maanantai 20. helmikuuta 2012

Kukkenheimin pojan paluu part 2 ratsastaa jälleen



Kirjoittelin tuossa tammikuussa 2011 hieman irvailua Guggenheim-haaveista joita Helsingin kulttuuriväki ryhtyi maalailemaan pohjoiselle taivaalle, veronmaksajien rahoilla totta kai. Nyt se sitten tulee, vaikka suurin osa ihmisistä kaipaa "Guggea" ja sen aiheuttamaa lisäveroa suurin piirtein yhtä paljon kuin reikää päähän. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Reilu vosi sitten koettiin tarpeelliseksi laittaa pari miljoonaa taivaan tuuliin sen selvittämiseksi, olisiko mahdollista rakennella Tsadilaisillekin oma pikku Kukkenhaimi, kun isoilla pojillakin tuolla Keski-Euroopassakin on. Tavalliset kansalaiset näkivät tuolloin hyvin vähän järkeä koko hankkeessa - mitä ideaa on rakentaa uusi helvetin kallis ja turha installaatio maisemaa rumistamaan, kun edellisetkin mörskät ovat melkein tyhjillään ympäri vuoden?

Toinen tuskaa tuottava asia on se, että nämä kulttuurin "suolarahat" olisi voitu käyttää vähän hyödyllisemminkin - ensinnäkin selvitystyö sinänsä oli täysin turha: joku taho on jo päättänyt rakentaa kyseisen linnunpöntön hinnalla millä hyvänsä, ja toisekseen: Koko selvitys on tehty mitä ilmeisimmin päin helvettiä - arviot Kukkelipöntön hinnasta, sijainnista, kannattavuudesta ja tarpeellisuudesta perustuvat (noin vuoden selvittelyn jälkeen) ilmeisesti kännissä ja/tai vakavassa mielenhäiriössä tehtyihin laskelmiin.

Mutta se ei menoa haittaa. Arssitalo on saatava, koska Hesa tarvitsee brändiä ja imitsii ja stailii ja mitä näitä nyt on. Integroidutaan muuhun Eurooppaan, kato.

Sillä ei ole mitään merkitystä että Berliinissä sijaitseva Guggenheim joudutaan sulkemaan kävijöiden puutteessa. Kyseisessä kulttuurilevitysvirastossa on käynyt - siis Berliinissä, ihan euroopan sydämessä, jossa vierailee noin kymmenen miljoonaa turistia vuodessa - viime aikoina nihkeät 124 000 kävijää vuodessa.

Tsadi meinaa pistää paremmaksi - Itämeren helmi aikoo tehdä bisnestä 500 000 kävijän arvioidulla kävijämäärällä vuosittain. Helsingissä vierailee vuosittain noin 1,5 miljoonaa turistia.

Suomessa vieraileva turisti on siis noin 30 kertaa kiinnostuneempi kulttuurista kuin juntti kollegansa joka suuntaa lomansa kulttuuriköyhään Keski-Eurooppaan.

Tälläisestä hivenen arveluttavasta ja luovasta laskutavasta huolimatta Guggenheim-säätiö on pitkällisen pohdinnan jälkeen päätynyt suosittamaan vilpittömästi museon rakentamista Helsingin Katajanokalle. Ja miksei suosittaisi, heillehän maksettiin juuri 2 miljoonaa tästä vaativasta selvitysurakasta.

Aivan, verovaroja pistettiin 2 miljoonaa ropoa riviin, jotta saataisiin "puolueeton" selvitys - joka tilattiin samalta firmalta, joka tulee rahastamaan 24 miljoonaa euroa lisenssimaksuja 20 vuodessa huolimatta siitä, käykö helsinkiläisen suuruudenhulluuden monumentissa tuona aikana kaupunginjohtajan ja avajaisiin kutsuttujen kokoomuslaisten lisäksi ketään vai ei.

