keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Miljoonien turhien hakemusten maa

Jos olette erehtyneet luulemaan että hallitus on jo ehtinyt esittelemään parasta osaamistaan, olette väärässä. Aktiviimalli-nimellä virtaava ajatusten Tonava runnottiin läpi väkisin nelosolutkeskustelun varjossa 19.12.2017, mutta toisin kuin oltiin laskeskeltu, asiasta nousi aikamoinen haloo. Kansalaisaloite epäpätevästi laaditun, vaikutuksiltaan epäselvän, ihmisiä eriarvoistavan ja kaikinpuolin aiemmin tehtyjä sopimuksia kunnioittamattoman lain kumoamiseksi on kerännyt parissa viikossa jo hieman alle 120 000 nimeä.

Aktiivimalli 2 tulee, oletko valmis?
Paniikki on kova ja kiinni on jääty housut kintussa, sillä eräätkin oikealle kallellaan olevat ovat jo sortuneet mustamaalaamaan aktiivisimpia lain irvikuvan vastustajia. Myös aloitetta itsessään vähätellään julkaisemalla juttuja, jonka mukaan kuusinumeroista väkimäärää ei tarvitse ottaa tosissaan.

Vastuuministereiltä ei asiasta sen sijaan ole saatu kommentteja, koska heillä on kiire olla savusaunassa, tai sitten heitä ei muuten vain kiinnosta kusta muuntajaan antamalla lausuntoja asiasta, joka ei varsinaista glooriaa omaan cv:hen liitettäväksi tarjoa. 

Ne onnettomat jotka ovat lausuntoja antaneet ovat onnistuneet vain näyttämään sen, etteivät ymmärrä itsekään minkälaisia lakeja ovat olleet päättämässä. On vaikeaa sanoa kumpi sapettaa enemmän: se että ministerit ylenkatsovat hallittaviaan niin paljon ettei dialogi kiinnosta, vai se että he eivät osaa tehdä työtään.



Koska näytöt vankasta osaamisesta ovat näillä esityksillä jo ihan omaa luokkaansa, on tietenkin luontevaa jatkaa samalla hyväksi koetulla tiellä ja säätää lisää järjettömyyksiä. Jos muualla maailmassa ongelma ei ratkea annetuilla keinoilla, vaihdetaan työkaluja tai hallitusta. Meillä päin otetaan lisää vauhtia ja juostaan pää edellä seinään.


Seuraava suunniteltu vaihe (anteeksi sarkastinen hymyni sanan "suunniteltu" kohdalla) pahoinvoinnin lisäämiseksi on aktiivimalli 2.0, jossa vailla työtä olevat velvoitetaan lähettelemään olemattomiin työpaikkoihin noin 16 miljoonaa hakemusta vuodessa.

Kuvassa ns. tekevä on löytämässä työtä
Kyse on työnhaun aktiivimallista, jossa hallitus kaavailee pakottavansa työttömät tehtailemaan ja raportoimaan vähintään yhden työhakemuksen viikossa 2kk karenssin uhalla, oli oman osaamisen töitä tarjolla tai ei. Ammattiliitot alkavat pikku hiljaa heräillä horroksestaan, ja jopa ei-niin-äärivasemmistolainen julkaisu Taloussanomat toteaa, ettei tällaisessa uudistuksessa ole minkäänlaista järkeä.

Kuten aikaisemminkin, hallitus aikoo härkäpäisesti jälleen lyödä päätä seinään tosiasioista piittaamatta. Yksikään firma ei nimittäin kaipaile tuhansia pakon edessä lähetettyjä työhakemuksia postiosoitteitaan tukkimaan, joten todennäköisesti tarjolla olevien työpaikkojen määrä vähenee entisestään kun yritykset kaivavat poteron ja menevät paperisotaa piiloon. Tähänkään mennessä kovin valtti työhakemuksessa kun ei ole ollut se, että "työkkäri pakotti hakemaan tätä paikkaa". 

Asiaa valmistelee tuttu ja turvallinen työministerimme Jari Lindström, joka on siitä hyvä ministeri, ettei ymmärrä mitään valmistelemistaan asioista, mutta ajaa niitä tunnollisesti eteenpäin koska näin on isompien poikien kanssa sovittu. Kummeli oli paljon aikaansa edellä, mutta pääministerin Penan toilailuista kertovat sketsit sentään ymmärrettin aikanaan viihteeksi. 

