keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Viestinnän lyhyt oppimäärä


Itsenäisyyspäivän menu
Itsenäisyyspäivää vietettiin suuressa osassa maata leppoisissa merkeissä perinneruokia ahmien, mekonrakentajien tekeleitä telkkarista ihaillen ja yleisesti perheen parissa chillaten. Tämän lisäksi tietysti oli monenlaista soihtukulkuetta, ja kuten arvata saattaa, niin sanomistahan niistä taas tuli.


Itsenäisyyspäivän mono
Kävi nimittäin niin, että erinäiset nationalistisia aatesuuntauksia kannattavat henkilöt järjestivät marssin, jossa suomen itsenäisyyttä juhlistivat liehuttaen lippua, jota komisti eräänlainen riimukirjainta muistuttava t-kirjain. Liekö tunnus peräisin Thorista, tai jostain muusta pohjoismaisen mytologian jumalhahmosta, tiedon puutteessa on tyydyttävä vain arvaamaan. No, oli miten oli, näiden pölkvistien käsitys itsenäisestä kotimaasta on totalitaristinen, yleispohjoismainen fasistidiktatuuri, jota johdetaan norjasta käsin. Eläköön IsämMaa *syvä huokaus*.



Eihän siinä, natseillakin on valitettavasti oikeus juhlia itsenäisyyttä, kunhan yleinen järjestys säilyy, haluamallaan tavalla. Provokaation ja tappeluiden vaara toki on julkinatseilussa ilmeinen, ja juuri tästä syystä virkavalta oli varustautunut tuleviin kahakoihin melko raskaalla kalustolla, oli kuulemma konstaapeleja kutsuttu ihan maakunnistakin saakka kaljupäitä mulkoilemaan.

Natseja oli arviolta pari sataa, vastamielenosoittajia yli 10-kertainen määrä. Tapahtuma sujui pääosin rauhallisesti, mutta eräs mielenkiintoinen episodi pääsi kuitenkin syntymään.



Edellisvuonna maineeseen päässyt vatipää-anarkisti (joka pääsi vuosi sitten iltalehteen saatuaan paineilma-aseesta) kunnostautui jälleen väkivallan käytössä, ja oli tällä kierroksella onnistautunut soluttautumaan natsikulkueeseen. Tolvana päätteli ilmeisesti, että natsien tuoman väkivallan uhan saa parhaiten yleiseen tietoisuuteen lyömällä natseja päähän. Tästä saa olla toki salaa hyvillään, mutta väärin se on silti, lainkin silmien edessä. Siitä puhuen, katsotaanpa miten homma lähti etenemään.



Poliisi julkisti ensin twitter-tiedotteen, jonka mukaan pohjoimaisen vastarintaliikkeen mielenosoituskulkueessa kaksi ihmistä alkoi tapella keskenään. Poliisin tiedotusjohtaja Juha Hakola oli twiitin takana, ja alkuperäinen viesti antoi yksiselitteisesti ymmärtää, että tappelijat olisivat olleet samaa porukkaa - eli että natsit olisivat tapelleet keskenään. Näin myös iltalehti kiirehti asiasta uutisoimaan (linkki kirjoituksen lopussa). Poliisin tiedotusjohtaja antoi twitterin laulaa noin 20 minuutin kuluttua tapahtuneesta. Tämän kirjoitushetkellä, vähän yli vuorokausi myöhemmin, kyseinen viesti oli jo kadonnut koko internetistä. Ei mitään iltapäivälehdissä, vaikka luulisi että journalisteja kiinnostaa, jos poliisin tiedotusjohtaja tiedottaa mitä sattuu.

"Onks tää natsi vai anarkisti?"
"Emmä tiedä, heitetään autoon joka tapauksessa"
Tämän saman tiedon - oletuksen siitä, että rähinöitsijät olivat samaa porukkaa - varassa toimittiin myös kiinniottotilanteessa; väkivaltaisemmin käyttäytynyt juhlija laitettiin jalkarautoihin ja nippusiteisiin, kun taas käskytystä uskonut toinen osallistuja sai kiivetä maijan pahnoille ihan omin avuin ja ilman rannekoruja. Heidät heitettiin samaan autoon ja ovi pantiin kiinni. Tilanne oli siis seuraava: väkivaltaa harjoittanut anarkisti, ja jalkaraudoissa ja nippusiteissä oleva natsi lattialla kyljellään, lukitussa poliisiautossa. Ei käy kansallismielistä kateeksi.

