Jokainen lehtiä säännöllisesti seuraava henkilö Suomessa on varmasti imenyt verkkokalvojensa välityksellä aivokuoreensa tiedon siitä, että Suomi märehtii nyt taloudellisessa lamassa. Lama on seurausta talouden suhdannevaihteluista, eli kun talous hiipuu, on kaikilla talousjärjestelmään kuuluvilla tahoilla (esim. Sinä Itse ja Pertsan kolarikorjaamo) vähemmän ostovoimaa eli pätäkkää, nappulaa, tuohta, massia, riihikuivaa tahi ekua käytettävissään.
Tämä puolestaan aiheuttaa kulutuksen pienenemistä, joka pahentaa laman oireita entisestään, kun yritysten kassavirrat ehtyvät. Kun ei ole mistä maksaa, loppuu elostelu pikaisesti. Tätä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi (Sallinette tässä "pienen" käsitteellisen oikaisun).
Talousjärjestelmämme on perustunut jo jonkin aikaa kysynnän ja tarjonnan lakeihin, toisin kuin esim. entisissä Neuvostoliiton jäsenmaissa tai vaikkapa Kuubassa, jossa valtio säännöstelee taloutta tiukalla otteella.
Jos nyt kysyt vaikkapa vastaantulevalta kadunmieheltä ihan vaan heittona muistuttaako tämän mielestä Suomen talouselämä enemmän USA:ta vai edesmennyttä NL:ää, vastaus on yli 90 prosentin varmuudella ensimmäinen annetuista vaihtoehdoista (Vanhoja elinvoimaisia vasemmistoänkyröitä tosin on vielä niin paljon elossa, että jätän tähän 10 prosenttia pelivaraa).
Yhteenveto tähän asti luetusta : Elämme vapaan markkinatalouden säätelemässä yhteiskunnassa, jossa valuutan ja hyödykkeiden liikkuvuutta säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Kaikki selvää tähän mennessä?
Hyvä.
Sitten onkin aika lisätä soppaan uutinen, joka ei millään järjellä mahdu edellämainittujen tosiseikkojen seuraksi samaan kattilaan. Ei mene alas vaikka miten nieleskelisi.
"Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä ehdottaa, että jatkossa rahoitus kerätään erityisellä mediamaksulla. Näin ollen perinteinen tv-lupa poistuu käytöstä vuonna 2011."
Kantava ajatus on lyhyesti seuraava : Televisiolupa korvataan uudella veroluonteisella maksulla, jonka maksaminen tulee olemaan jatkossa pakollista riippumatta siitä, oletko television, radion tai minkään muun maksun perusteena olevan median käyttäjä vai et. Maksun suuruus tulee olemaan sama, olit sitten työtön, työelämässä, eläkkeellä tai opiskelija. Kaikki maksavat. Vastasyntyneistä ei ole tietoa, mutta olettaisin että heidätkin saadaan luovalla mielikuvituksella maksun piiriin tulevaisuuudessa jos oikein kovasti pinnistetään.
Nyt nukahtaa kysymys, että Miten Helvetissä on mahdollista, että valtiossa jonka talousjärjestelmä perustuu puhtaasti länsimaiseen kapitalismiin, on valtiorahoitteinen tv- ja radioyhtiö, jonka rahoitus pitäisi järjestää kollektiivisella (kommunistisella) maksulla joka koskee kaikkia ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan tai palvelun tarpeellisuuteen katsomatta? Poliittisemmin orientoitunut henkilö voisi veikata nuivasti tämän edellämainitun 10 prosentin olevan YLEllä hommissa. Mene ja tiedä.
Paitsi yksityishenkilöt, myös yritykset on valjastettu tämän riemullisen maksujärjestelmän piiriin. Toisin kuin yksityisillä, yrityksillä maksupakko rajoittuu vain yli 400 000 euron liikevaihdon ylittäviin puulaakeihin.
Tässä päästään ehdotuksen muihin mielenkiintoisiin puoliin : Miksi pienyrittäjien ei tarvitse maksaa, mutta esim. työttömän, eläkeläisen, opiskelijan tai sosiaalipummin tarvitsee? Toisaalta miksi miljoona euroa vuodessa nettoavan televisiottoman maahantuontiyrityksen pitää maksaa saman verran kuin vaikkapa miljardeja tahkoavan Nokia-konsernin, jonka tiloissa on varmasti tuhansia tv-vastaanottimia?
