Musamaailman pohdiskelua part X

Onko kulttuuri arvokasta? Pitääkö elämyksistä maksaa?

Riippuu ilmeisesti siitä oletko taidealojen ammattilainen vai bisnesmies.


Eräs hieno rumputaiteilija, J.Torvikoski nimeltään, oli ja on luultavasti yhä sarkasmiin ja kyynisyyteen taipuvainen mies. Hänellä oli tapana pistää tilanteisiin sopivia one-linereita ilmoille keikkamatkoilla, ja eräs näistä oli legendaarinen, paljon siteeraamani lausahdus: "Ilmaisissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne poikivat usein lisää ilmaisia keikkoja". 

Artisti maksaa. Myös laskunsa.

Viime aikoina useat eri kulttuurintuottajat (tai siis tapahtumajärjestämisellä bisnestä tekevät tahot) ovat olleet julkisuudessa esillä oudossa valossa, kun heidän palkkalistoillaan olevat henkilöt ovat innovoineet luovia päitänsä yhteen niin että rätinä käy. Oivallus on ollut sellainen, että teetetään artisteilla työtä niinkuin ennenkin, mutta palkan sijaan maksetaan näkyvyydellä.

Otsikko puhuu musiikkimaailmasta, mutta tosiasiassa tämä uusi näkyvyyden tienaamisen ajatusmalli toimii nykyään harmillisen usein myös monilla muilla aloilla. Kaikki kulttuurialat ovat saaneet nauttia uudesta trendistä, jossa tapahtumien tuotto ohjataan erilaisille puuhamiehille, ja tapahtumassa esiintyvät taiteilijat saavat antaa ilmaisen työpanoksen ja mahdollisuuden olla rahapalkan sijaan kyynel silmäkulmassa kiitollisuudesta kontillaan, kun saavat tämän hienon mahdollisuuden olla esillä. Ajatus kulkee käsikynkkää uuden ajan työllistymismallien kanssa, joissa työ itsessään on pyhä tarkoitus, ja yhteiskunnalta voi sitten anella lomakkeella rahaa, jos tarvii ruokaa tai haluaa maksaa laskuja.

Eikös tää nyt ole kehuilla ja pullakahvilla kuitattu?
Joonas Rinta-Kanto: Sarjakuvastrippi kirjailijaliitolle (2016)

Freelancertyö on itsessään melko tuskallinen leivänansaintamalli, koska käytännössä se on yrittäjyyttä, ja tarkoittaa että jokaisen leipäpalan perässä (kuvainnollisesti, en tarkoita ateriakorvausta) on juostava pitkälle ja auliisti, jos meinaa tulla toimeen. Kuten yrittäjät, freelancerit myös hinnoittelevat työnsä itse, ja harrastavat kokoomuslaista märkää päiväunta, jonka nimi on paikallinen sopiminen. Käytännössä hinta sovitaan suoraan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, ja liikaa liksaa työstään pyytelevä jää ilman hommia. Liian vähän pyytävä taas saa töitä enemmän, mutta tulee huonosti toimeen. Toimeentulo on tasapainoilua näiden paraabelien välimaastossa.

Tiesittekö muuten, että sana 'freelancer' tulee keskiajalta, tarkoittaen palkkasotilasta, joka myy palveluksiaan rahapalkkaa vastaan ilman erityisiä ideologisia kytköksiä? Kiinnitettäköön tässä huomiota nimenomaan sanapariin 'rahapalkkaa vastaan'. Freelancer ei siis toisin sanoen ole lähtökohtaisesti ilmainen työntekijä.  

Jossain vaiheessa on menty pitkälle ja rytinällä metsään, kun on ryhdytty pitämään luontevana sellaista mallia, jossa ammatti-ihmisen odotetaan työskentelevän ilmaiseksi jonkun muun tehdessä tällä työllä rahaa. Jutun lopussa on useita linkkejä asiaa sivuaviin uutisiin. Tämän kirjoituksen inspiraationa toimi kuitenkin uusi kulttuurihässäkkä Lieksan suunnalta.