Aivan sama, suomalainen maksaa. Puhumattakaan siitä, erä kyseinen pömpeli imaisee rakennuskuluihin arviolta 140 miljoonaa, joka toisen arvion mukaan saattaa helposti tuplautua. Siihen vielä parikymmentä milliä turvapuskuriksi, niin saadaan miehekkäät 300 miljoonaa upotettua kankkulan kaivoon - itse rakennukseen. Tähän pitäisi toki vielä lisätä muutamakymmentä milliä lisää, että komeaan taidetaloon saataisiin myös sitä taidetta, jota sadattuhannet turistit rynnistävät ihastelemaan. Eiköhän pistetä tasaluku, veikkaan lonkalta että 500 miljoonaa kattaa koko paketin rakennuksineen, alveineen, tontteineen, käyttökuluineen, lisensseineen, taiteineen, kunnostuksineen, oikeuskuluineen, jne.

Kahdessakymmenessä vuodessa tästä jää naurettavat 25 miljoonaa euroa vuotta kohti. Jos se halutaan kattaa suoraan sisäänpääsymaksuilla, lipun hinnaksi jää piristävä 50 euroa per kulttuurinjanoinen visitoori (paitsi jos lapset, eläkeläiset ja opiskelijat pääsevät puoleen hintaan).

Kannattavaa bisnestä, eikö totta? Eikun kuoppaa kaivamaan, me tienataan tällä.






-Pastori-

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lauluja vajakeille























Aikaa on taas vierähtänyt, eikä mieleen ole tullut mitään kirjoitettavaa. Ilmiö on vähän samankaltainen kuin aikanaan ilmestyneessä Pahkasika-lehdessä - on vaikeaa parodioida todellisuutta, joka itsessään on jo parodiaa.

Presidentinvaalit toivat oman valonpilkahduksensa jos ei nyt parodian, niin ainakin farssin kentille. Valittavana oli ah-niin-monelle-karvalakkiaan-ylpeänä-kantavalle-juntille-liikaa-oleva julkihomo Pekka Haavisto, sekä "koko kansan presidentti" Sauli "Sale" Niinistö.
Kävin kuuntelemassa Haavistoa vaalitilaisuudessa kylttyyrikapakassa. Mies puhui järkeviä asioita, jotka liittyivät ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Varsinaista homoilua ei illan aikana esiintynyt.

Sale sen sijaan puhuu rahasta. Toki on ymmärrertävää, että poliitikotkin käsittelevät mieluusti itselle läheisiä asioita.


Ehdokkaan julkinen seksuaalinen poikkeavuus oli monelle liian kova paikka. Positiivista on silti se, että miljoona ihmistä äänesti mieluummin inhimillistä miestä, joka rakastaa vapaaehtoisesti toista miestä, kuin kuivakkaa virkamiesheteroa, jonka edustama ideologia painaa kaikkia kansalaisia lupaa kysymättä kakkoseen.


Varsinainen farssi ei silti niinkään liittynyt itse henkilöihin, vaan heidän taustajoukkoihinsa.


Ensin Sale ja apulannan Sipe esiintyivät yhteisessä tv-spektaakkelissa <LINKKI> kehumassa toisiaan kilpaa ja aiheuttaen valtavaa myötähäpeää kiemurtelemalla vaivaantuneena tuoleissaan.

Näytti todella hyvältä.

Varsinaisen kultamitalin nolousolympialaisissa saavutti kuitenkin viestijoukkue Kurt "Kurre" Westerlund, Maki Kolehmainen sekä Sana Mustonen kaikkien aikojen rimanalituksella joka kantaa nimeä "Kuuden vuoden kuuliaisuus" (Varoitus: tuote saattaa aiheuttaa unettomuutta, itsetuhoisia ajatuksia ja pahoinvointia). Tämän korvaraiskauksen jäljiltä Jamppa Tuomisen musiikkikin alkaa kuulostaa suurelta taiteelta.

Näin perverssiä esitystä on vaikeaa löytää edes saksalaiselta pornoklubilta. Suurin kiitos lankeaa tiimin ykkösnaiselle sanoittaja Mustoselle, joka enteellisen etunimensä voimalla pistää ilmoille sellaista Tuubaa että heikompaa hirvittää.

