Rakkaudesta lajiin

Selkokieliset uutiset / Ilta-Sanomat 13.4.2016

Tapahtuipa kerran Arkadianmäellä :

Ilmastointilaitteen leppoisa surina loi ympärilleen unettavan ja leppoisan ilmapiirin. Hyvänmakuisen pihvin nimikaima herra Lindström istui näyttöpäätteen ääressä silmien lumpsahdellessa puoliväkisin kiinni. Raskas päivä oli alkanut jo toista tuntia sitten verorahoilla maksetulla taksimatkalla työhuoneeseen. Onneksi kohtuuhintainen torkkupeitto lämmitti mukavasti jalkoja, sillä sisälämpötila oli talkoohengessä ja säästösyistä asetettu vain 22 asteeseen.

Sitten se tuli : unen ja valveen rajamailla, kuten mullistavilla ideoilla on tapana. Innovaatio, tuo kultareunuksin koristeltu sana, tuo Suomen pelastaja ja höpökonsulttien märkä päiväuni. Ajatus alkoi itää pihvimiehen väsyneissä aivosoluissa.

Äkisti kaikki kirkastui. Jartsan ruumis jähmettyi ajovaloihin joutuneen peuran lailla, ajatuksen tuoma tunnekuohahdus vavisutti miehen hentoa ministerinruumista kuin pyörremyrsky. Sieltä se lähti kuin Sirkesalo rantatuolista, aivojen syvimmistä syövereistä, pelastus, aamen ja hallelujah, kaikki samassa shokkipaketissa.

Harvakseen pesty kahvimuki, jossa luki humorisisesti "Herättäkää minut kun työpäivä on lopussa" tippui Jartsan tärisevistä käsistä ja hajosi tuhansiksi siruiksi kovalle kivilattialle.

Miehen vapiseva ääni alkoi huutaa pikku hiljaa voimistuen:
"HEI! HEI! Kaikki tänne! NYT MÄ KEKSIN!"

Muutama väsynyt silmäpari alkoi tarkentaa fokustaan ministerin nyt jo innosta punaisena raivoavaan naamatauluun.

Hetki, jona kaikki oli selvää.

"LAITETAAN KAIKKI JOTKA HALUAA ILMAISEKSI TÖIHIN!!!"

Kului pitkä hetki ja lukuisat silmämunat tuijottivat ministeriä pitkään.

Oivalluksen valo alkoi syttyä hiljakseen silmäätekevien lasittuneisiin katseisiin. Pupillit laajenivat, hengitys nopeutui. Ei jumalauta. Siinä se on, se mitä on haettu jo pitkään. Lopullinen oivallus. Mikä järjen juoksu, mikä finesse, mikä tyylitaju, ei olisi jumalavita maaseutupuolueen miehestä uskonut!

Työkoneiden pasianssit vaihtuivat yksi toisensa jälkeen ruudunsäästäjiin. Golf-aplodit alkoivat ensin hajanaisina, sitten suorastaan raikuvina puolityhjässä työhuoneessa. Meteli oli, jos nyt ei varsin korviahuumaava, niin ainakin melko kova ottaen huomioon kuinka vähän väkeä tälle eduskunta-nimiselle työmaalle nykyään raahautui.

Eipä aikaakaan, kun oli jo työryhmää ja mietintöä työn alla ja jumalaton tohina. Painokoneet pysähtyivät ja etusivut menivät uusiksi, kun tämän jumalaisen johdatuksen saneleman vision tuoksu saavutti lehdistön verikoirien valppaat nenät.

Loppu onkin sitten historiaa.






Sanomattakin on selvää, että tämä idea runnotaan läpi jotensakin näin :

1. Aloitetaan vapaaehtoinen kokeilu TE-keskuksien antaessa tykistötukea.
2. Surulliset kusipäät tarttuvat riemusta kiljuen tilaisuuteen ampua itseään munille , ja skeptikot runnotaan kokeiluun puoliväkisin suostuttelemalla ja uhkailemalla.
3. Idean toimivuutta tsempataan lehdistössä otsikoilla tyyliin : "Työ on parasta sosiaaliturvaa".
4. OY Firma AB sidosryhmineen korjaa potin, ilmaistyöläinen miettii homman mielekkyyttä.
5. Tehdään SITRAn tms. tutkimus, jossa osoitetaan että vautsi, ihan tooosi moni on työllistynyt.
6. Vedotaan teetettyyn tutkimukseen ja päätetään, että kokeilusta tehdään pakollinen.
7. Runnotaan jo esillä olevat lait läpi, jolloin mistään työpaikasta, kokeilusta yms. ei voi enää kieltäytyä millään verukkeella saatikka ilman.
8. Pakotetaan ihmiset käymään ilmaiseksi töissä 3h päivämatkan päässä kotoaan vailla työsuhdetta, palkkaa, sairasvakuutusta, lomaoikeutta, tai päätäntävaltaa omista asioistaan.
9. Todetaan että tulipa tehtyä hyvää työtä ja korotetaan kansanedustajien palkkaa 27%.
10. Siirrytään viettelemään soputtamiseläkepäiviä Cayman-saarille valtion avustusten sekä itse kerättyjen paratiisiomistusten turvin ja nautitaan elämästä .

Ilta-Sanomat 18.4.2016 juttu :
"Työstä kieltäytyminen vaikeutuu - tämä on suurin muutos"

Esillä olevissa työllisyystiukennuksissa on esitetty mm. seuraavaa :

- Mikä tahansa työ tulee ottaa vastaan karenssin uhalla (ammattisuojan tiukentaminen)

- Työtä velvoitetaan ottamaan vastaan 3h päivittäisen matkan takaa omalla autolla

- Vaikka työstä tienaisi vähemmän palkkaa kuin mitä saa työttömyyskorvausta, on se otettava vastaan.







Vähän peruskoulun matematiikkaa, jotta kaikki ymmärtävät kuinka loistavasta ideasta lopulta on kysymys:

Paperikoneenhoitaja Pertsa Lahtinen saa potkut, kun markkinataloudellinen itsesääntely osoittaa, että hänen työpaikkansa kannattaa siirtää Kiinaan. Pertsa havaitsee olevansa työtön, ja kiikuttaa korvaushakemukset konttoriin. Pertsa saa jatkossa palkkansa 3700€ sijaan työttömyyskorvausta, 1700€ kuussa. (Lähde: Ilta-Sanomat, Työttömyyskorvaus: paljonko saisit ansiosidonnaista?)

"Tarjouksenne on äärimmäisen mielenkiintoinen".

Tällä hetkellä voimassaolevalla lainsäädännöllä tilanne on se, että jos Pertsalle tarjotaan töitä vaikkapa 100% provisiopalkkaisena Aku Ankka-kauppiaana, Pertsa todennäköisesti haistattaa yritysriskiä työntekijän niskaan sovittelevalle yrittäjälle ns. pitkät vitut.

Pertsa laskeskelee, että mahdollinen nollan euron (0€) kk-korvaus tehdystä työstä ei ole järjellinen tarjous jos hän kuitenkin saa ihan järjellistä korvausta menetetystä työstään.

Pertsalle ei by the way makseta laiskottelusta, vaan hän saa korvausta menettämästään työstä. Siksi tätä maksumenettelyä kutsutaan työttömyyskorvaukseksi. Pertsa itse sekä hänet työllistänyt yritys on nimittäin maksanut aika mehevän summan työttömyysvakuutusmaksuja juuri siitä syystä, että jos Pertsa joutuu työttömäksi, on hänellä aikaa etsiä uutta korvaavaa työtä vielä jonkinlaisella, kohtuullisella toimeentulolla. Korvaus mahdollistaa sen, että Pertsa säilyttää asuntonsa, autonsa yms. velaksi hankkimansa hyödykkeet sen sijaan että tipahtaisi heti rattailta, ja näin hänellä on myös realistiset edellytykset löytää uusi työ tai uudelleenkouluttautua, koska hänellä on pelivaraa.




Uuden toimintamallin mukaan tilanne saattaa kuitenkin muuttua radikaalisti. Saattaakin käydä jotain tällaista:


Kuvitteellinen opportunisti ja elämäm koululainen Antti Nastaja päättää kavereidensa kanssa ryypyllä ollessaan ryhtyä yrittäjäksi. Hänellä on SWOT-analyysin mukaan vahva tausta koulukiusaamisessa, sekä narsistinen omakuva yhdistettynä maanisdepressiiviseen luonteenlaatuun ja näistä johtuva taipumus liioitella omaa osaamistaan, pitää itseään ylivertaisena muihin nähden, sekä ryhtyä impulsiivisesti työmäärältään järjettömiin projekteihin ilman asiaankuuluvaa ennakkosuunnittelua. Niinpä A.Nastaja tekee luontevan valinnan ja perustaa puhtaalta pöydältä puhelinmyyntifirman, OY Riistomyynti AB:n, ryhtyen samalla itse komealla tittelillä firman tomitusjohtajaksi. Uuden menettelytavan mukaisesti hän päättää rekrytoida firmaansa ihmisiä TE-keskuksen kautta, koska mikä jottei, ilmaista työvoimaa 4kk koeajalla ja kaikki menee nykyisen lainsäädännön silmissä ihan by the book. Eikun töihin.

