Musamaailman pohdiskelua part X

Onko kulttuuri arvokasta? Pitääkö elämyksistä maksaa?

Riippuu ilmeisesti siitä oletko taidealojen ammattilainen vai bisnesmies.


Eräs hieno rumputaiteilija, J.Torvikoski nimeltään, oli ja on luultavasti yhä sarkasmiin ja kyynisyyteen taipuvainen mies. Hänellä oli tapana pistää tilanteisiin sopivia one-linereita ilmoille keikkamatkoilla, ja eräs näistä oli legendaarinen, paljon siteeraamani lausahdus: "Ilmaisissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne poikivat usein lisää ilmaisia keikkoja". 

Artisti maksaa. Myös laskunsa.

Viime aikoina useat eri kulttuurintuottajat (tai siis tapahtumajärjestämisellä bisnestä tekevät tahot) ovat olleet julkisuudessa esillä oudossa valossa, kun heidän palkkalistoillaan olevat henkilöt ovat innovoineet luovia päitänsä yhteen niin että rätinä käy. Oivallus on ollut sellainen, että teetetään artisteilla työtä niinkuin ennenkin, mutta palkan sijaan maksetaan näkyvyydellä.

Otsikko puhuu musiikkimaailmasta, mutta tosiasiassa tämä uusi näkyvyyden tienaamisen ajatusmalli toimii nykyään harmillisen usein myös monilla muilla aloilla. Kaikki kulttuurialat ovat saaneet nauttia uudesta trendistä, jossa tapahtumien tuotto ohjataan erilaisille puuhamiehille, ja tapahtumassa esiintyvät taiteilijat saavat antaa ilmaisen työpanoksen ja mahdollisuuden olla rahapalkan sijaan kyynel silmäkulmassa kiitollisuudesta kontillaan, kun saavat tämän hienon mahdollisuuden olla esillä. Ajatus kulkee käsikynkkää uuden ajan työllistymismallien kanssa, joissa työ itsessään on pyhä tarkoitus, ja yhteiskunnalta voi sitten anella lomakkeella rahaa, jos tarvii ruokaa tai haluaa maksaa laskuja.

Eikös tää nyt ole kehuilla ja pullakahvilla kuitattu?
Joonas Rinta-Kanto: Sarjakuvastrippi kirjailijaliitolle (2016)

Freelancertyö on itsessään melko tuskallinen leivänansaintamalli, koska käytännössä se on yrittäjyyttä, ja tarkoittaa että jokaisen leipäpalan perässä (kuvainnollisesti, en tarkoita ateriakorvausta) on juostava pitkälle ja auliisti, jos meinaa tulla toimeen. Kuten yrittäjät, freelancerit myös hinnoittelevat työnsä itse, ja harrastavat kokoomuslaista märkää päiväunta, jonka nimi on paikallinen sopiminen. Käytännössä hinta sovitaan suoraan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, ja liikaa liksaa työstään pyytelevä jää ilman hommia. Liian vähän pyytävä taas saa töitä enemmän, mutta tulee huonosti toimeen. Toimeentulo on tasapainoilua näiden paraabelien välimaastossa.

Tiesittekö muuten, että sana 'freelancer' tulee keskiajalta, tarkoittaen palkkasotilasta, joka myy palveluksiaan rahapalkkaa vastaan ilman erityisiä ideologisia kytköksiä? Kiinnitettäköön tässä huomiota nimenomaan sanapariin 'rahapalkkaa vastaan'. Freelancer ei siis toisin sanoen ole lähtökohtaisesti ilmainen työntekijä.  

Jossain vaiheessa on menty pitkälle ja rytinällä metsään, kun on ryhdytty pitämään luontevana sellaista mallia, jossa ammatti-ihmisen odotetaan työskentelevän ilmaiseksi jonkun muun tehdessä tällä työllä rahaa. Jutun lopussa on useita linkkejä asiaa sivuaviin uutisiin. Tämän kirjoituksen inspiraationa toimi kuitenkin uusi kulttuurihässäkkä Lieksan suunnalta.

Juttu meni näin: Lieksan seudulle on muuttanut kansainvälistä uraa konserttipianistina tehnyt herra nimeltään Janne Mertanen. Hän on esiintynyt kansainvälisillä areenoilla jo kolmella eri vuosikymmenillä ja kiertänyt mm. Australian, Aasian, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, sekä lähes kaikki Euroopan maat. Oletan että tässä ajassa palkaksi on tullut paitsi näkyvyyttä, myös ihan oikeaa riihikuivaa rahaa.