Pitäisikö yksityispuolellekin järjestää jotain reunaehtoja? Miltä kuulostaisi seuraava : vain yli 24 000 euroa vuodessa tienaavien tarvitsee maksaa tv-luvasta? Tai toisin päin : Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat vapautetaan mediamaksusta, koska he maksavat ennestään jo niin paljon veroja?
Miten olisi tälläinen ehdotus :
MAKSAKOON PALVELUSTA SE, JOKA SITÄ HALUAA JA TARVITSEE.
Esimerkki joka selventää vielä asiaa entisestään :
(Väännetäänkö rautalangasta? - Henkka & Kulkurit)
I. YLEn toimintametodi - ns. "neukkulainen" malli
Maksaisitko sinä mediamaksua minulle, koska olen tehnyt musiikkia? Teenhän sentään tärkeää työtä Suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ei sen ole väliä, pidätkö musiikistani vai et, tai haluatko edes kuunnella sitä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamisen keino. Minulla on paljon sanottavaa. Sinullahan on korvat päässäsi, näin ollen voit kuulla musiikkia missä tahansa. Siksi sinun pitää maksaa.
II. Normaali toimintametodi - ns. "kaupallinen" tai "tarpeeseen perustuva" malli
Maksaisitko sinä tekemästäni levystä 10 euroa, koska olen tehnyt hyvää musiikkia. Teenhän sentään hyviä biisejä joilla on vaikutusta sinun elämääsi. Jos pidät musiikistani ja haluat kuunnella sitä, kymppi on ihan reilu kauppa valmiista levystä. Minulla on tarinoita kerrottavanani, ja arvostan jos haluat hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Sinulla on järkeä päässäsi, näin ollen voit ymmärtää pointtini. Siksi sinun kannattaa ostaa.
Iljettää sanoa, mutta kyllä tällä kertaa porvarit ovat oikeassa. Kysyntä ja tarjonta saa minun puolestani määrätä tässä asiassa.
Muuten vaadin että myös minun asuntolainani, ruokani, vaatteeni, viinapulloni sekä nettikirjoitteluni maksatetaan tästä lähin valtion kassasta erityisellä hevonpaskamaksulla.
-Pastori-
torstai 23. huhtikuuta 2009
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Lasten Leikkiä
Lapset tulevat aina etusijalla.
Näin puhuu moni julkisuudessa, ja mikäli tulkitsen asian oikein, keskustelijoiden tarkoituksena on tällä sanoa "Olen hyvä ihminen, pidän lasten(i) hyvinvointia arvossa ja haluan edistää sitä, haluan ottaa huomioon että lapset eivät vielä osaa ja pärjää ja haluan auttaa heitä".
Nöyrin kirjoittajanne ei ole lahottanut sahajauhojaan eikä suinkaan väitä että yllämainitun kaltainen olisi tuossa tarkoituksessaan huono tai väärä asia. Näinhän sen (tulkittuna) juuri pitäisi ollakin.
Tarkemmin tarkasteltuna ensimmäisessä lauseessa on kuitenkin ongelma, joka lähemmässä tarkastelussa saa kummallisia, paradoksaalisia ja sanalla sanoen typeriä ulottuvuuksia. Virke "lapset tulevat aina etusijalla" muuttuu kummalliseksi siinä vaiheessa kun sitä aletaan tulkita juuri niin kuin se on kirjoitettu.
Esitän muutamia esimerkkejä puolesta ja vastaan.
1. Laiva uppoaa.
- Tulevatko lapset etusijalla kun aletaan pelastaa ihmisiä pelastusveneisiin? Kuulostaa eettisesti uskottavalta, sankarivanhemmat vajoavat merten tyrskyihin ja elämä jatkuu.
2. Vanhemmilla on huumeongelmia.
- Tulevatko lapset (ja heidän hyvinvointinsa) etusijalle kun ongelmavyyhteä selvitetään? Aivan varmasti, lapset sijoitetaan johonkin sellaiseen ympäristöön missä he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti.
