Raamatulla päähän

Viime aikoina on mediassa ollut paljon debattia niinkutsutusta kristillisestä arvomaailmasta. Syvimmät kuohunnat on aiheuttanut kiista siitä, pitäisikö samaa sukupuolta olevilla ihmisillä, jotka elävät keskenään, olla samat oikeudet kuin eri sukupuolta olevillakin. Näin äkkiä ajatellen voisi ajatella, että jos kerran elämme länsimaisessa demokratiassa jonka perusarvoihin kuuluu tasa-arvo, vastaus olisi itsestään selvä. Näin ei kuitenkaan ole.

"Kristilliset arvot" on siinä mielessä mielenkiintoinen käsite, että se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Kristillisten arvojen taakse perustuva syrjintä on ihan okei, kun taas kaikenlaista muuta syrjintää pidetään nykyisin epäsuotuistana asiana. Jos autofirman toimitusjohtaja puhuu naisista väärällä tavalla, häntä pidetään ääliönä ja hän saa lähteä, ettei firman imago kärsisi. Kirkon imagosta kertoo kaiken oleellisen se, että kristillisten kansanedustaja on tv-haastattelussa sitä mieltä, että syrjinnän kieltävä lakimuutos tuo kirkolle "paineita".


Kristilliset arvot ja niihin vetoaminen ihmisiä eriarvoistettaessa ei ole uusi ilmiö. Ihmisiä on poltettu roviolla väärien mielipiteiden, väärän hiustenvärin, väärän seksuaalimoraalin ja väärien ajatusten takia ihan täällä Suomessakin, tosin ihan näin äärimmäisiä opetusmetodeja ei kirkko meilläkään nykypäivänä suosi.


Uskonnollisen ahdasmielisyyden takia kuolee ihmisiä ympäri maailmaa. Iranissa on vielä 2000-luvulla tapana tuomita aviorikoksen tehneitä naisia kuolemaan kivittämällä heidät hengiltä. Joku tässä tietysti ihan asiallisesti saattaisi huomauttaa, että siellä päin maailmaa on eri uskonto. Syrjinnän mekanismi on kuitenkin täysin sama : kirkko katsoo asiakseen puuttua siihen, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan, ja haluaa aiheuttaa negatiivisia julkisia seuraamuksia.

Asennevamma tarttuu - meilläkin päin maailmaa heitellään kyynelkaasua Pride-paraatissa marssivien ihmisten silmille. Kannattaa muistaa, että vääränlaisiksi koettujen ihmisten kaasuttamisella on pitkät ja synkät historialliset perinteet.




Minullekin tulee jostain syystä Kirkonseutu-niminen lehti kotiin kannettuna. En ole moista läpyskää tilannut, mutta ilmeisesti kirkko harrastaa Lidlin ja S-Marketin tavoin eräänlaista katealuemainontaa : Viikon erikoistarjous, saarna ilmaiseksi ja tilkka viiniä päälle, kotimatkalla broilerin rintafilee S-kaupasta 5,99 kilo?

Tavallisesti tämä aatteellinen julkaisu menee kissanhiekka-astian pohjamateriaaliksi ilman perinpohjaista tutustumista, mutta innostuin lukemaan sen läpi nyt kun kirkon imagoasiat ovat loistaneet kirkkaina lööpeissä.


Julkaisun mukaan kirkko järjestää mm. kursseja terveestä seksuaalisuudesta evankelisessa opistossa. (Perheniemen evankelisen opiston kurssit: "Terve seksuaalisuus")

Tarkoituksena on ilmeisesti poistaa orastavat homoseksuaaliset tai muut kierot taipumukset mätkimällä ns. "raamatulla päähän" kursseille osallistuvia ihmisparkoja.

Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että kirkon palkkalistoilla on tälläkin hetkellä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittuja työntekijöitä. IL julkaisi elokuun lopussa uutisen, jossa perheellinen, helluntaina herännyt pappismies oli käyttänyt hyväksi 15-vuotiasta tyttöä, ja saa tästä huolimatta jatkaa virkaansa keski-suomessa koska on tehnyt parannuksen.