Hetki, jona tsemppi ja positiivisuus ei enää riittänyt.

Kuinka ollakaan, nyt duunari-Pertsa saakin havaita, että hänen on otettava TE:n tarjoama paskaduuni vastaan tai tulee sanktiota: korvaukset katkaistaan 5kk ajaksi jos hän kieltäytyy tarjotusta työstä. Siksi Pertsa nielee kiukkunsa ja lähtee skeptisyydestään huolimatta kokeilemaan uraa puhelinhäirikkönä.

Käy kuitenkin niin, että Pertsa huomaa ettei tarjottu työ ole oikein häntä varten. Asiakkaat tuntuvat olevan jotenkin ihmeellisen huonotuulisia, eikä kauppakaan oikein käy. Pertsa tajuaa jossain vaiheessa, että hänestä ei vaan ole tähän työhön. Hän marssii kertomaan tämän oivalluksen vuosien tehdastyössä jalostuneella verbaalisella ulosannillaan henkilökohtaisesti toimitusjohtaja A.Nastajalle, ja tämän suullisen käsittelyn seurauksena kummatkin ovat sitä mieltä, että on kaikille parempi että Pertsa lähtee kotiin saman tien.

Koska Pertsa on "irtisanoutunut itse vailla pätevää syytä" uhkaamalla tappaa väkivaltaa käyttämällä pomonaan toimineen nilviäisen, on Pertsa pian työsuhteen päättymisen jälkeen TE-keskuksen päätöksellä 5kk karenssissa.


Kun palkkapäivä koittaa, Pertsa huomaakin yllätyksekseen, ettei edes sitä luvattua peruspalkkaa makseta, koska sopimusklausaalin §HV-ITE mukaan Pertsan olisi peruspalkan saadakseen pitänyt myydä vähintään 15 Prinsessa-lehteä päivässä.

Nyt Pertsa on siis tienannut työstään nolla euroa (0€) kuukaudessa. Persnettoa on syntynyt jo 1700 euroa. Mutta ei tässä vielä kaikki! (luetaan Ostos-TV:n mainosäänellä) : OY Riistomyynti AB sijaitsee sadan kilometrin päässä Pertsan asunnosta, kätevästi 1,5h matkan päässä suuntaansa. Hän on ajellut tuon matkan edestakaisin 22 työpäivän ajan vanhalla Saabillaan, joka hörppii menovettä 8,5 litraa sadalla. Hän on pistänyt polttoaineeseen omasta pussistaan 17 x 22 x 1,40€, eli hän on tukenut kansantaloutta osaltaan noin 520 eurolla ostamalla kevyesti verotettua bensiiniä.

Pertsa on siis piristänyt henkilökohtaista talouttaan noin miinus 2200€:lla kuukaudessa. Samainen miinusmerkkinen tulos menee kiertoon myös alueen kauppiaiden ja palvelujen keskuuteen, sillä Pertsa ei osta enää mitään. Parturit ja kyläkauppiaat ymmärtävät yskän ja laittavat Pertsan ja kohtalotoverien ostohaluttomuuden seurauksena lapun luukulle ja liittyvät jonon jatkoksi.

Pertsa käy aikansa kuluksi sosiaalihuollossa toteamassa, että koska hänellä on oma asunto, ei hän tarvitse 5kk karenssinsa aikana minkäänlaista toimeentuloa. Pertsa poistuu paikalta antaen sosiaalitoimen työntekijälle välitöntä verbaalista palautetta, joka muistuttaa sisällöltään tomitusjohtajan kanssa käytyä keskustelua.

Mikäpä sitten eteen? Ratkaisukeskeisenä miehenä Pertsa ostaa viinaa lääkkeeksi ja laittaa laskupinon leivinuunin sytykkeeksi. Muutaman kuukauden sisällä uuniin menee myös se infolippu Nordealta, jossa mainitaan että talo pakkohuutokaupataan lainanmaksun häiriöiden johdosta, ja pian Pertsa pääsee muuttamaan isotöisestä omakotitalosta hyvinhoidettuun kaupungin vuokralähiöön. Lähiössä Pertsa hoitaa työkykyään kuntoon paikallisessa baarissa, jossa hän vetää entisen parturin ja entisen kyläkauppiaan kanssa juopotellessaan sileäksi kaikki ne rahat ja säästöt mitä omakotiasumisen jäljiltä tilien nurkissa vielä pyörii. Nyt Pertsa kelpaa sosiaalitoimen autettavaksi, onhan hän jo rahaton, vailla omaisuutta, ja hänellä on jo orastava päihdeongelmakin.

Arbeit macht frei.

Nyt havaitaan, että Pertsahan tarvitsee kuntoutusta. Hänelle aukenee mahdollisuus lähteä kuntouttavaan työtoimintaan 9€ päiväkorvauksella, tai kenties antamaan osaamisestaan työnäytettä, joka tarkoittaa kuten ylempää muistamme selkokielisesti mahdollisuutta työskennellä 3-4 kuukautta ilman palkkaa, työsuhdetta, ja terveydenhuoltoa. Ja siis myös vailla mahdollisuutta saada koskaan työstä palkkaa, jos kerran ilmaiseksikin voidaan työtä teettää. Arvatkaapa mihin tarinamme Pertsa laitetaan antamaan työnäytettään ilmaiseksi? Tietysti siihen samaan puhelinmyyntifirmaan. Tällä kertaa ihan rehellisesti ilman ympäripyöreää lupaustakaan palkasta, ihan ilmaiseksi, vaikkapa 4kk ajaksi kerrallaan. Ja jos sattuu työtapaturma ja Pertsa ajaa katsastamattoman autonsa työmatkalla rotkoon, se on duunarin ihan oma voivoi.


Kaukaa haettu stoori, kenties, mutta jatkossa ihan mahdollista - jos siis ministeritason ehdotukset ottavat tuulta purjeeseen.

Käsi sydämelle : kenen mielestä tässä skenaariossa on yhtään mitään järkeä?

-Pastori-

Reipasta leirielämää

Ajatelkaa millaista olisi elää totalitäärisessä valtiossa, jossa kansalaisilla ei ole juuri minkäänlaisia oikeuksia. Kaikki palvelisivat vain johtajaa ja tämän tovereita, tuota pientä eliittiä jolla on kaikki valta sekä varallisuus takanaan.

Kansalaisten tehtävänä olisi vain totella ja tehdä työtä pakon edessä, vailla mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteensa. Hallinta tapahtuisi pelon, disinformaation ja pakottamisen keinoin. Tälläisissa olosuhteissa eletään Pohjois-Koreassa. Tätä maata kutsutaan diktatuuriksi, ja ihmisoikeudet ovat tunnetusti tällaisissa valtioissa vähän reilummin hakoteillä.






Onneksi meillä täällä pohjoisen lintukodosssa on toisenlaista. Ihmisillä on vapaus päättää omista asioistaan eikä täällä teetetä pakon edessä palkattomia töitä. Kaikenmaailman työnäytteet ja kuntouttavat työtoiminnat eli palkattomat pakkotyöt eivät onneksi ole meillä todellisuutta.

Meillä lupaukset pidetään, eikä kansalaisia kusta silmään, vaan vallalla on reilu peli ja suoraselkäisyys. Yhteisessä veneessä on helvetin hienoa seilata.

Meillä demokratiassa rehellisillä vaaleilla valitut edustajat ajavat koko kansakunnan etua eivätkä pelaa epärehellisesti omaan pussiin. Valtion varoja ei kadoteta Panamalaisiin veroparatiiseihin, eikä täällä harrasteta hyvävelikerhoilua kansalaisten selän takana.

Eihän demokratiassa voitaisikaan toimia siten, että rikkain 1% omistaa 90% kaikesta varallisuudesta - sehän olisi kuin kurkistaisi suoraan diktaattorin pankkiholviin. Meillä demokratiassahan koko homma perustuu yhteiseen hyvinvointiin ja me-henkeen, tsemppiin ja suomalaiseen sisuun. Meillä ei voitaisi ajatellakaan, että joku laittaisi vaikkapa verorahansa hyvin suunniteltuun tytäryhtiöön ja jättäisi yhteiskunnan pyörittämisen muiden maksettavaksi. Talvisodan henki pitää huolen siitä, että kavereille ei jätetä. Eikun siis kaveria. Ei jätetä.

