Raamatulla päähän

Viime aikoina on mediassa ollut paljon debattia niinkutsutusta kristillisestä arvomaailmasta. Syvimmät kuohunnat on aiheuttanut kiista siitä, pitäisikö samaa sukupuolta olevilla ihmisillä, jotka elävät keskenään, olla samat oikeudet kuin eri sukupuolta olevillakin. Näin äkkiä ajatellen voisi ajatella, että jos kerran elämme länsimaisessa demokratiassa jonka perusarvoihin kuuluu tasa-arvo, vastaus olisi itsestään selvä. Näin ei kuitenkaan ole.

"Kristilliset arvot" on siinä mielessä mielenkiintoinen käsite, että se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Kristillisten arvojen taakse perustuva syrjintä on ihan okei, kun taas kaikenlaista muuta syrjintää pidetään nykyisin epäsuotuistana asiana. Jos autofirman toimitusjohtaja puhuu naisista väärällä tavalla, häntä pidetään ääliönä ja hän saa lähteä, ettei firman imago kärsisi. Kirkon imagosta kertoo kaiken oleellisen se, että kristillisten kansanedustaja on tv-haastattelussa sitä mieltä, että syrjinnän kieltävä lakimuutos tuo kirkolle "paineita".


Kristilliset arvot ja niihin vetoaminen ihmisiä eriarvoistettaessa ei ole uusi ilmiö. Ihmisiä on poltettu roviolla väärien mielipiteiden, väärän hiustenvärin, väärän seksuaalimoraalin ja väärien ajatusten takia ihan täällä Suomessakin, tosin ihan näin äärimmäisiä opetusmetodeja ei kirkko meilläkään nykypäivänä suosi.


Uskonnollisen ahdasmielisyyden takia kuolee ihmisiä ympäri maailmaa. Iranissa on vielä 2000-luvulla tapana tuomita aviorikoksen tehneitä naisia kuolemaan kivittämällä heidät hengiltä. Joku tässä tietysti ihan asiallisesti saattaisi huomauttaa, että siellä päin maailmaa on eri uskonto. Syrjinnän mekanismi on kuitenkin täysin sama : kirkko katsoo asiakseen puuttua siihen, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan, ja haluaa aiheuttaa negatiivisia julkisia seuraamuksia.

Asennevamma tarttuu - meilläkin päin maailmaa heitellään kyynelkaasua Pride-paraatissa marssivien ihmisten silmille. Kannattaa muistaa, että vääränlaisiksi koettujen ihmisten kaasuttamisella on pitkät ja synkät historialliset perinteet.




Minullekin tulee jostain syystä Kirkonseutu-niminen lehti kotiin kannettuna. En ole moista läpyskää tilannut, mutta ilmeisesti kirkko harrastaa Lidlin ja S-Marketin tavoin eräänlaista katealuemainontaa : Viikon erikoistarjous, saarna ilmaiseksi ja tilkka viiniä päälle, kotimatkalla broilerin rintafilee S-kaupasta 5,99 kilo?

Tavallisesti tämä aatteellinen julkaisu menee kissanhiekka-astian pohjamateriaaliksi ilman perinpohjaista tutustumista, mutta innostuin lukemaan sen läpi nyt kun kirkon imagoasiat ovat loistaneet kirkkaina lööpeissä.


Julkaisun mukaan kirkko järjestää mm. kursseja terveestä seksuaalisuudesta evankelisessa opistossa. (Perheniemen evankelisen opiston kurssit: "Terve seksuaalisuus")

Tarkoituksena on ilmeisesti poistaa orastavat homoseksuaaliset tai muut kierot taipumukset mätkimällä ns. "raamatulla päähän" kursseille osallistuvia ihmisparkoja.

Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että kirkon palkkalistoilla on tälläkin hetkellä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittuja työntekijöitä. IL julkaisi elokuun lopussa uutisen, jossa perheellinen, helluntaina herännyt pappismies oli käyttänyt hyväksi 15-vuotiasta tyttöä, ja saa tästä huolimatta jatkaa virkaansa keski-suomessa koska on tehnyt parannuksen.