Avioliiton ulkopuolinen lasten paneminen on siis kirkon virallisen kannan mukaan ihan okei, mutta kahden aikuisen naisen tai miehen rakkausavioliitto on perverssiä toimintaa?

Hyi helvetti. Ja tätä opetetaan peruskoululaisille valtion rahoilla?

Lisäys 14.10:
http://areena.yle.fi/video/1354542

-Tässä videossa keskustellaan kirkon suhteesta homoihin ja avioliittoon. Mielipidekilpailussa kunnostautuvat mm. Päivi Räsänen (kd) sekä Pentti Oinonen (ps). Jos haluatte äänestää eduskuntavaaleissa ahdasmielisyyden ja kapeakatseisuuden puolesta, kehotan laittamaan nämä nimet muistiin.



-Pastori-

Tiskaustieteen Tohtorit

Mitä tulee kun yhdistetään synkkä messuaminen työvoimapulasta käsitteeseen nimeltä koulutusinflaatio ja lisätään mausteeksi soppaan Jutta Urpilainen, maahanmuutto, globaali taantuma, sekä noin pari-kolmesataatuhatta työtöntä ? Todennäköisesti melkoista tuubaa. Tästä lähtee.


Riemastutin itseäni keittämällä kupin kahvia ja etsimällä Töitä.

Töillähän tarkoitetaan alkuperäisen tarkoituksen mukaan sellaista vastikkeellista toimintaa, joka "tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä". Työn alkuperäinen merkitys ei siis täysin vastaa nykyistä markkinatilannetta (helppoheikit rekrytoivat ihmisiä töihin puhumalla viiden tonnin provikoista todellisen palkan ollessa kymmenesosan tästä, kunnes ovi käy ja seuraava piruparka voidaan ottaa sisään höynäytettäväksi).

Kaikesta huolimatta töitä on siis periaatteessa tarjolla. Käytännössä tilanne ei näytäkään sitten niin aurinkoiselta.

Todellisuudessa tilanne näyttää tältä (Ilmotus mol.fi:ssä 26.10.09) :

Astianpesijä, Extremely Nice Job Oy, Lahti

Extremely Nice Job Oy, tuttavallisemmin Enjoy hakee astianpesijää Lahdessa toimivaan elämysruokaravintolaan.

Toivomme sinulta ravintola-alan koulutusta sekä hygieniapassia.



Jos jumalauta ja muut kakkosneloset sentään ASTIANPESUUN tarvitaan ammattitutkinto ja lisäkoulutus, mitä toivoa on enää löytää töitä, jos -

a) olet kapean alan erikoisosaaja joka on saanut potkut (esim. paperiprosessin hoitaja)
b) olet vailla ammattitutkintoa tai työhistoriasi on pätkätöiden sillisalaattia
c) taitosi ovat muutoin vanhentuneet tai vaillinaiset (kaikki yli 2v sitten koulunsa lopettaneet)
d) olet yli 40-vuotias
e) kaikki edelliset ?

Parasta E-ryhmää edustavat Suomeen Afrikan sotakentiltä muuttavat pakolaiset jotka ovat edellämainittujen lisäksi vielä luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomia. Heillä ei olisi edes nousukauden aikana realistisia mahdollisuuksia päästä minkäänlaisiin töihin, saati sitten nyt kun markkinatalouden apokalypsia tungetaan joka kotiin tv:stä, radiosta ja lehdistöstä.

Ymmärrän kyllä, että kun työmarkkinoilla on epätoivoinen tilanne, ns. myyjän markkinat, haluaa yrittäjistö ottaa kermat päältä, ja rekrytoida mahdollisimman päteviä henkilöitä yritykseensä töihin. Mutta tarvitaanko ojankaivuuseen, paskan lapioimiseen, betonisäkkien kantamiseen, tai vaikka hampurilaisten paistamiseen ihan aikuisten oikeasti joku kusen polttama diplomi - eikö oikeasti ole tärkeämpää, että ihmisellä on halu tehdä Töitä elantonsa eteen sen sijaan että hän makaa sossun rahoilla kotona odottelemassa että se kukkasommittelun erikoisohjaajan paikka Utsjoella tulee hakuun?



