Uutisissa on ollut kreikkalaista kansantanssia tarjolla jo useiden kuukausien ajan. Talousuutiset ovat siinä mielessä mielenkiintoista luettavaa, että niiden käyttämä kuvakieli hakkaa dramaattisuudessaan useimmat menneet ja nykyiset kaunokirjalliset tekstit. Lehdistö yrittää uutterasti ylläpitää suurta draamaa kertoessaan elvytyksestä, tasapainottamisesta, katastrofista, pimittämisestä, uhkasta, kaaoksesta, jne.
Mieleen tulee amerikkalaiset tv-ohjelmat, joissa helvetillinen action-musiikki pauhaa taustalla ja veristä uhria raahataan teholle jonkin puoskarin huutaessa taustalla ehdotuksia intuboimisesta tai defibrillaattorin käytöstä.
Kuten yllämainitussa, myös talousuutisoinnista jää falski ja muovinen maku suuhun.
Joka vitun tuutista tungetaan ajatusta siitä, kuinka "kasvu on edellytys hyvinvoinnin lisääntymiselle". Koko ajatusmaailmamme perustuu oravanpyörä-ajatteluun, jossa juuri 20 vuotta täyttänyt kansalainen puserretaan yliopiston / teknillisen koulutuksen läpi minimiajassa lainarahalla, jonka jälkeen hän painaa 45 vuotta hommia lieska perseessä kilpaillen työpaikkansa säilymisestä sadantuhannen toisen pässin kanssa.
Homman nimi on se, että kun ihmisellä on jatkuvasti kiire, huoli toimeentulosta, velkojen maksusta sekä työpaikan säilyttämisestä "kiihtyvässä kilpailutilanteessa" tai "dynaamisessa työympäristössä", sekä sisäänrakennettu gloorian käsitys työnsä ääreen kuolemisen sankarillisuudesta, ihminen ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa pysähtyä hetkiseksi ajattelemaan: "Onko tässä kaikessa minkäänlaista järkeä?"
Kun kansa painaa duunia eikä kerkeä miettiä missä mennään, tapahtuu vähemmän kiireisten (lue: rikkaampien) keskuudessa se varsinainen rikastuminen ja hyvinvoiminen.
Kuinka moni uskoo, että nykymaailmassa "kasvu" tarkoittaa sitä, että kun Oy Suomi Ab:lla pyyhkii hyvin, se näkyy tasaisesti kaikkien suomalaisten tilipussissa?
Kreikka on hieno esimerkki tästä hyvinvoinnin jakautumisesta.
1) Pankkiirit, sijoittajat, osakemeklarit ynnä muu rahavalta (jatkossa hyeenat) pelaavat peliä nimeltä sijoittaminen. Sijoittamisessa on nimellinen riski, että homma menee munilleen ja rahat katoavat. Homma on kuitenkin mietitty siinä mielessä varmaksi, että siihen on sotkettu takaajiksi valtiot mukaan.
2) Käytännnössä hyeenat eivät voi hävitä. Peleistä tulee rahaa, ja kun riskisijoitukset kaatuvat, itketään krokotiilin kyyneliä takaajien suuntaan. Eihän pankkien voi antaa kaatua, yhteiskunnan tulee auttaa. Ollaan äkisti samassa veneessä.
3) Ihan sama laulu kuin kotimaisessa 90-luvun lamassakin, pienellä vivahde-erolla; nyt hyeenat ovat sitä mieltä, että koska Kreikalla ei olekaan varaa maksaa kollektiivisen uhkapelin tappioita, pitää hyeenoiden saada yksityistää Kreikan omaisuutta - eli käytännössä nylkeä uhri vielä kolmanteen kertaan luita myöten.
Luuleeko joku tosissaan, että tälläinen porukka jakaa "kasvun" tuotot tasan kaikille, kuin joku globaali Robin Hood iloisine veikkoineen?
Toiseksi voitaisiin kysyä, onko tämä "hyvinvoinnin" ainoana totuutena tarjottu malli edes teoriassa mahdollinen? Voiko kasvu jatkua loputtomiin? Miten on mahdollista, että kaikki ovat kilpailukykyisiä? Kuinka kaikki voivat voittaa?
Aivan.
On ilmiselvää, että ihmisiä kusetetaan täysin häikäilemättömästi ja koko ajan.
Onko järkeä ravata aina vain kiireisemmällä tahdilla tekemään tulosta, jonka generoima hyvinvointi valuu eliitin hyvinhoidettuihin käsiin, ja niiden kautta Kauniaisissa sijaitsevan huvilan säästöpossuun? Onko järkeä tavoitella "kasvua" jonka todellisena maksajana olet vain sinä itse, ja jonka ainoa todellinen nettohyötyjä on Björn Wahlroos tai joku hänen klooneistaan, joka puku päällä kertoo kuinka itse ottamalla vastuuta ja yrittämällä saadaan Suomi nousuun? Tämän menon jatkumisen puolesta äänesti jälleen noin viidennes suomalaisista.
Miksi sinun pitää maksaa rikkaiden ostamat ässäarvat omalla työlläsi?
-Pastori-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste euro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste euro. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
tiistai 16. joulukuuta 2008
Uuden ajan Reality-TV
Tv-mainokset loppuvat ja ohjelma alkaa.
Rummut pärisevät kuin Dressmannin mainoksessa, teknonsiniset valonheittimet pyyhkivät ristiin studion lattiaa. Yleisö ulvoo. Colosseumilla janotaan verta.
- Hyvät television katselijat! Tervetuloa seuraamaan "Kun Mikään ei Riitä"-realitysarjan häikäisevän jännittävää finaalia! Jäljellä on enää kaksi yritysmaailman nälkäistä tuloksentekijää, myyntipäällikkö Pirjo Yrkyri ja team leader Niilo Uljaska! Vain toinen heistä voi voittaa pääpalkinnon - tuhdin osakesalkun ja johtajan viran uuteen ultramyyntitoimistoon!
Rasvainen Juontaja menee halailemaan finalisteja.
- Pirjo, mitkä on fiilikset?
- On aivan sikaupeeta olla täällä saakka, en olis ikinä uskonut että mä pääsen näin pitkälle työelämässä. Vanhemmat on ollu ihan ihanii kun ne on jaksanu tukea ja uskoa muhun.
Pirjo räpsyttelee tuuheita silmäripisiään kameralle. Kuva zoomaa yleisöön joka heiluttelee I Love Pirjo - pahvilappuja. Pirjo hymyilee leveästi ja vaihtaa jalan toisen päältä toiselle.
- Kotijoukkojen tuki on tärkeää. Isäsihän valmensi sinua yritysmaailmaan?
