perjantai 16. maaliskuuta 2018

Musamaailman pohdiskelua part XI


Pisti silmääni Vantaan Sanomien julkaisema juttu, joka oli jaettu sosiaalisessa mediassa.
Se on otsikoitu raflaavasti näin: "Uusi viinalaki uhkaa viedä artisteilta työt – Luulen, että tästä lähtien ravintoloissa lauleskellaan pelkkää karaokea"

Uusi alkoholilaki nimittäin mahdollistaa jatkossa sen, että ravintolat voivat pitää oviaan auki ilmoituksella niin pitkään kuin huvittaa, viinanmyynnin joutuvat kuitenkin lopettamaan kello 4:00 aamuyöstä, eikä uutta kierrosta saa aloittaa ennen aamuyhdeksää.

Entisessä säädännössä ravintolan jatkoaika vaati "tasokasta ohjelmaa" lupien heltymiseksi, eikä esim. karaokea tällaiseksi laskettu. Niinpä ravintolan piti järjestää ohjelmaa esim. palkkaamalla bändi, trubaduuri tai muu vastaava illan ohjelmaksi voidakseen myydä viinaa maksimaaliseen tappiin saakka. Nyt tällaista tasovelvoitetta ei siis enää ole, ja myyntilupa löytyy huolimatta siitä onko paikalla elävää musiikkia vai ei.


Jutussa on haastateltu ravintola Pingviinin omistajaa Petri Hietalaa, joka on tyytyväinen muutokseen ja siihen että nyt ravintola voi säästää bändikuluissa jotka ovat olleet kammottavat, Hietalan sanojen mukaan yksittäinen keikka on voinut maksaa jopa 500-1000 euroa.

"Nyt kaikki lattialle, Maikku laulaa Aikuisen Naisen!"
Ymmärrän toki, että ravintolan tehtävä on tehdä omistajalleen mahdollisimman paljon rahaa. Sitähän bisnes on. En kuitenkaan niele Hietalan näkemystä tolkuttoman kalliista musiikista.

Ravintola Pingviini kehuu sivuillaan, että ravintolaan mahtuu jopa 700 ihmistä. Jos nyt ajatellaan että lauantaina olisi tupa täynnä tai ainakin lähellä sitä, sanotaanko nyt vaikka 600 juhlijaa, olisi tilanne seuraava:

Pääsylippu 5€ / hlö + narikka 2€ (luvut päästä vedettyjä, en tiedä mitä Pingviinissä oikeasti ottavat)
-> Illan lipputulot narikkoineen 7*600 =  4200€.

Bändi on siis maksanut itse itsensä jo sillä, että porukkaa tulee paikalle, ihan kirkkaasti.
Bändi-iltoina käytäntö on monesti myös se, että lipusta otetaan enemmän rahaa per asiakas, joten tuskin se persnetolle menee, ellei yrittäjä harrasta ns. Stubbilaista matematiikkaa.

Jos bändi on vieläpä hyvä, ja porukka viihtyy pitempään, ja juo musiikin soidessa esim. 2 alkoholijuomaa enemmän, tilanne muuttuu seuraavasti :

Olut / siideri / paukku / Eviani / mikälie-juoma keskiarvoltaan 6€ kpl x 2 = 12€
-> lisäpirtelöt tuottavat 600*12€ = 7200€ (voipi tämäkin jäädä Vantaan hintatasosta, jota en ole tarkistanut).

Toisin sanoen - jos bändi tuo edes parin juodun juoman verran lisäarvoa per baarissa asioiva kekkuli tahi kekkulitar - voi se hyvinkin tuottaa palkkionsa hinnan 7-14 -kertaisena takaisin. Aika moni sijoittaja olisi tällaiseen tuottoon varsin tyytyväinen.

Ravintoloitsija tosin väittää, etteivät asiakkaat ole juuri "bilebändejä kaivanneet". Riippuu tietysti asiakkaan musiikkimausta ja bilebändin tasosta. Itse veikkaisin että tasokas elävä musiikki kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin karaoke tai DJ, mutta makunsa kullakin.

Hietala pistelee jutussa myös käsitteensä iloisesti sekaisin. Hän puhuu samaan hengenvetoon trubaduureista, tähtiartisteista, ja bilebändeistä, tekemättä mitään eroa näiden välille muutoin kuin kustannusmielessä. Pointtina on vain, että bändit aiheuttavat kuluja. Ymmärrän että se harmittaa, mutta työstä maksetaan yleensä palkkaa.