Juttu meni näin: Lieksan seudulle on muuttanut kansainvälistä uraa konserttipianistina tehnyt herra nimeltään Janne Mertanen. Hän on esiintynyt kansainvälisillä areenoilla jo kolmella eri vuosikymmenillä ja kiertänyt mm. Australian, Aasian, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, sekä lähes kaikki Euroopan maat. Oletan että tässä ajassa palkaksi on tullut paitsi näkyvyyttä, myös ihan oikeaa riihikuivaa rahaa.

Sen sijaan näin suhtautuu raha-asioihin Lieksan hyvinvointijohtaja Arto Sihvonen, jonka kansainvälisimmät meriitit (olikovatkohan peräti B-junnutasolla?) ovat jääkiekkovalmennuksessa:

Artisti maksaa, koska eihän jääkiekkoakaan tueta kunnan varoista, vai mitä?

Tämä kulttuurin suurvisiiri ja kaikkien tuntema lätkäjätkä toisin sanoen ehdottaa, että 175 000 euron hintainen työväline annetaan ilmaiseksi opiskelijoille käyttöön, ja että tämän lisäksi 30 vuotta ammatikseen maailmaa kiertänyt muusikko esiintyy Lieksassa ilmaiseksi, ja maksaa vielä arviolta 10 000€ vuodessa siitä oikeudesta että saa tässä kulttuurin mekassa harjoitella.

Sanattomaksi vetää. Tässä valossa ateriakorvaus ja näkyvyys alkavat tuntua jo melko reilulta työtarjoukselta. Käsittämättömintä on se, että A.Sihvonen johtaa sivistyspalvelukeskuksen toimintaa, jonka vastuualueeseen kuuluu muun muassa kulttuuri. Kaikki kulttuuri on tietysti arvokasta, mutta nyt väkisin juolahtaa mieleen, että kumikiekon perässä juokseminen on pehmentänyt tämän herran aivotoimintaa, jos ei tuollaisella pallilla istuva mies kykene näkemään kansainvälisen pianistin arvoa Lieksan kokoisen kyläpahan kulttuurikentällä.


Vertailun vuoksi haluaisin mielelläni nähdä, pystyykö A.Sihvonen vetämään Lieksan kulttuurikeskuksen salin täyteen esittämällä siellä esim. rangaistuslaukauksia 2 tunnin esitysajalla?





-Pastori-

Lisäluettavaa ja lähdeaineistoa:

Lähtisitkö sinä ruokapalkalla asiantuntijakeikalle?
Kasper Strömman - Huonoimmat työtarjoukset osa II 
Kasper Strömman - Avoin työhakemus 
Soundi - Suomi 100-tapahtuma kosiskelee muusikoita esiintymään ilmaiseksi
Soundi - esiintyjiä ilmaiseksi kosiskellut Suomi 100-kulttuurigaala selventää korvauskäytäntöjään
Rumba - Palkkioksi näkyvyyttä
Freelancer ja ilmainen työ
Keskustelua: Artistit talkootöihin
Kulttuuria vai kusetusta?

Pasi Lyytikäinen: Näkyvyys, koodisana kusetukselle
Ryhdy bloggariksi Turun Sanomille, saat palkkioksi näkyvyyttä
Työtä näkyvyys- ja ruokapalkalla
Saat palkkioksi näkyvyyttä

Ekstra:
Tukiainen järkyttyi: Ilmaiseksi juhannusfestareille esiintymään?

