Jokainen joka on joskus ollut epätoivoinen ja/tai työtön, on varmasti käynyt työvoimattomuustoimiston verkkosivustolla tutkimassa avoimia työpaikkoja. Otanta mistä tahansa päin Suomea osoittaa selkeästi, että erilaisia myyntitöitä on runsaasti tarjolla työtä pelkäämättömälle onnenonkijalle.
Ilmoituksissa haetaan tietynlaisia ihmisiä, eikä niinkään koulutusta kuten monessa muussa ammatissa. Työnantajayritykset listaavat suuren määrän erilaisia attribuutteja, joita työtä hakevalta piruparalta tulisi löytyä. Henkilökohtaiset ominaisuudet ja menestyksenhalu ovat avainasemassa kun haet myyjäksi. Yritykset kertovat ilmoituksissaan hienoja asioita liikevaihdostaan, luottoluokituksestaan, työilmapiiristään ja liikevaihdostaan. Ilmoitus jossa haetaan myyntitykkiä, puhelinautomaattia, tiimipelaajaa, asiakasneuvottelijaa, markkinoinnin ammattilaista, tai vaikkapa telemarkkinoijaa näyttävät suunnilleen tältä :
Etsimme nuorekkaaseen, dynaamiseen tuloksenhaluiseen ja reippaaseen porukkaamme oma-aloitteisia, energisiä, sporttisia, positiivisia ja työtä pelkäämättömiä nälkäisiä tuloksentekijöitä ja myynnin moniosaajia. Odotamme sinulta aitoa kiinnostusta asiakkaiden parissa työskentelyyn, aktiivista ja oma-aloitteista otetta, sitoutumista yhdessä asetettuihin tavoitteisiin sekä kiimaista halua tehdä järjettömän kovaa tulosta.
Toivomme että olet energinen, verbaalisesti lahjakas tiimipelaaja ja luonnollinen esiintyjä, jolla on rohkeutta toimia lähellä asiakasrajapintaa ja sinulla on käytössä oma, uudehko auto. Tarjoamme kehittyvän työyhteisön, vahvan taustatuen myyntityöllesi sekä alan edelläkävijän erinomaiset palvelut myytäväksi. Aiempaa kokemusta alalta et tarvitse, sillä perehdytämme kaikki tulevat huippumyyjämme työtehtäviin perusteellisesti.
Kannustava palkkauksemme on alan parasta, ja se sovitaan aina tapauskohtaisesti. Jos sopeudut vaihtuviin töihin, tulet toimeen kaikenlaisten asiakkaiden kanssa ja sinulta löytyy määrätietoisuutta, ammattitaitoa, myyntitaitoa ja tulet toimeen tiimissä, ota yhteyttä ja kysy lisää.
Tämä ylläoleva on hieman maustettu kooste erilaisista myyntikanuunan töitä tarjoavien yritysten rekryilmoitusten tarjonnasta. Tätä lukiessa tulee sellainen olo, että ollaan hienojen, suurten asioiden äärellä. Että myyntitöihin halutaan todella rautaisia ammattilaisia, joita ei joka kiven ja kannon nokasta niin vain löydetä. Mitä tämä kaikki kultareunuksin koristeltu jargon sitten todellisuudessa tarkoittaa? Katsellaanpa. - Älä sellasta liirum-laarumia (Paavi, Pulkkinen)
Tässä siis myyntityötä etsivälle avuksi selkeäsanainen ja ymmärrettävä
-----MYYNTIYRITYS - SUOMI - SANAKIRJA Vol.1-----
Eli: Mitä firma kertoo ilmoituksessaan & mitä sama tarkoittaa Suomeksi
OSA 1. Erityyppiset rekrytoinnin "tärpit" ilmoituksissa :
- Oletko aikeissa etsiä itsellesi uusia haasteita tai olet aina haaveillut työskenteleväsi osana ryhmää ? - Suostutko pusertamaan päivästä toiseen naurettavalla palkalla muiden luusereiden joukossa?
- Pystyt tarvittaessa venymään ja joustamaan, jotta myyntitavoitteet täyttyvät - Teet vitusti ylitöitä, jotta saisit pitää työpaikkasi ja saisit sellaista palkkaa että saisit edes vuokrasi maksettua ajallaan.
- Koulutamme työntekijöistämme asiakaslähtöisiä ratkaisumyyjiä - Kahden päivän "koulutuksen" jäljiltä sinulla on 6 kilon nippu vastaväitemonisteita, puhelinluettelo ja vanha Nokian räpyskä karsinassasi.
- Haemme nälkäistä tuloksentekijää dynaamiseen työympäristöön - Maksamme Kiinalaisen siirtotyöläisen unelmapalkkaa jonka johdosta henkilökuntamme elää keitetyllä riisillä ja potkuja ja irtisanoutumisia tulee niin tiuhaan ettemme tarvitse konttorissamme ilmastointia.
- Etsimme henkilöä, joka on heti valmis, loistavaa uraa janoava tähti-myyjä, eli kunnon myyntitykki! - Myymme "iske-ja-juokse"-tekniikalla niin paskoja tuotteita, että tarvitsemme kaiken mahdollisen avun myyntimme tueksi.
- Katsomme eduksi kokemuksen kuluttajamyynnistä - Etsimme säälittävää häviäjää, joka suostuu pakkomyymään tuottamaamme sontaa ihmisille vaikka on jo aiemminkin saanut potkut vastaavasta riistofirmasta.
- Elämänkokemus auttaa - Olet ottanut elämässä tarpeeksi turpaasi, jotta osaat käsitellä vastoinkäymisiä, joita tulet kohtaamaan työssäsi hyvin paljon.
