Junassa on hauska matkustaa, part IV

Junamatkustamisen tenho se vaan ei ota laantuakseen. Itse olen kuitenkin itsepäinen ja sinnikäs junailupalveluiden käyttäjä, koska olen opiskelija. Köyhän opiskelijanhan kuuluu hyväksytyn liturgian mukaan olla nöyrä, ja tyytyä siihen mitä ylhäältä päin annetaan. Tässä mielessä VR on mitä luontevin valinta matkustamiseen.

Soittohommat olisi kenties helpointa hoitaa omalla autolla, mutta etäisyydet itäisen periferian ja eteläisen stadiferian välillä ovat sellaiset, että heikompaa hirvittää, ainakin jos joutuu maksamaan bensiinin omasta pussistaan. Kuten tiedetään, bensan hinta nousee aina, jos joku diktaattori omistaa öljylähteitä, tai vastaavasti jos jotakuta diktaattoria ammutaan otsaan ja lähteet otetaan häneltä pois. Siksi käytän keikkamatkoihin rautateitä, koska luojan kiitos soittopelejä ei tarvitse raahata kotoa asti keikalle vaan ne poimitaan varastolta kyytiin.

Junassa on mukavaa, koska siellä voi istua lämpimässä kopissa tuhannen muun kiukkuisen suomalaisen kanssa odottelemassa, että juna jatkaisi matkaa kohti päämääräänsä. Aikansa kuluksi voi sitten vaikka kirjoitella blogia, jos netti sattuu toimimaan alueella, ja jos harvaan asetetuista pistokkeista sattuu tulemaan virtaa läppäriin.

Tätä sepustusta kirjoitin tosin pitkän matkaa bussissa. Syy moiseen on se, että VR on uudistanut lippujärjestelmänsä nykyaikaiselle tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että entinen kankeasti toimiva ja kallis järjestelmä on uudistettu nykyaikaiselle tasolle, eli täysin kelvottomaksi ja veret seisauttavan kalliiksi sekasotkuksi, joka kiristää paitsi asiakkaiden, myös henkilökunnan hermot tasolle, joka aiheuttaa Alex Stubbin kaltaista hymyilyä, ja jonka vaikutus VR:n imagoon on samaa luokkaa kuin Stephen Elopin vaikutus Nokian osakekurssiin. Junabussi-yhdistelmä on siis tällä hetkellä valitulla reitillä se ”halvempi” vaihtoehto.

Wanhaan Hywään aikaan, 2010-vuoden loppupuolella, VR karhusi yhdensuuntaisesta Itä-Etelä-matkasta opiskelijahinnalla tympeät 25-30 euroa. 5 euron vaihteluväli riippui junatyypistä, eli siitä ajetaanko perinteisellä pikajunalla (sinisellä sisustuksella varustettu häkäpönttö, rillumarei-henki ja kaihoisat muistelmat tupakkavaunuista), vai istutaanko pakkasessa Italialaisen junataiteen helmessä (jonka penkit on suunniteltu kääpiöille, ja jonka wc-järjestelmästä puuttuu hajusta päätellen ulostuloputki kokonaan). Paikkalipun hinta sisältyy taksaan, riippumatta siitä onko junassa tilaa.

Sitten Lippu-Uudistuksen aika koitti, ja VR:n johto näki, että se oli hyvä. Pääteltiin, että lippujärjestelmä kannattaa korvata testaamattomalla ja / tai keskeneräisellä järjestelmällä, joka otetaan ripeästi käyttöön sillä seurauksella, että junalippuja ei saa automaateista lainkaan noin kahteen viikkoon. Iltapäivälehdissä tätä puolustellaan sillä, että VR haluaa taata parhaan mahdollisen asiakaspalvelun kaikissa tilanteissa. Maatessani Tampereen rautatieaseman lattialla erään keikan jälkeisen lauantai-sunnuntaivälisen yön kello 5:stä klo 9:ään aamulla en olisi voinut olla asiasta enempää eri mieltä, ja olisin mieluusti keskustellut rystysilläni tämän möläyttäneen markkinamiehen kanssa vaikka koko tuon kuluneen ajan.