Vain diktatuurissa aivopestäisiin kansalaisia hokemalla yhä uudestaan ja uudestaan mantraa sohvalla loisivista työttömistä ja vapaamatkustajista, ja lietsottaisiin ajattelumallia, jonka mukaan Arbeit Macht Frei ja pakkotyö ja orjuus on ihan oikein ja kohtuullista. Demokratiassahan ei orjuutta tunneta.

Demokratiassa ei myöskään ole painetta valehteluun, koska meillä pelataan avoimilla korteilla. Kenenkään kätketyssä agendassa ei varmasti ole ajatusta ilmaisen työvoimareservin varustamisesta yrityskäyttöön lainsäädäntöä muuttamalla. Mitään kabinettiratkaisuja ei tehdä kansalaisten silmien tavoittamattomissa vaan kaikki perustuu rehellisyyteen.

Niin ja tietysti puhtaaseen matematiikkaan, jossa luku 90% voi ihan yhtä hyvin olla 10% (Stubbin funktio), jossa velkakello voi tikittää miljoonan tai puoli miljoonaa tunnissa (Sipilän vakio), jossa jonkin suureen (rahoitus) vähentäminen voikin tietyissä olosuhteissa tarkoittaa kyseisen suureen eksponentaalista lisäämistä (esim. houreet #koulutuslupauksista ja koulutukseen panostamisesta).

Meillä tehdään ahkerasti ja otsa hiessä työtä yhteisen hyvän eteen, mitä isot edessä, sitä pienet perässä. On hienoa seurata kuinka valitsemamme johtajat näyttävät jatkuvasti esimerkillään miten tärkeää on yhdessä ohjata sitä kuuluisaa samaa venettä kohti kaukaista rantaa, varsinkin silloin kun se pohja vuotaa. Rannalla voidaan toki vaihtaa huvijahtiin, kun akuutein tilanne on ohi, mutta yhdessä tekeminen on silti todella tärkeää - sillä jos kaikki ajattelisivat vain omaa etuaan, olisi rikastuminen melko vaikeaa, ja venettä olisi työlästä soutaa yksin.

Nyt yhteen hiileen puhaltelemaan, reipas leirielämä virkistää ja kuntouttaa. Työ itsessäänhän on palkkio, raha-asiat kannattaa jättää suosiolla Nalleille ja muille metsäneläimille jotka ymmärtävät rahan päälle toisin kuin muut tallaajat jotka ovatkin kuulemma 90-prosenttisesti idiootteja (Emme uskoaksemme käytä tässä Stubbin prosentteja).

Olkaamme ylpeinä suomalaisia, sillä meillä demokratia todella toimii.

-Pastori-

Tervetuloa risusavottaan

Uuden talousjärjestelmän oravannahkavarasto odottaa keräämistään.

Olette varmaan huomanneet, että nykypäivänä ollaan kovasti huolissaan siitä miten ihmiset saataisiin töihin. On väläytelty monenlaisia viriilejä ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Risusavotasta on aiemminkin veistellyt ainakin sellutehtaan terävin kynä Teuvo Hakkarainen. Tosin hän taisi ajatella pakolaisia sinne risuja keräämään, mutta ajan trendi on joka puolella se, että työttömien on parempi olla ilmaisissa töissä sen sijaan että makailevat siellä kotisohvalla, en usko että tässä ruvetaan ketään erottelemaan syntyperän perusteella.

Ns. kuntouttavan työtöiminnan nimissä onkin jo perustettu jos jonkinlaista tehdasta tekemään miljoonaluokan bisneksiä, mm. mölkkypelejä ulkomaille ilmaistyön voimin. Niille jotka eivät ole perehtyneet vielä orjatyön riemuihin suosittelen perehtymään erinomaiseen tietopakettiin joka löytyy Juukalaisen kunnanvaltuutetun Sakari Timosen blogista.

Keskeinen ideahan tässä on se, että työttömiä pakotetaan ilmaiseksi tekemään töitä, ja järjestävä "kuntouttava" yritys, yhdistys tai muu höpöfirma kerää voitot talteen. Tämä mekanismi kuntouttaa työttömiä ja parantaa heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Miten, se ei allekirjoittaneen mieleen mahdu, koska jos ilmaista työvoimaa on saatavilla, ei yksikään tervepäinen yrittäjä ota palkollisia riesoikseen.

Siispä : teetetään töitä ilman palkkaa!

Kuvassa ns. puhkeamistaan odottava kupla.

Tämän mullistavan oivalluksen johdosta jopa hallitus on herännyt talviuniltaan, ja keksinyt aivoriihessään että parasta lääkettä työttömyyteen olisi antaa työttömille mahdollisuus (ehkä jopa velvollisuus?) mennä töihin ilman työsuhdetta ja siitä maksettavaa palkkaa. Ajatelkaa, mitä mahdollisuuksia tällainen menettely mahdollistaa yrityksille! Ilmaisia kassatyöntekijöitä, taksikuskeja, siivoojia ja sorvinkääntäjiä pilvin pimein! Suomi nousuun! Panssarimersun takapenkki pitää siivota, kuolaa on joka puolella!

Eikä tässä vielä kaikki : kun mitään velvollisuutta varsinaiseen palkanmaksuun ei ole, ei työssä olevaa työtöntä (mikä paradoksi) tarvitse edes katsella minuuttiakaan pidempään kuin mitä sikaria tupruttelevaa firman johtajaa huvittaa - eikun ukko pihalle ja paremmin motivoitunut orja tilalle. Kyllä vain! Ei koeaikoja, ei sopimuksia, ei mitään muuta kuin tehty työ, ja siitä maksettava sanahelinällä maksettava nollakorvaus, joka puetaan muotoon : "Saat ehkä jotain palkkaa, jos haluamme palkata sinut sitten joskus".

Tällä kierrätysmenetelmällä ratkeaa myös se ikuinen ongelma, että miten 600 000 työtöntä ängetään 100 000 avoimeen työpaikkaan. Ratkaisu on ilmeinen : laitetaan kahden kuukauden välein aina osaamisensa esittelijä (eli orja / ilmaistyöntekijä) pihalle ja otetaan uusi tilalle. Ei enää työttömyyttä!


Tässä parodiassa surullista on ainoastaan se, ettei se ole parodiaa. Tällaisia ehdotellaan ihan tosissaan.


Kulttuurialalla tilanne on ollut tuttu jo pidemmän aikaa. Viime päivinä graafikko Kasper Strömman kirjoitti ansiokkaasti blogiinsa luettelon mainioista työtarjouksista, joita hänelle on ehdoteltu. Kovinta settiä tarjoili Opetus- ja kulttuuriministeriö : mahdollisuus tulla Finlandiataloon kahdeksi päiväksi töihin, tilaisuuteen johon tulee 700 arvovierasta ympäri maailmaa, ateriakorvauksella ja näkyvyydellä. Hyvä ettei sentään paljon tarvitse maksaa omasta pussistaan. Ala-arvoista tässä on ilmeisen kusettamisen lisäksi se, että jos kulttuuriministeriö arvostaa kulttuuria nollan euron (0€) edestä, on kulttuurin arvostus todistettavasti pohjalukemissa.

Musiikkimaailmassa samaa on tietty harrastettu jo pitkään - ei me pojat oikein mitään rahaa makseta, mutta jos saatte kaljaa ja ruokaa, niin tulkaa keikalle, saatte näkyvyyttä. Tästä aina tulee mieleen rumpaliherra Torvikosken kuolematon lausahdus : "ilmaisissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne poikivat usein lisää ilmaisia keikkoja".

Nyt tarvittaisiin kipeästi ministeriön ohjeistusta. Minkälaisella kurssilla risuja otetaan vastaan veroja maksettaessa? Paljonko näkyvyyttä tarvitaan että ruokakaupasta saa maitoa ja kananmunia? Onko mahdollista maksaa veromätkynsä työkokemuksella?

Se vanha hyvä tapa.

Näitä odotellessa vastaehdotus:
Maksetaan ammattilaisille tehdystä työstä palkkaa.




-Pastori-

Ei mitään nähtävää

Muistaako kukaan sellaista aikaa, kun Suomessa oli arvossaan tuollainen hyve kuin rehellisyys?

Esim. Kari Tapio -vainaa jätti joskus keikat väliin kun pullon korkki ei mennyt millään kiinni. Kysyttäessä syytä keikkojen perumiseen mies kertoi asian niin kuin se oli - hänellä oli hirttänyt ryyppy kiinni, eikä hän sen tähden ollut selvinnyt töistään. Hän pyysi anteeksi ja sai, myös tietynlaisen sankarin viitan harteilleen. Kartsa oli rehellinen, suomalainen viinaan menevä mies. Itse ikävä tapahtuma, keikkojen peruuntuminen, jäi äkkiä taakse, koska mies oli myöntänyt virheensä ja syykin oli kansallisesti hyväksytty. 