Musamaailman pohdiskelua part III

Taas on vierähtänyt kesäpäivä jos toinenkin Suomen maan asfaltoitua pintaa edestakaisin kiidellessä, laatikoita kantaen ja tanssittavaa rytmimusiikkia kansalaisille (medborgare) soittaen. Kulkurit rehjusivat Mäntymotellin kautta Kangasalan kisarantaan, jossa rytmitimme allekirjoittaneen historian ensimmäiset sunnuntaitanssit. Kokemus oli vahvasti positiivinen ja kotikonnuille palaaminenkin onnistui kerrankin melkein ihmisten aikaan. Kiitos kaikille osallistuneille!

Mäntymotellilla esiintyi lisäksemme drag queen Miss Divet (Kyseessä ei siis ollut kiihdytysautoiluun liittyvän missikilpailun voittaja). Ohjelmiston kattaus ei näin ollen ollut ihan perinteisimmästä päästä.


Ohjelmiston valinta on oma taiteenlajinsa myös soittopuolella. Homma on jatkuvaa tasapainottelua monipuolisuuden, asiakaspalvelun, omaperäisyyden ja mielekkyyden välillä. Mikä on hyvää musiikkia? Onko hyvä ohjelmisto sellainen, joka tarjoaa yllätyksiä ja uusia elämyksiä, vai sellainen, joka koostuu tutuista kappaleista jotka kaikki tuntevat? Pitääkö soittaa perinteisesti kappaleiden alkuperäisillä sovituksilla, vai saako sovituksiin luoda omaa näkemystä? Saako kappaleita muokata rajustikin, vai pitääkö niissä säilyttää alkuperäinen henki?

Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastauksia. Musiikki on nimittäin sellainen kulutushyödyke, josta jokaisella on hyvin, hyvin erilainen näkemys.



Kulkureilla on ollut nyt sellainen orastava tendenssi, että napataan tuttuja kappaleita hyvin erilaisista ympyröistä ja sovitetaan niitä oman soundifiltterin läpi tanssimusiikkimuotoon. Tämä ei siis edelleenkään tarkota viiksiä, peruukkeja eikä syntsaviuluja. Ähem.

No, ohjelmistoon kuuluu nykyään mm. Deep Purplea, HIMiä, Popedaa, Espanjalaista jazzia tangoksi sovitettuna ja Kultaisen harmonikan konserttihaitariteoksia instrumentaalivalssina. On pyritty rohkeasti hakemaan omaa tyyliä ja omaa paikkaa laajassa laadukkaiden tanssiorkestereiden kirjossa - tekemään jotain erilaista, erottumaan joukosta. Toki perinteikkäitä biisejä unohtamatta.


Ohjelmisto on kuitenkin asia, joka on jatkuvan kritiikin kohteena, teki sen millaiseksi tahansa. Aikanaan Kulkurit soittivat baareissa pääasiassa rokettirollia ja Agents-rautalankaa. Ohjelmistoa piti kuitenkin laajentaa koskemaan useita perinteisiä tanssilajeja jotta bändistä tuli salonkikelpoinen esim. lavatanssihommiin. Tuumasta toimeen.

On uusittu ohjelmistoa, reenattu hidasta ja nopeaa valssia, jenkkaa, tangoa, foksia, humppaa, rumbaa, cha-chata sun muita powerballadeja ja näitä kaikkia esitetään mahdollisimman monipuolisesti pitkin Suomen lavoja.

Mitä sitten tapahtuu? Tulee yleisön joukosta heippalappu jossa kerrotaan että SOITTAKAA OIKEAA TANSSIMUSIIKKIA. Ei sellaista jenkan renkutusta kuulemma kukaan halua tanssia. Asiakaspalveluammatissahan tässä ollaan. Joskus vaan ei oikein pysy kärryillä.


Laulu- ja soitinyhtye Agents pisti jossain vaiheessa liinat kiinni, kun kuulemma kyllästyivät kuuntelemaan neuvoja kappaleiden tempoista. Joku tietää aina soittajia paremmin miten mikäkin kappale pitäisi esittää.