Jutta Urpilainen on poliitikko. Hän johtaa puoluetta nimeltä SDP joka on ihmisten asialla. SDP:n kotisivuilla mainitaan että "sossuille" on tärkeää työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus. Katsos pirua, tämähän kuulostaa hienolta.

Työnteon ja oikeudenmukaisuuden käsitteistä kertoo omaa kieltänsä Jurpilaisen taannoin suustaan päästämä sammakko, jonka kantava ajatus on se, että kaikki alle kolme tonnia kuussa tienaavat ovat Suomessa köyhiä. Työntekoon SDP haluaa kannustaa laskemalla veroja. Verohelpotuksen tuntuvin vaikutus on kuitenkin juuri siellä, missä rahaa on ennestäänkin liikaa.

Koska kaikki ovat köyhiä, SDP:llä on paljon alamaisia, jotka tarvitsevat sossuämmiä päätään silittämään - voi teitä pikku mussukoita, kun teilä ei ole edes raukoilla rahaa. Työllisyyden parantamiseksi voitaiisin kehitellä esim. nopeasti oikeaa ammattitaitoa kartuttavaa koulutusjärjestelmää (muurariksi 6 kuukaudessa oppisopimuksella valtion tuella) eikä mitään siivoushygieenikon teorian pitkää oppimäärää yliopistossa á 6 vuotta (poissa silmistä, poissa tilastoista).

SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson sen sijaan haluaa poliittiseen kenttään aktiivisempaa keskustelua maahanmuutosta. Hän on huolestunut siitä, kuinka heikko tietämys kentällä on "maahanmuuton haasteista".

Luulisi, että nykytilanteessa haasteita olisi ihan riittämiin kotimaan kentälläkin, ilman että tarvitsee ryhtyä huolehtimaan muidenkin maiden heikommista sen rauhan ja solidaarisuuden kustannuksella.


Vai onko SDP:n herrasväen kuten muidenkin eliittikansalaisten mielestä tarkoituksenmukaista, että meillä on reservissä muutama satatuhatta köyhää, joita voi pompottaa, kurssittaa, alistaa ja pakottaa töihin aina tarvittaessa? Mariakin on yksityisyrittäjä. Hän on varmasti ajatellut näitä asioita myös yrittäjyyden näkökulmasta. Missä on kontrolloitua epätoivoa, siellä on halpaa työvoimaa. Jos tässä ajatusketjussa on rahtunenkin totuutta, ei kannata enää ihmetellä minkä takia tavallisia kansalaisia ei enää juuri äänestäminen kiinnosta.

Olin taannoin ruotsinlaivalla soittohommissa. Kun laiva saapui satamaan, alkoi keltapaitaisten siivoojien joukkoinvaasio. Siivoojien haasteellisena tehtävänä oli siivota risteilymatkustajien jäljet tunnin satamassaolon aikana. Keltapaidoista noin 90 prosenttia oli maahanmuuttajia, ja loput nuoria pätkätyöllistettyjä naisia.

Tässä siis tulevaisuus pähkinänkuoressa - eliitti syö rapuaamiaisia ja köyhät kusiaiset korjaavat jäljet?



-Pastori-

Korpikansa lomailee, osa 2.

Lunta sataa ja kaikkia vituttaa. On kylmää ja pimeää. Helpotusta tähän haetaan olemalla mahdollisimman juroja ja töykeitä, sekä tilaisuuden tullen myös ilkeitä kanssaihmisille. Änkyröidään oikein porukalla. Ollaan kateellisia ja kytätään toisten tekemisiä. Kasvatetaan kakarat olemaan hiljaa ja naama norsunvitulla. Huudetaan niille jos ne nauravat ja melskaavat liian kovaa. Jeesustellaan samalla kuinka huonosti kasvatettuja ne naapurin ipanat ovat. Ovat ihan hunningolla kun nehän on ne naapurin Lahtisetkin aina töissä. Ollaan samalla kuitenkin hieman kateellisia kun niillä on parempi auto. Onneksi on hiihtoloma, niin voidaan näyttää niille. Meidän loma onkin kalliimpi kuin teidän loma.