Toisenlaisen lähestymistavan rehellisyyteen tarjoilee päivästä toiseen Suomen lehdistössä edukseen esiintyvä Suomen eduskunta. Irwin lauloi aikanaan kappaleen jonka nimi on "Suomen suurin sirkus". 

Viihdettä onkin taas tarjoiltu koko rahalla. Kaikenlaista pikku epäselvää on taas tapahtunut kulisseissa, viimeisimpänä ilakoinnin aiheena esiintymässä on nähty kokoonpano nimeltään ministeri Hautala & Greenpeace. 

Vitsi tosin alkaa jo olla hieman vanhentunut, eikä se siksi enää jaksa ketään naurattaa. Aina kun jotain ikävää sattuu, kyseessä on unohdus, työtapaturma, hauska herja tai vahinko. Suomalaiset poliitikot ovat omasta mielestään puhtaita pulmusia, jotka joutuvat median ajojahdin kohteeksi täysin syyttä. Kukaan ei oikeasti palkkaa kavereitaan palkintovirkoihin, diilaa edullisia lautoja tai pesukoneita, ota rahaa teollisuudelta heille myönteisistä päätöksistä, tilaa filosofiaa päivän hintaan kaveriltaan tai pyri painamaan villaisella aateveljien ja siskojen kömmähdyksiä, joista joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tämän seurauksena aletaan pikku hiljaa saavuttaa sellainen henkinen tila, josta ei ole enää paluuta entiseen. Usko siihen että Suomessa valtaa käytettäisiin oikeudenmukaisesti ja kaikkien kansalaisten parhaaksi alkaa olla mennyttä. Samat naamat kusettavat ihmisiä vuodesta toiseen, eikä kukaan heistä näe omissa tai kavereidensa toimissa mitään väärää.

Ei siinä, kaikki tekevät joskus virheitä, se on inhimillistä. Suuttumusta herättää kuitenkin se, että ihmisille pyritään pokerinaamalla jatkuvasti valehtelemaan, silloinkin kun jäädään kiinni rysän päältä keskellä kirkasta päivää ja housut nilkoissa. Tämä ei menoa haittaa - kokenut poliitikko pystyy tästä huolimatta luupokalla selittämään, ettei hän tiedä mistään mitään ja että hän on menetellyt täysin oikein. Se pistää ns. Harmittamaan tavan tallaajaa. Vallankäyttäjien tulisi toimia jonkinlaisina esimerkkeinä maan tavasta, ja sen he tekevätkin sekä hyvässä että pahassa. Nykyinen poppoo kiteyttää toiminnallaan ajan hengen varsin mallikelpoisesti: Sulle, mulle ja hyvälle veljelle näin paljon, ja ylijäävät roposet noille muille.

On herttaisen yhdentekevää puuhastella joidenkin harmaan talouden kitkemisohjelmien parissa, kun ministerikin teetättää pimeää remonttia kirkkaassa päivänvalossa. Kiinni jäätyään toetaa olevansa vain ihminen. Pimeän työn teettäminen oli väärinkäsitys. En minä mitään tehnyt.

Miksi helvetissä Pekka Perusjätkän tulisi olla lainkuuliainen ja maksaa veronsa, kun ne joilla maallista mammonaa ja valtaa on, elävät kuin lait eivät koskisi heitä lainkaan? Jos lainsäätäjä ei itse välitä laeista, miksi muiden pitäisi? Suomalainen pinna on pitkä ja sitkeä, mutta kun se katkeaa, tapahtuu yleensä ikäviä asioita. Kapakoiden murkkapöydissä kuultava nurina voimistuu, ja sen saamat sävyt alkavat käydä synkeämmiksi. Keskustelupalstoilla muistutellaan jo vuoden 1918 tapahtumista.

"Muutenkin meno näyttää tolkuttomalta, kaikki pitäis kerralla erottaa" lauleskeli kansantaitelijia Goodman jo muutama vuosikymmen takaperin. Miksi miehen laulut tuntuvat yhä vain ajankohtaisilta, ehkä enemmän kuin silloin aikanaan? Hyvän tavan mukaisesta koplaamisesta on siirrytty täysin häikäilemättömään ja avoimeen oman edun tavoitteluun ja rosvoamiseen. Mitäpä jos kaikki seuraavat tätä esimerkkiä? Haluavatko lautakasa-Matit, Käteisjyrkit ja Höpö-Heidit anarkiaa? Onko panssarimersussa turvallista, jos yhteiskunta sen ympärillä murenee käsiin?

-pastori-

Tsemppiä hakemassa

Erittäin hyvää pimenevää syksyä kaikille.

On taas se aika vuodesta kun lehdet tippuvat puista ja työntekijät potkitaan pihalle yrityksistä. Syyskuun varistelusaldo on tällä hetkellä komeat 1700 työntekijää pihalle. Tapahtumasarjaa kutsutaan medioissa yt-neuvotteluiksi. Yhteistoiminta tarkoittaa nykyslangissa sitä, että firma Oy Ab kertoo ihmisille että he saavat potkut.  Se on ns. ajan henki, että toisille annetaan kauhalla ja toiset jäävät kokonaan ilman.



Presidentti Sale von Niinistö oli tässä hiljattain huolissaan yhteisöllisyyden puutteesta, niistä aivan tavallisista asioista. Huoli ei ole aiheeton, sillä ovathan tämänkaltaiset uutiset nykyään perin tavallisia.

Yhdessä kun vedetään, niin hyvä tulee!

Kokoomusvetoinen hallitus liputtaa suomen rahat ulkomaille kansainvälisen uhkapelaamisen solidaarisuusverona (sillä sijoittajien rahaa siellä Kreikassakin turvataan, muutenhan kreikkalaiset saisivat tanssia zorbasta ihan keskenään -toim. huom.). Samaan aikaan se kiristää tavallisten ihmisten verotusta, leikkaa sosiaalipalveluja ja kilometrikorvauksia. Sijoittajien tappiot maksetaan kollektiivisesti veronmaksajien pussista, voitot lähetetään vastaavasti osinkoina ulkomaille, jotta sijoitustyön uuvuttamilla osakkeenomistajilla olisi varaa litkiä rommikolaa Cayman-saarilla kun siirtyvät 45-vuotiaina eläkkeelle.

Nyt vähän tsemppiä, Tero.

Tämä viiden patruunan venäläinen ruletti on ollut todellisuutta 90-luvulta lähtien, kun uusi markkinaevankelistinen höpöreformi ajettiin laman jälkeen heittämällä läpi. Kaikki vanha oli huonoa, kaikki uusi, innovatiivinen ja markkinahenkinen trendikästä. Suomalaiset näkivät valon ja kaikista tehtiin kertaheitolla yrittäjiä, huvitti tai ei. Niinpä wanha valtiojohtoinen malli heitettiin romukoppaan ja mytologinen markkinavoima -niminen hallitsematon petoeläin päästettiin kahleistaan. Kukaan ei vaan muistanut kysyä siltä tavalliselta tallaajalta haluaako hän varmasti olla dynaaminen ja tehokas 24/7. Se on oma vika, jos ei jaksa, pitää vaan tsempata ja tarkistaa omaa asennetta.




Meillä on nyt pysyvä rakenteellinen työttömyys, helvetisti valtionvelkaa, sosiaalinen epätasa-arvo kasvaa jatkuvasti tulo- ja terveyserojen muodossa, kouluja pannaan kiinni ja terveyskeskuksia alueellistetaan. Vähän koulutetut köyhät kuolevat 8 vuotta ( miehet) / 5 vuotta (naiset) aikaisemmin kuin hyvin toimeentulevat kanssaeläkeläisensä. 

Jesse ja Niklas innovoimassa.

Nuoriso lorvii sylkemässä kaduilla ja vetää nupin sekaisin, koska kotoa opittu malli kertoo, että kun sillä koulut käyneellä mutsillakaan ei ole ollut duunia kymmeneen vuoteen niin ei voisi itseäkään v***u vähempää kiinnostaa. Faija oli yrittäjä ja veti itsensä kaulakiikkuun -93, niin että sekin homma on vähän niinku nähty. Työnteko puhelinmyyjänä ta S-kaupan harjoittelijana ilman palkkaa kiinnostaa kuin reikä päässä.






Tulevaisuus näyttää tästä huolimatta kovin valoisalta, sillä valtiojohto on nyt Saulin johdolla ryhtynyt toimeen. Saulin neuvo kuuluu näin:

Leipokaa pullaa.