Aikansa mäiskittyään anarkisti joutui keskeyttämään, kun poliisit tulivat myös autoon ja alkoivat rauhoitella tilannetta sähkölamauttimella. Oletettavasti käsiraudat saatiin nyt myös anarkisin ranteisiin.



"Kuuleksä jotain kolinaa?"
"Emmä mitään kuule, juodaan ny kahvit rauhassa"
Mitä tässä sitten lopulta tapahtui?

Nähdäkseni tässä on muutama mielenkiintoinen vaihtoehto pohdittavaksi:

1) Poliisin tiedottaja teki kardinaalimunauksen, ja kiirehti tärkeänä miehenä tiedottamaan ja kiillottamaan kilpeään, näyttämään että tässä on mies tilanteen tasalla, ja että hereillä ollaan, jonka seurauksena

2a) perustehtävissä oleville poliiseille syntyi väärä käsitys tilanteesta, jonka seurauksena natsi sai nenäänsä vähän enemmän kuin alkuperäisessä tilanteessa olisi saanut, tai

2b) Huolimatta tiedotuksesta poliisi päätteli, että asiat voidaan hoitaa vanhaan maakuntamalliin, antaa pojille rauhassa kahvitauon verran aikaa selvitellä asiaa maijan takapenkillä, ja pienenä tasoituksena raudoittaa vain toinen heistä, tai

3) Poliisi ei ollut ihan tehtävien tasalla vaan laittoi kissan ja koiran samaan häkkiin, jota tiedotusjohtaja pyrki sitten twiitillään paikkaamaan saadakseen tilanteen näyttämään alaisilleen edullisemmalta.


Mikään vaihtoehdoista ei ole oikein mieltä ylentävä.

Ensimmäisenä ihmetystä herättää jumalaton kiire tiedottamisessa. 20 minuuttia tapahtuneesta on jo viserretty nettiin miten asiat ovat. Toki Twitter on olemassa juuri reaaliaikaista tiedotusta varten, mutta yleisesti ottaen poliisi julkaisee tiedotteita vasta, kun tapahtumat on selvitetty ja tutkittu. Tämän takia poliisin tiedotteisiin suhtaudutaan yleensä faktoina.

Nyt on jostain syystä toimittu toisin. Miksi?

Toinen ihmetystä herättävä seikka on tietenkin se, että miksi pahoinpidelty ja pahoinpitelijä laitetaan samalla kyydillä menemään putkaan, ja vielä siten, että turpaansa saanut on raudoissa ja turpaanvetäjällä on kädet ja jalat vapaana toimintaan?


Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että natsiaatteen kannattajat kärsivät nahoissaan, mutta pahoinpitely on rikos joka tapauksessa, ja antaa vähintään erikoislaatuisen kuvan poliisin tilannetajusta, jos turpaanvedetty jätetään rauhassa kaksin pahoinpitelijänsä kanssa. Vaihtakaapa natsin ja anarkistin tilalle vaikkapa pahoinpidelty nainen ja kännissä oleva mies, tuskin heitäkään samalla kyydillä vietäisiin prosessoitavaksi. Anteeksi jos nyt joku natsi pahoitti mielensä, kun vertasin heitä perheväkivallan uhreihin.


Paskan maku tapahtuneesta jää juuri tapahtuman tiedottamisesta. Ensin poliisi kiirehtii tiedottamaan väärin ja vailla faktoja, ja sitten tiedote katoaa kuin taikaiskusta netistä, jonka jälkeen keskitytään korostamaan vain sitä, kuinka rauhallisesti kaikki sujui ja kuinka hyvin poliisi oli valmistautunut tilanteeseen.

Tämä ei herätä erityisen suurta luottamusta poliisin toimintaan. Jos poliisi on toiminut tilanteessa oikein, miksi jälkiä pitää siivota kamalalla kiireellä? Jos taas on tehty virhe, pitäisi siitäkin tiedottaa avoimesti, tähän malliin: "Saimme ensin väärää tietoa tilanteesta, nyt julkaisemme oikeansisältöisen tiedotteen tapahtumista". Antaisi suoraselkäisen kuvan, jos myönnettäisiin reilusti, että perseelleen meni, innostuttiin liikaa, mutta näin tässä oikeasti tapahtui. Se toinen epätodennäköinen vaihtoehto, että poliisia ei kiinnosta mitä todella tapahtui, olisikin sitten vähän vakavampi juttu.