- Toivomme sinulta aktiivista ja oma-aloitteista otetta työhön - Soittomateriaali ja/tai myytävä tuote on sellaista kuraa, että sen perkaaminen muulta kuin maanisesti työhönsä suhtautuvalta sosiopaatilta ei onnistu, vaan joudut hermoparantolaan alle kuukaudessa.
- Liikut sulavasti asiakasrajapinnassa - Työssäsi tulet ajamaan omalla Kekkosenaikaisella Saabillasi omalla kustannuksellasi ympäri Suomea myyden paskaa ovelta ovelle suoralla provikalla.
- Meidän palkkaus on huomattavasti korkein mitä alalla on ja tästä syystä haemmek-in vain vakavia työntekijöitä jotka osaavat suhtautua työhönsä työnä ja tekevät sen hyvin. - Siis ihan vakavasti ottaen vai?
- Sujuva suomen kieli ja perustason englannin kieli, Pieni kuukausittain peruspalkka ja hyvät provisiot - Me emme osaa kirjoittaa äidinkieltämme, osaatko sinä?
OSA 2. Käsitteet ja niiden selitykset
Etenemismahdollisuus = Jos jaksat myydä lehtiä yli 20 vuotta, niin saatat päästä iltavuoron monisteenjakajaksi.
Asiakasrajapinta = Pieni hetki raivoisan vittuilun ja kuulokkeen hahloon paiskautumisen välillä.
Sitoutuminen = Kyky niellä määrättömästi paskaa potkujen pelossa kurjan duunisi säilymiseksi.
Positiivisuus = Paha piriongelma tai krooninen persoonallisuushäiriö auttavat sinua työssä jaksamisessa. Nappi huuleen ja taas jaksetaan kikattaa puhelimessa.
Reippaus = Jaksat tänäänkin lähteä konttorille sen sijaan että sitoisit kitarankielen toisen pään kaulaasi, toisen pään pöydän kulmaan ja hyppäisit sitten ulos viidennen kerroksen ikkunasta.
Tuloksentekijä = Moraaliton paskiainen, joka myisi vaikka kuolleen äitinsä, ellei olisi tehnyt sitä jo. Etevimmät tapaukset tekevät toki tämänkin monta kertaa.
Toiminta-alueen tuntemus = Tiedät myyväsi luokatonta kuraa, mutta teet sitä silti.
Tunnetut tuotteet = Iltapäivälehdet kirjoittavat firman oikeusprosesseista viikottain.
Verbaalinen lahjakkuus = Sinulla on kyky huutaa asiakkaan puheen päälle ja laittaa korvaluomesi "lukittu"-asentoon kaikille vastaväitteille
Kannustava palkkaus = Suora provisio, yritysvastuun siirto työntekijälle, mahdollisuus potkuihin järjettömien tulostavoitteiden jäädessä täyttymättä.
Myyntitavoite = Laskelma, jonka mukaan sinun pitää myydä 100 jääkaappia eskimoille viikossa, jotta pääset yli kympin tuntipalkalle.
Kehittyvä työyhteisö = Myyntitiimi koostuu taas ensi viikolla uusista apinoista joita rekrytoidaan suoraan koulunpenkiltä siksi että ne eivät vielä tunne oikeuksiaan.
Takuupalkka = Takaamme paitsi marjanpoimijan palkkatason, myös sen että saat potkut viikossa jos et pysty painamaan reikä soikeana parempaa tulosta.
Tiimityö = Joukko surullisia kusipäitä ahdettuna karsinaan pomon valvovan silmän alle.
Taustatuki = Perverssi pikkupomo kuuntelee huohottaen puheluitasi pitkin päivää.
Alan edelläkävijä = Olemme keksineet täysin uuden tavan kusettaa asiakkaitamme.
Ulospäin suuntautunut = Sinulla on isot tissit, nuolet mielellään pomon persettä ja kikatat järjettömästi kaikelle mitä suuri johtaja sanoo kahvipöydässä.
Asiakaslähtöisyys = Myymme tuotettamme väkisin metodilla jossa selvitetään asiakkaan perhesuhteet ja käytetään asiakkaan lapsia ja kotiosoitetta kiristysvälineenä.
Monipuolisuus = Toistaitoinen johto ei osaa mitään, jolloin työntekijöiden harteille jää kahvinkeitto, printterin huoltaminen, kaupassakäynti, soittomateriaalin perkaaminen ja muu yleinen itsensämyyminen työpaikalla.
Kokemus = Attribuutti, jonka karttuminen ei estä sinua hakemasta uutta työtä uudesta roistofirmasta joka nylkee sinut persekarvoja myöten, vain siksi että olet selkärangaton nahjus joka ei saa oikeita töitä.
Koulutus = Aivopesusessio, jonka jälkeen luulet oikeasti parin päivän ajan myyväsi jotain laadukasta josta on asiakkaalle hyötyä.
Pitkäjänteisyys = Pystyt hakkaamaan päätäsi karjalan mäntyyn 8 tuntia päivässä siinä toivossa, että mänty hajoaa ennemmin kuin kallosi.
Elämänhallinta = Pystyt hoitamaan työsi kovassakin kankkusessa, jonka hankkiminen päivittäin tässä työssä on perusedellytys edes jonkinlaisen mielenterveyden säilymiseksi.
OSA 3. Myyntijohdon sanastoa
Rekrytointi = Vampyrismin alalaji, jonka tarkoituksena on saada nautakarja viettämään aikaansa lähempänä verenjanoisia ja psykoottisia esimiehiä.
