Uutisissa on ollut kreikkalaista kansantanssia tarjolla jo useiden kuukausien ajan. Talousuutiset ovat siinä mielessä mielenkiintoista luettavaa, että niiden käyttämä kuvakieli hakkaa dramaattisuudessaan useimmat menneet ja nykyiset kaunokirjalliset tekstit. Lehdistö yrittää uutterasti ylläpitää suurta draamaa kertoessaan elvytyksestä, tasapainottamisesta, katastrofista, pimittämisestä, uhkasta, kaaoksesta, jne.
Mieleen tulee amerikkalaiset tv-ohjelmat, joissa helvetillinen action-musiikki pauhaa taustalla ja veristä uhria raahataan teholle jonkin puoskarin huutaessa taustalla ehdotuksia intuboimisesta tai defibrillaattorin käytöstä.
Kuten yllämainitussa, myös talousuutisoinnista jää falski ja muovinen maku suuhun.
Joka vitun tuutista tungetaan ajatusta siitä, kuinka "kasvu on edellytys hyvinvoinnin lisääntymiselle". Koko ajatusmaailmamme perustuu oravanpyörä-ajatteluun, jossa juuri 20 vuotta täyttänyt kansalainen puserretaan yliopiston / teknillisen koulutuksen läpi minimiajassa lainarahalla, jonka jälkeen hän painaa 45 vuotta hommia lieska perseessä kilpaillen työpaikkansa säilymisestä sadantuhannen toisen pässin kanssa.
Homman nimi on se, että kun ihmisellä on jatkuvasti kiire, huoli toimeentulosta, velkojen maksusta sekä työpaikan säilyttämisestä "kiihtyvässä kilpailutilanteessa" tai "dynaamisessa työympäristössä", sekä sisäänrakennettu gloorian käsitys työnsä ääreen kuolemisen sankarillisuudesta, ihminen ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa pysähtyä hetkiseksi ajattelemaan: "Onko tässä kaikessa minkäänlaista järkeä?"
Kun kansa painaa duunia eikä kerkeä miettiä missä mennään, tapahtuu vähemmän kiireisten (lue: rikkaampien) keskuudessa se varsinainen rikastuminen ja hyvinvoiminen.
Kuinka moni uskoo, että nykymaailmassa "kasvu" tarkoittaa sitä, että kun Oy Suomi Ab:lla pyyhkii hyvin, se näkyy tasaisesti kaikkien suomalaisten tilipussissa?
Kreikka on hieno esimerkki tästä hyvinvoinnin jakautumisesta.
1) Pankkiirit, sijoittajat, osakemeklarit ynnä muu rahavalta (jatkossa hyeenat) pelaavat peliä nimeltä sijoittaminen. Sijoittamisessa on nimellinen riski, että homma menee munilleen ja rahat katoavat. Homma on kuitenkin mietitty siinä mielessä varmaksi, että siihen on sotkettu takaajiksi valtiot mukaan.
2) Käytännnössä hyeenat eivät voi hävitä. Peleistä tulee rahaa, ja kun riskisijoitukset kaatuvat, itketään krokotiilin kyyneliä takaajien suuntaan. Eihän pankkien voi antaa kaatua, yhteiskunnan tulee auttaa. Ollaan äkisti samassa veneessä.
3) Ihan sama laulu kuin kotimaisessa 90-luvun lamassakin, pienellä vivahde-erolla; nyt hyeenat ovat sitä mieltä, että koska Kreikalla ei olekaan varaa maksaa kollektiivisen uhkapelin tappioita, pitää hyeenoiden saada yksityistää Kreikan omaisuutta - eli käytännössä nylkeä uhri vielä kolmanteen kertaan luita myöten.
Luuleeko joku tosissaan, että tälläinen porukka jakaa "kasvun" tuotot tasan kaikille, kuin joku globaali Robin Hood iloisine veikkoineen?
Toiseksi voitaisiin kysyä, onko tämä "hyvinvoinnin" ainoana totuutena tarjottu malli edes teoriassa mahdollinen? Voiko kasvu jatkua loputtomiin? Miten on mahdollista, että kaikki ovat kilpailukykyisiä? Kuinka kaikki voivat voittaa?
Aivan.
On ilmiselvää, että ihmisiä kusetetaan täysin häikäilemättömästi ja koko ajan.
Onko järkeä ravata aina vain kiireisemmällä tahdilla tekemään tulosta, jonka generoima hyvinvointi valuu eliitin hyvinhoidettuihin käsiin, ja niiden kautta Kauniaisissa sijaitsevan huvilan säästöpossuun? Onko järkeä tavoitella "kasvua" jonka todellisena maksajana olet vain sinä itse, ja jonka ainoa todellinen nettohyötyjä on Björn Wahlroos tai joku hänen klooneistaan, joka puku päällä kertoo kuinka itse ottamalla vastuuta ja yrittämällä saadaan Suomi nousuun? Tämän menon jatkumisen puolesta äänesti jälleen noin viidennes suomalaisista.
Miksi sinun pitää maksaa rikkaiden ostamat ässäarvat omalla työlläsi?
-Pastori-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Köyhän päivän uutisia
Joskus harmittaa kun olo tuntuu köyhältä. Olo on kuin Aku Ankalla. Laskuja ja uhkavaateita satelee postilaatikosta sellaisia määriä, että niillä voi lämmittää talon kun syksyn viileys saapuu. Jotenkin vain tuntuu ettei raha oikein riitä mihinkään. Ei pysty esimerkiksi halutessaan rakentamaan Titanicin kopiota Kiiminkiin 30 miljoonalla eurolla kuten Sukarin Toivo taannoin. Mr J tokaisi asiasta kuullessaan, että rakentaisi nyt "edes vittu sairaalan tai vanhainkodin".
Toivo Sukari haluaa kuitenkin selvästi viestiä näin lama-ajan kunniaksi, että maakunnat ja niihin rakennetut ostosparatiisit ovat vahvoja kuin höyrylaiva, joka uppoaa jäämereen vieden mukanaan 1500 ihmistä. Hanke työllistänee suunnilleen saman verran, mikä on toki positiivista.
On selvää, että tälläinen vetää varmasti turisteja puoleensa. Ihmisiä kun yleisesti ottaen kiinnostaa kaikenlainen megalomania ja siihen liittyvä tuhon odotus. Ilmiö on vähän sama kuin esimerkiksi tosi-tv:tä seuratessa - halutaan nähdä kun joku haukkaa paskaa (joskus jopa konkreettisesti) niin lujaa että heikompia hirvittää.
Mutta puhe oli siis rahan puutteesta.
Rahan määrä on hyvin suhteellinen käsite. Ajatellaanpa vaikka sikariportaan työntekoa. Jotkut asianosaiset pitävät Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen 4-5 kertaa vuositasolla osallistuneille maksettavaa 13 000 euron palkkiota kohtuullisena. Kyseisessä artikkelissa Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja perusteli tätä kohtuullista palkkiotaan sillä, että kokouksiin ja niiden valmisteluihin menee aikaa. Joku vittumaisempi kaveri voisi tietysti veistellä huumoria siitä, että Suomessa moni painaa samanlaisella vuosipalkalla 8-tuntisia työpäiviä keskimäärin 260 kappaletta vuodessa.
Palkkio on hyvin kohtuullinen siinäkin mielessä, että moisessa kokouksessa istuvilla ei ole minkäänlaista valtaa eikä vastuuta tekemisistään. Sen sijaan monilla tonnilla kuussa elävillä pätkätyöllistetyillä on kuitenkin potkujen uhalla otettava vastuu heidät työllistävän yrityksen toiminnan pyörittämisestä. Aikaahan siinäkin toki menee.
Tälläisiä tonnilla kuussa elävien esiintymisilmiötä kutsutaan suhteelliseksi köyhyydeksi.
