Musamaailman pohdiskelua part IX

Mitäs tänään kuunneltaisiin?

Pisti silmään tällainen uutinen, jossa oli selvitetty Gramexin tilastojen perusteella mitä radiokanavilla soitetaan, ja kuinka usein. Onko joskus tunne, että radiossa soitetaan aina vaan samoja biisejä? Se johtuu nimittäin siitä, että radiossa soitetaan aina samoja biisejä.

Tilastot ovat aika karua luettavaa, jos mietitään musiikin monimuotoisuutta ja eri tyylejä. Tilastojohtaja Juha Tapion kappaleita soitetaan nimittäin keskimäärin 66.6 kertaa päivässä, eli kuten Aamulehtikin onnistuneesti irvailee, aika pirun usein. 

Eniten radion soittamien kappaleiden lista näyttää tällä hetkellä 6.10.2016 seuraavanlaiselta: 

1. Juha Tapio – 24 297

"Not now, It's Gin and Tonic time."

2. Haloo Helsinki! – 23 300

3. Madonna – 22 192

4. Avicii – 21 887

5. Bruce Springsteen – 21 682

6. Michael Jackson – 20 205

7. Kaija Koo – 19 544

8. Jenni Vartiainen – 19 276

9. Bon Jovi – 19 462

10. Maroon 5 – 18 956

11. Jonne Aaron – 17 179

12. Rihanna – 16 909

13. Kygo – 16 353

14. Ed Sheeran – 16 137

15. Sanni – 15 064

16. David Guetta – 14 821

17. Jari Sillanpää – 14 745

18. Lost Frequencies – 14 661

19. Taylor Swift – 14 657

20. Elvis Presley – 14 109

Kaupallisuus on kaikkien korvamatojen äiti

Kyseessä on siis artistikohtainen Top 20 -lista, jossa näkyy kaikkien yksityisten (kaupallisten) radiokanavien soittomäärät vuoden 2015 ajalta. 

Miksi sitten toistetaan vain näitä samoja kappaleita, onhan maailmassa kirjaimellisesti miljoonia biisejä, joista valita?

Vastaus on helppo, ja se kuuluu näin:

Seuraa Rahaa.

Kysehän on lopultakin vain siitä, kuka nettoaa kaupallisesta toiminnasta saatavan hyödyn. Kolme melko isoa toimijaa, Warner, Sony ja Universal tuntuvat jakavan kakun kokolailla keskenään. 

Katsotaanpa, mitä listojen "kannen alta" löytyy.

Ensin kotimaiset artistit ja heidän levy-yhtiönsä:

Juha Tapio - ennen Universal, nykyään Kaiku Records*

Haloo Helsinki! - Sony

Kaija Koo - Warner

Jenni Vartiainen - Warner

Jonne Aaron - Warner

Sanni - Warner

Jari Sillanpää - Warner

*Kaiku Recordsia vetää nykyään Pekka Ruuska, joka lopetti 13 vuoden jälkeen Warnerilla ja perusti Kaiku Recordsin. Yhtiön Kustannusjohtaja Tom Frisk on myös lähtöisin Warnerilta. Warner hoitaa Kaiku Recordsin jakelua, joten yhteistyö on yhä melko tiivistä. 

Sitten ulkomaiset:

Madonna - ennen Warner, nykyään Interscope Records, osa Universalia

Avicii – Ministry of Sound records - toimii Sonyn alla

Bruce Springsteen – Columbia Records, Sonyn tytäryhtiö

Michael Jackson – Sony

Bon Jovi –  Mercury Records, Universalin alla

Maroon 5 – Octone records, Universal toimii jakelijana

Rihanna – Def Jam recordings, Universal omistaa

Kygo – Sony

Ed Sheeran – Atlantic Records, Warnerin omistama 1967->

David Guetta – Virgin Records, osa Capitol Recordsia, jonka omistaa Universal 

Lost Frequencies – Armada Music, Warnerin alla

Taylor Swift – Universal

Elvis Presley – RCA records, Sonyn omistuksessa

No niin. Tarkkanäköisimmät ehkä huomasivatkin jo jutun juonen ja punaisen langan. 