Olihan minulla toki älypuhelin. Pihtiputaan mummoilla sellaista ei ole, ja tämän johdosta kerrotaan, että ikäihmiset ovat eriarvoisessa asemassa nuorempiin kansalaisiin nähden. Lohduksi voin kertoa, että näin ei ole. Kun yritin kyseisenä yönä ostaa lippua, havaitsin että verkkokauppa, kyllä, siis verkkokauppa, oli suljettu yön ajaksi, ja se aukeni klo 6 aamulla. Juna lähti 5:48. Ja ei, en voinut ostaa lippua juna-automaatista. 

Ei, Visa Electron ei kelpaa maksuvälineenä junissa.

Mikä siis eteen? Luova ratkaisu oli maata asemahallin jäisellä lattialla muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa ja odotella, että vartioliikkeen stevarihauvat antaisivat minun nukkua siihen saakka, että lipunmyynnin rouva aukaisisi taivaan portit ja myisi minulle validin junalipun. Asemalattia majoitusvaihtoehtona jättää uudistuksista huolimatta toivomisen varaa. Asemalla ei myöskään vielä toistaiseksi ole Valtion Hotellien toimipistettä, vaan lähin sellainen löytyy Tampereella vasta Sorinkadulta, jossa reseptionisti päivystää ympäri vuorokauden.

Mutta jottei eksyttäisi ihan sivuraiteelle (anteeksi ontuva kielikuva), puhutaanpa vielä siitä lippu-uudistuksesta. Lippu maksoi hetki sitten 25-30 euroa. Nyt uudistetun lipun hintavaihteluväli on hieman laajempi, 26-41 euroa. Lisähintaa tulee, jos lipun ostaa junasta (ei Electronilla, Herran Vuonna 2011) ja jos haluaa olla perillä määränpäässä muulloin kuin keskellä yötä tai kukonlaulun aikaan – eli sellaisina aikoina, joina perillä olemisessa on jokin tarkoitus, esim. minuilla töihin ehtiminen. Jos käyn esim. kerran viikossa keikalla, maksaa edestakainen matka 52 – 82 euroa.

Ei se niin kolmenkympin päälle tarkkaa ole. Vuoden aikana saattaa reissuun lipsahtaa uudistetulla taksalla pauttia rallaa 1600 euroa entistä enemmän.

Melko edullista. Opiskelijahinnalla siis. 

Päivän hinta arvotaan myös reitin mukaan; IL uutisoi juuri, että valitsemalla esim. kausilipun pidemmälle reitille on hinta monesti halvempi kuin lyhyellä matkalla. Perskohtaisesti matkustin kerran samaisella aamuyön juoppojunalla T:re – Joensuu-välin kahdella vaihdolla Riihimäen ja Lahden kautta. Konduktööriä ei näkynyt ennen Riksua, joten nyin vaivaantunutta asiakaspalvelijaa hihasta kun jatkoyhteys lähti liikenteeseen. Olin vähän hämmentynyt, kun junasta (käteisellä, ei Electronilla) ostamani lippu loppumatkalle oli kalliimpi kuin lippu, jonka olisin voinut ostaa lähtöasemalta (jos esim. lippuautomaatti, älypuhelin, konduktööri tai lippuluukulta myyty lippu kelpaisivat maksuvälineenä).

Parasta tässä kaikessa on se, että kukaan VR:n johdossa ei myönnä reilusti, että perseelleenhän tämä meni. Sen sijaan kaikenkarvaiset tärkkikauluksiset kekkulit kiirehtivät kiimasta hikoillen selittämään toistensa päälle puhuen, kuinka uudistus on hieno ja toimiva, ja kuinka täällä palvellaan asiakkaita onnesta kontallaan.

VR (Valtion Rautatiet, Venaile Rauhassa, Väärä Ratkaisu, V***n Runk***it, Väärillä Raiteilla, Veturi Ruosteessa, Vastinetta Rahoille, Vieläkin Ratapihalla, Voi Ristus!) on saanut uusilla tempauksillaan myös runsaasti näkyvyyttä valtakunnan lehdistössä. Markkinointistrategia (”Kunniasta viis, kunhan on mainetta!”) toimii ilmeisen hyvin, koska palstamillimetrejä on saatu vähintäänkin kohtuullinen määrä (myös) viime aikoina:

Accenture hehkuttaa nettisivuillaan VR-järjestelmää menestystarinana

Junalippu-uudistus jumitti VR:n verkkokaupan

VR:n kaaos jatkuu

AL:VR:n uutta lippujärjestelmää testattiin Intiassa

Yle:VR:n verkkokauppa vei rahat - lippu jäi saamatta

AL:VR:n lipuissa hinnoitteluvirhe - näin säästät satoja euroja

MTV3: Liian vanha kännykkä johti ikäihmisen poistamiseen junasta

Kuluttajaliitto: Erityisesti tätä ryhmää VR syrjii

Eduskunta löi nyrkkiä pöytään VR:n palveluista

MTV3:VR käytti venäläistä halpatyövoimaa - kahdelle potkut

Kuluttajaliitto:VR syrjii vanhuksia lippu-uudistuksellaan

VR-johtaja pitkälle sairauslomalle

IL: VR:n uudistus kolhaisi Accenturea – ”Näin vaikeita paikkoja meillä ei ole ollut”

VR: Visa Electron aiheuttaa ongelmia junassa vain harvoin

IL: Antti heitettiin junasta keskelle korpea

VR:n johtaja: "Ei tämä ole  kaaos"

Eronnut VR-pomo yllättyi Iltalehden jutusta: ”Perätöntä”

Katso myös VR sosiaalisessa mediassa:

Facebook

MuroBBS

Blogit

Mutta tästä huolimatta, sinnikkäästi ja pölkkypäisesti, näillä korteilla mennään, kohti uusia seikkailuja!

"Näin VR evottaa" (E.V.O; verbimuoto evotus, lyhenne sanoista Et Vaan Osaa -Marsvin):

VR:n kyydissä homma etenee, ellei :

-          juna lipsahda jostain syystä aikataulusta

(kevätkausi, talvikausi, syyskausi, kesäloma, ruuhka-aika, syysloma, joululoma, loma, lehtiä raiteilla, jäätä kiskoilla, lunta radalla, lunta vaihteissa, vaihteet jäässä, sähkövika vaihteessa, vaihde rikki, kuski vaihtamassa vaihteita käsin, ratavaurio, routavaurio, ajolankavaurio, aivovaurio, turvalaitevika, sortunut ratapenger, tuhopoltto, mielenosoitus, joukkotappelu, termiitit ratapölkyissä, pölkkypäitä johtoportaassa, ratapölkkyjä kiskoilla, jne.)

-          ilmene jotain laitteistoteknistä tai muuta matkaa hidastavaa vikaa

(ovi jäässä, ovi rikki, lipun lukulaite hajalla, kortinlukija ei toimi, portaat jumissa, valot pimeänä, ilmastointi rikki, kusta lattialla, raivohulluja matkustajia henkilökunnan tiloissa, juna kyljellään raiteilta suistumisen seurauksena, juna juuttunut liikehuoneistoon epäonnistuneen pysäköinnin seurauksena, henkilökunta lakossa, henkilökunta puuttuu, henkilökunta ei jaksa, veturi puuttuu, veturi jäässä, öljyvuoto koneessa, yms.)

-          sinua poisteta junasta jostain sattumanvaraisesta syystä

(vääränlainen kännykkä, vääränlainen lippu, vääränlainen pankkikortti, vääränlainen henkilötodistus, vääränlainen naamataulu, ei paikkaa ostetusta lipusta huolimatta, maan väärä asento kuuhun nähden, junahenkilökunnan henkinen luhistuminen paineen alla, matkustajan oma ratkeaminen ja siitä johtuva pahoinpitely-yritys, raudoittaminen ja jatkokyyti miekkataksilla, tjsp.)

Listaa päivitetään niin kauan kuin tavaraa riittää.

-Pastori-

Tähteiden Sotta: Vampyriumin vastaisku

Neuvotteluhuoneessa oli vaivaantunut hiljaisuus. Jakkupukuun pukeutunut blondi pyöritteli hiuskiehkuraansa ja ryysti kahvia kupin reunasta. Ääni kuului epämiellyttävän voimallisesti synkässä hiljaisuudessa.

Jyrki "€£ Mano" Käteinen mulkaisi kiivaasti äänen suuntaan.

"No?!"

Vaalea hiussuortuva uida käväisi kahvikupissa kun vaaleaverikkö ryhtyi vaivaantuneesti rykimään.

"Herran Jumala, Jutta. Ehdotuksia?"







Tuolissa retkottavan Päivitys Räsäsen sisuksista alkoi kuulua raksutusta, kun sen puheentunnistusmoduuli havaitsi kielletyn J-sanan käyttörikkomuksen. Sen silmiin syttyi sinisilmäinen led-valo, ja se ryhtyi raakkumaan.