Kvartaali = Aikajakso, jonka aikana firma rikkoo vähintään yhden myyntiennätyksen ja heittää vähintään puolet henkilöstöstään pihalle.
Haaste = Joko käräjäoikeuden lähettämä selvityspyyntö jonka aiheena on firman ala-arvoiset toimintametodit, tai vaihtoehtoisesti nimitys sille valitettavalle tosiasialle, että työntekijät eivät saa työpanostaan vastaavaa palkkaa.
Arvojohtaminen = Ymmärtämys siitä, että osakkeenomistajan tilipussi menee aina nautakarjan hyvinvoinnin edelle, nautoja saa aina tarvittaessa lisää, ja että niiden lahtaamisen takia ei tarvitse suotta menettää yöuniaan.
Myyntiorganisaatio = Rangaistuspataljoonallinen vajakkeja, jotka suostuvat päivästä toiseen ottamaan myyntijohdon sadismin, naurettavan palkan ja herätysliikkeen hourailuita muistuttavan tsemppijargonin vastaan.
Missio = Kirjoitusasusta riippumatta tosiasiassa tehdä järjetön kasa rahaa omistajille metodeista riippumatta, ja lopulta siirtää koko läjä Cayman-saarille jossa yritysjohto voi viettää kokkelinhuuruiset eläkepäivänsä rauhassa.
Visio = Kantava ajatus firman toiminnasta, kuva suuren johtajan mielessä, vertaa Talibanit, kranaatinsirpale aivoissa ja burkhan käyttöpakko eräissä maissa.
Koulutus = Myyntihenkilöstön persoonan pirstaloiminen ja uudelleen kokoaminen palaverien, vesikidutuksen, monisteiden, piirtoheittimen ja Powerpointin avulla.
Kehityskeskustelut = Aivopesusessio, jonka kestäessä kerrotaan aukottomasti, miksi hekilöstöllä on vääriä mielipiteitä ja uhkaillaan potkuilla niitä jotka eivät vielä näe valoa.
TYKY-päivät = Sessio, jossa johtoporras nauttii järjettömän määrän alkoholia, ja aukoo päätä henkilöstölle niin kauan, että osa työntekijöistä poistuu itkien paikalta ja hankkii kahden viikon kallosaikun tai vaihtoehtoisesti tekee lopullisen henkilökohtaisen ratkaisun.
Firman tahtotila = Alijohto perustelee myyntityöläisille, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Taktinen johtajuus = Ylijohto perustelee firman alijohdolle, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Strateginen johtajuus = Osakkeenomistajat perustelevat firman ylijohdolle, mikseivät ankeat työolot muutu paremmiksi.
Konkurssi = Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli. Aloitetaan koko rumba alusta uudella nimellä.
Näin. Kiitokset kaikille ideoita ja inspiraatioita aiheuttaneille tahoille. Lisää ideoita otetaan vastaan kommenttien muodossa ja parhaat palat luvataan lisätä teokseen, jotta tästä saadaan se viimeinen ja lopullinen opaskirja niille, jotka harkitsevat vakavissaan myyntityöhön lähtemistä, eivätkä ole vielä holhouksen alaisena.
-Pastori-
keskiviikko 5. elokuuta 2009
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Bulsiittia sekä muita alkuaineita
Tuttu dilemma - Tarttis Saada Rahaa. On hieman hankalaa nauttia 1,5 viikon mittaisesta kesälomasta täysin siemauksin, kun on tullut törsättyä yltiöpäisesti esim. sähkö- ja puhelinlaskuihin. Pikavippaaminenkaan ei ole vierasta. Tältä pohjalta tulee jotenkin kumma fiilis, kun katselee lehdestä tilastokeskuksen keskimääräisiä palkkatilastoja ryystäen samalla Lidliläistä tarjouskahvia joka maistuu kamalalta. Saksalaisilla on tunnetusti pitkät perinteet erityyppisistä paahtohommista.
No, lehden mukaan Suomalaisen miehen keskipalkka on kuulemma 3500 euroa kuukaudessa. Naiset tienaavat 2667 euroa kuukaudessa. En tunne ketään joka tienaisi mitään tämän suuntaistakaan. Moni tienaa kolmanneksen näistä jos on oikein hyvä kuukausi.
Mikään ei ole niin hienoa kuin tilastotiede. Tilastot kertovat paitsi keski- ja mediaanipalkoista, myös sen paljonko on keskimääräinen tuntiansio. Tässä kauppalehden artikkelissa se on 14,50 euroa tunnilta, naisilla 11,70 euroa.
Lukion lyhyellä matematiikalla tämä tarkoittaa että suomalainen mies tekee keskimäärin 241 tuntia töitä kuukaudessa, ja nainen 227 tuntia. Melko hyvämoraalista työväkeä, sillä tästä tulee keskimäärin 12 tuntia päivässä (miehet) ja 11,35 tuntia (naiset) mikäli lasketaan että kuukaudessa on 20 työpäivää (8 tunnin päiviä).
Sen sijaan jos kerromme tuon 14,50 € (11,35€) normaalilla työajalla 150 tuntia kuukaudessa, saamme palkaksi 2175 € (1702 €) kuukaudessa. Nämä kun ovat vielä bruttopalkkoja joista leipaistaan keskimääräiset 25 prosenttia päältä (omakohtainen petumetri-arvio) valtion pohjattomaan kirstuun, alkaa perimmäinen syy keskimääräisen palkansaajan keskimäärin maanantaista perjantaihin kroonisena jatkuvaan vitutukseen selvitä.
