tiistai 28. helmikuuta 2017

Musamaailman pohdiskelua part X



Onko kulttuuri arvokasta? Pitääkö elämyksistä maksaa?

Riippuu ilmeisesti siitä oletko taidealojen ammattilainen vai bisnesmies.


Eräs hieno rumputaiteilija, J.Torvikoski nimeltään, oli ja on luultavasti yhä sarkasmiin ja kyynisyyteen taipuvainen mies. Hänellä oli tapana pistää tilanteisiin sopivia one-linereita ilmoille keikkamatkoilla, ja eräs näistä oli legendaarinen, paljon siteeraamani lausahdus: "Ilmaisissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne poikivat usein lisää ilmaisia keikkoja"



Artisti maksaa. Myös laskunsa.
Viime aikoina useat eri kulttuurintuottajat (tai siis tapahtumajärjestämisellä bisnestä tekevät tahot) ovat olleet julkisuudessa esillä oudossa valossa, kun heidän palkkalistoillaan olevat henkilöt ovat innovoineet luovia päitänsä yhteen niin että rätinä käy. Oivallus on ollut sellainen, että teetetään artisteilla työtä niinkuin ennenkin, mutta palkan sijaan maksetaan näkyvyydellä.

Otsikko puhuu musiikkimaailmasta, mutta tosiasiassa tämä uusi näkyvyyden tienaamisen ajatusmalli toimii nykyään harmillisen usein myös monilla muilla aloilla. Kaikki kulttuurialat ovat saaneet nauttia uudesta trendistä, jossa tapahtumien tuotto ohjataan erilaisille puuhamiehille, ja tapahtumassa esiintyvät taiteilijat saavat antaa ilmaisen työpanoksen ja mahdollisuuden olla rahapalkan sijaan kyynel silmäkulmassa kiitollisuudesta kontillaan, kun saavat tämän hienon mahdollisuuden olla esillä. Ajatus kulkee käsikynkkää uuden ajan työllistymismallien kanssa, joissa työ itsessään on pyhä tarkoitus, ja yhteiskunnalta voi sitten anella lomakkeella rahaa, jos tarvii ruokaa tai haluaa maksaa laskuja.


Eikös tää nyt ole kehuilla ja pullakahvilla kuitattu?
Joonas Rinta-Kanto: Sarjakuvastrippi kirjailijaliitolle (2016)

Freelancertyö on itsessään melko tuskallinen leivänansaintamalli, koska käytännössä se on yrittäjyyttä, ja tarkoittaa että jokaisen leipäpalan perässä (kuvainnollisesti, en tarkoita ateriakorvausta) on juostava pitkälle ja auliisti, jos meinaa tulla toimeen. Kuten yrittäjät, freelancerit myös hinnoittelevat työnsä itse, ja harrastavat kokoomuslaista märkää päiväunta, jonka nimi on paikallinen sopiminen. Käytännössä hinta sovitaan suoraan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, ja liikaa liksaa työstään pyytelevä jää ilman hommia. Liian vähän pyytävä taas saa töitä enemmän, mutta tulee huonosti toimeen. Toimeentulo on tasapainoilua näiden paraabelien välimaastossa.

Tiesittekö muuten, että sana 'freelancer' tulee keskiajalta, tarkoittaen palkkasotilasta, joka myy palveluksiaan rahapalkkaa vastaan ilman erityisiä ideologisia kytköksiä? Kiinnitettäköön tässä huomiota nimenomaan sanapariin 'rahapalkkaa vastaan'. Freelancer ei siis toisin sanoen ole lähtökohtaisesti ilmainen työntekijä.  

Jossain vaiheessa on menty pitkälle ja rytinällä metsään, kun on ryhdytty pitämään luontevana sellaista mallia, jossa ammatti-ihmisen odotetaan työskentelevän ilmaiseksi jonkun muun tehdessä tällä työllä rahaa. Jutun lopussa on useita linkkejä asiaa sivuaviin uutisiin. Tämän kirjoituksen inspiraationa toimi kuitenkin uusi kulttuurihässäkkä Lieksan suunnalta.