Aihepiiristä lisää mm. täällä: 
http://pantterin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116329-niiniston-kasitys-syrjaytymisesta-on-pelottavan-naiivi
http://pantterin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117776-turvat-tukkoon-huutavat-hyvinvoijat
http://www.hameensanomat.fi/kolumnit/216563-syrjaytyminen-ei-ole-valinta
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/P%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4jien+syrj%C3%A4ytymiseen+on+puututtava/a1347940081237
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2875798/syrjaytymisen-ehkaisyniksit-suututtavat-%E2%80%9Dpresidentilla-ei-mita-ilmeisimmin-ole-hajuakaan-%E2%80%9D
http://willerydman.fi/blogi/154/kovat-vasemmistoarvot
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/niinisto-torjuu-syrjaytymiskritiikin/1248351
https://www.facebook.com/NiksejaSyrjaytymisenEhkaisemiseen
http://en.wikipedia.org/wiki/Capitalism:_A_Love_Story
http://www.sak.fi/aineistot/tilastot/yt-ja-irtisanomistilastot/irtisanomisia-lomautuksia-ja-yt-neuvotteluja-11-682012




-Pastori-

Armolasta kajahtaa

Suomessa on ns. uskonnonvapaus. Se tarkoittaa, että kuka tahansa saa harjoittaa "hyvän tavan mukaisia" uskontoja keskenään tai porukalla ilman pelkoa lynkkaamisesta tahi inkvisiittorin peukaloruuveista. Myös maamme konservatiivisemmat uskonnolliset järjestöt ovat modernisoineet toimintaansa aikojen saatossa ja jättäneet ruuvaamisen vähemmälle.

"Hyvän tavan mukaisen" uskonnollisuuden käsite on hieman häilyvä, mutta esim. saatananpalvonta ja tähän rinnastettavat pahuudet jäävät mitä ilmeisimmin sen ulkopuolelle. Sen sijaan esim. ihmisten eriarvoistaminen, ksenofobia, misogynia, homofobia, kärsimyksen ihannointi ja muut valoisat -ismit nauttivat valtauskonnon puitteissa lain ja yliluonnollisten voimien antamaa suojaa. 


Pistetään pataan vielä ripaus politiikkaa ja sekoitetaan, niin saadaan hämmentävä soppa aikaiseksi.




Parhaat itkunaurut aikoihin politiikan kentällä saatiin kun kirkkoherra Heikki Linnavirta antoi blogissaan 23.5.2012 täyslaidallisen kaikille saatanan riivaamille kulttuurikerman edustajille ja vihreille kannabiksenpolttajille. Törähdys oli kapeakatseisuudessaan häkellyttävä suoritus, mutta varteenotettavaa J-voimaa löytyy kuitenkin vielä paljon kirkkoherraa korkeammilta palleilta, aina ministeriöstä asti.



Sisäministeri Päivi Räsänen on siinä mielessä varteenotettava poliitikko, että hän saa valtuutuksensa paitsi kansalta (huikeat 6 edustajaa eduskunnassa) myös itse Jumalalta, jonka tahdon välikappale hän uskonveljineen ja sisarineen on. Tällaista kotikenttäetua on harvemmalla politiikan ammattilaisella. 

Jumalan tahto on melko vahva poliittinen lyömä-ase asiassa kuin asiassa. Jos joku on eri mieltä kuin uskovainen, on asiasta reklamointi korkeamman voiman suuntaan jokseenkin työlästä. Toiseen suuntaan ongelmaa ei ole - uskova saa tiedon oikeasta ja väärästä suoraan yläkerrasta, eikä millään rationaalisella (lue : maallisella) argumentoinnilla ole minkäänlaista vaikutusta. Vastaväite pysähtyy oikeamielisyyden kilpeen ja tippuu maahan kuin kuoliaaksi kivitetty vääräuskoinen sapattina.


Hyvään illanistujaistapaan kuuluu, ettei kännissä puhuta uskontoa eikä politiikkaa. Ei-niin-kamalan-hyvätapainen Räsänen on viime aikoina käsitellyt sekä kännäämisen, uskonnon että politiikan ja puuttunut siinä sivussa kuolemanvakaviin aiheisiin kuten ravintoloiden aukioloon ja eutanasiaan.


Räsänen näkee ihmisen jonkinlaisena valaistuneena, jumalallisen voiman täyttämänä olentona, joka on erillään muusta elämästä maapallolla. Näin ollen ihmisen kärsimys on jonkin korkeamman voiman tahto, kun taas esim. eläinten kärsimykset voidaan huoletta lopettaa tappamalla. Armoa ei saa siis ihminen toiselle antaa, vaan se on ison J:n heiniä.

Ihmisen tulee sen sijaan selvitä kivuistaan ja kärsimyksistään (vaikkapa syöpähoitojen terminaalivaiheessa) omin ja lääketieteen voimin - jos ei muuten niin vetämällä niin paljon roinaa suoneen, että makaa tiedottomassa tilassa kuolemaansa saakka. Mömmöissä taju kankaalla kuoleminen on siis ihmisarvoista, eutanasia ei. Loogista, eikö totta.

Komppikitaristiksi höpötyksilleen Päivi on saanut toisen uskonnolla päänsä sekoittaneen poliitikon, Timo Soinin. Vekkuliin tyyliinsä Timppa rinnastaa omatahtoisen elämän lopettamisen vammaisten ja eläkeläisten 1940-lukulaiseen joukkotuhontaan. Luulisi natsikortin heiluttelusta tuohtuneen persun ymmärtävän eron, mutta ei. Soinin mielestä vihreän liikkeeen telotuspartiot odottavat verenhimoisina joukkoina lakimuutosta, joka sallii "luvallisen tappamisen". Siinäpä tyylinäyte typerille median edustajille, jotka aina vääristelevät tosiasioita.


Kyseiset uskon puusilmät unohtavat ääliöretoriikassaan yhden oleellisen asian - ihmisen vapaan tahdon.

Jos ihminen itse ei halua jatkaa kärsimistä, ei aistihavaintojen ulkopuolella olevan kiistanalaisen entiteetin tulkinnanvaraisen tahdon pitäisi olla kovinkaan pätevä argumentti tarpeettoman kärsimyksen jatkamiselle. Vielä vähemmän vaakakupissa painaa asiaan liittymättömän itserakkaan ventovieraan ihmisen mielipide.


Palataanpa vielä uskonnonvapauteen.

Ameriikassa, demokratian ja uskonnonvapauden mallimaassa, vaikuttaa eräs mielenkiintoinen uskonlahko, joka palvoo jumalolentoa nimeltään Lentävä Spagettihirviö (The Flying Spaghetti Monster). "Pastafarit"  ovat rekisteröineet uskonlahkon kaikkien jenkkilakien ja asetusten mukaisesti, ja Flying Spaghetti Monsterism on siten hyväksytty viralliseksi uskonnoksi. Ja miksei olisi - onhan lentävästä spagettihirviöstä yhtä paljon kiistattomia todisteita kuin muistakin jumaluuksista. Lahkon erään itävaltalaisen edustajan ajokortissa on jopa kuva, jossa mies poseeraa ylösalaisin oleva pastakulho päässään - virallisessa kuvassa kun saa esiintyä lain mukaan uskonnollinen päähine (yleensä esim. turbaani tms.) päässä.


Mitäs luulisitte syöpään kuolevan sanovan, jos pastakulhon päähänsä kiskonut mielipuoli manifestoituisi kuolinvuoteen ääreen, nappaisi morfiinipiikin hoitajan kädestä ja ryhtyisi sönkkäämään, että kärsimys on spagettihirviön tahto, eikä ihminen saa puuttua asioiden pyhään järjestykseen?


Niinpä.



-Pastori-

Hyvinvointia rakentamassa

Kokoomuksen Jan Vapaavuori höpöttelee 19.2.2012 sunnuntain Helsingin Sanomissa tarinoita eläkeiän nostamisen puolesta. Miehen puheissa vilahtelee tyypillistä kokoomusretoriikkaa, jossa hyvinvointiyhteiskunta käsitteenä sotketaan ajatukseen, jonka mukaan ihmisen pitäisi mielellään kuolla työnsä ääreen, ettei hän aiheuttaisi ylimääräisiä kuluja yhteiskunnalle.

Vapaavuoren näkökulma on, että ihmiset elävät "satavuotiaiksi" ja jäävät eläkkeelle 63-vuotiaina.

Keskimääräinen elinikäennuste on lehtitietojen mukaan 81 vuotta(miehet), naisilla 86 vuotta. Vapaavuoren tarkoitushakuinen heitto on siis aavistuksen verran, 14-19 vuotta päin pyrstösulkaa.

Lehdessä mainitaan myös mielenkiintoinen tieto, jonka "elinikien ennustetaan nousevan selvästi yli 90 vuoden lähivuosikymmeninä".

Melko optimistinen veikkaus.


Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas luennoi Itä-Suomen yliopistossa (kansanterveystieteen ajankohtaiset kysymykset) terveyden eriarvoistumisesta, ja esitti tilastotietoa (KTL:n julkaisu 2006) jonka mukaan matala- ja korkeakoulutettujen elinikäennusteessa on tällä hetkellä melkoinen ero, miehillä 6 vuotta, naisilla 3 vuotta (seurantaa on tehty 1960-luvulta asti).

Sanonta köyhästä ja kipeästä pitää siis varsin hyvin paikkansa. Sosiaaliluokkaan ja koulutukseen perustuvat terveyserot jatkavat kasvuaan myös tulevaisuudessa - käsi kädessä kasvavan eriarvoistumisen kanssa.

Jos köyhä mieshenkilö elää nyt 75-vuotiaaksi (81 miinus kuusi vuotta), ehtii hän nauttia peruseläkettään 10-12 vuotta ennen kuin potkaisee tyhjää. Vapaavuori laskeskelee ilmeisesti tilikirjoissaan niin, että jos eläkeikää pamautettaisiin nostaen kertaheitolla vaikkapa seitsemäänkymmeneen vuoteen ja samalla köyhien elinikäennuste laskisi vielä muutamalla vuodella, ei köyhille tarvitsisi maksaa ansaittuja eläkkeitä kuin maksimissaan 2-3 vuotta ennenkuin aika jättää. Jopa 80% säästöt!

Säästyneitä rahoja voitaisiin sitten sijoittaa johonkin hyödylliseen, esimerkiksi osakkeisiin, jolloin voitaisiin tukea kokoomuslaisten rahasampoja ja varmistaa näiden omistamien firmojen kilpailukyky markkinoilla. Siinä sitten raskaan työn raatajat, harmaahapsiset paperinpyörittäjät voisivat nostella osinkotuloja 28 prosentin light-verolla aina sinne mainittuun sataan ikävuoteen asti.

Kiteytettynä - köyhät voisivat tehdä töitä kuolemaansa asti, jotta säästyneillä rahoilla voitaisiin tehdä hyvinvointiyhteiskuntaa niille, jolla on varaa nauttia vanhuudestaan.


Yhteen hiileen puhallellaan, eikö totta?


Odotan innolla sitä päivää, kun vetreä 75-vuotias palosotilas savusukeltaa Jan Vapaavuoren turvaan palavasta asunnostaan.



-Pastori-

Tähteiden Sotta: Vampyriumin vastaisku

Neuvotteluhuoneessa oli vaivaantunut hiljaisuus. Jakkupukuun pukeutunut blondi pyöritteli hiuskiehkuraansa ja ryysti kahvia kupin reunasta. Ääni kuului epämiellyttävän voimallisesti synkässä hiljaisuudessa.

Jyrki "€£ Mano" Käteinen mulkaisi kiivaasti äänen suuntaan.

"No?!"

Vaalea hiussuortuva uida käväisi kahvikupissa kun vaaleaverikkö ryhtyi vaivaantuneesti rykimään.

"Herran Jumala, Jutta. Ehdotuksia?"







Tuolissa retkottavan Päivitys Räsäsen sisuksista alkoi kuulua raksutusta, kun sen puheentunnistusmoduuli havaitsi kielletyn J-sanan käyttörikkomuksen. Sen silmiin syttyi sinisilmäinen led-valo, ja se ryhtyi raakkumaan.

"Älä turhaan lausu..."

"Turpa kiinni", Jykä keskeytti ja käänsi katseensa takaisin tuolissaan kiemurtelevaan valtionvarainministeriin. Androidi naksahti muutaman kerran alistuneesti ja vajosi huokaisten takaisin tuoliinsa.

"Tuota..." aloitti blondi ja poisti purukumin suustaan.

Salillinen jäykkäniskaisia öykkäreitä kääntyi hiljaisen kahinan säestämänä katsomaan suoraan kohti.
"Ajattelin että..."



Tunnelma muuttui yhä sietämättömämmäksi. Ilma seisahtui täysin. Jopa nurkassa seisoskeleva, Minä, Presidentti - kultakirjaimin kirjailtuun mustaan kaapuun pukeutunut Sith-Lordi Darth Väyrynen vaikutti vaivaantuneelta.


"Ajattelin... Ajattelin..." Jutta Turbolaine sopersi ja hänen äänensä alkoi kadota olemattomiin.

Jyrkin dollarikuvioisten silmälasien mielipuoliseksi äityvä tuijotus tuntui tulevan koko ajan lähemmäksi. MISTÄ ME SAAMME LISÄÄ RAHAA?

"Kielletään seksin ostaminen lailla!" alkoi nurkassa omia aikojaan aktivoitunut Päivitys Räsänen möykkäämään varoittamatta. Kuolaa ja vanhoja hiuksia lenteli lähinnä olevien ministerien päälle protokolladroidin aloittaessa järjettömän höpinänsä.

Alkoi helvetillinen huuto ja mekastaminen.

Onnekkaasti kuulo- ja henkilövahingoilta vältyttiin. Vieressä istunut Fanstep Wallin oli immuuni suomen kielelle, ja tilanne laukesi ennen kuin turkulaisperäinen Villeboy Niinistö ehti käsittää mistä puhutaan.

Darth Väyrynen nosti kätensä ylös ja rusensi androidin jodivoimillaan tajuttomaksi pahaenteisen sihinän säestyksellä. Kaikki katselivat vaivaatuneena, kun linnunpelätintä muistuttava koriseva mytty valui pöydän kulmalta lattialle.

Maria Guzenina-Richard-Dean-Anderson kirkaisi huomatessaan kyntensä katkenneen ja kaatui silmiään pyöritellen pullatarjottimen päälle.


Erkki Tuonenoja oli nukahtanut tuoliinsa kahvikuppi kädessään.

Jutta sai syntyneessä tohinassa konseptinsa kasaan.
"NOSTETAAN BENSIININ, TUPAKAN JA VIINAN HINTAA!", hän äkkiä kirkaisi ääni särkyen, kuin kidutuksen uhri konsanaan.

Hetken oli täysin hiljaista. Sitten Jyrkin naamalle levisi omituinen, pelottava hymy.

"Hee-hee. Tulihan se sieltä." dollarinkuvat hehkuivat Jyrkin silmissä pahenteisesti.

"Jumalauta, sisko. Sä oot nero!"

Ymmärryksen valo alkoi loistaa hidasälyisempienkin ministerien kasvoilla.
Jyrki otti jakkupukuisen blondin karhumaiseen syleilyyn kultaketjut kilisten. Tunnelma rentoutui, ja kaikki nousivat antamaan raikuvat golfaplodit - myös Wallin, koska muutkin tekivät niin. Räsänen korahti pari kertaa tuolissaan, mutta ei saanut ohjelmaansa uudelleen käyntiin.

"Mahtavaa! Korkee viis!", huuteli Stubby ja ryhtyi tekemään rytmikkäitä vatsalihasliikkeitä.

"Nyt meillä on varaa antaa muille maille rahaa!", ministerit nyökyttelivät ja taputtivat toisiaan selkään.

"Ja rakentaa se kukken-haim-urheilukeskus!", ehdotteli Karhunmäki koristossut vipattaen. Kaikki nyökyttelivät tyytyväisenä.



"Nyt minusta tulee presidentti", julisti Darth Väyrynen pöydälle kavuten.

Ahdistava hiljaisuus laskeutui jälleen. Hetken kuluttua lauma surkean näköisiä ministereitä ryntäsi ulos rankkasateeseen ja kaasutti kiireesti tiehensä limusiineillaan.

-Pastori-

Näköä Kulmaan

Olen viime aikoina tutkiskellut dokumenttielokuviin liittyvän kurssin tiimoilta mielenkiintoisia maailmankolkkia, joiden olemassaolosta, tavoista tai kulttuurista en ole aiemmin tiennyt yhtään mitään. Minulle on ollut selvää jo pitkään, ettei esim. keskivertojenkki tiedä, onko esim. joku Suomi Kiinassa vai Neuvostoliitossa. Uutisena minulle tuli sen sijaan se, että olen itse ihan yhtä pihalla ympäröivästä maailmasta.

Tutkiskelin karttaa siperian suunnalta etsiessäni tietoa eräässä dokkarissa esitetyn kansan olinsijoista. Google Maps on kaikkialla, joten pian paikallistin sieltä alueen, joka oli noin kaksi kertaa Suomen kokoinen. Siperia on iso, senhän kaikki tietävät. Läänissä asuu kymmenesosa Suomen populaatiosta, väestötiheyden ollessa 0,7 asukasta neliökilometrillä. Siellä on tilaa Nenetsillä huudella. Ei tarvitse katsella naapurin naamaa kovin usein. Ei välttämättä huono homma, ajattelin.

Tutkiskelin huvikseni, kuinka pohjoisessa siperia lopultakin on. Lähdin surffailemaan kartalla pohjoisen suuntaan ja bongasin vielä hyvin paljon ylempää huippuvuoret.


