Kiitoksia kaikille (kuvitteellisille) lukijoille kuluneesta vuodesta. Pitäkäähän hyvää sikajuhlaa ja trendikästä uuttavuotta. Koittakaa olla räjäyttämättä itseänne tai naapurin koiraa pommeilla.
Allekirjoittanut sulattelee kinkkua ja punkkua ensi vuoden puolelle, mitä tulee kirjoittelutouhuihin - fakta hommahan on se, että jos ei ole mitään asiaa, voi yhtä hyvin pitää päänsä kiinni.
Katsotaan josko ensi vuosi toisi vähän lisää puhtia punakynään, josko vaikka pukki toisi lahjoja kirjoittamiseen ja keksisin taas tuoreempia ajatuksia riesaksenne. Siihen asti, kiproiskis ja prost!
-Pastori-
torstai 24. joulukuuta 2009
maanantai 26. lokakuuta 2009
Tiskaustieteen Tohtorit
Mitä tulee kun yhdistetään synkkä messuaminen työvoimapulasta käsitteeseen nimeltä koulutusinflaatio ja lisätään mausteeksi soppaan Jutta Urpilainen, maahanmuutto, globaali taantuma, sekä noin pari-kolmesataatuhatta työtöntä ? Todennäköisesti melkoista tuubaa. Tästä lähtee.
Riemastutin itseäni keittämällä kupin kahvia ja etsimällä Töitä.
Töillähän tarkoitetaan alkuperäisen tarkoituksen mukaan sellaista vastikkeellista toimintaa, joka "tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä". Työn alkuperäinen merkitys ei siis täysin vastaa nykyistä markkinatilannetta (helppoheikit rekrytoivat ihmisiä töihin puhumalla viiden tonnin provikoista todellisen palkan ollessa kymmenesosan tästä, kunnes ovi käy ja seuraava piruparka voidaan ottaa sisään höynäytettäväksi).
Kaikesta huolimatta töitä on siis periaatteessa tarjolla. Käytännössä tilanne ei näytäkään sitten niin aurinkoiselta.
Todellisuudessa tilanne näyttää tältä (Ilmotus mol.fi:ssä 26.10.09) :
Toivomme sinulta ravintola-alan koulutusta sekä hygieniapassia.
Jos jumalauta ja muut kakkosneloset sentään ASTIANPESUUN tarvitaan ammattitutkinto ja lisäkoulutus, mitä toivoa on enää löytää töitä, jos -
a) olet kapean alan erikoisosaaja joka on saanut potkut (esim. paperiprosessin hoitaja)
b) olet vailla ammattitutkintoa tai työhistoriasi on pätkätöiden sillisalaattia
c) taitosi ovat muutoin vanhentuneet tai vaillinaiset (kaikki yli 2v sitten koulunsa lopettaneet)
d) olet yli 40-vuotias
e) kaikki edelliset ?
Parasta E-ryhmää edustavat Suomeen Afrikan sotakentiltä muuttavat pakolaiset jotka ovat edellämainittujen lisäksi vielä luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomia. Heillä ei olisi edes nousukauden aikana realistisia mahdollisuuksia päästä minkäänlaisiin töihin, saati sitten nyt kun markkinatalouden apokalypsia tungetaan joka kotiin tv:stä, radiosta ja lehdistöstä.
Ymmärrän kyllä, että kun työmarkkinoilla on epätoivoinen tilanne, ns. myyjän markkinat, haluaa yrittäjistö ottaa kermat päältä, ja rekrytoida mahdollisimman päteviä henkilöitä yritykseensä töihin. Mutta tarvitaanko ojankaivuuseen, paskan lapioimiseen, betonisäkkien kantamiseen, tai vaikka hampurilaisten paistamiseen ihan aikuisten oikeasti joku kusen polttama diplomi - eikö oikeasti ole tärkeämpää, että ihmisellä on halu tehdä Töitä elantonsa eteen sen sijaan että hän makaa sossun rahoilla kotona odottelemassa että se kukkasommittelun erikoisohjaajan paikka Utsjoella tulee hakuun?
Jutta Urpilainen on poliitikko. Hän johtaa puoluetta nimeltä SDP joka on ihmisten asialla. SDP:n kotisivuilla mainitaan että "sossuille" on tärkeää työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus. Katsos pirua, tämähän kuulostaa hienolta.
Työnteon ja oikeudenmukaisuuden käsitteistä kertoo omaa kieltänsä Jurpilaisen taannoin suustaan päästämä sammakko, jonka kantava ajatus on se, että kaikki alle kolme tonnia kuussa tienaavat ovat Suomessa köyhiä. Työntekoon SDP haluaa kannustaa laskemalla veroja. Verohelpotuksen tuntuvin vaikutus on kuitenkin juuri siellä, missä rahaa on ennestäänkin liikaa.
Koska kaikki ovat köyhiä, SDP:llä on paljon alamaisia, jotka tarvitsevat sossuämmiä päätään silittämään - voi teitä pikku mussukoita, kun teilä ei ole edes raukoilla rahaa. Työllisyyden parantamiseksi voitaiisin kehitellä esim. nopeasti oikeaa ammattitaitoa kartuttavaa koulutusjärjestelmää (muurariksi 6 kuukaudessa oppisopimuksella valtion tuella) eikä mitään siivoushygieenikon teorian pitkää oppimäärää yliopistossa á 6 vuotta (poissa silmistä, poissa tilastoista).
SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson sen sijaan haluaa poliittiseen kenttään aktiivisempaa keskustelua maahanmuutosta. Hän on huolestunut siitä, kuinka heikko tietämys kentällä on "maahanmuuton haasteista".
Luulisi, että nykytilanteessa haasteita olisi ihan riittämiin kotimaan kentälläkin, ilman että tarvitsee ryhtyä huolehtimaan muidenkin maiden heikommista sen rauhan ja solidaarisuuden kustannuksella.
Vai onko SDP:n herrasväen kuten muidenkin eliittikansalaisten mielestä tarkoituksenmukaista, että meillä on reservissä muutama satatuhatta köyhää, joita voi pompottaa, kurssittaa, alistaa ja pakottaa töihin aina tarvittaessa? Mariakin on yksityisyrittäjä. Hän on varmasti ajatellut näitä asioita myös yrittäjyyden näkökulmasta. Missä on kontrolloitua epätoivoa, siellä on halpaa työvoimaa. Jos tässä ajatusketjussa on rahtunenkin totuutta, ei kannata enää ihmetellä minkä takia tavallisia kansalaisia ei enää juuri äänestäminen kiinnosta.
Olin taannoin ruotsinlaivalla soittohommissa. Kun laiva saapui satamaan, alkoi keltapaitaisten siivoojien joukkoinvaasio. Siivoojien haasteellisena tehtävänä oli siivota risteilymatkustajien jäljet tunnin satamassaolon aikana. Keltapaidoista noin 90 prosenttia oli maahanmuuttajia, ja loput nuoria pätkätyöllistettyjä naisia.
Tässä siis tulevaisuus pähkinänkuoressa - eliitti syö rapuaamiaisia ja köyhät kusiaiset korjaavat jäljet?
-Pastori-
Riemastutin itseäni keittämällä kupin kahvia ja etsimällä Töitä.
Töillähän tarkoitetaan alkuperäisen tarkoituksen mukaan sellaista vastikkeellista toimintaa, joka "tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä". Työn alkuperäinen merkitys ei siis täysin vastaa nykyistä markkinatilannetta (helppoheikit rekrytoivat ihmisiä töihin puhumalla viiden tonnin provikoista todellisen palkan ollessa kymmenesosan tästä, kunnes ovi käy ja seuraava piruparka voidaan ottaa sisään höynäytettäväksi).
Kaikesta huolimatta töitä on siis periaatteessa tarjolla. Käytännössä tilanne ei näytäkään sitten niin aurinkoiselta.
Todellisuudessa tilanne näyttää tältä (Ilmotus mol.fi:ssä 26.10.09) :
Astianpesijä, Extremely Nice Job Oy, Lahti
Extremely Nice Job Oy, tuttavallisemmin Enjoy hakee astianpesijää Lahdessa toimivaan elämysruokaravintolaan.Toivomme sinulta ravintola-alan koulutusta sekä hygieniapassia.
Jos jumalauta ja muut kakkosneloset sentään ASTIANPESUUN tarvitaan ammattitutkinto ja lisäkoulutus, mitä toivoa on enää löytää töitä, jos -
a) olet kapean alan erikoisosaaja joka on saanut potkut (esim. paperiprosessin hoitaja)
b) olet vailla ammattitutkintoa tai työhistoriasi on pätkätöiden sillisalaattia
c) taitosi ovat muutoin vanhentuneet tai vaillinaiset (kaikki yli 2v sitten koulunsa lopettaneet)
d) olet yli 40-vuotias
e) kaikki edelliset ?
Parasta E-ryhmää edustavat Suomeen Afrikan sotakentiltä muuttavat pakolaiset jotka ovat edellämainittujen lisäksi vielä luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomia. Heillä ei olisi edes nousukauden aikana realistisia mahdollisuuksia päästä minkäänlaisiin töihin, saati sitten nyt kun markkinatalouden apokalypsia tungetaan joka kotiin tv:stä, radiosta ja lehdistöstä.
Ymmärrän kyllä, että kun työmarkkinoilla on epätoivoinen tilanne, ns. myyjän markkinat, haluaa yrittäjistö ottaa kermat päältä, ja rekrytoida mahdollisimman päteviä henkilöitä yritykseensä töihin. Mutta tarvitaanko ojankaivuuseen, paskan lapioimiseen, betonisäkkien kantamiseen, tai vaikka hampurilaisten paistamiseen ihan aikuisten oikeasti joku kusen polttama diplomi - eikö oikeasti ole tärkeämpää, että ihmisellä on halu tehdä Töitä elantonsa eteen sen sijaan että hän makaa sossun rahoilla kotona odottelemassa että se kukkasommittelun erikoisohjaajan paikka Utsjoella tulee hakuun?
Jutta Urpilainen on poliitikko. Hän johtaa puoluetta nimeltä SDP joka on ihmisten asialla. SDP:n kotisivuilla mainitaan että "sossuille" on tärkeää työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus. Katsos pirua, tämähän kuulostaa hienolta.
Työnteon ja oikeudenmukaisuuden käsitteistä kertoo omaa kieltänsä Jurpilaisen taannoin suustaan päästämä sammakko, jonka kantava ajatus on se, että kaikki alle kolme tonnia kuussa tienaavat ovat Suomessa köyhiä. Työntekoon SDP haluaa kannustaa laskemalla veroja. Verohelpotuksen tuntuvin vaikutus on kuitenkin juuri siellä, missä rahaa on ennestäänkin liikaa.
Koska kaikki ovat köyhiä, SDP:llä on paljon alamaisia, jotka tarvitsevat sossuämmiä päätään silittämään - voi teitä pikku mussukoita, kun teilä ei ole edes raukoilla rahaa. Työllisyyden parantamiseksi voitaiisin kehitellä esim. nopeasti oikeaa ammattitaitoa kartuttavaa koulutusjärjestelmää (muurariksi 6 kuukaudessa oppisopimuksella valtion tuella) eikä mitään siivoushygieenikon teorian pitkää oppimäärää yliopistossa á 6 vuotta (poissa silmistä, poissa tilastoista).
SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson sen sijaan haluaa poliittiseen kenttään aktiivisempaa keskustelua maahanmuutosta. Hän on huolestunut siitä, kuinka heikko tietämys kentällä on "maahanmuuton haasteista".
Luulisi, että nykytilanteessa haasteita olisi ihan riittämiin kotimaan kentälläkin, ilman että tarvitsee ryhtyä huolehtimaan muidenkin maiden heikommista sen rauhan ja solidaarisuuden kustannuksella.
Vai onko SDP:n herrasväen kuten muidenkin eliittikansalaisten mielestä tarkoituksenmukaista, että meillä on reservissä muutama satatuhatta köyhää, joita voi pompottaa, kurssittaa, alistaa ja pakottaa töihin aina tarvittaessa? Mariakin on yksityisyrittäjä. Hän on varmasti ajatellut näitä asioita myös yrittäjyyden näkökulmasta. Missä on kontrolloitua epätoivoa, siellä on halpaa työvoimaa. Jos tässä ajatusketjussa on rahtunenkin totuutta, ei kannata enää ihmetellä minkä takia tavallisia kansalaisia ei enää juuri äänestäminen kiinnosta.
Olin taannoin ruotsinlaivalla soittohommissa. Kun laiva saapui satamaan, alkoi keltapaitaisten siivoojien joukkoinvaasio. Siivoojien haasteellisena tehtävänä oli siivota risteilymatkustajien jäljet tunnin satamassaolon aikana. Keltapaidoista noin 90 prosenttia oli maahanmuuttajia, ja loput nuoria pätkätyöllistettyjä naisia.
Tässä siis tulevaisuus pähkinänkuoressa - eliitti syö rapuaamiaisia ja köyhät kusiaiset korjaavat jäljet?
-Pastori-
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Eläminen kielletty
Olipa kerran kaukana pohjoisessa Kiukkula-niminen maa, jonka eräässä syrjäisessä Keski-Laimealan läänissä sijaisevassa Apparilan kylässä sijatsevassa elementtitalossa aloitteli eräs Niilo Nahjus varovaisesti aamutoimiaan.
Hän sipsutteli hiiren hiljaa extrasoft-aamutohveleissaan laittamaan itselleen kofeiinitonta aamukahvia ja vihannespuuroa, varoen samalla visusti herättämästä avovaimoaan Saija Saamatonta. Saija oli nokosilla 16-tuntisen hoitopäivystyksensä jälkeen ja tarvitsi varmasti hieman lepoa.
Perheen silmäterä Pirjo-Petteri Saamaton-Nahjus torkkui suloisesti sohvalla kuolan tahrima pää Playstation 3:een liimautuneena. Niilo-isi hymyili ylpeää vajakin hymyään, maistoi rasvattomia, suolattomia ja mauttomia eineksiään ja napsautti television auki.
Välittömästi eteisestä kuului kolahdus, kun naapurissa asustava vanhapiika Eija Ryhmy-Jortikka paiskasi joka-aamuisen noottinsa postiluukusta. Aina valpas naapuri huomautti, että taloyhtiön järjestyssääntö kieltää metelöinnin ennen kello kuutta aamulla. Niilo kiikutti A4:sen pinoon muiden joukkoon ja vilkaisi samalla kelloa, joka osoitti kellon toden totta olevan vasta 5:57. Ohimennen Niilo mietti voisiko asiasta valittaa, tai voisiko heippalappuja käyttää vaikkapa sytykkeinä, mutta muisti sitten grillaamisen olevan sakkojen uhalla kielletty.
Tv:stä tuli jo hyvää vauhtia mainoksia, joilla rahoitettiin YLE:n aamuhoureita, koska taannoin pakolliseksi määrätty mediamaksu ei millään riittänyt kattamaan nousevia kustannuksia. Parhaillaan ruudussa pyöri vaalimainos, jossa näkyi ehdokkaan numero valkealla pohjalla 15 sekunnin ajan. Muunkaltaiset vaalimainoksethan oli nähkääs kielletty. Mainontaa koskivat muutenkin nykyään melko tarkat säännökset, eikä puhettakaan että nykyäajan laatu-tv:stä tulisi jotain DNA:n törkysovinistisia puumamainoksia jostain Panutytöistä nyt puhumattakaan. Sellaiset oli jyrkästi kielletty.
Sopivaisuussäännöt täyttävä neliraajahalvaantunut Buddhalainen rantaruotsalainen eunukkitransvestiitti TV-juontaja (kaikenlainen syrjintä oli kielletty) kertoi aamun uutisissa, että hallituksen esitys oli mennyt yksimielisesti läpi pääministerin päätöksellä.
Tästä päivästä alkaen kaikki julkiset mielipiteet olivat nyt virallisesti kiellettyjä. Niilo Nahjus nyökytteli ymmärtäväisesti päätään. On hienoa että meistä pidetään huolta niin ei itse tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä elämässä. Pirjo-Petteri mölisi unissaan ja kaatui sohvalta lattialle jatkamaan prinssessan uniaan.
Niilo sai lopulta terveysvaikutteiset elintarvikkeet niellyksi ja nousi pistäytyäkseen vielä wc:ssä ennen lähtöään. Hänen olisi tehnyt mieli huuhtoa pahvisen elintarvikkeen maku suustaan kraanavedellä, mutta se oli terveysviranomaisen määräyksestä kielletty. Niinpä hän tyytyi käyttämään vesi- ja energiakiintiönsä wc:n huuhtelemiseen sekä parranajoon pimeässä.
Niilo alkoi tehdä lähtöä, avasi ikkunan ja kiipesi ulos lumihankeen. Porraskäytävässä metelöiminen kun oli taloyhtiön päätöksellä ankarasti kielletty.
Ulkona Niilo törmäsi Jorma Yrjö-Röykkiöön, viriiliin eläkeläiseen joka oli vastuussa taloyhtiön parkkipaikkojen valvonnasta. Jorman tuorein ylpeydenaihe oli omakätisesti ulko-ovelle tehtailtu komea "kerjääminen ja kaupustelu kielletty"-kyltti, sekä tietysti monet muut taloyhtiön selkärankaa, moraalia ja yhteisiä pelisääntöjä vahvistavat jämerät uroteot.
Niilo kuunteli hieman hämillään, kun Jorma kertoi, että hänen autonsa oli takavarikoitu, sillä kaikenlainen pysäköinti kaupunkialueella sekä alle 6kk vanhoilla saastuttavilla autoilla ajo oli kielletty. Auton saisi kuulemma noutaa nelinkertaista Dieselveroa ja toimistomaksua vastaan poliisilaitokselta.
Niilo ei moisesta masentunut, vaan päätti pyöräillä töihin. Pyöräillessä sai terveellistä liikuntaa, sekä kahdet sakot - jalkakäytävällä ajo kielletty, sekä pyöräilykypärättä ajaminen kielletty-nimikkein. Niilo hymyili epätervettä hymyä poliisille, jolle pään aukominen oli niin ikään sakkojen uhalla kielletty.
Työpaikalla (jossa työkavereiden kanssa puhuminen, facebookin käyttö, radion kuunteleminen, tupakoiminen, ylimääräisten taukojen pitäminen, myöhästyminen, innottomuus, maalaisjärjen käyttö, sekä seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit täyttävä vastakkaisen sukupuolen kanssa rupatteleminen oli kielletty) Niilo painoi pitkää päivää innokkaasti ja yrityksen arvoihin sitoutuen, kunnes sai potkut hieman ennen kello kuutta illalla. Kävi ilmi, että työajan käyttäminen ei-innovatiiviseen toimintaan kuten henkiökohtaisen sähköpostin lukemiseen oli kiellettyä.
Niilo-parka masentui kovasti menetettyään jo kolmannen perättäisen määräaikaisen työsuhteensa surkeasti koeajalla, ja lähti samalta istumalta kapakkaan hukuttaakseen murheensa. Matkalla hän päätti ostaa pussikaljaa ja tupakkaa, joiden hankinta lähi-Lidlistä osoittautui ongelmalliseksi - tupakan myynti tiskillä oli kokonaan kielletty, ja keskikaljakin oli nykyään naapurin lintukotomallin mukaan laimennettu kakkoskaljaksi. Helan går.
Niilo löysi lopulta myyjättären avustuksella Lidlin kellarista askin Malrboroa ja osti pussillisen kakkosta, (jonka myynti ilman haittaveron lisäveroa oli kielletty) ja tilasi taksin. Matkalla taksikuski pysäytettiin ja sakotettiin, koska autossa tupakointi, kännykät, alkoholijuomien juominen, sekä kuljettajan kanssa puhuminen oli - kuinka ollakaan - kielletty. Lisäksi auton alkolukon verot olivat jääneet maksamatta, joten luvanvarainen taksiautoilu oli tämän asiantilan korjaamista ennen ehdottomasti kielletty.
Kapakassa Niilo sai eteensä muovimukillisen porkkanamehua.
Tyrmistyneelle Niilolle selvitettiin, että sosiaali- ja terveysministeriön asetukslla kaikenlaisten vaarallisten aineiden käsittely ravintolatiloissa oli kielletty. Porkkanamehulle oli saatu poikkeuslupa, kun oli kirjallisesti todistettu, ettei henkilökunnassa ole ainuttakaan porkkanalle allergista ihmistä töissä. Porkkanan läsnäolosta kuulemma varoitettiin myös ravintolan ulkopuolella asianmukaisin kyltein.
Niilo yritti vielä tappaa tylsyydeltä terän pelaamalla hedelmäpeliä, mutta pelaaminen ilman rekisteröitymistä oli jo kielletty.
Niilo laahusti kotiin.