Kuten maksettavan palkan suuruus, myös köyhyys voi siis olla suhteellista. Ajatellaanpa esim. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen työhuonetta. Miesparka on joutunut hoitamaan suhteellisen köyhien ihmisten asioita työtilassa, jonka sisustus on maksanut 71 900 euroa - ts. suhteellisesti köyhän ihmisen 6 vuoden palkan. Ilmeisesti myös järjen köyhyys on suhteellista.
Suhteellisen järjetöntä sen sijaan on se, että ihmiset joilla on varaa ostella asuntoja suoralla rahalla kaappaavat miljonäärisuvun tyttäriä rahoittaakseen harrastuksiaan. Yritysjuristi Juha Turunen pääsi kertaheitolla historiaan Suomen kohutuimman sekä ääliömäisimmän kidnappausdraaman pääarkkitehtina. Oletettavasti Turkulaisuutta ei tämän sarjan sekoilussa voida pitää lieventävänä asianhaarana. No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä - Kun mikään ei riitä.
Myös järjenjuoksu voi olla suhteellista. Tämän todistaa Matti Vanhanen joka on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen huonomuistisimmaksi pääministeriksi. Ilmeisesti hän ei ole suhteellisen köyhä, koska hänen ei tarvitse palavasti muistella mistä kaikkialta rahaa tileille tipahtelee. Muutama miljoona sieltä täältä, Nova groupilta tai anopilta joululahjaksi, mene tiedä. Onneksi on Mertala, joka alkaa sädehtiä aina kun Matilla on vaikeuksia. Tämä kirkas loiste poistaa kaikki epäilyksen pilvet kansan muistista ja saa pääministerimme uuniperunan sakkauttamat äänijänteet puhumaan pehmoisia iltapäivälehdille.
Kokoomuksen rehtihenkiset kemoonit sentään muistavat lahjoittajia reilulla sauna-illalla. Sukarin Toivon lisäksi pyyhe päällä siellä nähtiin Nova Groupin toimitusjohtajakin - herra jonka nimi on enteellisesti Yli-Saunamäki. Suomalaiset ovat niin tyhmää ja yksinkertaista porukkaa, että ne alkavat epäillä että tälläiset saunakerhot jotenkin pystyvät vaikuttamaan politiikkaan maksamalla miljoonia keskustan vaalirahastoon. Todellisuudessa tälläinen saunottelu vain kuuluu toimenkuvaan.
Kippis ja hyvää kesää.
-Pastori-
Toivo Sukari haluaa kuitenkin selvästi viestiä näin lama-ajan kunniaksi, että maakunnat ja niihin rakennetut ostosparatiisit ovat vahvoja kuin höyrylaiva, joka uppoaa jäämereen vieden mukanaan 1500 ihmistä. Hanke työllistänee suunnilleen saman verran, mikä on toki positiivista.
On selvää, että tälläinen vetää varmasti turisteja puoleensa. Ihmisiä kun yleisesti ottaen kiinnostaa kaikenlainen megalomania ja siihen liittyvä tuhon odotus. Ilmiö on vähän sama kuin esimerkiksi tosi-tv:tä seuratessa - halutaan nähdä kun joku haukkaa paskaa (joskus jopa konkreettisesti) niin lujaa että heikompia hirvittää.
Mutta puhe oli siis rahan puutteesta.
Rahan määrä on hyvin suhteellinen käsite. Ajatellaanpa vaikka sikariportaan työntekoa. Jotkut asianosaiset pitävät Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen 4-5 kertaa vuositasolla osallistuneille maksettavaa 13 000 euron palkkiota kohtuullisena. Kyseisessä artikkelissa Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja perusteli tätä kohtuullista palkkiotaan sillä, että kokouksiin ja niiden valmisteluihin menee aikaa. Joku vittumaisempi kaveri voisi tietysti veistellä huumoria siitä, että Suomessa moni painaa samanlaisella vuosipalkalla 8-tuntisia työpäiviä keskimäärin 260 kappaletta vuodessa.
Palkkio on hyvin kohtuullinen siinäkin mielessä, että moisessa kokouksessa istuvilla ei ole minkäänlaista valtaa eikä vastuuta tekemisistään. Sen sijaan monilla tonnilla kuussa elävillä pätkätyöllistetyillä on kuitenkin potkujen uhalla otettava vastuu heidät työllistävän yrityksen toiminnan pyörittämisestä. Aikaahan siinäkin toki menee.
Tälläisiä tonnilla kuussa elävien esiintymisilmiötä kutsutaan suhteelliseksi köyhyydeksi.
Kuten maksettavan palkan suuruus, myös köyhyys voi siis olla suhteellista. Ajatellaanpa esim. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen työhuonetta. Miesparka on joutunut hoitamaan suhteellisen köyhien ihmisten asioita työtilassa, jonka sisustus on maksanut 71 900 euroa - ts. suhteellisesti köyhän ihmisen 6 vuoden palkan. Ilmeisesti myös järjen köyhyys on suhteellista.
Suhteellisen järjetöntä sen sijaan on se, että ihmiset joilla on varaa ostella asuntoja suoralla rahalla kaappaavat miljonäärisuvun tyttäriä rahoittaakseen harrastuksiaan. Yritysjuristi Juha Turunen pääsi kertaheitolla historiaan Suomen kohutuimman sekä ääliömäisimmän kidnappausdraaman pääarkkitehtina. Oletettavasti Turkulaisuutta ei tämän sarjan sekoilussa voida pitää lieventävänä asianhaarana. No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä - Kun mikään ei riitä.
Myös järjenjuoksu voi olla suhteellista. Tämän todistaa Matti Vanhanen joka on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen huonomuistisimmaksi pääministeriksi. Ilmeisesti hän ei ole suhteellisen köyhä, koska hänen ei tarvitse palavasti muistella mistä kaikkialta rahaa tileille tipahtelee. Muutama miljoona sieltä täältä, Nova groupilta tai anopilta joululahjaksi, mene tiedä. Onneksi on Mertala, joka alkaa sädehtiä aina kun Matilla on vaikeuksia. Tämä kirkas loiste poistaa kaikki epäilyksen pilvet kansan muistista ja saa pääministerimme uuniperunan sakkauttamat äänijänteet puhumaan pehmoisia iltapäivälehdille.
Kokoomuksen rehtihenkiset kemoonit sentään muistavat lahjoittajia reilulla sauna-illalla. Sukarin Toivon lisäksi pyyhe päällä siellä nähtiin Nova Groupin toimitusjohtajakin - herra jonka nimi on enteellisesti Yli-Saunamäki. Suomalaiset ovat niin tyhmää ja yksinkertaista porukkaa, että ne alkavat epäillä että tälläiset saunakerhot jotenkin pystyvät vaikuttamaan politiikkaan maksamalla miljoonia keskustan vaalirahastoon. Todellisuudessa tälläinen saunottelu vain kuuluu toimenkuvaan.
Kippis ja hyvää kesää.
-Pastori-
torstai 23. huhtikuuta 2009
Mediaa maksuhaluttomille
Jokainen lehtiä säännöllisesti seuraava henkilö Suomessa on varmasti imenyt verkkokalvojensa välityksellä aivokuoreensa tiedon siitä, että Suomi märehtii nyt taloudellisessa lamassa. Lama on seurausta talouden suhdannevaihteluista, eli kun talous hiipuu, on kaikilla talousjärjestelmään kuuluvilla tahoilla (esim. Sinä Itse ja Pertsan kolarikorjaamo) vähemmän ostovoimaa eli pätäkkää, nappulaa, tuohta, massia, riihikuivaa tahi ekua käytettävissään.
Tämä puolestaan aiheuttaa kulutuksen pienenemistä, joka pahentaa laman oireita entisestään, kun yritysten kassavirrat ehtyvät. Kun ei ole mistä maksaa, loppuu elostelu pikaisesti. Tätä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi (Sallinette tässä "pienen" käsitteellisen oikaisun).
