Rakkaudesta lajiin

Selkokieliset uutiset / Ilta-Sanomat 13.4.2016

Tapahtuipa kerran Arkadianmäellä :

Ilmastointilaitteen leppoisa surina loi ympärilleen unettavan ja leppoisan ilmapiirin. Hyvänmakuisen pihvin nimikaima herra Lindström istui näyttöpäätteen ääressä silmien lumpsahdellessa puoliväkisin kiinni. Raskas päivä oli alkanut jo toista tuntia sitten verorahoilla maksetulla taksimatkalla työhuoneeseen. Onneksi kohtuuhintainen torkkupeitto lämmitti mukavasti jalkoja, sillä sisälämpötila oli talkoohengessä ja säästösyistä asetettu vain 22 asteeseen.

Sitten se tuli : unen ja valveen rajamailla, kuten mullistavilla ideoilla on tapana. Innovaatio, tuo kultareunuksin koristeltu sana, tuo Suomen pelastaja ja höpökonsulttien märkä päiväuni. Ajatus alkoi itää pihvimiehen väsyneissä aivosoluissa.

Äkisti kaikki kirkastui. Jartsan ruumis jähmettyi ajovaloihin joutuneen peuran lailla, ajatuksen tuoma tunnekuohahdus vavisutti miehen hentoa ministerinruumista kuin pyörremyrsky. Sieltä se lähti kuin Sirkesalo rantatuolista, aivojen syvimmistä syövereistä, pelastus, aamen ja hallelujah, kaikki samassa shokkipaketissa.

Harvakseen pesty kahvimuki, jossa luki humorisisesti "Herättäkää minut kun työpäivä on lopussa" tippui Jartsan tärisevistä käsistä ja hajosi tuhansiksi siruiksi kovalle kivilattialle.

Miehen vapiseva ääni alkoi huutaa pikku hiljaa voimistuen:
"HEI! HEI! Kaikki tänne! NYT MÄ KEKSIN!"

Muutama väsynyt silmäpari alkoi tarkentaa fokustaan ministerin nyt jo innosta punaisena raivoavaan naamatauluun.

Hetki, jona kaikki oli selvää.

"LAITETAAN KAIKKI JOTKA HALUAA ILMAISEKSI TÖIHIN!!!"

Kului pitkä hetki ja lukuisat silmämunat tuijottivat ministeriä pitkään.

Oivalluksen valo alkoi syttyä hiljakseen silmäätekevien lasittuneisiin katseisiin. Pupillit laajenivat, hengitys nopeutui. Ei jumalauta. Siinä se on, se mitä on haettu jo pitkään. Lopullinen oivallus. Mikä järjen juoksu, mikä finesse, mikä tyylitaju, ei olisi jumalavita maaseutupuolueen miehestä uskonut!

Työkoneiden pasianssit vaihtuivat yksi toisensa jälkeen ruudunsäästäjiin. Golf-aplodit alkoivat ensin hajanaisina, sitten suorastaan raikuvina puolityhjässä työhuoneessa. Meteli oli, jos nyt ei varsin korviahuumaava, niin ainakin melko kova ottaen huomioon kuinka vähän väkeä tälle eduskunta-nimiselle työmaalle nykyään raahautui.

Eipä aikaakaan, kun oli jo työryhmää ja mietintöä työn alla ja jumalaton tohina. Painokoneet pysähtyivät ja etusivut menivät uusiksi, kun tämän jumalaisen johdatuksen saneleman vision tuoksu saavutti lehdistön verikoirien valppaat nenät.

Loppu onkin sitten historiaa.