Poliisissakin kannattaisi muistaa, että netti on pullollaan erilaisia vaihtoehtomedioita ja niiden höyrypäisiä kannattajia. Älkää syventäkö heidän paranoiaansa ja epäluuloansa enää yhtään enempää perseilemällä tiedotusasioissa.



Linkit ennen ja jälkeen-uutisiin:

Iltalehti 6.12 kello 17:43 "Kuvat rajusta yhteenotosta mielenosoituksessa - uusnatsit rettelöivät keskenään"

Iltalehti 7.12 kello 16:59 "Poliisi käytti itsenäisyyspäivänä etälamautinta maijassa kahakoineeseen vastamielenosoittajaan"




-Pastori-

maanantai 7. marraskuuta 2016

Gugge Gieguu, taas kerran


Modernia taidetta: Guggenheim NY
Agnes Martin "The Islands", 1961
Tämä on neljäs kerta, kun ihmettelen intoa perustaa Guggenheimin taidemuseo Helsinkiin. Voisi kuvitella, että olen erityisen kiinnostunut modernista taiteesta, mutta jos suoraan sanotaan, se menee minulta useimmiten ns. yli hilseen. Näin tapahtuu myös aina, kun yritän ymmärtää ns. Stubbilaista matematiikkaa, jolla yritetään perustella ihmisille miksi Guggenheim halutaan rakentaa.

Hankkeen puolustajat esittävät, että turistivirrat matkustavat Helsinkiin ihmettelemään taidetta jopa 500 000 vuosittaisen kävijän voimin. Berliinissä Guggenheim veti hieman yli 120 000 kävijää vuodessa, jonka seurauksella lappu laitettiin luukulle vuonna 2013. Helsinki on siis yli 4 kertaa kiinnostavampi kulttuurikohde kuin Berliini.

Aikaisemmin, vuonna 2012 Guggea yritettiin runtata väkisin läpi, ja silloin arveltiin että pelkkä rakennus maksaisi noin 140 miljoonaa euroa. Nyt väläytellään 120 miljoonan hintalappua. Ilmeisesti nykybudjetissa käytetään Virolaisia rakennustyömiehiä, koska hankkeen puolustajat uhoavat, että Guggen rakentaminen toisi jopa 2200 työpaikkaa. En tiedä paljonko itse rakennustarvikkeet maksavat, mutta ainakin Abu Dhabissa rakenteilla oleva Guggenheim on yhä kesken. Rakentaminen aloitettiin 2011, ja valmista ei ole tullut vieläkään, vaan arvioiaan että se valmistuu ensi vuonna 2017. Jos tämä kaavailtu 120 miljoonaa laskettaisiin pelkästään työvoimamenoiksi kuudelle vuodelle, tulisi raksamiehen kuukausipalkaksi komeat 757€ kuukaudessa. Tässä ei toki ole vielä huomioitu työnantajan suorittamia pakkomaksuja.

Timo Soini on useaan otteeseen uhonnut, että hankkeeseen ei laiteta senttiäkään valtion rahaa. Valtion talousarviossa museotoimeen laitettiin kokonaisuudessaan 20,6 miljoonaa euroa, ja vuoden 2017 esityksessä summa on 22,9 miljoonaa euroa, siis 2,3 miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna. Se on by the way valtion rahaa. Arvaako kukaan, miksi budjettia on yhtäkkiä päätetty nostaa 10%?

Valtion rahaa saattaa nimittäin myös kulua, jos "yksityisistä rahoittajista" löytyy sellaisia firmoja kuin Finavia ja Finnair. Ne kun ovat valtionyhtiöitä, ja niiden rahat ovat, no, valtion rahaa.


Maurizio Cattelan installaatio, Guggenheim NY
Sanni Grahn-Laasonen, joka oli eturintamassa leikkaamassa koulutuksesta, on jo ehtinyt luvata Guggenheimille 1,3 miljoonaa valtionosuuksia vuodessa, koska kulttuuri. Museolaissa (729/1992) annetaan mahdollisuus jakaa fyrkkaa museolle, jos se 1§ mukaan "ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään". Suomessa asuvat amerikkalaiset ovat varmasti mielissään, onhan jenkkiläinen tuontimuseo sentään jotain ihan muuta kuin nykyisen kotimaan suojalkapallo- ja eukonkantokisat.

Eivät rahoituksen ihmeellisyydet tähän lopu. Wille Rydman kirjoitti myös varsin mielenkiintoisen listauksen asioista, jotka osoittavat että tämä homma ei kestä päivänvaloa.