Juttu meni näin: Lieksan seudulle on muuttanut kansainvälistä uraa konserttipianistina tehnyt herra nimeltään Janne Mertanen. Hän on esiintynyt kansainvälisillä areenoilla jo kolmella eri vuosikymmenillä ja kiertänyt mm. Australian, Aasian, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, sekä lähes kaikki Euroopan maat. Oletan että tässä ajassa palkaksi on tullut paitsi näkyvyyttä, myös ihan oikeaa riihikuivaa rahaa.

Sen sijaan näin suhtautuu raha-asioihin Lieksan hyvinvointijohtaja Arto Sihvonen, jonka kansainvälisimmät meriitit (olikovatkohan peräti B-junnutasolla?) ovat jääkiekkovalmennuksessa:

Artisti maksaa, koska eihän jääkiekkoakaan tueta kunnan varoista, vai mitä?

Tämä kulttuurin suurvisiiri ja kaikkien tuntema lätkäjätkä toisin sanoen ehdottaa, että 175 000 euron hintainen työväline annetaan ilmaiseksi opiskelijoille käyttöön, ja että tämän lisäksi 30 vuotta ammatikseen maailmaa kiertänyt muusikko esiintyy Lieksassa ilmaiseksi, ja maksaa vielä arviolta 10 000€ vuodessa siitä oikeudesta että saa tässä kulttuurin mekassa harjoitella.

Sanattomaksi vetää. Tässä valossa ateriakorvaus ja näkyvyys alkavat tuntua jo melko reilulta työtarjoukselta. Käsittämättömintä on se, että A.Sihvonen johtaa sivistyspalvelukeskuksen toimintaa, jonka vastuualueeseen kuuluu muun muassa kulttuuri. Kaikki kulttuuri on tietysti arvokasta, mutta nyt väkisin juolahtaa mieleen, että kumikiekon perässä juokseminen on pehmentänyt tämän herran aivotoimintaa, jos ei tuollaisella pallilla istuva mies kykene näkemään kansainvälisen pianistin arvoa Lieksan kokoisen kyläpahan kulttuurikentällä.


Vertailun vuoksi haluaisin mielelläni nähdä, pystyykö A.Sihvonen vetämään Lieksan kulttuurikeskuksen salin täyteen esittämällä siellä esim. rangaistuslaukauksia 2 tunnin esitysajalla?





-Pastori-

Lisäluettavaa ja lähdeaineistoa:

Lähtisitkö sinä ruokapalkalla asiantuntijakeikalle?
Kasper Strömman - Huonoimmat työtarjoukset osa II 
Kasper Strömman - Avoin työhakemus 
Soundi - Suomi 100-tapahtuma kosiskelee muusikoita esiintymään ilmaiseksi
Soundi - esiintyjiä ilmaiseksi kosiskellut Suomi 100-kulttuurigaala selventää korvauskäytäntöjään
Rumba - Palkkioksi näkyvyyttä
Freelancer ja ilmainen työ
Keskustelua: Artistit talkootöihin
Kulttuuria vai kusetusta?

Pasi Lyytikäinen: Näkyvyys, koodisana kusetukselle
Ryhdy bloggariksi Turun Sanomille, saat palkkioksi näkyvyyttä
Työtä näkyvyys- ja ruokapalkalla
Saat palkkioksi näkyvyyttä

Ekstra:
Tukiainen järkyttyi: Ilmaiseksi juhannusfestareille esiintymään?


perjantai 24. helmikuuta 2017

Toimeentuloa ja Stubbilaista matematiikkaa



Alexander Stubb viihdytti äänestäjiään (ja varsinkin niitä jotka eivät häntä äänestäneet) vuoden 2015 marraskuussa harkitulla ja painavalla lausunnollaan, joka koski ns. hallintarekistereitä. Lopputuloksena syntyi legendaarinen "sori siitä"-lausahdus, kun kävi ilmi, että ministeri oli keksinyt niin sanotun 'Stubbilaisen matematiikan' mukaisesti lukuja ihan omasta päästään. Myöhemmin toimintametodi on lanseerattu Ameriikan mantereella komealta kalskahtavasti 'vaihtoehtoisen faktan' nimellä.