Artistin näkemys työttömyyden hoidosta.
Lähde: ylilauta.org
Alkaisi olla korkea aika laittaa Oy Suomi Ab kiinni yleislakon voimin, kunnes sen yläpää saadaan tervehtymään sitä vaivaavasta influenssasta. Yhteiskunnan hengityselimiin on nimittäin päässyt kertymään pöpöjä, jotka alkavat haittaamaan koko yhteiskunnan yleiskuntoa ja toimintaa. 

Tervehdyttämiskeinona hallituksen vaihto voisi tuoda helpotusta oloon. Olen nimittäin ollut ymmärtävinäni, että hallitus on olemassa siksi, että yhteiskunta toimisi parhaalla tavalla ja sen jäsenillä (kansalaisilla) olisi parhaat edellytykset mielekkääseen elämään, eikä suinkaan siksi, että korkeimmassa virassa olevat voisivat vetää yhteiskunnan heikommassa asemassa olevia turpaan minkä omien taskujensa täyttämiseltä ja valtatrippailultaan jaksavat ja kerkeävät.

Tosiasiassahan näissä päätöksissä ei tietenkään ole kyse  työllistämisestä, vaan sosiaaliturvan aktiivisesta heikentämisestä. Halpatyömarkkinoiden luominen kasaa rahaa sinne, missä sitä on jo ennestään sanotaanko nyt ilman voimasanoja vaikkapa että ihan riittävästi. Voiton maksimoinnin ideologia kun ei tunnusta sitä tosiseikkaa, että rajaton kasvu rajallisessa ympäristössä ei ole mahdollista, joten kasvu revitään sitten toisten ihmisten selkänahasta.

Jos työllisyyttä haluttaisiin tosissaan lisätä, aloitettaisiin hoito esim. sellaisista asioista kuin byrokratian ja siitä aiheutuvien kannustusloukkujen purkamisesta, edullisista vuokra-asunnoista, reaaliaikaisesta verotuksesta, pienyritysten palkkakulujen pienentämisestä, palkkatuen lisäämisestä, jne. 

Nämä kepittämällä annetut keinot sen sijaan ovat pelkkää vittuilua yhteiskunnan hyväosaisilta vähäosaisille, ja niiden ainoa funktio on työttömyysturvan minimoiminen. Ei se nälkä lyömällä lähde.

He124/2017 aktiivimallin 1.version äänestyksen jakauma. Jakaumassa suhtautuminen köyhiin alleviivattuna. 



Jos kyseinen malli aktiivisesta työnhausta ajetaan läpi, voi käydä niin, että esim. eduskuntaan alkaa saapua perkeleen paljon avoimia työhakemuksia. Joku irvileuka voisi esim. hakea kerran viikossa avustajan paikkaa vaikkapa kaikilta sellaisilta kansanedustajilta, jotka kuvittelevat että töitä löytää helposti, kun vaan lähettelee riittävästi hakemuksia. Miksi tyytyä vain yhteen hakemukseen viikossa, kun niitä voi saman tien lähettää sata ja osoittaa kiitettävää aktiivisuutta?

Ohessa asiaan mitenkään liittymätön lista kansanedustajista jotka äänestivät aktiivimallin puolesta 19.12.2017, olivat poissa tai eivät osanneet ottaa kantaa. En suinkaan kannusta ketään kansalaistottelemattomuuteen, vaan haluan vain auttaa ihmisiä ottamaan helpommin yhteyttä aktiivimallin puolustajiin, mikäli heitä jokin lain sisällössä askarruttaa. Kansanedustajathan ovat täällä edustamassa kansaa, ja vastaavat kysymyksiin varmasti mielellään ja asiantuntevasti.