Sen sijaan näin suhtautuu raha-asioihin Lieksan hyvinvointijohtaja Arto Sihvonen, jonka kansainvälisimmät meriitit (olikovatkohan peräti B-junnutasolla?) ovat jääkiekkovalmennuksessa:

Artisti maksaa, koska eihän jääkiekkoakaan tueta kunnan varoista, vai mitä?

Tämä kulttuurin suurvisiiri ja kaikkien tuntema lätkäjätkä toisin sanoen ehdottaa, että 175 000 euron hintainen työväline annetaan ilmaiseksi opiskelijoille käyttöön, ja että tämän lisäksi 30 vuotta ammatikseen maailmaa kiertänyt muusikko esiintyy Lieksassa ilmaiseksi, ja maksaa vielä arviolta 10 000€ vuodessa siitä oikeudesta että saa tässä kulttuurin mekassa harjoitella.

Sanattomaksi vetää. Tässä valossa ateriakorvaus ja näkyvyys alkavat tuntua jo melko reilulta työtarjoukselta. Käsittämättömintä on se, että A.Sihvonen johtaa sivistyspalvelukeskuksen toimintaa, jonka vastuualueeseen kuuluu muun muassa kulttuuri. Kaikki kulttuuri on tietysti arvokasta, mutta nyt väkisin juolahtaa mieleen, että kumikiekon perässä juokseminen on pehmentänyt tämän herran aivotoimintaa, jos ei tuollaisella pallilla istuva mies kykene näkemään kansainvälisen pianistin arvoa Lieksan kokoisen kyläpahan kulttuurikentällä.


Vertailun vuoksi haluaisin mielelläni nähdä, pystyykö A.Sihvonen vetämään Lieksan kulttuurikeskuksen salin täyteen esittämällä siellä esim. rangaistuslaukauksia 2 tunnin esitysajalla?





-Pastori-

Lisäluettavaa ja lähdeaineistoa:

Lähtisitkö sinä ruokapalkalla asiantuntijakeikalle?
Kasper Strömman - Huonoimmat työtarjoukset osa II 
Kasper Strömman - Avoin työhakemus 
Soundi - Suomi 100-tapahtuma kosiskelee muusikoita esiintymään ilmaiseksi
Soundi - esiintyjiä ilmaiseksi kosiskellut Suomi 100-kulttuurigaala selventää korvauskäytäntöjään
Rumba - Palkkioksi näkyvyyttä
Freelancer ja ilmainen työ
Keskustelua: Artistit talkootöihin
Kulttuuria vai kusetusta?

Pasi Lyytikäinen: Näkyvyys, koodisana kusetukselle
Ryhdy bloggariksi Turun Sanomille, saat palkkioksi näkyvyyttä
Työtä näkyvyys- ja ruokapalkalla
Saat palkkioksi näkyvyyttä

Ekstra:
Tukiainen järkyttyi: Ilmaiseksi juhannusfestareille esiintymään?

Tolkun miehet

Toukokuun alussa saimme lukea ilouutisia lehdistöltä: Guggenheim-hanke kaatui. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena järjen riemuvoittona, logiikan niskalenkkinä ulkokultaisesta idiotismista (kielikuvasta huolimatta Jyrki Kataisella ei tiettävästi ollut asian kanssa mitään tekemistä).

Itse en vastusta kulttuuria sinänsä, päin vastoin. Olen jonkinlainen "taiteilija" itsekin, soittajanrenttu ja kiinnostunut muustakin kuin keskikaljasta ja jääkiekosta (hyviä toki nekin). En vain ymmärrä, miksi todellisuudesta vieraantuneiden elitistien pitäisi saada maksattaa suuruudenhullut fantasiansa muiden ihmisten rahoilla. Toinen mikä asiassa ihmetyttää on se, että nämä samat puupäät ovat niin pohjattoman typeriä, että Guggen tapauksessa jo pelkästään suuruudesta haaveiluun on onnistuttu jo hassaamaan miljoonia euroja.

Mikä vaivaa? Miksi yhteisistä asioista päättää joukko ihmisiä, joilla ei ole todellisuudentajua, suhteellisuudentajua, alkeellisintakaan matemaattista ajattelukykyä tai minkäänlaista taloudellista ymmärrystä hankkeista, joihin kaikilta muilta kerättyjä pakkomaksuja holtittomasti käytetään?