Kansankielelle käännettynä Willen tekemä kansalaisjournalismi osoittaa, että Helsinki maksaa verovaroin suurimman osan rakennuksesta, jonka lisäksi Helsinki lainaa Guggelle rahaa, jonka takaajana Helsinki itse toimii. Eli jos Gugge ei saa lainojaan maksetuksi, Helsinki maksaa ne itse. Nerokasta! Lisäksi lainan takaisinmaksu hoidetaan siten, että se on "vuokraa" museon tontista, vaikka itse asiassa onkin lainan takaisinmaksua. Näin Gugge ei siis maksa toiminnastaan euroakaan, vaan on pelkästään saamapuolella, kävi miten kävi. Kohtuutonta, että suurin hyötyjä ei maksa, vai miten se meni.

Lisäksi se tosiasia, että Guggenheim kerää lisenssimaksuja 22,8 miljoonan euron edestä 20-vuotisella sopimuskaudella, on nyt jäänyt sujuvasti keskustelun ulkopuolelle. Hmm, liittyisikö museotoimen budjettilisäys asiaan? Siitähän jää miljoona euroa "ylimääräistä" tuon kaavaillun 1,3 miljoonan automaattituen jälkeen. 22,8 miljoonaa jaettuna 20 vuodelle on sattumalta 1,14 miljoonaa vuodessa. Ei ihan täsmää, mutta suhmurointiin on 20 vuotta aikaa niin eiköhän se järjesty.


Tilaa riittää, kun rahvas ei ravaa häiritsemässä -installaatio
Guggenheim NY
Summa summarum :  Museon toiminnan pyörittäminen maksaa miljoonia vuodessa. Lisensseihin menee miljoonia vuodessa, rakentamiseen ja sen lainoitukseen menee miljoonia vuodessa, ja vuokria jää saamatta miljoonia vuodessa. Palkkoihin ja näyttelyihin menee miljoonia vuodessa. Ainoastaan Guggenheimin näyttelytiloihin ei mene miljoonia vuodessa, nimittäin maksaneita asiakkaita.



Yhteiset rahat laitetaan kankkulan kaivoon, jonka pohjalla lastia odottelee Panaman lipun alla purjehtiva aarrelaiva. Kiitos rahoistanne ja hyvää jatkoa.




-Pastori-

lauantai 22. lokakuuta 2016

Sanat eivät riitä kertomaan, tuskin niitä tarvitaan










Mielipiteen muokkaushan se siellä taas on käynnissä. Eero pelkää jäävänsä lehdelle soittelemaan, jos ammattiyhdistysliike pitää työntekijöiden puolta.

Ookoo. Suomen suurin ongelma ovat siis ammattiliitot, ja työehtosopimusten yleissitovuus?

Sanotaan, että yksi kuva kertoo paremmin kuin tuhat sanaa. En siis haaskaa aikaani tekstin tuottamiseen, vaan kerrotaan kuvallinen tarina Eeron juttujen vastapainoksi. Monesti nimittäin ääliötkin tarttuvat mieluummin kirjaan, jos siinä on kivoja kuvia.



Olipa kerran...

Moderni työpaikka

Ei ihan niin moderni työpaikka







Yhdistynyt työväenliike

 
Yhdistymätön työväenliike






Työehtosopimuksen mukainen palkka
Paikallinen sopiminen








Työehtosopimuksen mukaiset työajat

110% omistautuminen työlle






Moderni työläisperheen asunto
Ei niin moderni torppariperheen asunto






Palkkaneuvottelut, joissa ay-liike on neuvotteluosapuoli

Palkkaneuvottelut, jossa työntekijä neuvottelee suoraan työnantajan kanssa tasavertaisena kumppanina









Hyvin toimeentulevan kansalaisen odotettavissa oleva elinikä
Matalapalkka-alalla läpi ikänsä rämpivän kansalaisen odotettavissa oleva elinikä









Rauhallinen yhteiskunta
Ei niin rauhallinen yhteiskunta



Parhaiten tienaavan väestönosan varallisuus

Parhaiten tienaavan väestönosan varallisuus oikeudenmukaisen tulonjaon jälkeen








Pari nippua rautalankaa













-Pastori-

torstai 20. lokakuuta 2016

Työllisyyssanaston lyhyt oppimäärä


Lukemalla viime aikojen työttömyydestä ja sen "hoidosta" käytyjä keskusteluja tulee lukijalle väistämättä sellainen olo, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Poliitikot sekä media käyttävät kotimaan ykköskieltä jossain määrin luovalla tavalla yrittäessään ajaa mielipiteitä agendaansa sopivaan suuntaan. Tarvitaan mediakriittistä lukemistapaa. Tässä vaiheessa tarkoitan silti mediakritiikillä sellaista tervepäistä versiota, jossa ajatellaan hetki mitä sanotaan ja sitten tehdään siitä johtopäätöksiä. Lepakot eivät siis ainakaan toistaiseksi räjähtele allekirjoittaneen kupolissa, enkä ole sortunut vaihtoehtomedian ihmeelliseen maailmaan.