Kolme isoa levy-yhtiötä sanelee sen, mitä radioissa soitetaan ja kuinka paljon. Koko musiikkiteollisuus on käytännössä näiden firmojen hyppysissä, ja siitä seuraa luonnollisesti se, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sananmukaisesti.

Tunnen monia varsin lahjakkaita muusikoita, joilla on omaperäistä sanottavaa ja loistavia biisejä. Mitä mahdollisuuksia heillä on päästä radioon, elleivät sovi jonkin näistä kolmesta lafkasta linjaan / markkinointiin? Ei juuri minkäänlaisia. Tämä on kohtuullisen iso ongelma kaikille jotka haluavat ansaita elantonsa musiikista. Ainoa olemassaoleva väylä on tehdä niin valmis "tuotepaketti", ettei levyfirman tarvitse panostaa mihinkään muuhun, kuin sen jakeluun ja markkinointiin. Se asettaa riman melkoisen korkealle, sillä ihan kaikki eivät osaa / jaksa pistää sellaista määrää paukkuja, rahaa & aikaa omaan musiikkiinsa, että sillä olisi mahdollisuus läpäistä seula, jonka läpi on päästävä, jotta hommaa saa eteenpäin. 

Pääsisikö The Beatles nykyään listoille, jos se keksittäisiin vuonna 2016? Pirun paha sanoa ilman ennustajanlahjoja, mutta varmasti tie olisi aika paljon kivisempi kuin 1960-luvulla. Ainahan voi toki perustaa oman levy-yhtiön ja lähteä kokeilemaan onneaan, mutta saa olla luja luotto omaan tekemiseen, jos meinaa lähteä tasaiselle kolmea jättiläistä vastaan, joiden hallussa on yli 70% maailmanmarkkinoista. 

-Pastori-

***Lisäys 10.10.2016: http://nalleosterman.blogspot.fi/2014/08/artisti-tasta-syysta-et-paase.html ***

Musamaailman pohdiskelua part VIII

Palkka oli 100$ ja pojat joivat kahdella sadalla kaljaa.

Musiikki, tuo kaikille tärkeä asia, josta kaikki tykkäävät ja jota ilman elämä olisi melko tyhjää.

Millainen olisi maailma ilman sitä?

Kuvitelkaa tilanteita, joissa olette tottuneet kuulemaan musiikkia. Tehdään duunipaikalla työtä hiljaisuuden vallitessa? Köh, köh ja sorvi pyörii. Aamunavaus radion ääressä? Kahvikupit kilisevät, juontaja höpisee merisään (Nahkiainen, tiedot puuttuvat) ja alkaa lukea kirjaa ääneen. Viikonloppuna rentoudutaan juomalla olutta baarissa, jossa istutaan turpa tukossa, eikä paljon tanssita. Tunnelma muistuttaa hilpeydessään kirjastoa tai taidemuseota. Ei oikein toimi.

Luultavasti kaikki ovat sitä mieltä, että musiikki on tärkeää. Tärkeä on kuitenkin hyvin liukuva käsite viimeistään siinä vaiheeessa, kun aletaan puhua rahasta. Kun kulttuurin tuottamisesta pitäisi saada tolkullinen korvaus, alkaa yleensä melkoinen päänpudistelu ja tinkaaminen.

Päivänpolitiikassa tuskaillaan, kun ammattiliitot eivät suostu polkemaan työn hintaa alemmaksi, vaan pitävät härkäpäisesti kiinni saavutetuista eduista. Tämä nähdään edistyksen jarruna, joka estää työllistymästä. Halutaan ns. paikallista sopimista.

Mitä mitä, saadaks me tästä rahaakin? -basisti

Musiikkielämässä paikallinen sopiminen on ollut arkipäivää käytännössä aina. Muusikoillakin on oma ammattiliitto, muusikkojen liitto, joka on sopimuksissaan määrittänyt ammattiliitolle tyypilliseen tapaan myös alan palkkauksen pelisäännöt. Käytännössä keikkojen sopiminen on kuitenkin villi länsi, sillä lukemattomat pienet ravintolat ottavat muusikoita töihin ihan diipadaabapalkalla.