(Lista HE124/2017 -äänestyksen "jaa"-äänien, äänestyksestä poissaolleiden tai tyhjien äänten antaneista kansanedustajista. Lähde www.eduskunta.fi)








Reipasta, aktiivista ja työntäyteistä kevättä toivotellen,

-Pastori-

torstai 28. joulukuuta 2017

Keppiä työttömälle, toivoo Iltalehti


Iltalehden tomittaja Mika Koskinen
haaveilee Tanskan mallista.
Oman henkilökohtaisen historiani muistiarkistojen mukaan kirkkaasti suomen epäpätevin hallitus runnoi väkisin läpi lain, joka tulee voimaan 1.1.2018. Laki on nimetty työttömyysturvan "aktiivimalliksi", mutta käytännössä se tarkoittaa, että työtöntä rankaistaan, jos hän ei saa työtä tai pääse TE-toimiston pellekouluun. Idea on vähän sama kuin jos yritykselle langetettaisiin 5% liikevaihdosta suuruinen sakkomaksu, jos yritystoiminta olisi tappiollista. Siitäpä Juhalle liikeideaa.

Vain reilussa kahdeksassa (8) päivässä lain kumoamiseksi käynnistetty kansalaisaloite on kerännyt yli 60 000 allekirjoitusta, ja määrä tuntuu olevan tätä kirjoittaessa räjähdysmäisesti yhä kasvamassa. Luultavimmin siksi, että laki joka rankaisee ihmistä asioista joihin tämä ei voi itse vaikuttaa, on aika helvetin huono laki.



Kuin sattuman kaupalla tässä kiperässä tilanteessa alkaa iltapäivälehdistöstä äkkiä kuulua hallituksen toimia kovasti ymmärtäviä ja tsemppaavia kannanottoja. Päivän kaakkilannoitteen täyslaidallisesta vastaa Iltalehden Mika Koskinen näkökulmakirjoituksessaan "Aktiivimallin vastustus kertoo henkisestä ilmastosta - onko Suomen työttömät hemmoteltu pilalle?"


Eräskin muinainen kivipää oli asian ytimessä.
Lähdetäänpä perkaamaan tätä henkistä ilmastoa hieman tarkemmin.

Kolumnisti, politiikan toimittaja Koskinen (jatkossa tomittaja) aloittaa kirjoituksensa puhumalla "kovasta porusta", joka on noussut 2016 kun hallitus on päättänyt "tehostaa työvoimapalveluja työllistymisen nopeuttamiseksi", eli aloittaa työttömien haastattelut 3kk välein. Hän kertoo, että monet työttömät ovat olleet haastatteluihin tyytyväisiä, ja että moni on saanut töitä.

Tämän horjuvan aasinsillan ylitettyään hän etenee nopeasti etulinjaan puolustamaan tulevaa aktiivimallia, sivuuttaen heti alkukappaleessa muutamia seikkoja, kuten mm. sen että TE-keskusten johtajat kyseenalaistavat haastattelut, pakkohaastattelujen työllistävästä vaikutuksesta ei ole tietoa, positiiviset kokemukset haastattelujen tehosta perustuvat lähinnä tilastojen siivoamiseen ja työministerin toiveajatteluun, ja sen että haastattelut ovat vaikeuttaneet ihmisten toimeentuloa. Resursseja on haaskattu turhiin juttutuokioihin, ja jatkossa niitä tullaan haaskaamaan miljooniin tarpeettomiin työhakemuksiin ja niiden ympärillä pyörivään sanktioautomaattiin. Mainittakoon vielä, että tomittaja on kopioinut jorinat työllistymisen nopeuttamisesta suoraan Jari Lindströmin blogista. Näytöt ovat siis vahvoja, ja usko hallitukseen on horjumaton.

Mutta ei anneta sen haitata. Jatketaan kappaleeseen, jossa ylistetään aktiivimallia.

Tomittajamme näkee hyvänä asiana, että aktiivimallin myötä työtön "joutuu entistä enemmän ottamaan henkilökohtaista vastuuta työllistymisestään". Työttömän pitää siis osoittaa aktiivisuutta työnhaussa, tai hänen työttömyysturvansa "alenee hieman". Koskinen huomioi tasapuolisuuden nimissä sen että myös ongelmia on, mutta lopullista tuomiota ei kannata vielä antaa, koska Tanskassakin on kepitetty onnistuneesti työttömiä.