- Joo, siis mun faijahan on ollu konsulttina isoille paperifirmoille, ja se osas valmistaa mut näihin tiputuspeleihin. En mä olis pärjänny jos ei jo kotona olis kerrottu miten homma nykyään toimii!
Kuva kääntyy yleisöön jossa Pirjon isä vilkuttaa tahdikkaasti Armanin puku päällä ja Pirjon äiti itkeä tirauttaa onnen kyyneleen jonka hän kuivaa silkkihuiviinsa.
-Mahtavaa, Pirjo. Entäs Niilo, mitä arvelet omista mahdollisuuksistasi?
- Mä uskon vahvasti mun omiin kykyihini. Mä olen johtanut jo pitkään mun tiimiä kohti suksessia, mä tiedän tän skenen trendit ja zsydeemit. Sitä paitsi mä pelaan golffia Jarin ja Jorman kanssa, ja niiltä saa niinku sisäpiiri-infoo siitä miten hommat skulaa.
- Aivan Niilo, luuletko että juuri tämä sinun nuorekkuutesi ja urheilullisuutesi sekä tietysi hyvät suhteesi ovat auttaneet sinut näin pitkälle?
- No, ei silleen, niinku mä sanoin ni omilla haboilla tässä on pääasiass skulattu. Mulla on kuitenkin vahvat visiot ja missiot siitä kuinka tehdään tulosta, ja mä oon tottunut vetää tiimii missä on tosi vahvoi yksilöitä ja kovii tuloksentekijöitä.
Niilo vahvistaa tämän nostamalla treenatun käsivartensa kohti kameraa ja nostaa manikyyrin viimeistelemän peukalonsa ylös. Yleisö ulvoo riemusta.
Ruudulla Rasvattu Juontaja lähenee vääjäämättömästi ahdistunutta katsojaa. Strobovalot välkkyvät. - Mennäänpä katsomaan miten kilpailijamme ovat matkan varrella pärjänneet, toteaa juontaja kiimaisesti.
Isolla ruudulla alkaa pyöriä nopealla leikkauksella kuvasarjoja kuluneesta kaudesta.
- Pirjo, tässä näemme otoksia kuluneen kauden alkumetreiltä tähän päivään saakka. Avasit pelin hienosti CV:n täyttöosiolla.
Kamera seuraa kun Pirjo täyttää CV:nsä. Hän on 23-vuotias kolmen alan diplomi-insinööri jolla on yhteensä 21 vuotta työkokemusta. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat fanaattisuus yrityksen arvoja kohtaan, nöyryys sekä palvelualttius - johtoportaan naiminen pikkujouluissa (kukin erikseen tai kaikki kerralla) ylennyksen toivossa ei ole tälle hakijalle ongelma. Palkkatoiveekseen Pirjo esittää 5 euroa tunnilta ilman ylityölisiä.
Niilo taas on 25-vuotias itseoppinut yrityskonsultti, joka on aloittanut muiden neuvomisen jo hiekkalaatikolla. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu täydellinen häikäilemättömyys, muiden runttaaminen pois tieltä fyysisillä avuilla, sekä vahva tiettyjen alojen verkoston tuntemus. Hänen palkkatoiveensa on 1,3 miljardia kuukaudessa, koska "parhaat tienaavat eniten". Niilo on selvinnyt voittajana jo useista pahoinpitely- ja petossyytteistä ja on todellinen selviytyjä.
Kamera maalailee kuvia joissa kaksikko nähdään uljaina profiileina eri tilanteissa, viulut soittavat taustalla tunteisiin vetoavaa harmonista musiikkia.
Nähdään hienoja tilannekuvia kuluneen kauden ajalta. Tässä Pirjo kättelee vanhaa pomoaan hyvästiksi lähtiessään koitokseen. Pirjo saa yllättävän puolentoista vuoden bonuksen hyvästä työstä. Pomo saa muistoksi nipun valokuvia Pirjosta ja itsestään.
Tässä Niilo poseeraa valkaistuine hampaineen parhaan työkaverinsa kanssa, joka kuoli traagisessa leivänpaahdinonnettomuudessa heti kun oli luopunut osakkuudestaan Niilon firmassa. Musiikki muuttuu uneliaan surumieliseksi. Näytetään stillikuvaa, jossa yhden kilpailijan naaman yli vedetään punaiset henkselit.
Tässä Pirjo tekee pitkää päivää, kamera herkuttelee lähikuvilla kun Pirjon sormi amputoidaan neuvotteluhuoneessa sormen hermoston tuhouduttua 68-tuntisen pörssisivustojen klikkailun jälkeen. Pirjo näyttää voittajan merkkiä ehjällä kädellään kun häntä viedään ambulanssiin. Pirjon opponentti hyppää asfalttiin Suomen Pankin talon katolta ja halkaisee kallonsa. Jälleen kuvaa henkseleistä.
Kamera siirtyy taidokkaasti ns. cross-fade-efektillä mytystä syrjäkujalle, jossa Niilo potkii maassa makaavaa kilpakumppaniaan kylkiluihin samalla kun hänen palkkaamansa huumeveikot rusikoivat kovia kokenutta opponenttia rengasraudoilla ja pesäpallomailoilla.
Yksi kerrallaan kilpailijat katoavat leaderboardilta ja jäljelle jää vain kovin ja antaumuksellisin kaksikko : P.Yrkyri ja N.Uljaska.
- Ja nyt hyvä yleisö... ON FINAALIN AIKA! Julistaa juontaja, liikkuu teatraalisesti kuin Mefistofeles konsanaan ja vetää purppuranväriset verhot auki. On kuoleman hiljaista, kun vakava ja arvokas hahmo laahustaa lavalle.
Suuri Johtaja.
Suuri Johtaja tarkkailee tilannetta hetken arvioivasti, ja vetää sitten taskustaan esille kuivettuneen ranskanleivän. Yleisö pidättää hengitystään. Suuri Johtaja nakkaa leivän studion lattialle ylimielisellä ranneliikkeellä.
- PARAS VOITTAKOON!!!!! kirkuu juontaja, ja kilpailijat käyvät toistensa kimppuun. Pirjo onnistuu sipaisemaan Niilolta kummatkin silmät päästä tekokynsillään, mutta Niilon raskas koukku murskaa samalla hänen leukaluunsa. Niilo käy raivokkaasti Pirjon kimppuun ja alkaa puristaa elämää pihalle tämän kurkkutorvesta. Pirjo taistelee ankarasti vastaan, ja potkaisee Niiloa munille.
