maanantai 27. lokakuuta 2008

Back to Politics

Kansan syvät rivit ovat jyrähdelleet liki 60 prosentin äänestysinnolla. Itse valitettavasti kuuluin tähän toiseen joukkioon, jolla oli hyvä tarkoitus käydä äänestämässä, mutta jolla sunnuntainen huilailu ja perskohtainen laiskuus vesitti sinäänsä hyvän ajatuksen. Näin kävi toki muutamalle muullekin, mutta hatunnoston ansaitsevat ne, jotka tämän velvollisuuden kävivät täyttämässä.

Juuri muuta palkkiota tästä toiminnasta onkaan sitten turha odotella.

Väittävät, että jos ei äänestä, on turha valittaa. Olen täysin eri mieltä. Itkemällä ja kurnuttamalla saa varmasti jotain merkittävää aikaan. Kysykää vaikka julkkiksilta. Ei liene sattumaa, että moni heistä on ehdolla politiikkaan. Kukapa ei ottaisi vakavasti kunnallisvaaliehdokasta, joka on tanssinut tähtien kanssa. Heidän äänestysinnostaan ei minulla tosin kyllä ole täyttä varmuutta.


Julkkiksia on monenlaisia, jotkut ovat suoriutuneet kansan tietoisuuteen fyysisillä avuilla (esim. maitorauhasten koko, vrt. esim. palkintolehmät maatalousnäyttelyissä) kun taas jotkut ovat selkeästi enemmän henkisiä ihmisiä. Sitten on tämä ryhmä, mikä pärjää vahvalla näytöllä, kuten esim. tarmokonsultti Jari "löydä Sisäinen Kekkulisi" Sarasvuo.


Sarasvuo toivoo lamaa. Se on kuulemma puhdistava kokemus, joka erottelee jyvät akanoista. Vahvat selviytyvät eloonjäämistaistelussa. Kovaa puhetta. Varsinkin kun sellainenkin telekommunikaation saralla jossain määrin menestynyt konserniyhtiö kuin Nokiakin on jo joutunut protestilistalle.



Syynä lienee väärinkäsitys, mutta joku irvileuka voisi todeta, että melkoisella itsevarmuudella meille puhuu mies, joka toistaitoisista alaisistaan huolimatta on Trainers Houseineen kovempi luu kuin Nokia?


Kovia arvoja ilmeisesti tarvitaan lisää, ainakin jos jotain voidaan päätellä vaalituloksista :

Lopulliset tulokset:

Kokoomus 23,4 %

SDP 21,2 %

Keskusta 20,1 %

Vihreät 8,9 %

Vasemmistoliitto 8,8 %

Perussuomalaiset 5,4 %

RKP 4,7 %

Kristillisdemokraatit 4,2 %

(IL 27.10.08)


Tästä voitaisiin äkkiä vetää johtopäätökset, että talousasiat ovat tärkeämpiä kuin Jeesus, isänmaa, Ahvenanmaa ja ydinvoima yhteensä.


Jari ja kaverit ovat melko kovassa seurassa.

Eiköhän tämä riitä taas politiikasta tältä erää.





-Pastori-

torstai 16. lokakuuta 2008

Ääliöjulkisuuden Apostolit

Alkuun totean että minulla ei ole televisiota. Tämä on fakta, joka ei perustu mihinkään ideologiaan, eikä todistelullani ole tarkoitus harhauttaa esimerkiksi tv-lupaviranomaisia. Asia vain on niin, etten ole aikoihin tullut seuranneeksi televisio-ohjelmia siksi, ettei kyseisestä aparaatista digilläkään höystettynä tule juurikaan mitään mielenkiintoista katsottavaa.

Oman viihdearvonsa toki tuovat jatkuvat tekstikatkot ja digitaaliräpsyt jotka uusi teknologia mahdollistaa.

En kuitenkaan siis ole puristi, töllöä katson joskus ja jossain, jos sellainen sattuu talossa olemaan ja silloinkin erityisesti paremman tekemisen puutteessa. Kun itsensä kerran onnistuu laitteesta vierottamaan, huomaa hölmistyneenä, että sen 3 tuntia päivässä voi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin - vaikkapa tietokonepelien pelaamiseen, blogaamiseen ja tupakanpolttoon.

Kun lupaviranomainen lähestyi minua maksulapulla, täytin ruudukon tekstillä "Ei mainoksia kiitos" ja laitoin palautuskuoren postiin.