Asiasta sen vakavammin poraamatta : Kun kaupan neiti lukee venäläisen metvurstin viivakoodia lukulaitteella, ei kenellekään tule ensimmäisen mieleen mennä auttamaan häntä painelemalla kasskoneen nappuloita sattumanvaraisesti. Kun insinööri piirtelee CAD-piirrustuksia uudesta sähkökaapin kytkennästä, ei kukaan mene piirtelemään kirkkoveneitä ohikulkiessaan paperin toiseen laitaan.

Miksi ihmeessä sitten kuka tahansa voi mennä asiantuntijan ominaisuudessa neuvomaan orkesteria siinä, mikä on oikeaa musiikkia, tai miten sitä tulisi esittää? Rakentava palaute on toki aina tervetullutta, mutta elokuvistakin tuttu "paskaa, ei kaupallista potentiaalia" - tyyppiset lausumat eivät ole sitä.


Summa summarum : täydellistä ohjelmistoa ei olekaan, koska hyvä biisi on aina kuulijan korvassa. Joku linja pitää silti valita, ja tämä toteutetaan oman tyylitajun ja ammattitaidon puitteissa niin hyvin kuin mahdollista.

Makuasioita :

Joku juo maitoa, toinen keskikaljaa, kolmas punaviiniä. Jos näitä kaikkia juodaan samaan aikaan, saadaan aikaan omituista litkua, joka maistuu kaikkien mielestä kamalalta.





-Pastori-

Alatyylin Pakinaa

Monesti luullaan, että kesä on sitä aikaa kun kaislikossa suhisee, ja hormoonit jylläävät. Liekö sitten kyse ilmastonmuutoksesta, kun tuntuu alapääasioihin liittyvät soidinkutsut ne vaan jatkavat kaikumistaan kylmän pohjolan lehdistössä. Kylmää ilmaa ja asenneilmapiiriä edustaa napapiirimme ainoan oikean kasvukeskuksen - Rovaniemen - seudulla toimiva Lapin Kansa.

Varsinainen lapin kansahan on sinäänsä aina ymmärtänyt poronkäristyksen, korpikuusen kyyneleen ja kotaromantiikan merkityksen mitä ilmapiirin lämmittämiseen suotuisaksi tulee, mutta isolla kirjoitettuna Lapin Kansan meno muuttuu kalskean sotaisaksi, Telanneketjut kolisevat ja kaikille tulee paha mieli.



Perhearvoja korostavat lestadiolaisseudun toimitukselliset toimihenkilöt ampuvat hormonien jyllätessä itseään nilkkaan, vaikka moisen myllerryksen tarkoitus on kyseisten henkilöiden omastakin mielestä ampua jotain muuta ihan jonnekin muualle. Kuulemma tämä on ainoa kelvollinen tapa määritellä toinen ihminen esim. puolisoksi. Muuten on valehtelija ja ei-kelvollinen ihminen.


Kelvollisuuden määritelmä perustunee johonkin moraalisen selkärangan ja luonnonjärjestyksen sanelemien biologisten seikkojen välimaastoon. Olemme tietyllä kapealla sektorilla samaa mieltä. Allekirjoittaneen mielestä ainakin vaatii tiettyä selkärankaa ilmaista olevansa mielipiteineen keskiajalla, ja perustella sitä kivikaudella. Toinen hieman maallisempi vaihtoehto on sitten se, että joku on arvostelukyvytön idiootti. Tokihan fallos tai sen puute on toki pitkään ollut myös kirkollinen asia, enkä nyt puhu nunnaluostareista vaan ihmisten luutuneista asenteista.


Arvostelukyvyn puutetta ja luonnonläheisiä aiheita on tarjottu myös televisiossa. Kauniit ja reippaat partiotytöt luonnonhelmassa - partionjohtajanaan seksiä vonkaava antisankari - on arvostelijoiden mukaan täysin epärealistinen ja huonolla maulla tehty mainos. Tosielämässä vonkaaja on kotisohvalla kalsareissa istuva antisankari, ja vonkaamisen kohteena ei ole reipas partiotyttö vaan susiruma ylipainoinen vaimo, joka kokee asemansa uhatuksi koska televisiossa annetaan ymmärtää että antisankarimiehellä olisi muka mahdollisuus saada jotain parempaa.