Niilon ote irtoaa hetkeksi. Pirjo livahtaa ketterästi ylös Niilon alta ja alkaa hakata Niiloa studiotuolilla otsaan. Niilon kallo rutisee liitoksissaan kun hän ottaa muutamia tehohoitoa vaativia osumia kasvoihinsa. Tarmokkaasti Niilon onnistuu kuitenkin kiskoa Pirjolta jalat alta, sillä seurauksella että Pirjo kaatuu selkäranka edellä juontajan metalliseen pöydänkulmaan. Ranka napsahtaa ja taistelu hellittää hetkeksi.
Kamera seuraa nyt kahta lattialla kohti ranskanleipää raahautuvaa kilpailijaa ja Dressmann-rummut pitävät infernaalista meteliä. Avomurtuma selkärangassa vie veronsa, eikä halvaantunut Pirjo pysty enää kivuiltaan etenemään. Onko Niilo voittaja?
Loppumetreillä kuitenkin tapahtuu traaginen käänne - Niilon konttorituolista saama aivovamma saa miehen sekavuustilaan ja hän menettää suuntavaistonsa. Niilo tarttuu edessään roikkuviin naruihin päästäkseen ylös, mutta sadan kilon painoinen studiovalaisin tippuu hänen niskaansa ja murskaa hänen kallonsa veriseksi möhjöksi studion lattialle.
Pirjo ojentelee anovasti käsiään kohti leipää, ja Suuri Johtaja saapuu julistamaan voittajan.
- Nonnniiiin Pirjooo!!! Juontaja liihottelee näyttämölle.
- Miltä nyt tuntuu?
- Siis.... niinku... tosi hyvältä... Ihan uskomaton fiilis.... ähisee Pirjo hymyyn puserrettujen valkaistujen hampaidensa välistä.
- MEILLÄ ON VOITTAJA!!!!
Äkkiä Suuri Johtaja kuiskuttaa jotain juontajan korvaan. Juontaja rypistää otsaansa ja neuvottelee hetken mikrofonin kuulumattomissa Johtajan kanssa.
- Hyvä studioyleisö, näyttää siltä, että Pirjo onkin diskattu!
Yleisö kohahtaa hämmästyksestä, samalla kun Suuri Johtaja kaivaa Lugerin taskustaan ja ampuu Pirjoa takaraivoon.
- Juuri saamamme tiedon mukaan vajaakykyistä henkilöä ei voida kelpuuttaa uuden ultramyyntitoimiston johtoon. Näyttäisikin siltä että paikka jäi avoimeksi.
- Kuka Teistä, rakas yleisö, haluaa yrittää?
Lähetys päättyy veriseen mellakkaan. Kappaleiksi revitty ranskanleipä lentää stillikameraan ja kaataa sen. Ruutu pimenee, krediitit ilmestyvät. "Kun Mikään ei Riitä"-ohjelman tekijätiimi kiittää. Ja seuraavaksi mainoksia.
-Pastori-
Rummut pärisevät kuin Dressmannin mainoksessa, teknonsiniset valonheittimet pyyhkivät ristiin studion lattiaa. Yleisö ulvoo. Colosseumilla janotaan verta.
- Hyvät television katselijat! Tervetuloa seuraamaan "Kun Mikään ei Riitä"-realitysarjan häikäisevän jännittävää finaalia! Jäljellä on enää kaksi yritysmaailman nälkäistä tuloksentekijää, myyntipäällikkö Pirjo Yrkyri ja team leader Niilo Uljaska! Vain toinen heistä voi voittaa pääpalkinnon - tuhdin osakesalkun ja johtajan viran uuteen ultramyyntitoimistoon!
Rasvainen Juontaja menee halailemaan finalisteja.
- Pirjo, mitkä on fiilikset?
- On aivan sikaupeeta olla täällä saakka, en olis ikinä uskonut että mä pääsen näin pitkälle työelämässä. Vanhemmat on ollu ihan ihanii kun ne on jaksanu tukea ja uskoa muhun.
Pirjo räpsyttelee tuuheita silmäripisiään kameralle. Kuva zoomaa yleisöön joka heiluttelee I Love Pirjo - pahvilappuja. Pirjo hymyilee leveästi ja vaihtaa jalan toisen päältä toiselle.
- Kotijoukkojen tuki on tärkeää. Isäsihän valmensi sinua yritysmaailmaan?
- Joo, siis mun faijahan on ollu konsulttina isoille paperifirmoille, ja se osas valmistaa mut näihin tiputuspeleihin. En mä olis pärjänny jos ei jo kotona olis kerrottu miten homma nykyään toimii!
Kuva kääntyy yleisöön jossa Pirjon isä vilkuttaa tahdikkaasti Armanin puku päällä ja Pirjon äiti itkeä tirauttaa onnen kyyneleen jonka hän kuivaa silkkihuiviinsa.
-Mahtavaa, Pirjo. Entäs Niilo, mitä arvelet omista mahdollisuuksistasi?
- Mä uskon vahvasti mun omiin kykyihini. Mä olen johtanut jo pitkään mun tiimiä kohti suksessia, mä tiedän tän skenen trendit ja zsydeemit. Sitä paitsi mä pelaan golffia Jarin ja Jorman kanssa, ja niiltä saa niinku sisäpiiri-infoo siitä miten hommat skulaa.
- Aivan Niilo, luuletko että juuri tämä sinun nuorekkuutesi ja urheilullisuutesi sekä tietysi hyvät suhteesi ovat auttaneet sinut näin pitkälle?
- No, ei silleen, niinku mä sanoin ni omilla haboilla tässä on pääasiass skulattu. Mulla on kuitenkin vahvat visiot ja missiot siitä kuinka tehdään tulosta, ja mä oon tottunut vetää tiimii missä on tosi vahvoi yksilöitä ja kovii tuloksentekijöitä.
Niilo vahvistaa tämän nostamalla treenatun käsivartensa kohti kameraa ja nostaa manikyyrin viimeistelemän peukalonsa ylös. Yleisö ulvoo riemusta.
Ruudulla Rasvattu Juontaja lähenee vääjäämättömästi ahdistunutta katsojaa. Strobovalot välkkyvät. - Mennäänpä katsomaan miten kilpailijamme ovat matkan varrella pärjänneet, toteaa juontaja kiimaisesti.
Isolla ruudulla alkaa pyöriä nopealla leikkauksella kuvasarjoja kuluneesta kaudesta.
- Pirjo, tässä näemme otoksia kuluneen kauden alkumetreiltä tähän päivään saakka. Avasit pelin hienosti CV:n täyttöosiolla.