Ulkomaille mennään ihmettelemään paikallista elämää jota sitten analysoidaan possujuhlissa kusenkeltainen hihaton t-paita ja salihousut päällä ja valkoiset sukat sandaaleista vilkkuen. Ovat ne erikoisia nuo etelämaalaiset. Mitähän nekin meistä ajattelevat. Tarjoilija, lisää Sangriaa. Rahaa löytyy kyllä, meidän Jussi on Insinööri. Krasias ja porffavor. Tullaan humalaan ja vittuillaan paikallisille. Sitten aletaan tunteelliseksi ja puhutaan karvas kyynel silmäkulmassa Suomen maailmanmestaruudesta -95. Nykyäänhän kaikki on ihan paskaa, on lamakin ja niitä irtisanomisia. Onneksi tuli tämä aurinkomatka varattua jo vuosi etukäteen täydellä hinnalla.


Viikon ryyppyputken jälkeen lähdetään hyvin levänneenä kohti armasta kotimaata. Terminaalissa järjestäydytään parijonoon eikä uskalleta menemään viereen aukeavalle uudelle Finnairin lähtöselvitykselle, ennekuin paikallinen viranomainen nimenomaan käskee. Näinhän Kekkosen aikaankin toimittiin. Murjotetaan apeana, kun kotona on kuitenkin taas kylmää ja pitää taas maanantaina sitä pomonkin naamaa katsella.

Lennolla on vielä mahdollisuus vetää läskit. Saa sitten taas sukulaisetkin hävetä silmät päästään kun meidän Erkki mölyää kännissä omisavansa koko Euroopan, kun on ollut jo kolme kertaa Kanarialla neljän tähden hotellissa. Keihäsmatka katkeaa kotimaisen poliisin lämpimään syleilyyn kun juopunut sekatyömies taltutetaan ja heitetään maijan perälle selviämään. Mörkö se lähti piiriin, tinttan-tanttan-tallallei.


Sitten koittaakin taas armas arki. Pistetään harmaata villapaitaa päälle, huudetaan auton ratissa tuulilasi syljestä märkänä kun kukaan ei osaa ajaa. Kahvitunnilla syödään pari Rennietä ja huuhdotaan ne alas viidennellä kahvikupillisella. Työkaverit hymyilevät hainhymyä kun ovat kateellisia ulkomaan matkasta. Voidaan taas palata normaaliin päiväjärjestykseen ja puurtaa duunissa niska limassa. Kyräillään kun se naapuriloossin pyrkyri saa persettä nuolemalla ylennyksen, vaikka oma tärkeä työpanos jää epäreiluilta pomoilta huomaamatta. Työ vituttaa enemmän kuin koskaan, mutta sitä tehdään ihan piruuttaan mahdollisimman paljon, etteivät sitten pääse sanomaan että tuokin on laiska työnvieroksuja. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.


Kotona viedään haluttomasti roskat ulos, kun puoliso huutaa pää punaisena sanoneensa asiasta jo kymmenen kertaa. Kirjoitetaan samalla pari lappua ja viedään ne rappukäytävän seinään. Aiheena on autojen pysäköinti yhdellä ainoalla, tietyllä ja oikealla tavalla - tästä lipsuminen johtaa edesvastuuseen. Katsellaan digiboksin kautta kympin uutiset paskalla kuvanlaadulla ja huudetaan kakaroille. Haetaan kaljaa jääkaapista ja kirjoitetaan pari kiukkuista tekstiviestiä paikallislehden yleisönosastoon tai vaihtoehtoisesti haukutaan maahanmuuttajia tai Halla-ahoa Suomi24:n keskustelupalstalla. Viikonloppuna vedetään Pertsan kanssa läskit kun kaikki on ihan paskaa - on tätä lamaa ja niitä irtisanomisia.