Eteisen pöydällä oli viesti Saijalta, joka oli jo lähtenyt töihin. Pirjo-Petteri oli kuulemma otettu taas vaihteeksi sosiaalitätien huostaan koska hänen kengännauhansa olivat olleet auki pakkasella, ja hän oli käyttänyt sopimatonta kieltä koulun opinnonohjaajaa kohtaan.
Saija muistutti myös, että uudenvuoden aatoksi pitäisi jo hakea nippu suojalaseja, sekä luvat kiinanpommeille, nakeille ja perunasalaatille, ja että Niilo voisi hakea purkillisen laktoositonta, rasvatonta maitoa samalla kun käy lunastamassa auton ja hakemassa Pirjo-Petterin kotiin kriisipalaverista.
P.S. Muistathan uuden kolmenkympin nopeusrajoituksen, kypärän, airbagin, liivit ja turvavyön? Turvallista matkaa, pusi pusi!
-Pastori-
perjantai 25. syyskuuta 2009
Ministereitä ja Tukiaisia
Oletko ikinä miettinyt, kuinka paljon rahaa mainostoimistot ottavat siitä, kun jonkin henkilön pärstää näytetään lehdissä ja televisiossa kuukausitolkulla? Suomalaiset puolueet maksavat vähintään joka neljäs vuosi imagonsa kasvojenkohotuksista tolkuttomia summia. Sen sijaan, että keskityttäisiin hoitamaan niitä töitä, mitä nämä Suomi OY:n vaaleilla valitut kipparit on palkattu tekemään, nämä keskittyvät lähinnä sättimään toisiaan, nostamaan palkkioitaan, ja tekemään suunnitelmia siitä, mitä sillä mahdollisella ensi kaudella voitaisiin ehkä jonain päivänä ryhtyä tekemään.
Peruspointti on tämä : Ihmiset, jotka on valittu hoitamaan tämän maan yhteisiä asioita, eivät ole tehtäviensä tasalla, ja me kaikki maksamme itsemme kipeiksi seuratessamme tätä pelleilyä. Ihmiset eivät ole kiinnostuneet politiikasta, koska kokevat voimattomuuden tunnetta seuratessaan väistelyä, unohtelua, kiertelyä, muistikatkoksia ja paskapuheita tv:stä ja lehdistöstä.
Ministerit ja totuuden puhuminen on viime aikoina näyttänyt tältä :
Anneli Jäätteenmäki puhui niin totta kuin osasi. Pääministerin ura loppui 68 päivän jälkeen kun hevonpaskasta rakennetussa labyrintissä nousi seinä pystyyn. Entinen varatuomari ja oikeusministeri ymmärsi, mitä lakikirjassa mainittu maineeltaan moitteeton Suomen kansalainen tarkoittaa, ja erosi ihan itse.
Ulkoministeri Ile Kanerva kannatti pehmeitä arvoja, ainakin mitä tulee omaan ja tekstiviestien kohteena olevan Tukiaisen Jossun järjenjuoksuun tulee.
Tukiaisia ovat saaneet muutkin politiikan ykköshahmot, esim. tämä Vanhasen Matti. Ilkka yritti saada Tukiaista tekstiviesteillä vähän samaan tapaan kuin köyhät ja opiskelijat lähestyvät erilaisia vippifirmoja. Korkojen kerahan näitä viestejä sittemmin makseltiinkin. Vanhasen Masa oli paremmin perillä asioista, ja ymmärsi vipata suoraan kansalta ilman viivästyskorkoja.
Päämies itse ei muista näistä asioista mitään, mikä on sikäli arveluttavaa, että yleensä muistinsa saunailloissa menettävät muut kuin absolutismin nimeen vannovat henkilöt. Ehkäpä tässäkin on tehty taas kuuluista lehdistön ja median väärintulkinta ja tosiasiassa ainoa absolutia onkin se, mikä valuu istuvan pääministerin suusta ulos, ei sisään.
Vanhanen on muun ökyilynsä ohessa valitellut, ettei näistä ministerin hommista edes tienaa kunnolla. Monet yksityispuolen yritysjohtahat tienaavatkin oikeasti enemmän. Ajatellaanpa vaikka Audi-miehenä tunnettuksi tullutta Esko Kiesiä.
Audi-mies joutui eroamaan puheltuaan pehmoisia Anna-lehdessä, vaikka tienaakin huomattavasti enemmän kuin istuva pääministeri. Audin muu yritysjohto oli sitä mieltä, että firman edun kannalta on hyvä että Kiesi lähtee.
Kuitenkin henkilö, joka luotsaa käytännössä koko Suomi Oy:n toimintaa katsoo voivansa istua kaikessa rauhassa pallillaan kuin tatti sammaleessa, vaikka hän on on valehdellut, unohdellut, puhunut valikoitua totuutta, muistanut väärin, selitellyt, kärsinyt akuutista dementiasta, kestittänyt rikoksesta epäiltyjä vaalirahoittajia ja myöntänyt runsaskätistä avustusta häntä vaaleissa rahoittaneille tahoille (Iltalehti 25.9.2009). Hyvä Suomi.
Ja kaiken tämän maksaa kansa (= Sinä, Minä, Me Itse), omasta pussistaan - veroina - puoluetukina ja muina korruptioinstrumentteina - jotta saamme samat naamat istumaan taas seuraavat 4 vuotta eduskunnassa valehtelemassa meille. Voimme nukkua yömme rauhassa kun leikimme, että tällä laivalla on kapteeni, joka tietää minne ollaan menossa.
Taannoin lehdet uutisoivat, että Suomi on euroopan vähiten korruptoitunut maa. Ainoa istuva pääministeri, joka ei suostu eroamaan tehtävästään vaikka enemmistö kansasta näin haluaisikin on tietääkseni Italian ykköstykki Silvio Berlusconi. Melkoisia velikultia molemmat. Nythän puhutaan jo koko eduskunnan hajottamisesta tilanteen rauhoittamiseksi.
Tässä hieman lisää linkkejä jotka kertovat Vanhasen kansansuosiosta :
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Kansa on tyhmää, eikä ymmärrä mitään. Siksi ehdotankin että ajankohtaistetaan hieman valtiojohdon sanastoa vastaamaan paremmin kansan syvien rivien ymmärrystä ja näkemystä päivän politiikan nykytasosta.
Tulevien, toivottavasti ennenaikaisten eduskuntavaalien jälkeen meillä on avoinna eduskunnan Paskapuhemiehen sekä kusipääministerin virat. Näihin virkoihin ei liene vaikea löytää ehdokkaita näistä vanhan linjan konkareista.
-Pastori-
- Päivitys 29.9.2009 -
Vanhasen talonrakennuspuuhia, joissa on ilmeisesti käytetty maksajana Nuorisosäätiötä, tarkastellaan nyt rikostutkinnan keinoin. Mikä ilon päivä. Nyt selvitetään oikein poliisivoimin, onko pääministerimme roisto vai ei. Paljonkohan nuorisosäätiötä tukeva RAY antaisi tälle vedonlyöntikohteelle kertoimeksi? Jos (ja toivottavasti kun) syyllisyys saadaan näytettyä toteen, on vihdoin aika antaa Matin mennä. Lisäksi voidaan miettiä, tarvitseeko Suomi pääministeriä, jonka toimia tutkitaan poliisin voimin.
Peruspointti on tämä : Ihmiset, jotka on valittu hoitamaan tämän maan yhteisiä asioita, eivät ole tehtäviensä tasalla, ja me kaikki maksamme itsemme kipeiksi seuratessamme tätä pelleilyä. Ihmiset eivät ole kiinnostuneet politiikasta, koska kokevat voimattomuuden tunnetta seuratessaan väistelyä, unohtelua, kiertelyä, muistikatkoksia ja paskapuheita tv:stä ja lehdistöstä.
Ministerit ja totuuden puhuminen on viime aikoina näyttänyt tältä :
Anneli Jäätteenmäki puhui niin totta kuin osasi. Pääministerin ura loppui 68 päivän jälkeen kun hevonpaskasta rakennetussa labyrintissä nousi seinä pystyyn. Entinen varatuomari ja oikeusministeri ymmärsi, mitä lakikirjassa mainittu maineeltaan moitteeton Suomen kansalainen tarkoittaa, ja erosi ihan itse.
Ulkoministeri Ile Kanerva kannatti pehmeitä arvoja, ainakin mitä tulee omaan ja tekstiviestien kohteena olevan Tukiaisen Jossun järjenjuoksuun tulee.
Tukiaisia ovat saaneet muutkin politiikan ykköshahmot, esim. tämä Vanhasen Matti. Ilkka yritti saada Tukiaista tekstiviesteillä vähän samaan tapaan kuin köyhät ja opiskelijat lähestyvät erilaisia vippifirmoja. Korkojen kerahan näitä viestejä sittemmin makseltiinkin. Vanhasen Masa oli paremmin perillä asioista, ja ymmärsi vipata suoraan kansalta ilman viivästyskorkoja.
Päämies itse ei muista näistä asioista mitään, mikä on sikäli arveluttavaa, että yleensä muistinsa saunailloissa menettävät muut kuin absolutismin nimeen vannovat henkilöt. Ehkäpä tässäkin on tehty taas kuuluista lehdistön ja median väärintulkinta ja tosiasiassa ainoa absolutia onkin se, mikä valuu istuvan pääministerin suusta ulos, ei sisään.
Vanhanen on muun ökyilynsä ohessa valitellut, ettei näistä ministerin hommista edes tienaa kunnolla. Monet yksityispuolen yritysjohtahat tienaavatkin oikeasti enemmän. Ajatellaanpa vaikka Audi-miehenä tunnettuksi tullutta Esko Kiesiä.
Audi-mies joutui eroamaan puheltuaan pehmoisia Anna-lehdessä, vaikka tienaakin huomattavasti enemmän kuin istuva pääministeri. Audin muu yritysjohto oli sitä mieltä, että firman edun kannalta on hyvä että Kiesi lähtee.
Kuitenkin henkilö, joka luotsaa käytännössä koko Suomi Oy:n toimintaa katsoo voivansa istua kaikessa rauhassa pallillaan kuin tatti sammaleessa, vaikka hän on on valehdellut, unohdellut, puhunut valikoitua totuutta, muistanut väärin, selitellyt, kärsinyt akuutista dementiasta, kestittänyt rikoksesta epäiltyjä vaalirahoittajia ja myöntänyt runsaskätistä avustusta häntä vaaleissa rahoittaneille tahoille (Iltalehti 25.9.2009). Hyvä Suomi.
Ja kaiken tämän maksaa kansa (= Sinä, Minä, Me Itse), omasta pussistaan - veroina - puoluetukina ja muina korruptioinstrumentteina - jotta saamme samat naamat istumaan taas seuraavat 4 vuotta eduskunnassa valehtelemassa meille. Voimme nukkua yömme rauhassa kun leikimme, että tällä laivalla on kapteeni, joka tietää minne ollaan menossa.
Taannoin lehdet uutisoivat, että Suomi on euroopan vähiten korruptoitunut maa. Ainoa istuva pääministeri, joka ei suostu eroamaan tehtävästään vaikka enemmistö kansasta näin haluaisikin on tietääkseni Italian ykköstykki Silvio Berlusconi. Melkoisia velikultia molemmat. Nythän puhutaan jo koko eduskunnan hajottamisesta tilanteen rauhoittamiseksi.
Tässä hieman lisää linkkejä jotka kertovat Vanhasen kansansuosiosta :
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Kansa on tyhmää, eikä ymmärrä mitään. Siksi ehdotankin että ajankohtaistetaan hieman valtiojohdon sanastoa vastaamaan paremmin kansan syvien rivien ymmärrystä ja näkemystä päivän politiikan nykytasosta.
Tulevien, toivottavasti ennenaikaisten eduskuntavaalien jälkeen meillä on avoinna eduskunnan Paskapuhemiehen sekä kusipääministerin virat. Näihin virkoihin ei liene vaikea löytää ehdokkaita näistä vanhan linjan konkareista.
-Pastori-
- Päivitys 29.9.2009 -
Vanhasen talonrakennuspuuhia, joissa on ilmeisesti käytetty maksajana Nuorisosäätiötä, tarkastellaan nyt rikostutkinnan keinoin. Mikä ilon päivä. Nyt selvitetään oikein poliisivoimin, onko pääministerimme roisto vai ei. Paljonkohan nuorisosäätiötä tukeva RAY antaisi tälle vedonlyöntikohteelle kertoimeksi? Jos (ja toivottavasti kun) syyllisyys saadaan näytettyä toteen, on vihdoin aika antaa Matin mennä. Lisäksi voidaan miettiä, tarvitseeko Suomi pääministeriä, jonka toimia tutkitaan poliisin voimin.
perjantai 4. syyskuuta 2009
Brändejä ja mielipiteitä
Suomi on hieno valtio. Meillä on täällä sellainen periaate, että kuka tahansa saa vapaasti ja rajoittamatta ilmaista mielipiteensä, toisin kuin vaikka Kiinassa, jossa vääristä mielipiteistä pääsee linnaan 20 vuodeksi.
Suomalainen sananvapaus on yksi demokratiamme kulmakiviä, ihan niin kuin Ameriikassa. Meillä saa sanoa ääneen mitä ajattelee. Meillä joutuu syytteeseen nettikirjoittelusta kritisoidessaan valtakunnansyyttäjiä tai vaihtoehtoisesti saa potkut Audin myyntijohtajan työstä jos puhuu mottipäisiä naistenlehdille (Hourupäisimmät ovat muuten vaatineet myös jutun julkaisseen Anna-lehden päätoimittajan eroa).
Toisin kuin Kiinassa, täällä ihmisiä riepotellaan muutama viikko mediassa ennen julkista teloittamista. Sitkeimmät pirut kuten vaikkapa esim. Ilkka Kanerva ovat riippuneet ristillä jopa kuukausia ennen eroamistaan.
Suomen suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei saa syytteiden ja potkujen uhalla sanoa mitään, mistä kenellekään tulee paha mieli (paitsi jos pilkan ja vittuilun kohteena on tapakristitty valkoinen heteromies).
Niin että mitä sananvapauteen tulee, paremmin meillä on asiat kuin jossain ihme kehitysmaissa.
Kehitysmaista puhuttaessa tulee yleensä mieleen köyhyys. Suomessa on vuonna 2009 yli 700 000 köyhää. Tämä tarkoittaa noin 15% koko väestöstä. Köyhiksi luokitellaan ihmiset, joilla on käytettävissään alle 13 000 euron vuositulot eli alle 1 100 euroa kuukaudessa. (Iltalehti) Jutta Urpilainen kylläkin kehui, että alle 3000 euroa kuussa tienaavat ovat pienituloisia, mutta koska Jutta on kasvanut pullossa eikä ole jutuistaan päätellen koskaan varsinaisesti ollut kosketuksissa todellisuuteen, tätä arviota ei ilmeisesti lasketa lukemaan mukaan.
Köyhien lisäksi meillä esiintyy myös jonkin verran henkistä köyhyyttä. Tutkimusten mukaan Suomi sijoittuu maiden välisten bränditilastoissa vasta sijalle 16. Tämä on ulkoministerimme Alex Stubbin mukaan erityisen huolestuttavaa.
Suomi on onnistunut viemään brändiään eteenpäin mm. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) avulla. Lehtien mukaan EIT on jakanut 15 viime vuoden aikana Suomelle enemmän tuomioita kuin kaikille muille pohjoismaille yhteensä. (Linkit: 1 2 3) Liekö sitten köyhillä ja väärin ajattelevilla jotain tekemistä tämän kanssa? EIT kun on yleensä painottanut sanavapauden ja vapaan tiedonvälityksen merkitystä, kun arvioidaan maan ihmisoikeustilannetta.
Alexi kävi innovoimassa koululuokkien kanssa ideoita Suomi-kuvan kiillottamiseen. Eräälläkin koululaisella oli tälläinen kuva Suomesta : "Ei ole paljon köyhiä. Täällä ei ole sellainen systeemi kuin joissakin maissa."
Alan ymmärtää miksi mielipiteitä halutaan kontrolloida. Olisihan se noloa, jos koululaiset ymmärtäisivät että maassa jossa 15% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella on tosiasiassa helvetin paljon suurempiakin huolenaiheita kuin se, mitä muut maat meistä ajattelevat.
Systeemi on yhtä kuin sitä pyörittävät ihmiset. Jos joku G8-valtionpäämies tai vastaava tsaari sattuu vierailulle, köyhät ja pultsarit siivotaan näkymättömiin Hesan keskustasta. Ettei vaan tarvitsisi hävetä. Mitähän muutkin meistä ajattelevat.
Häpeä on teema, joka tulee köyhyyden yhteydessä vastaan väistämättä. Kun tähän vielä lisätään valtaapitävien välinpitämättömyys, on meillä valtavan hieno kulmakivi kansalliselle Brändille.
Suomi on toden teolla viileämpi kuin luulisitkaan, herra Stubb.
Tosiasia on se, että täällä Suomessa elää A- ja B-luokan kansalaisia. Erot ryhmien välillä kasvavat vuosi vuodelta, kun elinkustannusten kasvaessa todellinen köyhyys lisääntyy. Tätä ei joko ymmärretä, tai tästä ei välitetä. Voitaisiinkin todeta, että köyhiähän me kaikki olemme omalla tavallamme. Toisilla on vaan enemmän golf-osakkeita.
Jos halutaan kiillotaa Suomikuvaa, nämä pikku ongelmat pitäisi ratkaista. Toinen vaihtoehto on pistää väärinajattelevien turpa väkisin kiinni ja leikkiä ettei ongelmaa ole olemassa.
-Pastori-
Suomalainen sananvapaus on yksi demokratiamme kulmakiviä, ihan niin kuin Ameriikassa. Meillä saa sanoa ääneen mitä ajattelee. Meillä joutuu syytteeseen nettikirjoittelusta kritisoidessaan valtakunnansyyttäjiä tai vaihtoehtoisesti saa potkut Audin myyntijohtajan työstä jos puhuu mottipäisiä naistenlehdille (Hourupäisimmät ovat muuten vaatineet myös jutun julkaisseen Anna-lehden päätoimittajan eroa).
Toisin kuin Kiinassa, täällä ihmisiä riepotellaan muutama viikko mediassa ennen julkista teloittamista. Sitkeimmät pirut kuten vaikkapa esim. Ilkka Kanerva ovat riippuneet ristillä jopa kuukausia ennen eroamistaan.
Suomen suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei saa syytteiden ja potkujen uhalla sanoa mitään, mistä kenellekään tulee paha mieli (paitsi jos pilkan ja vittuilun kohteena on tapakristitty valkoinen heteromies).
Niin että mitä sananvapauteen tulee, paremmin meillä on asiat kuin jossain ihme kehitysmaissa.
Kehitysmaista puhuttaessa tulee yleensä mieleen köyhyys. Suomessa on vuonna 2009 yli 700 000 köyhää. Tämä tarkoittaa noin 15% koko väestöstä. Köyhiksi luokitellaan ihmiset, joilla on käytettävissään alle 13 000 euron vuositulot eli alle 1 100 euroa kuukaudessa. (Iltalehti) Jutta Urpilainen kylläkin kehui, että alle 3000 euroa kuussa tienaavat ovat pienituloisia, mutta koska Jutta on kasvanut pullossa eikä ole jutuistaan päätellen koskaan varsinaisesti ollut kosketuksissa todellisuuteen, tätä arviota ei ilmeisesti lasketa lukemaan mukaan.
Köyhien lisäksi meillä esiintyy myös jonkin verran henkistä köyhyyttä. Tutkimusten mukaan Suomi sijoittuu maiden välisten bränditilastoissa vasta sijalle 16. Tämä on ulkoministerimme Alex Stubbin mukaan erityisen huolestuttavaa.
Suomi on onnistunut viemään brändiään eteenpäin mm. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) avulla. Lehtien mukaan EIT on jakanut 15 viime vuoden aikana Suomelle enemmän tuomioita kuin kaikille muille pohjoismaille yhteensä. (Linkit: 1 2 3) Liekö sitten köyhillä ja väärin ajattelevilla jotain tekemistä tämän kanssa? EIT kun on yleensä painottanut sanavapauden ja vapaan tiedonvälityksen merkitystä, kun arvioidaan maan ihmisoikeustilannetta.
Alexi kävi innovoimassa koululuokkien kanssa ideoita Suomi-kuvan kiillottamiseen. Eräälläkin koululaisella oli tälläinen kuva Suomesta : "Ei ole paljon köyhiä. Täällä ei ole sellainen systeemi kuin joissakin maissa."
Alan ymmärtää miksi mielipiteitä halutaan kontrolloida. Olisihan se noloa, jos koululaiset ymmärtäisivät että maassa jossa 15% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella on tosiasiassa helvetin paljon suurempiakin huolenaiheita kuin se, mitä muut maat meistä ajattelevat.
Systeemi on yhtä kuin sitä pyörittävät ihmiset. Jos joku G8-valtionpäämies tai vastaava tsaari sattuu vierailulle, köyhät ja pultsarit siivotaan näkymättömiin Hesan keskustasta. Ettei vaan tarvitsisi hävetä. Mitähän muutkin meistä ajattelevat.
