Let's Yritetään

Eikö töitä tunnu löytyvän? Tekisikö mieli päästä lihavan palkkapussin ääreen? Ryhdy yrittäjäksi! Saatat tienata jopa alle 300€ kuukaudessa, ja sillä maksat vuokran, ruoan, asunnon, bensat, sekä kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat kulut mitä vastaan tulee. Ai ei houkuttele? Ei haittaa! Teemme sinusta yrittäjän silti, nimittäin väkisin!

Materiaali on testattu pääosin kansanedustajilla.

Tuossa taannoin, 15.12.2015 hyväksyttiin uusi työttömyysturvalaki. Kun lakia valmisteltiin, oli moni freelanceri, muusikko, taiteilija, näyttelijä, teatterityöläinen, kääntäjä, journalisti, yms. epätavallisten työsuhteiden pakkoharrastaja huolissaan siitä, että heidät katsottaisiin jatkossa VÄKISIN yrittäjiksi vailla minkäänlaista työttömyys- tai sosiaaliturvaa.

Uuden lain tekstiä voitiin tulkita jopa siten, että vaikka kävisit vetäisemässä yhden humppakeikan kuukaudessa, olisit silti uuden laintulkinnan mukaan täysipäiväinen yrittäjä. Huolimatta siitä, että tällainen (tosiasiassa sivutoiminen) yrittäjyys ei millään tavoin estäisi sinua hakemasta kokopäivätöitä.

Lakiesitys runtattiin läpi ennätyksellisen nopeasti, kuten PersKeKo-hallituksella on tapana. Vielä loppukesästä 13.7.2015 asiaa vatuloi Salossa joukkoirtisanottuja morjestamaan saapunut Juha Sipilä, ja samassa yhteydessä touhun ja toiminnan mies, Jari Lindström houraili enteellisesti, että "yrittämisen esteitä tulisi purkaa".

Kuinka ollakaan, laki oli paketissa ja paketti pukinkontissa lahjana kaikille kansalaisille jo joulukuussa 2015. Metodi, jolla laki ajettiin läpi, oli tuttua hallituskauraa: ensin tehdään, sitten pohditaan. Asiasta kritiikkiä esittäville suututaan ja heitä uhkaillaan uusilla pakkokeinoilla, ja lopulta päädytään perumaan koko juosten kustu esitys ja valitetaan kun kaikkea vastustetaan.

Ikävä kyllä tämän lain kohdalla ei peruutettu, ja itkukin pääsee lähinä niiltä joihin lakia sovelletaan. Tässä tapauksessa se pääsee oletettavasti mieheltä, joka päätti sen kuuluisan sohvalla makaamisen sijaan ruveta tekemään jotain hyödyllistä, nimittäin valmistamaan käsityönä plektroja muusikonrentuille.

No, vituiksihan se meni tietenkin. Olemmehan Suomessa.

Yle 21.1.2016: Ei syytä huoleen.

Kävi nimittäin yllättäen niin, että plektroja valmistamaan ryhtynyt mies sai TE-keskuksen kimppuunsa, ja sitä myötä KELA:sta ilahduttavan tiedon, että hänen työttömyyskorvauksensa peritään takautuvasti takaisin yhdeksän kuukauden ajalta, koska hän on yrittäjä.

Kauanhan siihen menikin, vielä tammikuussa YLE uutisoi, että työ- ja elinkeinoministeriöstä vakuuteltiin ettei (uuden lain myötä) mikään oikeastaan muutu, ja että paniikki on aiheetonta.

Nyt kuitenkin jostain syystä tulkittiin, että koska hra Jansson on tienannut puuta veistämällä jopa 2000€ rahaa, on hän täystoiminen yrittäjä ja näin ollen häneltä peritään takaisin yhdeksän kuukauden toimeentulo. Peruskoulun matematiikalla yrittäjyyteen riittää siis tulo, joka on peräti 222€ kuukaudessa.

Kaksistaa. Kaksikymmentä. Kaksi. Euroa. Kuukaudessa.

Uuden yrittäjämme tuotteita myydään nettisivulla, jossa yhden plekun hinta on 6€. Yrittäjämme on siis myynyt kuukaudessa keskimäärin 37 plektraa. TE-tätien mielestä yhtä plekua on siis väkerretty noin 4.3 tuntia päivässä (160h / kk laskelma), ja näinhän sen on oltava, sillä muuten yrittäjämme voitaisiin lain mukaan katsoa osa-aikayrittäjäksi (jos siis voisi ottaa vastaan muuta työtä yritystoiminnan ohessa).

Työtä on siis tehty ihan helvetisti. Sehän autuaaksi tekee eikä palkka, jota on saatu 1,39€/h.

Suomen Yrittäjien checklistin päivitetty versio.