Normaaliin elämänrytmiin palataan nopeasti ja aletaan haaveilla kesälomasta. Pilvilinnaa tietty varjostaa se tieto, että anopin perkelekin tulee varmasti sinne kylään loisimaan uuden ääliömiehensä kanssa ja odottava risusavottakin varmaan vie kaikki aurinkoiset päivät - jos sellaisia edes kesällä tulee. Sitä pirunpeltoon väkisin raivattua kasvimaatakin pitäisi hoitaa. Siinä voi sitten saada noidannuolen kuokka kädessä tai lämpöhalvauksen repiessään puunrunkoja korvessa naama irveessä. Mutta onhan tässä sentään vielä pitkä ja vittumainen talvi edessä ennen tätäkin riemua. Tulisi jo vappu niin voisi paheksua kuinka ihmiset ryyppäävät liikaa ja naureskelevat tyhjää serpentiinit päässä.


Että näin.


Lukekaapa joskus piruuttanne Metrosta tai jostakin paikallisesta sanomalehdestä yleisönosastokirjoituksia, ja laskekaa montako niistä on sisällöltään negatiivisia suhteessa positiivisiin. Sen jälkeen voi jokainen mennä peilin eteen miettimään minkälaista fiilistä levittää ympärilleen.

Jos tämän takkupäisen junttikansan henkiselle pahoinvoinnille halutaan tehdä jotakin, pitää aloittaa läheltä. Sanoa kaverille kättä päivää, katson silmiin ja todeta: Moi, mukava nähdä sua.
Sitten voi kertoa jonkin hyvän tai hauskan tapahtuman, ennen kuin lähdetään haukkumaan työnantajaa tai muita vastaavia. Eräs psykologi totesi nimittäin kirjassaan, että elämä tuntuu mielekkäältä jos ihmisen tunteista ja ajatuksista kaksi kolmasosaa on positiivisia ja yksi kolmasosa negatiivisia.


Toki tästäkin voi tietysti ajatella : Tekopyhää Jeesustelua. Mikähän toikin luulee olevansa?
Sic transit gloria mundi.



-Pastori-

Kieltoja ja Jeesustelua

Viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Kädet tärisevät, katse kohdistuu taivaisiin, kello tikittää seinällä ahdistavasti. Vielä vähän aikaa.

Tipattoman tammikuun loppuun saakka tarpovat voivat vielä tsempata ja pitää lupauksensa. Ajatus on kaunis, mutta tekopyhä.

Yleensä tipatonta tammikuuta seuraa onnistuneesti Huureteinen Helmikuu, Maltainen Maaliskuu, Humalainen Huhtikuu sekä Tolkuton Toukokuu. Kesä meneekin siihen perään sitten ihan lähinnä ryypätessä.


Ihmisellä on jännittävä sisäänrakennettu psyykkinen mekanismi, joka legitimoi normaalin perustörttöilyn sillä, että ihminen pysty olemaan törttöilystä vähän aikaa erossa - kun en nyt juuri typerehdi, olen parempi ihminen. Tätä todellisuuden väistelyä tämä tipattoman kanssa puuhaaminenkin pääasiassa on. Tosiasiassa olisi vähemmän haitallista dokata vaikka koko tammikuu yhteen yöhön ja olla sitten tipattomalla loppuvuosi.



Kopotellaanpa ontuvaa aasinsiltaa pitkin käsittelemään tekopyhyyttä sinäänsä.


Samaa itsensäpyhittämiskaavaa noudattaa myös niinkutsuttu Jeesustelu, jossa ihmiset tarttuvat johonkin päivänpolttavaan asiaan ja demonisoivat sen voidakseen olla väkevästi jostain asiasta samaa mieltä kuin kaikki muutkin. Kuten nyt vaikkapa tämä taannoin riehunut keskustelu käsiaseiden täyskiellosta.


On toki traagista, että maailmassa on psyykkisesti epävakaita yksilöitä, jotka tekevät pahoja asioita. Jostain syystä Ihmiset - tuo joukko vaarallisia panikoivia eläimiä - tuntuvat kuitenkin ajattelevan, että jos kaikki epävakaat yksilöt voidaan jotenkin kategorioida ja eristää, mitään pahaa ei enää koskaan tule tapahtumaan.