Häpeä on teema, joka tulee köyhyyden yhteydessä vastaan väistämättä. Kun tähän vielä lisätään valtaapitävien välinpitämättömyys, on meillä valtavan hieno kulmakivi kansalliselle Brändille.
Suomi on toden teolla viileämpi kuin luulisitkaan, herra Stubb.
Tosiasia on se, että täällä Suomessa elää A- ja B-luokan kansalaisia. Erot ryhmien välillä kasvavat vuosi vuodelta, kun elinkustannusten kasvaessa todellinen köyhyys lisääntyy. Tätä ei joko ymmärretä, tai tästä ei välitetä. Voitaisiinkin todeta, että köyhiähän me kaikki olemme omalla tavallamme. Toisilla on vaan enemmän golf-osakkeita.
Jos halutaan kiillotaa Suomikuvaa, nämä pikku ongelmat pitäisi ratkaista. Toinen vaihtoehto on pistää väärinajattelevien turpa väkisin kiinni ja leikkiä ettei ongelmaa ole olemassa.
-Pastori-
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Myyntiyritys-Suomi-Sanakirja
Jokainen joka on joskus ollut epätoivoinen ja/tai työtön, on varmasti käynyt työvoimattomuustoimiston verkkosivustolla tutkimassa avoimia työpaikkoja. Otanta mistä tahansa päin Suomea osoittaa selkeästi, että erilaisia myyntitöitä on runsaasti tarjolla työtä pelkäämättömälle onnenonkijalle.
Ilmoituksissa haetaan tietynlaisia ihmisiä, eikä niinkään koulutusta kuten monessa muussa ammatissa. Työnantajayritykset listaavat suuren määrän erilaisia attribuutteja, joita työtä hakevalta piruparalta tulisi löytyä. Henkilökohtaiset ominaisuudet ja menestyksenhalu ovat avainasemassa kun haet myyjäksi. Yritykset kertovat ilmoituksissaan hienoja asioita liikevaihdostaan, luottoluokituksestaan, työilmapiiristään ja liikevaihdostaan. Ilmoitus jossa haetaan myyntitykkiä, puhelinautomaattia, tiimipelaajaa, asiakasneuvottelijaa, markkinoinnin ammattilaista, tai vaikkapa telemarkkinoijaa näyttävät suunnilleen tältä :
Etsimme nuorekkaaseen, dynaamiseen tuloksenhaluiseen ja reippaaseen porukkaamme oma-aloitteisia, energisiä, sporttisia, positiivisia ja työtä pelkäämättömiä nälkäisiä tuloksentekijöitä ja myynnin moniosaajia. Odotamme sinulta aitoa kiinnostusta asiakkaiden parissa työskentelyyn, aktiivista ja oma-aloitteista otetta, sitoutumista yhdessä asetettuihin tavoitteisiin sekä kiimaista halua tehdä järjettömän kovaa tulosta.
Toivomme että olet energinen, verbaalisesti lahjakas tiimipelaaja ja luonnollinen esiintyjä, jolla on rohkeutta toimia lähellä asiakasrajapintaa ja sinulla on käytössä oma, uudehko auto. Tarjoamme kehittyvän työyhteisön, vahvan taustatuen myyntityöllesi sekä alan edelläkävijän erinomaiset palvelut myytäväksi. Aiempaa kokemusta alalta et tarvitse, sillä perehdytämme kaikki tulevat huippumyyjämme työtehtäviin perusteellisesti.
Kannustava palkkauksemme on alan parasta, ja se sovitaan aina tapauskohtaisesti. Jos sopeudut vaihtuviin töihin, tulet toimeen kaikenlaisten asiakkaiden kanssa ja sinulta löytyy määrätietoisuutta, ammattitaitoa, myyntitaitoa ja tulet toimeen tiimissä, ota yhteyttä ja kysy lisää.
Tämä ylläoleva on hieman maustettu kooste erilaisista myyntikanuunan töitä tarjoavien yritysten rekryilmoitusten tarjonnasta. Tätä lukiessa tulee sellainen olo, että ollaan hienojen, suurten asioiden äärellä. Että myyntitöihin halutaan todella rautaisia ammattilaisia, joita ei joka kiven ja kannon nokasta niin vain löydetä. Mitä tämä kaikki kultareunuksin koristeltu jargon sitten todellisuudessa tarkoittaa? Katsellaanpa. - Älä sellasta liirum-laarumia (Paavi, Pulkkinen)
Tässä siis myyntityötä etsivälle avuksi selkeäsanainen ja ymmärrettävä
-----MYYNTIYRITYS - SUOMI - SANAKIRJA Vol.1-----
Eli: Mitä firma kertoo ilmoituksessaan & mitä sama tarkoittaa Suomeksi
OSA 1. Erityyppiset rekrytoinnin "tärpit" ilmoituksissa :
- Oletko aikeissa etsiä itsellesi uusia haasteita tai olet aina haaveillut työskenteleväsi osana ryhmää ? - Suostutko pusertamaan päivästä toiseen naurettavalla palkalla muiden luusereiden joukossa?
- Pystyt tarvittaessa venymään ja joustamaan, jotta myyntitavoitteet täyttyvät - Teet vitusti ylitöitä, jotta saisit pitää työpaikkasi ja saisit sellaista palkkaa että saisit edes vuokrasi maksettua ajallaan.
- Koulutamme työntekijöistämme asiakaslähtöisiä ratkaisumyyjiä - Kahden päivän "koulutuksen" jäljiltä sinulla on 6 kilon nippu vastaväitemonisteita, puhelinluettelo ja vanha Nokian räpyskä karsinassasi.
- Haemme nälkäistä tuloksentekijää dynaamiseen työympäristöön - Maksamme Kiinalaisen siirtotyöläisen unelmapalkkaa jonka johdosta henkilökuntamme elää keitetyllä riisillä ja potkuja ja irtisanoutumisia tulee niin tiuhaan ettemme tarvitse konttorissamme ilmastointia.
- Etsimme henkilöä, joka on heti valmis, loistavaa uraa janoava tähti-myyjä, eli kunnon myyntitykki! - Myymme "iske-ja-juokse"-tekniikalla niin paskoja tuotteita, että tarvitsemme kaiken mahdollisen avun myyntimme tueksi.
- Katsomme eduksi kokemuksen kuluttajamyynnistä - Etsimme säälittävää häviäjää, joka suostuu pakkomyymään tuottamaamme sontaa ihmisille vaikka on jo aiemminkin saanut potkut vastaavasta riistofirmasta.
- Elämänkokemus auttaa - Olet ottanut elämässä tarpeeksi turpaasi, jotta osaat käsitellä vastoinkäymisiä, joita tulet kohtaamaan työssäsi hyvin paljon.
- Toivomme sinulta aktiivista ja oma-aloitteista otetta työhön - Soittomateriaali ja/tai myytävä tuote on sellaista kuraa, että sen perkaaminen muulta kuin maanisesti työhönsä suhtautuvalta sosiopaatilta ei onnistu, vaan joudut hermoparantolaan alle kuukaudessa.
- Liikut sulavasti asiakasrajapinnassa - Työssäsi tulet ajamaan omalla Kekkosenaikaisella Saabillasi omalla kustannuksellasi ympäri Suomea myyden paskaa ovelta ovelle suoralla provikalla.
- Meidän palkkaus on huomattavasti korkein mitä alalla on ja tästä syystä haemmek-in vain vakavia työntekijöitä jotka osaavat suhtautua työhönsä työnä ja tekevät sen hyvin. - Siis ihan vakavasti ottaen vai?
- Sujuva suomen kieli ja perustason englannin kieli, Pieni kuukausittain peruspalkka ja hyvät provisiot - Me emme osaa kirjoittaa äidinkieltämme, osaatko sinä?
OSA 2. Käsitteet ja niiden selitykset
Etenemismahdollisuus = Jos jaksat myydä lehtiä yli 20 vuotta, niin saatat päästä iltavuoron monisteenjakajaksi.
Asiakasrajapinta = Pieni hetki raivoisan vittuilun ja kuulokkeen hahloon paiskautumisen välillä.
Sitoutuminen = Kyky niellä määrättömästi paskaa potkujen pelossa kurjan duunisi säilymiseksi.
Positiivisuus = Paha piriongelma tai krooninen persoonallisuushäiriö auttavat sinua työssä jaksamisessa. Nappi huuleen ja taas jaksetaan kikattaa puhelimessa.
Reippaus = Jaksat tänäänkin lähteä konttorille sen sijaan että sitoisit kitarankielen toisen pään kaulaasi, toisen pään pöydän kulmaan ja hyppäisit sitten ulos viidennen kerroksen ikkunasta.
Tuloksentekijä = Moraaliton paskiainen, joka myisi vaikka kuolleen äitinsä, ellei olisi tehnyt sitä jo. Etevimmät tapaukset tekevät toki tämänkin monta kertaa.
Toiminta-alueen tuntemus = Tiedät myyväsi luokatonta kuraa, mutta teet sitä silti.
Tunnetut tuotteet = Iltapäivälehdet kirjoittavat firman oikeusprosesseista viikottain.
Verbaalinen lahjakkuus = Sinulla on kyky huutaa asiakkaan puheen päälle ja laittaa korvaluomesi "lukittu"-asentoon kaikille vastaväitteille
Kannustava palkkaus = Suora provisio, yritysvastuun siirto työntekijälle, mahdollisuus potkuihin järjettömien tulostavoitteiden jäädessä täyttymättä.
Myyntitavoite = Laskelma, jonka mukaan sinun pitää myydä 100 jääkaappia eskimoille viikossa, jotta pääset yli kympin tuntipalkalle.
Kehittyvä työyhteisö = Myyntitiimi koostuu taas ensi viikolla uusista apinoista joita rekrytoidaan suoraan koulunpenkiltä siksi että ne eivät vielä tunne oikeuksiaan.
Takuupalkka = Takaamme paitsi marjanpoimijan palkkatason, myös sen että saat potkut viikossa jos et pysty painamaan reikä soikeana parempaa tulosta.
Tiimityö = Joukko surullisia kusipäitä ahdettuna karsinaan pomon valvovan silmän alle.
Taustatuki = Perverssi pikkupomo kuuntelee huohottaen puheluitasi pitkin päivää.
Alan edelläkävijä = Olemme keksineet täysin uuden tavan kusettaa asiakkaitamme.
Ulospäin suuntautunut = Sinulla on isot tissit, nuolet mielellään pomon persettä ja kikatat järjettömästi kaikelle mitä suuri johtaja sanoo kahvipöydässä.
Asiakaslähtöisyys = Myymme tuotettamme väkisin metodilla jossa selvitetään asiakkaan perhesuhteet ja käytetään asiakkaan lapsia ja kotiosoitetta kiristysvälineenä.
Monipuolisuus = Toistaitoinen johto ei osaa mitään, jolloin työntekijöiden harteille jää kahvinkeitto, printterin huoltaminen, kaupassakäynti, soittomateriaalin perkaaminen ja muu yleinen itsensämyyminen työpaikalla.
Kokemus = Attribuutti, jonka karttuminen ei estä sinua hakemasta uutta työtä uudesta roistofirmasta joka nylkee sinut persekarvoja myöten, vain siksi että olet selkärangaton nahjus joka ei saa oikeita töitä.
Koulutus = Aivopesusessio, jonka jälkeen luulet oikeasti parin päivän ajan myyväsi jotain laadukasta josta on asiakkaalle hyötyä.
Pitkäjänteisyys = Pystyt hakkaamaan päätäsi karjalan mäntyyn 8 tuntia päivässä siinä toivossa, että mänty hajoaa ennemmin kuin kallosi.
Elämänhallinta = Pystyt hoitamaan työsi kovassakin kankkusessa, jonka hankkiminen päivittäin tässä työssä on perusedellytys edes jonkinlaisen mielenterveyden säilymiseksi.
OSA 3. Myyntijohdon sanastoa
Rekrytointi = Vampyrismin alalaji, jonka tarkoituksena on saada nautakarja viettämään aikaansa lähempänä verenjanoisia ja psykoottisia esimiehiä.
Kvartaali = Aikajakso, jonka aikana firma rikkoo vähintään yhden myyntiennätyksen ja heittää vähintään puolet henkilöstöstään pihalle.
Haaste = Joko käräjäoikeuden lähettämä selvityspyyntö jonka aiheena on firman ala-arvoiset toimintametodit, tai vaihtoehtoisesti nimitys sille valitettavalle tosiasialle, että työntekijät eivät saa työpanostaan vastaavaa palkkaa.
Arvojohtaminen = Ymmärtämys siitä, että osakkeenomistajan tilipussi menee aina nautakarjan hyvinvoinnin edelle, nautoja saa aina tarvittaessa lisää, ja että niiden lahtaamisen takia ei tarvitse suotta menettää yöuniaan.
Myyntiorganisaatio = Rangaistuspataljoonallinen vajakkeja, jotka suostuvat päivästä toiseen ottamaan myyntijohdon sadismin, naurettavan palkan ja herätysliikkeen hourailuita muistuttavan tsemppijargonin vastaan.
Missio = Kirjoitusasusta riippumatta tosiasiassa tehdä järjetön kasa rahaa omistajille metodeista riippumatta, ja lopulta siirtää koko läjä Cayman-saarille jossa yritysjohto voi viettää kokkelinhuuruiset eläkepäivänsä rauhassa.
Visio = Kantava ajatus firman toiminnasta, kuva suuren johtajan mielessä, vertaa Talibanit, kranaatinsirpale aivoissa ja burkhan käyttöpakko eräissä maissa.
Koulutus = Myyntihenkilöstön persoonan pirstaloiminen ja uudelleen kokoaminen palaverien, vesikidutuksen, monisteiden, piirtoheittimen ja Powerpointin avulla.
Kehityskeskustelut = Aivopesusessio, jonka kestäessä kerrotaan aukottomasti, miksi hekilöstöllä on vääriä mielipiteitä ja uhkaillaan potkuilla niitä jotka eivät vielä näe valoa.
TYKY-päivät = Sessio, jossa johtoporras nauttii järjettömän määrän alkoholia, ja aukoo päätä henkilöstölle niin kauan, että osa työntekijöistä poistuu itkien paikalta ja hankkii kahden viikon kallosaikun tai vaihtoehtoisesti tekee lopullisen henkilökohtaisen ratkaisun.
Firman tahtotila = Alijohto perustelee myyntityöläisille, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Taktinen johtajuus = Ylijohto perustelee firman alijohdolle, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Strateginen johtajuus = Osakkeenomistajat perustelevat firman ylijohdolle, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Konkurssi = Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli. Aloitetaan koko rumba alusta uudella nimellä.
Näin. Kiitokset kaikille ideoita ja inspiraatioita aiheuttaneille tahoille. Lisää ideoita otetaan vastaan kommenttien muodossa ja parhaat palat luvataan lisätä teokseen, jotta tästä saadaan se viimeinen ja lopullinen opaskirja niille, jotka harkitsevat vakavissaan myyntityöhön lähtemistä, eivätkä ole vielä holhouksen alaisena.
-Pastori-
Ilmoituksissa haetaan tietynlaisia ihmisiä, eikä niinkään koulutusta kuten monessa muussa ammatissa. Työnantajayritykset listaavat suuren määrän erilaisia attribuutteja, joita työtä hakevalta piruparalta tulisi löytyä. Henkilökohtaiset ominaisuudet ja menestyksenhalu ovat avainasemassa kun haet myyjäksi. Yritykset kertovat ilmoituksissaan hienoja asioita liikevaihdostaan, luottoluokituksestaan, työilmapiiristään ja liikevaihdostaan. Ilmoitus jossa haetaan myyntitykkiä, puhelinautomaattia, tiimipelaajaa, asiakasneuvottelijaa, markkinoinnin ammattilaista, tai vaikkapa telemarkkinoijaa näyttävät suunnilleen tältä :
Etsimme nuorekkaaseen, dynaamiseen tuloksenhaluiseen ja reippaaseen porukkaamme oma-aloitteisia, energisiä, sporttisia, positiivisia ja työtä pelkäämättömiä nälkäisiä tuloksentekijöitä ja myynnin moniosaajia. Odotamme sinulta aitoa kiinnostusta asiakkaiden parissa työskentelyyn, aktiivista ja oma-aloitteista otetta, sitoutumista yhdessä asetettuihin tavoitteisiin sekä kiimaista halua tehdä järjettömän kovaa tulosta.
Toivomme että olet energinen, verbaalisesti lahjakas tiimipelaaja ja luonnollinen esiintyjä, jolla on rohkeutta toimia lähellä asiakasrajapintaa ja sinulla on käytössä oma, uudehko auto. Tarjoamme kehittyvän työyhteisön, vahvan taustatuen myyntityöllesi sekä alan edelläkävijän erinomaiset palvelut myytäväksi. Aiempaa kokemusta alalta et tarvitse, sillä perehdytämme kaikki tulevat huippumyyjämme työtehtäviin perusteellisesti.
Kannustava palkkauksemme on alan parasta, ja se sovitaan aina tapauskohtaisesti. Jos sopeudut vaihtuviin töihin, tulet toimeen kaikenlaisten asiakkaiden kanssa ja sinulta löytyy määrätietoisuutta, ammattitaitoa, myyntitaitoa ja tulet toimeen tiimissä, ota yhteyttä ja kysy lisää.
Tämä ylläoleva on hieman maustettu kooste erilaisista myyntikanuunan töitä tarjoavien yritysten rekryilmoitusten tarjonnasta. Tätä lukiessa tulee sellainen olo, että ollaan hienojen, suurten asioiden äärellä. Että myyntitöihin halutaan todella rautaisia ammattilaisia, joita ei joka kiven ja kannon nokasta niin vain löydetä. Mitä tämä kaikki kultareunuksin koristeltu jargon sitten todellisuudessa tarkoittaa? Katsellaanpa. - Älä sellasta liirum-laarumia (Paavi, Pulkkinen)
Tässä siis myyntityötä etsivälle avuksi selkeäsanainen ja ymmärrettävä
-----MYYNTIYRITYS - SUOMI - SANAKIRJA Vol.1-----
Eli: Mitä firma kertoo ilmoituksessaan & mitä sama tarkoittaa Suomeksi
OSA 1. Erityyppiset rekrytoinnin "tärpit" ilmoituksissa :
- Oletko aikeissa etsiä itsellesi uusia haasteita tai olet aina haaveillut työskenteleväsi osana ryhmää ? - Suostutko pusertamaan päivästä toiseen naurettavalla palkalla muiden luusereiden joukossa?
- Pystyt tarvittaessa venymään ja joustamaan, jotta myyntitavoitteet täyttyvät - Teet vitusti ylitöitä, jotta saisit pitää työpaikkasi ja saisit sellaista palkkaa että saisit edes vuokrasi maksettua ajallaan.
- Koulutamme työntekijöistämme asiakaslähtöisiä ratkaisumyyjiä - Kahden päivän "koulutuksen" jäljiltä sinulla on 6 kilon nippu vastaväitemonisteita, puhelinluettelo ja vanha Nokian räpyskä karsinassasi.
- Haemme nälkäistä tuloksentekijää dynaamiseen työympäristöön - Maksamme Kiinalaisen siirtotyöläisen unelmapalkkaa jonka johdosta henkilökuntamme elää keitetyllä riisillä ja potkuja ja irtisanoutumisia tulee niin tiuhaan ettemme tarvitse konttorissamme ilmastointia.
- Etsimme henkilöä, joka on heti valmis, loistavaa uraa janoava tähti-myyjä, eli kunnon myyntitykki! - Myymme "iske-ja-juokse"-tekniikalla niin paskoja tuotteita, että tarvitsemme kaiken mahdollisen avun myyntimme tueksi.
- Katsomme eduksi kokemuksen kuluttajamyynnistä - Etsimme säälittävää häviäjää, joka suostuu pakkomyymään tuottamaamme sontaa ihmisille vaikka on jo aiemminkin saanut potkut vastaavasta riistofirmasta.
- Elämänkokemus auttaa - Olet ottanut elämässä tarpeeksi turpaasi, jotta osaat käsitellä vastoinkäymisiä, joita tulet kohtaamaan työssäsi hyvin paljon.
- Toivomme sinulta aktiivista ja oma-aloitteista otetta työhön - Soittomateriaali ja/tai myytävä tuote on sellaista kuraa, että sen perkaaminen muulta kuin maanisesti työhönsä suhtautuvalta sosiopaatilta ei onnistu, vaan joudut hermoparantolaan alle kuukaudessa.
- Liikut sulavasti asiakasrajapinnassa - Työssäsi tulet ajamaan omalla Kekkosenaikaisella Saabillasi omalla kustannuksellasi ympäri Suomea myyden paskaa ovelta ovelle suoralla provikalla.