Talousjärjestelmämme on perustunut jo jonkin aikaa kysynnän ja tarjonnan lakeihin, toisin kuin esim. entisissä Neuvostoliiton jäsenmaissa tai vaikkapa Kuubassa, jossa valtio säännöstelee taloutta tiukalla otteella.
Jos nyt kysyt vaikkapa vastaantulevalta kadunmieheltä ihan vaan heittona muistuttaako tämän mielestä Suomen talouselämä enemmän USA:ta vai edesmennyttä NL:ää, vastaus on yli 90 prosentin varmuudella ensimmäinen annetuista vaihtoehdoista (Vanhoja elinvoimaisia vasemmistoänkyröitä tosin on vielä niin paljon elossa, että jätän tähän 10 prosenttia pelivaraa).
Yhteenveto tähän asti luetusta : Elämme vapaan markkinatalouden säätelemässä yhteiskunnassa, jossa valuutan ja hyödykkeiden liikkuvuutta säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Kaikki selvää tähän mennessä?
Hyvä.
Sitten onkin aika lisätä soppaan uutinen, joka ei millään järjellä mahdu edellämainittujen tosiseikkojen seuraksi samaan kattilaan. Ei mene alas vaikka miten nieleskelisi.
"Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä ehdottaa, että jatkossa rahoitus kerätään erityisellä mediamaksulla. Näin ollen perinteinen tv-lupa poistuu käytöstä vuonna 2011."
Kantava ajatus on lyhyesti seuraava : Televisiolupa korvataan uudella veroluonteisella maksulla, jonka maksaminen tulee olemaan jatkossa pakollista riippumatta siitä, oletko television, radion tai minkään muun maksun perusteena olevan median käyttäjä vai et. Maksun suuruus tulee olemaan sama, olit sitten työtön, työelämässä, eläkkeellä tai opiskelija. Kaikki maksavat. Vastasyntyneistä ei ole tietoa, mutta olettaisin että heidätkin saadaan luovalla mielikuvituksella maksun piiriin tulevaisuuudessa jos oikein kovasti pinnistetään.
Nyt nukahtaa kysymys, että Miten Helvetissä on mahdollista, että valtiossa jonka talousjärjestelmä perustuu puhtaasti länsimaiseen kapitalismiin, on valtiorahoitteinen tv- ja radioyhtiö, jonka rahoitus pitäisi järjestää kollektiivisella (kommunistisella) maksulla joka koskee kaikkia ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan tai palvelun tarpeellisuuteen katsomatta? Poliittisemmin orientoitunut henkilö voisi veikata nuivasti tämän edellämainitun 10 prosentin olevan YLEllä hommissa. Mene ja tiedä.
Paitsi yksityishenkilöt, myös yritykset on valjastettu tämän riemullisen maksujärjestelmän piiriin. Toisin kuin yksityisillä, yrityksillä maksupakko rajoittuu vain yli 400 000 euron liikevaihdon ylittäviin puulaakeihin.
Tässä päästään ehdotuksen muihin mielenkiintoisiin puoliin : Miksi pienyrittäjien ei tarvitse maksaa, mutta esim. työttömän, eläkeläisen, opiskelijan tai sosiaalipummin tarvitsee? Toisaalta miksi miljoona euroa vuodessa nettoavan televisiottoman maahantuontiyrityksen pitää maksaa saman verran kuin vaikkapa miljardeja tahkoavan Nokia-konsernin, jonka tiloissa on varmasti tuhansia tv-vastaanottimia?
Pitäisikö yksityispuolellekin järjestää jotain reunaehtoja? Miltä kuulostaisi seuraava : vain yli 24 000 euroa vuodessa tienaavien tarvitsee maksaa tv-luvasta? Tai toisin päin : Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat vapautetaan mediamaksusta, koska he maksavat ennestään jo niin paljon veroja?
Miten olisi tälläinen ehdotus :
MAKSAKOON PALVELUSTA SE, JOKA SITÄ HALUAA JA TARVITSEE.
Esimerkki joka selventää vielä asiaa entisestään :
(Väännetäänkö rautalangasta? - Henkka & Kulkurit)
I. YLEn toimintametodi - ns. "neukkulainen" malli
Maksaisitko sinä mediamaksua minulle, koska olen tehnyt musiikkia? Teenhän sentään tärkeää työtä Suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ei sen ole väliä, pidätkö musiikistani vai et, tai haluatko edes kuunnella sitä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamisen keino. Minulla on paljon sanottavaa. Sinullahan on korvat päässäsi, näin ollen voit kuulla musiikkia missä tahansa. Siksi sinun pitää maksaa.
II. Normaali toimintametodi - ns. "kaupallinen" tai "tarpeeseen perustuva" malli
Maksaisitko sinä tekemästäni levystä 10 euroa, koska olen tehnyt hyvää musiikkia. Teenhän sentään hyviä biisejä joilla on vaikutusta sinun elämääsi. Jos pidät musiikistani ja haluat kuunnella sitä, kymppi on ihan reilu kauppa valmiista levystä. Minulla on tarinoita kerrottavanani, ja arvostan jos haluat hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Sinulla on järkeä päässäsi, näin ollen voit ymmärtää pointtini. Siksi sinun kannattaa ostaa.
Iljettää sanoa, mutta kyllä tällä kertaa porvarit ovat oikeassa. Kysyntä ja tarjonta saa minun puolestani määrätä tässä asiassa.
Muuten vaadin että myös minun asuntolainani, ruokani, vaatteeni, viinapulloni sekä nettikirjoitteluni maksatetaan tästä lähin valtion kassasta erityisellä hevonpaskamaksulla.
-Pastori-
Tämä puolestaan aiheuttaa kulutuksen pienenemistä, joka pahentaa laman oireita entisestään, kun yritysten kassavirrat ehtyvät. Kun ei ole mistä maksaa, loppuu elostelu pikaisesti. Tätä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi (Sallinette tässä "pienen" käsitteellisen oikaisun).
Talousjärjestelmämme on perustunut jo jonkin aikaa kysynnän ja tarjonnan lakeihin, toisin kuin esim. entisissä Neuvostoliiton jäsenmaissa tai vaikkapa Kuubassa, jossa valtio säännöstelee taloutta tiukalla otteella.
Jos nyt kysyt vaikkapa vastaantulevalta kadunmieheltä ihan vaan heittona muistuttaako tämän mielestä Suomen talouselämä enemmän USA:ta vai edesmennyttä NL:ää, vastaus on yli 90 prosentin varmuudella ensimmäinen annetuista vaihtoehdoista (Vanhoja elinvoimaisia vasemmistoänkyröitä tosin on vielä niin paljon elossa, että jätän tähän 10 prosenttia pelivaraa).
Yhteenveto tähän asti luetusta : Elämme vapaan markkinatalouden säätelemässä yhteiskunnassa, jossa valuutan ja hyödykkeiden liikkuvuutta säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Kaikki selvää tähän mennessä?
Hyvä.
Sitten onkin aika lisätä soppaan uutinen, joka ei millään järjellä mahdu edellämainittujen tosiseikkojen seuraksi samaan kattilaan. Ei mene alas vaikka miten nieleskelisi.
"Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä ehdottaa, että jatkossa rahoitus kerätään erityisellä mediamaksulla. Näin ollen perinteinen tv-lupa poistuu käytöstä vuonna 2011."
Kantava ajatus on lyhyesti seuraava : Televisiolupa korvataan uudella veroluonteisella maksulla, jonka maksaminen tulee olemaan jatkossa pakollista riippumatta siitä, oletko television, radion tai minkään muun maksun perusteena olevan median käyttäjä vai et. Maksun suuruus tulee olemaan sama, olit sitten työtön, työelämässä, eläkkeellä tai opiskelija. Kaikki maksavat. Vastasyntyneistä ei ole tietoa, mutta olettaisin että heidätkin saadaan luovalla mielikuvituksella maksun piiriin tulevaisuuudessa jos oikein kovasti pinnistetään.