3. Perhe on köyhä.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle? Aletaan olla harmaalla alueella. Onko lasten saatava Playstation, vai riittääkö päivittäinen ruoka ja vaatetus? Jaksavatko vanhemmat jos kaikki raha ja aika menee lasten tarpeiden tyydyttämiseen?
4. Perheellä on sisäisiä ongelmia.
- Onko kaikki hyvin, jos keskitytään lasten asioihin, mutta vanhempien keskinäiset suhteet muistuttavat kylmää sotaa? Onko lapsella hyvä olla, jos vanhemmilla ei ole enää muuta yhteistä keskusteltavaa kuin lapset?
5. Lapset itse aiheuttavat ongelmia.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle, jos näillä tarkoitetaan esim. nuorisorikollisten tekemiä ryöstöjä ja pahoinpitelyitä lainsäädännössä? Pitääkö tarinan pikku-Anteroa ymmärtää vielä siinä vaiheessa, kun naapurin mummo makaa koomassa sen takia ettei Antero saanut viikkorahoillaan riittävästi piriä?
Esimerkkiryppääni ei varmasti ole valaisinliikkeen kirkkaimmasta päädystä mutta yritän tällä niputtaa yhteen niin laajaa ja monenkirjavaa tunne- ja asiasisältöä sisältävää aihetta, ettei sen kiteyttäminen normaaleihin banaaliuksiini ole mahdollista.
Viivan alle jää kuitenkin seuraava väittämä : Lasten asialla liikkuva taho on nykyajan sankari ja kirkasotsainen pyhimys, jonka kaikki tekemiset voidaan perustella pahimmillaan sillä, että tarkoitus pyhittää keinot. Lasten selässä ratsastava ristiretkeläinen ei eroa viime vuosituhannen alkupään kollegoistaan mitä fanaattisuuteen ja ahdasmielisyyteen tulee. Uskonnon suhteesta lapsiin saisikin sitten jo ihan oman aiheensa, mutta näistä asioista on nykyään syytä olla ihan hiljaa.
Lapsiuskonto (jos sallitte ilmauksen) on taas tuonut julkisuuteen uuden totaalisen järjettömyyden, jonka mahdollistaa vain ja ainoastaan se, että lainlaatijoina ja tulkitsijoina on hysteerisiä ämmiä, joiden todellisuudentaju on samaa luokkaa liekkihotellin respalla Marinolpullon jälkeen.
Mitä olette mieltä oikeusistuimesta, joka on antanut sakkoja siitä syystä, että isä on leikkinyt lastensa kanssa? Isä sai syytteen pahoinpitelystä. Eikä vain syytettä, vaan myös 25 päiväsakkoa (525 €) ja lisäksi hänen pitää pulittaa tyttärelleen 200 euroa kipukorvausta. Mainittakoon vielä, että lievän pahoinpitelyn päiväsakkomäärä on yleensä 5-20 päiväsakkoa (wikipedia / v.1999) Minkälaisen maailmankuvan rakentaa tytär, joka tajuaa että aikuisilta voi pumpata rahaa leikkimällä uhria oikeusistuimen kanssa? Minkälaiset mahdollisuudet normaaliin kasvatukseen on isällä, joka ei uskalla enää leikkiä lasten kanssa oikeudenkäynnin pelossa?
Siis. Lasten kanssa leikkiminen on rikoksena todella yhtä vakava asia, kuin se, että allekirjoittanut ottaisi ja lasauttaisi jotain täysin tuntematonta ihmistä nyrkillä päähän keskellä kirkasta katua - täysillä - siten, että poskiluut murtuvat ja henkilö tippuu tiedottomana katuun ja saa mahdollisesti aivovaurion?
Ilmeisesti isyys on tässä tapauksessa kuitenkin tietynlainen rangaistuksen koventamisperuste. Nimittäin toinen tapaus, jossa äiti läimäytti avokämmenellä lastaan päiväkodissa poiki "vain" 10 päiväsakkoa ja vaatimuksen maksaa lapselle 100 euroa. Tässä pahoinpitelyn tarkoitus oli kuitenkin ilmeinen, vaikkakin läimäyksen syy oli se, että äidin pikku kulta oli purrut toista päiväkotilasta aiemmin samana päivänä.