Esimerkki: Keijo Kitaristi lähtee tien päälle bändikavereineen ja raahaa perseensä sekä soittolaatikkonsa naapurikaupungin kantribunkkeriin. Trio pinkaisee matkaan reeniksen pihalta kello neljältä, perille päästään kuudelta, soundeja tehdään pari tuntia, sitten vartoillaan takahuoneessa kolme tuntia keikan alkua, koska yhdeksästä kymmeneen lavalla järjestetään joku vitun sambakurssi, jota ennen soundcheckin on oltava valmis.

Klo 23.30 ilmoille pärähtää ensimmäinen CCR. Keikka loppuu puoli kahdelta yöllä, sen jälkeen odotellaan, että humalaiset asiakkaat on lapioitu takseihin kulkuväylää tukkimasta, ja roudataan kamat autoon. Matkaan päästään noin kolmelta, sitten käydään yö-ABC:n kautta laittamassa hampurilainen tuulensuojaan ja ajetaan kämpän kautta kotiin. Aamukuudelta Keijo laittaa päänsä tyynyyn, sulkee silmänsä ja miettii että on tämäkin työmaa, saatana. Koko hommaan on kulunut siis 14 tuntia peliaikaa, josta käytännössä puolet on ilta- ja yötyötä.

Muusikkojen Liiton taksataulukon mukaan operaatiosta pitäisi saada kutakuinkin seuraavanlainen liksa:

- Ammattimainen muusikon työ, yksittäinen keikka: Minimipalkka 200,00€ + lomakorvaus 13,5%
- Kilometrikorvaukset 0,43€ /km x 300 km = yhteensä 129,00€
- Lisäkorvaukset peräkärrystä + 2 lisämatkustajasta 0,13€ /km x 300km = yhteensä 39€
- Osapäiväraha 19€
- Yömatkaraha 12€
- Ateriakorvaus 10€

Ammattimuusikon määre on häilyvä, mutta jos ajatellaan että ukot ovat soittaneet työkseen vaikka pari vuosikymmentä, ei ammattilaisuudesta sinänsä ole epäilystä. Leikitään, että matkakorvaukset jaetaan solidaarisesti tasan, koska bändi matkustaa vuoron perään eri jäsentensä autoilla keikoille. Tällä laskelmalla tästä 14 tunnin työrupeamasta pitäisi paukkua bruttoa yhteensä 324€ per naamio (227€ palkka & lomakorvaus, +56€ matkakorvaus +41€ päivärahat ja ateriakorvaukset). Tämä tarkoittaa siis 23,14€ tuntipalkkaa kun se jaetaan koko hääräämiseen kuluvalle neljäntoista tunnin ajalle.

23,14€ kuulostaa ihan ookoo ammattimiehen liksalle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että lvi-asentajan tessin mukainen minimipalkka on noin 14€ tunnilta, mutta käytännössä suurin osa hinnoitellaan yrityksien kautta, ja putkimiehistä saa maksaa noin 50€ tunnilta, ja siihen matkakulut päälle. Myöskin on huomiotavaa, että jos putkari painaa 14-tuntisen työpäivän ja siitä puolet yöllä, ei 14€ tunnilta ole sinne päinkään, vaan lasku on niin iso, että maksaja joutuu tiputukseen.

No, mitä muusikon työstä sitten käytännössä tienaa?


Ei ihan worst case- mutta pretty-fucking-far-from-best-case-scenario:


60€ näppiin ja kolme tuoppia kaljaa talon puolesta, kun äänimies ja kamavuokrat on hoidettu alta pois.

Keikkamuusikon sunnuntaiaamu.

Tämä on paikallista sopimista. Sellainen ero on liiton määrittämän minimipalkan ja käytännössä toteutuneen paikallisen sopimisen välillä.

Käteen jää siis joku kuudesosa siitä, mitä -minimissään- pitäisi jäädä. Pekka Peruspalkansaaja saa TES:in mukaisen liksan kuukausittain tililleen. Jos päästä vedetyn vaikkapa 2400€ kuukausipalkan sijaan Pekalle pätkähtäisi joku kaunis syyspäivä tilille 400€, tulisi Pekalle äkkiä tarve tarttua puhelimeen, soittaa palkanlaskentaan ja tiedustella että mitähän perkeleen vittua tämä tarkoittaa?