Kamera seuraa kun Pirjo täyttää CV:nsä. Hän on 23-vuotias kolmen alan diplomi-insinööri jolla on yhteensä 21 vuotta työkokemusta. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat fanaattisuus yrityksen arvoja kohtaan, nöyryys sekä palvelualttius - johtoportaan naiminen pikkujouluissa (kukin erikseen tai kaikki kerralla) ylennyksen toivossa ei ole tälle hakijalle ongelma. Palkkatoiveekseen Pirjo esittää 5 euroa tunnilta ilman ylityölisiä.
Niilo taas on 25-vuotias itseoppinut yrityskonsultti, joka on aloittanut muiden neuvomisen jo hiekkalaatikolla. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu täydellinen häikäilemättömyys, muiden runttaaminen pois tieltä fyysisillä avuilla, sekä vahva tiettyjen alojen verkoston tuntemus. Hänen palkkatoiveensa on 1,3 miljardia kuukaudessa, koska "parhaat tienaavat eniten". Niilo on selvinnyt voittajana jo useista pahoinpitely- ja petossyytteistä ja on todellinen selviytyjä.
Kamera maalailee kuvia joissa kaksikko nähdään uljaina profiileina eri tilanteissa, viulut soittavat taustalla tunteisiin vetoavaa harmonista musiikkia.
Nähdään hienoja tilannekuvia kuluneen kauden ajalta. Tässä Pirjo kättelee vanhaa pomoaan hyvästiksi lähtiessään koitokseen. Pirjo saa yllättävän puolentoista vuoden bonuksen hyvästä työstä. Pomo saa muistoksi nipun valokuvia Pirjosta ja itsestään.
Tässä Niilo poseeraa valkaistuine hampaineen parhaan työkaverinsa kanssa, joka kuoli traagisessa leivänpaahdinonnettomuudessa heti kun oli luopunut osakkuudestaan Niilon firmassa. Musiikki muuttuu uneliaan surumieliseksi. Näytetään stillikuvaa, jossa yhden kilpailijan naaman yli vedetään punaiset henkselit.
Tässä Pirjo tekee pitkää päivää, kamera herkuttelee lähikuvilla kun Pirjon sormi amputoidaan neuvotteluhuoneessa sormen hermoston tuhouduttua 68-tuntisen pörssisivustojen klikkailun jälkeen. Pirjo näyttää voittajan merkkiä ehjällä kädellään kun häntä viedään ambulanssiin. Pirjon opponentti hyppää asfalttiin Suomen Pankin talon katolta ja halkaisee kallonsa. Jälleen kuvaa henkseleistä.
Kamera siirtyy taidokkaasti ns. cross-fade-efektillä mytystä syrjäkujalle, jossa Niilo potkii maassa makaavaa kilpakumppaniaan kylkiluihin samalla kun hänen palkkaamansa huumeveikot rusikoivat kovia kokenutta opponenttia rengasraudoilla ja pesäpallomailoilla.
Yksi kerrallaan kilpailijat katoavat leaderboardilta ja jäljelle jää vain kovin ja antaumuksellisin kaksikko : P.Yrkyri ja N.Uljaska.
- Ja nyt hyvä yleisö... ON FINAALIN AIKA! Julistaa juontaja, liikkuu teatraalisesti kuin Mefistofeles konsanaan ja vetää purppuranväriset verhot auki. On kuoleman hiljaista, kun vakava ja arvokas hahmo laahustaa lavalle.
Suuri Johtaja.
Suuri Johtaja tarkkailee tilannetta hetken arvioivasti, ja vetää sitten taskustaan esille kuivettuneen ranskanleivän. Yleisö pidättää hengitystään. Suuri Johtaja nakkaa leivän studion lattialle ylimielisellä ranneliikkeellä.
- PARAS VOITTAKOON!!!!! kirkuu juontaja, ja kilpailijat käyvät toistensa kimppuun. Pirjo onnistuu sipaisemaan Niilolta kummatkin silmät päästä tekokynsillään, mutta Niilon raskas koukku murskaa samalla hänen leukaluunsa. Niilo käy raivokkaasti Pirjon kimppuun ja alkaa puristaa elämää pihalle tämän kurkkutorvesta. Pirjo taistelee ankarasti vastaan, ja potkaisee Niiloa munille.
Niilon ote irtoaa hetkeksi. Pirjo livahtaa ketterästi ylös Niilon alta ja alkaa hakata Niiloa studiotuolilla otsaan. Niilon kallo rutisee liitoksissaan kun hän ottaa muutamia tehohoitoa vaativia osumia kasvoihinsa. Tarmokkaasti Niilon onnistuu kuitenkin kiskoa Pirjolta jalat alta, sillä seurauksella että Pirjo kaatuu selkäranka edellä juontajan metalliseen pöydänkulmaan. Ranka napsahtaa ja taistelu hellittää hetkeksi.
Kamera seuraa nyt kahta lattialla kohti ranskanleipää raahautuvaa kilpailijaa ja Dressmann-rummut pitävät infernaalista meteliä. Avomurtuma selkärangassa vie veronsa, eikä halvaantunut Pirjo pysty enää kivuiltaan etenemään. Onko Niilo voittaja?
Loppumetreillä kuitenkin tapahtuu traaginen käänne - Niilon konttorituolista saama aivovamma saa miehen sekavuustilaan ja hän menettää suuntavaistonsa. Niilo tarttuu edessään roikkuviin naruihin päästäkseen ylös, mutta sadan kilon painoinen studiovalaisin tippuu hänen niskaansa ja murskaa hänen kallonsa veriseksi möhjöksi studion lattialle.
Pirjo ojentelee anovasti käsiään kohti leipää, ja Suuri Johtaja saapuu julistamaan voittajan.
- Nonnniiiin Pirjooo!!! Juontaja liihottelee näyttämölle.
- Miltä nyt tuntuu?
- Siis.... niinku... tosi hyvältä... Ihan uskomaton fiilis.... ähisee Pirjo hymyyn puserrettujen valkaistujen hampaidensa välistä.
- MEILLÄ ON VOITTAJA!!!!
Äkkiä Suuri Johtaja kuiskuttaa jotain juontajan korvaan. Juontaja rypistää otsaansa ja neuvottelee hetken mikrofonin kuulumattomissa Johtajan kanssa.
- Hyvä studioyleisö, näyttää siltä, että Pirjo onkin diskattu!
Yleisö kohahtaa hämmästyksestä, samalla kun Suuri Johtaja kaivaa Lugerin taskustaan ja ampuu Pirjoa takaraivoon.
- Juuri saamamme tiedon mukaan vajaakykyistä henkilöä ei voida kelpuuttaa uuden ultramyyntitoimiston johtoon. Näyttäisikin siltä että paikka jäi avoimeksi.