Nyt nukahtaa kysymys, että Miten Helvetissä on mahdollista, että valtiossa jonka talousjärjestelmä perustuu puhtaasti länsimaiseen kapitalismiin, on valtiorahoitteinen tv- ja radioyhtiö, jonka rahoitus pitäisi järjestää kollektiivisella (kommunistisella) maksulla joka koskee kaikkia ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan tai palvelun tarpeellisuuteen katsomatta? Poliittisemmin orientoitunut henkilö voisi veikata nuivasti tämän edellämainitun 10 prosentin olevan YLEllä hommissa. Mene ja tiedä.
Paitsi yksityishenkilöt, myös yritykset on valjastettu tämän riemullisen maksujärjestelmän piiriin. Toisin kuin yksityisillä, yrityksillä maksupakko rajoittuu vain yli 400 000 euron liikevaihdon ylittäviin puulaakeihin.
Tässä päästään ehdotuksen muihin mielenkiintoisiin puoliin : Miksi pienyrittäjien ei tarvitse maksaa, mutta esim. työttömän, eläkeläisen, opiskelijan tai sosiaalipummin tarvitsee? Toisaalta miksi miljoona euroa vuodessa nettoavan televisiottoman maahantuontiyrityksen pitää maksaa saman verran kuin vaikkapa miljardeja tahkoavan Nokia-konsernin, jonka tiloissa on varmasti tuhansia tv-vastaanottimia?
Pitäisikö yksityispuolellekin järjestää jotain reunaehtoja? Miltä kuulostaisi seuraava : vain yli 24 000 euroa vuodessa tienaavien tarvitsee maksaa tv-luvasta? Tai toisin päin : Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat vapautetaan mediamaksusta, koska he maksavat ennestään jo niin paljon veroja?
Miten olisi tälläinen ehdotus :
MAKSAKOON PALVELUSTA SE, JOKA SITÄ HALUAA JA TARVITSEE.
Esimerkki joka selventää vielä asiaa entisestään :
(Väännetäänkö rautalangasta? - Henkka & Kulkurit)
I. YLEn toimintametodi - ns. "neukkulainen" malli
Maksaisitko sinä mediamaksua minulle, koska olen tehnyt musiikkia? Teenhän sentään tärkeää työtä Suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ei sen ole väliä, pidätkö musiikistani vai et, tai haluatko edes kuunnella sitä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamisen keino. Minulla on paljon sanottavaa. Sinullahan on korvat päässäsi, näin ollen voit kuulla musiikkia missä tahansa. Siksi sinun pitää maksaa.
II. Normaali toimintametodi - ns. "kaupallinen" tai "tarpeeseen perustuva" malli
Maksaisitko sinä tekemästäni levystä 10 euroa, koska olen tehnyt hyvää musiikkia. Teenhän sentään hyviä biisejä joilla on vaikutusta sinun elämääsi. Jos pidät musiikistani ja haluat kuunnella sitä, kymppi on ihan reilu kauppa valmiista levystä. Minulla on tarinoita kerrottavanani, ja arvostan jos haluat hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Sinulla on järkeä päässäsi, näin ollen voit ymmärtää pointtini. Siksi sinun kannattaa ostaa.
Iljettää sanoa, mutta kyllä tällä kertaa porvarit ovat oikeassa. Kysyntä ja tarjonta saa minun puolestani määrätä tässä asiassa.
Muuten vaadin että myös minun asuntolainani, ruokani, vaatteeni, viinapulloni sekä nettikirjoitteluni maksatetaan tästä lähin valtion kassasta erityisellä hevonpaskamaksulla.
-Pastori-
tiistai 16. joulukuuta 2008
Uuden ajan Reality-TV
Tv-mainokset loppuvat ja ohjelma alkaa.
Rummut pärisevät kuin Dressmannin mainoksessa, teknonsiniset valonheittimet pyyhkivät ristiin studion lattiaa. Yleisö ulvoo. Colosseumilla janotaan verta.
- Hyvät television katselijat! Tervetuloa seuraamaan "Kun Mikään ei Riitä"-realitysarjan häikäisevän jännittävää finaalia! Jäljellä on enää kaksi yritysmaailman nälkäistä tuloksentekijää, myyntipäällikkö Pirjo Yrkyri ja team leader Niilo Uljaska! Vain toinen heistä voi voittaa pääpalkinnon - tuhdin osakesalkun ja johtajan viran uuteen ultramyyntitoimistoon!
Rasvainen Juontaja menee halailemaan finalisteja.
- Pirjo, mitkä on fiilikset?
- On aivan sikaupeeta olla täällä saakka, en olis ikinä uskonut että mä pääsen näin pitkälle työelämässä. Vanhemmat on ollu ihan ihanii kun ne on jaksanu tukea ja uskoa muhun.
Pirjo räpsyttelee tuuheita silmäripisiään kameralle. Kuva zoomaa yleisöön joka heiluttelee I Love Pirjo - pahvilappuja. Pirjo hymyilee leveästi ja vaihtaa jalan toisen päältä toiselle.
- Kotijoukkojen tuki on tärkeää. Isäsihän valmensi sinua yritysmaailmaan?
- Joo, siis mun faijahan on ollu konsulttina isoille paperifirmoille, ja se osas valmistaa mut näihin tiputuspeleihin. En mä olis pärjänny jos ei jo kotona olis kerrottu miten homma nykyään toimii!
Kuva kääntyy yleisöön jossa Pirjon isä vilkuttaa tahdikkaasti Armanin puku päällä ja Pirjon äiti itkeä tirauttaa onnen kyyneleen jonka hän kuivaa silkkihuiviinsa.
-Mahtavaa, Pirjo. Entäs Niilo, mitä arvelet omista mahdollisuuksistasi?
- Mä uskon vahvasti mun omiin kykyihini. Mä olen johtanut jo pitkään mun tiimiä kohti suksessia, mä tiedän tän skenen trendit ja zsydeemit. Sitä paitsi mä pelaan golffia Jarin ja Jorman kanssa, ja niiltä saa niinku sisäpiiri-infoo siitä miten hommat skulaa.
- Aivan Niilo, luuletko että juuri tämä sinun nuorekkuutesi ja urheilullisuutesi sekä tietysi hyvät suhteesi ovat auttaneet sinut näin pitkälle?
- No, ei silleen, niinku mä sanoin ni omilla haboilla tässä on pääasiass skulattu. Mulla on kuitenkin vahvat visiot ja missiot siitä kuinka tehdään tulosta, ja mä oon tottunut vetää tiimii missä on tosi vahvoi yksilöitä ja kovii tuloksentekijöitä.
Niilo vahvistaa tämän nostamalla treenatun käsivartensa kohti kameraa ja nostaa manikyyrin viimeistelemän peukalonsa ylös. Yleisö ulvoo riemusta.
Ruudulla Rasvattu Juontaja lähenee vääjäämättömästi ahdistunutta katsojaa. Strobovalot välkkyvät. - Mennäänpä katsomaan miten kilpailijamme ovat matkan varrella pärjänneet, toteaa juontaja kiimaisesti.
Isolla ruudulla alkaa pyöriä nopealla leikkauksella kuvasarjoja kuluneesta kaudesta.
- Pirjo, tässä näemme otoksia kuluneen kauden alkumetreiltä tähän päivään saakka. Avasit pelin hienosti CV:n täyttöosiolla.
Kamera seuraa kun Pirjo täyttää CV:nsä. Hän on 23-vuotias kolmen alan diplomi-insinööri jolla on yhteensä 21 vuotta työkokemusta. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat fanaattisuus yrityksen arvoja kohtaan, nöyryys sekä palvelualttius - johtoportaan naiminen pikkujouluissa (kukin erikseen tai kaikki kerralla) ylennyksen toivossa ei ole tälle hakijalle ongelma. Palkkatoiveekseen Pirjo esittää 5 euroa tunnilta ilman ylityölisiä.