Tasavalta meidän suomalaisten
tahtoo elää, hengittää
siksi Suomen kansa äänestäen päätti,
että uusi jälki jää

Suuret haasteet,
ne joita matkallansa kohtaat
vain ratkaisuaan odottaa

Väinämöisen jalanjäljissä nyt vaan
me Sauli Niinistöä tuuletetaan

Häipyi viiden vuoden yksinäisyys
ja alkoi kuuden vuoden kuuliaisuus

Ykkösmiehen paikka täytetty on
ei se auki enää oo
Liekeissä myös Saulin sammumaton
rakkaus rouva Jenni Haukioon

Tekijäänsä kerran kiittävät työt
Nuku, Sauli, linnassasi hyvin yöt


En ole ihan varma, mitä kappaleella yritetään sanoa. Väinämöisen jalanjäljistä tuulettelusta tulee ensimmäisenä mieleen suohon laulamimen, ihan piristävä ajatus sinäänsä.

Tämän jälkeen tulee todellista helmeä:
Ykkösmiehen "paikka" on täytetty, eikä "se" ole enää auki...?
Ai niin - Saulillahan on tunnetusti rahaa.

Haetaanko tässä jotain vähemmistöääniä, vai mitä helvettiä tämän Mustosen päässä oikein on liikkunut?


Jäämme innolla odottamaan, onko korniuden pohja jo saavutettu. Odotellessa voidaan vaikka lukea iltapäivälehdistä uutisia Jenni-rouvan alusvaateostoksista.



-Pastori-

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Junassa on hauska matkustaa, part IV



Junamatkustamisen tenho se vaan ei ota laantuakseen. Itse olen kuitenkin itsepäinen ja sinnikäs junailupalveluiden käyttäjä, koska olen opiskelija. Köyhän opiskelijanhan kuuluu hyväksytyn liturgian mukaan olla nöyrä, ja tyytyä siihen mitä ylhäältä päin annetaan. Tässä mielessä VR on mitä luontevin valinta matkustamiseen.

Soittohommat olisi kenties helpointa hoitaa omalla autolla, mutta etäisyydet itäisen periferian ja eteläisen stadiferian välillä ovat sellaiset, että heikompaa hirvittää, ainakin jos joutuu maksamaan bensiinin omasta pussistaan. Kuten tiedetään, bensan hinta nousee aina, jos joku diktaattori omistaa öljylähteitä, tai vastaavasti jos jotakuta diktaattoria ammutaan otsaan ja lähteet otetaan häneltä pois. Siksi käytän keikkamatkoihin rautateitä, koska luojan kiitos soittopelejä ei tarvitse raahata kotoa asti keikalle vaan ne poimitaan varastolta kyytiin.

Junassa on mukavaa, koska siellä voi istua lämpimässä kopissa tuhannen muun kiukkuisen suomalaisen kanssa odottelemassa, että juna jatkaisi matkaa kohti päämääräänsä. Aikansa kuluksi voi sitten vaikka kirjoitella blogia, jos netti sattuu toimimaan alueella, ja jos harvaan asetetuista pistokkeista sattuu tulemaan virtaa läppäriin.

Tätä sepustusta kirjoitin tosin pitkän matkaa bussissa. Syy moiseen on se, että VR on uudistanut lippujärjestelmänsä nykyaikaiselle tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että entinen kankeasti toimiva ja kallis järjestelmä on uudistettu nykyaikaiselle tasolle, eli täysin kelvottomaksi ja veret seisauttavan kalliiksi sekasotkuksi, joka kiristää paitsi asiakkaiden, myös henkilökunnan hermot tasolle, joka aiheuttaa Alex Stubbin kaltaista hymyilyä, ja jonka vaikutus VR:n imagoon on samaa luokkaa kuin Stephen Elopin vaikutus Nokian osakekurssiin. Junabussi-yhdistelmä on siis tällä hetkellä valitulla reitillä se ”halvempi” vaihtoehto.

Wanhaan Hywään aikaan, 2010-vuoden loppupuolella, VR karhusi yhdensuuntaisesta Itä-Etelä-matkasta opiskelijahinnalla tympeät 25-30 euroa. 5 euron vaihteluväli riippui junatyypistä, eli siitä ajetaanko perinteisellä pikajunalla (sinisellä sisustuksella varustettu häkäpönttö, rillumarei-henki ja kaihoisat muistelmat tupakkavaunuista), vai istutaanko pakkasessa Italialaisen junataiteen helmessä (jonka penkit on suunniteltu kääpiöille, ja jonka wc-järjestelmästä puuttuu hajusta päätellen ulostuloputki kokonaan). Paikkalipun hinta sisältyy taksaan, riippumatta siitä onko junassa tilaa.