Avioliiton ulkopuolinen lasten paneminen on siis kirkon virallisen kannan mukaan ihan okei, mutta kahden aikuisen naisen tai miehen rakkausavioliitto on perverssiä toimintaa?

Hyi helvetti. Ja tätä opetetaan peruskoululaisille valtion rahoilla?

Lisäys 14.10:
http://areena.yle.fi/video/1354542

-Tässä videossa keskustellaan kirkon suhteesta homoihin ja avioliittoon. Mielipidekilpailussa kunnostautuvat mm. Päivi Räsänen (kd) sekä Pentti Oinonen (ps). Jos haluatte äänestää eduskuntavaaleissa ahdasmielisyyden ja kapeakatseisuuden puolesta, kehotan laittamaan nämä nimet muistiin.



-Pastori-

Jätskiä ja byrokratiaa

Suomessa on todellinen intiaanikesä. Helteen odotetaan kipuavan SM-lukemiin useilla paikkakunnilla.

Bikinikeleillä on ehdottomasti paljon hyviä puolia, mutta esim. poliisi ja pelastuslaitos suhtautuvat helteeseen hieman nihkeästi. Näillä keleillä kesämölöillä on perinteisesti ollut tapana bikineitä seuratessaan juoda pussikaupalla keskimellakkaa ja sitten vetää naapurin Pertsaa turpaan ja hukkua järveen housut puolitangossa. 

Tuskin kukaan jaksaa moisella kelillä tehdä edes töitä.

Jäätelökauppiaat toki tekevät huimaa tulosta - sikäli kun sellaista nyt ylipäänsä sallitaan. Sahanpurunsa lopullisesti kastelleet virkamiehet ovat paraikaa jyräämässä 8-vuotiaan pitämää jäätelökioskia byrokratian telaketjujen alle. Ei täällä saatana ihan noin vain yrittäjäksi ruveta, pitää maksaa luvat ja maksut ja anella pyhät voitelut Valviran papistolta, amen. Ja oikein mukavaa kesän jatkoa koko perheelle.



Virkamiesten ruoskiessa kiimasta hikoillen tulevaisuuden potentiaalisia yrittäjiä, Herrasväki on samanaikaisesti kovasti huolissaan, koska Suomen talouskasvu on hidastunut. Tämän loputtoman kasvun tarkoituksenahan on - näin annetaan ymmärtää - hyvinvointipalvelujen säilyminen. Suomi on ilmeisesti jonkinlainen rahapuu, joka hyvinhoidettuna ja bulsiitilla lannoitettuna kasvaa kasvamistaan oksat setelien painosta notkahdellen ja jakaa vaurautensa hedelmää onnellisille kansalaisille.

Jos asiaa lähdetään ajattelemaan matemaattis-loogisella lähestymismallilla, törmätään väistämättä pariin ongelmaan.

A) loppupeleissä rajaton kasvu rajallisessa ympäristössä on mahdotonta.

B) kun talous kasvaa, verotulot kasvavat samassa suhteessa - mutta palveluita supistetaan silti jatkuvasti.



Joku siis vetää kermajäätelöä välistä ja lujaa.


Mitä on talous ja sen kasvu?

Talouden alkuperäinen tarkoitus on ollut se, että jos toisella on oravannahkoja ja toisella viljaa, kannattaa tehdä vaihtokauppaa. Oravanmetsästäjä ei jaksa ammuskella pikku perkeleitä alas puusta nälkäisenä, kun taas maanviljelijä miettii että routaisen maan kaivelu on jo niin pirullista hommaa sinänsä, että sitä ei viitsi paitahihasiltaan tehdä, kun pakkanen puree kuin rabiesta sairastava minkki.

Eli - kun kaikki tuottavat jotain ja vaihtavat hyödykkeitä (rahaa, jäätelöä, yms.) keskenään, kaikki hyötyvät omasta työstään ja voivat keskittyä olemaan hyviä siinä, kun ei tarvitse osata samaan aikaan kaikkea. Alunperin talouskasvu tarkoittaa siis sitä, että talouden kasvaessa kaikki hyötyvät.