Jälleen sanomatta jää, että työllistyminen on tälläkin hetkellä työttömän omalla vastuulla, mutta jatkossa työpaikan puuttumisesta rangaistaan. Mikään "aktiivisuus" ei auta, vaan työttömän on käytävä töissä. Tämä paradoksi ei ilmeisesti särähdä päättäjien korvaan, mutta työttömän on siis todella jatkossa käytävä töissä saadakseen työttömyyskorvausta. Mitä taas Tanskan malliin tulee, on siitä monenlaisia mielipiteitä. Muun muassa sellaisia, ettei Tanskan malli sovi Suomeen esimerkiksi siksi, että Tanska käyttää työttömyyden hoitoon 3 kertaa enemmän resursseja kuin Suomi. Fantastista on varmasti myös Tanskassa käytössä oleva 1kk irtisanomisaika, jos sattuu olemaan työnantajapuolella.

Tomittajamme jatkaa kertomalla, että Suomessa on jo pitkään eletty tilanteessa, jossa ihmisillä on pelkästään oikeuksia ja etuuksia, muttei velvollisuuksia. Freudilaisena voidaan nähdä toteamus, jossa ihmisten lisäksi myös työttömät kehtaavat vaatia etuja tarjottimella. Loppu kappale onkin sitten tuttua dadaa, jossa suurimpina ongelmina nähdään loukkaantuminen siitä että töitä pitäisi hakea aktiivisemmin, ja uuteen kirjoitusasuun puettua nyökyttelyä siitä, että laiskojahan ne työttömät ovat, ja että niillä pitäisi olla velvollisuus ottaa töitä vastaan. Mediamannekiinit kuulemma vain toitottavat työnhaun vaikeudesta, eivätkä huomioi, että maassa on nyt ennätysmäärä työtilaisuuksia.

Kaikkea ei voi saada, toteaa juristi Ameriikasta
Tomittaja Koskinen ei ilmeisesti ole koskaan itse ollut työtön, sillä hänellä ei selvästi ole kokemusta siitä minkälaisia velvollisuuksia työttömällä tänä päivänä on. Loukkaantuminen ei ole ensimmäisenä mielessä jos ihmisen rahat eivät riitä ruokaan ja vuokraan, vaan silloin mietitään että mistähän vitusta revitään rahat tämän kuun elämiseen. Sen toimeentulon aleneminen "hieman" kun on vähän eri asia 3000€ kuussa nettona tienaavalle tai sille joka kituuttaa työmarkkinatuella. Ilmeisesti Koskinen ei ole myöskään päässyt tutustumaan ennätysmäärään työtilaisuuksia, joissa myydään bambusukkia puhelimessa provisiopalkalla, tai odotellaan nollasopimus kourassa puhelinsoittoa läheisestä K-Marketista jännittäen samalla reikäinen aluskerrasto ruskeana riittääkö kuukauden tienesti tällä kertaa sekä kattoon pään päällä että laskuihin.



Puretaanpa juttu jälleen lähiluvun keinoin toimijoihin ja attribuutteihin, jotta saadaan selville mitä kirjoittaja todella haluaa sanoa.



Juha Sipilän hallitus:
- on päättänyt nopeuttaa työllistymistä
- on järjestänyt säännöllisiä haastatteluja
- on tehnyt hyvin käyntiin lähteneitä uudistuksia
- joiden johdosta moni työtön on ollut tyytyväinen ja saanut töitä
- tekee kauan kaivattuja uudistuksia
- saa työpaikat ja työntekijät kohtamaan

Kriitikot
- pitävät kovaa porua
- puhuvat kovaan ääneen työttömien kyykyttämisestä
- antavat lopullisia tuomioita hätiköidysti
- ovat henkisessä ilmastossa, jossa on vain oikeuksia ja etuuksia, muttei velvollisuuksia
- estävät fanaattisesti työttömyysturvan uudistamista ja ovat näin kehityksen jarruna
- loukkaantuvat rajattomasti jos pyhää työttömyysturvaa uudistetaan

Työttömät
- joutuvat jatkossa ottamaan enemmän vastuuta
- joutuvat osoittaamaan aktiivisuutta
- aktiivisten työttömyysturva jopa paranee
- saattavat tarvita keppiä
- ovat myöskin henkisessä ilmastossa, jossa on vain oikeuksia ja etuuksia, muttei velvollisuuksia
- saavat vastikkeellista etua, jonka saamiseksi on haettava töitä
- saavat tarpeetonta mediajulkisuutta jos eivät löydä töitä
- eivät hae koko tarmollaan tai ollenkaan töitä
- tarvitsevat uudistuksia