"Älä turhaan lausu..."

"Turpa kiinni", Jykä keskeytti ja käänsi katseensa takaisin tuolissaan kiemurtelevaan valtionvarainministeriin. Androidi naksahti muutaman kerran alistuneesti ja vajosi huokaisten takaisin tuoliinsa.

"Tuota..." aloitti blondi ja poisti purukumin suustaan.

Salillinen jäykkäniskaisia öykkäreitä kääntyi hiljaisen kahinan säestämänä katsomaan suoraan kohti.
"Ajattelin että..."



Tunnelma muuttui yhä sietämättömämmäksi. Ilma seisahtui täysin. Jopa nurkassa seisoskeleva, Minä, Presidentti - kultakirjaimin kirjailtuun mustaan kaapuun pukeutunut Sith-Lordi Darth Väyrynen vaikutti vaivaantuneelta.


"Ajattelin... Ajattelin..." Jutta Turbolaine sopersi ja hänen äänensä alkoi kadota olemattomiin.

Jyrkin dollarikuvioisten silmälasien mielipuoliseksi äityvä tuijotus tuntui tulevan koko ajan lähemmäksi. MISTÄ ME SAAMME LISÄÄ RAHAA?

"Kielletään seksin ostaminen lailla!" alkoi nurkassa omia aikojaan aktivoitunut Päivitys Räsänen möykkäämään varoittamatta. Kuolaa ja vanhoja hiuksia lenteli lähinnä olevien ministerien päälle protokolladroidin aloittaessa järjettömän höpinänsä.

Alkoi helvetillinen huuto ja mekastaminen.

Onnekkaasti kuulo- ja henkilövahingoilta vältyttiin. Vieressä istunut Fanstep Wallin oli immuuni suomen kielelle, ja tilanne laukesi ennen kuin turkulaisperäinen Villeboy Niinistö ehti käsittää mistä puhutaan.

Darth Väyrynen nosti kätensä ylös ja rusensi androidin jodivoimillaan tajuttomaksi pahaenteisen sihinän säestyksellä. Kaikki katselivat vaivaatuneena, kun linnunpelätintä muistuttava koriseva mytty valui pöydän kulmalta lattialle.

Maria Guzenina-Richard-Dean-Anderson kirkaisi huomatessaan kyntensä katkenneen ja kaatui silmiään pyöritellen pullatarjottimen päälle.


Erkki Tuonenoja oli nukahtanut tuoliinsa kahvikuppi kädessään.

Jutta sai syntyneessä tohinassa konseptinsa kasaan.
"NOSTETAAN BENSIININ, TUPAKAN JA VIINAN HINTAA!", hän äkkiä kirkaisi ääni särkyen, kuin kidutuksen uhri konsanaan.

Hetken oli täysin hiljaista. Sitten Jyrkin naamalle levisi omituinen, pelottava hymy.

"Hee-hee. Tulihan se sieltä." dollarinkuvat hehkuivat Jyrkin silmissä pahenteisesti.

"Jumalauta, sisko. Sä oot nero!"

Ymmärryksen valo alkoi loistaa hidasälyisempienkin ministerien kasvoilla.
Jyrki otti jakkupukuisen blondin karhumaiseen syleilyyn kultaketjut kilisten. Tunnelma rentoutui, ja kaikki nousivat antamaan raikuvat golfaplodit - myös Wallin, koska muutkin tekivät niin. Räsänen korahti pari kertaa tuolissaan, mutta ei saanut ohjelmaansa uudelleen käyntiin.

"Mahtavaa! Korkee viis!", huuteli Stubby ja ryhtyi tekemään rytmikkäitä vatsalihasliikkeitä.

"Nyt meillä on varaa antaa muille maille rahaa!", ministerit nyökyttelivät ja taputtivat toisiaan selkään.

"Ja rakentaa se kukken-haim-urheilukeskus!", ehdotteli Karhunmäki koristossut vipattaen. Kaikki nyökyttelivät tyytyväisenä.



"Nyt minusta tulee presidentti", julisti Darth Väyrynen pöydälle kavuten.

Ahdistava hiljaisuus laskeutui jälleen. Hetken kuluttua lauma surkean näköisiä ministereitä ryntäsi ulos rankkasateeseen ja kaasutti kiireesti tiehensä limusiineillaan.