Nykytilannehan on tähän verrattuna nurinkurinen - jokaisen suomalaisen pitäisi olla kaikkien alojen erikoisasiantuntija saadakseen edes sen kusenpolttaman työharjoittelupaikan, jonka tuotto menee OY AB:n tuloksen ja siitä maksettujen verojen kautta ties minä ihme maataloustukina jonkun Nalle Wahlroosin lämpimään syliin.


Alkaa pikkuhiljaa vituttelemaan lukea päivästä toiseen lehdistä samaa liturgiaa siitä, kuinka suomalaiset tekevät liian vähän töitä, kuinka keskipalkka on 3500 euroa kuukaudessa tai kuinka kuluttamalla saadaan aikaan talouskasvua - kun todellisuudessa noin 700 000 köyhän suomalaisen arjessa ainoa mikä kasvaa on velat ja uupumus aina vain kauemmas karkaavien järjettömien odotusten ja vaatimusten varjossa.

Jos 8-vuotiaiden pentujen jäätelökioskiin tarvitaan parinsadan euron luvat, hygieniapassit, suuryrityksille suunnitellut ISO-standardoidut kylmäkoneet ja nippu selvityksiä kasvottomalle virastolle, ollaan liian syvällä suossa. Silloin annetaan sellaista signaalia ylhäältä päin, että vauraus ja sen tavoittelu kuuluvat vain harvoille ja valituille, ja tavallisten ihmisten tulee vain pitää nöyrästi päänsä kiinni ja tehdä juuri niinkuin käsketään.

Jos ei ole rahaa mitä kuluttaa tai työuraa mitä pidentää, ei ole myöskään mitään edellytyksiä osallistua rahapuun kasvatustalkoisiin. Kun kokee itsensä ulkopuoliseksi, ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Jos tähän tilanteeseen halutaan muutosta, olisi Nallen ja muiden vastaavien kermakerholaisten syytä alkaa miettiä toisenlaista tapaa kasvavan vaurauden jakamiseen. Yksi kaino ehdotelma olisi - tehkää työn tekemisestä mahdollista ja kannattavaa. Nyt olisi vielä paljon ihmisiä jotka jaksavat aloittaa.




-Pastori-

Tyttöbakteereja

Kehaisin taannoisessa kirjoituksessani Iltalehden journalistista tasoa. Olin sitä mieltä, että pääministerin pakkonaittaminen entiseen playboymalliin oli huonoa uutisointia. Ilmeisesti kyseinen vedos oli vain lämmittelyä, jolla harjoiteltiin varsinaista olympiatason rimanalittamista.

(Iltalehti 15.6.2010)

Mitä yhteistä on tamponimainoksella ja Suomen pääministerillä? Ei tule äkkiä mitään mieleen. Paitsi siis tietysti se, että uusi pääministeri on nainen. Joo, tota. Mitäs me kirjoitettaisiin? No hei, kysele siltä vaikka jostain tamppooneista, näin saadaan lukijoita lehdelle kato kun ne alapääasiat varmaan kiinnostaa toisia naisia.

Iltalehden toimituksellinen linja on sellainen, että tärkeintä ja kiinnostavinta, mitä uudesta pääministeristä voidaan kirjoittaa, on hänen suhtautumisensa tamponipakettien avausmekanismeihin, sekä se, kuinka paljastavaa iltapukua hän on käyttänyt linnan juhlissa Herran Vuonna 1998.

Kirjoittaisiko kukaan journalisti tosissaan vaikkapa Paavo "Mooses" Lipposesta, että tämä on "kauheen kova panomies jonka mielestä miesten Tenapaketteja on ihan perkeleen vaikea avata, ja että Paavolla oli linnanjuhlissakin niin kireä smokki, että heikompihermoisilta alkoi loppua happi päästä kun sen etumus pullotteli niin vihjailevasti"?