Vaikka kaikille tavan tallaajille on selvää, ettei asioita kannata yleensä hoitaa päissään, on siitä huolimatta katsottu parhaaksi soveltaa tätä luovaa hallintatapaa lieveilmiöineen niinkin arkisessa asiassa kuin ihmisten toimeentulossa.

Olkaa hyvä ja odottakaa.
Noin vuosi sitten keksittiin 'byrokratian vähennystalkoiden' nimissä nimittäin oivallinen ajatus, että siirretään perustoimeentulotuen käsittely notkeasta ja ratkaisukeskeisestä toimitatavasta tutulle Kansaneläkelaitokselle eli KELAlle.

Jokainen kyseisen instanssin kanssa omakohtaista kokemusta kartuttanut piruparka lienee yksimielisesti samaa mieltä, jos väitän että tällä kyseisellä valtionlaitoksella ja inhimillisyydellä, joustavuudella ja asiakaslähtöisyydellä on suunnilleen yhtä paljon yhteistä rajapintaa kuin syvänmeren mustekaloilla ja pyöräilyllä. Vapaasti suomennettuna: homma ei oikein toimi.

Nyt KELAlle on käynyt kuten suomalaiselle autoilijalle: talvi tuli yllättäen.

Kuten muutamissa lehtitiedoissa ja muussa lähteessä mainitaan 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 ,
No money, no hungry.
eivät KELAn resurssit ole aivan täysin riittäneet lisääntyneen työkuorman hoitamiseen. Asialla ei sen suurempaa kiirettä, kuin perustoimeentulo - jonka pitäisi lain mukaan tulla käsitellyksi 7 arkipäivän sisällä hakemuksesta. Jos tilanne on sellainen, että ruokakaappi on tyhjä, sukulais- ja tuttavalainaa ei ole saatavilla, eikä rahaa ole pennin jeniä, alkaa 7 vuorokaudenkin odottelun jälkeen olla aika kova nälkä. Jos tilanteen ratkaisua siirretään KELAlle tyypilliseen tapaan muutamalla viikolla eteenpäin, alkaa hakemusten suhteen tulla helposti luonnollista poistumaa.


Asia - eli työvoiman puute byroossa - on nyt kuitenkin aktualisoitunut täysin pyytämättä ja yllättäen, kuin entisen pääministerin faksi, ja kaikki ovat ymmällään. Stubbmatemaattisesti homma menee kuta kuinkin näin:

Kuvituskuva ei liity asiaan.
Kuntien sosiaalitoimissa aikaisemmin toimeentuloasioita maanlaajuisesti hoitaneiden 1500 henkilön sijaan niitä hoitaa nykyään 750 KELAn palkkalistoilla olevaa ihmistä. Toimeentulotukihakemusten määrä on kuluneen parin vuoden aikana lisääntynyt noin 50%. Tästä syystä on selvää, että työntekijöiden määrää ei ole koettu tarpeelliseksi lisätä kuluneen vuoden aikana, vaan on päätelty, että KELAssa on (tunnetusti) niin tehokkaita työntekijöitä, että he pystyvät helposti nelinkertaistamaan työtehonsa, eikä lisätyövoimaa tarvita. Kun nyt kuitenkin on nähtävästi niin, että KELAssa on laiskoteltu, tarvitaan kuitenkin uutta työvoimaa. KELA on nyt päättänyt palkata sitä tulevan kevään aikana peräti 55 henkilön edestä.

Peruskoulumatematiikalla ajatellen tilanne on ongelmallinen, koska äkkiä laskien työmäärä suhteutettuna työntekijöiden määrään aiheuttaa uusilla variaabeleilla tilanteen, jossa ollaan 25% tehokkuudessa aikaisempaan tilanteeseen nähden. Stubbilaisen matematiikan mukaan kuintenkin lisäämällä 55 työntekijää päästään jo kahdeksaankymppiin, ja koska KELAn etuuksista menee kuitenkin vakituinen 20% vero, voidaan ne laskea päässä yhteen ja näin päästään pyöreään tasalukuun sata, eikä ongelmaa enää ole.