Syyttäjä aikoo kuitenkin kunnostautua viemällä asian hovioikeuteen asti ja vaatimalla 30 päiväsakkoa, joiden perään itkeskelyyn tuhlataan tuhansia euroja valtion, siis myös sinun ja minun, rahoja.
Surullista kyllä, tarkasteltiin näitä tapauksia miltä kantilta katsoen tahansa, suomalainen oikeusjärjestelmä tekee itsensä naurunalaiseksi - tai mikäli ko. toiminta ei naurata, ainakin herättää suurta myötähäpeää. Kun tämän auktoriteetin puutteen yhdistää nujerrettuun vanhemmuuteen ja paapovaan sosiaalitätijärjestelmään, on melko perusteltua olettaa, etteivät tämänkaltaisen sekoilun seurauksena kieroon kasvavat lapset tule nuorina aikuisinakaan kunnioittamaan yhteiskuntaa, toisiaan tai saati sitten oikeusjärjestelmää.
Vihelletään peli poikki, annetaan vanhempien kasvattaa lapsia ja pidetään oikeussalit varattuna ihan oikeille rikollisille.
-Pastori-
Näin puhuu moni julkisuudessa, ja mikäli tulkitsen asian oikein, keskustelijoiden tarkoituksena on tällä sanoa "Olen hyvä ihminen, pidän lasten(i) hyvinvointia arvossa ja haluan edistää sitä, haluan ottaa huomioon että lapset eivät vielä osaa ja pärjää ja haluan auttaa heitä".
Nöyrin kirjoittajanne ei ole lahottanut sahajauhojaan eikä suinkaan väitä että yllämainitun kaltainen olisi tuossa tarkoituksessaan huono tai väärä asia. Näinhän sen (tulkittuna) juuri pitäisi ollakin.
Tarkemmin tarkasteltuna ensimmäisessä lauseessa on kuitenkin ongelma, joka lähemmässä tarkastelussa saa kummallisia, paradoksaalisia ja sanalla sanoen typeriä ulottuvuuksia. Virke "lapset tulevat aina etusijalla" muuttuu kummalliseksi siinä vaiheessa kun sitä aletaan tulkita juuri niin kuin se on kirjoitettu.
Esitän muutamia esimerkkejä puolesta ja vastaan.
1. Laiva uppoaa.
- Tulevatko lapset etusijalla kun aletaan pelastaa ihmisiä pelastusveneisiin? Kuulostaa eettisesti uskottavalta, sankarivanhemmat vajoavat merten tyrskyihin ja elämä jatkuu.
2. Vanhemmilla on huumeongelmia.
- Tulevatko lapset (ja heidän hyvinvointinsa) etusijalle kun ongelmavyyhteä selvitetään? Aivan varmasti, lapset sijoitetaan johonkin sellaiseen ympäristöön missä he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti.
3. Perhe on köyhä.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle? Aletaan olla harmaalla alueella. Onko lasten saatava Playstation, vai riittääkö päivittäinen ruoka ja vaatetus? Jaksavatko vanhemmat jos kaikki raha ja aika menee lasten tarpeiden tyydyttämiseen?
4. Perheellä on sisäisiä ongelmia.
- Onko kaikki hyvin, jos keskitytään lasten asioihin, mutta vanhempien keskinäiset suhteet muistuttavat kylmää sotaa? Onko lapsella hyvä olla, jos vanhemmilla ei ole enää muuta yhteistä keskusteltavaa kuin lapset?
5. Lapset itse aiheuttavat ongelmia.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle, jos näillä tarkoitetaan esim. nuorisorikollisten tekemiä ryöstöjä ja pahoinpitelyitä lainsäädännössä? Pitääkö tarinan pikku-Anteroa ymmärtää vielä siinä vaiheessa, kun naapurin mummo makaa koomassa sen takia ettei Antero saanut viikkorahoillaan riittävästi piriä?