Seuraava älähtäjä olisi todennäköisesti Pekan työllistävän firman kilpailija, joka riemastuisi siitä, että kilpailuetua haetaan maksamalla orjan palkkaa, ja heti perään paukahtaisi syytteet kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Musiikkialalla tämä on silti jostain mystisestä syystä maan tapa ja vallitseva käytäntö.


Tuntiliksanahan tämä casessa maksettu 60€ tarkoittaa 4,28€ tuntipalkkaa, kolmen kaljan hoitaessa ateria- ja päivärahan osuuden. Tästä tietenkin maksetaan vielä verot pois, eli kulutusjuhla taantuu vielä keskimäärin 25% verran.

"Robotit vievät meiltä työt"

Jos näillä liksoilla kieltäydyt menemästä, ottaa yrittäjä seuraavan tolvanan joka menee, tai laittaa baariinsa karaokelaitteet. Karaokekin tyydyttää jollain kierolla tavalla ihmisten musiikin tarvetta. Se voi olla (ja usein onkin) ihan kamalaa, mutta siinä vaiheessa kun ravintolayrittäjä on tehnyt tiliä ja asiakas on vetänyt nuppinsa turvoksiin, ei sillä ole enää merkitystä, koska asiakasta laulattaa niin maan perkeleesti.

Tässä puun ja kuoren väliin jäävässä tilassa muusikko voi sitten lakkoilla niin pitkään kun perse kestää kotisohvaa, tai vaihtoehtoisesti lähteä töihin sillä liksalla mitä sattuu olemaan tarjolla. Ja jos rupeat ryppyilemään, sana kiertää etkä ole enää tervetullut keikalle oikein mihinkään. Ei kovin hääviä tämä paikallinen sopiminen.


Rakkaudesta lajiin <3

-Pastori-

Silmät auki

Päivän aivopieru tulee tällä kertaa Kokoomuksen leiristä. On hienoa, että pyritään tasapuolisuuteen, eikä anneta kaikkia ääliöpisteitä esimerkiksi Perussuomalaisille. Silti olisin valtavan iloinen, jos kansanedustajiksi valitut henkilöt yllättäsivät joskus positiivisesti, ja näyttäisivät vaihtelun vuoksi olevansa fiksuja ja tehtäviensä tasalla olevia ihmisiä.

Pienistä koskista syntyy ajatusten Tonava.

Hallintotieteiden maisterin paperit taskuunsa saanut kansanedustaja Susanna Koski havaitsi A-studion keskusteluohjelmassa hämmästyttävän tosiseikan: Suomessa on tekemätöntä työtä vaikka millä mitalla. Riittää, kun katsoo metsään junan tai auton ikkunasta! Eikun hommiin!

(Linkki:https://www.facebook.com/astudio.yle/videos/1300685383298280/)

Risusavottahan tästä tulee ensimmäisenä mieleen. Ja risusavottaanhan tätä rinnastettiinkin heti kyseisessä ohjelmassa. Susku puolustatui kuitenkin sanomalla, että metsänhoito on ihan kunniallista työtä. Varmasti on.

Kunniallista työtä on myös istua eduskunnassa nostamassa kuuden tonnin kuukausipalkkaa + bonukset, ja osoittaa ammattitaitoaan puhumalla mottipäisiä asioista, joiden voisi olettaa kuuluvan omaan asiantuntemukseen  - kyseinen edustajatar kun nimittäin istuu maa- ja metsätalousvaliokunnassa. 

"Älä leiki perkele Jeesusta". -Risumies

Tämä saattaa tulla arvon edustajalle yllätyksenä, mutta metsänomistajat eivät välttämättä ilahdu, jos metsää ryntää äkkiä omatoimisesti hoitamaan joukko toimettomia nuoria kehäkolmosen sisäpuolelta. Tai ulkopuoleltakaan toisaalta, vaikka veikkaankin että Kallion hoodeilla on totuttu ehkä juoksemaan skuttassa hieman snadimmalla intensiteetillä kuin vaikkapa Kiteellä.