Omasta linjastani poiketen moni on sitä mieltä, että tv on kuitenkin erittäin hyödyllinen ja viihteellinen kodinkone, josta tulee laadukasta ohjelmaa. Kukapa ei haluaisi esim. seurata kuinka joukko todellisuudesta vieraantuneita seksihulluja narsisteja laitetaan käymään suihkussa ja naimaan toisiaan tai vaihtoehtoisesti puhumaan masturboinnin problematiikasta kameroiden edessä?


Puhun tietysti Big Brotherista. Ohjelmaformaatista, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska olen pyrkinyt tietoisesti välttämään kyseistä kuonaa parhaani mukaan. Vähäisten tietojeni perusteella olen sijoittanut ohjelman aivolohkoissani kategoriaan "Ei Jumalauta, mitä P***aa".

Tästä huolimatta, kuin entisellä ministerillä, pyytämättä ja yllättäen silmilleni ruiskutetaan päivittäin lisätietoa tissien vilauttelusta, raivareista, häpeän tunteista ja kaikesta muusta yleisestä ääliömäisyydestä mitä jossain helvetin omaehtoisessa Kakolassa istuvat julkisuusnarkomaanit ovat taas kännipäissään saaneet keksityksi.


Tahtoisin mainosfiltterin mediaan. En haluaisi tietää mitään "BB":stä, mutta olo on kuin nälkiintyneen lehtikauppiaan uhrina ollessa - et haluaisi tilata mitään, mutta linjoja pitkin manifestoidutaan olohuoneeseesi ja ruhjotaan ilosanomaa kuuden litran truutalla väkisin kurkusta alas. Nyt syödään, maistui tai ei.


Idolsissa tai vastaavissa etsitään ainakin teoriassa jonkinlaista lahjakkuutta, jolla julkisuuden tavoittelua perustellaan. BB:ssä silkka typeryys, narsistisuus, sivistymättömyys, egopöhöisyys ja luontainen mauttomuus riittävät. Näillä ominaisuuksilla on siis viimein käyttöä. Eniten kakkaa naamaansa hierova pelle on nykypäivänä julkkisten kermaa. CV:ssä näyttää varmasti hyvältä, kun elämän suuriin saavutuksiin kuuluu se, että on saanut verenmyrkytyksen jouduttuaan Duudsoneiden pahoinpitelemäksi.


Aivojensa lasinsiruissa kierittelemistä vastaavan tuskallista pohdiskelua ja todistusta ihmisen pohjattomasta typeryydestä koskien aihealuetta "Big Brother" kaikkine lieveilmiöineen löytää vaikkapa täältä.




Minua raivostuttaa se, että älyäni ja arvostelukykyäni aliarvioidaan antamalla ymmärtää, että lukiessani päivän lehden minun pitäisi oikeasti tietää ja olla kiinnostunut siitä keitä ovat Antti, Mia ja Marko, ja miksi he ovat tänään pahoillaan itseaiheutetuista henkisistä vaikeuksistaan.



Jos haluan katsella sukupuoliakteja, väkivaltaa, nöyryyystä ja häpeää, voin halutessani hakea videovuokraamosta sadomasokistisen pornovideon.

Sekin on jotenkin aidompaa kuin seurata meni-jo-trendikkään stadilaisesti ässää sihauttavien tolvanoiden henkisiä ongelmia televisiosta, ja kutsua sitä viihteeksi.






-Pastori-

perjantai 10. lokakuuta 2008

Välipallin uutisia

Pastorilla on ollut asiaa nyt likipitäen puolen vuoden ajan. Ihan tarkkaa päiväystä en ole viitsinyt laskea, eikä tämän blogspot:in kello ja kalenterikaan ihan aina tarkalleen ajassa ole.

On ollut mukavaa kuulla ihmisten naureskelevan jutuilleni, olipa eräällä Kokkolan Koplan hulttiolla jopa haettu kännykkään taustakuva Lenin-sedästä tämän palstan erikoisen huumorintajun ja linkityksen siivittämänä!



Julkaisujen määrä on tasoittunut jonnekin kerran-parissa-viikossa-akselille ja luulenpa että se tulee olemaan vauhdin määrä jatkossakin. Asiaa tulee kerrallaan aina melko paljon, ja moisen tekstiryppään pusertaminen luettavaan muotoon on luontaisesta laiskuudesta johtuen sellainen prosessi, että siihen ei mukamas löydy aikaa tämän useammin.

Lyhyestä virsi kaunis mutta toisaalta, pitäähän sitä silloin veisata kun virsikirja on auki, so to say.