Nainen jolla on valtaa on niinku tosi vaikee asia. Kamoon kaverit, hei, miten tähän nyt pitäis suhtautua.


Persut rientävät apuun mielipiteineen.

Timo Soini paljasti olevansa hyvävelikerhon kannattaja ja varsinainen mölö kun hän katsoi asiakseen kritisoida Mari Kiviniemen valintaa keskustan johtajaksi. (Iltalehti 15.6.2010)

Soinin mielestä Mauri "Tupee" Pekkarista on petetty, kun hänen ohitseen on kehdattu valita joku tytönheitukka keskustan johtoon. (Soinin blogi, 15.6.2010)

Soinin (jolle asia ei kai varsinaisesti mitenkään kuulu) mielestä kepulaisten eliitti on loppumetreillä kääntänyt selkänsä Mauri-paralle, ja valinnut naisen, joka joutuu valinnastaan suureen kiitollisuuden velkaan.

Vapaasti käännettynä : Soinin mielestä maan asioista päättää edelleen muutamien harvojen ja valittujen ukkojen sikariporras, jonne naisilla ei ole mitään asiaa, paitsi ehkä kiitollisuudesta polvillaan, mielellään tietysti vielä ilman vaatteita. Tarpeen tullen voidaan sitten heittää akka susille jos meno käy mediassa liian kuumaksi, ihan pyytämättä ja yllättäen. 


Onhan se varmasti hankala tilanne. Ei sitä tiedä enää saunaillassakaan mihin silmänsä laittaisi, jos siellä joku tyttölapsi keikistelee. Menee ajatukset ihan väärille radoille, eikä välttämättä onnistu enää sekään, että sovitaan kättä päälle ja juodaan pullo kossua, kun ei niistä naisista tiedä että juoko ne muuta kuin Eviania. Mitenkähän tähänkin nyt osaisi suhtautua, voi maahanmuuttaja sentään.


Mutta siitähän vasta perkeleellinen tilanne tulee, jos ne akat tulevat vielä juttuun keskenäänkin. Aatelkaa ny jätkät hei, pääministerinä JA presidenttinä hameväkeä.

Entä jos ne ei riitelekään ja revi toisiaan tukasta? Entä jos ei tule lautas- eikä lautakasakohuja, vaan ne ystävystyy ja vieläpä liittoutuu meidän ukkojen pään menoksi? Perustavat ihka oman kerhon, jonne pojilta on pääsy kielletty?


Nyt mennään hirvimettälle juomaan kossua ja puhumaan pillujuttuja. Näin niitä maan asioita hoidetaan.

Hyvä perussuomalaiset.




-Pastori-

Hei, me tehdään uutisia

Pitkä tovi on taas vierähtänyt, eikä kurnutuslähde ole juurikaan kuplinut. Asian vähyyden syyt ovat olleet moninaisia. Lähinnä minulla on ollut muuta, viihteellisempää ja vakavamielisempää tekemistä. Olen muun muassa tankannut pääsykoekirjoja kaaliini - tarkoituksenaní päästä tieteentekemisen mekkaan eli Yliopistoon kirjoille. Kirjoitan tämän isolla, koska se on minun käsitykseni huumorista.

Päätin kuitenkin nyt taas avata aivoituksiani interverkkoon. Iltalehden pariin ajautuminen laukaisi ärtymisrefleksin juttujen kehnosta tasosta. Jos pääsen sisäään (näin voimaani lisään -Juice Leskinen) on minulla hekumallinen tilaisuus Jeesustella muiden tekemien kirjoitusten ja representaatioiden ammottavia puutteita jatkossa oikein tieteentekemisen nimissä.

No, se minun katalista motiiveistani. Tosiasiassa minua on jo pitkään nyppinyt nykyinen "journalismi" jossa uutisia väsätään väkisin hyvin vaatimattomista aineistoista ja lähdeteoksina käytetään suomi24:n keskustelupalstan tasoisia nettitunkioita.