Sanomattakin on selvää, että tämä idea runnotaan läpi jotensakin näin :

1. Aloitetaan vapaaehtoinen kokeilu TE-keskuksien antaessa tykistötukea.
2. Surulliset kusipäät tarttuvat riemusta kiljuen tilaisuuteen ampua itseään munille , ja skeptikot runnotaan kokeiluun puoliväkisin suostuttelemalla ja uhkailemalla.
3. Idean toimivuutta tsempataan lehdistössä otsikoilla tyyliin : "Työ on parasta sosiaaliturvaa".
4. OY Firma AB sidosryhmineen korjaa potin, ilmaistyöläinen miettii homman mielekkyyttä.
5. Tehdään SITRAn tms. tutkimus, jossa osoitetaan että vautsi, ihan tooosi moni on työllistynyt.
6. Vedotaan teetettyyn tutkimukseen ja päätetään, että kokeilusta tehdään pakollinen.
7. Runnotaan jo esillä olevat lait läpi, jolloin mistään työpaikasta, kokeilusta yms. ei voi enää kieltäytyä millään verukkeella saatikka ilman.
8. Pakotetaan ihmiset käymään ilmaiseksi töissä 3h päivämatkan päässä kotoaan vailla työsuhdetta, palkkaa, sairasvakuutusta, lomaoikeutta, tai päätäntävaltaa omista asioistaan.
9. Todetaan että tulipa tehtyä hyvää työtä ja korotetaan kansanedustajien palkkaa 27%.
10. Siirrytään viettelemään soputtamiseläkepäiviä Cayman-saarille valtion avustusten sekä itse kerättyjen paratiisiomistusten turvin ja nautitaan elämästä .

Ilta-Sanomat 18.4.2016 juttu :
"Työstä kieltäytyminen vaikeutuu - tämä on suurin muutos"

Esillä olevissa työllisyystiukennuksissa on esitetty mm. seuraavaa :

- Mikä tahansa työ tulee ottaa vastaan karenssin uhalla (ammattisuojan tiukentaminen)

- Työtä velvoitetaan ottamaan vastaan 3h päivittäisen matkan takaa omalla autolla

- Vaikka työstä tienaisi vähemmän palkkaa kuin mitä saa työttömyyskorvausta, on se otettava vastaan.







Vähän peruskoulun matematiikkaa, jotta kaikki ymmärtävät kuinka loistavasta ideasta lopulta on kysymys:

Paperikoneenhoitaja Pertsa Lahtinen saa potkut, kun markkinataloudellinen itsesääntely osoittaa, että hänen työpaikkansa kannattaa siirtää Kiinaan. Pertsa havaitsee olevansa työtön, ja kiikuttaa korvaushakemukset konttoriin. Pertsa saa jatkossa palkkansa 3700€ sijaan työttömyyskorvausta, 1700€ kuussa. (Lähde: Ilta-Sanomat, Työttömyyskorvaus: paljonko saisit ansiosidonnaista?)

"Tarjouksenne on äärimmäisen mielenkiintoinen".

Tällä hetkellä voimassaolevalla lainsäädännöllä tilanne on se, että jos Pertsalle tarjotaan töitä vaikkapa 100% provisiopalkkaisena Aku Ankka-kauppiaana, Pertsa todennäköisesti haistattaa yritysriskiä työntekijän niskaan sovittelevalle yrittäjälle ns. pitkät vitut.

Pertsa laskeskelee, että mahdollinen nollan euron (0€) kk-korvaus tehdystä työstä ei ole järjellinen tarjous jos hän kuitenkin saa ihan järjellistä korvausta menetetystä työstään.

Pertsalle ei by the way makseta laiskottelusta, vaan hän saa korvausta menettämästään työstä. Siksi tätä maksumenettelyä kutsutaan työttömyyskorvaukseksi. Pertsa itse sekä hänet työllistänyt yritys on nimittäin maksanut aika mehevän summan työttömyysvakuutusmaksuja juuri siitä syystä, että jos Pertsa joutuu työttömäksi, on hänellä aikaa etsiä uutta korvaavaa työtä vielä jonkinlaisella, kohtuullisella toimeentulolla. Korvaus mahdollistaa sen, että Pertsa säilyttää asuntonsa, autonsa yms. velaksi hankkimansa hyödykkeet sen sijaan että tipahtaisi heti rattailta, ja näin hänellä on myös realistiset edellytykset löytää uusi työ tai uudelleenkouluttautua, koska hänellä on pelivaraa.