- Meidän palkkaus on huomattavasti korkein mitä alalla on ja tästä syystä haemmek-in vain vakavia työntekijöitä jotka osaavat suhtautua työhönsä työnä ja tekevät sen hyvin. - Siis ihan vakavasti ottaen vai?
- Sujuva suomen kieli ja perustason englannin kieli, Pieni kuukausittain peruspalkka ja hyvät provisiot - Me emme osaa kirjoittaa äidinkieltämme, osaatko sinä?
OSA 2. Käsitteet ja niiden selitykset
Etenemismahdollisuus = Jos jaksat myydä lehtiä yli 20 vuotta, niin saatat päästä iltavuoron monisteenjakajaksi.
Asiakasrajapinta = Pieni hetki raivoisan vittuilun ja kuulokkeen hahloon paiskautumisen välillä.
Sitoutuminen = Kyky niellä määrättömästi paskaa potkujen pelossa kurjan duunisi säilymiseksi.
Positiivisuus = Paha piriongelma tai krooninen persoonallisuushäiriö auttavat sinua työssä jaksamisessa. Nappi huuleen ja taas jaksetaan kikattaa puhelimessa.
Reippaus = Jaksat tänäänkin lähteä konttorille sen sijaan että sitoisit kitarankielen toisen pään kaulaasi, toisen pään pöydän kulmaan ja hyppäisit sitten ulos viidennen kerroksen ikkunasta.
Tuloksentekijä = Moraaliton paskiainen, joka myisi vaikka kuolleen äitinsä, ellei olisi tehnyt sitä jo. Etevimmät tapaukset tekevät toki tämänkin monta kertaa.
Toiminta-alueen tuntemus = Tiedät myyväsi luokatonta kuraa, mutta teet sitä silti.
Tunnetut tuotteet = Iltapäivälehdet kirjoittavat firman oikeusprosesseista viikottain.
Verbaalinen lahjakkuus = Sinulla on kyky huutaa asiakkaan puheen päälle ja laittaa korvaluomesi "lukittu"-asentoon kaikille vastaväitteille
Kannustava palkkaus = Suora provisio, yritysvastuun siirto työntekijälle, mahdollisuus potkuihin järjettömien tulostavoitteiden jäädessä täyttymättä.
Myyntitavoite = Laskelma, jonka mukaan sinun pitää myydä 100 jääkaappia eskimoille viikossa, jotta pääset yli kympin tuntipalkalle.
Kehittyvä työyhteisö = Myyntitiimi koostuu taas ensi viikolla uusista apinoista joita rekrytoidaan suoraan koulunpenkiltä siksi että ne eivät vielä tunne oikeuksiaan.
Takuupalkka = Takaamme paitsi marjanpoimijan palkkatason, myös sen että saat potkut viikossa jos et pysty painamaan reikä soikeana parempaa tulosta.
Tiimityö = Joukko surullisia kusipäitä ahdettuna karsinaan pomon valvovan silmän alle.
Taustatuki = Perverssi pikkupomo kuuntelee huohottaen puheluitasi pitkin päivää.
Alan edelläkävijä = Olemme keksineet täysin uuden tavan kusettaa asiakkaitamme.
Ulospäin suuntautunut = Sinulla on isot tissit, nuolet mielellään pomon persettä ja kikatat järjettömästi kaikelle mitä suuri johtaja sanoo kahvipöydässä.
Asiakaslähtöisyys = Myymme tuotettamme väkisin metodilla jossa selvitetään asiakkaan perhesuhteet ja käytetään asiakkaan lapsia ja kotiosoitetta kiristysvälineenä.
Monipuolisuus = Toistaitoinen johto ei osaa mitään, jolloin työntekijöiden harteille jää kahvinkeitto, printterin huoltaminen, kaupassakäynti, soittomateriaalin perkaaminen ja muu yleinen itsensämyyminen työpaikalla.
Kokemus = Attribuutti, jonka karttuminen ei estä sinua hakemasta uutta työtä uudesta roistofirmasta joka nylkee sinut persekarvoja myöten, vain siksi että olet selkärangaton nahjus joka ei saa oikeita töitä.
Koulutus = Aivopesusessio, jonka jälkeen luulet oikeasti parin päivän ajan myyväsi jotain laadukasta josta on asiakkaalle hyötyä.
Pitkäjänteisyys = Pystyt hakkaamaan päätäsi karjalan mäntyyn 8 tuntia päivässä siinä toivossa, että mänty hajoaa ennemmin kuin kallosi.
Elämänhallinta = Pystyt hoitamaan työsi kovassakin kankkusessa, jonka hankkiminen päivittäin tässä työssä on perusedellytys edes jonkinlaisen mielenterveyden säilymiseksi.
OSA 3. Myyntijohdon sanastoa
Rekrytointi = Vampyrismin alalaji, jonka tarkoituksena on saada nautakarja viettämään aikaansa lähempänä verenjanoisia ja psykoottisia esimiehiä.
Kvartaali = Aikajakso, jonka aikana firma rikkoo vähintään yhden myyntiennätyksen ja heittää vähintään puolet henkilöstöstään pihalle.
Haaste = Joko käräjäoikeuden lähettämä selvityspyyntö jonka aiheena on firman ala-arvoiset toimintametodit, tai vaihtoehtoisesti nimitys sille valitettavalle tosiasialle, että työntekijät eivät saa työpanostaan vastaavaa palkkaa.
Arvojohtaminen = Ymmärtämys siitä, että osakkeenomistajan tilipussi menee aina nautakarjan hyvinvoinnin edelle, nautoja saa aina tarvittaessa lisää, ja että niiden lahtaamisen takia ei tarvitse suotta menettää yöuniaan.
Myyntiorganisaatio = Rangaistuspataljoonallinen vajakkeja, jotka suostuvat päivästä toiseen ottamaan myyntijohdon sadismin, naurettavan palkan ja herätysliikkeen hourailuita muistuttavan tsemppijargonin vastaan.
Missio = Kirjoitusasusta riippumatta tosiasiassa tehdä järjetön kasa rahaa omistajille metodeista riippumatta, ja lopulta siirtää koko läjä Cayman-saarille jossa yritysjohto voi viettää kokkelinhuuruiset eläkepäivänsä rauhassa.
Visio = Kantava ajatus firman toiminnasta, kuva suuren johtajan mielessä, vertaa Talibanit, kranaatinsirpale aivoissa ja burkhan käyttöpakko eräissä maissa.
Koulutus = Myyntihenkilöstön persoonan pirstaloiminen ja uudelleen kokoaminen palaverien, vesikidutuksen, monisteiden, piirtoheittimen ja Powerpointin avulla.
Kehityskeskustelut = Aivopesusessio, jonka kestäessä kerrotaan aukottomasti, miksi hekilöstöllä on vääriä mielipiteitä ja uhkaillaan potkuilla niitä jotka eivät vielä näe valoa.
TYKY-päivät = Sessio, jossa johtoporras nauttii järjettömän määrän alkoholia, ja aukoo päätä henkilöstölle niin kauan, että osa työntekijöistä poistuu itkien paikalta ja hankkii kahden viikon kallosaikun tai vaihtoehtoisesti tekee lopullisen henkilökohtaisen ratkaisun.
Firman tahtotila = Alijohto perustelee myyntityöläisille, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Taktinen johtajuus = Ylijohto perustelee firman alijohdolle, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Strateginen johtajuus = Osakkeenomistajat perustelevat firman ylijohdolle, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Konkurssi = Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli. Aloitetaan koko rumba alusta uudella nimellä.
Näin. Kiitokset kaikille ideoita ja inspiraatioita aiheuttaneille tahoille. Lisää ideoita otetaan vastaan kommenttien muodossa ja parhaat palat luvataan lisätä teokseen, jotta tästä saadaan se viimeinen ja lopullinen opaskirja niille, jotka harkitsevat vakavissaan myyntityöhön lähtemistä, eivätkä ole vielä holhouksen alaisena.
-Pastori-
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Bulsiittia sekä muita alkuaineita
Tuttu dilemma - Tarttis Saada Rahaa. On hieman hankalaa nauttia 1,5 viikon mittaisesta kesälomasta täysin siemauksin, kun on tullut törsättyä yltiöpäisesti esim. sähkö- ja puhelinlaskuihin. Pikavippaaminenkaan ei ole vierasta. Tältä pohjalta tulee jotenkin kumma fiilis, kun katselee lehdestä tilastokeskuksen keskimääräisiä palkkatilastoja ryystäen samalla Lidliläistä tarjouskahvia joka maistuu kamalalta. Saksalaisilla on tunnetusti pitkät perinteet erityyppisistä paahtohommista.
No, lehden mukaan Suomalaisen miehen keskipalkka on kuulemma 3500 euroa kuukaudessa. Naiset tienaavat 2667 euroa kuukaudessa. En tunne ketään joka tienaisi mitään tämän suuntaistakaan. Moni tienaa kolmanneksen näistä jos on oikein hyvä kuukausi.
Mikään ei ole niin hienoa kuin tilastotiede. Tilastot kertovat paitsi keski- ja mediaanipalkoista, myös sen paljonko on keskimääräinen tuntiansio. Tässä kauppalehden artikkelissa se on 14,50 euroa tunnilta, naisilla 11,70 euroa.
Lukion lyhyellä matematiikalla tämä tarkoittaa että suomalainen mies tekee keskimäärin 241 tuntia töitä kuukaudessa, ja nainen 227 tuntia. Melko hyvämoraalista työväkeä, sillä tästä tulee keskimäärin 12 tuntia päivässä (miehet) ja 11,35 tuntia (naiset) mikäli lasketaan että kuukaudessa on 20 työpäivää (8 tunnin päiviä).
Sen sijaan jos kerromme tuon 14,50 € (11,35€) normaalilla työajalla 150 tuntia kuukaudessa, saamme palkaksi 2175 € (1702 €) kuukaudessa. Nämä kun ovat vielä bruttopalkkoja joista leipaistaan keskimääräiset 25 prosenttia päältä (omakohtainen petumetri-arvio) valtion pohjattomaan kirstuun, alkaa perimmäinen syy keskimääräisen palkansaajan keskimäärin maanantaista perjantaihin kroonisena jatkuvaan vitutukseen selvitä.
Petumetri - orgaaninen laitteisto jolla mitataan ns. perstuntumaa (omit. huom.)
Tässähän voisi nyt tilastomatemaattisemmin orientoitunut henkilö alkaa protestoimaan että ei tilastoa voi noin lukea. Minulla on hänelle kuitenkin kaksi yksikköä painavaa asiaa. Ensinnäkin on perusteetonta, että tilastoja - joiden lukemiseen tarvitaan jotain erityisiä lukutaitoja - käytetään lööppien pohjana sellaisenaan koska ne poikkeavat rajusti normaalimaailman oloista. Herää äkisti kysymys, että kenen intresseissä on esittää suomalaisten olevan puolta rikkaampia kuin he todellisuudessa ovat? Poliitikkojen? Yrittäjien? Suuri osa aamulihapiirakkaansa Helsingin kauppatorilla jyrsivistä kaduntallaajista kuitenkin uskoo mukisematta kaiken lukemansa.
Toinen asia on se, että rahaa ja naisia ei saada tekemällä tilastoja, joten matemaatikon kannattaisi ajan hengen mukaisesti mittauttaa markkina-arvonsa kentällä ja mennä johonkin oikeisiin, kovapalkkaisiin töihin. Suomea uhkaa jatkuvasti työvoimapula, ja henkilöille jotka osaavat vääntää todellisuutta omiin tarkoituksiin sopivaksi tilastomatemaatikon tavoin löytyy takuuvarmasti helvetin hyvin palkattuja töitä höpöheikkinä esim. myynnin tai konsultoinnin värikkäästä maailmasta.
Höpöhöpöstä maksetaan hyvin. Kysykää vaikka Koop Arposelta, Pete Parkkoselta, Anna Abreulta tai heidän sedältään Aku Ankalta.
Se ei tietysti ole mikään uutinen, että meille suolletaan ns. bulsiittia ympäri vuorokauden niin paperimedian, internetin, tv:n kuin radionkin välityksellä. Uutinen on se, että paskapuheesta on tullut vakiintunut, hyväksytty maan tapa kommunikoida ylhäältä alaspäin. Epärehellisyys on standardi. On ihan ookoo kusettaa ja sumuttaa silmään, niinhän kaikki tekevät.
Bulsiitti - uusiutuva orgaaninen alkuaine, jolle modernin teollisuusvaltion talousjärjestelmän toiminta pitkälti perustuu (sark. huom.)
Perustuslakia olisikin syytä muuttaa pikaisesti. Sisällöltään eltaantuneessa vanhassa laissahan muun muassa todetaan että valtiovalta kuuluu Suomen kansalle, julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja että kaikki ovat tasavertaisia lain edessä.
Voin vain kuvitella millaisen hersyvän naurun tämä hupaisa pikku ohjekirja herättää rahaporukoiden rapukesteissä. Toivossa on hyvä elää, totesi selänpesijä kimppasaunassa. On ne melkoisia velikultia.
-Pastori-
No, lehden mukaan Suomalaisen miehen keskipalkka on kuulemma 3500 euroa kuukaudessa. Naiset tienaavat 2667 euroa kuukaudessa. En tunne ketään joka tienaisi mitään tämän suuntaistakaan. Moni tienaa kolmanneksen näistä jos on oikein hyvä kuukausi.
Mikään ei ole niin hienoa kuin tilastotiede. Tilastot kertovat paitsi keski- ja mediaanipalkoista, myös sen paljonko on keskimääräinen tuntiansio. Tässä kauppalehden artikkelissa se on 14,50 euroa tunnilta, naisilla 11,70 euroa.
Lukion lyhyellä matematiikalla tämä tarkoittaa että suomalainen mies tekee keskimäärin 241 tuntia töitä kuukaudessa, ja nainen 227 tuntia. Melko hyvämoraalista työväkeä, sillä tästä tulee keskimäärin 12 tuntia päivässä (miehet) ja 11,35 tuntia (naiset) mikäli lasketaan että kuukaudessa on 20 työpäivää (8 tunnin päiviä).
Sen sijaan jos kerromme tuon 14,50 € (11,35€) normaalilla työajalla 150 tuntia kuukaudessa, saamme palkaksi 2175 € (1702 €) kuukaudessa. Nämä kun ovat vielä bruttopalkkoja joista leipaistaan keskimääräiset 25 prosenttia päältä (omakohtainen petumetri-arvio) valtion pohjattomaan kirstuun, alkaa perimmäinen syy keskimääräisen palkansaajan keskimäärin maanantaista perjantaihin kroonisena jatkuvaan vitutukseen selvitä.
Petumetri - orgaaninen laitteisto jolla mitataan ns. perstuntumaa (omit. huom.)
Tässähän voisi nyt tilastomatemaattisemmin orientoitunut henkilö alkaa protestoimaan että ei tilastoa voi noin lukea. Minulla on hänelle kuitenkin kaksi yksikköä painavaa asiaa. Ensinnäkin on perusteetonta, että tilastoja - joiden lukemiseen tarvitaan jotain erityisiä lukutaitoja - käytetään lööppien pohjana sellaisenaan koska ne poikkeavat rajusti normaalimaailman oloista. Herää äkisti kysymys, että kenen intresseissä on esittää suomalaisten olevan puolta rikkaampia kuin he todellisuudessa ovat? Poliitikkojen? Yrittäjien? Suuri osa aamulihapiirakkaansa Helsingin kauppatorilla jyrsivistä kaduntallaajista kuitenkin uskoo mukisematta kaiken lukemansa.
Toinen asia on se, että rahaa ja naisia ei saada tekemällä tilastoja, joten matemaatikon kannattaisi ajan hengen mukaisesti mittauttaa markkina-arvonsa kentällä ja mennä johonkin oikeisiin, kovapalkkaisiin töihin. Suomea uhkaa jatkuvasti työvoimapula, ja henkilöille jotka osaavat vääntää todellisuutta omiin tarkoituksiin sopivaksi tilastomatemaatikon tavoin löytyy takuuvarmasti helvetin hyvin palkattuja töitä höpöheikkinä esim. myynnin tai konsultoinnin värikkäästä maailmasta.
Höpöhöpöstä maksetaan hyvin. Kysykää vaikka Koop Arposelta, Pete Parkkoselta, Anna Abreulta tai heidän sedältään Aku Ankalta.
Se ei tietysti ole mikään uutinen, että meille suolletaan ns. bulsiittia ympäri vuorokauden niin paperimedian, internetin, tv:n kuin radionkin välityksellä. Uutinen on se, että paskapuheesta on tullut vakiintunut, hyväksytty maan tapa kommunikoida ylhäältä alaspäin. Epärehellisyys on standardi. On ihan ookoo kusettaa ja sumuttaa silmään, niinhän kaikki tekevät.
Bulsiitti - uusiutuva orgaaninen alkuaine, jolle modernin teollisuusvaltion talousjärjestelmän toiminta pitkälti perustuu (sark. huom.)
Perustuslakia olisikin syytä muuttaa pikaisesti. Sisällöltään eltaantuneessa vanhassa laissahan muun muassa todetaan että valtiovalta kuuluu Suomen kansalle, julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja että kaikki ovat tasavertaisia lain edessä.
Voin vain kuvitella millaisen hersyvän naurun tämä hupaisa pikku ohjekirja herättää rahaporukoiden rapukesteissä. Toivossa on hyvä elää, totesi selänpesijä kimppasaunassa. On ne melkoisia velikultia.
-Pastori-
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Musamaailman pohdiskelua part III
Taas on vierähtänyt kesäpäivä jos toinenkin Suomen maan asfaltoitua pintaa edestakaisin kiidellessä, laatikoita kantaen ja tanssittavaa rytmimusiikkia kansalaisille (medborgare) soittaen. Kulkurit rehjusivat Mäntymotellin kautta Kangasalan kisarantaan, jossa rytmitimme allekirjoittaneen historian ensimmäiset sunnuntaitanssit. Kokemus oli vahvasti positiivinen ja kotikonnuille palaaminenkin onnistui kerrankin melkein ihmisten aikaan. Kiitos kaikille osallistuneille!
Mäntymotellilla esiintyi lisäksemme drag queen Miss Divet (Kyseessä ei siis ollut kiihdytysautoiluun liittyvän missikilpailun voittaja). Ohjelmiston kattaus ei näin ollen ollut ihan perinteisimmästä päästä.
Ohjelmiston valinta on oma taiteenlajinsa myös soittopuolella. Homma on jatkuvaa tasapainottelua monipuolisuuden, asiakaspalvelun, omaperäisyyden ja mielekkyyden välillä. Mikä on hyvää musiikkia? Onko hyvä ohjelmisto sellainen, joka tarjoaa yllätyksiä ja uusia elämyksiä, vai sellainen, joka koostuu tutuista kappaleista jotka kaikki tuntevat? Pitääkö soittaa perinteisesti kappaleiden alkuperäisillä sovituksilla, vai saako sovituksiin luoda omaa näkemystä? Saako kappaleita muokata rajustikin, vai pitääkö niissä säilyttää alkuperäinen henki?
Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastauksia. Musiikki on nimittäin sellainen kulutushyödyke, josta jokaisella on hyvin, hyvin erilainen näkemys.
Kulkureilla on ollut nyt sellainen orastava tendenssi, että napataan tuttuja kappaleita hyvin erilaisista ympyröistä ja sovitetaan niitä oman soundifiltterin läpi tanssimusiikkimuotoon. Tämä ei siis edelleenkään tarkota viiksiä, peruukkeja eikä syntsaviuluja. Ähem.
No, ohjelmistoon kuuluu nykyään mm. Deep Purplea, HIMiä, Popedaa, Espanjalaista jazzia tangoksi sovitettuna ja Kultaisen harmonikan konserttihaitariteoksia instrumentaalivalssina. On pyritty rohkeasti hakemaan omaa tyyliä ja omaa paikkaa laajassa laadukkaiden tanssiorkestereiden kirjossa - tekemään jotain erilaista, erottumaan joukosta. Toki perinteikkäitä biisejä unohtamatta.
Ohjelmisto on kuitenkin asia, joka on jatkuvan kritiikin kohteena, teki sen millaiseksi tahansa. Aikanaan Kulkurit soittivat baareissa pääasiassa rokettirollia ja Agents-rautalankaa. Ohjelmistoa piti kuitenkin laajentaa koskemaan useita perinteisiä tanssilajeja jotta bändistä tuli salonkikelpoinen esim. lavatanssihommiin. Tuumasta toimeen.
On uusittu ohjelmistoa, reenattu hidasta ja nopeaa valssia, jenkkaa, tangoa, foksia, humppaa, rumbaa, cha-chata sun muita powerballadeja ja näitä kaikkia esitetään mahdollisimman monipuolisesti pitkin Suomen lavoja.
Mitä sitten tapahtuu? Tulee yleisön joukosta heippalappu jossa kerrotaan että SOITTAKAA OIKEAA TANSSIMUSIIKKIA. Ei sellaista jenkan renkutusta kuulemma kukaan halua tanssia. Asiakaspalveluammatissahan tässä ollaan. Joskus vaan ei oikein pysy kärryillä.