-Pastori-

Pörssiromahduksia

Uutiset ovat masentavaa luettavaa. Pörssi romahtaa, kaaos valtaa maailman, suomessa on kylmä ja Lontoossa mellakoidaan. Rikkaita hirvittää, että vaivalla hankitut miljoonapoloiset kuihtuvat olemattomiin, kun kaikkivoipa markkinahirviö karjuu verta hyytävästi ja rouskuttaa osakesalkkuja kitaansa kuin K-kaupan mummo ilmaista pullaa.

Siinä ei pian ole enää varaa ostaa Patricialle kultakäätyjä lohdutukseksi Thaimaan bisnesmatkoista, eivätkä tulot enää millään riitä uuden purjeveneen venepaikan ja purjehdusseuran vuosimaksuihin. Voi ihmispoloja. Menee maine ja perhesopu.

Naapurimaan köyhälistökin on jo joutunut turvautumaan rahvaalle tarkoitetuihin leipäjonoihin yhä harvemmiksi käyvillä Suomeen suuntautuvilla citymaasturi- ostosreissuillaan. Ihme kyllä Sergeiden puvuntakit ja Tatjanoiden hopeahohtoiset minihameet ovat aina paljastaneet vieraat armon anelijat ulkomaalaisiksi, ja rasistiset suomalaiset ovat ajaneet heidät tyhjin vatsoin takaisin Stockmannin seinien sisään.


Toisaalla Lontoossa köyhät ovat taasen pistäneet ranttaliksi ja ryhtyneet laittamaan paikkoja remonttiin. Mekkalointi on jo levinnyt pariin muuhunkin pikkukaupunkiin lähistöllä, ja nyt brittiministerit ovat päättäneet pistää epäsuotuisalle kehitykselle stopin ja lähettää 16 000 sinivuokkoa valvomaan järjestystä. Jos se ei riitä, on suunniteltu myös armeijan lähettämistä apuun.

Yle on seurannut tapahtumaa uutisessaan , jossa tutkijat pyrkivät pampunheiluttamisen sijaan ymmärtämään ilmiön syitä.
Tamperelainen yhteiskuntatieteilijäkin saa äänensä kuuluviin;
" - Osaltaan mellakointiin varmasti vaikuttavat eettiset ristiriidat, ja taloudellisesti huono-osaiset alueet reagoivat ristiriitoihin herkemmin, pohtii professori Risto Heiskala."

Sanopa Risto muuta. Äkkiä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että brittihuligaaneilla on mennyt ns.kuppi nurin tilanteessa, jossa köyhissä olosuhteissa elämiseen ei tule muutosta, vaan päin vastoin eläminen muuttuu jatkuvasti niukemmaksi ja tukalammaksi kun pitäisi pystyä porukalla makselemaan upporikkaiden pelureiden velat pois. Alkaa vaan olla sellainen tilanne, ettei köyhimmillä enää länsimaissakaan ole mistä ottaa.
Turhautuminen köyhyyteen purkautuu aina ennen pitkää väkivaltaisesti, oltiin sitten Afghanistanissa tai Britanniassa.

Koskakohan lintukotomme menee tässäkin suhteessa mun euroopan kelkkaan? Suomessa tosin ei taida olla kuuttatoistatuhatta poliisia reservissä, mikäli syrjäytetyt leipäjonottamisen sijaan ryhtyvätkin heittelemään tiiliskiviä.

Saas nähdä kuinka käy.




-Pastori-

Kasvua otsalohkossa

Uutisissa on ollut kreikkalaista kansantanssia tarjolla jo useiden kuukausien ajan. Talousuutiset ovat siinä mielessä mielenkiintoista luettavaa, että niiden käyttämä kuvakieli hakkaa dramaattisuudessaan useimmat menneet ja nykyiset kaunokirjalliset tekstit. Lehdistö yrittää uutterasti ylläpitää suurta draamaa kertoessaan elvytyksestä, tasapainottamisesta, katastrofista, pimittämisestä, uhkasta, kaaoksesta, jne.

Mieleen tulee amerikkalaiset tv-ohjelmat, joissa helvetillinen action-musiikki pauhaa taustalla ja veristä uhria raahataan teholle jonkin puoskarin huutaessa taustalla ehdotuksia intuboimisesta tai defibrillaattorin käytöstä.