100% tyytyväisiä kansalaisia Helsingissä.
Nythän tilanne on se, että viimesijainen toimeentulo on kiinni toimeentulotuesta. Sitä saavat ihmiset, joiden tulot eivät riitä vähimmäismenoihin, kuten esim. ruokaan ja lääkkeisiin. Jos ihminen ei saa ruokaa eikä tarvitsemiaan lääkkeitä, ihminen kuolee. Jos ihminen on tilanteessa jossa hengenlähtö alkaa olla realistinen uhkakuva, alkaa ihminen käyttäytymään vähemmän rationaalisesti ja sovinnaisesti. Odotamme mielenkiinnolla mihin suuntaan asia kehittyy. Kun nyt vaan ei sattuisi mitään.







-Pastori-

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Viestinnän lyhyt oppimäärä


Itsenäisyyspäivän menu
Itsenäisyyspäivää vietettiin suuressa osassa maata leppoisissa merkeissä perinneruokia ahmien, mekonrakentajien tekeleitä telkkarista ihaillen ja yleisesti perheen parissa chillaten. Tämän lisäksi tietysti oli monenlaista soihtukulkuetta, ja kuten arvata saattaa, niin sanomistahan niistä taas tuli.


Itsenäisyyspäivän mono
Kävi nimittäin niin, että erinäiset nationalistisia aatesuuntauksia kannattavat henkilöt järjestivät marssin, jossa suomen itsenäisyyttä juhlistivat liehuttaen lippua, jota komisti eräänlainen riimukirjainta muistuttava t-kirjain. Liekö tunnus peräisin Thorista, tai jostain muusta pohjoismaisen mytologian jumalhahmosta, tiedon puutteessa on tyydyttävä vain arvaamaan. No, oli miten oli, näiden pölkvistien käsitys itsenäisestä kotimaasta on totalitaristinen, yleispohjoismainen fasistidiktatuuri, jota johdetaan norjasta käsin. Eläköön IsämMaa *syvä huokaus*.



Eihän siinä, natseillakin on valitettavasti oikeus juhlia itsenäisyyttä, kunhan yleinen järjestys säilyy, haluamallaan tavalla. Provokaation ja tappeluiden vaara toki on julkinatseilussa ilmeinen, ja juuri tästä syystä virkavalta oli varustautunut tuleviin kahakoihin melko raskaalla kalustolla, oli kuulemma konstaapeleja kutsuttu ihan maakunnistakin saakka kaljupäitä mulkoilemaan.

Natseja oli arviolta pari sataa, vastamielenosoittajia yli 10-kertainen määrä. Tapahtuma sujui pääosin rauhallisesti, mutta eräs mielenkiintoinen episodi pääsi kuitenkin syntymään.



Edellisvuonna maineeseen päässyt vatipää-anarkisti (joka pääsi vuosi sitten iltalehteen saatuaan paineilma-aseesta) kunnostautui jälleen väkivallan käytössä, ja oli tällä kierroksella onnistautunut soluttautumaan natsikulkueeseen. Tolvana päätteli ilmeisesti, että natsien tuoman väkivallan uhan saa parhaiten yleiseen tietoisuuteen lyömällä natseja päähän. Tästä saa olla toki salaa hyvillään, mutta väärin se on silti, lainkin silmien edessä. Siitä puhuen, katsotaanpa miten homma lähti etenemään.



Poliisi julkisti ensin twitter-tiedotteen, jonka mukaan pohjoimaisen vastarintaliikkeen mielenosoituskulkueessa kaksi ihmistä alkoi tapella keskenään. Poliisin tiedotusjohtaja Juha Hakola oli twiitin takana, ja alkuperäinen viesti antoi yksiselitteisesti ymmärtää, että tappelijat olisivat olleet samaa porukkaa - eli että natsit olisivat tapelleet keskenään. Näin myös iltalehti kiirehti asiasta uutisoimaan (linkki kirjoituksen lopussa). Poliisin tiedotusjohtaja antoi twitterin laulaa noin 20 minuutin kuluttua tapahtuneesta. Tämän kirjoitushetkellä, vähän yli vuorokausi myöhemmin, kyseinen viesti oli jo kadonnut koko internetistä. Ei mitään iltapäivälehdissä, vaikka luulisi että journalisteja kiinnostaa, jos poliisin tiedotusjohtaja tiedottaa mitä sattuu.