Katsokaa tätä "uutista" (Iltalehti 7.5.2010 juttu Vanhasen outo rooli : Auttaa Souria oikeusjutussa). Kyseinen uutisankka pyrkii lähes väkisin naittamaan entisen Kata Kärkkäisen ja pääministerinämme toimivan lautakasan keskenään.

Jos olisin loka-Laitinen, voisin heittää pari sukupuolisidonnaista kommenttia tämän uutispommin takana hääräävistä naisista. Minulta puuttuu entisen Hesarin päätoimittajan arvovalta, mutta sanonpa nyt kuitenkin ihan näin henkilökohtaisena mielipiteenä, että Inka Nurmiston ja Arja Niemisen rakentelema uutinen on totaalinen journalistinen rimanalitus.

On lähinnä surullista, että tällaiset akkojen juoruamista ja 7 päivää- lehden tarkoitushakuista mustamaalaamista yhdistelevät teokset päästetään läpi toimituksen seulasta. Onko toimituksella enää seulaa? Käytetäänkö sitä? Tietääkö kukaan enää mikä seula on?

Sehän on kapine, joka pardon my french erottelee paskan nesteestä, mutta tässä tapauksessa koko komeus on pudotettu painokoneeseen suoraan puuceen kannen läpi. (Koska minä en ole ainakaan toistaiseksi lehden palkkalistoilla oleva journalisti, voin huoletta käyttää vulgaareja ilmauksia antamaan painoa sanomisilleni. Makuasia, mutta mielestäni huonous ja mitättömyys ovat paljon suurempia syntejä kuin kusipäisyys ja mauttomuus.)


Itse "uutiseen". Laitan sen blogiin tarkasteltavaksi copy-paste-mentelemällä kahdesta syystä. Ensinnäkin, menetelmä korostaa jutun huonoutta ja estää sitä häviämästä, sillä Iltalehdellä, Suomen kolmanneksi luetuimmalla päivittäin ilmestyvällä medialla, ei ole vielä vuonna 2010 varaa ostaa serveritilaa jossa jutut säilyisivät puolta vuotta pidempään (Ilkeä ihminen voisi nähdä tämänkin asian niin, että edes joku toimituksessa ymmärtää hävetä juttujen huonoutta, ja siivoaa niitä tietyin väliajoin unholaan).

Toisekseen copypaste mahdollistaa jutun parodioivan uudelleenkirjoittamisen wikipediaformaatissa. Wikipedialla on melko tarkka itsesensuuri (toisin kuin Iltalehdessä) jolla ylläpito haluaa huolehtia siitä, että mutupohjaisen kuran sijaan siellä (toisin kuin Iltalehdessä) julkaistaan artikkeleita, joiden tarjoama informaatio perustuu johonkin tiettyyn lähdeviitteeseen. Lähdetiedon puuttuessa Wikipedian ylläpito laittaa artikkeliin merkinnän   lähde?   joka siis ilmaisee, että väittämä ei perustu mihinkään tunnettuun tietoon eli faktaan.

Tässä siis "uutinen" Iltalehdestä 7.5.2010

 

"Yhteydenpito johti tiistaina illanviettoon lähde? Katariina Sourin (entinen Kata Kärkkäinen) näyttelyn avajaisissa 4 kuus -galleriassa Helsingissä. Ilman kihlattuaan, toimitusjohtaja Sirkka Mertalaa, 43, paikalle saapunut Matti Vanhanen (kesk) viihtyi tilaisuudessa pitkään. Avajaistungoksessa olleilta ihmetytti lähde? muutoin erittäin kiireisen lähde? pääministerin vitkuttelu lähde? paikalla ja yhteys Souriin lähde?. Etenkin, kun Vanhasta ja Mertalaa ei ole viime viikkoina nähty julkisesti yhdessä lähde?. Souri erosi runsas vuosi sitten puolisostaan Janne Janhosesta.

Yhteydessä keväällä

Iltalehden tietojen mukaan lähde? Vanhanen ja Souri ovat olleet sähköpostitse toistuvasti lähde? yhteydessä toisiinsa. Yhteydenpito on tapahtunut kevään aikana. Souri vahvistaa, että kanssakäymistä on ollut.