- Kuka Teistä, rakas yleisö, haluaa yrittää?
Lähetys päättyy veriseen mellakkaan. Kappaleiksi revitty ranskanleipä lentää stillikameraan ja kaataa sen. Ruutu pimenee, krediitit ilmestyvät. "Kun Mikään ei Riitä"-ohjelman tekijätiimi kiittää. Ja seuraavaksi mainoksia.
-Pastori-
torstai 18. syyskuuta 2008
Kriisiä pukkaa.
Talous on romahtamaisillaan, paniikki leviää ja hirmumyrskyt repivät yhdysvaltojen rannikoita. Pörssi romahtaa ja maailmantalous kaatuu. Taitaa olla varapresidenttiehdokas Paliniltakin (ei siis se kotimainen Miss. ) yhteydet yläkertaan poikki - kovin tuntuu herra koittelevan.
Ei silti, herrat ovat koitelleet paitsi peruskekkulin pinnaa, myös lompakkoa jo pitkään. Nyt perikansalliseen kateuteen perustuva ilouutinen lehdistössä tuntuu olevan se, että isommatkin herrat saavat kerrankin selkäänsä ja oikein miljarditolkulla. Voi sitä riemun määrää, kun menee kerrankin muillakin huonosti.
Kaikki on toki suhteellista. Ameriikan tietoguru Bill Gates voi vielä huoletta laittaa kermajuustoa leivän päälle 58 miljardin henkilökohtaisella omaisuudellaan.
Warren Buffet -niminen arvopaperisijoittaja omistaa hulppeat 50 miljardia. On kuulemma ilmoittanut antavansa tästä hyväntekeväisyyteen 30 miljardia, kunhan kerkeää.
Suomi OY:n vuosibudjetti on noin 45 mrd €.
Verrannon vuoksi pari uutista maailmalta:
AIG, toinen vaikeuksissa oleva jenkkirahoitusyhtiö pelastetaan 60 miljardin lainapaketilla. Japanin pankki laittaa 10 miljardia taloussekoilun tasauttamiseen. Venäjä tuuppasi isoille yhtiöilleen 30 miljardia. Raha liikkuu ja setelit kahahtelevat.
Nämä kaverit Gates ja Buffet voisivat toisin sanoen perskohtaisesti rahoittaa koko maailmantalouden vakauttamisen niin halutessaan. Siinä esimerkkiä niille, jotka luulevat tekevänsä vaikutuksen uudella urheiluautolla.
Mistä tälläinen talouskriisi sitten on peräisin?
No, tähän syitä on tällä hetkellä haettu samaisesta maanosasta missä kyseiset herrat vaikuttavat. Iso wanha luottoyhtiö Lehman Brothers meni kilinkolin ja sijoittajat kauhistuivat. Oh, brother. Pörssikurssit paukkuvat pitkin maailmaa ja maailmantalous näyttää kuulemma synkemmältä kuin aikoihin.
Riippuu jälleen katsantokannasta. Tavalliset ihmisethän tämän lystin ovat tähänkin mennessä maksaneet joko persenahallaan, velkojensa koroilla tai verokarhun lämpimällä syleilyllä jossa monesti lukee Hyvää Joulua, maksa x euroa ulosoton uhalla.
Toisin kuin annetaan ymmärtää, talouden hyvinvointi ei ole ihan täysin kollektiivinen asia. Seurausten osalta kyllä, mutta annas olla kun pitäisi lähteä saalista jakamaan.
Tämä on kuin käänteinen versio vanhasta sadusta, jossa ankkaemo leipoi kakkua. Työ ei maistunut kenellekään, mutta kakun olisivat halunneet syödä kaikki. No, markkinatalous toimii toisin päin. Kaikki tekevät työtä, ja lopulta röyhkein kusipää varastaa kakun ja syö sen itse.
Otetaanpa muutama esimerkki siitä kuinka talousvaikeudet ratkaistaan varastamalla:
Ameriikan finanssikriisi sanoo pum ja luontaistuote leviää kuvainnollisesti tuulettimeen - maailmantalous toimii maksajana. Pieleen meni. Kaikki maksavat. AIG pelastetaan keskuspankki FEDin lainalla ja tämä hyväntahdonlähettiläs / avustaja pöllii vakuudeksi 80% osakkeista ja firman omistukset. Toisin sanoen vakuudeksi asetetaan koko firman omaisuus. Yksi voittaa, koko maailma maksaa.
Metsäteollisuutta käsittelinkin jo viime artikkelissa. Simppeliä, ihmisten työllä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ja tehtaat pannaan kiinni että omistajat saavat vielä vähän lisää rahaa.
Jo tehdyt 30 miljoonan investoinnit eivät haittaa menoa. Samaan jätteenpuristimeen vaan työntekijöiden kanssa, saadaan edullista biodieseliä koneeseen ja kurssi luistaa. Casualties of War. Pikkurahoja suurella hiekkalaatikolla.
Investoinneista taasen päästään aasinsiltaa eteenpäin. Finnair onkin mielenkiintoinen tapaus. 2007 puolella yhtiökokouksessa kerrottiin kuinka tullaan tekemään
Pankitkin ovat lähteneet apajille mukaan, Nordea etulinjassa. Niin kauan kun kaikki on hyvin, imetään verta vain hyvän tavan mukaisesti, kuppaamalla korkoja yrityksiltä ja asuntovelallisilta. Sitten iskee kriisi, ja jottei pankki itse joutuisi maksutalkoisiin, ehdotetaan naama peruslukemilla että pöllitään vaje takaisin yrityksiltä ja yksityisiltä muuttamalla sopimuksia yksipuolisesti. Perusteena hinnankorotuksille on pitkään jatkunut finanssikriisi, mikä huomattiin vasta nyt, kun menee muutenkin vähän huonosti.
Jälleen eräänlainen nurinkurin käännetty toimintamalli. Vertaa vaikkapa RAY:een. Kaikkien rahapelaajien panoksista kertyy potti, joka jaetaan suurimmaksi osaksi yleishyödylliseen toimintaan.
Nordea taasen pelaa itse kalliita rahapelejä, väittää olevansa yleishyödyllinen laitos, ja nylkee keplotteluunsa tarvitsemat rahat asiakkailtaan. Sopimuksella tai ilman. Jos Nordea tekee voittoa, en usko että se keventää kenenkään asuntolainoja.
Niin sitä pitää. Kuluttajan tulee kuitenkin olla rauhallinen ja maltillinen. "Sijoituksia ei kannata myydä ja omaa rahankäyttöä pitää mietttiä" toteaa eräskin asiantuntija. Pitää myöskin harkita ulkomaanmatkojaan tarkasti.