"Onks tää natsi vai anarkisti?"
"Emmä tiedä, heitetään autoon joka tapauksessa"
Tämän saman tiedon - oletuksen siitä, että rähinöitsijät olivat samaa porukkaa - varassa toimittiin myös kiinniottotilanteessa; väkivaltaisemmin käyttäytynyt juhlija laitettiin jalkarautoihin ja nippusiteisiin, kun taas käskytystä uskonut toinen osallistuja sai kiivetä maijan pahnoille ihan omin avuin ja ilman rannekoruja. Heidät heitettiin samaan autoon ja ovi pantiin kiinni. Tilanne oli siis seuraava: väkivaltaa harjoittanut anarkisti, ja jalkaraudoissa ja nippusiteissä oleva natsi lattialla kyljellään, lukitussa poliisiautossa. Ei käy kansallismielistä kateeksi.

Aikansa mäiskittyään anarkisti joutui keskeyttämään, kun poliisit tulivat myös autoon ja alkoivat rauhoitella tilannetta sähkölamauttimella. Oletettavasti käsiraudat saatiin nyt myös anarkisin ranteisiin.



"Kuuleksä jotain kolinaa?"
"Emmä mitään kuule, juodaan ny kahvit rauhassa"
Mitä tässä sitten lopulta tapahtui?

Nähdäkseni tässä on muutama mielenkiintoinen vaihtoehto pohdittavaksi:

1) Poliisin tiedottaja teki kardinaalimunauksen, ja kiirehti tärkeänä miehenä tiedottamaan ja kiillottamaan kilpeään, näyttämään että tässä on mies tilanteen tasalla, ja että hereillä ollaan, jonka seurauksena

2a) perustehtävissä oleville poliiseille syntyi väärä käsitys tilanteesta, jonka seurauksena natsi sai nenäänsä vähän enemmän kuin alkuperäisessä tilanteessa olisi saanut, tai

2b) Huolimatta tiedotuksesta poliisi päätteli, että asiat voidaan hoitaa vanhaan maakuntamalliin, antaa pojille rauhassa kahvitauon verran aikaa selvitellä asiaa maijan takapenkillä, ja pienenä tasoituksena raudoittaa vain toinen heistä, tai

3) Poliisi ei ollut ihan tehtävien tasalla vaan laittoi kissan ja koiran samaan häkkiin, jota tiedotusjohtaja pyrki sitten twiitillään paikkaamaan saadakseen tilanteen näyttämään alaisilleen edullisemmalta.


Mikään vaihtoehdoista ei ole oikein mieltä ylentävä.

Ensimmäisenä ihmetystä herättää jumalaton kiire tiedottamisessa. 20 minuuttia tapahtuneesta on jo viserretty nettiin miten asiat ovat. Toki Twitter on olemassa juuri reaaliaikaista tiedotusta varten, mutta yleisesti ottaen poliisi julkaisee tiedotteita vasta, kun tapahtumat on selvitetty ja tutkittu. Tämän takia poliisin tiedotteisiin suhtaudutaan yleensä faktoina.

Nyt on jostain syystä toimittu toisin. Miksi?

Toinen ihmetystä herättävä seikka on tietenkin se, että miksi pahoinpidelty ja pahoinpitelijä laitetaan samalla kyydillä menemään putkaan, ja vielä siten, että turpaansa saanut on raudoissa ja turpaanvetäjällä on kädet ja jalat vapaana toimintaan?


Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että natsiaatteen kannattajat kärsivät nahoissaan, mutta pahoinpitely on rikos joka tapauksessa, ja antaa vähintään erikoislaatuisen kuvan poliisin tilannetajusta, jos turpaanvedetty jätetään rauhassa kaksin pahoinpitelijänsä kanssa. Vaihtakaapa natsin ja anarkistin tilalle vaikkapa pahoinpidelty nainen ja kännissä oleva mies, tuskin heitäkään samalla kyydillä vietäisiin prosessoitavaksi. Anteeksi jos nyt joku natsi pahoitti mielensä, kun vertasin heitä perheväkivallan uhreihin.