Esimerkkiryppääni ei varmasti ole valaisinliikkeen kirkkaimmasta päädystä mutta yritän tällä niputtaa yhteen niin laajaa ja monenkirjavaa tunne- ja asiasisältöä sisältävää aihetta, ettei sen kiteyttäminen normaaleihin banaaliuksiini ole mahdollista.
Viivan alle jää kuitenkin seuraava väittämä : Lasten asialla liikkuva taho on nykyajan sankari ja kirkasotsainen pyhimys, jonka kaikki tekemiset voidaan perustella pahimmillaan sillä, että tarkoitus pyhittää keinot. Lasten selässä ratsastava ristiretkeläinen ei eroa viime vuosituhannen alkupään kollegoistaan mitä fanaattisuuteen ja ahdasmielisyyteen tulee. Uskonnon suhteesta lapsiin saisikin sitten jo ihan oman aiheensa, mutta näistä asioista on nykyään syytä olla ihan hiljaa.
Lapsiuskonto (jos sallitte ilmauksen) on taas tuonut julkisuuteen uuden totaalisen järjettömyyden, jonka mahdollistaa vain ja ainoastaan se, että lainlaatijoina ja tulkitsijoina on hysteerisiä ämmiä, joiden todellisuudentaju on samaa luokkaa liekkihotellin respalla Marinolpullon jälkeen.
Mitä olette mieltä oikeusistuimesta, joka on antanut sakkoja siitä syystä, että isä on leikkinyt lastensa kanssa? Isä sai syytteen pahoinpitelystä. Eikä vain syytettä, vaan myös 25 päiväsakkoa (525 €) ja lisäksi hänen pitää pulittaa tyttärelleen 200 euroa kipukorvausta. Mainittakoon vielä, että lievän pahoinpitelyn päiväsakkomäärä on yleensä 5-20 päiväsakkoa (wikipedia / v.1999) Minkälaisen maailmankuvan rakentaa tytär, joka tajuaa että aikuisilta voi pumpata rahaa leikkimällä uhria oikeusistuimen kanssa? Minkälaiset mahdollisuudet normaaliin kasvatukseen on isällä, joka ei uskalla enää leikkiä lasten kanssa oikeudenkäynnin pelossa?
Siis. Lasten kanssa leikkiminen on rikoksena todella yhtä vakava asia, kuin se, että allekirjoittanut ottaisi ja lasauttaisi jotain täysin tuntematonta ihmistä nyrkillä päähän keskellä kirkasta katua - täysillä - siten, että poskiluut murtuvat ja henkilö tippuu tiedottomana katuun ja saa mahdollisesti aivovaurion?
Ilmeisesti isyys on tässä tapauksessa kuitenkin tietynlainen rangaistuksen koventamisperuste. Nimittäin toinen tapaus, jossa äiti läimäytti avokämmenellä lastaan päiväkodissa poiki "vain" 10 päiväsakkoa ja vaatimuksen maksaa lapselle 100 euroa. Tässä pahoinpitelyn tarkoitus oli kuitenkin ilmeinen, vaikkakin läimäyksen syy oli se, että äidin pikku kulta oli purrut toista päiväkotilasta aiemmin samana päivänä.
Syyttäjä aikoo kuitenkin kunnostautua viemällä asian hovioikeuteen asti ja vaatimalla 30 päiväsakkoa, joiden perään itkeskelyyn tuhlataan tuhansia euroja valtion, siis myös sinun ja minun, rahoja.
Surullista kyllä, tarkasteltiin näitä tapauksia miltä kantilta katsoen tahansa, suomalainen oikeusjärjestelmä tekee itsensä naurunalaiseksi - tai mikäli ko. toiminta ei naurata, ainakin herättää suurta myötähäpeää. Kun tämän auktoriteetin puutteen yhdistää nujerrettuun vanhemmuuteen ja paapovaan sosiaalitätijärjestelmään, on melko perusteltua olettaa, etteivät tämänkaltaisen sekoilun seurauksena kieroon kasvavat lapset tule nuorina aikuisinakaan kunnioittamaan yhteiskuntaa, toisiaan tai saati sitten oikeusjärjestelmää.
Vihelletään peli poikki, annetaan vanhempien kasvattaa lapsia ja pidetään oikeussalit varattuna ihan oikeille rikollisille.
-Pastori-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)