Ainoa sijoitukseni on Galaxie-biljardipubin viikkokisojen häntäpäässä, ja mitä rahankäyttöön tulee, valinta esim. uusien vaatteiden ja päivittäisen tonnikala-annoksen välillä on jo valmiiksi mietitty. En myöskään ole varaamassa konkurssilentoja ulkomaille, oman henkilökohtaisen konkurssin välttelemisessä saa lentää ihan riittävästi.
Niin että valmiina ollaan tässä päässä, ei hätäpäivää. Antaa pörssien romahtaa vaan.
-Pastori-
Ei silti, herrat ovat koitelleet paitsi peruskekkulin pinnaa, myös lompakkoa jo pitkään. Nyt perikansalliseen kateuteen perustuva ilouutinen lehdistössä tuntuu olevan se, että isommatkin herrat saavat kerrankin selkäänsä ja oikein miljarditolkulla. Voi sitä riemun määrää, kun menee kerrankin muillakin huonosti.
Kaikki on toki suhteellista. Ameriikan tietoguru Bill Gates voi vielä huoletta laittaa kermajuustoa leivän päälle 58 miljardin henkilökohtaisella omaisuudellaan.
Warren Buffet -niminen arvopaperisijoittaja omistaa hulppeat 50 miljardia. On kuulemma ilmoittanut antavansa tästä hyväntekeväisyyteen 30 miljardia, kunhan kerkeää.
Suomi OY:n vuosibudjetti on noin 45 mrd €.
Verrannon vuoksi pari uutista maailmalta:
AIG, toinen vaikeuksissa oleva jenkkirahoitusyhtiö pelastetaan 60 miljardin lainapaketilla. Japanin pankki laittaa 10 miljardia taloussekoilun tasauttamiseen. Venäjä tuuppasi isoille yhtiöilleen 30 miljardia. Raha liikkuu ja setelit kahahtelevat.
Nämä kaverit Gates ja Buffet voisivat toisin sanoen perskohtaisesti rahoittaa koko maailmantalouden vakauttamisen niin halutessaan. Siinä esimerkkiä niille, jotka luulevat tekevänsä vaikutuksen uudella urheiluautolla.
Mistä tälläinen talouskriisi sitten on peräisin?
No, tähän syitä on tällä hetkellä haettu samaisesta maanosasta missä kyseiset herrat vaikuttavat. Iso wanha luottoyhtiö Lehman Brothers meni kilinkolin ja sijoittajat kauhistuivat. Oh, brother. Pörssikurssit paukkuvat pitkin maailmaa ja maailmantalous näyttää kuulemma synkemmältä kuin aikoihin.
Riippuu jälleen katsantokannasta. Tavalliset ihmisethän tämän lystin ovat tähänkin mennessä maksaneet joko persenahallaan, velkojensa koroilla tai verokarhun lämpimällä syleilyllä jossa monesti lukee Hyvää Joulua, maksa x euroa ulosoton uhalla.
Toisin kuin annetaan ymmärtää, talouden hyvinvointi ei ole ihan täysin kollektiivinen asia. Seurausten osalta kyllä, mutta annas olla kun pitäisi lähteä saalista jakamaan.
Tämä on kuin käänteinen versio vanhasta sadusta, jossa ankkaemo leipoi kakkua. Työ ei maistunut kenellekään, mutta kakun olisivat halunneet syödä kaikki. No, markkinatalous toimii toisin päin. Kaikki tekevät työtä, ja lopulta röyhkein kusipää varastaa kakun ja syö sen itse.
Otetaanpa muutama esimerkki siitä kuinka talousvaikeudet ratkaistaan varastamalla:
Ameriikan finanssikriisi sanoo pum ja luontaistuote leviää kuvainnollisesti tuulettimeen - maailmantalous toimii maksajana. Pieleen meni. Kaikki maksavat. AIG pelastetaan keskuspankki FEDin lainalla ja tämä hyväntahdonlähettiläs / avustaja pöllii vakuudeksi 80% osakkeista ja firman omistukset. Toisin sanoen vakuudeksi asetetaan koko firman omaisuus. Yksi voittaa, koko maailma maksaa.
Metsäteollisuutta käsittelinkin jo viime artikkelissa. Simppeliä, ihmisten työllä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ja tehtaat pannaan kiinni että omistajat saavat vielä vähän lisää rahaa.
Jo tehdyt 30 miljoonan investoinnit eivät haittaa menoa. Samaan jätteenpuristimeen vaan työntekijöiden kanssa, saadaan edullista biodieseliä koneeseen ja kurssi luistaa. Casualties of War. Pikkurahoja suurella hiekkalaatikolla.
Investoinneista taasen päästään aasinsiltaa eteenpäin. Finnair onkin mielenkiintoinen tapaus. 2007 puolella yhtiökokouksessa kerrottiin kuinka tullaan tekemään
"...merkittäviä investointeja, koneisiin ja ihmisiin, palveluun ja laatuun. Vähän aikaa sitten julkistamamme historiamme suurin investointiohjelma on siis ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen."
Aivan aivan. Nythän Finnair on kiinnostunut tekemään jatkopanostuksia ostamalla SAS:n pitkänmatkan reitit pois kuljeksimasta. Irtisanomisilla säästyneillä rahoilla voi nähkääs kätevästi kohentaa liiketoimintaa ilman että osakkeen kurssi laskee. Tulos pysyy hyvänä kun varastetaan työntekijöiltä ja siirretään osakkeenomistajille. Vähän niinkuin Robin Hood toisin päin. Osinkoja Finnair jakoi viime vuonna 30 miljoonaa €, vaikka vähän tiukka vuosi olikin.
Pankitkin ovat lähteneet apajille mukaan, Nordea etulinjassa. Niin kauan kun kaikki on hyvin, imetään verta vain hyvän tavan mukaisesti, kuppaamalla korkoja yrityksiltä ja asuntovelallisilta. Sitten iskee kriisi, ja jottei pankki itse joutuisi maksutalkoisiin, ehdotetaan naama peruslukemilla että pöllitään vaje takaisin yrityksiltä ja yksityisiltä muuttamalla sopimuksia yksipuolisesti. Perusteena hinnankorotuksille on pitkään jatkunut finanssikriisi, mikä huomattiin vasta nyt, kun menee muutenkin vähän huonosti.
Jälleen eräänlainen nurinkurin käännetty toimintamalli. Vertaa vaikkapa RAY:een. Kaikkien rahapelaajien panoksista kertyy potti, joka jaetaan suurimmaksi osaksi yleishyödylliseen toimintaan.