On hienoa, että media kaikista puutteistaan huolimatta jaksaa tonkia puku-ukkojen kabinetteja ja muita vallan tunkioita, joissa päätöksiä tehdään. Skandaalit myyvät lehtiä ja uutismateriaalista ei varsinaisesti ole ollut viime aikoina pulaa. Surullista sen sijaan on se, miten nämä suurmiehet reagoivat jäädessään kiinni housut nilkoissa - reaktiot ovat yleenä vähättely, selittely, tietämättömyys, muistamattomuus ja agressio. Koska viimeksi joku käpälälautaan asetettu poliitikko tai höpövaltuutettu on lausunut sanat: "Anteeksi, minä mokasin"?

Oli kyse sitten verorahojen väärinkäytöstä tai tavan pulliaisten rahastamisesta, pukuäijien käyttämät metodit ovat samanlaisia. Tehdään päätös, kustaan korkealta linssiin niin paljon kuin vaan ikinä kehdataan (se on muuten melko paljon) ja katsotaan josko homma menisi läpi sellaisenaan. Jos ei mene, soraäänet pyritään vaimentamaan julkisella naureskelulla sekä väärinajattelijoiden sivistystason, tietämyksen ja järjenjuoksun vähättelyllä (ns. "me ei leikitä teidän kanssa, kun ootte niin tyhmiä"- lähestymistapa).

Guggenheimissa viitattiin kansalliseen häpeäntunteeseen, "metsäsuomalaisuuteen". Ilman vapahdusta tuovaa ulkomaista kulttuuria Suomi tulee näivettymään suopotkupallon ja eukonkannon kaltaisten asioiden ääreen. 


Lätkän MM-kisoissa taas ollaan närkästyneitä tavan tallaajien typeryydestä, kun he eivät ymmärrä että "kasvava kulurakenne" vaatii lipun hintojen nostoa. On se perkele, kun eivät ymmärrä kunnon rahastuksen olevan meidän mielestämme paitsi hyvää ja oikein, myös tuikitarpeellista. Yleisöhän onkin toisaalta vaan tiellä, kun eivät mokomat ymmärrä niitä hienouksia mitä jäällä tapahtuu vaan möykkäävät joku ihme smurffihattu päässä ja juovat kaljaa. Voisikohan oudosta pukeutumisesta pyytää lisämaksua?



Oopperan Kummola kumppaneineen ei välttämättä ymmärrä, että myös juntit metsäsuomalaiset osaavat laskea. Siitä syystä kasvaa kulurakenteen lisäksi myös v-käyrä ja tyhjien paikkojen määrä katsomossa.  



Jotain on pielessä, kun lätkän alkuerien liput maksavat 150 euroa, kun samaan aikaan oopperaan pääsee halvimmillaan reilusti alle kahdellakympillä. Toisaalta Kalen mielestä lätkä on niin hienoa korkeakulttuuria, että edes kulttuuriministerin kommenteille hintafarssista ei tarvitse korvaansa lotkauttaa. 

Kyllä setämiehet osaavat hoitaa hommat ihan keskenäänkin. Ei tartte auttaa, paitsi rahallisesti.





-Pastori-

Kukkenheimin pojan paluu part 2 ratsastaa jälleen

Kirjoittelin tuossa tammikuussa 2011 hieman irvailua Guggenheim-haaveista joita Helsingin kulttuuriväki ryhtyi maalailemaan pohjoiselle taivaalle, veronmaksajien rahoilla totta kai. Nyt se sitten tulee, vaikka suurin osa ihmisistä kaipaa "Guggea" ja sen aiheuttamaa lisäveroa suurin piirtein yhtä paljon kuin reikää päähän. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Reilu vosi sitten koettiin tarpeelliseksi laittaa pari miljoonaa taivaan tuuliin sen selvittämiseksi, olisiko mahdollista rakennella Tsadilaisillekin oma pikku Kukkenhaimi, kun isoilla pojillakin tuolla Keski-Euroopassakin on. Tavalliset kansalaiset näkivät tuolloin hyvin vähän järkeä koko hankkeessa - mitä ideaa on rakentaa uusi helvetin kallis ja turha installaatio maisemaa rumistamaan, kun edellisetkin mörskät ovat melkein tyhjillään ympäri vuoden?

