjestelmällä, joka otetaan ripeästi käyttöön sillä
seurauksella, että junalippuja ei saa automaateista lainkaan noin kahteen
viikkoon. Iltapäivälehdissä tätä puolustellaan sillä, että VR haluaa taata
parhaan mahdollisen asiakaspalvelun kaikissa tilanteissa. Maatessani Tampereen
rautatieaseman lattialla erään keikan jälkeisen lauantai-sunnuntaivälisen yön
kello 5:stä klo 9:ään aamulla en olisi voinut olla asiasta enempää eri mieltä,
ja olisin mieluusti keskustellut rystysilläni tämän möläyttäneen markkinamiehen
kanssa vaikka koko tuon kuluneen ajan.
Olihan minulla toki älypuhelin. Pihtiputaan mummoilla
sellaista ei ole, ja tämän johdosta kerrotaan, että ikäihmiset ovat
eriarvoisessa asemassa nuorempiin kansalaisiin nähden. Lohduksi voin kertoa,
että näin ei ole. Kun yritin kyseisenä yönä ostaa lippua, havaitsin että
verkkokauppa, kyllä, siis verkkokauppa,
oli suljettu yön ajaksi, ja se aukeni klo 6 aamulla. Juna lähti 5:48. Ja ei, en
voinut ostaa lippua juna-automaatista.
Ei, Visa Electron ei kelpaa maksuvälineenä junissa.
Mikä siis eteen? Luova ratkaisu oli maata asemahallin
jäisellä lattialla muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa ja odotella, että
vartioliikkeen stevarihauvat antaisivat minun nukkua siihen saakka, että
lipunmyynnin rouva aukaisisi taivaan portit ja myisi minulle validin junalipun.
Asemalattia majoitusvaihtoehtona jättää uudistuksista huolimatta toivomisen
varaa. Asemalla ei myöskään vielä toistaiseksi ole Valtion Hotellien
toimipistettä, vaan lähin sellainen löytyy Tampereella vasta Sorinkadulta,
jossa reseptionisti päivystää ympäri vuorokauden.
Mutta jottei eksyttäisi ihan sivuraiteelle (anteeksi ontuva
kielikuva), puhutaanpa vielä siitä lippu-uudistuksesta. Lippu maksoi hetki
sitten 25-30 euroa. Nyt uudistetun lipun hintavaihteluväli on hieman laajempi,
26-41 euroa. Lisähintaa tulee, jos lipun ostaa junasta (ei Electronilla, Herran
Vuonna 2011) ja jos haluaa olla perillä määränpäässä muulloin kuin keskellä
yötä tai kukonlaulun aikaan – eli sellaisina aikoina, joina perillä olemisessa
on jokin tarkoitus, esim. minuilla töihin ehtiminen. Jos käyn esim. kerran
viikossa keikalla, maksaa edestakainen matka 52 – 82 euroa.
Ei se niin
kolmenkympin päälle tarkkaa ole. Vuoden aikana saattaa reissuun lipsahtaa
uudistetulla taksalla pauttia rallaa 1600 euroa entistä enemmän.
Melko edullista. Opiskelijahinnalla
siis.
Päivän hinta arvotaan myös reitin mukaan; IL uutisoi juuri,
että valitsemalla esim. kausilipun pidemmälle reitille on hinta monesti
halvempi kuin lyhyellä matkalla. Perskohtaisesti matkustin kerran samaisella
aamuyön juoppojunalla T:re – Joensuu-välin kahdella vaihdolla Riihimäen ja
Lahden kautta. Konduktööriä ei näkynyt ennen Riksua, joten nyin vaivaantunutta
asiakaspalvelijaa hihasta kun jatkoyhteys lähti liikenteeseen. Olin vähän
hämmentynyt, kun junasta (käteisellä, ei Electronilla) ostamani lippu
loppumatkalle oli kalliimpi kuin lippu, jonka olisin voinut ostaa lähtöasemalta
(jos esim. lippuautomaatti, älypuhelin, konduktööri tai lippuluukulta myyty
lippu kelpaisivat maksuvälineenä).
Parasta tässä kaikessa on se, että kukaan VR:n johdossa ei
myönnä reilusti, että perseelleenhän tämä meni. Sen sijaan kaikenkarvaiset
tärkkikauluksiset kekkulit kiirehtivät kiimasta hikoillen selittämään toistensa
päälle puhuen, kuinka uudistus on hieno ja toimiva, ja kuinka täällä palvellaan
asiakkaita onnesta kontallaan.
VR (Valtion Rautatiet, Venaile Rauhassa, Väärä Ratkaisu,
V***n Runk***it, Väärillä Raiteilla, Veturi Ruosteessa, Vastinetta Rahoille,
Vieläkin Ratapihalla, Voi Ristus!) on saanut uusilla tempauksillaan myös
runsaasti näkyvyyttä valtakunnan lehdistössä. Markkinointistrategia (”Kunniasta
viis, kunhan on mainetta!”) toimii ilmeisen hyvin, koska palstamillimetrejä on
saatu vähintäänkin kohtuullinen määrä (myös) viime aikoina:
Katso myös VR sosiaalisessa mediassa:
Mutta tästä huolimatta, sinnikkäästi ja pölkkypäisesti, näillä korteilla mennään, kohti uusia seikkailuja!
"Näin VR evottaa" (E.V.O; verbimuoto evotus, lyhenne sanoista Et Vaan Osaa -Marsvin):
VR:n kyydissä homma etenee, ellei :
-
juna lipsahda jostain syystä aikataulusta
(kevätkausi, talvikausi, syyskausi,
kesäloma, ruuhka-aika, syysloma, joululoma, loma, lehtiä raiteilla, jäätä
kiskoilla, lunta radalla, lunta vaihteissa, vaihteet jäässä, sähkövika vaihteessa,
vaihde rikki, kuski vaihtamassa vaihteita käsin, ratavaurio, routavaurio,
ajolankavaurio, aivovaurio, turvalaitevika, sortunut ratapenger, tuhopoltto,
mielenosoitus, joukkotappelu, termiitit ratapölkyissä, pölkkypäitä
johtoportaassa, ratapölkkyjä kiskoilla, jne.)
-
ilmene jotain laitteistoteknistä tai muuta
matkaa hidastavaa vikaa
(ovi jäässä, ovi rikki, lipun lukulaite
hajalla, kortinlukija ei toimi, portaat jumissa, valot pimeänä, ilmastointi
rikki, kusta lattialla, raivohulluja matkustajia henkilökunnan tiloissa, juna
kyljellään raiteilta suistumisen seurauksena, juna juuttunut liikehuoneistoon
epäonnistuneen pysäköinnin seurauksena, henkilökunta lakossa, henkilökunta
puuttuu, henkilökunta ei jaksa, veturi puuttuu, veturi jäässä, öljyvuoto koneessa,
yms.)
-
sinua poisteta junasta jostain
sattumanvaraisesta syystä
(vääränlainen kännykkä, vääränlainen lippu,
vääränlainen pankkikortti, vääränlainen henkilötodistus, vääränlainen
naamataulu, ei paikkaa ostetusta lipusta huolimatta, maan väärä asento kuuhun
nähden, junahenkilökunnan henkinen luhistuminen paineen alla, matkustajan oma
ratkeaminen ja siitä johtuva pahoinpitely-yritys, raudoittaminen ja jatkokyyti
miekkataksilla, tjsp.)