Meille suomalaisille on jonkinlainen itsestäänslvyys, että me asumme pohjoisessa. Lapin luonto luo outoa taikaa, ja niin edelleen. Manner loppuu jyrkänteeseen. Olen aina kuvitellut, etä asumme maailman laidalla. Ilmeisesti olen ollut väärässä.

Svalbard-niminen saariryhmä on noin 3000 kilometriä pohjoisempana kuin Helsinki. Alueella asuu pari-kolmetuhatta ihmistä, pääasiassa Norjalaisia ja lisäksi pienempi nippu itänaapureitamme. Alue on Oslon ja Pohjoisnavan puolessa välissä. Longyearbyen (paikallinen 2000 asukkaan "metropoli") on maailman pohjoisin paikka, jonne pääsee vakituisella lentokoneyhteydellä.

Tunsin oloni jotenkin huijatuksi. Jossain hyvin kaukana täältä on paikka, jossa ei ole lainkaan arvonlisäveroa, ja jossa jokaisella asukkaalla on moottorikelkka ja kivääri jota kanniskellaan mukana jääkarhujen varalta.


Aloin pohtia, kuinka rajoittunut ihmisen käsitys maailmasta loppujen lopuksi on. Kysehän ei ole niinkään siitä, etteikö tietoa olisi saatavilla. Päin vastoin, sitä on kaikkien ulottuvilla enemmän kuin kukaan ehtii omaksumaan. Ongelmana on näkökulma, tai sen puute - eli siis se, minkälaista tietoa meille normaalisti tarjoillaan.

Tästä päästäänkin luontevasti mieliaiheeseeni mediaan ja sen sättimiseen.


Media kertoo meille päivittäin uutisia. Uutisen perusajatus on, että se on totuudenmukainen kuvaus maailmalla tapahtuvasta tapahtumasta. Journalismin ohjeiden mukaan kantava ajatus on tuottaa ajankohtainen ja faktapohjainen kuva maailmasta.

Uutisen näkökulma on kuitenkin (väkisinkin) hyvin suppea. Uutinen ei ole todellisuutta, vaan se on todellisuuden representaatio, kuvaus todellisuudesta. Se tarjoilee meille tietyn, ohjatun näkökulman tapahtumista, eikä suinkaan kerro koko totuutta mistään. Päin vastoin, sen sisältöön vaikuttaa merkittävästi näkökulma, se kuinka uutisen "ohjaaja" haluaa "leikata" teoksensa.

Ohjaajan näkökulmaan ts. tapaan ajatuksiaan esitellä puolestaan vaikuttaa niskaan hengittävä talouspäällikkö, levikki, kasvupaineet, pelko potkuista ja asuntovelka. Tämän syystä ohjaaja tekee turvallisia, kaikkia tasapuolisesti miellyttäviä, tylsiä ja värittömiä uutisia. Tämä vaikuttaa uutisten tarjontaan tasapuolistavasti, ja tästä syystä kaikki lehdet suoltavat samaa tuubaa uutistorven päästä ulos. Jos haluaa variaatioita, kannattaa katsastaa vaikkapa BBC, Al-Jazeera tai Pravda. Niiden uutisissa jyrähtelevät tykit, ei Paavo Lipponen.

Suomen mediassa esim. koko Afrikan manner on pimeä vyöhyke, eikä sieltä uutisoida mitään, ellei jokin sattunut katastrofi, sotatilanne tai merirosvous ylitä uutisten "katastrofikynnystä". Pahoista asioista on tapana tiedottaa, koska ne kiinnostavat ihmisiä - varsinkin silloin kun ne tapahtuvat niille toisille, turvallisen matkan päässä omasta nojatuolista ja kahvikupista.

Pitää kuitenkin pitää mielessä, ettei median tarjoama kuva maailmasa ole lähelläkään sitä, mitä on todellisuus. Jos todella haluaa tietää, mitä jossain päin maailmaa tapahtuu, on syytä raahautua itse paikalle. Muuten saa vain laimean ja valmiiksi prosessoidun kuvauksen siitä, kuinka jossain maailmalla räjähti taas terroristien naulapommi joka oli kuitenkin niin huonoa tekoa, ettei iskussa taaskaan kuollut suomalaisia.

Irvistellen voisi ajatella, että media tarjoilee kuvaa suomalaisista jonkinlaisina superihmisinä - ikään kuin suomalaiset olisivat niin tärkeitä ihmisiä, että suomalaisia on jokaisessa maailmankolkassa, ja niin hyviä ja päteviä, ettei suomalaisiin pysty mikään paha, joka muita poloisia uhkaa.

Sanomattakin on tietysti selvää, että omatoimimatka Afghanistaniin tai Somaliaan on huono idea, koska siellä ei ole turvallista. Silti ihan kotimaan uutisia ja median tapoja kertoa (ja ennen kaikkea olla kertomatta) asioita kannattaa pitää silmällä, jos haluaa hahmotella ns. ison kuvan uutisoinnin takana. Tämäkään ei toki tarkoita, että kaiken takana on propellihattujen salaliitto, vaan pelkästään sitä, että ihmisillä on taipumusta lakaista kiusalliset asiat maton alle, ja suunnata kiinnostuksensa siihen, pystyykö Matti Nykänen olemaan ryyppäämättä ja vetämättä uutta morsiantaan turpaan.

Isommat asiat on helppo jättää taustalle, jonkun muun ongelmaksi. Kyllä yhteiskunta hoitaa.

Toinen vaihtoehto on ottaa itse selvää, ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin. Sen sijaan että itkee, russuttaa ja kiroaa lehden uutista, jonka mukaan Helsinkiin puuhataan ruuhkamaksua, kannattaa rimpauttaa Nokialaisella omalle kaupunginvaltuutetulle tai kansanedustajalle ja kysäistä, että mitä helvettiä te oikein puuhaatte siellä.

Kun riittävän moni tietää missä mennään ja ilmaisee asiasta oman mielipiteensä, on niillä jotka istuvat asioitamme (meidän rahoillamme) hoitamassa velvollisuus kuunnella ja toimia sen mukaan.

Tieto on valtaa.



-Pastori-

Tiskaustieteen Tohtorit

Mitä tulee kun yhdistetään synkkä messuaminen työvoimapulasta käsitteeseen nimeltä koulutusinflaatio ja lisätään mausteeksi soppaan Jutta Urpilainen, maahanmuutto, globaali taantuma, sekä noin pari-kolmesataatuhatta työtöntä ? Todennäköisesti melkoista tuubaa. Tästä lähtee.


Riemastutin itseäni keittämällä kupin kahvia ja etsimällä Töitä.

Töillähän tarkoitetaan alkuperäisen tarkoituksen mukaan sellaista vastikkeellista toimintaa, joka "tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä". Työn alkuperäinen merkitys ei siis täysin vastaa nykyistä markkinatilannetta (helppoheikit rekrytoivat ihmisiä töihin puhumalla viiden tonnin provikoista todellisen palkan ollessa kymmenesosan tästä, kunnes ovi käy ja seuraava piruparka voidaan ottaa sisään höynäytettäväksi).

Kaikesta huolimatta töitä on siis periaatteessa tarjolla. Käytännössä tilanne ei näytäkään sitten niin aurinkoiselta.

Todellisuudessa tilanne näyttää tältä (Ilmotus mol.fi:ssä 26.10.09) :

Astianpesijä, Extremely Nice Job Oy, Lahti

Extremely Nice Job Oy, tuttavallisemmin Enjoy hakee astianpesijää Lahdessa toimivaan elämysruokaravintolaan.

Toivomme sinulta ravintola-alan koulutusta sekä hygieniapassia.



Jos jumalauta ja muut kakkosneloset sentään ASTIANPESUUN tarvitaan ammattitutkinto ja lisäkoulutus, mitä toivoa on enää löytää töitä, jos -

a) olet kapean alan erikoisosaaja joka on saanut potkut (esim. paperiprosessin hoitaja)
b) olet vailla ammattitutkintoa tai työhistoriasi on pätkätöiden sillisalaattia
c) taitosi ovat muutoin vanhentuneet tai vaillinaiset (kaikki yli 2v sitten koulunsa lopettaneet)
d) olet yli 40-vuotias
e) kaikki edelliset ?

Parasta E-ryhmää edustavat Suomeen Afrikan sotakentiltä muuttavat pakolaiset jotka ovat edellämainittujen lisäksi vielä luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomia. Heillä ei olisi edes nousukauden aikana realistisia mahdollisuuksia päästä minkäänlaisiin töihin, saati sitten nyt kun markkinatalouden apokalypsia tungetaan joka kotiin tv:stä, radiosta ja lehdistöstä.