Nordea taasen pelaa itse kalliita rahapelejä, väittää olevansa yleishyödyllinen laitos, ja nylkee keplotteluunsa tarvitsemat rahat asiakkailtaan. Sopimuksella tai ilman. Jos Nordea tekee voittoa, en usko että se keventää kenenkään asuntolainoja.
Niin sitä pitää. Kuluttajan tulee kuitenkin olla rauhallinen ja maltillinen. "Sijoituksia ei kannata myydä ja omaa rahankäyttöä pitää mietttiä" toteaa eräskin asiantuntija. Pitää myöskin harkita ulkomaanmatkojaan tarkasti.
Ainoa sijoitukseni on Galaxie-biljardipubin viikkokisojen häntäpäässä, ja mitä rahankäyttöön tulee, valinta esim. uusien vaatteiden ja päivittäisen tonnikala-annoksen välillä on jo valmiiksi mietitty. En myöskään ole varaamassa konkurssilentoja ulkomaille, oman henkilökohtaisen konkurssin välttelemisessä saa lentää ihan riittävästi.
Niin että valmiina ollaan tässä päässä, ei hätäpäivää. Antaa pörssien romahtaa vaan.
-Pastori-
torstai 11. syyskuuta 2008
Raha kasvaa puissa
Hyvää syksyä.
Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.
Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.
Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.
Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.
Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.
Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.
Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.
Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.
Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.
No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!
Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".
Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".
Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )
Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.
Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?
Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.
-Pastori-
Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.
Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.
Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.
Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.
Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.
Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.
Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.
Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.
Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.
No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!
Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".
Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".
Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )
Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.
Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?
Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.
-Pastori-
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Sielu myytävänä
Olo on kuin Uuno Turhapurolla: Kattokaa ny tätäkin, taas on taskut tyhjät! Kyllä kaikki maksaa nykyään niin mahottoman paljon!
Kun köyhä saa joskus rahaa, sitä alkaa myös kulua haipakalla tahdilla. On trattaa, maksua, kehotusta ja uhkavaatimusta sekä Anttilan kuvastoa postiluukussa. Kun akuuteimmat verikoirat saa karisteltua kintereiltä, alkaa tietysti holtiton rahankäyttö kaupungilla. Esim. sellaisiin säädyttömyyksiin kuin uusiin kenkiin ja paitaan saa helposti kulumaan yli 100 euroa rahaa.
Jos oikein pistää ranttaliksi, saattaa kyytiin tarttua myös hampurilaisateria ja vaikkapa paketti Gilletten partateriä. Siinä ne ylijäämät sitten monesti ovatkin. Odotellaan veronpalautuksia ja rukoillaan autovanhuksen hyvinvoinnin puolesta iltaisin. Saatanan kone älä hyydy. Amen.
Melkoisen Pappa aihe, mutta jos mennään taas aikamatkalle wanhaan kunnon Suomen marcan aikaan, voidaan äkkiseltään todeta että hintaa on vuosien varrella hilattu ylös vähän yhdestä jos toisestakin hyödykkeestä. Kaikki maksaa ihan Törkeän Paljon. Luulen että konstaapeli Reinikainenkin olisi aikanaan antanut armon käydä oikeudesta, jos asiakas olisi pamauttanut turpaan sellaista sohvamyyjää joka kehtaa tyrkyttää rupisesta lehmännahasta kokoon kyhättyä hirvitystä hulppeaan 30000 markan hintaan.
Hommahan perustuu siihen perusajatukseen, että kaikki käyvät töissä ja tienaavat kuussa käteen keskimäärin 2500 euroa. Mikäli kuitenkin olet jossain muussa palkkaluokassa (ja esim. allekirjoittaneen lähes kaikki tuttavat ja sukulaiset ovat) tulee kulutusjuhlaan äkisti tietynlaista nihkeyttä. Alkaa tuntua kohtuuttomalta, että plasmatelkusta pitäisi maksaa 5000 euroa, jos tv:n reaalihinta vastaa suunnilleen kahden vuoden käytettävissä olevia tuloja. Juuri tästä syystä ihan kaikilla suomalaisilla ei ole vielä plasmatelkkua.
Probleema on kuitenkin se, että yhteiskunnan päättävässä asemassa olevat kekkulit ovat selkeästi korkeammassa palkkaluokassa kuin herra ja rouva Keskiverto. Heillä ei ole henkilökohtaista ongelmaa nimeltä köyhyys, ja siten heille on ihan herttaisen yhdentekevää maksaako juustopaketti kaupassa 5 vai 15 euroa. Jos juustoa tekee mieli, pistetään lähettipoika tuomaan ja lyödään tukko euroja kouraan. Illalla on koktailkutsut ja ooppera - pitää ehtiä laittautumaan. Kuka siinä ehtii markettiin.
No, mikä sitten on kohtuullista? Se, että jokaisella olisi mahdollisuus ostaa kaupasta ruokaa ilman että täytyy miettiä onko varaa syödä muutakin kuin tonnikalaa ja makaronia, jos haluaa saada vuokransa maksettua. Tämä kuitenkin vaatii tiettyjä uhrauksia.
Sielu myytävänä! Hinta 10 euroa tunnissa + ilta- ja viikonloppulisät!
Mene mihin tahansa OY / AB :hen töihin, ja vastaasi tulee ennen pitkää jonkinlainen helppoheikki, konsultti tai koordinaattori joka haluaa pitää palaverin. Palaverissa kerrotaan firman arvoista ja siitä, kuinka henkilökunta sitoutuu talossa noudattamaan niitä. Käytännössä tämä niljake yrittää kertoa sinulle, että olet myynyt sielusi korporaatiolle, joka maksaa henkisen energiasi vampyroinnista 10 euroa tunnilta.
Jos olet oikein tajunnan räjäyttävän tehokas ja työllesi omistautunut, saatat saada hymyilevät kasvosi kehystettyyn polaroidkuvaan ja muhkean parinsadan euron bonuksen. Kyllä siinä sitten on työporukka kateellinen kuukauden työntekijälle.
Kuulin eräästäkin tehtaasta puistattavan tarinan, joka korniudessaan lähentelee jo taidetta. Työntekijöille oli pidetty palaveri, jossa oli oikein läppäriltä ja screeniltä näytetty kuinka tehdas muuttaa Kiinaan, jollei tehokkuutta saada parannettua. Olivat sitten vielä tosissaan kehottaneet työntekijöitä miettimään työpisteessä käytettyjen askelten määrää. Olisiko mahdollista ottaa vähemmän askelia työpisteellä, että saataisiin tehokkuutta?