Ymmärrän toki, että esim. mies + kitara -yhdistelmä ei välttämättä palvele 700-paikkaisen ravintolan yleisön biletarpeita vaan sopii paremmin pienempään baariin, mutta tässä kohtaa menestyvä ja asiantunteva ravintolayrittäjä tietää mitä ostaa, ja palkkaa sen "kalliimman" bilebändin, joka vetää tämän päivän hittejä bilekansan tarpeisiin. Asiantunteva yrittäjä ymmärtää myös, että varsinaiset tähtiartistit, jotka takavat sen että tupa on täynnä vähän isommallakin pääsylipun hinnalla, eivät tule esiintymään 500€ korvauksella bändeineen koko illaksi.

Image result for karaoke meme
Ja seuraavana laulamaan tulee Austin Powers.
Itse näkisin niin, että muusikot, esiintyjät ja ravintoloitsijat ovat samalla puolella. Esiintyjät tuottavat elämyksiä, jotta ihmisillä olisi hauskaa. Ravintoloitsijat tuottavat paikan tälle hauskanpidolle ja myyvät asianmukaiset rentoutumisjuomat edistämään yleisön viihtymispyrkimyksiä. Lopputulemana esiintyjät saavat (ainakin toivottavasti) elantonsa tekemällä työtä jota rakastavat, ravintola saa viivan alle paljon riihikuivaa, ja se asiakas saa itsensä hyvälle mielelle, ja menee taas paremmalla fiiliksellä maanantaina sorvin ääreen pyörittämään tätä yhteiskuntaa. Tämä on todellinen Win-win-skenaario.

Jos sen sijaan illasta jää fiilis, että tuotteista otetaan kallista hintaa ja palvelu on vähän sinne päin, alkaa asiakkaalle tulla jossain vaiheessa mieleen että olisikohan muualla parempi meininki.

Tällöin esiintyjä on sossussa, ravintola konkassa, ja asiakas vittuuntuneena jossain muualla käyttämässä rahojaan. Näin pikkuisen kärjistäen tietenkin, mutta ymmärtänette pointin. Seitsemän euron Lapinkullan tai kympin sateenvarjodrinkin voi jotenkin perustella, jos sitä juodessa katsoo lempibändinsä esiintymistä, mutta se alkaa maistua katkeralle, jos sitä ryydittää +/- 2,5 sävelaskelta päin helvettiä laulettu Mombasa.

Karaoke on kivaa, ei siinä mitään. Harrastan itsekin ja arvostan heitä jotka sitäkin hyvin tekevät, sekä heitä jotka ylittävät itsensä ja menevät oman mukavuusalueensa ulkopuolelle laulaessaan.

Ymmärrettävä on kuitenkin, että muusikot tekevät työtä, josta kuuluu maksaa palkkaa. Muusikoiden liitto määrittelee ravintolamuusikon vähimmäistaksaksi 200€ +13,5% lomakorvaus per ilta, ja tämän päälle pitäisi vielä maksaa km-korvaus, päiväraha, ja niin poispäin. Todellisuudessa muusikot ovat harrastaneet sitä kuuluisaa paikallista sopimista jo pitkään, ja ottavat palkaksi sen mitä saadaan neuvoteltua sieltä missä sitä on tarjolla. Rakkaudesta lajiin.

Olen silti sitä mieltä, että elävällä musiikilla on edelleen kysyntää ja arvostusta, ja uskon että sitä halutaan kuulla jatkossakin. Hyvistä elämyksistä kannattaa hieman maksaa.




-Pastori-

2 kommenttia:

  1. Erittäin hyvin sanottu siellä.

    Näitä "bändit ja artistit ovat ravintolalle vain turha meno" –tyyppejä on maailma puolillaan, ja sen huomaa jo siitä, miten bändi otetaan vastaan keikkapaikalla. Osassa paikasta ei ole tarjolla oikein minkäänlaista ruokaa, vaikka bändi olisi ajanut keikkapaikalle koko päivän.

    Onneksi on myös se toinen puoli, joka ymmärtää artistien olevan samassa veneessä ravintoloiden kanssa.

    VastaaPoista
  2. Totta turiset. Toki onneksi nykyään suurimmilta osin homma on ammattitaitoista puolin ja toisin. On niitä silti hienoja muistoja matkan varrelta kaikenmaailman valaanrasvaan keitetyistä kalakeitoista, jotka nautitaan pukukaapin edessä murhaavasti tuijottavan ravintolapäällikön valvovan silmän alla. Tämä "ei kokolihaa soittajille" -asenne on onneksi hävinnyt jo lähes kokonaan, ja suurin osa paikoista vetää samaa köyttä soittajien kanssa.

    VastaaPoista