Petumetri - orgaaninen laitteisto jolla mitataan ns. perstuntumaa (omit. huom.)
Tässähän voisi nyt tilastomatemaattisemmin orientoitunut henkilö alkaa protestoimaan että ei tilastoa voi noin lukea. Minulla on hänelle kuitenkin kaksi yksikköä painavaa asiaa. Ensinnäkin on perusteetonta, että tilastoja - joiden lukemiseen tarvitaan jotain erityisiä lukutaitoja - käytetään lööppien pohjana sellaisenaan koska ne poikkeavat rajusti normaalimaailman oloista. Herää äkisti kysymys, että kenen intresseissä on esittää suomalaisten olevan puolta rikkaampia kuin he todellisuudessa ovat? Poliitikkojen? Yrittäjien? Suuri osa aamulihapiirakkaansa Helsingin kauppatorilla jyrsivistä kaduntallaajista kuitenkin uskoo mukisematta kaiken lukemansa.
Toinen asia on se, että rahaa ja naisia ei saada tekemällä tilastoja, joten matemaatikon kannattaisi ajan hengen mukaisesti mittauttaa markkina-arvonsa kentällä ja mennä johonkin oikeisiin, kovapalkkaisiin töihin. Suomea uhkaa jatkuvasti työvoimapula, ja henkilöille jotka osaavat vääntää todellisuutta omiin tarkoituksiin sopivaksi tilastomatemaatikon tavoin löytyy takuuvarmasti helvetin hyvin palkattuja töitä höpöheikkinä esim. myynnin tai konsultoinnin värikkäästä maailmasta.
Höpöhöpöstä maksetaan hyvin. Kysykää vaikka Koop Arposelta, Pete Parkkoselta, Anna Abreulta tai heidän sedältään Aku Ankalta.
Se ei tietysti ole mikään uutinen, että meille suolletaan ns. bulsiittia ympäri vuorokauden niin paperimedian, internetin, tv:n kuin radionkin välityksellä. Uutinen on se, että paskapuheesta on tullut vakiintunut, hyväksytty maan tapa kommunikoida ylhäältä alaspäin. Epärehellisyys on standardi. On ihan ookoo kusettaa ja sumuttaa silmään, niinhän kaikki tekevät.
Bulsiitti - uusiutuva orgaaninen alkuaine, jolle modernin teollisuusvaltion talousjärjestelmän toiminta pitkälti perustuu (sark. huom.)
Perustuslakia olisikin syytä muuttaa pikaisesti. Sisällöltään eltaantuneessa vanhassa laissahan muun muassa todetaan että valtiovalta kuuluu Suomen kansalle, julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja että kaikki ovat tasavertaisia lain edessä.
Voin vain kuvitella millaisen hersyvän naurun tämä hupaisa pikku ohjekirja herättää rahaporukoiden rapukesteissä. Toivossa on hyvä elää, totesi selänpesijä kimppasaunassa. On ne melkoisia velikultia.
-Pastori-
No, lehden mukaan Suomalaisen miehen keskipalkka on kuulemma 3500 euroa kuukaudessa. Naiset tienaavat 2667 euroa kuukaudessa. En tunne ketään joka tienaisi mitään tämän suuntaistakaan. Moni tienaa kolmanneksen näistä jos on oikein hyvä kuukausi.
Mikään ei ole niin hienoa kuin tilastotiede. Tilastot kertovat paitsi keski- ja mediaanipalkoista, myös sen paljonko on keskimääräinen tuntiansio. Tässä kauppalehden artikkelissa se on 14,50 euroa tunnilta, naisilla 11,70 euroa.
Lukion lyhyellä matematiikalla tämä tarkoittaa että suomalainen mies tekee keskimäärin 241 tuntia töitä kuukaudessa, ja nainen 227 tuntia. Melko hyvämoraalista työväkeä, sillä tästä tulee keskimäärin 12 tuntia päivässä (miehet) ja 11,35 tuntia (naiset) mikäli lasketaan että kuukaudessa on 20 työpäivää (8 tunnin päiviä).
Sen sijaan jos kerromme tuon 14,50 € (11,35€) normaalilla työajalla 150 tuntia kuukaudessa, saamme palkaksi 2175 € (1702 €) kuukaudessa. Nämä kun ovat vielä bruttopalkkoja joista leipaistaan keskimääräiset 25 prosenttia päältä (omakohtainen petumetri-arvio) valtion pohjattomaan kirstuun, alkaa perimmäinen syy keskimääräisen palkansaajan keskimäärin maanantaista perjantaihin kroonisena jatkuvaan vitutukseen selvitä.
Petumetri - orgaaninen laitteisto jolla mitataan ns. perstuntumaa (omit. huom.)
Tässähän voisi nyt tilastomatemaattisemmin orientoitunut henkilö alkaa protestoimaan että ei tilastoa voi noin lukea. Minulla on hänelle kuitenkin kaksi yksikköä painavaa asiaa. Ensinnäkin on perusteetonta, että tilastoja - joiden lukemiseen tarvitaan jotain erityisiä lukutaitoja - käytetään lööppien pohjana sellaisenaan koska ne poikkeavat rajusti normaalimaailman oloista. Herää äkisti kysymys, että kenen intresseissä on esittää suomalaisten olevan puolta rikkaampia kuin he todellisuudessa ovat? Poliitikkojen? Yrittäjien? Suuri osa aamulihapiirakkaansa Helsingin kauppatorilla jyrsivistä kaduntallaajista kuitenkin uskoo mukisematta kaiken lukemansa.