Tässä vaiheessa hälytyskellojen pitäisi jo soida kenellä tahansa. Onko korkeasti alalle koulutetty työntekijä todella sellainen imbessilli, että hän tarvitsee herra johtajan kertomaan hänelle miten työpisteellä kävellään? Mutta tämähän on ajan trendi. Mitä törkeämmin esiinnytään, sitä vakuuttavampaa toiminta on. Lisää marmoria seiniin, tarvitsemme näyttävyyttä. Joutaa sinne tehtaaseen vähän huonommissakin farkuissa.
Rajansa siis kaikella. Mitään erityistä ideologiaa noudattamatta toivotetaan nyt näin postuumisti kaikille hyvää vappua ja toivotaan antoisia työpäiviä ja pian alkavia kesälomia kaikille. Kesä tulee rytinällä, ja silloin kitara soi, varpaita uitetaan järvessä, grillataan makkaraa hyvässä seurassa ja juodaan pienet viinit!
-Pastori-
Kun köyhä saa joskus rahaa, sitä alkaa myös kulua haipakalla tahdilla. On trattaa, maksua, kehotusta ja uhkavaatimusta sekä Anttilan kuvastoa postiluukussa. Kun akuuteimmat verikoirat saa karisteltua kintereiltä, alkaa tietysti holtiton rahankäyttö kaupungilla. Esim. sellaisiin säädyttömyyksiin kuin uusiin kenkiin ja paitaan saa helposti kulumaan yli 100 euroa rahaa.
Jos oikein pistää ranttaliksi, saattaa kyytiin tarttua myös hampurilaisateria ja vaikkapa paketti Gilletten partateriä. Siinä ne ylijäämät sitten monesti ovatkin. Odotellaan veronpalautuksia ja rukoillaan autovanhuksen hyvinvoinnin puolesta iltaisin. Saatanan kone älä hyydy. Amen.
Melkoisen Pappa aihe, mutta jos mennään taas aikamatkalle wanhaan kunnon Suomen marcan aikaan, voidaan äkkiseltään todeta että hintaa on vuosien varrella hilattu ylös vähän yhdestä jos toisestakin hyödykkeestä. Kaikki maksaa ihan Törkeän Paljon. Luulen että konstaapeli Reinikainenkin olisi aikanaan antanut armon käydä oikeudesta, jos asiakas olisi pamauttanut turpaan sellaista sohvamyyjää joka kehtaa tyrkyttää rupisesta lehmännahasta kokoon kyhättyä hirvitystä hulppeaan 30000 markan hintaan.
Hommahan perustuu siihen perusajatukseen, että kaikki käyvät töissä ja tienaavat kuussa käteen keskimäärin 2500 euroa. Mikäli kuitenkin olet jossain muussa palkkaluokassa (ja esim. allekirjoittaneen lähes kaikki tuttavat ja sukulaiset ovat) tulee kulutusjuhlaan äkisti tietynlaista nihkeyttä. Alkaa tuntua kohtuuttomalta, että plasmatelkusta pitäisi maksaa 5000 euroa, jos tv:n reaalihinta vastaa suunnilleen kahden vuoden käytettävissä olevia tuloja. Juuri tästä syystä ihan kaikilla suomalaisilla ei ole vielä plasmatelkkua.
Probleema on kuitenkin se, että yhteiskunnan päättävässä asemassa olevat kekkulit ovat selkeästi korkeammassa palkkaluokassa kuin herra ja rouva Keskiverto. Heillä ei ole henkilökohtaista ongelmaa nimeltä köyhyys, ja siten heille on ihan herttaisen yhdentekevää maksaako juustopaketti kaupassa 5 vai 15 euroa. Jos juustoa tekee mieli, pistetään lähettipoika tuomaan ja lyödään tukko euroja kouraan. Illalla on koktailkutsut ja ooppera - pitää ehtiä laittautumaan. Kuka siinä ehtii markettiin.
No, mikä sitten on kohtuullista? Se, että jokaisella olisi mahdollisuus ostaa kaupasta ruokaa ilman että täytyy miettiä onko varaa syödä muutakin kuin tonnikalaa ja makaronia, jos haluaa saada vuokransa maksettua. Tämä kuitenkin vaatii tiettyjä uhrauksia.
Sielu myytävänä! Hinta 10 euroa tunnissa + ilta- ja viikonloppulisät!
Mene mihin tahansa OY / AB :hen töihin, ja vastaasi tulee ennen pitkää jonkinlainen helppoheikki, konsultti tai koordinaattori joka haluaa pitää palaverin. Palaverissa kerrotaan firman arvoista ja siitä, kuinka henkilökunta sitoutuu talossa noudattamaan niitä. Käytännössä tämä niljake yrittää kertoa sinulle, että olet myynyt sielusi korporaatiolle, joka maksaa henkisen energiasi vampyroinnista 10 euroa tunnilta.
Jos olet oikein tajunnan räjäyttävän tehokas ja työllesi omistautunut, saatat saada hymyilevät kasvosi kehystettyyn polaroidkuvaan ja muhkean parinsadan euron bonuksen. Kyllä siinä sitten on työporukka kateellinen kuukauden työntekijälle.
Kuulin eräästäkin tehtaasta puistattavan tarinan, joka korniudessaan lähentelee jo taidetta. Työntekijöille oli pidetty palaveri, jossa oli oikein läppäriltä ja screeniltä näytetty kuinka tehdas muuttaa Kiinaan, jollei tehokkuutta saada parannettua. Olivat sitten vielä tosissaan kehottaneet työntekijöitä miettimään työpisteessä käytettyjen askelten määrää. Olisiko mahdollista ottaa vähemmän askelia työpisteellä, että saataisiin tehokkuutta?
Tässä vaiheessa hälytyskellojen pitäisi jo soida kenellä tahansa. Onko korkeasti alalle koulutetty työntekijä todella sellainen imbessilli, että hän tarvitsee herra johtajan kertomaan hänelle miten työpisteellä kävellään? Mutta tämähän on ajan trendi. Mitä törkeämmin esiinnytään, sitä vakuuttavampaa toiminta on. Lisää marmoria seiniin, tarvitsemme näyttävyyttä. Joutaa sinne tehtaaseen vähän huonommissakin farkuissa.
Rajansa siis kaikella. Mitään erityistä ideologiaa noudattamatta toivotetaan nyt näin postuumisti kaikille hyvää vappua ja toivotaan antoisia työpäiviä ja pian alkavia kesälomia kaikille. Kesä tulee rytinällä, ja silloin kitara soi, varpaita uitetaan järvessä, grillataan makkaraa hyvässä seurassa ja juodaan pienet viinit!
-Pastori-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)