Toinen tuskaa tuottava asia on se, että nämä kulttuurin "suolarahat" olisi voitu käyttää vähän hyödyllisemminkin - ensinnäkin selvitystyö sinänsä oli täysin turha: joku taho on jo päättänyt rakentaa kyseisen linnunpöntön hinnalla millä hyvänsä, ja toisekseen: Koko selvitys on tehty mitä ilmeisimmin päin helvettiä - arviot Kukkelipöntön hinnasta, sijainnista, kannattavuudesta ja tarpeellisuudesta perustuvat (noin vuoden selvittelyn jälkeen) ilmeisesti kännissä ja/tai vakavassa mielenhäiriössä tehtyihin laskelmiin.

Mutta se ei menoa haittaa. Arssitalo on saatava, koska Hesa tarvitsee brändiä ja imitsii ja stailii ja mitä näitä nyt on. Integroidutaan muuhun Eurooppaan, kato.

Sillä ei ole mitään merkitystä että Berliinissä sijaitseva Guggenheim joudutaan sulkemaan kävijöiden puutteessa. Kyseisessä kulttuurilevitysvirastossa on käynyt - siis Berliinissä, ihan euroopan sydämessä, jossa vierailee noin kymmenen miljoonaa turistia vuodessa - viime aikoina nihkeät 124 000 kävijää vuodessa.

Tsadi meinaa pistää paremmaksi - Itämeren helmi aikoo tehdä bisnestä 500 000 kävijän arvioidulla kävijämäärällä vuosittain. Helsingissä vierailee vuosittain noin 1,5 miljoonaa turistia.

Suomessa vieraileva turisti on siis noin 30 kertaa kiinnostuneempi kulttuurista kuin juntti kollegansa joka suuntaa lomansa kulttuuriköyhään Keski-Eurooppaan.

Tälläisestä hivenen arveluttavasta ja luovasta laskutavasta huolimatta Guggenheim-säätiö on pitkällisen pohdinnan jälkeen päätynyt suosittamaan vilpittömästi museon rakentamista Helsingin Katajanokalle. Ja miksei suosittaisi, heillehän maksettiin juuri 2 miljoonaa tästä vaativasta selvitysurakasta.

Aivan, verovaroja pistettiin 2 miljoonaa ropoa riviin, jotta saataisiin "puolueeton" selvitys - joka tilattiin samalta firmalta, joka tulee rahastamaan 24 miljoonaa euroa lisenssimaksuja 20 vuodessa huolimatta siitä, käykö helsinkiläisen suuruudenhulluuden monumentissa tuona aikana kaupunginjohtajan ja avajaisiin kutsuttujen kokoomuslaisten lisäksi ketään vai ei.

Aivan sama, suomalainen maksaa. Puhumattakaan siitä, erä kyseinen pömpeli imaisee rakennuskuluihin arviolta 140 miljoonaa, joka toisen arvion mukaan saattaa helposti tuplautua. Siihen vielä parikymmentä milliä turvapuskuriksi, niin saadaan miehekkäät 300 miljoonaa upotettua kankkulan kaivoon - itse rakennukseen. Tähän pitäisi toki vielä lisätä muutamakymmentä milliä lisää, että komeaan taidetaloon saataisiin myös sitä taidetta, jota sadattuhannet turistit rynnistävät ihastelemaan. Eiköhän pistetä tasaluku, veikkaan lonkalta että 500 miljoonaa kattaa koko paketin rakennuksineen, alveineen, tontteineen, käyttökuluineen, lisensseineen, taiteineen, kunnostuksineen, oikeuskuluineen, jne.

Kahdessakymmenessä vuodessa tästä jää naurettavat 25 miljoonaa euroa vuotta kohti. Jos se halutaan kattaa suoraan sisäänpääsymaksuilla, lipun hinnaksi jää piristävä 50 euroa per kulttuurinjanoinen visitoori (paitsi jos lapset, eläkeläiset ja opiskelijat pääsevät puoleen hintaan).

Kannattavaa bisnestä, eikö totta? Eikun kuoppaa kaivamaan, me tienataan tällä.

-Pastori-

Artisti Maksaa

Külttüüriuutisia.

Lueskelin juuri vähän aikaa sitten uutisen, jonka mukaan kulttuurien museo Helsingissä jää ilman tiloja vuoden 2013 keväällä. Helsingin kaupunki ei aio jatkaa museon vuokrasopimusta. Ihan mutu-pohjalta tästä syntyy monelle sellainen fiilis, että Helsingin kaupunki ei juurikaan arvosta maailmankulttuuria kokoelmineen, vaan Tennispalatsiin muuttaa todennäköisesti jokin sellainen instituutio, joka tuottaa lisää rahaa.