Kuinka joku virkamies voi olla näin helvetin tyhmä? Eikö matematiikka kuulu virkamiehen pätevyysvaatimuksiin? Eikö osata laskea, vai eikö vaan kiinnosta? Vai onko kenties jostain annettu ohje, että virkahenkilön tehtävänä on tiputtaa mahdollisimman monta ihmistä korvausten ulkopuolelle riippumatta siitä minkälaiseen taloustilanteeseen tämä menettely nämä ihmiset tiputtaa?

Viimeisin näistä on todennäköisin vaihtoehto, vaikka historian valossa voitaisiin kyllä liputtaa myös pelkän typeryyden puolesta.

Mutta siis aikuisten oikeasti: Kokopäiväinen yrittäjä, joka tienaa pari sataa kuussa (Suomessa, ei Intiassa)?

Miten voidaan järkevästi perustella, että työtön työnhakija voi olla vaikka osa-aikaisena mäkkärin kassalla palkkatyössä, josta hän voi tienata maksimissaan 300€ kuukaudessa ilman että se vaikuttaa hänen statukseensa tai tuloihinsa, mutta jos sama henkilö veistelee vapaa-ajallaan puusta plektroja parin sadan arvosta, hän muuttuu maagisesti yrittäjäksi - tuoksi tarunhohtoiseksi sankariksi, joka luo ympärilleen satoja työpaikkoja ja pistää talouden rattaat pyörimään - ja joutuu samantien puille paljaille?

No, jutuista päätellen (1 2) yrittäjämme itse on vakuuttunut tuotteestaan ja pyrkii tekemään siitä maailmanlaajuisen hitin. Sitä toivon minäkin, onnea yritykseen. Mutta tuskin tämä rankaisumentaliteetti ainakaan helpottaa taivalta - ja uskon vahvasti, että aika moni muu jättää tämän kohun jälkeen tilaisuuteen tarttumatta, vaikka olisikin jokin hyvä idea takintaskussa. Ilman rahaa on nimittäin vaikeaa elää, ja on käsittämätöntä, että kaikista poliitikkojen kultaisista bulsiittipuheista huolimatta yrittäjä on edelleen lainsuojaton ja vailla minkäänlaista taloudellista turvaa.

Jari Lindströmille ja muille vastaaville innovaatiotehtaille tiedoksi: Niin kauan kuin yrittäjyyden aloittamisesta tehdään väkisin vaikeaa ja yrittäjyydestä sinänsä taloudelliseasti rangaistavaa, ei uusia yrityksiä synny. Kun teillä kerran on se mandaatti säätää lakeja, tehkää koe-erä ja säätäkää vaihteeksi vaikka pari hyödyllistä. Jossain sivistysmaassa olisi tämänkin plektratehtailijan idea otettu lämmöllä vastaan ja ruvettu kehittämään hommaa yhteistyössä eteenpäin. Meillä tulee KELA:n kirjekuori ja kymppitonnin lasku.

Sokerina pohjalla TE-toimisto on herännyt tapauksen aiheuttamaan somekohuun ja puolustelee toimintaansa olemassaolevalla lainsäädännöllä - siis sen samaisen lain, jonka säätämistä vastustettiin joka ikisellä sektorilla niiden ihmisten keskuudessa, jota tämä pakkoyrittäjyyspykälä tuli sittemmin koskemaan. TE-keskuksen mukaan pelkona [yrittäjyyden ja työttömyysturvan yhdistämisessä] on, että "...sosiaaliturvasta tulisi eräänlainen yritystuki, joka voisi ajaa monet ilman sosiaaliturvaa elävät yrittäjät konkurssiin". Lohduttivat kuitenkin, että yritystoiminnan lopettamisen jälkeen pääsee suhteellisen nopeasti takaisin työttömyysturvan pariin.

Ahaa.

Miksi minulle tulee tästä lausunnosta mielleyhtymä kuntouttavaa työtoimintaa järjestävistä työpajoista? Tiedättehän, niistä joita valtio tukee luoja tietää kuinka monilla miljoonilla vuodessa? Niistä, jotka kilpailevat lainvastaisesti samoilla markkinoilla muiden yritysten kanssa, mutta joille maksetaan siitä, että niissä on ihmisiä orjatöissä?

Onko siis ymmärrettävä näin:

1) Jos kansalainen itse on aktiivinen ja tekee jotain sellaista, mihin sosiaali- ja työviranomaistäti ei ole häntä erikseen määrännyt, tulee kansalaista välittömästi rangaista oma-aloitteisuudesta. Mutta:

2) jos sama täti pakottaa ihmisen orjatöihin ilmaiseksi ja laittaa tämän kuntoutumaan Oy Työpaja Ab:hen, on sosiaaliturvan käyttäminen yritystukena äkisti ihan ookoo?


Jotain ihan pirun sairasta ja hämärää tässä kuviossa on.