Uuden toimintamallin mukaan tilanne saattaa kuitenkin muuttua radikaalisti. Saattaakin käydä jotain tällaista:


Kuvitteellinen opportunisti ja elämäm koululainen Antti Nastaja päättää kavereidensa kanssa ryypyllä ollessaan ryhtyä yrittäjäksi. Hänellä on SWOT-analyysin mukaan vahva tausta koulukiusaamisessa, sekä narsistinen omakuva yhdistettynä maanisdepressiiviseen luonteenlaatuun ja näistä johtuva taipumus liioitella omaa osaamistaan, pitää itseään ylivertaisena muihin nähden, sekä ryhtyä impulsiivisesti työmäärältään järjettömiin projekteihin ilman asiaankuuluvaa ennakkosuunnittelua. Niinpä A.Nastaja tekee luontevan valinnan ja perustaa puhtaalta pöydältä puhelinmyyntifirman, OY Riistomyynti AB:n, ryhtyen samalla itse komealla tittelillä firman tomitusjohtajaksi. Uuden menettelytavan mukaisesti hän päättää rekrytoida firmaansa ihmisiä TE-keskuksen kautta, koska mikä jottei, ilmaista työvoimaa 4kk koeajalla ja kaikki menee nykyisen lainsäädännön silmissä ihan by the book. Eikun töihin.

Hetki, jona tsemppi ja positiivisuus ei enää riittänyt.

Kuinka ollakaan, nyt duunari-Pertsa saakin havaita, että hänen on otettava TE:n tarjoama paskaduuni vastaan tai tulee sanktiota: korvaukset katkaistaan 5kk ajaksi jos hän kieltäytyy tarjotusta työstä. Siksi Pertsa nielee kiukkunsa ja lähtee skeptisyydestään huolimatta kokeilemaan uraa puhelinhäirikkönä.

Käy kuitenkin niin, että Pertsa huomaa ettei tarjottu työ ole oikein häntä varten. Asiakkaat tuntuvat olevan jotenkin ihmeellisen huonotuulisia, eikä kauppakaan oikein käy. Pertsa tajuaa jossain vaiheessa, että hänestä ei vaan ole tähän työhön. Hän marssii kertomaan tämän oivalluksen vuosien tehdastyössä jalostuneella verbaalisella ulosannillaan henkilökohtaisesti toimitusjohtaja A.Nastajalle, ja tämän suullisen käsittelyn seurauksena kummatkin ovat sitä mieltä, että on kaikille parempi että Pertsa lähtee kotiin saman tien.

Koska Pertsa on "irtisanoutunut itse vailla pätevää syytä" uhkaamalla tappaa väkivaltaa käyttämällä pomonaan toimineen nilviäisen, on Pertsa pian työsuhteen päättymisen jälkeen TE-keskuksen päätöksellä 5kk karenssissa.


Kun palkkapäivä koittaa, Pertsa huomaakin yllätyksekseen, ettei edes sitä luvattua peruspalkkaa makseta, koska sopimusklausaalin §HV-ITE mukaan Pertsan olisi peruspalkan saadakseen pitänyt myydä vähintään 15 Prinsessa-lehteä päivässä.

Nyt Pertsa on siis tienannut työstään nolla euroa (0€) kuukaudessa. Persnettoa on syntynyt jo 1700 euroa. Mutta ei tässä vielä kaikki! (luetaan Ostos-TV:n mainosäänellä) : OY Riistomyynti AB sijaitsee sadan kilometrin päässä Pertsan asunnosta, kätevästi 1,5h matkan päässä suuntaansa. Hän on ajellut tuon matkan edestakaisin 22 työpäivän ajan vanhalla Saabillaan, joka hörppii menovettä 8,5 litraa sadalla. Hän on pistänyt polttoaineeseen omasta pussistaan 17 x 22 x 1,40€, eli hän on tukenut kansantaloutta osaltaan noin 520 eurolla ostamalla kevyesti verotettua bensiiniä.

Pertsa on siis piristänyt henkilökohtaista talouttaan noin miinus 2200€:lla kuukaudessa. Samainen miinusmerkkinen tulos menee kiertoon myös alueen kauppiaiden ja palvelujen keskuuteen, sillä Pertsa ei osta enää mitään. Parturit ja kyläkauppiaat ymmärtävät yskän ja laittavat Pertsan ja kohtalotoverien ostohaluttomuuden seurauksena lapun luukulle ja liittyvät jonon jatkoksi.