Laulu- ja soitinyhtye Agents pisti jossain vaiheessa liinat kiinni, kun kuulemma kyllästyivät kuuntelemaan neuvoja kappaleiden tempoista. Joku tietää aina soittajia paremmin miten mikäkin kappale pitäisi esittää.
Asiasta sen vakavammin poraamatta : Kun kaupan neiti lukee venäläisen metvurstin viivakoodia lukulaitteella, ei kenellekään tule ensimmäisen mieleen mennä auttamaan häntä painelemalla kasskoneen nappuloita sattumanvaraisesti. Kun insinööri piirtelee CAD-piirrustuksia uudesta sähkökaapin kytkennästä, ei kukaan mene piirtelemään kirkkoveneitä ohikulkiessaan paperin toiseen laitaan.
Miksi ihmeessä sitten kuka tahansa voi mennä asiantuntijan ominaisuudessa neuvomaan orkesteria siinä, mikä on oikeaa musiikkia, tai miten sitä tulisi esittää? Rakentava palaute on toki aina tervetullutta, mutta elokuvistakin tuttu "paskaa, ei kaupallista potentiaalia" - tyyppiset lausumat eivät ole sitä.
Summa summarum : täydellistä ohjelmistoa ei olekaan, koska hyvä biisi on aina kuulijan korvassa. Joku linja pitää silti valita, ja tämä toteutetaan oman tyylitajun ja ammattitaidon puitteissa niin hyvin kuin mahdollista.
Makuasioita :
Joku juo maitoa, toinen keskikaljaa, kolmas punaviiniä. Jos näitä kaikkia juodaan samaan aikaan, saadaan aikaan omituista litkua, joka maistuu kaikkien mielestä kamalalta.
-Pastori-
Mäntymotellilla esiintyi lisäksemme drag queen Miss Divet (Kyseessä ei siis ollut kiihdytysautoiluun liittyvän missikilpailun voittaja). Ohjelmiston kattaus ei näin ollen ollut ihan perinteisimmästä päästä.
Ohjelmiston valinta on oma taiteenlajinsa myös soittopuolella. Homma on jatkuvaa tasapainottelua monipuolisuuden, asiakaspalvelun, omaperäisyyden ja mielekkyyden välillä. Mikä on hyvää musiikkia? Onko hyvä ohjelmisto sellainen, joka tarjoaa yllätyksiä ja uusia elämyksiä, vai sellainen, joka koostuu tutuista kappaleista jotka kaikki tuntevat? Pitääkö soittaa perinteisesti kappaleiden alkuperäisillä sovituksilla, vai saako sovituksiin luoda omaa näkemystä? Saako kappaleita muokata rajustikin, vai pitääkö niissä säilyttää alkuperäinen henki?
Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastauksia. Musiikki on nimittäin sellainen kulutushyödyke, josta jokaisella on hyvin, hyvin erilainen näkemys.
Kulkureilla on ollut nyt sellainen orastava tendenssi, että napataan tuttuja kappaleita hyvin erilaisista ympyröistä ja sovitetaan niitä oman soundifiltterin läpi tanssimusiikkimuotoon. Tämä ei siis edelleenkään tarkota viiksiä, peruukkeja eikä syntsaviuluja. Ähem.
No, ohjelmistoon kuuluu nykyään mm. Deep Purplea, HIMiä, Popedaa, Espanjalaista jazzia tangoksi sovitettuna ja Kultaisen harmonikan konserttihaitariteoksia instrumentaalivalssina. On pyritty rohkeasti hakemaan omaa tyyliä ja omaa paikkaa laajassa laadukkaiden tanssiorkestereiden kirjossa - tekemään jotain erilaista, erottumaan joukosta. Toki perinteikkäitä biisejä unohtamatta.
Ohjelmisto on kuitenkin asia, joka on jatkuvan kritiikin kohteena, teki sen millaiseksi tahansa. Aikanaan Kulkurit soittivat baareissa pääasiassa rokettirollia ja Agents-rautalankaa. Ohjelmistoa piti kuitenkin laajentaa koskemaan useita perinteisiä tanssilajeja jotta bändistä tuli salonkikelpoinen esim. lavatanssihommiin. Tuumasta toimeen.
On uusittu ohjelmistoa, reenattu hidasta ja nopeaa valssia, jenkkaa, tangoa, foksia, humppaa, rumbaa, cha-chata sun muita powerballadeja ja näitä kaikkia esitetään mahdollisimman monipuolisesti pitkin Suomen lavoja.
Mitä sitten tapahtuu? Tulee yleisön joukosta heippalappu jossa kerrotaan että SOITTAKAA OIKEAA TANSSIMUSIIKKIA. Ei sellaista jenkan renkutusta kuulemma kukaan halua tanssia. Asiakaspalveluammatissahan tässä ollaan. Joskus vaan ei oikein pysy kärryillä.
Laulu- ja soitinyhtye Agents pisti jossain vaiheessa liinat kiinni, kun kuulemma kyllästyivät kuuntelemaan neuvoja kappaleiden tempoista. Joku tietää aina soittajia paremmin miten mikäkin kappale pitäisi esittää.
Asiasta sen vakavammin poraamatta : Kun kaupan neiti lukee venäläisen metvurstin viivakoodia lukulaitteella, ei kenellekään tule ensimmäisen mieleen mennä auttamaan häntä painelemalla kasskoneen nappuloita sattumanvaraisesti. Kun insinööri piirtelee CAD-piirrustuksia uudesta sähkökaapin kytkennästä, ei kukaan mene piirtelemään kirkkoveneitä ohikulkiessaan paperin toiseen laitaan.
Miksi ihmeessä sitten kuka tahansa voi mennä asiantuntijan ominaisuudessa neuvomaan orkesteria siinä, mikä on oikeaa musiikkia, tai miten sitä tulisi esittää? Rakentava palaute on toki aina tervetullutta, mutta elokuvistakin tuttu "paskaa, ei kaupallista potentiaalia" - tyyppiset lausumat eivät ole sitä.
Summa summarum : täydellistä ohjelmistoa ei olekaan, koska hyvä biisi on aina kuulijan korvassa. Joku linja pitää silti valita, ja tämä toteutetaan oman tyylitajun ja ammattitaidon puitteissa niin hyvin kuin mahdollista.
Makuasioita :
Joku juo maitoa, toinen keskikaljaa, kolmas punaviiniä. Jos näitä kaikkia juodaan samaan aikaan, saadaan aikaan omituista litkua, joka maistuu kaikkien mielestä kamalalta.
-Pastori-
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Köyhän päivän uutisia
Joskus harmittaa kun olo tuntuu köyhältä. Olo on kuin Aku Ankalla. Laskuja ja uhkavaateita satelee postilaatikosta sellaisia määriä, että niillä voi lämmittää talon kun syksyn viileys saapuu. Jotenkin vain tuntuu ettei raha oikein riitä mihinkään. Ei pysty esimerkiksi halutessaan rakentamaan Titanicin kopiota Kiiminkiin 30 miljoonalla eurolla kuten Sukarin Toivo taannoin. Mr J tokaisi asiasta kuullessaan, että rakentaisi nyt "edes vittu sairaalan tai vanhainkodin".
Toivo Sukari haluaa kuitenkin selvästi viestiä näin lama-ajan kunniaksi, että maakunnat ja niihin rakennetut ostosparatiisit ovat vahvoja kuin höyrylaiva, joka uppoaa jäämereen vieden mukanaan 1500 ihmistä. Hanke työllistänee suunnilleen saman verran, mikä on toki positiivista.
On selvää, että tälläinen vetää varmasti turisteja puoleensa. Ihmisiä kun yleisesti ottaen kiinnostaa kaikenlainen megalomania ja siihen liittyvä tuhon odotus. Ilmiö on vähän sama kuin esimerkiksi tosi-tv:tä seuratessa - halutaan nähdä kun joku haukkaa paskaa (joskus jopa konkreettisesti) niin lujaa että heikompia hirvittää.
Mutta puhe oli siis rahan puutteesta.
Rahan määrä on hyvin suhteellinen käsite. Ajatellaanpa vaikka sikariportaan työntekoa. Jotkut asianosaiset pitävät Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen 4-5 kertaa vuositasolla osallistuneille maksettavaa 13 000 euron palkkiota kohtuullisena. Kyseisessä artikkelissa Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja perusteli tätä kohtuullista palkkiotaan sillä, että kokouksiin ja niiden valmisteluihin menee aikaa. Joku vittumaisempi kaveri voisi tietysti veistellä huumoria siitä, että Suomessa moni painaa samanlaisella vuosipalkalla 8-tuntisia työpäiviä keskimäärin 260 kappaletta vuodessa.
Palkkio on hyvin kohtuullinen siinäkin mielessä, että moisessa kokouksessa istuvilla ei ole minkäänlaista valtaa eikä vastuuta tekemisistään. Sen sijaan monilla tonnilla kuussa elävillä pätkätyöllistetyillä on kuitenkin potkujen uhalla otettava vastuu heidät työllistävän yrityksen toiminnan pyörittämisestä. Aikaahan siinäkin toki menee.
Tälläisiä tonnilla kuussa elävien esiintymisilmiötä kutsutaan suhteelliseksi köyhyydeksi.
Kuten maksettavan palkan suuruus, myös köyhyys voi siis olla suhteellista. Ajatellaanpa esim. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen työhuonetta. Miesparka on joutunut hoitamaan suhteellisen köyhien ihmisten asioita työtilassa, jonka sisustus on maksanut 71 900 euroa - ts. suhteellisesti köyhän ihmisen 6 vuoden palkan. Ilmeisesti myös järjen köyhyys on suhteellista.
Suhteellisen järjetöntä sen sijaan on se, että ihmiset joilla on varaa ostella asuntoja suoralla rahalla kaappaavat miljonäärisuvun tyttäriä rahoittaakseen harrastuksiaan. Yritysjuristi Juha Turunen pääsi kertaheitolla historiaan Suomen kohutuimman sekä ääliömäisimmän kidnappausdraaman pääarkkitehtina. Oletettavasti Turkulaisuutta ei tämän sarjan sekoilussa voida pitää lieventävänä asianhaarana. No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä - Kun mikään ei riitä.
Myös järjenjuoksu voi olla suhteellista. Tämän todistaa Matti Vanhanen joka on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen huonomuistisimmaksi pääministeriksi. Ilmeisesti hän ei ole suhteellisen köyhä, koska hänen ei tarvitse palavasti muistella mistä kaikkialta rahaa tileille tipahtelee. Muutama miljoona sieltä täältä, Nova groupilta tai anopilta joululahjaksi, mene tiedä. Onneksi on Mertala, joka alkaa sädehtiä aina kun Matilla on vaikeuksia. Tämä kirkas loiste poistaa kaikki epäilyksen pilvet kansan muistista ja saa pääministerimme uuniperunan sakkauttamat äänijänteet puhumaan pehmoisia iltapäivälehdille.
Kokoomuksen rehtihenkiset kemoonit sentään muistavat lahjoittajia reilulla sauna-illalla. Sukarin Toivon lisäksi pyyhe päällä siellä nähtiin Nova Groupin toimitusjohtajakin - herra jonka nimi on enteellisesti Yli-Saunamäki. Suomalaiset ovat niin tyhmää ja yksinkertaista porukkaa, että ne alkavat epäillä että tälläiset saunakerhot jotenkin pystyvät vaikuttamaan politiikkaan maksamalla miljoonia keskustan vaalirahastoon. Todellisuudessa tälläinen saunottelu vain kuuluu toimenkuvaan.
Kippis ja hyvää kesää.
-Pastori-
Toivo Sukari haluaa kuitenkin selvästi viestiä näin lama-ajan kunniaksi, että maakunnat ja niihin rakennetut ostosparatiisit ovat vahvoja kuin höyrylaiva, joka uppoaa jäämereen vieden mukanaan 1500 ihmistä. Hanke työllistänee suunnilleen saman verran, mikä on toki positiivista.
On selvää, että tälläinen vetää varmasti turisteja puoleensa. Ihmisiä kun yleisesti ottaen kiinnostaa kaikenlainen megalomania ja siihen liittyvä tuhon odotus. Ilmiö on vähän sama kuin esimerkiksi tosi-tv:tä seuratessa - halutaan nähdä kun joku haukkaa paskaa (joskus jopa konkreettisesti) niin lujaa että heikompia hirvittää.
Mutta puhe oli siis rahan puutteesta.
Rahan määrä on hyvin suhteellinen käsite. Ajatellaanpa vaikka sikariportaan työntekoa. Jotkut asianosaiset pitävät Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen 4-5 kertaa vuositasolla osallistuneille maksettavaa 13 000 euron palkkiota kohtuullisena. Kyseisessä artikkelissa Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja perusteli tätä kohtuullista palkkiotaan sillä, että kokouksiin ja niiden valmisteluihin menee aikaa. Joku vittumaisempi kaveri voisi tietysti veistellä huumoria siitä, että Suomessa moni painaa samanlaisella vuosipalkalla 8-tuntisia työpäiviä keskimäärin 260 kappaletta vuodessa.
Palkkio on hyvin kohtuullinen siinäkin mielessä, että moisessa kokouksessa istuvilla ei ole minkäänlaista valtaa eikä vastuuta tekemisistään. Sen sijaan monilla tonnilla kuussa elävillä pätkätyöllistetyillä on kuitenkin potkujen uhalla otettava vastuu heidät työllistävän yrityksen toiminnan pyörittämisestä. Aikaahan siinäkin toki menee.
Tälläisiä tonnilla kuussa elävien esiintymisilmiötä kutsutaan suhteelliseksi köyhyydeksi.
Kuten maksettavan palkan suuruus, myös köyhyys voi siis olla suhteellista. Ajatellaanpa esim. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen työhuonetta. Miesparka on joutunut hoitamaan suhteellisen köyhien ihmisten asioita työtilassa, jonka sisustus on maksanut 71 900 euroa - ts. suhteellisesti köyhän ihmisen 6 vuoden palkan. Ilmeisesti myös järjen köyhyys on suhteellista.
Suhteellisen järjetöntä sen sijaan on se, että ihmiset joilla on varaa ostella asuntoja suoralla rahalla kaappaavat miljonäärisuvun tyttäriä rahoittaakseen harrastuksiaan. Yritysjuristi Juha Turunen pääsi kertaheitolla historiaan Suomen kohutuimman sekä ääliömäisimmän kidnappausdraaman pääarkkitehtina. Oletettavasti Turkulaisuutta ei tämän sarjan sekoilussa voida pitää lieventävänä asianhaarana. No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä - Kun mikään ei riitä.
Myös järjenjuoksu voi olla suhteellista. Tämän todistaa Matti Vanhanen joka on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen huonomuistisimmaksi pääministeriksi. Ilmeisesti hän ei ole suhteellisen köyhä, koska hänen ei tarvitse palavasti muistella mistä kaikkialta rahaa tileille tipahtelee. Muutama miljoona sieltä täältä, Nova groupilta tai anopilta joululahjaksi, mene tiedä. Onneksi on Mertala, joka alkaa sädehtiä aina kun Matilla on vaikeuksia. Tämä kirkas loiste poistaa kaikki epäilyksen pilvet kansan muistista ja saa pääministerimme uuniperunan sakkauttamat äänijänteet puhumaan pehmoisia iltapäivälehdille.
Kokoomuksen rehtihenkiset kemoonit sentään muistavat lahjoittajia reilulla sauna-illalla. Sukarin Toivon lisäksi pyyhe päällä siellä nähtiin Nova Groupin toimitusjohtajakin - herra jonka nimi on enteellisesti Yli-Saunamäki. Suomalaiset ovat niin tyhmää ja yksinkertaista porukkaa, että ne alkavat epäillä että tälläiset saunakerhot jotenkin pystyvät vaikuttamaan politiikkaan maksamalla miljoonia keskustan vaalirahastoon. Todellisuudessa tälläinen saunottelu vain kuuluu toimenkuvaan.
Kippis ja hyvää kesää.
-Pastori-
torstai 28. toukokuuta 2009
Alistamisleikkejä
Telekommunikaation hiljentyminen maksamattomiin laskuihin on viime aikoina hillinnyt allekirjoittaneen intoa jakaa ajatuksiaan internetissä. Linjoja palautellessa päätinkin sitten kopotella luontevaa aasisiltaa pitkin päivän asiaan ja hirnua tällä kertaa teleoperaattoreista.
DNA on paitsi ihmisen genetiikkaan liittyvä kirjainyhdistelmä, myöskin Suomalainen teleoperaattoriyritys joka on pysynyt julkisuudessa vuodesta toiseen. Suuren yleisön keskuuteen DNA laskeutui viimeistään tv-mainoskampanjallaan "elämä on" jossa oli nuoria stadilaisjuppeja, jalokiviä ja puutarhatonttuja. Kyseistä hokemaa kuultiin arkikielessäkin milloin missäkin asiayhteydessä ja slogani saavutti jonkinlaisen kulttimaineen mainonnan alan ihmisten piireissä. Nyttemmin mainoksen maksanut firma on päässyt toisenlaiseen kulttimaineeseen Suomen härskeimpänä yrityksenä.
Elämä on kallista ja DNA halpaa, ainakin mitä tulee eettisyyteen ja palkanmaksukykyyn. TU:n teettämän selvityksen mukaan henkilöstölle ei makseta kunnollista palkkaa, ylityökorvauksista ja lomakorvauksista ei ole kuultukaan ja mikäli asia jotakuta valveutunutta työntekijää häiritsee, käytetään painostukeinona töiden loppumisen uhkaa.
Ilmeisesti yrityksen johtoporrasta kansoittavat härskit vanhat sedät, koska firman mainoksissa on pystyrintaisia partiotyttöjä sekä kaksimielisiä vihjauksia, ja koska firmasta tehty selvitys osoittaa että yrityksen halutuinta työvoimaa ovat alistuvat ja nöyrät nuoret, joita voi käyttää varsinkin vuokrasuhteessa härskisti hyväksi. Liekö kyse sitten huonoista geeneistä, vai mitä tällä DNA:lla sitten ikinä tarkoitetaankaan.
Joka tapauksessa yrityksen mediastrategia saa hauskoja piirteitä, kun yhdistellään firman nimestä syntynyt suvunjatkamisassosiaatio (DNA) ja "elämä on"-mainoksen rikkaat jupit halpaan vuokratyövoimaan sekä nöyriin nuoriin naisiin ja tarkastellaan syntynyttä keitosta Freudilaisesta näkökulmasta.
DNA on nostanut sittemmin metelin toimihenkilöunionin selvityksestä, ja DNA kaupan toimitusjohtaja Sami Aavikko pyörittelee hämmästyneenä silmiään : Ei se noin ollut. Heillä kuulemma on palkat ja työolot kohdallaan.
Aavikon kommentin mukaan työntekijöiden oloja pyritään aktiivisesti parantamaan. Tekemistä riittää, koska DNA:n tiedotteen antamien lukujen mukaan (Palkkakeskiarvo 3864,68 € kuukaudessa, keskituntiansio 14,58 € tunnissa) henkilöstö painaa keskimäärin 265 työtuntia kuukaudessa. On hyvä että DNA työllistää nuoria, vanhemmat tuskin jaksaisivat painaa keskimäärin 13-tuntisia työpäiviä kun on esim. perheitä ja muuta velvoitetta mikä häiritsee sitoutumista yrityksen arvoihin.
Täytyy kuitenkin todeta, että DNA on yrityksenä vahvasti ajan hermolla. Nöyryytys, halveksunta, kiristys ja väheksyminenhän ovat päivän sana paitsi tosi-tv-ohjelmissa, myös yritysmaailmassa. Kun on tätä lamaa nähkääs. Sillä verukkeella voidaankin sitten päästää pirut irti ja ryhtyä fiilistelemään omassa vallantunteessa ja heittelemään ihmisiä ja esineitä ulos firmojen ovista ja ikkunoista. Jäljelle jäävät saavat tuta nahoissaan mitä tarkoittaa työtehtävien jakaminen, organisaatiomuutos, yrityksen tervehdyttäminen, dynaamisuus, palkkajoustot sekä tulosvastuu.
Siinä rumbassa jää joku Johanna Tukiaisen uusi single aika kauas shokkilistan kärkipäästä.
Parhaat naurut aikoihin sain kun luin että yrityksissä yritetään vakuuttaa työntekijöitä siitä, että palkanalennukset ovat nykyään se trendi johon kaikkien työntekijöiden pitää ilosta kirkuen lähteä mukaan Me-hengen ja yritystalkoiden hengessä. Jotenkin vaan kyseinen Me-henki unohtuu aina siinä vaiheessa kun osakkeiden kurssi nousee raketin lailla yhtä nousukauden talouskäyrien kanssa ja duunari (jolla ei ole yrityksen osakkeita) jää nuolemaan rasvaisia näppejään.