Kuten yllämainitussa, myös talousuutisoinnista jää falski ja muovinen maku suuhun.


Joka vitun tuutista tungetaan ajatusta siitä, kuinka "kasvu on edellytys hyvinvoinnin lisääntymiselle". Koko ajatusmaailmamme perustuu oravanpyörä-ajatteluun, jossa juuri 20 vuotta täyttänyt kansalainen puserretaan yliopiston / teknillisen koulutuksen läpi minimiajassa lainarahalla, jonka jälkeen hän painaa 45 vuotta hommia lieska perseessä kilpaillen työpaikkansa säilymisestä sadantuhannen toisen pässin kanssa.

Homman nimi on se, että kun ihmisellä on jatkuvasti kiire, huoli toimeentulosta, velkojen maksusta sekä työpaikan säilyttämisestä "kiihtyvässä kilpailutilanteessa" tai "dynaamisessa työympäristössä", sekä sisäänrakennettu gloorian käsitys työnsä ääreen kuolemisen sankarillisuudesta, ihminen ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa pysähtyä hetkiseksi ajattelemaan: "Onko tässä kaikessa minkäänlaista järkeä?"

Kun kansa painaa duunia eikä kerkeä miettiä missä mennään, tapahtuu vähemmän kiireisten (lue: rikkaampien) keskuudessa se varsinainen rikastuminen ja hyvinvoiminen.


Kuinka moni uskoo, että nykymaailmassa "kasvu" tarkoittaa sitä, että kun Oy Suomi Ab:lla pyyhkii hyvin, se näkyy tasaisesti kaikkien suomalaisten tilipussissa?


Kreikka on hieno esimerkki tästä hyvinvoinnin jakautumisesta.

1) Pankkiirit, sijoittajat, osakemeklarit ynnä muu rahavalta (jatkossa hyeenat) pelaavat peliä nimeltä sijoittaminen. Sijoittamisessa on nimellinen riski, että homma menee munilleen ja rahat katoavat. Homma on kuitenkin mietitty siinä mielessä varmaksi, että siihen on sotkettu takaajiksi valtiot mukaan.

2) Käytännnössä hyeenat eivät voi hävitä. Peleistä tulee rahaa, ja kun riskisijoitukset kaatuvat, itketään krokotiilin kyyneliä takaajien suuntaan. Eihän pankkien voi antaa kaatua, yhteiskunnan tulee auttaa. Ollaan äkisti samassa veneessä.

3) Ihan sama laulu kuin kotimaisessa 90-luvun lamassakin, pienellä vivahde-erolla; nyt hyeenat ovat sitä mieltä, että koska Kreikalla ei olekaan varaa maksaa kollektiivisen uhkapelin tappioita, pitää hyeenoiden saada yksityistää Kreikan omaisuutta - eli käytännössä nylkeä uhri vielä kolmanteen kertaan luita myöten.

Luuleeko joku tosissaan, että tälläinen porukka jakaa "kasvun" tuotot tasan kaikille, kuin joku globaali Robin Hood iloisine veikkoineen?


Toiseksi voitaisiin kysyä, onko tämä "hyvinvoinnin" ainoana totuutena tarjottu malli edes teoriassa mahdollinen? Voiko kasvu jatkua loputtomiin? Miten on mahdollista, että kaikki ovat kilpailukykyisiä? Kuinka kaikki voivat voittaa?

Aivan.

On ilmiselvää, että ihmisiä kusetetaan täysin häikäilemättömästi ja koko ajan.


Onko järkeä ravata aina vain kiireisemmällä tahdilla tekemään tulosta, jonka generoima hyvinvointi valuu eliitin hyvinhoidettuihin käsiin, ja niiden kautta Kauniaisissa sijaitsevan huvilan säästöpossuun? Onko järkeä tavoitella "kasvua" jonka todellisena maksajana olet vain sinä itse, ja jonka ainoa todellinen nettohyötyjä on Björn Wahlroos tai joku hänen klooneistaan, joka puku päällä kertoo kuinka itse ottamalla vastuuta ja yrittämällä saadaan Suomi nousuun? Tämän menon jatkumisen puolesta äänesti jälleen noin viidennes suomalaisista.

Miksi sinun pitää maksaa rikkaiden ostamat ässäarvat omalla työlläsi?



-Pastori-