Pertsa käy aikansa kuluksi sosiaalihuollossa toteamassa, että koska hänellä on oma asunto, ei hän tarvitse 5kk karenssinsa aikana minkäänlaista toimeentuloa. Pertsa poistuu paikalta antaen sosiaalitoimen työntekijälle välitöntä verbaalista palautetta, joka muistuttaa sisällöltään tomitusjohtajan kanssa käytyä keskustelua.

Mikäpä sitten eteen? Ratkaisukeskeisenä miehenä Pertsa ostaa viinaa lääkkeeksi ja laittaa laskupinon leivinuunin sytykkeeksi. Muutaman kuukauden sisällä uuniin menee myös se infolippu Nordealta, jossa mainitaan että talo pakkohuutokaupataan lainanmaksun häiriöiden johdosta, ja pian Pertsa pääsee muuttamaan isotöisestä omakotitalosta hyvinhoidettuun kaupungin vuokralähiöön. Lähiössä Pertsa hoitaa työkykyään kuntoon paikallisessa baarissa, jossa hän vetää entisen parturin ja entisen kyläkauppiaan kanssa juopotellessaan sileäksi kaikki ne rahat ja säästöt mitä omakotiasumisen jäljiltä tilien nurkissa vielä pyörii. Nyt Pertsa kelpaa sosiaalitoimen autettavaksi, onhan hän jo rahaton, vailla omaisuutta, ja hänellä on jo orastava päihdeongelmakin.

Arbeit macht frei.

Nyt havaitaan, että Pertsahan tarvitsee kuntoutusta. Hänelle aukenee mahdollisuus lähteä kuntouttavaan työtoimintaan 9€ päiväkorvauksella, tai kenties antamaan osaamisestaan työnäytettä, joka tarkoittaa kuten ylempää muistamme selkokielisesti mahdollisuutta työskennellä 3-4 kuukautta ilman palkkaa, työsuhdetta, ja terveydenhuoltoa. Ja siis myös vailla mahdollisuutta saada koskaan työstä palkkaa, jos kerran ilmaiseksikin voidaan työtä teettää. Arvatkaapa mihin tarinamme Pertsa laitetaan antamaan työnäytettään ilmaiseksi? Tietysti siihen samaan puhelinmyyntifirmaan. Tällä kertaa ihan rehellisesti ilman ympäripyöreää lupaustakaan palkasta, ihan ilmaiseksi, vaikkapa 4kk ajaksi kerrallaan. Ja jos sattuu työtapaturma ja Pertsa ajaa katsastamattoman autonsa työmatkalla rotkoon, se on duunarin ihan oma voivoi.


Kaukaa haettu stoori, kenties, mutta jatkossa ihan mahdollista - jos siis ministeritason ehdotukset ottavat tuulta purjeeseen.

Käsi sydämelle : kenen mielestä tässä skenaariossa on yhtään mitään järkeä?

-Pastori-

Reipasta leirielämää

Ajatelkaa millaista olisi elää totalitäärisessä valtiossa, jossa kansalaisilla ei ole juuri minkäänlaisia oikeuksia. Kaikki palvelisivat vain johtajaa ja tämän tovereita, tuota pientä eliittiä jolla on kaikki valta sekä varallisuus takanaan.

Kansalaisten tehtävänä olisi vain totella ja tehdä työtä pakon edessä, vailla mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteensa. Hallinta tapahtuisi pelon, disinformaation ja pakottamisen keinoin. Tälläisissa olosuhteissa eletään Pohjois-Koreassa. Tätä maata kutsutaan diktatuuriksi, ja ihmisoikeudet ovat tunnetusti tällaisissa valtioissa vähän reilummin hakoteillä.






Onneksi meillä täällä pohjoisen lintukodosssa on toisenlaista. Ihmisillä on vapaus päättää omista asioistaan eikä täällä teetetä pakon edessä palkattomia töitä. Kaikenmaailman työnäytteet ja kuntouttavat työtoiminnat eli palkattomat pakkotyöt eivät onneksi ole meillä todellisuutta.