Paskan maku tapahtuneesta jää juuri tapahtuman tiedottamisesta. Ensin poliisi kiirehtii tiedottamaan väärin ja vailla faktoja, ja sitten tiedote katoaa kuin taikaiskusta netistä, jonka jälkeen keskitytään korostamaan vain sitä, kuinka rauhallisesti kaikki sujui ja kuinka hyvin poliisi oli valmistautunut tilanteeseen.

Tämä ei herätä erityisen suurta luottamusta poliisin toimintaan. Jos poliisi on toiminut tilanteessa oikein, miksi jälkiä pitää siivota kamalalla kiireellä? Jos taas on tehty virhe, pitäisi siitäkin tiedottaa avoimesti, tähän malliin: "Saimme ensin väärää tietoa tilanteesta, nyt julkaisemme oikeansisältöisen tiedotteen tapahtumista". Antaisi suoraselkäisen kuvan, jos myönnettäisiin reilusti, että perseelleen meni, innostuttiin liikaa, mutta näin tässä oikeasti tapahtui. Se toinen epätodennäköinen vaihtoehto, että poliisia ei kiinnosta mitä todella tapahtui, olisikin sitten vähän vakavampi juttu.

Poliisissakin kannattaisi muistaa, että netti on pullollaan erilaisia vaihtoehtomedioita ja niiden höyrypäisiä kannattajia. Älkää syventäkö heidän paranoiaansa ja epäluuloansa enää yhtään enempää perseilemällä tiedotusasioissa.



Linkit ennen ja jälkeen-uutisiin:

Iltalehti 6.12 kello 17:43 "Kuvat rajusta yhteenotosta mielenosoituksessa - uusnatsit rettelöivät keskenään"

Iltalehti 7.12 kello 16:59 "Poliisi käytti itsenäisyyspäivänä etälamautinta maijassa kahakoineeseen vastamielenosoittajaan"




-Pastori-

maanantai 7. marraskuuta 2016

Gugge Gieguu, taas kerran


Modernia taidetta: Guggenheim NY
Agnes Martin "The Islands", 1961
Tämä on neljäs kerta, kun ihmettelen intoa perustaa Guggenheimin taidemuseo Helsinkiin. Voisi kuvitella, että olen erityisen kiinnostunut modernista taiteesta, mutta jos suoraan sanotaan, se menee minulta useimmiten ns. yli hilseen. Näin tapahtuu myös aina, kun yritän ymmärtää ns. Stubbilaista matematiikkaa, jolla yritetään perustella ihmisille miksi Guggenheim halutaan rakentaa.

Hankkeen puolustajat esittävät, että turistivirrat matkustavat Helsinkiin ihmettelemään taidetta jopa 500 000 vuosittaisen kävijän voimin. Berliinissä Guggenheim veti hieman yli 120 000 kävijää vuodessa, jonka seurauksella lappu laitettiin luukulle vuonna 2013. Helsinki on siis yli 4 kertaa kiinnostavampi kulttuurikohde kuin Berliini.

Aikaisemmin, vuonna 2012 Guggea yritettiin runtata väkisin läpi, ja silloin arveltiin että pelkkä rakennus maksaisi noin 140 miljoonaa euroa. Nyt väläytellään 120 miljoonan hintalappua. Ilmeisesti nykybudjetissa käytetään Virolaisia rakennustyömiehiä, koska hankkeen puolustajat uhoavat, että Guggen rakentaminen toisi jopa 2200 työpaikkaa. En tiedä paljonko itse rakennustarvikkeet maksavat, mutta ainakin Abu Dhabissa rakenteilla oleva Guggenheim on yhä kesken. Rakentaminen aloitettiin 2011, ja valmista ei ole tullut vieläkään, vaan arvioiaan että se valmistuu ensi vuonna 2017. Jos tämä kaavailtu 120 miljoonaa laskettaisiin pelkästään työvoimamenoiksi kuudelle vuodelle, tulisi raksamiehen kuukausipalkaksi komeat 757€ kuukaudessa. Tässä ei toki ole vielä huomioitu työnantajan suorittamia pakkomaksuja.