Palkanalennukset voisivat kyllä sinäänsä toimia, jos jousto toimisi nousukaudella toiseenkin suuntaan. Reaalitilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Nousukaudella duunarit ovat voimavara, laskukaudella rasite josta pitää päästä eroon. Laman ja irtisanomisten väliin voi helposti vetää yhtäläisyysmerkin. Irtisanomisten todellinen tarve on sitten asia erikseen.
Yritysmaailman innovaattoreiden kirkkaimat kynttilät ovat kuitenkin keksineet toisenlaisen keinon kohentaa yrityksien taloutta. Kantava ajatus on yksinkertaisuudessaan seuraava :
Pidetään työntekijät töissä, mutta maksetaan osa palkasta markkinakorkoisena lainana.
Ajatus on ällistyttävä, mutta tarkemmin tarkasteltuna melko luonnollinen munanjatke sille tielle jota esim. juuri DNA on lähtenyt tallustelemaan. Työntekijän tulisi olla siinä määrin kiitollinen laupealle yritysjohdolle työpaikastaan, että hänen pitäisi maksaa siitä etuoikeudesta että saa olla töissä. Ajatuskuvion pohjalla lietteenä lilluvan kusipäisyyden ja röyhkeyden määrä on sanoinkuvaamaton.
Eipä siinä, nahkaremmi kaulaan vaan ja töihin. Onhan sitä töitä tekevälle riittänyt muinaisessa Egyptissäkin kun niitä pyramideja rakennettiin. Pitäähän faaraoiden saada palatsinsa. Nyt ruvetaan kaikki ahkerasti joukolla rakentamaan tulevaisuutta.
-Pastori-
DNA on paitsi ihmisen genetiikkaan liittyvä kirjainyhdistelmä, myöskin Suomalainen teleoperaattoriyritys joka on pysynyt julkisuudessa vuodesta toiseen. Suuren yleisön keskuuteen DNA laskeutui viimeistään tv-mainoskampanjallaan "elämä on" jossa oli nuoria stadilaisjuppeja, jalokiviä ja puutarhatonttuja. Kyseistä hokemaa kuultiin arkikielessäkin milloin missäkin asiayhteydessä ja slogani saavutti jonkinlaisen kulttimaineen mainonnan alan ihmisten piireissä. Nyttemmin mainoksen maksanut firma on päässyt toisenlaiseen kulttimaineeseen Suomen härskeimpänä yrityksenä.
Elämä on kallista ja DNA halpaa, ainakin mitä tulee eettisyyteen ja palkanmaksukykyyn. TU:n teettämän selvityksen mukaan henkilöstölle ei makseta kunnollista palkkaa, ylityökorvauksista ja lomakorvauksista ei ole kuultukaan ja mikäli asia jotakuta valveutunutta työntekijää häiritsee, käytetään painostukeinona töiden loppumisen uhkaa.
Ilmeisesti yrityksen johtoporrasta kansoittavat härskit vanhat sedät, koska firman mainoksissa on pystyrintaisia partiotyttöjä sekä kaksimielisiä vihjauksia, ja koska firmasta tehty selvitys osoittaa että yrityksen halutuinta työvoimaa ovat alistuvat ja nöyrät nuoret, joita voi käyttää varsinkin vuokrasuhteessa härskisti hyväksi. Liekö kyse sitten huonoista geeneistä, vai mitä tällä DNA:lla sitten ikinä tarkoitetaankaan.
Joka tapauksessa yrityksen mediastrategia saa hauskoja piirteitä, kun yhdistellään firman nimestä syntynyt suvunjatkamisassosiaatio (DNA) ja "elämä on"-mainoksen rikkaat jupit halpaan vuokratyövoimaan sekä nöyriin nuoriin naisiin ja tarkastellaan syntynyttä keitosta Freudilaisesta näkökulmasta.
DNA on nostanut sittemmin metelin toimihenkilöunionin selvityksestä, ja DNA kaupan toimitusjohtaja Sami Aavikko pyörittelee hämmästyneenä silmiään : Ei se noin ollut. Heillä kuulemma on palkat ja työolot kohdallaan.
Aavikon kommentin mukaan työntekijöiden oloja pyritään aktiivisesti parantamaan. Tekemistä riittää, koska DNA:n tiedotteen antamien lukujen mukaan (Palkkakeskiarvo 3864,68 € kuukaudessa, keskituntiansio 14,58 € tunnissa) henkilöstö painaa keskimäärin 265 työtuntia kuukaudessa. On hyvä että DNA työllistää nuoria, vanhemmat tuskin jaksaisivat painaa keskimäärin 13-tuntisia työpäiviä kun on esim. perheitä ja muuta velvoitetta mikä häiritsee sitoutumista yrityksen arvoihin.
Täytyy kuitenkin todeta, että DNA on yrityksenä vahvasti ajan hermolla. Nöyryytys, halveksunta, kiristys ja väheksyminenhän ovat päivän sana paitsi tosi-tv-ohjelmissa, myös yritysmaailmassa. Kun on tätä lamaa nähkääs. Sillä verukkeella voidaankin sitten päästää pirut irti ja ryhtyä fiilistelemään omassa vallantunteessa ja heittelemään ihmisiä ja esineitä ulos firmojen ovista ja ikkunoista. Jäljelle jäävät saavat tuta nahoissaan mitä tarkoittaa työtehtävien jakaminen, organisaatiomuutos, yrityksen tervehdyttäminen, dynaamisuus, palkkajoustot sekä tulosvastuu.
Siinä rumbassa jää joku Johanna Tukiaisen uusi single aika kauas shokkilistan kärkipäästä.
Parhaat naurut aikoihin sain kun luin että yrityksissä yritetään vakuuttaa työntekijöitä siitä, että palkanalennukset ovat nykyään se trendi johon kaikkien työntekijöiden pitää ilosta kirkuen lähteä mukaan Me-hengen ja yritystalkoiden hengessä. Jotenkin vaan kyseinen Me-henki unohtuu aina siinä vaiheessa kun osakkeiden kurssi nousee raketin lailla yhtä nousukauden talouskäyrien kanssa ja duunari (jolla ei ole yrityksen osakkeita) jää nuolemaan rasvaisia näppejään.
Palkanalennukset voisivat kyllä sinäänsä toimia, jos jousto toimisi nousukaudella toiseenkin suuntaan. Reaalitilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Nousukaudella duunarit ovat voimavara, laskukaudella rasite josta pitää päästä eroon. Laman ja irtisanomisten väliin voi helposti vetää yhtäläisyysmerkin. Irtisanomisten todellinen tarve on sitten asia erikseen.
Yritysmaailman innovaattoreiden kirkkaimat kynttilät ovat kuitenkin keksineet toisenlaisen keinon kohentaa yrityksien taloutta. Kantava ajatus on yksinkertaisuudessaan seuraava :
Pidetään työntekijät töissä, mutta maksetaan osa palkasta markkinakorkoisena lainana.
Ajatus on ällistyttävä, mutta tarkemmin tarkasteltuna melko luonnollinen munanjatke sille tielle jota esim. juuri DNA on lähtenyt tallustelemaan. Työntekijän tulisi olla siinä määrin kiitollinen laupealle yritysjohdolle työpaikastaan, että hänen pitäisi maksaa siitä etuoikeudesta että saa olla töissä. Ajatuskuvion pohjalla lietteenä lilluvan kusipäisyyden ja röyhkeyden määrä on sanoinkuvaamaton.
Eipä siinä, nahkaremmi kaulaan vaan ja töihin. Onhan sitä töitä tekevälle riittänyt muinaisessa Egyptissäkin kun niitä pyramideja rakennettiin. Pitäähän faaraoiden saada palatsinsa. Nyt ruvetaan kaikki ahkerasti joukolla rakentamaan tulevaisuutta.
-Pastori-
torstai 23. huhtikuuta 2009
Mediaa maksuhaluttomille
Jokainen lehtiä säännöllisesti seuraava henkilö Suomessa on varmasti imenyt verkkokalvojensa välityksellä aivokuoreensa tiedon siitä, että Suomi märehtii nyt taloudellisessa lamassa. Lama on seurausta talouden suhdannevaihteluista, eli kun talous hiipuu, on kaikilla talousjärjestelmään kuuluvilla tahoilla (esim. Sinä Itse ja Pertsan kolarikorjaamo) vähemmän ostovoimaa eli pätäkkää, nappulaa, tuohta, massia, riihikuivaa tahi ekua käytettävissään.
Tämä puolestaan aiheuttaa kulutuksen pienenemistä, joka pahentaa laman oireita entisestään, kun yritysten kassavirrat ehtyvät. Kun ei ole mistä maksaa, loppuu elostelu pikaisesti. Tätä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi (Sallinette tässä "pienen" käsitteellisen oikaisun).
Talousjärjestelmämme on perustunut jo jonkin aikaa kysynnän ja tarjonnan lakeihin, toisin kuin esim. entisissä Neuvostoliiton jäsenmaissa tai vaikkapa Kuubassa, jossa valtio säännöstelee taloutta tiukalla otteella.
Jos nyt kysyt vaikkapa vastaantulevalta kadunmieheltä ihan vaan heittona muistuttaako tämän mielestä Suomen talouselämä enemmän USA:ta vai edesmennyttä NL:ää, vastaus on yli 90 prosentin varmuudella ensimmäinen annetuista vaihtoehdoista (Vanhoja elinvoimaisia vasemmistoänkyröitä tosin on vielä niin paljon elossa, että jätän tähän 10 prosenttia pelivaraa).
Yhteenveto tähän asti luetusta : Elämme vapaan markkinatalouden säätelemässä yhteiskunnassa, jossa valuutan ja hyödykkeiden liikkuvuutta säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Kaikki selvää tähän mennessä?
Hyvä.
Sitten onkin aika lisätä soppaan uutinen, joka ei millään järjellä mahdu edellämainittujen tosiseikkojen seuraksi samaan kattilaan. Ei mene alas vaikka miten nieleskelisi.
"Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä ehdottaa, että jatkossa rahoitus kerätään erityisellä mediamaksulla. Näin ollen perinteinen tv-lupa poistuu käytöstä vuonna 2011."
Kantava ajatus on lyhyesti seuraava : Televisiolupa korvataan uudella veroluonteisella maksulla, jonka maksaminen tulee olemaan jatkossa pakollista riippumatta siitä, oletko television, radion tai minkään muun maksun perusteena olevan median käyttäjä vai et. Maksun suuruus tulee olemaan sama, olit sitten työtön, työelämässä, eläkkeellä tai opiskelija. Kaikki maksavat. Vastasyntyneistä ei ole tietoa, mutta olettaisin että heidätkin saadaan luovalla mielikuvituksella maksun piiriin tulevaisuuudessa jos oikein kovasti pinnistetään.
Nyt nukahtaa kysymys, että Miten Helvetissä on mahdollista, että valtiossa jonka talousjärjestelmä perustuu puhtaasti länsimaiseen kapitalismiin, on valtiorahoitteinen tv- ja radioyhtiö, jonka rahoitus pitäisi järjestää kollektiivisella (kommunistisella) maksulla joka koskee kaikkia ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan tai palvelun tarpeellisuuteen katsomatta? Poliittisemmin orientoitunut henkilö voisi veikata nuivasti tämän edellämainitun 10 prosentin olevan YLEllä hommissa. Mene ja tiedä.
Paitsi yksityishenkilöt, myös yritykset on valjastettu tämän riemullisen maksujärjestelmän piiriin. Toisin kuin yksityisillä, yrityksillä maksupakko rajoittuu vain yli 400 000 euron liikevaihdon ylittäviin puulaakeihin.
Tässä päästään ehdotuksen muihin mielenkiintoisiin puoliin : Miksi pienyrittäjien ei tarvitse maksaa, mutta esim. työttömän, eläkeläisen, opiskelijan tai sosiaalipummin tarvitsee? Toisaalta miksi miljoona euroa vuodessa nettoavan televisiottoman maahantuontiyrityksen pitää maksaa saman verran kuin vaikkapa miljardeja tahkoavan Nokia-konsernin, jonka tiloissa on varmasti tuhansia tv-vastaanottimia?
Pitäisikö yksityispuolellekin järjestää jotain reunaehtoja? Miltä kuulostaisi seuraava : vain yli 24 000 euroa vuodessa tienaavien tarvitsee maksaa tv-luvasta? Tai toisin päin : Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat vapautetaan mediamaksusta, koska he maksavat ennestään jo niin paljon veroja?
Miten olisi tälläinen ehdotus :
MAKSAKOON PALVELUSTA SE, JOKA SITÄ HALUAA JA TARVITSEE.
Esimerkki joka selventää vielä asiaa entisestään :
(Väännetäänkö rautalangasta? - Henkka & Kulkurit)
I. YLEn toimintametodi - ns. "neukkulainen" malli
Maksaisitko sinä mediamaksua minulle, koska olen tehnyt musiikkia? Teenhän sentään tärkeää työtä Suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ei sen ole väliä, pidätkö musiikistani vai et, tai haluatko edes kuunnella sitä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamisen keino. Minulla on paljon sanottavaa. Sinullahan on korvat päässäsi, näin ollen voit kuulla musiikkia missä tahansa. Siksi sinun pitää maksaa.
II. Normaali toimintametodi - ns. "kaupallinen" tai "tarpeeseen perustuva" malli
Maksaisitko sinä tekemästäni levystä 10 euroa, koska olen tehnyt hyvää musiikkia. Teenhän sentään hyviä biisejä joilla on vaikutusta sinun elämääsi. Jos pidät musiikistani ja haluat kuunnella sitä, kymppi on ihan reilu kauppa valmiista levystä. Minulla on tarinoita kerrottavanani, ja arvostan jos haluat hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Sinulla on järkeä päässäsi, näin ollen voit ymmärtää pointtini. Siksi sinun kannattaa ostaa.
Iljettää sanoa, mutta kyllä tällä kertaa porvarit ovat oikeassa. Kysyntä ja tarjonta saa minun puolestani määrätä tässä asiassa.
Muuten vaadin että myös minun asuntolainani, ruokani, vaatteeni, viinapulloni sekä nettikirjoitteluni maksatetaan tästä lähin valtion kassasta erityisellä hevonpaskamaksulla.
-Pastori-
Tämä puolestaan aiheuttaa kulutuksen pienenemistä, joka pahentaa laman oireita entisestään, kun yritysten kassavirrat ehtyvät. Kun ei ole mistä maksaa, loppuu elostelu pikaisesti. Tätä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi (Sallinette tässä "pienen" käsitteellisen oikaisun).
Talousjärjestelmämme on perustunut jo jonkin aikaa kysynnän ja tarjonnan lakeihin, toisin kuin esim. entisissä Neuvostoliiton jäsenmaissa tai vaikkapa Kuubassa, jossa valtio säännöstelee taloutta tiukalla otteella.
Jos nyt kysyt vaikkapa vastaantulevalta kadunmieheltä ihan vaan heittona muistuttaako tämän mielestä Suomen talouselämä enemmän USA:ta vai edesmennyttä NL:ää, vastaus on yli 90 prosentin varmuudella ensimmäinen annetuista vaihtoehdoista (Vanhoja elinvoimaisia vasemmistoänkyröitä tosin on vielä niin paljon elossa, että jätän tähän 10 prosenttia pelivaraa).
Yhteenveto tähän asti luetusta : Elämme vapaan markkinatalouden säätelemässä yhteiskunnassa, jossa valuutan ja hyödykkeiden liikkuvuutta säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Kaikki selvää tähän mennessä?
Hyvä.
Sitten onkin aika lisätä soppaan uutinen, joka ei millään järjellä mahdu edellämainittujen tosiseikkojen seuraksi samaan kattilaan. Ei mene alas vaikka miten nieleskelisi.
"Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä ehdottaa, että jatkossa rahoitus kerätään erityisellä mediamaksulla. Näin ollen perinteinen tv-lupa poistuu käytöstä vuonna 2011."
Kantava ajatus on lyhyesti seuraava : Televisiolupa korvataan uudella veroluonteisella maksulla, jonka maksaminen tulee olemaan jatkossa pakollista riippumatta siitä, oletko television, radion tai minkään muun maksun perusteena olevan median käyttäjä vai et. Maksun suuruus tulee olemaan sama, olit sitten työtön, työelämässä, eläkkeellä tai opiskelija. Kaikki maksavat. Vastasyntyneistä ei ole tietoa, mutta olettaisin että heidätkin saadaan luovalla mielikuvituksella maksun piiriin tulevaisuuudessa jos oikein kovasti pinnistetään.
Nyt nukahtaa kysymys, että Miten Helvetissä on mahdollista, että valtiossa jonka talousjärjestelmä perustuu puhtaasti länsimaiseen kapitalismiin, on valtiorahoitteinen tv- ja radioyhtiö, jonka rahoitus pitäisi järjestää kollektiivisella (kommunistisella) maksulla joka koskee kaikkia ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan tai palvelun tarpeellisuuteen katsomatta? Poliittisemmin orientoitunut henkilö voisi veikata nuivasti tämän edellämainitun 10 prosentin olevan YLEllä hommissa. Mene ja tiedä.
Paitsi yksityishenkilöt, myös yritykset on valjastettu tämän riemullisen maksujärjestelmän piiriin. Toisin kuin yksityisillä, yrityksillä maksupakko rajoittuu vain yli 400 000 euron liikevaihdon ylittäviin puulaakeihin.
Tässä päästään ehdotuksen muihin mielenkiintoisiin puoliin : Miksi pienyrittäjien ei tarvitse maksaa, mutta esim. työttömän, eläkeläisen, opiskelijan tai sosiaalipummin tarvitsee? Toisaalta miksi miljoona euroa vuodessa nettoavan televisiottoman maahantuontiyrityksen pitää maksaa saman verran kuin vaikkapa miljardeja tahkoavan Nokia-konsernin, jonka tiloissa on varmasti tuhansia tv-vastaanottimia?
Pitäisikö yksityispuolellekin järjestää jotain reunaehtoja? Miltä kuulostaisi seuraava : vain yli 24 000 euroa vuodessa tienaavien tarvitsee maksaa tv-luvasta? Tai toisin päin : Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat vapautetaan mediamaksusta, koska he maksavat ennestään jo niin paljon veroja?
Miten olisi tälläinen ehdotus :
MAKSAKOON PALVELUSTA SE, JOKA SITÄ HALUAA JA TARVITSEE.
Esimerkki joka selventää vielä asiaa entisestään :
(Väännetäänkö rautalangasta? - Henkka & Kulkurit)
I. YLEn toimintametodi - ns. "neukkulainen" malli
Maksaisitko sinä mediamaksua minulle, koska olen tehnyt musiikkia? Teenhän sentään tärkeää työtä Suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ei sen ole väliä, pidätkö musiikistani vai et, tai haluatko edes kuunnella sitä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamisen keino. Minulla on paljon sanottavaa. Sinullahan on korvat päässäsi, näin ollen voit kuulla musiikkia missä tahansa. Siksi sinun pitää maksaa.
II. Normaali toimintametodi - ns. "kaupallinen" tai "tarpeeseen perustuva" malli
Maksaisitko sinä tekemästäni levystä 10 euroa, koska olen tehnyt hyvää musiikkia. Teenhän sentään hyviä biisejä joilla on vaikutusta sinun elämääsi. Jos pidät musiikistani ja haluat kuunnella sitä, kymppi on ihan reilu kauppa valmiista levystä. Minulla on tarinoita kerrottavanani, ja arvostan jos haluat hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Sinulla on järkeä päässäsi, näin ollen voit ymmärtää pointtini. Siksi sinun kannattaa ostaa.
Iljettää sanoa, mutta kyllä tällä kertaa porvarit ovat oikeassa. Kysyntä ja tarjonta saa minun puolestani määrätä tässä asiassa.
Muuten vaadin että myös minun asuntolainani, ruokani, vaatteeni, viinapulloni sekä nettikirjoitteluni maksatetaan tästä lähin valtion kassasta erityisellä hevonpaskamaksulla.
-Pastori-
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Lasten Leikkiä
Lapset tulevat aina etusijalla.
Näin puhuu moni julkisuudessa, ja mikäli tulkitsen asian oikein, keskustelijoiden tarkoituksena on tällä sanoa "Olen hyvä ihminen, pidän lasten(i) hyvinvointia arvossa ja haluan edistää sitä, haluan ottaa huomioon että lapset eivät vielä osaa ja pärjää ja haluan auttaa heitä".
Nöyrin kirjoittajanne ei ole lahottanut sahajauhojaan eikä suinkaan väitä että yllämainitun kaltainen olisi tuossa tarkoituksessaan huono tai väärä asia. Näinhän sen (tulkittuna) juuri pitäisi ollakin.
Tarkemmin tarkasteltuna ensimmäisessä lauseessa on kuitenkin ongelma, joka lähemmässä tarkastelussa saa kummallisia, paradoksaalisia ja sanalla sanoen typeriä ulottuvuuksia. Virke "lapset tulevat aina etusijalla" muuttuu kummalliseksi siinä vaiheessa kun sitä aletaan tulkita juuri niin kuin se on kirjoitettu.