Meillä lupaukset pidetään, eikä kansalaisia kusta silmään, vaan vallalla on reilu peli ja suoraselkäisyys. Yhteisessä veneessä on helvetin hienoa seilata.

Meillä demokratiassa rehellisillä vaaleilla valitut edustajat ajavat koko kansakunnan etua eivätkä pelaa epärehellisesti omaan pussiin. Valtion varoja ei kadoteta Panamalaisiin veroparatiiseihin, eikä täällä harrasteta hyvävelikerhoilua kansalaisten selän takana.

Eihän demokratiassa voitaisikaan toimia siten, että rikkain 1% omistaa 90% kaikesta varallisuudesta - sehän olisi kuin kurkistaisi suoraan diktaattorin pankkiholviin. Meillä demokratiassahan koko homma perustuu yhteiseen hyvinvointiin ja me-henkeen, tsemppiin ja suomalaiseen sisuun. Meillä ei voitaisi ajatellakaan, että joku laittaisi vaikkapa verorahansa hyvin suunniteltuun tytäryhtiöön ja jättäisi yhteiskunnan pyörittämisen muiden maksettavaksi. Talvisodan henki pitää huolen siitä, että kavereille ei jätetä. Eikun siis kaveria. Ei jätetä.

Vain diktatuurissa aivopestäisiin kansalaisia hokemalla yhä uudestaan ja uudestaan mantraa sohvalla loisivista työttömistä ja vapaamatkustajista, ja lietsottaisiin ajattelumallia, jonka mukaan Arbeit Macht Frei ja pakkotyö ja orjuus on ihan oikein ja kohtuullista. Demokratiassahan ei orjuutta tunneta.

Demokratiassa ei myöskään ole painetta valehteluun, koska meillä pelataan avoimilla korteilla. Kenenkään kätketyssä agendassa ei varmasti ole ajatusta ilmaisen työvoimareservin varustamisesta yrityskäyttöön lainsäädäntöä muuttamalla. Mitään kabinettiratkaisuja ei tehdä kansalaisten silmien tavoittamattomissa vaan kaikki perustuu rehellisyyteen.

Niin ja tietysti puhtaaseen matematiikkaan, jossa luku 90% voi ihan yhtä hyvin olla 10% (Stubbin funktio), jossa velkakello voi tikittää miljoonan tai puoli miljoonaa tunnissa (Sipilän vakio), jossa jonkin suureen (rahoitus) vähentäminen voikin tietyissä olosuhteissa tarkoittaa kyseisen suureen eksponentaalista lisäämistä (esim. houreet #koulutuslupauksista ja koulutukseen panostamisesta).

Meillä tehdään ahkerasti ja otsa hiessä työtä yhteisen hyvän eteen, mitä isot edessä, sitä pienet perässä. On hienoa seurata kuinka valitsemamme johtajat näyttävät jatkuvasti esimerkillään miten tärkeää on yhdessä ohjata sitä kuuluisaa samaa venettä kohti kaukaista rantaa, varsinkin silloin kun se pohja vuotaa. Rannalla voidaan toki vaihtaa huvijahtiin, kun akuutein tilanne on ohi, mutta yhdessä tekeminen on silti todella tärkeää - sillä jos kaikki ajattelisivat vain omaa etuaan, olisi rikastuminen melko vaikeaa, ja venettä olisi työlästä soutaa yksin.

Nyt yhteen hiileen puhaltelemaan, reipas leirielämä virkistää ja kuntouttaa. Työ itsessäänhän on palkkio, raha-asiat kannattaa jättää suosiolla Nalleille ja muille metsäneläimille jotka ymmärtävät rahan päälle toisin kuin muut tallaajat jotka ovatkin kuulemma 90-prosenttisesti idiootteja (Emme uskoaksemme käytä tässä Stubbin prosentteja).

Olkaamme ylpeinä suomalaisia, sillä meillä demokratia todella toimii.

-Pastori-