Sitten Lippu-Uudistuksen aika koitti, ja VR:n johto näki, että se oli hyvä. Pääteltiin, että lippujärjestelmä kannattaa korvata testaamattomalla ja / tai keskeneräisellä järjestelmällä, joka otetaan ripeästi käyttöön sillä seurauksella, että junalippuja ei saa automaateista lainkaan noin kahteen viikkoon. Iltapäivälehdissä tätä puolustellaan sillä, että VR haluaa taata parhaan mahdollisen asiakaspalvelun kaikissa tilanteissa. Maatessani Tampereen rautatieaseman lattialla erään keikan jälkeisen lauantai-sunnuntaivälisen yön kello 5:stä klo 9:ään aamulla en olisi voinut olla asiasta enempää eri mieltä, ja olisin mieluusti keskustellut rystysilläni tämän möläyttäneen markkinamiehen kanssa vaikka koko tuon kuluneen ajan.

Olihan minulla toki älypuhelin. Pihtiputaan mummoilla sellaista ei ole, ja tämän johdosta kerrotaan, että ikäihmiset ovat eriarvoisessa asemassa nuorempiin kansalaisiin nähden. Lohduksi voin kertoa, että näin ei ole. Kun yritin kyseisenä yönä ostaa lippua, havaitsin että verkkokauppa, kyllä, siis verkkokauppa, oli suljettu yön ajaksi, ja se aukeni klo 6 aamulla. Juna lähti 5:48. Ja ei, en voinut ostaa lippua juna-automaatista. 

Ei, Visa Electron ei kelpaa maksuvälineenä junissa.

Mikä siis eteen? Luova ratkaisu oli maata asemahallin jäisellä lattialla muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa ja odotella, että vartioliikkeen stevarihauvat antaisivat minun nukkua siihen saakka, että lipunmyynnin rouva aukaisisi taivaan portit ja myisi minulle validin junalipun. Asemalattia majoitusvaihtoehtona jättää uudistuksista huolimatta toivomisen varaa. Asemalla ei myöskään vielä toistaiseksi ole Valtion Hotellien toimipistettä, vaan lähin sellainen löytyy Tampereella vasta Sorinkadulta, jossa reseptionisti päivystää ympäri vuorokauden.

Mutta jottei eksyttäisi ihan sivuraiteelle (anteeksi ontuva kielikuva), puhutaanpa vielä siitä lippu-uudistuksesta. Lippu maksoi hetki sitten 25-30 euroa. Nyt uudistetun lipun hintavaihteluväli on hieman laajempi, 26-41 euroa. Lisähintaa tulee, jos lipun ostaa junasta (ei Electronilla, Herran Vuonna 2011) ja jos haluaa olla perillä määränpäässä muulloin kuin keskellä yötä tai kukonlaulun aikaan – eli sellaisina aikoina, joina perillä olemisessa on jokin tarkoitus, esim. minuilla töihin ehtiminen. Jos käyn esim. kerran viikossa keikalla, maksaa edestakainen matka 52 – 82 euroa.

Ei se niin kolmenkympin päälle tarkkaa ole. Vuoden aikana saattaa reissuun lipsahtaa uudistetulla taksalla pauttia rallaa 1600 euroa entistä enemmän.

Melko edullista. Opiskelijahinnalla siis. 

Päivän hinta arvotaan myös reitin mukaan; IL uutisoi juuri, että valitsemalla esim. kausilipun pidemmälle reitille on hinta monesti halvempi kuin lyhyellä matkalla. Perskohtaisesti matkustin kerran samaisella aamuyön juoppojunalla T:re – Joensuu-välin kahdella vaihdolla Riihimäen ja Lahden kautta. Konduktööriä ei näkynyt ennen Riksua, joten nyin vaivaantunutta asiakaspalvelijaa hihasta kun jatkoyhteys lähti liikenteeseen. Olin vähän hämmentynyt, kun junasta (käteisellä, ei Electronilla) ostamani lippu loppumatkalle oli kalliimpi kuin lippu, jonka olisin voinut ostaa lähtöasemalta (jos esim. lippuautomaatti, älypuhelin, konduktööri tai lippuluukulta myyty lippu kelpaisivat maksuvälineenä).