Tanskalaiset
- ovat siitä hienoa kansaa, että siellä on tosi vähän työttömiä
- antavat työttömille keppiä, mutta kaiketi vähän jotain muutakin

Veronmaksajat 
- Ylläpitävät yhteistä pussia, joista työttömien korvaukset joudutaan maksamaan



Mika Koskinen tarkoittaa siis kirjoituksellaan seuraavaa:  



Hallitus on tarmokas, säännöllinen, osaava ja aikaansaava, ja se on tehnyt hyvin käyntiin lähteneitä uudistuksia. Hallituksen kriitikot ovat paikalleen jämähtäneitä muutoksenvastustajia, jotka ovat tottuneet ilmaisiin etuihin ja velvollisuuksien puuttumiseen. 

Työttömät ovat passiivisia reppanoita. Heitä pitää aktivoida ja jotkut jopa huomaavat oikein ilahtuvansa, kun heitä jututetaan ja he löytävät reippautensa ja pääsevät puuhailemaan kaikenlaista, ja jotkut saavat oikein töitäkin. 

Pirteät ja aktiiviset mallityöttömät saavat myös aikaisempaa parempaa työttömyysturvaa; seitsemän rahattoman päivän sijaan heitä odottaa jatkossa vain viisi rahatonta päivää. Työttömille olisi hyvä antaa lisää keppiä, koska Tanskassakin on tosi vähän työttömiä. 

Jotkut työttömät väittävät mediassa huomiohakuisesti ettei töitä löydy, mutta se ei voi olla koko totuus, koska onhan noususuhdanne, ja hallitus joka saa työntekijät ja työpaikat kohtaamaan. 

Veronmaksajien yhteisestä pussistahan tämä tarmottomien ja passivisten työttömien makoilu kuitenkin kustannetaan. 




Kiitoksia Mika Koskiselle asiallisesta, puolueettoman tiedonvälityksen ja hyvän journalistisen tavan mukaan totuudenmukaisesti laaditusta kirjoituksesta. Olette tällä kertaa ylittäneet jopa oman tavanomaisen tasonne. 





-Pastori-











keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kun työ ei kelpaa


"Te hakkasitte nauloja mun palttooseeni!"
Median luoma näkökulma todellisuuteen on ollut joukkoviestinten tutkimuksessa aina kiinnostava kohde. Kun tehdään uutinen, kyse on aina todellisuuden representaatiosta - eräänlaisesta ikkunasta, jonka rajojen läpi todellisuutta tarkastellaan.

Tässä valossa ns. totuutta on turha etsiä uutisista, sillä uutiset ovat aina jonkin toimittajan kokemuksen, näkemyksen, asenteen ja valitun näkökulman luoma kuva tarkasteltavasta asiasta. Kun katsot kuvaa televisiossa, näet vain sen mihin kamera osoittaa, ja sen ulkopuolelle jää paljon kaikenlaista.

Päivän Ilta-Sanomat valitsee uutispäällikkö Tero Karjalaisen johdolla näkökulman, joka on kauttaaltaan oikeistolibertaristisen ideologian kyllästämä, ja lisäksi sisällöllisesti melkoisen köyhää journalismia. Juttu löytyy alla olevasta linkistä, ja se otsikoitu komeasti näin:  "Tuskastuneet yrittäjät avautuivat huolella – työttömiä ei kiinnostanut työhaastattelu ja se työhön saatu katosi saikulle". 

https://www.is.fi/tyoelama/art-2000005385105.html


UutisTeron keskeinen viesti on kauhistella 'jonkun nimeltä mainitsemattoman yrittäjän' suulla, kuinka työttömiä ei työnteko tai edes haastatteluun saapuminen kiinnosta. Aika paksua tekstiä tilanteessa, jossa työttömiä työnhakijoita on yli 329 000 henkeä (07/2017 tilastokeskus).


Uutispäälliköllä on tai ainakin pitäisi olla tietty vastuu kirjoittamastaan, eikä vähiten siksi, että ihmiset lukevat nopean median ja massiivisen ärsyketulvan aikakaudella uutisistaan lähinnä otsikon menemättä sisältöön kovinkaan syvälle. Nyt otsikko huutaa kissankokoisin kirjaimin, ettei työttömiä kiinnosta työn tekeminen.

