Ajatelkaa millaista olisi elää totalitäärisessä valtiossa, jossa kansalaisilla ei ole juuri minkäänlaisia oikeuksia. Kaikki palvelisivat vain johtajaa ja tämän tovereita, tuota pientä eliittiä jolla on kaikki valta sekä varallisuus takanaan.
Kansalaisten tehtävänä olisi vain totella ja tehdä työtä pakon edessä, vailla mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteensa. Hallinta tapahtuisi pelon, disinformaation ja pakottamisen keinoin. Tälläisissa olosuhteissa eletään Pohjois-Koreassa. Tätä maata kutsutaan diktatuuriksi, ja ihmisoikeudet ovat tunnetusti tällaisissa valtioissa vähän reilummin hakoteillä.
Onneksi meillä täällä pohjoisen lintukodosssa on toisenlaista. Ihmisillä on vapaus päättää omista asioistaan eikä täällä teetetä pakon edessä palkattomia töitä. Kaikenmaailman työnäytteet ja kuntouttavat työtoiminnat eli palkattomat pakkotyöt eivät onneksi ole meillä todellisuutta.Meillä lupaukset pidetään, eikä kansalaisia kusta silmään, vaan vallalla on reilu peli ja suoraselkäisyys. Yhteisessä veneessä on helvetin hienoa seilata.
Meillä demokratiassa rehellisillä vaaleilla valitut edustajat ajavat koko kansakunnan etua eivätkä pelaa epärehellisesti omaan pussiin. Valtion varoja ei kadoteta Panamalaisiin veroparatiiseihin, eikä täällä harrasteta hyvävelikerhoilua kansalaisten selän takana.
Eihän demokratiassa voitaisikaan toimia siten, että rikkain 1% omistaa 90% kaikesta varallisuudesta - sehän olisi kuin kurkistaisi suoraan diktaattorin pankkiholviin. Meillä demokratiassahan koko homma perustuu yhteiseen hyvinvointiin ja me-henkeen, tsemppiin ja suomalaiseen sisuun. Meillä ei voitaisi ajatellakaan, että joku laittaisi vaikkapa verorahansa hyvin suunniteltuun tytäryhtiöön ja jättäisi yhteiskunnan pyörittämisen muiden maksettavaksi. Talvisodan henki pitää huolen siitä, että kavereille ei jätetä. Eikun siis kaveria. Ei jätetä.
Vain diktatuurissa aivopestäisiin kansalaisia hokemalla yhä uudestaan ja uudestaan mantraa sohvalla loisivista työttömistä ja vapaamatkustajista, ja lietsottaisiin ajattelumallia, jonka mukaan Arbeit Macht Frei ja pakkotyö ja orjuus on ihan oikein ja kohtuullista. Demokratiassahan ei orjuutta tunneta.
Demokratiassa ei myöskään ole painetta valehteluun, koska meillä pelataan avoimilla korteilla. Kenenkään kätketyssä agendassa ei varmasti ole ajatusta ilmaisen työvoimareservin varustamisesta yrityskäyttöön lainsäädäntöä muuttamalla. Mitään kabinettiratkaisuja ei tehdä kansalaisten silmien tavoittamattomissa vaan kaikki perustuu rehellisyyteen.
Niin ja tietysti puhtaaseen matematiikkaan, jossa luku 90% voi ihan yhtä hyvin olla 10% (Stubbin funktio), jossa velkakello voi tikittää miljoonan tai puoli miljoonaa tunnissa (Sipilän vakio), jossa jonkin suureen (rahoitus) vähentäminen voikin tietyissä olosuhteissa tarkoittaa kyseisen suureen eksponentaalista lisäämistä (esim. houreet #koulutuslupauksista ja koulutukseen panostamisesta).
Meillä tehdään ahkerasti ja otsa hiessä työtä yhteisen hyvän eteen, mitä isot edessä, sitä pienet perässä. On hienoa seurata kuinka valitsemamme johtajat näyttävät jatkuvasti esimerkillään miten tärkeää on yhdessä ohjata sitä kuuluisaa samaa venettä kohti kaukaista rantaa, varsinkin silloin kun se pohja vuotaa. Rannalla voidaan toki vaihtaa huvijahtiin, kun akuutein tilanne on ohi, mutta yhdessä tekeminen on silti todella tärkeää - sillä jos kaikki ajattelisivat vain omaa etuaan, olisi rikastuminen melko vaikeaa, ja venettä olisi työlästä soutaa yksin.
Nyt yhteen hiileen puhaltelemaan, reipas leirielämä virkistää ja kuntouttaa. Työ itsessäänhän on palkkio, raha-asiat kannattaa jättää suosiolla Nalleille ja muille metsäneläimille jotka ymmärtävät rahan päälle toisin kuin muut tallaajat jotka ovatkin kuulemma 90-prosenttisesti idiootteja (Emme uskoaksemme käytä tässä Stubbin prosentteja).
Olkaamme ylpeinä suomalaisia, sillä meillä demokratia todella toimii.
-Pastori-