Niilo taas on 25-vuotias itseoppinut yrityskonsultti, joka on aloittanut muiden neuvomisen jo hiekkalaatikolla. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu täydellinen häikäilemättömyys, muiden runttaaminen pois tieltä fyysisillä avuilla, sekä vahva tiettyjen alojen verkoston tuntemus. Hänen palkkatoiveensa on 1,3 miljardia kuukaudessa, koska "parhaat tienaavat eniten". Niilo on selvinnyt voittajana jo useista pahoinpitely- ja petossyytteistä ja on todellinen selviytyjä.
Kamera maalailee kuvia joissa kaksikko nähdään uljaina profiileina eri tilanteissa, viulut soittavat taustalla tunteisiin vetoavaa harmonista musiikkia.
Nähdään hienoja tilannekuvia kuluneen kauden ajalta. Tässä Pirjo kättelee vanhaa pomoaan hyvästiksi lähtiessään koitokseen. Pirjo saa yllättävän puolentoista vuoden bonuksen hyvästä työstä. Pomo saa muistoksi nipun valokuvia Pirjosta ja itsestään.
Tässä Niilo poseeraa valkaistuine hampaineen parhaan työkaverinsa kanssa, joka kuoli traagisessa leivänpaahdinonnettomuudessa heti kun oli luopunut osakkuudestaan Niilon firmassa. Musiikki muuttuu uneliaan surumieliseksi. Näytetään stillikuvaa, jossa yhden kilpailijan naaman yli vedetään punaiset henkselit.
Tässä Pirjo tekee pitkää päivää, kamera herkuttelee lähikuvilla kun Pirjon sormi amputoidaan neuvotteluhuoneessa sormen hermoston tuhouduttua 68-tuntisen pörssisivustojen klikkailun jälkeen. Pirjo näyttää voittajan merkkiä ehjällä kädellään kun häntä viedään ambulanssiin. Pirjon opponentti hyppää asfalttiin Suomen Pankin talon katolta ja halkaisee kallonsa. Jälleen kuvaa henkseleistä.
Kamera siirtyy taidokkaasti ns. cross-fade-efektillä mytystä syrjäkujalle, jossa Niilo potkii maassa makaavaa kilpakumppaniaan kylkiluihin samalla kun hänen palkkaamansa huumeveikot rusikoivat kovia kokenutta opponenttia rengasraudoilla ja pesäpallomailoilla.
Yksi kerrallaan kilpailijat katoavat leaderboardilta ja jäljelle jää vain kovin ja antaumuksellisin kaksikko : P.Yrkyri ja N.Uljaska.
- Ja nyt hyvä yleisö... ON FINAALIN AIKA! Julistaa juontaja, liikkuu teatraalisesti kuin Mefistofeles konsanaan ja vetää purppuranväriset verhot auki. On kuoleman hiljaista, kun vakava ja arvokas hahmo laahustaa lavalle.
Suuri Johtaja.
Suuri Johtaja tarkkailee tilannetta hetken arvioivasti, ja vetää sitten taskustaan esille kuivettuneen ranskanleivän. Yleisö pidättää hengitystään. Suuri Johtaja nakkaa leivän studion lattialle ylimielisellä ranneliikkeellä.
- PARAS VOITTAKOON!!!!! kirkuu juontaja, ja kilpailijat käyvät toistensa kimppuun. Pirjo onnistuu sipaisemaan Niilolta kummatkin silmät päästä tekokynsillään, mutta Niilon raskas koukku murskaa samalla hänen leukaluunsa. Niilo käy raivokkaasti Pirjon kimppuun ja alkaa puristaa elämää pihalle tämän kurkkutorvesta. Pirjo taistelee ankarasti vastaan, ja potkaisee Niiloa munille.
Niilon ote irtoaa hetkeksi. Pirjo livahtaa ketterästi ylös Niilon alta ja alkaa hakata Niiloa studiotuolilla otsaan. Niilon kallo rutisee liitoksissaan kun hän ottaa muutamia tehohoitoa vaativia osumia kasvoihinsa. Tarmokkaasti Niilon onnistuu kuitenkin kiskoa Pirjolta jalat alta, sillä seurauksella että Pirjo kaatuu selkäranka edellä juontajan metalliseen pöydänkulmaan. Ranka napsahtaa ja taistelu hellittää hetkeksi.
Kamera seuraa nyt kahta lattialla kohti ranskanleipää raahautuvaa kilpailijaa ja Dressmann-rummut pitävät infernaalista meteliä. Avomurtuma selkärangassa vie veronsa, eikä halvaantunut Pirjo pysty enää kivuiltaan etenemään. Onko Niilo voittaja?
Loppumetreillä kuitenkin tapahtuu traaginen käänne - Niilon konttorituolista saama aivovamma saa miehen sekavuustilaan ja hän menettää suuntavaistonsa. Niilo tarttuu edessään roikkuviin naruihin päästäkseen ylös, mutta sadan kilon painoinen studiovalaisin tippuu hänen niskaansa ja murskaa hänen kallonsa veriseksi möhjöksi studion lattialle.
Pirjo ojentelee anovasti käsiään kohti leipää, ja Suuri Johtaja saapuu julistamaan voittajan.
- Nonnniiiin Pirjooo!!! Juontaja liihottelee näyttämölle.
- Miltä nyt tuntuu?
- Siis.... niinku... tosi hyvältä... Ihan uskomaton fiilis.... ähisee Pirjo hymyyn puserrettujen valkaistujen hampaidensa välistä.
- MEILLÄ ON VOITTAJA!!!!
Äkkiä Suuri Johtaja kuiskuttaa jotain juontajan korvaan. Juontaja rypistää otsaansa ja neuvottelee hetken mikrofonin kuulumattomissa Johtajan kanssa.
- Hyvä studioyleisö, näyttää siltä, että Pirjo onkin diskattu!
Yleisö kohahtaa hämmästyksestä, samalla kun Suuri Johtaja kaivaa Lugerin taskustaan ja ampuu Pirjoa takaraivoon.
- Juuri saamamme tiedon mukaan vajaakykyistä henkilöä ei voida kelpuuttaa uuden ultramyyntitoimiston johtoon. Näyttäisikin siltä että paikka jäi avoimeksi.
- Kuka Teistä, rakas yleisö, haluaa yrittää?
Lähetys päättyy veriseen mellakkaan. Kappaleiksi revitty ranskanleipä lentää stillikameraan ja kaataa sen. Ruutu pimenee, krediitit ilmestyvät. "Kun Mikään ei Riitä"-ohjelman tekijätiimi kiittää. Ja seuraavaksi mainoksia.
-Pastori-
Rummut pärisevät kuin Dressmannin mainoksessa, teknonsiniset valonheittimet pyyhkivät ristiin studion lattiaa. Yleisö ulvoo. Colosseumilla janotaan verta.
- Hyvät television katselijat! Tervetuloa seuraamaan "Kun Mikään ei Riitä"-realitysarjan häikäisevän jännittävää finaalia! Jäljellä on enää kaksi yritysmaailman nälkäistä tuloksentekijää, myyntipäällikkö Pirjo Yrkyri ja team leader Niilo Uljaska! Vain toinen heistä voi voittaa pääpalkinnon - tuhdin osakesalkun ja johtajan viran uuteen ultramyyntitoimistoon!
Rasvainen Juontaja menee halailemaan finalisteja.
- Pirjo, mitkä on fiilikset?
- On aivan sikaupeeta olla täällä saakka, en olis ikinä uskonut että mä pääsen näin pitkälle työelämässä. Vanhemmat on ollu ihan ihanii kun ne on jaksanu tukea ja uskoa muhun.
Pirjo räpsyttelee tuuheita silmäripisiään kameralle. Kuva zoomaa yleisöön joka heiluttelee I Love Pirjo - pahvilappuja. Pirjo hymyilee leveästi ja vaihtaa jalan toisen päältä toiselle.
- Kotijoukkojen tuki on tärkeää. Isäsihän valmensi sinua yritysmaailmaan?