Kun juttu puretaan osiin ja tarkastellaan mitä sanotaan ja kuka on äänessä, alkaa se vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.


Tässä lista jutun toimijoista esiintymisjärjestyksessä:

Uutispäällikkö Tero Karjalainen
- 1 puheenvuoro, jossa annetaan ymmärtää että työttömyyttä ei olisi, jos työpaikalle ilmestyttäisiin ajoissa ja selvin päin.
- 2 yleistä pohdiskelua (huoltosuhteesta ja suomen velkaantumisesta), joiden keskeisenä pointtina on, että työssäkäyvät joutuvat elättämään muita

Eräs pääkaupunkiseudulla asuva yrittäjä - 
- 17 puheenvuoroa, joista selviää mm. että jopa hulluille on tarjolla töitä, töihin palkattaisiin heti, jos jotakuta kiinnostaisi, urakoista joudutaan kieltäytymään kun ei saada tekijöitä, kotoa ei ketään töihin haeta, nuoriso on perseestä ja menetetty tapaus, työttömille maksetaan liikaa, kaikki työ on opittavissa mutta ketään ei kiinnosta, vanhukset, lapset ja maantiet(!) kärsivät työttömien takia, ruumiillinen työ ei kelpaa edes ulkomaalaisille muutamaa poikkeusta lukuunottamatta

Työ- ja elinkeinoministeriö
- 0 puheenvuoroa, mainitaan linkissä ammattibarometritutkimus, joka osoittaa että toisilla alueilla on työvoimapulaa tietyissä ammateissa

Työttömät
- 0 puheenvuoroa, ovat jutussa lähinnä sylkykuppina tuohtuneelle yrittäjälle

Nuoret
- 0 puheenvuoroa, ovat jutussa lähinnä sylkykuppina tuohtuneelle yrittäjälle, eivätkä tee muuta kuin pelaavat kotona pleikkaa

Eräs firma pohjoisessa
- on epäselvää, onko mainittu eräs firma itse äänessä, vai puhuuko tuohtunut rakennusyrittäjä tapauksesta, josta on itse kuullut jostain.

Joku ilmastointityöntekijä
- 0 puheenvuoroa, on huhujen mukaan ollut jossain töissä ja jäänyt sairaslomalle

Virolaiset
- 0 puheenvuoroa, ovat yrittäjän mukaan kansakuntana laiskistuneet siihen malliin, ettei heitä kannata enää kuljetella laivalla edestakaisin

Romanialaiset
- 0 puheenvuoroa, ovat kuulemma vielä sellaista porukkaa jota työ kiinnostaa.


Ei ole helppoa, on vaikeaa -J.Karjalainen
Yhteenvetona voidaan siis melko turvallisin mielin todeta, että ainoa varsinaisesti äänessä oleva toimija jutussa on nimettömänä pysyttelevä pääkaupunkiseudulla vaikuttava rakennusyrittäjä, jonka henkilökohtaiset mielipiteet ja asenteet muodostavat koko jutun keskeisen rakenteen. Jutussa mainittuja muita henkilöitä tai ryhmiä ei tuoda esille muutoin kuin yrittäjän pääosin negatiivisen kommentoinnin valossa.

Uutispäällikkö tuo juttuun mukaan pari omaa mielipidettään ja yleistä juttua huoltosuhteista ja ammattibarometreistä antaakseen yrittäjän työttömiä ja muita vääränlaisia ihmisiä kohtaan tuntemalle vihalle jonkinlaista pohjaa tai perustetta. Ilmiö on sama kuin keskustelupalstoilla, joissa törkyisen ryöpytyksen sekaan laitetaan linkkejä aiheista, jotka sivuavat osittain käsiteltävää asiaa, mutta eivät varsinaisesti liity siihen. Jutun lopussa uutispäällikkö kehottaa ihmisiä lähettämään lisäjuttuja sähköpostilla. Jutun journalistisen tason huomioiden apu saattaisi olla tarpeen.


Yrittäjän lisäksi keltään ei ole kysytty mitään, mutta alimpaan kastiin haukutaan sekä työttömät, nuoret, että virolaiset.