Metsänhoitotyö, niin kunniallista kuin onkin, vaatii nimittäin hiukan osaamista. Esimerkiksi maisterintutkinnon. Voihan sitä tietysti maisterikin olla vähän ääliö ja toistaitoinen, vai mitä.

Vaikka metsänomistaja suhtautuisikin myötämielisesti korpeen pölähtävää noobielaumaa kohtaan, on vielä pari pikku muuttujaa.

Taistelupari Kela + Verottaja, joka katsonee metsässä ryntäilevän vapaaehtoistyöntekijän yrittäjäksi. Sitten on vielä työvälineet, matkakustannukset, ja... ai niin, hei Susanna, yksi pikku juttu vielä!

Kuvassa haasteellisen
opetusympäristön apuväline.

Nimittäin PALKKA. Tiedäthän, se RAHA, MITÄ TYÖSTÄ MAKSETAAN.

Oikein hitaasti ja isoilla kirjaimilla, toista perässä: P A L K K A .

Hyyvä. Noin sitä pitää.

Osoittaa ehkä vähän kokoomuslaista maailmankatsomusta unohtaa mainita tällainen pikkuseikka. Ei sitä voi aina itse muistaa kun ajaa taksilla firman piikkiin ja liksaa tulee kuukaudessa tilille enemmän kuin siivoojalla on rahaa käytettävissään puolessa vuodessa. Ymmärtäähän tuon, kaikille tulee joskus pieniä kömmähdyksiä. Lipsahdus oli varmasti ihan tahaton, vaikka ahkerat siivoojatkin ovat kuulemma keskiluokkaa tämän teidän porukkanne mielestä. Mutta täällä arkitodellisuudessa monet meistä ihan oikeasti tarvitsevat rahaa.

Susanna, kerron sinulle nyt salaisuuden. Tavalliset ihmiset eivät koe ongelmaksi sitä, etteikö olisi mielekästä tekemistä. Kyllä sitä on. Siihen ei vaan riitä aika, kun pitää juosta toimeentulon perässä. Se vie kauhean paljon näitä resursseja, kun ei ole fyrkkaa, jolla maksaa laskuja, kulkea töihin, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään. Tähän tarjoat lääkkeeksi tekemätöntä työtä?

Arvaa mitä? Lääke ei toimi. Ihmiset nimittäin tarvitsevat TOIMEENTULOA, eivät tekemätöntä työtä. Arvaan kyllä mikä on seuraava ajatuksesi tällä polulla. Nuorten omaksi parhaaksi varmaan on opetella tekemään sitä tekemätöntä työtä ilman palkkaa. Onhan jo muutenkin siellä siniveristen keskuudessa väläytelty, ettei palkalla välttämättä tarvitsekaan tulla toimeen.

Susanna, anteeksi sarkasmini, mutta mitäpä jos muokataan sanasi muotoon "Missä tahansa kun liikkuu ja katsoo ulos ministerimersun ikkunasta, voi nähdä maksamatonta palkkaa"?

Voisiko Susanna olla niin, että työttömyys ei johtuisikaan kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta tehdä töitä? Voisiko olla sittenkin niin, että toisten harjoittama silmitön ahneus ja omaneduntavoittelu on muilta pois, eikä kakkua (palkkaa) sen takia riitäkään jaettavaksi kaikille?

Näkisimmekö metsän puilta, jos vaivautuisimme edes puhumaan oikeista asioista?








-Pastori-

Lindstömin pihvi

Työttömyysbisnes kukoistaa. Hallitus on tehnyt linjauksen, jonka mukaan työttömien tulee jatkossa käydä juttelemassa mukavia työttömyydestään kolmen kuukauden välein. Koska työttömiä maassamme on arvoiden mukaan aika useitakin, on tämän rumban arvioitu työmäärä 1.5 miljoonaa haastattelua vuodessa.

Työllistävää piirileikkiä

Miten tämän tulisi vaikuttaa ihmisten työllistymiseen, se on yhä allekirjoittaneelle hämärän peitossa. Kenties tarkoitus on "aktivoida" ihmisiä jälleen kerran ylös niiltä kuuluisilta kaljantahrimilta kotisohvilta.