- Joo, siis mun faijahan on ollu konsulttina isoille paperifirmoille, ja se osas valmistaa mut näihin tiputuspeleihin. En mä olis pärjänny jos ei jo kotona olis kerrottu miten homma nykyään toimii!
Kuva kääntyy yleisöön jossa Pirjon isä vilkuttaa tahdikkaasti Armanin puku päällä ja Pirjon äiti itkeä tirauttaa onnen kyyneleen jonka hän kuivaa silkkihuiviinsa.
-Mahtavaa, Pirjo. Entäs Niilo, mitä arvelet omista mahdollisuuksistasi?
- Mä uskon vahvasti mun omiin kykyihini. Mä olen johtanut jo pitkään mun tiimiä kohti suksessia, mä tiedän tän skenen trendit ja zsydeemit. Sitä paitsi mä pelaan golffia Jarin ja Jorman kanssa, ja niiltä saa niinku sisäpiiri-infoo siitä miten hommat skulaa.
- Aivan Niilo, luuletko että juuri tämä sinun nuorekkuutesi ja urheilullisuutesi sekä tietysi hyvät suhteesi ovat auttaneet sinut näin pitkälle?
- No, ei silleen, niinku mä sanoin ni omilla haboilla tässä on pääasiass skulattu. Mulla on kuitenkin vahvat visiot ja missiot siitä kuinka tehdään tulosta, ja mä oon tottunut vetää tiimii missä on tosi vahvoi yksilöitä ja kovii tuloksentekijöitä.
Niilo vahvistaa tämän nostamalla treenatun käsivartensa kohti kameraa ja nostaa manikyyrin viimeistelemän peukalonsa ylös. Yleisö ulvoo riemusta.
Ruudulla Rasvattu Juontaja lähenee vääjäämättömästi ahdistunutta katsojaa. Strobovalot välkkyvät. - Mennäänpä katsomaan miten kilpailijamme ovat matkan varrella pärjänneet, toteaa juontaja kiimaisesti.
Isolla ruudulla alkaa pyöriä nopealla leikkauksella kuvasarjoja kuluneesta kaudesta.
- Pirjo, tässä näemme otoksia kuluneen kauden alkumetreiltä tähän päivään saakka. Avasit pelin hienosti CV:n täyttöosiolla.
Kamera seuraa kun Pirjo täyttää CV:nsä. Hän on 23-vuotias kolmen alan diplomi-insinööri jolla on yhteensä 21 vuotta työkokemusta. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat fanaattisuus yrityksen arvoja kohtaan, nöyryys sekä palvelualttius - johtoportaan naiminen pikkujouluissa (kukin erikseen tai kaikki kerralla) ylennyksen toivossa ei ole tälle hakijalle ongelma. Palkkatoiveekseen Pirjo esittää 5 euroa tunnilta ilman ylityölisiä.
Niilo taas on 25-vuotias itseoppinut yrityskonsultti, joka on aloittanut muiden neuvomisen jo hiekkalaatikolla. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu täydellinen häikäilemättömyys, muiden runttaaminen pois tieltä fyysisillä avuilla, sekä vahva tiettyjen alojen verkoston tuntemus. Hänen palkkatoiveensa on 1,3 miljardia kuukaudessa, koska "parhaat tienaavat eniten". Niilo on selvinnyt voittajana jo useista pahoinpitely- ja petossyytteistä ja on todellinen selviytyjä.
Kamera maalailee kuvia joissa kaksikko nähdään uljaina profiileina eri tilanteissa, viulut soittavat taustalla tunteisiin vetoavaa harmonista musiikkia.
Nähdään hienoja tilannekuvia kuluneen kauden ajalta. Tässä Pirjo kättelee vanhaa pomoaan hyvästiksi lähtiessään koitokseen. Pirjo saa yllättävän puolentoista vuoden bonuksen hyvästä työstä. Pomo saa muistoksi nipun valokuvia Pirjosta ja itsestään.
Tässä Niilo poseeraa valkaistuine hampaineen parhaan työkaverinsa kanssa, joka kuoli traagisessa leivänpaahdinonnettomuudessa heti kun oli luopunut osakkuudestaan Niilon firmassa. Musiikki muuttuu uneliaan surumieliseksi. Näytetään stillikuvaa, jossa yhden kilpailijan naaman yli vedetään punaiset henkselit.
Tässä Pirjo tekee pitkää päivää, kamera herkuttelee lähikuvilla kun Pirjon sormi amputoidaan neuvotteluhuoneessa sormen hermoston tuhouduttua 68-tuntisen pörssisivustojen klikkailun jälkeen. Pirjo näyttää voittajan merkkiä ehjällä kädellään kun häntä viedään ambulanssiin. Pirjon opponentti hyppää asfalttiin Suomen Pankin talon katolta ja halkaisee kallonsa. Jälleen kuvaa henkseleistä.
Kamera siirtyy taidokkaasti ns. cross-fade-efektillä mytystä syrjäkujalle, jossa Niilo potkii maassa makaavaa kilpakumppaniaan kylkiluihin samalla kun hänen palkkaamansa huumeveikot rusikoivat kovia kokenutta opponenttia rengasraudoilla ja pesäpallomailoilla.
Yksi kerrallaan kilpailijat katoavat leaderboardilta ja jäljelle jää vain kovin ja antaumuksellisin kaksikko : P.Yrkyri ja N.Uljaska.
- Ja nyt hyvä yleisö... ON FINAALIN AIKA! Julistaa juontaja, liikkuu teatraalisesti kuin Mefistofeles konsanaan ja vetää purppuranväriset verhot auki. On kuoleman hiljaista, kun vakava ja arvokas hahmo laahustaa lavalle.
Suuri Johtaja.
Suuri Johtaja tarkkailee tilannetta hetken arvioivasti, ja vetää sitten taskustaan esille kuivettuneen ranskanleivän. Yleisö pidättää hengitystään. Suuri Johtaja nakkaa leivän studion lattialle ylimielisellä ranneliikkeellä.
- PARAS VOITTAKOON!!!!! kirkuu juontaja, ja kilpailijat käyvät toistensa kimppuun. Pirjo onnistuu sipaisemaan Niilolta kummatkin silmät päästä tekokynsillään, mutta Niilon raskas koukku murskaa samalla hänen leukaluunsa. Niilo käy raivokkaasti Pirjon kimppuun ja alkaa puristaa elämää pihalle tämän kurkkutorvesta. Pirjo taistelee ankarasti vastaan, ja potkaisee Niiloa munille.
Niilon ote irtoaa hetkeksi. Pirjo livahtaa ketterästi ylös Niilon alta ja alkaa hakata Niiloa studiotuolilla otsaan. Niilon kallo rutisee liitoksissaan kun hän ottaa muutamia tehohoitoa vaativia osumia kasvoihinsa. Tarmokkaasti Niilon onnistuu kuitenkin kiskoa Pirjolta jalat alta, sillä seurauksella että Pirjo kaatuu selkäranka edellä juontajan metalliseen pöydänkulmaan. Ranka napsahtaa ja taistelu hellittää hetkeksi.
Kamera seuraa nyt kahta lattialla kohti ranskanleipää raahautuvaa kilpailijaa ja Dressmann-rummut pitävät infernaalista meteliä. Avomurtuma selkärangassa vie veronsa, eikä halvaantunut Pirjo pysty enää kivuiltaan etenemään. Onko Niilo voittaja?
Loppumetreillä kuitenkin tapahtuu traaginen käänne - Niilon konttorituolista saama aivovamma saa miehen sekavuustilaan ja hän menettää suuntavaistonsa. Niilo tarttuu edessään roikkuviin naruihin päästäkseen ylös, mutta sadan kilon painoinen studiovalaisin tippuu hänen niskaansa ja murskaa hänen kallonsa veriseksi möhjöksi studion lattialle.
Pirjo ojentelee anovasti käsiään kohti leipää, ja Suuri Johtaja saapuu julistamaan voittajan.