Parasta tässä kaikessa on se, että kukaan VR:n johdossa ei myönnä reilusti, että perseelleenhän tämä meni. Sen sijaan kaikenkarvaiset tärkkikauluksiset kekkulit kiirehtivät kiimasta hikoillen selittämään toistensa päälle puhuen, kuinka uudistus on hieno ja toimiva, ja kuinka täällä palvellaan asiakkaita onnesta kontallaan.




Katso myös VR sosiaalisessa mediassa:




Mutta tästä huolimatta, sinnikkäästi ja pölkkypäisesti, näillä korteilla mennään, kohti uusia seikkailuja!

"Näin VR evottaa" (E.V.O; verbimuoto evotus, lyhenne sanoista Et Vaan Osaa -Marsvin):

VR:n kyydissä homma etenee, ellei :


-          juna lipsahda jostain syystä aikataulusta
(kevätkausi, talvikausi, syyskausi, kesäloma, ruuhka-aika, syysloma, joululoma, loma, lehtiä raiteilla, jäätä kiskoilla, lunta radalla, lunta vaihteissa, vaihteet jäässä, sähkövika vaihteessa, vaihde rikki, kuski vaihtamassa vaihteita käsin, ratavaurio, routavaurio, ajolankavaurio, aivovaurio, turvalaitevika, sortunut ratapenger, tuhopoltto, mielenosoitus, joukkotappelu, termiitit ratapölkyissä, pölkkypäitä johtoportaassa, ratapölkkyjä kiskoilla, jne.)

-          ilmene jotain laitteistoteknistä tai muuta matkaa hidastavaa vikaa
(ovi jäässä, ovi rikki, lipun lukulaite hajalla, kortinlukija ei toimi, portaat jumissa, valot pimeänä, ilmastointi rikki, kusta lattialla, raivohulluja matkustajia henkilökunnan tiloissa, juna kyljellään raiteilta suistumisen seurauksena, juna juuttunut liikehuoneistoon epäonnistuneen pysäköinnin seurauksena, henkilökunta lakossa, henkilökunta puuttuu, henkilökunta ei jaksa, veturi puuttuu, veturi jäässä, öljyvuoto koneessa, yms.)

-          sinua poisteta junasta jostain sattumanvaraisesta syystä
(vääränlainen kännykkä, vääränlainen lippu, vääränlainen pankkikortti, vääränlainen henkilötodistus, vääränlainen naamataulu, ei paikkaa ostetusta lipusta huolimatta, maan väärä asento kuuhun nähden, junahenkilökunnan henkinen luhistuminen paineen alla, matkustajan oma ratkeaminen ja siitä johtuva pahoinpitely-yritys, raudoittaminen ja jatkokyyti miekkataksilla, tjsp.)


Listaa päivitetään niin kauan kuin tavaraa riittää.

-Pastori-

torstai 8. syyskuuta 2011

Tähteiden Sotta: Vampyriumin vastaisku








Neuvotteluhuoneessa oli vaivaantunut hiljaisuus. Jakkupukuun pukeutunut blondi pyöritteli hiuskiehkuraansa ja ryysti kahvia kupin reunasta. Ääni kuului epämiellyttävän voimallisesti synkässä hiljaisuudessa.

Jyrki "€£ Mano" Käteinen mulkaisi kiivaasti äänen suuntaan.

"No?!"

Vaalea hiussuortuva uida käväisi kahvikupissa kun vaaleaverikkö ryhtyi vaivaantuneesti rykimään.

"Herran Jumala, Jutta. Ehdotuksia?"







Tuolissa retkottavan Päivitys Räsäsen sisuksista alkoi kuulua raksutusta, kun sen puheentunnistusmoduuli havaitsi kielletyn J-sanan käyttörikkomuksen. Sen silmiin syttyi sinisilmäinen led-valo, ja se ryhtyi raakkumaan.

"Älä turhaan lausu..."