Työttömiin liitetyt attribuutit jutussa:
- juoppous (töihin ei ilmestytä selvin päin)
- laiskuus (työ ei kiinnosta, haastattelut eivät kiinnosta, ruumiillinen työ ei kiinnosta)
- syrjäytyneisyys (istutaan kotona pelaamassa pleikkaria passiivisena, jo 25-vuotiaat ovat menetettyjä tapauksia)
- ahneus (kotiin maksetaan liian hyvin, vanhukset ja lapset jäävät verovaroin hoitamatta työttömien takia)

Related image
Oletamme sinun sitoutuvan yrityksen arvoihin 7€ tuntipalkalla
Eräs asia (joka potentiaalista työntekijääkin varmasti kiinnostaa) loistaa poissaolollaan, nimittäin työstä maksettava palkka.

Kun laiskat kotimaiset sosiaalipummit ja kovat Romanialaiset työmiehet tällä tavoin jutussa rinnastetaan, on muistettava että keskipalkka Romaniassa on 323€ kuukaudessa. Tällainen työvoimakulu miellyttäisi yrittäjää varmasti kovin ihan täällä kotimaassakin.

En usko että tämänkään toimituksellisen rimanalituksen motiivina on mikään muu kuin työttömien haukkuminen ja alistaminen.



Työttömät pitää ensin epäinhimillistää, jottei hallituksen kaavailema pakkotyö (30 miljoonaa ilmaistyötuntia vuodessa) tuntuisi niin ikävältä. Ihmisten kohtelusta voisi tulla vaikka paha mieli.




-Pastori-




**Edit 28.9.2017 klo 13:53: Ilta-Sanomat on muokannut juttuaan ja siitä on poistettu Tero Karjalaisen pyyntö lähettää jatkojuttuja sähköpostiin:

"Olisiko sinulla työpaikka tarjolla, mutta et halua syystä tai toisesta töihin? Etsitkö turhaan työntekijöitä yritykseesi, mutta sopivia hakijoita ei ole. Luottamukselliset yhteydenotot mahdollista haastattelua varten: tero.karjalainen@is.fi. "  **

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Päivän journalismipalkinto


Normipäivä Ilta-Pulun toimituksessa alkoi kääntyä illaksi. Tv-studion halvalla hankitut ledilamput napsautettiin päälle, ja leipääntyneen oloinen, sisällä tupakoiva videokuvaaja laahusti työpisteelleen.

"Pyörii", mies mutisi eläkettä odottavan ammattimiehen innokkuudella.

Ylipukeutunut kekkuli pomppi ruutuun ja aloitti pirinistin mieleen tuovan ylipirteän höpötyksensä.
"Hyvää iltaa, ja tervetuloa Ilta-Pulun journalismiraatiin!"
"Hyvää iltaa", mutisi Aulis Gerlanderin zombie studion hämäristä. 
"Mennäänpä suoraan asiaan! Illan uutisrutsauksessa tänään: Talvisota! Suomi mainittu! Torilla tavataan! Simo Häyhä!"

Dramaattinen musiikki soi, ja juontaja heijastaa valkokankaalle painotuoreen journalistisen kultakimpaleen. (Ilta-Pulun lähes alkuperäinen uutinen löytyy tästä linkistä)

Otsikko kertoo heti journalismin ohjeiden mukaisesti mistä on kysymys: Ei ole aivan varmaa tehdäänkö Simo Häyhästä elokuva, mutta jos tehdään, joku myöntää ohjaavansa sen!

Informatiivisesti kuvatekstissä näytetään myös kuva Simo Häyhästä, sekä Hollywoodista, ja mikäli jollekulle on jäänyt epäselväksi, myös elokuvien kuvauspaikoilla käytetystä klaffista, joka antaa mystisesti vaikutelman siitä, että kyseessä on todellakin elokuvatuotanto! Mikä räjähtävä aloitus, mikä alkuvoima, mikä tarkkuus! Journalistiliitto voi olla ylpeä pojastaan.

Salakavalasti  Ilta-Pulun tavoittama ohjaaja kuitenkin vaikenee yksityiskohdista. On ilmeisesti tekeillä jokin äärettömän salaperäinen, vaarallinen top-secret-elokuva (ei se vanha puolihuono komedia), josta ei ole vielä lupa antaa lisätietoja asiaan vihkiytymättömille.