Esitän muutamia esimerkkejä puolesta ja vastaan.
1. Laiva uppoaa.
- Tulevatko lapset etusijalla kun aletaan pelastaa ihmisiä pelastusveneisiin? Kuulostaa eettisesti uskottavalta, sankarivanhemmat vajoavat merten tyrskyihin ja elämä jatkuu.
2. Vanhemmilla on huumeongelmia.
- Tulevatko lapset (ja heidän hyvinvointinsa) etusijalle kun ongelmavyyhteä selvitetään? Aivan varmasti, lapset sijoitetaan johonkin sellaiseen ympäristöön missä he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti.
3. Perhe on köyhä.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle? Aletaan olla harmaalla alueella. Onko lasten saatava Playstation, vai riittääkö päivittäinen ruoka ja vaatetus? Jaksavatko vanhemmat jos kaikki raha ja aika menee lasten tarpeiden tyydyttämiseen?
4. Perheellä on sisäisiä ongelmia.
- Onko kaikki hyvin, jos keskitytään lasten asioihin, mutta vanhempien keskinäiset suhteet muistuttavat kylmää sotaa? Onko lapsella hyvä olla, jos vanhemmilla ei ole enää muuta yhteistä keskusteltavaa kuin lapset?
5. Lapset itse aiheuttavat ongelmia.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle, jos näillä tarkoitetaan esim. nuorisorikollisten tekemiä ryöstöjä ja pahoinpitelyitä lainsäädännössä? Pitääkö tarinan pikku-Anteroa ymmärtää vielä siinä vaiheessa, kun naapurin mummo makaa koomassa sen takia ettei Antero saanut viikkorahoillaan riittävästi piriä?
Esimerkkiryppääni ei varmasti ole valaisinliikkeen kirkkaimmasta päädystä mutta yritän tällä niputtaa yhteen niin laajaa ja monenkirjavaa tunne- ja asiasisältöä sisältävää aihetta, ettei sen kiteyttäminen normaaleihin banaaliuksiini ole mahdollista.
Viivan alle jää kuitenkin seuraava väittämä : Lasten asialla liikkuva taho on nykyajan sankari ja kirkasotsainen pyhimys, jonka kaikki tekemiset voidaan perustella pahimmillaan sillä, että tarkoitus pyhittää keinot. Lasten selässä ratsastava ristiretkeläinen ei eroa viime vuosituhannen alkupään kollegoistaan mitä fanaattisuuteen ja ahdasmielisyyteen tulee. Uskonnon suhteesta lapsiin saisikin sitten jo ihan oman aiheensa, mutta näistä asioista on nykyään syytä olla ihan hiljaa.
Lapsiuskonto (jos sallitte ilmauksen) on taas tuonut julkisuuteen uuden totaalisen järjettömyyden, jonka mahdollistaa vain ja ainoastaan se, että lainlaatijoina ja tulkitsijoina on hysteerisiä ämmiä, joiden todellisuudentaju on samaa luokkaa liekkihotellin respalla Marinolpullon jälkeen.
Mitä olette mieltä oikeusistuimesta, joka on antanut sakkoja siitä syystä, että isä on leikkinyt lastensa kanssa? Isä sai syytteen pahoinpitelystä. Eikä vain syytettä, vaan myös 25 päiväsakkoa (525 €) ja lisäksi hänen pitää pulittaa tyttärelleen 200 euroa kipukorvausta. Mainittakoon vielä, että lievän pahoinpitelyn päiväsakkomäärä on yleensä 5-20 päiväsakkoa (wikipedia / v.1999) Minkälaisen maailmankuvan rakentaa tytär, joka tajuaa että aikuisilta voi pumpata rahaa leikkimällä uhria oikeusistuimen kanssa? Minkälaiset mahdollisuudet normaaliin kasvatukseen on isällä, joka ei uskalla enää leikkiä lasten kanssa oikeudenkäynnin pelossa?
Siis. Lasten kanssa leikkiminen on rikoksena todella yhtä vakava asia, kuin se, että allekirjoittanut ottaisi ja lasauttaisi jotain täysin tuntematonta ihmistä nyrkillä päähän keskellä kirkasta katua - täysillä - siten, että poskiluut murtuvat ja henkilö tippuu tiedottomana katuun ja saa mahdollisesti aivovaurion?
Ilmeisesti isyys on tässä tapauksessa kuitenkin tietynlainen rangaistuksen koventamisperuste. Nimittäin toinen tapaus, jossa äiti läimäytti avokämmenellä lastaan päiväkodissa poiki "vain" 10 päiväsakkoa ja vaatimuksen maksaa lapselle 100 euroa. Tässä pahoinpitelyn tarkoitus oli kuitenkin ilmeinen, vaikkakin läimäyksen syy oli se, että äidin pikku kulta oli purrut toista päiväkotilasta aiemmin samana päivänä.
Syyttäjä aikoo kuitenkin kunnostautua viemällä asian hovioikeuteen asti ja vaatimalla 30 päiväsakkoa, joiden perään itkeskelyyn tuhlataan tuhansia euroja valtion, siis myös sinun ja minun, rahoja.
Surullista kyllä, tarkasteltiin näitä tapauksia miltä kantilta katsoen tahansa, suomalainen oikeusjärjestelmä tekee itsensä naurunalaiseksi - tai mikäli ko. toiminta ei naurata, ainakin herättää suurta myötähäpeää. Kun tämän auktoriteetin puutteen yhdistää nujerrettuun vanhemmuuteen ja paapovaan sosiaalitätijärjestelmään, on melko perusteltua olettaa, etteivät tämänkaltaisen sekoilun seurauksena kieroon kasvavat lapset tule nuorina aikuisinakaan kunnioittamaan yhteiskuntaa, toisiaan tai saati sitten oikeusjärjestelmää.
Vihelletään peli poikki, annetaan vanhempien kasvattaa lapsia ja pidetään oikeussalit varattuna ihan oikeille rikollisille.
-Pastori-
Näin puhuu moni julkisuudessa, ja mikäli tulkitsen asian oikein, keskustelijoiden tarkoituksena on tällä sanoa "Olen hyvä ihminen, pidän lasten(i) hyvinvointia arvossa ja haluan edistää sitä, haluan ottaa huomioon että lapset eivät vielä osaa ja pärjää ja haluan auttaa heitä".
Nöyrin kirjoittajanne ei ole lahottanut sahajauhojaan eikä suinkaan väitä että yllämainitun kaltainen olisi tuossa tarkoituksessaan huono tai väärä asia. Näinhän sen (tulkittuna) juuri pitäisi ollakin.
Tarkemmin tarkasteltuna ensimmäisessä lauseessa on kuitenkin ongelma, joka lähemmässä tarkastelussa saa kummallisia, paradoksaalisia ja sanalla sanoen typeriä ulottuvuuksia. Virke "lapset tulevat aina etusijalla" muuttuu kummalliseksi siinä vaiheessa kun sitä aletaan tulkita juuri niin kuin se on kirjoitettu.
Esitän muutamia esimerkkejä puolesta ja vastaan.
1. Laiva uppoaa.
- Tulevatko lapset etusijalla kun aletaan pelastaa ihmisiä pelastusveneisiin? Kuulostaa eettisesti uskottavalta, sankarivanhemmat vajoavat merten tyrskyihin ja elämä jatkuu.
2. Vanhemmilla on huumeongelmia.
- Tulevatko lapset (ja heidän hyvinvointinsa) etusijalle kun ongelmavyyhteä selvitetään? Aivan varmasti, lapset sijoitetaan johonkin sellaiseen ympäristöön missä he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti.
3. Perhe on köyhä.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle? Aletaan olla harmaalla alueella. Onko lasten saatava Playstation, vai riittääkö päivittäinen ruoka ja vaatetus? Jaksavatko vanhemmat jos kaikki raha ja aika menee lasten tarpeiden tyydyttämiseen?
4. Perheellä on sisäisiä ongelmia.
- Onko kaikki hyvin, jos keskitytään lasten asioihin, mutta vanhempien keskinäiset suhteet muistuttavat kylmää sotaa? Onko lapsella hyvä olla, jos vanhemmilla ei ole enää muuta yhteistä keskusteltavaa kuin lapset?
5. Lapset itse aiheuttavat ongelmia.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle, jos näillä tarkoitetaan esim. nuorisorikollisten tekemiä ryöstöjä ja pahoinpitelyitä lainsäädännössä? Pitääkö tarinan pikku-Anteroa ymmärtää vielä siinä vaiheessa, kun naapurin mummo makaa koomassa sen takia ettei Antero saanut viikkorahoillaan riittävästi piriä?
Esimerkkiryppääni ei varmasti ole valaisinliikkeen kirkkaimmasta päädystä mutta yritän tällä niputtaa yhteen niin laajaa ja monenkirjavaa tunne- ja asiasisältöä sisältävää aihetta, ettei sen kiteyttäminen normaaleihin banaaliuksiini ole mahdollista.
Viivan alle jää kuitenkin seuraava väittämä : Lasten asialla liikkuva taho on nykyajan sankari ja kirkasotsainen pyhimys, jonka kaikki tekemiset voidaan perustella pahimmillaan sillä, että tarkoitus pyhittää keinot. Lasten selässä ratsastava ristiretkeläinen ei eroa viime vuosituhannen alkupään kollegoistaan mitä fanaattisuuteen ja ahdasmielisyyteen tulee. Uskonnon suhteesta lapsiin saisikin sitten jo ihan oman aiheensa, mutta näistä asioista on nykyään syytä olla ihan hiljaa.
Lapsiuskonto (jos sallitte ilmauksen) on taas tuonut julkisuuteen uuden totaalisen järjettömyyden, jonka mahdollistaa vain ja ainoastaan se, että lainlaatijoina ja tulkitsijoina on hysteerisiä ämmiä, joiden todellisuudentaju on samaa luokkaa liekkihotellin respalla Marinolpullon jälkeen.
Mitä olette mieltä oikeusistuimesta, joka on antanut sakkoja siitä syystä, että isä on leikkinyt lastensa kanssa? Isä sai syytteen pahoinpitelystä. Eikä vain syytettä, vaan myös 25 päiväsakkoa (525 €) ja lisäksi hänen pitää pulittaa tyttärelleen 200 euroa kipukorvausta. Mainittakoon vielä, että lievän pahoinpitelyn päiväsakkomäärä on yleensä 5-20 päiväsakkoa (wikipedia / v.1999) Minkälaisen maailmankuvan rakentaa tytär, joka tajuaa että aikuisilta voi pumpata rahaa leikkimällä uhria oikeusistuimen kanssa? Minkälaiset mahdollisuudet normaaliin kasvatukseen on isällä, joka ei uskalla enää leikkiä lasten kanssa oikeudenkäynnin pelossa?
Siis. Lasten kanssa leikkiminen on rikoksena todella yhtä vakava asia, kuin se, että allekirjoittanut ottaisi ja lasauttaisi jotain täysin tuntematonta ihmistä nyrkillä päähän keskellä kirkasta katua - täysillä - siten, että poskiluut murtuvat ja henkilö tippuu tiedottomana katuun ja saa mahdollisesti aivovaurion?
Ilmeisesti isyys on tässä tapauksessa kuitenkin tietynlainen rangaistuksen koventamisperuste. Nimittäin toinen tapaus, jossa äiti läimäytti avokämmenellä lastaan päiväkodissa poiki "vain" 10 päiväsakkoa ja vaatimuksen maksaa lapselle 100 euroa. Tässä pahoinpitelyn tarkoitus oli kuitenkin ilmeinen, vaikkakin läimäyksen syy oli se, että äidin pikku kulta oli purrut toista päiväkotilasta aiemmin samana päivänä.
Syyttäjä aikoo kuitenkin kunnostautua viemällä asian hovioikeuteen asti ja vaatimalla 30 päiväsakkoa, joiden perään itkeskelyyn tuhlataan tuhansia euroja valtion, siis myös sinun ja minun, rahoja.
Surullista kyllä, tarkasteltiin näitä tapauksia miltä kantilta katsoen tahansa, suomalainen oikeusjärjestelmä tekee itsensä naurunalaiseksi - tai mikäli ko. toiminta ei naurata, ainakin herättää suurta myötähäpeää. Kun tämän auktoriteetin puutteen yhdistää nujerrettuun vanhemmuuteen ja paapovaan sosiaalitätijärjestelmään, on melko perusteltua olettaa, etteivät tämänkaltaisen sekoilun seurauksena kieroon kasvavat lapset tule nuorina aikuisinakaan kunnioittamaan yhteiskuntaa, toisiaan tai saati sitten oikeusjärjestelmää.
Vihelletään peli poikki, annetaan vanhempien kasvattaa lapsia ja pidetään oikeussalit varattuna ihan oikeille rikollisille.
-Pastori-
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Nälkäisiä tuloksentekijöitä
Puhuvat että on lama. Tarkoittanevat kuitenkin taloudellista, eikä sitä henkistä mikä on vaivannut jo vähän pitemmän aikaa. Henkisen köyhyyden mittarina voidaan pitää esim. mainostauluja ja niiden arvomaailman suhdetta kuluttajiin. Parhaat ohilyönnit saadaan aikaan, kun mainostaja aliarvioi mainoksen kohteen, siis kuluttajan, järkikultaa. Tähän kun vielä yhdistetään todellisuudesta vieraantuneet poliitikot, niin johan lähtee.
Hiljattain törmäsin kadunvarrella hilpeään mainokseen jolla oli lähdetty rakentelemaan raskaan sarjan laskusuhdanteen torjuntaa. Taulusta minua toljotti demoniset kasvonpiirteet omaava säästöpossu, jonka vampyyrin suuhun oli laitettu teksti : "Älä ruoki lamaa".
Mainoksen kantava ajatushan on tietenkin se, että vietettäisiin kulutusjuhlaa huolimatta siitä että nyt on vähän kireät ajat. Voihan olla että oman osakesalkun arvo on tippunut edellisvuodesta, eikä varaa ylimääräiseen Thaimaan lomaan ole. Näin ainakin kuvittelen kokoomuslaisten lärspepien ajattelevan. Mitään varmaa käsitystä asiasta minulla ei ole, sillä ainoa salkku minkä omistan sisältää vanhoja veropapereita ja yhden asunto-osakkeen josta minulla on vielä 40 tonnia velkaa. Niinpä voin vain vetää johtopäätöksiä siitä mitä lehdissä lukee.
Toisin kuin maatamme johtavat ääliöt ajattelevat, kaikilla ei ole varaa viettää ylimääräistä joulua lamantorjunnan verukkeella. Yllättävän usealla on nimittäin nyt ennenaikainen kesäloma, potkunkuva persuksissa ja työnhaku päällä. Potkuja saavat niin luottamusmiehet kuin raskaana olevat naisetkin. Huumorintajuisimmat yritykset maustavat erokirjeet hymiöillä ja toivottavat erotetuille hyvää työpäivää. Tälläisen työpäivän hyvyys riippuu toki pitkälti siitä oletko osakkeenomistaja vai työtön duunari.
Onneksi töitä on tarjolla vaikka millä mitalla. Esim. www.mol.fi -palvelussa on jatkuvasti vähän yli kolme sivua myyntiedustus- ja puhelintöitä tarjolla. Kahdessa ilmoituksessa kolmesta etsitään nälkäisiä tuloksentekijöitä joille myynti on asenne ja jotka haluavat olla osana nuorekasta ja dynaamista työympäristöä jossa reippaat ja ulospäinsuuntautuneet supermyyjät vilkuttelevat leijonankynsiään. Jostain syystä 30 vuotta paperiteollisuuden prosessikattilaa vahtineet työttömät eivät lämpene myymään "asiakaslähtöisiä ratkaisuita haastavassa b2b-ympäristössä" puhtaalla provisiopalkalla. Vanhanaikaiset dinosaurukset kun luulevat vielä erheellisesti, että työmaalla oleskelusta pitäisi maksaa palkkaa.
Nämä vastahankaiset työnvieroksujat sitten viisaampiensa harmiksi yhtäkkiä kieltäytyvät kuluttamasta vedoten siihen että ei ole rahaa. Eivät mokomat ruojat ymmärrä mitään kansantaloudesta. Onneksi meillä on kuitenkin niin neuvokkaita poliitikkoja, että heiltä ei jää ns. uuniperuna pellille näinkään vaikean tilanteen edessä.
Intohimoisena hiihtäjänä tunnetun edesmenneen presidentti Urho Kekkosen henkinen reinkarnaatio, ihme hiihtäjä Matti Vanhanen keksi, että valtiontalous voidaan taata sillä, että pakotetaan ihmiset pysymään töissä lainsäädännön keinoin. Tässä on kuitenkin omat ongelmansa. Kansalaisia on nimittäin hankalaa kieltojen avulla estää kuolemasta työnsä ääreen. Tämä raukkamainen ja epäsolidaarinen verojenkiertometodi kun on sellainen, että kun se viimeinen valomerkki napsahtaa, ei raadosta saa enää irti rahaa valtiolle vaikka kuinka maanittelisi.
Onneksi on olemassa tehokkaampia ja humaanejampiakin keinoja lingota ihmisistä euroja irti.
Voidaan esimerkiksi pohtia ministerivoimin keinoja, joilla saataisiin ihmiset hyväksymään se tosiasia, että joku vie heidän rahansa. Kun tämä saadaan onnistumaan, ihmiset on helppo pitää tyytyväisinä. Ei ihmisiä varmaankaan kiinnosta miksi ruoka on kallistunut 20 prosenttia vuodessa ja kenen taskuun rahat on laitettu. Nämä ovat ministeritason asioita, joilla tavallisten lypsylehmien ei kannata ylikoulutettua päätään vaivata.
Otetaan vaan kiltisti psyykenlääkkeet, laitetaan Tenavaipat paikoilleen ja lähdetään muiden 70-vuotiaiden kanssa pirtsakka, kireä hymy naamalla myyntikonttorille tekemään tulosta. Aamupuuro kannattaa jättää syömättä - parhaat provisiot syntyvät nälkäisinä.
Ote Myyntifirma-Suomi-Sanakirjasta:
- nälkäinen tuloksentekijä = työstä ei makseta palkkaa
- myynti on asenne = jos et myy tarpeeksi, saat potkut
- nuorekas työympäristö = jos olet ruma/et anna pomolle, saat potkut
- dynaaminen työympäristö = ovi käy hyrrän lailla kun väki vaihtuu
- reipas työntekijä = sinun oletetaan tekevän töitä 24/7 ilman eri korvausta
- ulospäinsuuntautunut = jos olet ruma/et kikata hysteerisesti, saat potkut
- näyttää kyntensä = jos et kuseta asiakkaita pyyteettömästi, saat potkut
Hyviä työpäiviä, hymiöllä tai ilman.
-Pastori-
Hiljattain törmäsin kadunvarrella hilpeään mainokseen jolla oli lähdetty rakentelemaan raskaan sarjan laskusuhdanteen torjuntaa. Taulusta minua toljotti demoniset kasvonpiirteet omaava säästöpossu, jonka vampyyrin suuhun oli laitettu teksti : "Älä ruoki lamaa".
Mainoksen kantava ajatushan on tietenkin se, että vietettäisiin kulutusjuhlaa huolimatta siitä että nyt on vähän kireät ajat. Voihan olla että oman osakesalkun arvo on tippunut edellisvuodesta, eikä varaa ylimääräiseen Thaimaan lomaan ole. Näin ainakin kuvittelen kokoomuslaisten lärspepien ajattelevan. Mitään varmaa käsitystä asiasta minulla ei ole, sillä ainoa salkku minkä omistan sisältää vanhoja veropapereita ja yhden asunto-osakkeen josta minulla on vielä 40 tonnia velkaa. Niinpä voin vain vetää johtopäätöksiä siitä mitä lehdissä lukee.
Toisin kuin maatamme johtavat ääliöt ajattelevat, kaikilla ei ole varaa viettää ylimääräistä joulua lamantorjunnan verukkeella. Yllättävän usealla on nimittäin nyt ennenaikainen kesäloma, potkunkuva persuksissa ja työnhaku päällä. Potkuja saavat niin luottamusmiehet kuin raskaana olevat naisetkin. Huumorintajuisimmat yritykset maustavat erokirjeet hymiöillä ja toivottavat erotetuille hyvää työpäivää. Tälläisen työpäivän hyvyys riippuu toki pitkälti siitä oletko osakkeenomistaja vai työtön duunari.