Oli miten oli, TE-keskuksen sedät ja tädit eivät tule urakasta selviämään, vaan pitää palkata lisää työvoimaa.

Näkeekö kukaan tässä ironiaa?


Hallitus on siis päättänyt maksaa ihmiskau... henkilöstövuokrausyrityksille siitä, että nämä tekevät rahaa vastaan virkamiesten töitä, ilman virkamiesten oikeuksia esim. ihmisten henkilötietoihin, saadakseen aikaan mitään tuottamatonta paperisotkua ja joitakin riitauttamiseen päättyviä karenssipäätöksiä. Työttömät ravaavat turhautumassa tapaamisissa, joiden ainoa funktionaalinen syy on todennäköisesti löytää jokin heidän korvauksiaan vähentävä väärä sana tai asenne, jonka perusteella voidaan sitten antaa keppiä otsaan.

Työttömien yhdistys haluaa töitä? O tempora, O mores.

Työttömien nöyryyttämiseksi on siis palkattava lisää työvoimaa. Asiantuntijoiksi työttömyyteen eivät kuitenkaan kelpaa työttömät itse, vaan tarvitaan VMP:tä (lyhenne on monimerkityksinen).

Ministeri Jari Lindström oli aidosti hämmästynyt, kun työttömien yhdistykset ilmaisivat kiinnostuksensa ottaa haastattelu-urakoita hoitaakseen. Moinen ei ollut koskaan tullut edes mieleen, koska kukapa nyt työttömien mielipiteistä olisi kiinnostunut.

Hallitus on alustavasti myöntänyt 17 miljoonan euron lisäbudjetin piirileikin pyörittämiseen. Uutisten mukaan virkamiehet ovat vahvistaneet, että suurin osa on menossa henkilöstövuokrausyrityksille. Jari taas kertoo, ettei rahoja ole korvamerkitty mihinkään. Viestinnän selkeys noudattaa tässä tuttua hallituksen linjaa, jossa ensin tehdään, sitten ei tehdäkään, ja kun on soudettu yhdellä airolla aikansa ympyrää, päätetään haudata koko homma. Valitettavasti tätä ei olla hautaamassa, koska jonkin logiikan mukaan kepillä lyömällä 20 työtöntä mahtuu yhteen avoinna olevaan työpaikkaan.

- Meidän täytyy katsoa, mihin sitä rahaa oikeasti laitetaan. Sen takia se ei ole mitenkään jäykästi korvamerkitty näihin (henkilöstöpalveluyrityksille)
- Se 17 miljoonaa täytyy käyttää niin, että siitä on paras hyöty, Lindström kertoo.

Niin. Myös TE-keskus kaipaisi lisätyövoimaa, kun he joutuvat kuitenkin ratifioimaan kaikki varsinaiset viranomaispäätökset, joita kuitenkin 1.5 miljoonan vuotuisen haastattelun pohjalta tulee lievästi sanottuna ihan helvetisti. Tämä on ilmeisesti sitä suunniteltua byrokratian keventämistä, joka avaa työllistymisen esteitä.

Viime vuonna julkaistussa uutisessa Varsinais-Suomen työllistämismäärärahat loppuivat heinäkuussa. Kuinka ollakaan, heidän käytössään olevan rahoituksen määrä oli tuttu summa, 17 miljoonaa euroa. Työllistämismäärärahojahan käytetään palkkatukeen, starttirahoitukseen, sekä muihin toimiin, joilla on oikeasti tarkoitus parantaa työllisyyttä.

Jos 17 miljoonaa riitti 7 kuukaudeksi, eikö olisi melko järkevää budjetoida tämä paperinpyöritykseen ja nöyryyttämiseen budjetoitu toinen 17 miljoonaa vaikkapa työllistämismäärärahoihin? Silloin se nimittäin riittäisi alueellisesti ympäri vuoden, eikä loppuisi kesken.

Nyt pistitte kyllä pahan.

Kumpi on tehokkaampaa työllistämistä, kahvihetki ja karenssi kolmen kuukauden välein, vai starttiraha oman yrityksen perustamiselle?

Niinpä.







-Pastori-