- Nonnniiiin Pirjooo!!! Juontaja liihottelee näyttämölle.
- Miltä nyt tuntuu?
- Siis.... niinku... tosi hyvältä... Ihan uskomaton fiilis.... ähisee Pirjo hymyyn puserrettujen valkaistujen hampaidensa välistä.
- MEILLÄ ON VOITTAJA!!!!
Äkkiä Suuri Johtaja kuiskuttaa jotain juontajan korvaan. Juontaja rypistää otsaansa ja neuvottelee hetken mikrofonin kuulumattomissa Johtajan kanssa.
- Hyvä studioyleisö, näyttää siltä, että Pirjo onkin diskattu!
Yleisö kohahtaa hämmästyksestä, samalla kun Suuri Johtaja kaivaa Lugerin taskustaan ja ampuu Pirjoa takaraivoon.
- Juuri saamamme tiedon mukaan vajaakykyistä henkilöä ei voida kelpuuttaa uuden ultramyyntitoimiston johtoon. Näyttäisikin siltä että paikka jäi avoimeksi.
- Kuka Teistä, rakas yleisö, haluaa yrittää?
Lähetys päättyy veriseen mellakkaan. Kappaleiksi revitty ranskanleipä lentää stillikameraan ja kaataa sen. Ruutu pimenee, krediitit ilmestyvät. "Kun Mikään ei Riitä"-ohjelman tekijätiimi kiittää. Ja seuraavaksi mainoksia.
-Pastori-
torstai 18. syyskuuta 2008
Kriisiä pukkaa.
Talous on romahtamaisillaan, paniikki leviää ja hirmumyrskyt repivät yhdysvaltojen rannikoita. Pörssi romahtaa ja maailmantalous kaatuu. Taitaa olla varapresidenttiehdokas Paliniltakin (ei siis se kotimainen Miss. ) yhteydet yläkertaan poikki - kovin tuntuu herra koittelevan.
Ei silti, herrat ovat koitelleet paitsi peruskekkulin pinnaa, myös lompakkoa jo pitkään. Nyt perikansalliseen kateuteen perustuva ilouutinen lehdistössä tuntuu olevan se, että isommatkin herrat saavat kerrankin selkäänsä ja oikein miljarditolkulla. Voi sitä riemun määrää, kun menee kerrankin muillakin huonosti.
Kaikki on toki suhteellista. Ameriikan tietoguru Bill Gates voi vielä huoletta laittaa kermajuustoa leivän päälle 58 miljardin henkilökohtaisella omaisuudellaan.
Warren Buffet -niminen arvopaperisijoittaja omistaa hulppeat 50 miljardia. On kuulemma ilmoittanut antavansa tästä hyväntekeväisyyteen 30 miljardia, kunhan kerkeää.
Suomi OY:n vuosibudjetti on noin 45 mrd €.
Verrannon vuoksi pari uutista maailmalta:
AIG, toinen vaikeuksissa oleva jenkkirahoitusyhtiö pelastetaan 60 miljardin lainapaketilla. Japanin pankki laittaa 10 miljardia taloussekoilun tasauttamiseen. Venäjä tuuppasi isoille yhtiöilleen 30 miljardia. Raha liikkuu ja setelit kahahtelevat.
Nämä kaverit Gates ja Buffet voisivat toisin sanoen perskohtaisesti rahoittaa koko maailmantalouden vakauttamisen niin halutessaan. Siinä esimerkkiä niille, jotka luulevat tekevänsä vaikutuksen uudella urheiluautolla.
Mistä tälläinen talouskriisi sitten on peräisin?
No, tähän syitä on tällä hetkellä haettu samaisesta maanosasta missä kyseiset herrat vaikuttavat. Iso wanha luottoyhtiö Lehman Brothers meni kilinkolin ja sijoittajat kauhistuivat. Oh, brother. Pörssikurssit paukkuvat pitkin maailmaa ja maailmantalous näyttää kuulemma synkemmältä kuin aikoihin.
Riippuu jälleen katsantokannasta. Tavalliset ihmisethän tämän lystin ovat tähänkin mennessä maksaneet joko persenahallaan, velkojensa koroilla tai verokarhun lämpimällä syleilyllä jossa monesti lukee Hyvää Joulua, maksa x euroa ulosoton uhalla.
Toisin kuin annetaan ymmärtää, talouden hyvinvointi ei ole ihan täysin kollektiivinen asia. Seurausten osalta kyllä, mutta annas olla kun pitäisi lähteä saalista jakamaan.
Tämä on kuin käänteinen versio vanhasta sadusta, jossa ankkaemo leipoi kakkua. Työ ei maistunut kenellekään, mutta kakun olisivat halunneet syödä kaikki. No, markkinatalous toimii toisin päin. Kaikki tekevät työtä, ja lopulta röyhkein kusipää varastaa kakun ja syö sen itse.
Otetaanpa muutama esimerkki siitä kuinka talousvaikeudet ratkaistaan varastamalla:
Ameriikan finanssikriisi sanoo pum ja luontaistuote leviää kuvainnollisesti tuulettimeen - maailmantalous toimii maksajana. Pieleen meni. Kaikki maksavat. AIG pelastetaan keskuspankki FEDin lainalla ja tämä hyväntahdonlähettiläs / avustaja pöllii vakuudeksi 80% osakkeista ja firman omistukset. Toisin sanoen vakuudeksi asetetaan koko firman omaisuus. Yksi voittaa, koko maailma maksaa.
Metsäteollisuutta käsittelinkin jo viime artikkelissa. Simppeliä, ihmisten työllä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ja tehtaat pannaan kiinni että omistajat saavat vielä vähän lisää rahaa.
Jo tehdyt 30 miljoonan investoinnit eivät haittaa menoa. Samaan jätteenpuristimeen vaan työntekijöiden kanssa, saadaan edullista biodieseliä koneeseen ja kurssi luistaa. Casualties of War. Pikkurahoja suurella hiekkalaatikolla.
Investoinneista taasen päästään aasinsiltaa eteenpäin. Finnair onkin mielenkiintoinen tapaus. 2007 puolella yhtiökokouksessa kerrottiin kuinka tullaan tekemään
Pankitkin ovat lähteneet apajille mukaan, Nordea etulinjassa. Niin kauan kun kaikki on hyvin, imetään verta vain hyvän tavan mukaisesti, kuppaamalla korkoja yrityksiltä ja asuntovelallisilta. Sitten iskee kriisi, ja jottei pankki itse joutuisi maksutalkoisiin, ehdotetaan naama peruslukemilla että pöllitään vaje takaisin yrityksiltä ja yksityisiltä muuttamalla sopimuksia yksipuolisesti. Perusteena hinnankorotuksille on pitkään jatkunut finanssikriisi, mikä huomattiin vasta nyt, kun menee muutenkin vähän huonosti.
Jälleen eräänlainen nurinkurin käännetty toimintamalli. Vertaa vaikkapa RAY:een. Kaikkien rahapelaajien panoksista kertyy potti, joka jaetaan suurimmaksi osaksi yleishyödylliseen toimintaan.
Nordea taasen pelaa itse kalliita rahapelejä, väittää olevansa yleishyödyllinen laitos, ja nylkee keplotteluunsa tarvitsemat rahat asiakkailtaan. Sopimuksella tai ilman. Jos Nordea tekee voittoa, en usko että se keventää kenenkään asuntolainoja.
Niin sitä pitää. Kuluttajan tulee kuitenkin olla rauhallinen ja maltillinen. "Sijoituksia ei kannata myydä ja omaa rahankäyttöä pitää mietttiä" toteaa eräskin asiantuntija. Pitää myöskin harkita ulkomaanmatkojaan tarkasti.