Onneksi töitä on tarjolla vaikka millä mitalla. Esim. www.mol.fi -palvelussa on jatkuvasti vähän yli kolme sivua myyntiedustus- ja puhelintöitä tarjolla. Kahdessa ilmoituksessa kolmesta etsitään nälkäisiä tuloksentekijöitä joille myynti on asenne ja jotka haluavat olla osana nuorekasta ja dynaamista työympäristöä jossa reippaat ja ulospäinsuuntautuneet supermyyjät vilkuttelevat leijonankynsiään. Jostain syystä 30 vuotta paperiteollisuuden prosessikattilaa vahtineet työttömät eivät lämpene myymään "asiakaslähtöisiä ratkaisuita haastavassa b2b-ympäristössä" puhtaalla provisiopalkalla. Vanhanaikaiset dinosaurukset kun luulevat vielä erheellisesti, että työmaalla oleskelusta pitäisi maksaa palkkaa.
Nämä vastahankaiset työnvieroksujat sitten viisaampiensa harmiksi yhtäkkiä kieltäytyvät kuluttamasta vedoten siihen että ei ole rahaa. Eivät mokomat ruojat ymmärrä mitään kansantaloudesta. Onneksi meillä on kuitenkin niin neuvokkaita poliitikkoja, että heiltä ei jää ns. uuniperuna pellille näinkään vaikean tilanteen edessä.
Intohimoisena hiihtäjänä tunnetun edesmenneen presidentti Urho Kekkosen henkinen reinkarnaatio, ihme hiihtäjä Matti Vanhanen keksi, että valtiontalous voidaan taata sillä, että pakotetaan ihmiset pysymään töissä lainsäädännön keinoin. Tässä on kuitenkin omat ongelmansa. Kansalaisia on nimittäin hankalaa kieltojen avulla estää kuolemasta työnsä ääreen. Tämä raukkamainen ja epäsolidaarinen verojenkiertometodi kun on sellainen, että kun se viimeinen valomerkki napsahtaa, ei raadosta saa enää irti rahaa valtiolle vaikka kuinka maanittelisi.
Onneksi on olemassa tehokkaampia ja humaanejampiakin keinoja lingota ihmisistä euroja irti.
Voidaan esimerkiksi pohtia ministerivoimin keinoja, joilla saataisiin ihmiset hyväksymään se tosiasia, että joku vie heidän rahansa. Kun tämä saadaan onnistumaan, ihmiset on helppo pitää tyytyväisinä. Ei ihmisiä varmaankaan kiinnosta miksi ruoka on kallistunut 20 prosenttia vuodessa ja kenen taskuun rahat on laitettu. Nämä ovat ministeritason asioita, joilla tavallisten lypsylehmien ei kannata ylikoulutettua päätään vaivata.
Otetaan vaan kiltisti psyykenlääkkeet, laitetaan Tenavaipat paikoilleen ja lähdetään muiden 70-vuotiaiden kanssa pirtsakka, kireä hymy naamalla myyntikonttorille tekemään tulosta. Aamupuuro kannattaa jättää syömättä - parhaat provisiot syntyvät nälkäisinä.
Ote Myyntifirma-Suomi-Sanakirjasta:
- nälkäinen tuloksentekijä = työstä ei makseta palkkaa
- myynti on asenne = jos et myy tarpeeksi, saat potkut
- nuorekas työympäristö = jos olet ruma/et anna pomolle, saat potkut
- dynaaminen työympäristö = ovi käy hyrrän lailla kun väki vaihtuu
- reipas työntekijä = sinun oletetaan tekevän töitä 24/7 ilman eri korvausta
- ulospäinsuuntautunut = jos olet ruma/et kikata hysteerisesti, saat potkut
- näyttää kyntensä = jos et kuseta asiakkaita pyyteettömästi, saat potkut
Hyviä työpäiviä, hymiöllä tai ilman.
-Pastori-
torstai 12. maaliskuuta 2009
Vapahtajamme Mikkoset
Jo muinaisissa teksteissä osattiin ennustaa kuinka suuret ja mahtavat tulevat meitä johtamaan.
"Siihen aikaan antoi sotapäällikkö Halonen käskyn, että koko Itä-Uudellamaalla oli toimitettava liikekannallepano. Tämä mobilisaatio oli massiivinen ja tapahtui Juhani Kaskealan ollessa SA:Intin käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan reservin luetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Timo T.A lähti Itä-Uudeltamaalta, Myrskylän kaupungista ja meni liikekannallepanoa varten Kouvolaan, vittuilemaan tiedotuskersantille joka ei tuntenut arvomerkkejä, sillä hän kuului aroganttien megalomaanien sukuun. Hän jätti kotiin kihlattunsa Ninan, joka on kampaaja. Majuri Mikkosen siellä ollessa tuli Ninan julkkikseksi tulon aika, ja hän sekoili suorassa tv-lähetyksessä. Hän rinnasti päivähoidon natsi-Saksaan ja hoiti lapsia kotona, koska heille ei ollut tilaa hoitopaikassa."
- Suurta kirjaa vapaasti muotoillen, toim. huom. -Olen monesti tuskaillut tosi-tv:n ala-arvoisuudesta sekä siitä, kuinka ihmisillä on pakottava tarve jeesustella lapsiaiheella. Mikä olisikaan luontevampaa, kuin yhdistää tosi-tv ja lapsilla jeesustelevat ihmiset keskenään kurjuuden maksimoimiseksi?
Puhun tietysti Suomen Ozbourneista, Timo T.A Mikkosesta ja hänen iki-ihanasta, niinikään väkeviä mielipiteitä omaavasta vaimostaan Ninasta joka on on eri mieltä paitsi lasten päivähoidosta, myös ilmeisesti syvällisistä uskon asioista kuten kunnon loisteputken kuuluukin.
Mediajulkkisten kunniaksi on toki todettava, että suomalaiset ovat keskimäärin melko vaisua kansaa, joka ei pidä suurta meteliä itsestään, mutta onneksi keskiarvot saadaan kohdalleen, kun tavallista tallaajaa vastassa on toisella puolella touhukkaita superihmisiä - jotka eivät niin sanotusti pidä kynttiläänsä vakan alla. Ihmisiä, joiden televisio-ohjelmissa on taustamusiikkina teema Avaruusseikkailu 2001:stä ja heidän lapsensa on opetettu puhumaan kirjakieltä.
Tarvitsemme jämäkkyyttä tähän kurjuuden aikaan. Miehiä, jotka lähtevät sotaan vaikkei kukaan ole erikseen pyytänyt. Miehiä, jotka ymmärtävät kuinka raskasta on olla kotiäiti, ja ottavat sen tähden 17 vuotta itseään nuoremman emännän joka kestää äitiyden haasteet eikä kyseenalaista alfauroksen ajatuksia. Miehiä jotka tituleeraavat itseään kansainvälisiksi superkuuluisuuksiksi, jotka ovat aloittaneet suoraan huipulta.
Tarvitsemme naisia, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä vahvasti ilman korkeakoulutuspohjaa. Naisia, jotka eivät anna suunvuoroa sellaisille, joilla ei ole järkeä eikä sydäntä. Naisia, jotka tarmokkaasti jyräävät vaikka koko kirkkovaltuuston mielipiteet jos ne ovat vääränlaisia. Naisia, joiden synnyttämät ykkösluokan kansalaiset ovat sellaista priimaa, että nettisivuillakin mainitaan 6- ja 7-vuotiaiden olevan jo aikaihmisen kehitystasolla (ote Mikkosten nettisivuilta) :
Timo T.A. Mikkonen on naimisissa kampaajamestari Nina Mikkosen kanssa ja heillä on vuonna 2002 ja 2003 syntyneet pojat, Mikael Tapio Antero (s. 1971) ja Matias Timo Anshelm (s. 1978). Timo T.A.:lla on edellisestä avioliitosta kaksi aikuista lasta, Tero ja Terhi, 24.
Kyseessä ei voi olla virhe, koska Mikkonen on todellinen mediapersoona, jolla on ainutkertainen kyky puhua suoraan ihmisille, saada sanomansa perille, herättää tunteita ja saada ihmiset ajattelemaan tapahtumien, ihmisten ja asioiden yhteyksiä.
Viimeistään tämä todistaa, että meillä on käsissämme todellista A-ryhmää, ydingraniittia, jämäkkää johtajuutta ja sellaistga geeniperimää mitä ei meiltä muilta tavallisilta pulliaisilta löydy. Tälläisen mahdin edessä ei voi kuin nöyrtyä ja pyytää :
Timo, auta ja opasta meitä. Olen nähnyt valon. Amen.
-Pastori-
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Lasten Asialla vol.2
Varttuneemmat saattavat muistaa kuinka joskus kakaroina oltiin ulkona ja leikittiin milloin mitäkin kesät talvet. Saatettiin ajaa fillarilla täysillä alamäkeen ja kiipeillä kymmenmetrisillä kallioilla. Myöhemmin sitten ryhdyttiin koviksi jätkiksi. Jotkut yrittivät änkeä kyyn pulloon ja saivat pureman, toiset ajoivat mopolla ilman kypärää amisviikset tuulessa lepattaen.
Reenattiin kuudella pullolla keppanaa ja porukoilta varastetuilla tupakoilla aikuisena oloa. Tehtiin kaikkea sellaista, mikä ehkä tarkemmin ajatellen olisi voinut jäädä tekemättäkin, mutta tehtiin kuitenkin ja selvittiin hengissä ja kutakuinkin terveenä aikuisiksi saakka. Oli kaikesta peuhaamisesta huolimatta selkeä ymmärrys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Se oli ennen se. (Tässä vaihessa voidaan ottaa mukavampi asento narisevassa keinutuolissa ja koputella piippu tyhjäksi kuistille.)
Nyttemmin tilanne on sellainen, että jos kakarat ovat yksinään kalliolla (ilman kypärää ja suojaliivejä) polttamassa ja juomassa ja pelehtivät jonkin vaarallisen luontokappaleen kanssa, paikalle kutsutaan poliisi, palokunta, ambulanssi, sosiaalitoimi, Liisa Hyssälä, sekä psykologeista ja nuorisopapeista koostuva kriisiryhmä selvittämään tilannetta, jossa avuttomia lapsiparkoja on havaittu epäinhimillisissä olosuhteissa.
Pistetään jonkinlaiset asiantuntijat itkemään lehdistölle kuinka lapsen etu on kaikessa pääasia. Spekuloidaan mahdollisuudella kieltää kyykäärmeet uudella lailla. Mietitään tosissaan dokaisiko nuoriso vähemmän, jos kaljapulloon laitettaisiin suuri etiketti jossa lukee "HYI, EI SAA JUODA". Pidetään tv-paneeleja, joissa ruoditaan nykyajan vanhempien kyvyttömyyttä kasvattaa lasta ilman asiantuntevaa lässyttävistä ämmistä koostuvaa organisaatiota ja pakkohoitavaa neuvolaa. Voivotellaan miten vähän on valtion varoja käytettäväksi huostaanottoihin, joiden pääasiallinen syy on se, ettei vanhemmilla ole varaa PlayStation 3:een - lapsen kehitys kun vaarantuu, jollei hän saa samanlaisia virikkeitä kuin muidenkin lapset.
Lapsen ehdoilla mennään kaikessa julkisuudessa vellovissa lässytätien ja -setien keskusteluissa, mutta mennäänköhän sittenkään?
Hiljattain lehdistössä ilmeni tapaus, jossa isä oli nostanut kakaransa tukasta ilmaan, kun nämä olivat repiä kissanpennun kahtia tapellessaan siitä, kumpi saa näin tyydyttää hellyyden jakamisen tarvettaan. Isä sai syytteen, ja tuomion oikeudessa, kun oli pahoinpidellyt lapsiaan.
Mahtaa olla isäukko melkoinen auktoriteetti tämän jälkeen perheessä. Lapsilla pitää olla oikeuksia. Vanhemmillahan niitä ei enää ole - Googlettakaa vaikka.
Nähdäkseni isä yritti menettelyllään opettaa pikku mussukoille, ettei eläimen repiminen kahtia ole eettisesti suotavaa toimintaa, ja kun verbaalinen puuttuminen ei tilanteen akuuttiuden vuoksi ollut riittävän nopea toimenpide, (kissan hengenlähdön kannalta asiaa tarkastellen) päätti vanhempi toimia fyysisesti lopettaakseen eläinrääkkäyksen.
Nyt pikkusieluiset ihmiset voivat kysyä, onko mielestäni oikein, että lapsia saa pahoinpidellä? Tähän heitän vasta-argumenttina, onko arvon pikkusielun mielestä oikein, ettei lapsia kasvateta? Ero tukistamisen ja sairaalahoitoa vaativan, toistuvan luiden katkomisen välillä on kuitenkin, no, sanoisinko jopa merkittävä.
Kasvatuksen puutteellakin saattaa joskus olla jopa hieman epäsuotuisia vaikutuksia. Jos kasvattajana on X-Box ja sosiaalitäti, voi käydä kuten Britanniassa : lukutaidoton, asosiaalinen 16-vuotias puukotti tuttavansa kuoliaaksi konsolista syntyneen riidan takia. Ihan kotimainen uutinen taas on se, että kaksi 15-vuotiasta on syytteessä koulun tuhopoltosta.
Jos ensimmäinen varsinainen auktoriteetti mihin kasvava miniterroristi törmää on vasta virkaansa toimittava poliisi, (joka ei sekään saa alaikäistä tapausta mihinkään vastuuseen mistään) on jo auttamatta liian myöhäistä. Vasta täysi-ikäisen tekemiin ryöstöihin, tappoihin, pahoinpitelyihin ja varkauksiin saa puuttua. Ei lasten.
Kakarat oppivat jo tarhassa että möykkääminen ja toisten päältä kävely on ihan okei. Kun tähän yhdistetään vielä se fakta, että kun pikku kullanmuruilta taittaa hiuksenkin päästä kotona, on äkkiä oikeudessa tuomiolla kuin Jeesus ristillä - onko mikään ihme, että riiviöt oppivat tekemään jo lapsesta asti ihan mitä huvittaa?
Oman lusikkansa soppaan työntää vielä joku Nina Mikkonen, joka rähjää kotiäitiyden puolesta. Uraäidit ovat fasisteja. Pienille lapsille on kuulemma vahingollista joutua vieraiden hoidettavaksi. Moniko on kuullut afrikkalaisista ADHD-lapsista? En minä ainakaan. Vaikka siellä päin on usein tapana että koko kylä hoitaa yhdessä kaikkien kyläläisten mukuloita.
Tämänkaltaisten mielipideautomaattien kotkotusten pohjalta sitten puuhastellaan lakeja lasten suunnattomien kärsimysten vähentämiseksi - "lapset kärsivät koska päivähoitokokoa ei saada lailla rajoitettua" - mutta samaan aikaan heitetään rikoslainsäädännön ja ammattijeesustelijoiden voimin hatullinen kakkaa niiden vastuullisten vanhempien silmille, jotka yrittävät kasvattamalla tehdä lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Hullujen touhua.
Jos halaat lasta, olet pedari, jos tukistat sitä, olet väkivaltarikollinen. Ole siinä nyt sitten rakastava ja huolehtiva, autoritäärinen vanhempi.
-Pastori-
Reenattiin kuudella pullolla keppanaa ja porukoilta varastetuilla tupakoilla aikuisena oloa. Tehtiin kaikkea sellaista, mikä ehkä tarkemmin ajatellen olisi voinut jäädä tekemättäkin, mutta tehtiin kuitenkin ja selvittiin hengissä ja kutakuinkin terveenä aikuisiksi saakka. Oli kaikesta peuhaamisesta huolimatta selkeä ymmärrys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Se oli ennen se. (Tässä vaihessa voidaan ottaa mukavampi asento narisevassa keinutuolissa ja koputella piippu tyhjäksi kuistille.)
Nyttemmin tilanne on sellainen, että jos kakarat ovat yksinään kalliolla (ilman kypärää ja suojaliivejä) polttamassa ja juomassa ja pelehtivät jonkin vaarallisen luontokappaleen kanssa, paikalle kutsutaan poliisi, palokunta, ambulanssi, sosiaalitoimi, Liisa Hyssälä, sekä psykologeista ja nuorisopapeista koostuva kriisiryhmä selvittämään tilannetta, jossa avuttomia lapsiparkoja on havaittu epäinhimillisissä olosuhteissa.
Pistetään jonkinlaiset asiantuntijat itkemään lehdistölle kuinka lapsen etu on kaikessa pääasia. Spekuloidaan mahdollisuudella kieltää kyykäärmeet uudella lailla. Mietitään tosissaan dokaisiko nuoriso vähemmän, jos kaljapulloon laitettaisiin suuri etiketti jossa lukee "HYI, EI SAA JUODA". Pidetään tv-paneeleja, joissa ruoditaan nykyajan vanhempien kyvyttömyyttä kasvattaa lasta ilman asiantuntevaa lässyttävistä ämmistä koostuvaa organisaatiota ja pakkohoitavaa neuvolaa. Voivotellaan miten vähän on valtion varoja käytettäväksi huostaanottoihin, joiden pääasiallinen syy on se, ettei vanhemmilla ole varaa PlayStation 3:een - lapsen kehitys kun vaarantuu, jollei hän saa samanlaisia virikkeitä kuin muidenkin lapset.
Lapsen ehdoilla mennään kaikessa julkisuudessa vellovissa lässytätien ja -setien keskusteluissa, mutta mennäänköhän sittenkään?
Hiljattain lehdistössä ilmeni tapaus, jossa isä oli nostanut kakaransa tukasta ilmaan, kun nämä olivat repiä kissanpennun kahtia tapellessaan siitä, kumpi saa näin tyydyttää hellyyden jakamisen tarvettaan. Isä sai syytteen, ja tuomion oikeudessa, kun oli pahoinpidellyt lapsiaan.
Mahtaa olla isäukko melkoinen auktoriteetti tämän jälkeen perheessä. Lapsilla pitää olla oikeuksia. Vanhemmillahan niitä ei enää ole - Googlettakaa vaikka.
Nähdäkseni isä yritti menettelyllään opettaa pikku mussukoille, ettei eläimen repiminen kahtia ole eettisesti suotavaa toimintaa, ja kun verbaalinen puuttuminen ei tilanteen akuuttiuden vuoksi ollut riittävän nopea toimenpide, (kissan hengenlähdön kannalta asiaa tarkastellen) päätti vanhempi toimia fyysisesti lopettaakseen eläinrääkkäyksen.
Nyt pikkusieluiset ihmiset voivat kysyä, onko mielestäni oikein, että lapsia saa pahoinpidellä? Tähän heitän vasta-argumenttina, onko arvon pikkusielun mielestä oikein, ettei lapsia kasvateta? Ero tukistamisen ja sairaalahoitoa vaativan, toistuvan luiden katkomisen välillä on kuitenkin, no, sanoisinko jopa merkittävä.
Kasvatuksen puutteellakin saattaa joskus olla jopa hieman epäsuotuisia vaikutuksia. Jos kasvattajana on X-Box ja sosiaalitäti, voi käydä kuten Britanniassa : lukutaidoton, asosiaalinen 16-vuotias puukotti tuttavansa kuoliaaksi konsolista syntyneen riidan takia. Ihan kotimainen uutinen taas on se, että kaksi 15-vuotiasta on syytteessä koulun tuhopoltosta.
Jos ensimmäinen varsinainen auktoriteetti mihin kasvava miniterroristi törmää on vasta virkaansa toimittava poliisi, (joka ei sekään saa alaikäistä tapausta mihinkään vastuuseen mistään) on jo auttamatta liian myöhäistä. Vasta täysi-ikäisen tekemiin ryöstöihin, tappoihin, pahoinpitelyihin ja varkauksiin saa puuttua. Ei lasten.
Kakarat oppivat jo tarhassa että möykkääminen ja toisten päältä kävely on ihan okei. Kun tähän yhdistetään vielä se fakta, että kun pikku kullanmuruilta taittaa hiuksenkin päästä kotona, on äkkiä oikeudessa tuomiolla kuin Jeesus ristillä - onko mikään ihme, että riiviöt oppivat tekemään jo lapsesta asti ihan mitä huvittaa?
Oman lusikkansa soppaan työntää vielä joku Nina Mikkonen, joka rähjää kotiäitiyden puolesta. Uraäidit ovat fasisteja. Pienille lapsille on kuulemma vahingollista joutua vieraiden hoidettavaksi. Moniko on kuullut afrikkalaisista ADHD-lapsista? En minä ainakaan. Vaikka siellä päin on usein tapana että koko kylä hoitaa yhdessä kaikkien kyläläisten mukuloita.
Tämänkaltaisten mielipideautomaattien kotkotusten pohjalta sitten puuhastellaan lakeja lasten suunnattomien kärsimysten vähentämiseksi - "lapset kärsivät koska päivähoitokokoa ei saada lailla rajoitettua" - mutta samaan aikaan heitetään rikoslainsäädännön ja ammattijeesustelijoiden voimin hatullinen kakkaa niiden vastuullisten vanhempien silmille, jotka yrittävät kasvattamalla tehdä lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Hullujen touhua.
Jos halaat lasta, olet pedari, jos tukistat sitä, olet väkivaltarikollinen. Ole siinä nyt sitten rakastava ja huolehtiva, autoritäärinen vanhempi.
-Pastori-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)