Stubbilaista matematiikkaa HS:n malliin
Helsingin Sanomat otsikoi näyttävästi 19.10.2016 kirjoituksessaan, että jopa "puoli miljoonaa työpaikkaa on vailla ottajaa". Valitettavasti en ole Hesarin tilaaja, joten näen vain otsikon. Asiaa on kuitenkin ruodittu mm. eri blogeissa (1 2) ja näistä muodostamani käsityksen mukaan otsikolle ei varsinaisesti löydy katetta. Tosiasiassa avoimien työpaikkojen suhde työttömiin on tilastojen mukaan kutakuinkin 30 000 työpaikkaa ja noin 400 000 työtöntä työnhakijaa.

Olettaisin, että Hesarin kokoinen media tarkistaisi lukemat ennenkuin julkaisee juttunsa, mutta nyt näin ei ole tehty. Onko tämä sitten tarkoitushakuista, vai puhdas virhe? Tähän on vaikeaa sanoa mitään varmaa, mutta ajan trendi on selkeästi se, että ihmiset lukevat vain otsikon, ja kiirehtivät kertomaan heti mielipiteensä nettiin.

Tarkoitushakuista tai ei, ilmiö hämärtää toden ja keksityn rajaa, ja muokkaa väistämättä kollektiivista mielipidettä asioista. Siksi olisi etrityisen tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, objektiivisesti, matetmaattisesti, sekä käsitteitä hämärtämättä.


Työttömyyttä koskevissa jutuissa menevät riemukkaasti sekaisin sellaiset termit kuin työllistäminen, palkkatyö, tukityöllistäminen, työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta. Toisin kuin luullaan, ne eivät suinkaan kaikki tarkoita sitä, että ihminen on töissä ja saa palkkaa. Nykyään ei aina edes silloin, kun puhutaan palkkatyöstä.

Tässä ehdotukseni asiantilan selkeyttämiseksi:

Palkkatyö = työ, josta maksetaan PALKKA, jolla ihminen TULEE TOIMEEN. Perinteinen, hyväksi todettu malli jolla on maksettu aikanaan omistusasunnot, kesämökit ja lasten koulutus. Kun keski-ikäinen mies uhoaa kuinka tekevälle töitä löytyy ja kuinka ennenkin on pärjätty, hän on todennäköisimmin tämän kategorian edustaja.

Työharjoittelu = ilmainen tai puoli-ilmainen työsuoritus, josta työtä teettävä yritys hyötyy, ja joka saattaa johtaa palkkatyösuhteeseen, tai uuden harjoittelijan ottamiseen ilmaiseen tai puoli-ilmaiseen työharjoitteluun. Työharjoittelija ei ole palkkatyössä, jolla tulee toimeen. Useimmiten koulutuksiin pohjautuvat pakolliset työharjoittelut ovat ilmaisia työsuoritteita.

Työllistäminen ja tukityöllistäminen = ulkopuolelta ohjattu työhönosoitus, jonka kohteena olevan ihmisen katsotaan olevan vaikeasti työllistyvä, eli moniongelmainen, päihdeongelmainen, tms. jonka perusteella hänet ohjataan tekemään "vapaiden markkinoiden" ulkopuolisia hommia. Henkilö saattaa saada palkkatukea, jolloin hän saa jonkinlaista palkkaa tekemästään työstä. Henkilö ei kuitenkaan ole perinteisessä palkkatyössä, jolla tulee toimeen, vaan TE-keskuksen päätäntävallan alla. Jos työllistämiseen varatut rahat loppuvat, loppuvat useinmiten myös työt ja palkanmaksu. Jos sinulle ehdotetaan tällaista järjestelyä, muista että se tarkoittaa että olet päihdeongelmainen tai muuten vähän vajaakuntoinen ongelmatapaus.