"Turpa kiinni", Jykä keskeytti ja käänsi katseensa takaisin tuolissaan kiemurtelevaan valtionvarainministeriin. Androidi naksahti muutaman kerran alistuneesti ja vajosi huokaisten takaisin tuoliinsa.



"Tuota..." aloitti blondi ja poisti purukumin suustaan.

Salillinen jäykkäniskaisia öykkäreitä kääntyi hiljaisen kahinan säestämänä katsomaan suoraan kohti.
"Ajattelin että..."



Tunnelma muuttui yhä sietämättömämmäksi. Ilma seisahtui täysin. Jopa nurkassa seisoskeleva, Minä, Presidentti - kultakirjaimin kirjailtuun mustaan kaapuun pukeutunut Sith-Lordi Darth Väyrynen vaikutti vaivaantuneelta.


"Ajattelin... Ajattelin..." Jutta Turbolaine sopersi ja hänen äänensä alkoi kadota olemattomiin.

Jyrkin dollarikuvioisten silmälasien mielipuoliseksi äityvä tuijotus tuntui tulevan koko ajan lähemmäksi. MISTÄ ME SAAMME LISÄÄ RAHAA?








"Kielletään seksin ostaminen lailla!" alkoi nurkassa omia aikojaan aktivoitunut Päivitys Räsänen möykkäämään varoittamatta. Kuolaa ja vanhoja hiuksia lenteli lähinnä olevien ministerien päälle protokolladroidin aloittaessa järjettömän höpinänsä.

Alkoi helvetillinen huuto ja mekastaminen.

Onnekkaasti kuulo- ja henkilövahingoilta vältyttiin. Vieressä istunut Fanstep Wallin oli immuuni suomen kielelle, ja tilanne laukesi ennen kuin turkulaisperäinen Villeboy Niinistö ehti käsittää mistä puhutaan.

Darth Väyrynen nosti kätensä ylös ja rusensi androidin jodivoimillaan tajuttomaksi pahaenteisen sihinän säestyksellä. Kaikki katselivat vaivaatuneena, kun linnunpelätintä muistuttava koriseva mytty valui pöydän kulmalta lattialle.

Maria Guzenina-Richard-Dean-Anderson kirkaisi huomatessaan kyntensä katkenneen ja kaatui silmiään pyöritellen pullatarjottimen päälle.


Erkki Tuonenoja oli nukahtanut tuoliinsa kahvikuppi kädessään.





Jutta sai syntyneessä tohinassa konseptinsa kasaan.
"NOSTETAAN BENSIININ, TUPAKAN JA VIINAN HINTAA!", hän äkkiä kirkaisi ääni särkyen, kuin kidutuksen uhri konsanaan.

Hetken oli täysin hiljaista. Sitten Jyrkin naamalle levisi omituinen, pelottava hymy.

"Hee-hee. Tulihan se sieltä." dollarinkuvat hehkuivat Jyrkin silmissä pahenteisesti.

"Jumalauta, sisko. Sä oot nero!"

Ymmärryksen valo alkoi loistaa hidasälyisempienkin ministerien kasvoilla.
Jyrki otti jakkupukuisen blondin karhumaiseen syleilyyn kultaketjut kilisten. Tunnelma rentoutui, ja kaikki nousivat antamaan raikuvat golfaplodit - myös Wallin, koska muutkin tekivät niin. Räsänen korahti pari kertaa tuolissaan, mutta ei saanut ohjelmaansa uudelleen käyntiin.

"Mahtavaa! Korkee viis!", huuteli Stubby ja ryhtyi tekemään rytmikkäitä vatsalihasliikkeitä.

"Nyt meillä on varaa antaa muille maille rahaa!", ministerit nyökyttelivät ja taputtivat toisiaan selkään.

"Ja rakentaa se kukken-haim-urheilukeskus!", ehdotteli Karhunmäki koristossut vipattaen. Kaikki nyökyttelivät tyytyväisenä.



"Nyt minusta tulee presidentti", julisti Darth Väyrynen pöydälle kavuten.






Ahdistava hiljaisuus laskeutui jälleen. Hetken kuluttua lauma surkean näköisiä ministereitä ryntäsi ulos rankkasateeseen ja kaasutti kiireesti tiehensä limusiineillaan.






-Pastori-