Ainoa sijoitukseni on Galaxie-biljardipubin viikkokisojen häntäpäässä, ja mitä rahankäyttöön tulee, valinta esim. uusien vaatteiden ja päivittäisen tonnikala-annoksen välillä on jo valmiiksi mietitty. En myöskään ole varaamassa konkurssilentoja ulkomaille, oman henkilökohtaisen konkurssin välttelemisessä saa lentää ihan riittävästi.
Niin että valmiina ollaan tässä päässä, ei hätäpäivää. Antaa pörssien romahtaa vaan.
-Pastori-
Ei silti, herrat ovat koitelleet paitsi peruskekkulin pinnaa, myös lompakkoa jo pitkään. Nyt perikansalliseen kateuteen perustuva ilouutinen lehdistössä tuntuu olevan se, että isommatkin herrat saavat kerrankin selkäänsä ja oikein miljarditolkulla. Voi sitä riemun määrää, kun menee kerrankin muillakin huonosti.
Kaikki on toki suhteellista. Ameriikan tietoguru Bill Gates voi vielä huoletta laittaa kermajuustoa leivän päälle 58 miljardin henkilökohtaisella omaisuudellaan.
Warren Buffet -niminen arvopaperisijoittaja omistaa hulppeat 50 miljardia. On kuulemma ilmoittanut antavansa tästä hyväntekeväisyyteen 30 miljardia, kunhan kerkeää.
Suomi OY:n vuosibudjetti on noin 45 mrd €.
Verrannon vuoksi pari uutista maailmalta:
AIG, toinen vaikeuksissa oleva jenkkirahoitusyhtiö pelastetaan 60 miljardin lainapaketilla. Japanin pankki laittaa 10 miljardia taloussekoilun tasauttamiseen. Venäjä tuuppasi isoille yhtiöilleen 30 miljardia. Raha liikkuu ja setelit kahahtelevat.
Nämä kaverit Gates ja Buffet voisivat toisin sanoen perskohtaisesti rahoittaa koko maailmantalouden vakauttamisen niin halutessaan. Siinä esimerkkiä niille, jotka luulevat tekevänsä vaikutuksen uudella urheiluautolla.
Mistä tälläinen talouskriisi sitten on peräisin?
No, tähän syitä on tällä hetkellä haettu samaisesta maanosasta missä kyseiset herrat vaikuttavat. Iso wanha luottoyhtiö Lehman Brothers meni kilinkolin ja sijoittajat kauhistuivat. Oh, brother. Pörssikurssit paukkuvat pitkin maailmaa ja maailmantalous näyttää kuulemma synkemmältä kuin aikoihin.
Riippuu jälleen katsantokannasta. Tavalliset ihmisethän tämän lystin ovat tähänkin mennessä maksaneet joko persenahallaan, velkojensa koroilla tai verokarhun lämpimällä syleilyllä jossa monesti lukee Hyvää Joulua, maksa x euroa ulosoton uhalla.
Toisin kuin annetaan ymmärtää, talouden hyvinvointi ei ole ihan täysin kollektiivinen asia. Seurausten osalta kyllä, mutta annas olla kun pitäisi lähteä saalista jakamaan.
Tämä on kuin käänteinen versio vanhasta sadusta, jossa ankkaemo leipoi kakkua. Työ ei maistunut kenellekään, mutta kakun olisivat halunneet syödä kaikki. No, markkinatalous toimii toisin päin. Kaikki tekevät työtä, ja lopulta röyhkein kusipää varastaa kakun ja syö sen itse.
Otetaanpa muutama esimerkki siitä kuinka talousvaikeudet ratkaistaan varastamalla:
Ameriikan finanssikriisi sanoo pum ja luontaistuote leviää kuvainnollisesti tuulettimeen - maailmantalous toimii maksajana. Pieleen meni. Kaikki maksavat. AIG pelastetaan keskuspankki FEDin lainalla ja tämä hyväntahdonlähettiläs / avustaja pöllii vakuudeksi 80% osakkeista ja firman omistukset. Toisin sanoen vakuudeksi asetetaan koko firman omaisuus. Yksi voittaa, koko maailma maksaa.
Metsäteollisuutta käsittelinkin jo viime artikkelissa. Simppeliä, ihmisten työllä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ja tehtaat pannaan kiinni että omistajat saavat vielä vähän lisää rahaa.
Jo tehdyt 30 miljoonan investoinnit eivät haittaa menoa. Samaan jätteenpuristimeen vaan työntekijöiden kanssa, saadaan edullista biodieseliä koneeseen ja kurssi luistaa. Casualties of War. Pikkurahoja suurella hiekkalaatikolla.
Investoinneista taasen päästään aasinsiltaa eteenpäin. Finnair onkin mielenkiintoinen tapaus. 2007 puolella yhtiökokouksessa kerrottiin kuinka tullaan tekemään
"...merkittäviä investointeja, koneisiin ja ihmisiin, palveluun ja laatuun. Vähän aikaa sitten julkistamamme historiamme suurin investointiohjelma on siis ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen."
Aivan aivan. Nythän Finnair on kiinnostunut tekemään jatkopanostuksia ostamalla SAS:n pitkänmatkan reitit pois kuljeksimasta. Irtisanomisilla säästyneillä rahoilla voi nähkääs kätevästi kohentaa liiketoimintaa ilman että osakkeen kurssi laskee. Tulos pysyy hyvänä kun varastetaan työntekijöiltä ja siirretään osakkeenomistajille. Vähän niinkuin Robin Hood toisin päin. Osinkoja Finnair jakoi viime vuonna 30 miljoonaa €, vaikka vähän tiukka vuosi olikin.
Pankitkin ovat lähteneet apajille mukaan, Nordea etulinjassa. Niin kauan kun kaikki on hyvin, imetään verta vain hyvän tavan mukaisesti, kuppaamalla korkoja yrityksiltä ja asuntovelallisilta. Sitten iskee kriisi, ja jottei pankki itse joutuisi maksutalkoisiin, ehdotetaan naama peruslukemilla että pöllitään vaje takaisin yrityksiltä ja yksityisiltä muuttamalla sopimuksia yksipuolisesti. Perusteena hinnankorotuksille on pitkään jatkunut finanssikriisi, mikä huomattiin vasta nyt, kun menee muutenkin vähän huonosti.
Jälleen eräänlainen nurinkurin käännetty toimintamalli. Vertaa vaikkapa RAY:een. Kaikkien rahapelaajien panoksista kertyy potti, joka jaetaan suurimmaksi osaksi yleishyödylliseen toimintaan.
Nordea taasen pelaa itse kalliita rahapelejä, väittää olevansa yleishyödyllinen laitos, ja nylkee keplotteluunsa tarvitsemat rahat asiakkailtaan. Sopimuksella tai ilman. Jos Nordea tekee voittoa, en usko että se keventää kenenkään asuntolainoja.
Niin sitä pitää. Kuluttajan tulee kuitenkin olla rauhallinen ja maltillinen. "Sijoituksia ei kannata myydä ja omaa rahankäyttöä pitää mietttiä" toteaa eräskin asiantuntija. Pitää myöskin harkita ulkomaanmatkojaan tarkasti.
Ainoa sijoitukseni on Galaxie-biljardipubin viikkokisojen häntäpäässä, ja mitä rahankäyttöön tulee, valinta esim. uusien vaatteiden ja päivittäisen tonnikala-annoksen välillä on jo valmiiksi mietitty. En myöskään ole varaamassa konkurssilentoja ulkomaille, oman henkilökohtaisen konkurssin välttelemisessä saa lentää ihan riittävästi.
Niin että valmiina ollaan tässä päässä, ei hätäpäivää. Antaa pörssien romahtaa vaan.
-Pastori-
torstai 11. syyskuuta 2008
Raha kasvaa puissa
Hyvää syksyä.
Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.
Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.
Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.
Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.
Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.
Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.
Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.
Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.
Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.
No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!
Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".
Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".
Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )
Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.
Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?
Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.
-Pastori-
Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.
Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.
Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.
Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.
Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.
Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.
Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.
Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.
Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.
No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!
Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".
Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".
Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )
Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.
Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?
Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.
-Pastori-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)