Ei palkalla tarvitse tulla toimeen?
Kuntouttava työtoiminta = Työtä teetetään ilmaiseksi erilaisten yhdistysten voimin, jolloin lain kirjain täyttyy mutta henki ei. Yhdistykset myyvät kuntouttavaan työtoimintaan nakitetun ihmisen työpanoksen markkinahintaan ja käärivät voitot itse. Kuntoutettava saa 9€ päivittäisen kulukorvauksen ja pääsee pussittamaan ruuveja ja tekemään mölkkypelejä euroopan markkinoille, sekä verovaroista maksetun työmarkkinatukea vastaavan summan työpanoksestaan. Henkilö voidaan laittaa töihin 40 tunniksi viikossa, mutta hän ei saa palkkaa. Tämä ei ole palkkatyötä, jolla tulee toimeen, vaan muistuttaa laissa tunnettua kiskonnantapaista työsyrjintää, joka naamioidaan sosiaalipalveluksi vaikeasti työllistyville. Erityismainintana mainittakoon, että varsinaisen työsuhteen puuttuessa kuntoutettava ei saa myöskään eläkettä, eikä muutakaan turvaa kuten sairaspäivärahaa etc. Kansankielellä tästä puhutaan myös orjatyönä.



Näistä neljästä kategoriasta vain ensimmäinen, palkkatyö, on sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän puuhastelua, jonka tuotto menee jonkun muun kuin työtä tekevän ihmisen tilille. Poikkeuksiakin on, mutta pääpiirteittäin asia menee näin.


Jari Lindstömin lanseeraama "työnäyte"
Uusimpana ajatuksena yrittäjäpuoli esittelee myös ajatusta, jonka mukaan tehdystä työstä saadulla palkalla ei tarvitsisikaan tulla toimeen. Keskeinen ajatus on, että työstä maksetaan naurettavaa korvausta, jota yhteiskunta kompensoi verovaroilla tarvittavan minimitoimeentulon takaamiseksi työntekijälle. Työstä saatu hyöty menee sen sijaan lyhentämättömänä suoraan yrityksen kassaan ja sitä kautta osakkeenomistajille tai muille ylemmän portaan toimihenkilöille.

Tätä mallia tarjotaan nyt siis ihan pokerilla perinteisen palkkatyön tilalle julkisuudessa. Sen sijaan ehdottaisin, että perustetaan vielä 5. kategoria työmarkkinoille:





Palkkatyön kaltainen orjatyö = Työntekijä tekee työtä, jonka tuotto maksetaan yritykselle. Työntekijä saa toimeentulominimin alittavaa palkkaa, jota yhteiskunta kompensoi verovaroin jotta orjatyötä suorittava henkilö pysyisi mahdollisimman pitkään terveenä ja tuotteliaana. Tämän seurauksena työntekijän motivaatio työhön pysyy minimaalisena, mutta hänet voidaan pakottaa tekemään töitä toimeentulon katkaisemisen uhalla, jolloin tietty perustoimeliaisuus säilytetään huolimatta yksilön omasta motivaatiotasosta. Yhteiskunnan verovarat ehtyvät kiihtyvällä vauhdilla mitä yleisemmin tämä 5. kategoria on käytössä, sillä palkkatyön kaltaisen orjatyön tekijöillä ei ole mahdollisuuksia maksaa veroja. Yritysmaailma toimii kuitenkin globaalitaloudessa, joten yritysten varojenhankinnan kannalta tällä ei ole varsinaista merkitystä. Yhteiskunnan ja yksilön kannalta malli on kuitenkin hyvin tuhoisa, sillä se lamauttaa sekä yksilön että yhteiskunnan toimintamahdollisuudet. Mikäli kuitenkin katsotaan, että maksimaalinen voitontavoittelu on näitä asioita tärkeämpää, voidaan mallin 5 katsoa edistävän kehitystä täysipainoisesti. Sanomattakin on selvää, että palkkatyön kaltainen orjatyö ei ole palkkatyötä, jolla tulee toimeen. 
Ihanteellinen palkkapussi?


Viisi mallia, joista yksi tarkoittaa perinteistä työtä ja palkkaa. Kun seuraavan kerran joku puhuu höpöjä työllistämisestä, muistakaa keskeyttää heti alussa, ja tähdentää onko kyseessä siis TYÖ, JOSTA MAKSETTAVALLA PALKALLA TULEE TOIMEEN? Jos tähän ei saada yksiselitteisen selkeää vastausta, ollaan puuhastelun ja kusettamisen lavealla tiellä.







-Pastori-