Ei siinä mitään, tämähän on tuttu trendi, valuutta vie ja kulttuuri vikisee. Mutta samaan aikaan kun säästellään ja supistellaan, kuuluu toisaalla kankkulan kaivon iloinen kilinä: Helsingin kaupunki on päättänyt tilata Guggenheim-säätiöltä selvityksen, voitaisiinko Helsiinkin saada ihan ikioma amerikkalainen brändimuseo.

Guggenheimit olivat oman aikansa mahtipohattoja ja rahamiehiä, joiden jäljiltä jäi suuri taidekokoelma, museo ja säätiö, joka hallinnoi brändin toimintaa maailmalla. Yksi veljeksistä, Benjamin Guggenheim, matkusti kuuluisalla höyrylaiva Titanicilla. Mies kuului tokaiseen "We're dressed in our best and prepared to go down like gentlemen" ennen kuin purkki painui pohjaan. Helsinki pyrkii tekemään saman perässä - laitetaan puitteet kuntoon ennen kuin laiva uppoaa. Ei tarvitse sitten muiden eurooppalaisten ajatella, että kansa joka ajaa itsensä hölmöydellään vararikkoon olisi jotenkin epäsivistynyttä ja vulgaaria porukkaa.

Koko museoviraston budjetti vuonnda 2010 on noin 21 miljoonaa euroa. Nyt on päätetty ihan pokerina laittaa 10 % tästä summasta sen selvittämiseen mikä voisi olla kiva paikka ihkauudelle, hienolle ja trendikkäälle Kukkenhaimille. Siis 2 miljoonaa euroa - sen selvittämiseen, olisiko mahdollista rakentaa uusi museo.

Media tuuttaa päivittäin pelotteluviestiä leikkauksista, köyhyydestä ja elintason romahtamisesta, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Kyllähän eliitin pitää pystyä näyttämään kultturellilta - me tarvitsemme ehdottomasti amerikkalaisen museon. Muilla museoilla tai omalla kulttuurilla nyt ei ole niin väliä. Muutenkin jo hävettää kun ollaan suomalaisia, kansa vaan juo kaljaa ja laulaa karaokea. Tuodaan ameriikasta tänne vähän sivistystä, muutenhan tälle Suomi-brändile taas nauretaan maailmalla.

Hesarin perustama raati arvioi tätä toimintaa puolesta ja vastaan. Jutussa verrataan Guggenheim-museota The Beatlesiin ja suomen omaa kulttuuria valotetaan akankannon ja sääskentapon näkökulmasta. Tämä kertookin kaiken oleellisen kansallisesta häpeäntunteesta. Omaa taidetta ja omia saavutuksia ei pidetä minään, vaan tarvitaan joku iso ja luotettava kaveri kertomaan mikä on hyvää taidetta samalla kun se pitelee kättään suomineidon lompakolla.

Onko Helsingillä sitten varaa pitää The Beatlesia keikalla ympäri vuoden?

Unohdetaan hetkeksi juupas- eipäs- mielipiteet asian puolesta ja vastaan.

Fakta : Rahaa Ei Ole. Tämä tehdään selväksi aina, kun jotain tarvitaan - Suomi on vararikon partaalla, velkaa otetaan koko ajan lisää ja supistuksia ja leikkauksia suunnitellaan miljarditolkulla. Kuitenkin rahan polttamiseen syntyy kiimainen halukkuus heti, kun joku vaan väläyttää sanoja "brändi" ja "kansainvälinen". Silloin kansallinen huonommuuden tunne ajaa aina väistämättä terveen järjen ja maltin ohi.

On tietenkin mahdollista, että Helsingin Guggenheimista tulee kansainvälinen nähtävyys, joka houkuttelee taideturisteja törsäämään rahansa Itämeren helmen kioskeihin ja kuppiloihin. Espanjan versio museosta oli tuottanut miljardin rakennuskustannusten ollessa noin 190 miljoonaa. Tämä kuulostaa hyvältä. Viisinkertainen tuotto taiteelle.

Asiassa on vain yksi mutta - mistä ne tajunnan räjäyttävät taideaarteet, joita sankat ihmisjoukot rientävät katsomaan, saadaan? Jos niitä ei meillä ole omasta takaa, ne pitää ostaa. Ja siihen menee jälleen penni poikineen, kun lähdetään isojen poikien taidehiekkalaatikolle leikkimään. Onko meillä rahaa ostaa museoviraston 21 miljoonan budjetilla moniakin merkittäviä taideteoksia?

Käy niinkuin Kummelissa - Artisti maksaa. Ja paljon.



-Pastori-