Toinen asia on se, että rahaa ja naisia ei saada tekemällä tilastoja, joten matemaatikon kannattaisi ajan hengen mukaisesti mittauttaa markkina-arvonsa kentällä ja mennä johonkin oikeisiin, kovapalkkaisiin töihin. Suomea uhkaa jatkuvasti työvoimapula, ja henkilöille jotka osaavat vääntää todellisuutta omiin tarkoituksiin sopivaksi tilastomatemaatikon tavoin löytyy takuuvarmasti helvetin hyvin palkattuja töitä höpöheikkinä esim. myynnin tai konsultoinnin värikkäästä maailmasta.
Höpöhöpöstä maksetaan hyvin. Kysykää vaikka Koop Arposelta, Pete Parkkoselta, Anna Abreulta tai heidän sedältään Aku Ankalta.
Se ei tietysti ole mikään uutinen, että meille suolletaan ns. bulsiittia ympäri vuorokauden niin paperimedian, internetin, tv:n kuin radionkin välityksellä. Uutinen on se, että paskapuheesta on tullut vakiintunut, hyväksytty maan tapa kommunikoida ylhäältä alaspäin. Epärehellisyys on standardi. On ihan ookoo kusettaa ja sumuttaa silmään, niinhän kaikki tekevät.
Bulsiitti - uusiutuva orgaaninen alkuaine, jolle modernin teollisuusvaltion talousjärjestelmän toiminta pitkälti perustuu (sark. huom.)
Perustuslakia olisikin syytä muuttaa pikaisesti. Sisällöltään eltaantuneessa vanhassa laissahan muun muassa todetaan että valtiovalta kuuluu Suomen kansalle, julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja että kaikki ovat tasavertaisia lain edessä.
Voin vain kuvitella millaisen hersyvän naurun tämä hupaisa pikku ohjekirja herättää rahaporukoiden rapukesteissä. Toivossa on hyvä elää, totesi selänpesijä kimppasaunassa. On ne melkoisia velikultia.
-Pastori-
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Musamaailman pohdiskelua part III
Taas on vierähtänyt kesäpäivä jos toinenkin Suomen maan asfaltoitua pintaa edestakaisin kiidellessä, laatikoita kantaen ja tanssittavaa rytmimusiikkia kansalaisille (medborgare) soittaen. Kulkurit rehjusivat Mäntymotellin kautta Kangasalan kisarantaan, jossa rytmitimme allekirjoittaneen historian ensimmäiset sunnuntaitanssit. Kokemus oli vahvasti positiivinen ja kotikonnuille palaaminenkin onnistui kerrankin melkein ihmisten aikaan. Kiitos kaikille osallistuneille!
Mäntymotellilla esiintyi lisäksemme drag queen Miss Divet (Kyseessä ei siis ollut kiihdytysautoiluun liittyvän missikilpailun voittaja). Ohjelmiston kattaus ei näin ollen ollut ihan perinteisimmästä päästä.
Ohjelmiston valinta on oma taiteenlajinsa myös soittopuolella. Homma on jatkuvaa tasapainottelua monipuolisuuden, asiakaspalvelun, omaperäisyyden ja mielekkyyden välillä. Mikä on hyvää musiikkia? Onko hyvä ohjelmisto sellainen, joka tarjoaa yllätyksiä ja uusia elämyksiä, vai sellainen, joka koostuu tutuista kappaleista jotka kaikki tuntevat? Pitääkö soittaa perinteisesti kappaleiden alkuperäisillä sovituksilla, vai saako sovituksiin luoda omaa näkemystä? Saako kappaleita muokata rajustikin, vai pitääkö niissä säilyttää alkuperäinen henki?
Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastauksia. Musiikki on nimittäin sellainen kulutushyödyke, josta jokaisella on hyvin, hyvin erilainen näkemys.
Kulkureilla on ollut nyt sellainen orastava tendenssi, että napataan tuttuja kappaleita hyvin erilaisista ympyröistä ja sovitetaan niitä oman soundifiltterin läpi tanssimusiikkimuotoon. Tämä ei siis edelleenkään tarkota viiksiä, peruukkeja eikä syntsaviuluja. Ähem.
No, ohjelmistoon kuuluu nykyään mm. Deep Purplea, HIMiä, Popedaa, Espanjalaista jazzia tangoksi sovitettuna ja Kultaisen harmonikan konserttihaitariteoksia instrumentaalivalssina. On pyritty rohkeasti hakemaan omaa tyyliä ja omaa paikkaa laajassa laadukkaiden tanssiorkestereiden kirjossa - tekemään jotain erilaista, erottumaan joukosta. Toki perinteikkäitä biisejä unohtamatta.
Ohjelmisto on kuitenkin asia, joka on jatkuvan kritiikin kohteena, teki sen millaiseksi tahansa. Aikanaan Kulkurit soittivat baareissa pääasiassa rokettirollia ja Agents-rautalankaa. Ohjelmistoa piti kuitenkin laajentaa koskemaan useita perinteisiä tanssilajeja jotta bändistä tuli salonkikelpoinen esim. lavatanssihommiin. Tuumasta toimeen.
On uusittu ohjelmistoa, reenattu hidasta ja nopeaa valssia, jenkkaa, tangoa, foksia, humppaa, rumbaa, cha-chata sun muita powerballadeja ja näitä kaikkia esitetään mahdollisimman monipuolisesti pitkin Suomen lavoja.