Timo Soini on useaan otteeseen uhonnut, että hankkeeseen ei laiteta senttiäkään valtion rahaa. Valtion talousarviossa museotoimeen laitettiin kokonaisuudessaan 20,6 miljoonaa euroa, ja vuoden 2017 esityksessä summa on 22,9 miljoonaa euroa, siis 2,3 miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna. Se on by the way valtion rahaa. Arvaako kukaan, miksi budjettia on yhtäkkiä päätetty nostaa 10%?

Valtion rahaa saattaa nimittäin myös kulua, jos "yksityisistä rahoittajista" löytyy sellaisia firmoja kuin Finavia ja Finnair. Ne kun ovat valtionyhtiöitä, ja niiden rahat ovat, no, valtion rahaa.


Maurizio Cattelan installaatio, Guggenheim NY
Sanni Grahn-Laasonen, joka oli eturintamassa leikkaamassa koulutuksesta, on jo ehtinyt luvata Guggenheimille 1,3 miljoonaa valtionosuuksia vuodessa, koska kulttuuri. Museolaissa (729/1992) annetaan mahdollisuus jakaa fyrkkaa museolle, jos se 1§ mukaan "ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään". Suomessa asuvat amerikkalaiset ovat varmasti mielissään, onhan jenkkiläinen tuontimuseo sentään jotain ihan muuta kuin nykyisen kotimaan suojalkapallo- ja eukonkantokisat.

Eivät rahoituksen ihmeellisyydet tähän lopu. Wille Rydman kirjoitti myös varsin mielenkiintoisen listauksen asioista, jotka osoittavat että tämä homma ei kestä päivänvaloa.

Kansankielelle käännettynä Willen tekemä kansalaisjournalismi osoittaa, että Helsinki maksaa verovaroin suurimman osan rakennuksesta, jonka lisäksi Helsinki lainaa Guggelle rahaa, jonka takaajana Helsinki itse toimii. Eli jos Gugge ei saa lainojaan maksetuksi, Helsinki maksaa ne itse. Nerokasta! Lisäksi lainan takaisinmaksu hoidetaan siten, että se on "vuokraa" museon tontista, vaikka itse asiassa onkin lainan takaisinmaksua. Näin Gugge ei siis maksa toiminnastaan euroakaan, vaan on pelkästään saamapuolella, kävi miten kävi. Kohtuutonta, että suurin hyötyjä ei maksa, vai miten se meni.

Lisäksi se tosiasia, että Guggenheim kerää lisenssimaksuja 22,8 miljoonan euron edestä 20-vuotisella sopimuskaudella, on nyt jäänyt sujuvasti keskustelun ulkopuolelle. Hmm, liittyisikö museotoimen budjettilisäys asiaan? Siitähän jää miljoona euroa "ylimääräistä" tuon kaavaillun 1,3 miljoonan automaattituen jälkeen. 22,8 miljoonaa jaettuna 20 vuodelle on sattumalta 1,14 miljoonaa vuodessa. Ei ihan täsmää, mutta suhmurointiin on 20 vuotta aikaa niin eiköhän se järjesty.


Tilaa riittää, kun rahvas ei ravaa häiritsemässä -installaatio
Guggenheim NY
Summa summarum :  Museon toiminnan pyörittäminen maksaa miljoonia vuodessa. Lisensseihin menee miljoonia vuodessa, rakentamiseen ja sen lainoitukseen menee miljoonia vuodessa, ja vuokria jää saamatta miljoonia vuodessa. Palkkoihin ja näyttelyihin menee miljoonia vuodessa. Ainoastaan Guggenheimin näyttelytiloihin ei mene miljoonia vuodessa, nimittäin maksaneita asiakkaita.



Yhteiset rahat laitetaan kankkulan kaivoon, jonka pohjalla lastia odottelee Panaman lipun alla purjehtiva aarrelaiva. Kiitos rahoistanne ja hyvää jatkoa.




-Pastori-