Soihtuja ja talikoita

Mitä yhteistä on Olavi Virralla ja Jari Sillanpäällä?


Kumpikin heistä on tullut tunnetuksi loistavana laulajana, ja kumpikin on joutunut kusipäiden silmätikuksi.

Kuvassa sosiaalisen median kenttäoikeuden istunto 3/2018

Somelynkkauksen aikakaudella on helppoa tuhota ihminen ja hänen uransa pelkästään kohdistamalla huomio hänen henkilökohtaisiin ongelmiinsa riittävän pitkäksi aikaa. Verenhimoinen, peruskateellinen ja toisten kärsimyksestä voimaantuva roskajoukko hoitaa loput. Media pistää verirahat taskuun ja pesee kätensä puhtaaksi olemalla vain raportoivinaan ihmisiä kiinnostavista aiheista.

Jari Sillanpää on antamiensa tietojen mukaan käyttänyt metamfetamiini -nimistä synteettistä huumetta noin kolmen vuoden ajan. Syitä voi jokainen häntä henkilökohtaisesti tuntematon ainoastaan arvailla. Se mitä tiedetään on, että hänen pitkäaikainen parisuhteensa päättyi suunnilleen aineen käytön alkuaikoihin, ja että hän on tehnyt julkista uraa vuodesta 1995 ollen jatkuvasti suurennuslasin alla tekemisineen.

Ihminen voi mennä raiteiltaan monesta syystä. Erot ja muut suuret elämänmuutokset ratkaistaan Suomessa perinteisesti päihteillä, tarttumalla pulloon. Addiktio erilaisiin päihdyttäviin aineisiin syntyy, kun aineiden saatavuus alkaa nousta elämän ykkösprioriteetiksi, eikä muulla ole enää väliä.

Moni addikti pystyy kuitenkin hoitamaan työnsä, ja addiktoituu salaa. Näin on käynyt myös Jari Sillanpään tapauksessa. Tällöin puhutaan ns. viihdekäytöstä. Tilanne on sama kuin perinteisessä työssä olevalla juopolla duunarilla, joka vetää viikolla joka päivä töiden jälkeen sixpackin, ja viikonloppuna juo itsensä kahtena päivänä tiedottomaksi. Maanantaina taas työmaalle ja samalla reseptillä uuteen viikkoon.

Tämä on kuitenkin "normaalia". Kuten sekin, että perheessä nyt vaan hiljaa kärsitään puolison juopottelun takia, eikä se kellekään kuulu, yksityisasia. Portaissa kompastuin.

Ken on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Sen sijaan kun luetaan kommentteja Jari Sillanpään huumekohusta, ei yksityisasioista ole enää tietoakaan, vaan julkinen riepottelu, viha, välinpitämättömyys ja sairas kateus rehottavat. Inhimillisyytensä menettäneet internetin röllipeikot huutavat suu vaahdossa ja janoavat verta. He kirkuvat kuinka narkki pitäisi viedä saunan taakse, haukkuvat miehen paskaksi artistiksi jonka olisi pitänyt lopettaa jo 20 vuotta sitten, ja veikkailevat kuola suupielistä valuen kuinka pian tämä piikittää itsensä kuoliaaksi. Kun media haastattelee Sillanpäätä ja tämä vastaa esitettyihin kysymyksiin, on se lynkkaajien mielestä huumehörhön säälittävä yritys saada lisää keikkoja ja sympatiaa.

Ihminen joka on päihdekoukussa kärsii ja tarvitsee apua. Sen sijaan Jarin pitäisi nyt kommentoijien mielestä pyydellä kovasti anteeksi käytöstään. Ikään kuin se olisi huumeaddiktion kanssa kamppailevan ihmisen ykkösprioriteetti.

Artistien fanittaminen perustuu harhaluuloon, että jos toisen ihmisen esiintyminen tekee vaikutuksen henkilökohtaisella tasolla, luullaan että tähän artistiin on syntynyt jokin henkinen yhteys. Kun sitten artisti ei olekaan toivotun kaltainen, menee pettymys tunteisiin ja aloitetaan henkilökohtainen haukkuminen. Artisti on pettänyt ihailijansa, valehdellut henkilökohtaisesti päin naamaa. Ei ymmärretä, että kyseessä on ihminen, jolla on ihmisen ongelmat, ja että kukaan ei ole täydellinen eikä selviydy maailmasta kolhuitta, vaikka urheilisi, äänestäisi kokoomusta, olisi korrektin keskiluokkainen ja maksaisi laskunsa ajoissa.

Oma kategoriansa ovat ilkeät, pahantahtoiset ihmiset, jotka nauttivat suunnattomasti saadessaan nähdä kuinka toinen ihminen kärsii. Heitä kutsutaan myös koulu- ja työpaikkakiusaajiksi. Heidän pieneen sieluunsa ei mahdu ymmärrys siitä, että elämänhallinnan menettäminen voi sattua kenelle tahansa, monenlaisista syistä. Mika Myllylä, Matti Nykänen, Simo Silmu, 7-päivää. Ai että, kylläpä niillä nyt menee taas huonosti. Näistä toisten kärsimyksistä voimaantuvista ihmisistä ihaninta on seurata kuinka menestystä saaneet ihmiset tuhoutuvat ongelmiinsa, ja kuinka lohdullista heistä onkaan, että vaikka oma sielu on pieni ja mitätön, voi kuuluisuuksillekin käydä huonosti. Sehän se on parasta, sillä suomalainen on sellainen, että se maksaa itse 50€ ettei naapuri saa satasta.

Kaikille näille saunan taakse halajaville esittäisin empatiatestinä kysymyksen: Mitäpä jos tämä sattuisi sinulle tai jollekin läheisellesi? Entäpä jos oma puolisosi olisi juoppo, joka kusee alleen sammuttuaan nojatuoliin joka ilta viinipullo sylissä? Entäpä jos oma poikasi tai tyttäresi myisi persettä saadakseen lisää aineita, etkä tietäisi missä hän aikaansa viettää vaan odottelisit silmät punaisina läpi yön tietoa siitä onko hän ylipäätään yhä hengissä? Vieläkö tuntuisi siltä, että vitun narkkari, omapahan on ongelmansa, kuolisi pois verorahojani kuluttamasta?


Inhimillisyys on katoava luonnonvara. 


Vuonna 2016 alkoholiperäisiin syihin suomessa kuoli noin 1700 henkilöä. Vertailun vuoksi huumekuolemia oli vuonna 2010 yhteensä 156 kappaletta. Näistä kuolemista suuri osa oli reseptilääkkeinäkin määrättyjen opioidien, bentsodiaptsepiinien ja alkoholin yhteisvaikutuksesta seuranneen yliannoksen aikaansaannosta. Metamfetamiineihin kuoli alle 20 ihmistä. Mutta koska huu huu huu huu huumetta, ja koska menestynyt artisti, niin narkki hirteen vaan ja multaa päälle.

Itse toista vuosikymmentä koulukiusaajien rääkättävänä olleena ihmisenä voin kertoa, että viha on yhä syvällä sellaisia ihmispaskoja kohtaan, jotka toistensa yllyttämänä pyrkivät joukolla lyömään lyötyä ja nostattavat sillä omaa huonoa itsetuntoaan. Hyvää pitkää perjantaita myös kaikille heille.


-Pastori-