Mitä sitten tapahtuu? Tulee yleisön joukosta heippalappu jossa kerrotaan että SOITTAKAA OIKEAA TANSSIMUSIIKKIA. Ei sellaista jenkan renkutusta kuulemma kukaan halua tanssia. Asiakaspalveluammatissahan tässä ollaan. Joskus vaan ei oikein pysy kärryillä.
Laulu- ja soitinyhtye Agents pisti jossain vaiheessa liinat kiinni, kun kuulemma kyllästyivät kuuntelemaan neuvoja kappaleiden tempoista. Joku tietää aina soittajia paremmin miten mikäkin kappale pitäisi esittää.
Asiasta sen vakavammin poraamatta : Kun kaupan neiti lukee venäläisen metvurstin viivakoodia lukulaitteella, ei kenellekään tule ensimmäisen mieleen mennä auttamaan häntä painelemalla kasskoneen nappuloita sattumanvaraisesti. Kun insinööri piirtelee CAD-piirrustuksia uudesta sähkökaapin kytkennästä, ei kukaan mene piirtelemään kirkkoveneitä ohikulkiessaan paperin toiseen laitaan.
Miksi ihmeessä sitten kuka tahansa voi mennä asiantuntijan ominaisuudessa neuvomaan orkesteria siinä, mikä on oikeaa musiikkia, tai miten sitä tulisi esittää? Rakentava palaute on toki aina tervetullutta, mutta elokuvistakin tuttu "paskaa, ei kaupallista potentiaalia" - tyyppiset lausumat eivät ole sitä.
Summa summarum : täydellistä ohjelmistoa ei olekaan, koska hyvä biisi on aina kuulijan korvassa. Joku linja pitää silti valita, ja tämä toteutetaan oman tyylitajun ja ammattitaidon puitteissa niin hyvin kuin mahdollista.
Makuasioita :
Joku juo maitoa, toinen keskikaljaa, kolmas punaviiniä. Jos näitä kaikkia juodaan samaan aikaan, saadaan aikaan omituista litkua, joka maistuu kaikkien mielestä kamalalta.
-Pastori-
Mäntymotellilla esiintyi lisäksemme drag queen Miss Divet (Kyseessä ei siis ollut kiihdytysautoiluun liittyvän missikilpailun voittaja). Ohjelmiston kattaus ei näin ollen ollut ihan perinteisimmästä päästä.
Ohjelmiston valinta on oma taiteenlajinsa myös soittopuolella. Homma on jatkuvaa tasapainottelua monipuolisuuden, asiakaspalvelun, omaperäisyyden ja mielekkyyden välillä. Mikä on hyvää musiikkia? Onko hyvä ohjelmisto sellainen, joka tarjoaa yllätyksiä ja uusia elämyksiä, vai sellainen, joka koostuu tutuista kappaleista jotka kaikki tuntevat? Pitääkö soittaa perinteisesti kappaleiden alkuperäisillä sovituksilla, vai saako sovituksiin luoda omaa näkemystä? Saako kappaleita muokata rajustikin, vai pitääkö niissä säilyttää alkuperäinen henki?
Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastauksia. Musiikki on nimittäin sellainen kulutushyödyke, josta jokaisella on hyvin, hyvin erilainen näkemys.
Kulkureilla on ollut nyt sellainen orastava tendenssi, että napataan tuttuja kappaleita hyvin erilaisista ympyröistä ja sovitetaan niitä oman soundifiltterin läpi tanssimusiikkimuotoon. Tämä ei siis edelleenkään tarkota viiksiä, peruukkeja eikä syntsaviuluja. Ähem.
No, ohjelmistoon kuuluu nykyään mm. Deep Purplea, HIMiä, Popedaa, Espanjalaista jazzia tangoksi sovitettuna ja Kultaisen harmonikan konserttihaitariteoksia instrumentaalivalssina. On pyritty rohkeasti hakemaan omaa tyyliä ja omaa paikkaa laajassa laadukkaiden tanssiorkestereiden kirjossa - tekemään jotain erilaista, erottumaan joukosta. Toki perinteikkäitä biisejä unohtamatta.
Ohjelmisto on kuitenkin asia, joka on jatkuvan kritiikin kohteena, teki sen millaiseksi tahansa. Aikanaan Kulkurit soittivat baareissa pääasiassa rokettirollia ja Agents-rautalankaa. Ohjelmistoa piti kuitenkin laajentaa koskemaan useita perinteisiä tanssilajeja jotta bändistä tuli salonkikelpoinen esim. lavatanssihommiin. Tuumasta toimeen.
On uusittu ohjelmistoa, reenattu hidasta ja nopeaa valssia, jenkkaa, tangoa, foksia, humppaa, rumbaa, cha-chata sun muita powerballadeja ja näitä kaikkia esitetään mahdollisimman monipuolisesti pitkin Suomen lavoja.
Mitä sitten tapahtuu? Tulee yleisön joukosta heippalappu jossa kerrotaan että SOITTAKAA OIKEAA TANSSIMUSIIKKIA. Ei sellaista jenkan renkutusta kuulemma kukaan halua tanssia. Asiakaspalveluammatissahan tässä ollaan. Joskus vaan ei oikein pysy kärryillä.
Laulu- ja soitinyhtye Agents pisti jossain vaiheessa liinat kiinni, kun kuulemma kyllästyivät kuuntelemaan neuvoja kappaleiden tempoista. Joku tietää aina soittajia paremmin miten mikäkin kappale pitäisi esittää.