- Ainoa yhteydenpito kuitenkin, mitä välillämme on ollut, on liittynyt oikeudenkäynteihin, taiteilija painottaa.

- Oikeudenkäynnit ovat siis meillä ainoa yhdistävä tekijä. Minkäänmoista sen kummempaa tarinaa tästä ei saa väännettyä, hän selvittää. Myös Vanhanen myöntää yhteydenpidon. Hän on Sourin kanssa samoilla linjoilla viestien sävystä. - Meillä on samanlaiset oikeusjutut vireillä ja olemme siihen liittyen vaihtaneet tietoja. Olen kertonut oman oikeusprosessini kokemuksista, joka on hieman hänen asiaansa pidemmälle edennyt, pääministeri kommentoi torstaina Iltalehdelle.

Oikeudessa

Kumpaankin liittyvä tapaus lähde? on korkeimman oikeuden käsittelyssä. Helsingin hovioikeus tuomitsi pääministerin ex-naisystävän Susan Ruususen (entinen Kuronen) ja hänen kustantajansa Kari Ojalan Vanhasen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkoihin. Pääministerin morsian -kirjan sisältöä koskeva tuomio tuli helmikuussa 2009. Molemmat osapuolet saivat tuomiosta valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, joka käsittelee asiaa edelleen. Souri taas sai erävoiton vuosien oikeustaistelun jälkeen, kun hovioikeus tuomitsi 7 päivää -lehden hänen yksityisyyden suojansa rikkomisesta. Taiteilijan ex-kumppani oli myynyt lehdelle Souria koskevia intiimejä tietoja. Lehti halusi valittaa tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka pui juttua yhä.

- Yksityisyydensuojan takia joka asiaa ei tarvitse selittää yksityiskohtaisesti, Souri päättää Vanhasta koskevan keskustelun."

Mitä jutusta jää jäljelle kun mutut ja alleviivaavuudet otetaan pois?

Katariina Sourin (entinen Kata Kärkkäinen) näyttelyn avajaisiin 4 kuus -galleriaan Helsinkiin paikalle saapunut Matti Vanhanen (kesk) viihtyi tilaisuudessa. Kysyttäessä heidän yhteyksistään sekä Souri, että Vanhanen myönsivät olleensa yhteydessä sähköpostitse yksityiselämää koskevien oikeusprosessien takia. Vanhanen kertoi yhteydenpidon olleen neuvoa-antavaa laatua. Souri oli asiassa samoilla linjoilla ja vahvisti että muuta yhteyttä heidän välillään ei ole. 

Siinä se. Ei valokuvia Matti Vanhasesta, jolla on arvoituksellinen hymy kasvoillaan, käsi tavoittamassa viinilasia (jossa tarkemmin tarkasteltuna on mehua). Ei Kata Souria nojaamassa raukeasti seinään, kuin muistuttaen playboykuvista ja Sirkka Mertalan poissaolosta. Ei väkisin väännetyn sääliskandaalin käryä. Ei "kanssakäymistä", ei "vitkuttelua". Ei oikein mitään, mikä saisi hormoonit hyrräämään kuten Ike-uutisoinnissa aikanaan. Ei edes katkeralta vaikuttavien juoruämmien hetkellistä hyvää oloa kun saa "lipsauttaa" kirjoituksiinsa jotain sellaista kuin pääministerin uusi lemmikki.

Jos olisin loka-Laitinen, saattaisin taas heittää jonkinlaisen sukupuolittuneen navanalusvitsin. Voisin esim. kehottaa arvon rouvia/neitejä harrastamaan enemmän romanttista kanssakäymistä omassa elämässään, ettei suttuinen haaveilu, daydreaming, pääse häiritsemään työn laatua. Pehmoisia lässyttävä journalisti menettää helposti uskottavuutensa. Monen mielestä herkkä kullittelu kuuluu kotioloihin mutta ei työpaikoille, eikö totta?

Paskaa journalismia. Hävetkää.

-Pastori-