Ymmärrän kyllä, että kun työmarkkinoilla on epätoivoinen tilanne, ns. myyjän markkinat, haluaa yrittäjistö ottaa kermat päältä, ja rekrytoida mahdollisimman päteviä henkilöitä yritykseensä töihin. Mutta tarvitaanko ojankaivuuseen, paskan lapioimiseen, betonisäkkien kantamiseen, tai vaikka hampurilaisten paistamiseen ihan aikuisten oikeasti joku kusen polttama diplomi - eikö oikeasti ole tärkeämpää, että ihmisellä on halu tehdä Töitä elantonsa eteen sen sijaan että hän makaa sossun rahoilla kotona odottelemassa että se kukkasommittelun erikoisohjaajan paikka Utsjoella tulee hakuun?



Jutta Urpilainen on poliitikko. Hän johtaa puoluetta nimeltä SDP joka on ihmisten asialla. SDP:n kotisivuilla mainitaan että "sossuille" on tärkeää työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus. Katsos pirua, tämähän kuulostaa hienolta.

Työnteon ja oikeudenmukaisuuden käsitteistä kertoo omaa kieltänsä Jurpilaisen taannoin suustaan päästämä sammakko, jonka kantava ajatus on se, että kaikki alle kolme tonnia kuussa tienaavat ovat Suomessa köyhiä. Työntekoon SDP haluaa kannustaa laskemalla veroja. Verohelpotuksen tuntuvin vaikutus on kuitenkin juuri siellä, missä rahaa on ennestäänkin liikaa.

Koska kaikki ovat köyhiä, SDP:llä on paljon alamaisia, jotka tarvitsevat sossuämmiä päätään silittämään - voi teitä pikku mussukoita, kun teilä ei ole edes raukoilla rahaa. Työllisyyden parantamiseksi voitaiisin kehitellä esim. nopeasti oikeaa ammattitaitoa kartuttavaa koulutusjärjestelmää (muurariksi 6 kuukaudessa oppisopimuksella valtion tuella) eikä mitään siivoushygieenikon teorian pitkää oppimäärää yliopistossa á 6 vuotta (poissa silmistä, poissa tilastoista).

SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson sen sijaan haluaa poliittiseen kenttään aktiivisempaa keskustelua maahanmuutosta. Hän on huolestunut siitä, kuinka heikko tietämys kentällä on "maahanmuuton haasteista".

Luulisi, että nykytilanteessa haasteita olisi ihan riittämiin kotimaan kentälläkin, ilman että tarvitsee ryhtyä huolehtimaan muidenkin maiden heikommista sen rauhan ja solidaarisuuden kustannuksella.


Vai onko SDP:n herrasväen kuten muidenkin eliittikansalaisten mielestä tarkoituksenmukaista, että meillä on reservissä muutama satatuhatta köyhää, joita voi pompottaa, kurssittaa, alistaa ja pakottaa töihin aina tarvittaessa? Mariakin on yksityisyrittäjä. Hän on varmasti ajatellut näitä asioita myös yrittäjyyden näkökulmasta. Missä on kontrolloitua epätoivoa, siellä on halpaa työvoimaa. Jos tässä ajatusketjussa on rahtunenkin totuutta, ei kannata enää ihmetellä minkä takia tavallisia kansalaisia ei enää juuri äänestäminen kiinnosta.

Olin taannoin ruotsinlaivalla soittohommissa. Kun laiva saapui satamaan, alkoi keltapaitaisten siivoojien joukkoinvaasio. Siivoojien haasteellisena tehtävänä oli siivota risteilymatkustajien jäljet tunnin satamassaolon aikana. Keltapaidoista noin 90 prosenttia oli maahanmuuttajia, ja loput nuoria pätkätyöllistettyjä naisia.

Tässä siis tulevaisuus pähkinänkuoressa - eliitti syö rapuaamiaisia ja köyhät kusiaiset korjaavat jäljet?



-Pastori-

Brändejä ja mielipiteitä

Suomi on hieno valtio. Meillä on täällä sellainen periaate, että kuka tahansa saa vapaasti ja rajoittamatta ilmaista mielipiteensä, toisin kuin vaikka Kiinassa, jossa vääristä mielipiteistä pääsee linnaan 20 vuodeksi.


Suomalainen sananvapaus on yksi demokratiamme kulmakiviä, ihan niin kuin Ameriikassa. Meillä saa sanoa ääneen mitä ajattelee. Meillä joutuu syytteeseen nettikirjoittelusta kritisoidessaan valtakunnansyyttäjiä tai vaihtoehtoisesti saa potkut Audin myyntijohtajan työstä jos puhuu mottipäisiä naistenlehdille (Hourupäisimmät ovat muuten vaatineet myös jutun julkaisseen Anna-lehden päätoimittajan eroa).

Toisin kuin Kiinassa, täällä ihmisiä riepotellaan muutama viikko mediassa ennen julkista teloittamista. Sitkeimmät pirut kuten vaikkapa esim. Ilkka Kanerva ovat riippuneet ristillä jopa kuukausia ennen eroamistaan.

Suomen suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei saa syytteiden ja potkujen uhalla sanoa mitään, mistä kenellekään tulee paha mieli (paitsi jos pilkan ja vittuilun kohteena on tapakristitty valkoinen heteromies).


Niin että mitä sananvapauteen tulee, paremmin meillä on asiat kuin jossain ihme kehitysmaissa.



Kehitysmaista puhuttaessa tulee yleensä mieleen köyhyys. Suomessa on vuonna 2009 yli 700 000 köyhää. Tämä tarkoittaa noin 15% koko väestöstä. Köyhiksi luokitellaan ihmiset, joilla on käytettävissään alle 13 000 euron vuositulot eli alle 1 100 euroa kuukaudessa. (Iltalehti) Jutta Urpilainen kylläkin kehui, että alle 3000 euroa kuussa tienaavat ovat pienituloisia, mutta koska Jutta on kasvanut pullossa eikä ole jutuistaan päätellen koskaan varsinaisesti ollut kosketuksissa todellisuuteen, tätä arviota ei ilmeisesti lasketa lukemaan mukaan.


Köyhien lisäksi meillä esiintyy myös jonkin verran henkistä köyhyyttä. Tutkimusten mukaan Suomi sijoittuu maiden välisten bränditilastoissa vasta sijalle 16. Tämä on ulkoministerimme Alex Stubbin mukaan erityisen huolestuttavaa.

Suomi on onnistunut viemään brändiään eteenpäin mm. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) avulla. Lehtien mukaan EIT on jakanut 15 viime vuoden aikana Suomelle enemmän tuomioita kuin kaikille muille pohjoismaille yhteensä. (Linkit: 1 2 3) Liekö sitten köyhillä ja väärin ajattelevilla jotain tekemistä tämän kanssa? EIT kun on yleensä painottanut sanavapauden ja vapaan tiedonvälityksen merkitystä, kun arvioidaan maan ihmisoikeustilannetta.


Alexi kävi innovoimassa koululuokkien kanssa ideoita Suomi-kuvan kiillottamiseen. Eräälläkin koululaisella oli tälläinen kuva Suomesta : "Ei ole paljon köyhiä. Täällä ei ole sellainen systeemi kuin joissakin maissa."

Alan ymmärtää miksi mielipiteitä halutaan kontrolloida. Olisihan se noloa, jos koululaiset ymmärtäisivät että maassa jossa 15% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella on tosiasiassa helvetin paljon suurempiakin huolenaiheita kuin se, mitä muut maat meistä ajattelevat.

Systeemi on yhtä kuin sitä pyörittävät ihmiset. Jos joku G8-valtionpäämies tai vastaava tsaari sattuu vierailulle, köyhät ja pultsarit siivotaan näkymättömiin Hesan keskustasta. Ettei vaan tarvitsisi hävetä. Mitähän muutkin meistä ajattelevat.


Häpeä on teema, joka tulee köyhyyden yhteydessä vastaan väistämättä. Kun tähän vielä lisätään valtaapitävien välinpitämättömyys, on meillä valtavan hieno kulmakivi kansalliselle Brändille.



Suomi on toden teolla viileämpi kuin luulisitkaan, herra Stubb.


Tosiasia on se, että täällä Suomessa elää A- ja B-luokan kansalaisia. Erot ryhmien välillä kasvavat vuosi vuodelta, kun elinkustannusten kasvaessa todellinen köyhyys lisääntyy. Tätä ei joko ymmärretä, tai tästä ei välitetä. Voitaisiinkin todeta, että köyhiähän me kaikki olemme omalla tavallamme. Toisilla on vaan enemmän golf-osakkeita.

Jos halutaan kiillotaa Suomikuvaa, nämä pikku ongelmat pitäisi ratkaista. Toinen vaihtoehto on pistää väärinajattelevien turpa väkisin kiinni ja leikkiä ettei ongelmaa ole olemassa.




-Pastori-