Asiasta sen vakavammin poraamatta : Kun kaupan neiti lukee venäläisen metvurstin viivakoodia lukulaitteella, ei kenellekään tule ensimmäisen mieleen mennä auttamaan häntä painelemalla kasskoneen nappuloita sattumanvaraisesti. Kun insinööri piirtelee CAD-piirrustuksia uudesta sähkökaapin kytkennästä, ei kukaan mene piirtelemään kirkkoveneitä ohikulkiessaan paperin toiseen laitaan.
Miksi ihmeessä sitten kuka tahansa voi mennä asiantuntijan ominaisuudessa neuvomaan orkesteria siinä, mikä on oikeaa musiikkia, tai miten sitä tulisi esittää? Rakentava palaute on toki aina tervetullutta, mutta elokuvistakin tuttu "paskaa, ei kaupallista potentiaalia" - tyyppiset lausumat eivät ole sitä.
Summa summarum : täydellistä ohjelmistoa ei olekaan, koska hyvä biisi on aina kuulijan korvassa. Joku linja pitää silti valita, ja tämä toteutetaan oman tyylitajun ja ammattitaidon puitteissa niin hyvin kuin mahdollista.
Makuasioita :
Joku juo maitoa, toinen keskikaljaa, kolmas punaviiniä. Jos näitä kaikkia juodaan samaan aikaan, saadaan aikaan omituista litkua, joka maistuu kaikkien mielestä kamalalta.
-Pastori-
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Köyhän päivän uutisia
Joskus harmittaa kun olo tuntuu köyhältä. Olo on kuin Aku Ankalla. Laskuja ja uhkavaateita satelee postilaatikosta sellaisia määriä, että niillä voi lämmittää talon kun syksyn viileys saapuu. Jotenkin vain tuntuu ettei raha oikein riitä mihinkään. Ei pysty esimerkiksi halutessaan rakentamaan Titanicin kopiota Kiiminkiin 30 miljoonalla eurolla kuten Sukarin Toivo taannoin. Mr J tokaisi asiasta kuullessaan, että rakentaisi nyt "edes vittu sairaalan tai vanhainkodin".
Toivo Sukari haluaa kuitenkin selvästi viestiä näin lama-ajan kunniaksi, että maakunnat ja niihin rakennetut ostosparatiisit ovat vahvoja kuin höyrylaiva, joka uppoaa jäämereen vieden mukanaan 1500 ihmistä. Hanke työllistänee suunnilleen saman verran, mikä on toki positiivista.
On selvää, että tälläinen vetää varmasti turisteja puoleensa. Ihmisiä kun yleisesti ottaen kiinnostaa kaikenlainen megalomania ja siihen liittyvä tuhon odotus. Ilmiö on vähän sama kuin esimerkiksi tosi-tv:tä seuratessa - halutaan nähdä kun joku haukkaa paskaa (joskus jopa konkreettisesti) niin lujaa että heikompia hirvittää.
Mutta puhe oli siis rahan puutteesta.
Rahan määrä on hyvin suhteellinen käsite. Ajatellaanpa vaikka sikariportaan työntekoa. Jotkut asianosaiset pitävät Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen 4-5 kertaa vuositasolla osallistuneille maksettavaa 13 000 euron palkkiota kohtuullisena. Kyseisessä artikkelissa Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja perusteli tätä kohtuullista palkkiotaan sillä, että kokouksiin ja niiden valmisteluihin menee aikaa. Joku vittumaisempi kaveri voisi tietysti veistellä huumoria siitä, että Suomessa moni painaa samanlaisella vuosipalkalla 8-tuntisia työpäiviä keskimäärin 260 kappaletta vuodessa.
Palkkio on hyvin kohtuullinen siinäkin mielessä, että moisessa kokouksessa istuvilla ei ole minkäänlaista valtaa eikä vastuuta tekemisistään. Sen sijaan monilla tonnilla kuussa elävillä pätkätyöllistetyillä on kuitenkin potkujen uhalla otettava vastuu heidät työllistävän yrityksen toiminnan pyörittämisestä. Aikaahan siinäkin toki menee.
Tälläisiä tonnilla kuussa elävien esiintymisilmiötä kutsutaan suhteelliseksi köyhyydeksi.
Kuten maksettavan palkan suuruus, myös köyhyys voi siis olla suhteellista. Ajatellaanpa esim. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen työhuonetta. Miesparka on joutunut hoitamaan suhteellisen köyhien ihmisten asioita työtilassa, jonka sisustus on maksanut 71 900 euroa - ts. suhteellisesti köyhän ihmisen 6 vuoden palkan. Ilmeisesti myös järjen köyhyys on suhteellista.
Suhteellisen järjetöntä sen sijaan on se, että ihmiset joilla on varaa ostella asuntoja suoralla rahalla kaappaavat miljonäärisuvun tyttäriä rahoittaakseen harrastuksiaan. Yritysjuristi Juha Turunen pääsi kertaheitolla historiaan Suomen kohutuimman sekä ääliömäisimmän kidnappausdraaman pääarkkitehtina. Oletettavasti Turkulaisuutta ei tämän sarjan sekoilussa voida pitää lieventävänä asianhaarana. No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä - Kun mikään ei riitä.
Myös järjenjuoksu voi olla suhteellista. Tämän todistaa Matti Vanhanen joka on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen huonomuistisimmaksi pääministeriksi. Ilmeisesti hän ei ole suhteellisen köyhä, koska hänen ei tarvitse palavasti muistella mistä kaikkialta rahaa tileille tipahtelee. Muutama miljoona sieltä täältä, Nova groupilta tai anopilta joululahjaksi, mene tiedä. Onneksi on Mertala, joka alkaa sädehtiä aina kun Matilla on vaikeuksia. Tämä kirkas loiste poistaa kaikki epäilyksen pilvet kansan muistista ja saa pääministerimme uuniperunan sakkauttamat äänijänteet puhumaan pehmoisia iltapäivälehdille.