Vastaavasti paremman näköiset naiset kokevat antisankarien lähestymisyritykset loukkaavina.
Aikanaan tietyt kansanedustajat ilmoittivat reilusti juovansa kahvia, mutta nykyään saadaan kauhea haloo aikaan pelkästään ehdottolemalla että laitettaisiin sumpit pihisemään. Eduskunnan miehille aikuisviihde ei ole sallittua edes hotellihuoneissa, puhumattakaan puhelinseksistä toinen käsi tekstikapulan näppäimillä. Jo pelkästään pitkän vetoketjun omaavan asun ihmettely voidaan kokea seksuaaliseksi vihjailuksi.

Sen sijaan kun tytöt ovat siideri-illassa ja muistelevat porukalla Portugalin matkan Ankelon vetoketjun pituutta, se on vain reipasta ja vapautunutta tyttöenergiaa. Ankelo ei ymmärrä suuttua, joko kielitaidottomuutaan, tai sitten siksi että etelässä jossa on aina aurinkoista, ihmiset pysyvät paremmalla tuulella ja tykkäävät toisten ihmisten sukupuoliasioiden taivastelun sijaan esim. panna menemään turistien kanssa. Turisteissa on sitä paitsi se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse katsella kotonaan kiukuttelemassa.


Joskus käy niin, että kun on pistetty keskijalalla koreasti, saattaa jälkiseurauksena Suomen kamaralle putkahtaa uusi potentiaalinen veronmaksaja. Nyt on kuitenkin niin, että kun valtakunnan viisaamme päättivät alkaa säätämään hedelmällisyyslakien kanssa, on elämän tuonti ulkomailta ajankohtaista muutenkin kuin etelänmatkan 9 kk jälkipelien muodossa.

Hedelmää etsivät elävät puutteessa, koska kotimaiset toimijat säikähtivät lainkohtaa, jossa vaaditaan hedelmätarhurin yhteystietoja. Toisaalta tänne kylmään pohjolaan on aina ennenkin jouduttu tuomaan hedelmät välimeren maista, joten tilanne tuskin on oleellisesti huonontunut. Kotimainen mölö ei ole koskaan ollut erityisen kovaa valuuttaa naisten keskuudessa, mutta niitäkin tarvittaisiin ilmeisesti lisää, ainakin harrastamaan seksiä itsekseen terkkarin vessassa.

Tähän kun vielä lisätään Big Brother, tv:stä tuttu softporn- ja tirkistelyohjelma, kokonaispaketti näyttää tältä:


Suomessa saa naida, mutta ei nainen naista, eikä mies miestä, eikä mielellään mies naistakaan, paitsi jos on fiksu ja hyväkäytöksinen, joka yleensä tarkoittaa mies miestä. Itseään saa hoidella, mutta ei hotellihuoneessa työmatkoilla, terkkarissa kyllä muttei nimettömänä, tai sitten voidaan naida ihan mitä tai ketä vaan tv:ssä omalla nimellä ja naamalla julkisesti parhaaseen katseluaikaan. Julkinen naiminen sen sijaan on kielletty julkisilla paikoilla, samoin kuin julkinen naimisen ehdottelu, esim. eduskunnassa tai työpaikoilla. Julkiset naiset sen sijaan saavat julkkismiehet erotetuksi tehtävistään samoilla perusteilla samassa paikassa.


Kaikki tämä eri medioissa. Mutta bussipysäkillä ei saa näkyä rintaliivejä, eikä Olvitytöillä saa olla toppia päällä, muistakaa se.







-Pastori-