Valitettavasti tämä ei perustu todellisuuteen, vaan valheelliseen kuvitelmaan siitä, että kun sinnikkäästi touhutaan ja kielletään, asiat tulevat olemaan tulevaisuudessa hienosti. Kuten tipattomassa tammikuussakin, tässäkin oleellista tuntuu olevan se, että kun vähän aikaa puuhastellaan oikein kovasti, voidaan sitten taas loppuvuosi elellä ihan rauhassa kun on ensin oikein todistetusti pistetty tuulemaan.



Viime aikoina lehdistä on voinut lukea toinen toistaan kaameampia tarinoita ihmisistä jolla on lähtenyt ison pyörän hihna luistamaan. Yksi yläpäästään sairastunut hyökkäsi päiväkotiin puukko kädessä ja lahtasi lapsia ja hoitajia, toinen pätki samuraimiekalla kaverinsa, kolmas käytti pesäpallomailaa raakaan väkivaltaan ja niin edelleen.



Kuten arvata saattaa, keskustelufoorumit - nuo kansan syvien rivien älykkyysosamäärien järkähtämättömät mittarit - on nyt valjastettu helvetilliseen huutoon ja poruun jonka kohteena on puukkojen ja miekkojen kieltäminen. Ihmetellään avoimesti miten on mahdollista, että kuka tahansa voi ostaa veitsiä ja miekkoja ilman mitään lupia.

Jeesustelussa oleellisinta ei olekaan järjenkäyttö, vaan tunteisiin vetoava huolestunut hysteria. Oli kyse sitten metsästysaseista, ydinvoimasta tai lapsista, Jeesustelija käy hyökkäykseen totuuden miekka ja hyveen kilpi aseinaan - unohtaen samalla housut nilkkoihin ja järjen narikkaan.


Kaikki mahdollinen voidaan toki kieltää. Eri asia on sitten se, onko siinä mitään järkeä. Järjettömimmät keskustelupalstoilla vastaan tulevat ehdotukset ovat typeryydessään häkellyttäviä : "Kuka muka tarvitsee puukkoja kotona, kun leivän ja kinkun voi ostaa valmiiksi siivutettuna?"

Vetää hiljaiseksi.

Kun yrität kertoa Jeesustelijalle, että ihmisen maalaisjärkeen pitää voida luottaa, että esim. veitsiä voi käyttää askarteluun, hän luo sinuun säälivän katseen ja repii esiin argumentin tyyliin :

"Susta on siis ihan okei, jos samuraimiekkoja myydään koululaisille?".

Tässä vaiheessa argumentointi on jo niin pahasti perseellään että keskutelu menettää merkityksensä. Sama toistuu missä tahansa tunteisiin vetoavassa kontekstissa, vaikkapa tässä parin vuoden takaisessa seksin ostokieltoasiassa. Jos kritisoit häärääjää, olet vähintäänkin parittaja ja seksiaddikti joka haluaa riistää naisparkoja.

Kun vouhotus saavuttaa infernaaliset mittasuhteet, pistää järkikulta hatun päähän ja lähtee ovesta ulos.


Tarvitsemme selkeästi lisää kieltoja ja määräyksiä. Uusi kieltolaki tänne ja heti. Tässä alustava kieltolista jolla turvataan meidän kaikkien hyvinvointi :


Puukotus? Kielletään kaikki teräaseet.
Pahoinpitely pesismailalla? Kielletään urheilu.
Kolari? Romutetaan kaikki autot.
Tappelu? Julistetaan ulkonaliikkumiskielto.
Väkivaltaisia kakaroita? Kielletään tv, musiikki ja pelit.
Poliisin virkavirhe ampuma-aseasiassa? Lopetetaan poliisilaitos.
Talousrikos? Kriminalisoidaan yrittäjyys.
Saatananpalvojien tekemä murha? Kielletään kaikki uskonnot.

Siitä se lähtee. Lisää ehdotuksia otetaan vastaan. Jos oikein kovasti yritetään, saadaan elämästä Suomessa varmasti vielä monin verroin hankalampaa.


Siinä on sitten otollista kasvualustaa seuraaville häiriintyneille.



-Pastori-