Kokoomuksen rehtihenkiset kemoonit sentään muistavat lahjoittajia reilulla sauna-illalla. Sukarin Toivon lisäksi pyyhe päällä siellä nähtiin Nova Groupin toimitusjohtajakin - herra jonka nimi on enteellisesti Yli-Saunamäki. Suomalaiset ovat niin tyhmää ja yksinkertaista porukkaa, että ne alkavat epäillä että tälläiset saunakerhot jotenkin pystyvät vaikuttamaan politiikkaan maksamalla miljoonia keskustan vaalirahastoon. Todellisuudessa tälläinen saunottelu vain kuuluu toimenkuvaan.
Kippis ja hyvää kesää.
-Pastori-
Toivo Sukari haluaa kuitenkin selvästi viestiä näin lama-ajan kunniaksi, että maakunnat ja niihin rakennetut ostosparatiisit ovat vahvoja kuin höyrylaiva, joka uppoaa jäämereen vieden mukanaan 1500 ihmistä. Hanke työllistänee suunnilleen saman verran, mikä on toki positiivista.
On selvää, että tälläinen vetää varmasti turisteja puoleensa. Ihmisiä kun yleisesti ottaen kiinnostaa kaikenlainen megalomania ja siihen liittyvä tuhon odotus. Ilmiö on vähän sama kuin esimerkiksi tosi-tv:tä seuratessa - halutaan nähdä kun joku haukkaa paskaa (joskus jopa konkreettisesti) niin lujaa että heikompia hirvittää.
Mutta puhe oli siis rahan puutteesta.
Rahan määrä on hyvin suhteellinen käsite. Ajatellaanpa vaikka sikariportaan työntekoa. Jotkut asianosaiset pitävät Fortumin hallintoneuvoston kokoukseen 4-5 kertaa vuositasolla osallistuneille maksettavaa 13 000 euron palkkiota kohtuullisena. Kyseisessä artikkelissa Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja perusteli tätä kohtuullista palkkiotaan sillä, että kokouksiin ja niiden valmisteluihin menee aikaa. Joku vittumaisempi kaveri voisi tietysti veistellä huumoria siitä, että Suomessa moni painaa samanlaisella vuosipalkalla 8-tuntisia työpäiviä keskimäärin 260 kappaletta vuodessa.
Palkkio on hyvin kohtuullinen siinäkin mielessä, että moisessa kokouksessa istuvilla ei ole minkäänlaista valtaa eikä vastuuta tekemisistään. Sen sijaan monilla tonnilla kuussa elävillä pätkätyöllistetyillä on kuitenkin potkujen uhalla otettava vastuu heidät työllistävän yrityksen toiminnan pyörittämisestä. Aikaahan siinäkin toki menee.
Tälläisiä tonnilla kuussa elävien esiintymisilmiötä kutsutaan suhteelliseksi köyhyydeksi.
Kuten maksettavan palkan suuruus, myös köyhyys voi siis olla suhteellista. Ajatellaanpa esim. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen työhuonetta. Miesparka on joutunut hoitamaan suhteellisen köyhien ihmisten asioita työtilassa, jonka sisustus on maksanut 71 900 euroa - ts. suhteellisesti köyhän ihmisen 6 vuoden palkan. Ilmeisesti myös järjen köyhyys on suhteellista.
Suhteellisen järjetöntä sen sijaan on se, että ihmiset joilla on varaa ostella asuntoja suoralla rahalla kaappaavat miljonäärisuvun tyttäriä rahoittaakseen harrastuksiaan. Yritysjuristi Juha Turunen pääsi kertaheitolla historiaan Suomen kohutuimman sekä ääliömäisimmän kidnappausdraaman pääarkkitehtina. Oletettavasti Turkulaisuutta ei tämän sarjan sekoilussa voida pitää lieventävänä asianhaarana. No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä - Kun mikään ei riitä.
Myös järjenjuoksu voi olla suhteellista. Tämän todistaa Matti Vanhanen joka on hyvää vauhtia muuttumassa Suomen huonomuistisimmaksi pääministeriksi. Ilmeisesti hän ei ole suhteellisen köyhä, koska hänen ei tarvitse palavasti muistella mistä kaikkialta rahaa tileille tipahtelee. Muutama miljoona sieltä täältä, Nova groupilta tai anopilta joululahjaksi, mene tiedä. Onneksi on Mertala, joka alkaa sädehtiä aina kun Matilla on vaikeuksia. Tämä kirkas loiste poistaa kaikki epäilyksen pilvet kansan muistista ja saa pääministerimme uuniperunan sakkauttamat äänijänteet puhumaan pehmoisia iltapäivälehdille.
Kokoomuksen rehtihenkiset kemoonit sentään muistavat lahjoittajia reilulla sauna-illalla. Sukarin Toivon lisäksi pyyhe päällä siellä nähtiin Nova Groupin toimitusjohtajakin - herra jonka nimi on enteellisesti Yli-Saunamäki. Suomalaiset ovat niin tyhmää ja yksinkertaista porukkaa, että ne alkavat epäillä että tälläiset saunakerhot jotenkin pystyvät vaikuttamaan politiikkaan maksamalla miljoonia keskustan vaalirahastoon. Todellisuudessa tälläinen saunottelu vain kuuluu toimenkuvaan.
Kippis ja hyvää kesää.
-Pastori-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)