-Pastori-

(Lopun kevennyksessä yrittäjän peukaloruuveista kertova kappale, Chubby Checkerin "Let's Twist Again", TE-tädin laulukirja, 15.12.2015, Helsinki: Sirkus-julkaisut 2015 / eduskunta Press).

Ääliöjulkisuuden Apostolit

Alkuun totean että minulla ei ole televisiota. Tämä on fakta, joka ei perustu mihinkään ideologiaan, eikä todistelullani ole tarkoitus harhauttaa esimerkiksi tv-lupaviranomaisia. Asia vain on niin, etten ole aikoihin tullut seuranneeksi televisio-ohjelmia siksi, ettei kyseisestä aparaatista digilläkään höystettynä tule juurikaan mitään mielenkiintoista katsottavaa.

Oman viihdearvonsa toki tuovat jatkuvat tekstikatkot ja digitaaliräpsyt jotka uusi teknologia mahdollistaa.

En kuitenkaan siis ole puristi, töllöä katson joskus ja jossain, jos sellainen sattuu talossa olemaan ja silloinkin erityisesti paremman tekemisen puutteessa. Kun itsensä kerran onnistuu laitteesta vierottamaan, huomaa hölmistyneenä, että sen 3 tuntia päivässä voi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin - vaikkapa tietokonepelien pelaamiseen, blogaamiseen ja tupakanpolttoon.

Kun lupaviranomainen lähestyi minua maksulapulla, täytin ruudukon tekstillä "Ei mainoksia kiitos" ja laitoin palautuskuoren postiin.



Omasta linjastani poiketen moni on sitä mieltä, että tv on kuitenkin erittäin hyödyllinen ja viihteellinen kodinkone, josta tulee laadukasta ohjelmaa. Kukapa ei haluaisi esim. seurata kuinka joukko todellisuudesta vieraantuneita seksihulluja narsisteja laitetaan käymään suihkussa ja naimaan toisiaan tai vaihtoehtoisesti puhumaan masturboinnin problematiikasta kameroiden edessä?


Puhun tietysti Big Brotherista. Ohjelmaformaatista, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska olen pyrkinyt tietoisesti välttämään kyseistä kuonaa parhaani mukaan. Vähäisten tietojeni perusteella olen sijoittanut ohjelman aivolohkoissani kategoriaan "Ei Jumalauta, mitä P***aa".

Tästä huolimatta, kuin entisellä ministerillä, pyytämättä ja yllättäen silmilleni ruiskutetaan päivittäin lisätietoa tissien vilauttelusta, raivareista, häpeän tunteista ja kaikesta muusta yleisestä ääliömäisyydestä mitä jossain helvetin omaehtoisessa Kakolassa istuvat julkisuusnarkomaanit ovat taas kännipäissään saaneet keksityksi.


Tahtoisin mainosfiltterin mediaan. En haluaisi tietää mitään "BB":stä, mutta olo on kuin nälkiintyneen lehtikauppiaan uhrina ollessa - et haluaisi tilata mitään, mutta linjoja pitkin manifestoidutaan olohuoneeseesi ja ruhjotaan ilosanomaa kuuden litran truutalla väkisin kurkusta alas. Nyt syödään, maistui tai ei.


Idolsissa tai vastaavissa etsitään ainakin teoriassa jonkinlaista lahjakkuutta, jolla julkisuuden tavoittelua perustellaan. BB:ssä silkka typeryys, narsistisuus, sivistymättömyys, egopöhöisyys ja luontainen mauttomuus riittävät. Näillä ominaisuuksilla on siis viimein käyttöä. Eniten kakkaa naamaansa hierova pelle on nykypäivänä julkkisten kermaa. CV:ssä näyttää varmasti hyvältä, kun elämän suuriin saavutuksiin kuuluu se, että on saanut verenmyrkytyksen jouduttuaan Duudsoneiden pahoinpitelemäksi.


Aivojensa lasinsiruissa kierittelemistä vastaavan tuskallista pohdiskelua ja todistusta ihmisen pohjattomasta typeryydestä koskien aihealuetta "Big Brother" kaikkine lieveilmiöineen löytää vaikkapa täältä.




Minua raivostuttaa se, että älyäni ja arvostelukykyäni aliarvioidaan antamalla ymmärtää, että lukiessani päivän lehden minun pitäisi oikeasti tietää ja olla kiinnostunut siitä keitä ovat Antti, Mia ja Marko, ja miksi he ovat tänään pahoillaan itseaiheutetuista henkisistä vaikeuksistaan.



Jos haluan katsella sukupuoliakteja, väkivaltaa, nöyryyystä ja häpeää, voin halutessani hakea videovuokraamosta sadomasokistisen pornovideon.

Sekin on jotenkin aidompaa kuin seurata meni-jo-trendikkään stadilaisesti ässää sihauttavien tolvanoiden henkisiä ongelmia televisiosta, ja kutsua sitä viihteeksi.






-Pastori-