Mitään erityistä juhlavastaanottoa ei ole tiedossa, mutta puolivuotisen kunniaksi ottaisin mielelläni kuvitteellisilta ja todellisilta lukijoiltani vastaan kommentteja.

Kertokaa reippaasti ja omin sanoin, kommentoikaa ja tehkää parannusehdotuksia mikäli jotain russuttamisen aihetta on mieleen juoahtanut. Toki positiivista kehua ja jalustalle nostamistakin otetaan mielellään vastaan, olenhan kuitenkin pianisti ja sitä kautta myös jonkinlainen narsisti.


P.S
Jos joku osaa ottaa kantaa siihen, miksi sivuillani näkyvissä mainoksissa sinnikäästi kerrotaan naisten ympärileikkauksesta, sen voi huoletta jättää vaikka sanomatta. Ihmiset katsovat muutenkin jo kieroon.


Nakit laulamaan näppäimistölle, sana on vapaa ja suotava!







-Pastori-

torstai 9. lokakuuta 2008

Toistaitoisten Ähräämistä

Entinen Patrian työkaverini J opetti minulle hienon uusiosanan nimeltä ährääminen.

Omin sen vokabulääriini ja voilá :

Pastorin uusiosanakirja - Ährääminen :

Ährääminen on vähän kuin hääräämistä, mutta se on hääräämisen negaatio siinä mielessä, että sitä toteutetaan julmetulla vimmalla ja suurella tuskalla. Useimmiten se ei myöskään johda mihinkään (vertaa nutaaminen). Ährääminen tuottaa yleisesti ottaen suurta henkistä kipua sekä ährääjälle itselleen, että mitä enenevissä määrin ähräämistä seuraaville henkilöille, jotka joutuvat usein olosuhteiden pakosta olemaan paikalla.


Näin.

J suhtautui asentajan töihimme itseironisesti, imitoiden välillä herra Insinööriä, kaksisilmäistä kyklooppia joka välillä aina laskeutui (konkreettisesti hissillä) asentajien tasolle yläkerrasta ja tuli tutkimaan töitämme. "Ei hyvät pojat, ei tästä tule taas yhtään mitään".

Ähräämiseksi ristittiin kyseisen silmälasikäärmeen kesäinen viikon mittainen visiitti asennustiloihimme. Tarkoitus oli kasata erä puolustusvoimille meneviä miinanraivauslaitteita tietyn CAD-piirrustuksen mukaan. Koska kyseinen Insinööri oli itse piirrustellut kyseisen voipaperin, hän katsoi moraaliseksi velvollisuudekseen tulla meille kuuppaköyhille asentajanpoloille tulkitsemaan myös mitä se tarkoittaa.


Viikko sujui rattoisasti, Insinööri puhui ja touhusi, ja me seisoimme J:n kanssa asennossa laitteen vieressä seuraten insinöörin touhuja vaihtaen välillä huolestuneita katseita. Laite koottiin ja purettiin pariinkin kertaan kunnes lopulta löydettiin oikea logistinen järjestys jolla sofistikoitunut mekaniikka saatiin asettumaan kuoreensa niin, ettei mitään kriittistä jäänyt korin ulkopuolelle.

Kun insinööri lopulta oli osallistunut töihimme riittävästi, hän meni pois. Seuraavan laitteen kokoamiseen meni meiltä varsinaisilta asentajilta 2 päivää.


Yhteenveto : Insinööri ähräsi sietämättömällä tavalla ja me seurasimme voimattomina vieressä.
Insinööri keskittyi - nykyajan liiketaloudellisten sääntöjen vastaisesti - johonkin ihan muuhun kuin omaan osaamisalueeseensa.


Mitä muutakaan olisimme voineet tehdä kuin katsella ja ihmetellä? Äijähän oli ollut talossa jo vuodesta miekka ja kivi, ja häntä kunnioitettiin omassa työssään suuresti. Mene siinä sitten neuvomaan. Ihmetystä herätti kuitenkin silloin ja herättää vielä nykyäänkin ihmisten tarve osallistua sellaisiin töihin, jotka pitäisi jättää kyseisen alan ammatti-ihmisille.


Fakta vaan on se, että me Tex Willerillä ja pornolehdillä itseämme sivistäneet asentajat (yleinen valkokaulustason harhakuvitelma silloisella Patrialla) osasimme tehdä sitä mitä meidät oli palkattu tekemään - asentaa - paremmin kuin kaveri joka viettää 40 tuntia konttorissa piirtelemässä koneen kuvia. Riippumatta siitä kuinka hyvä hän oli omassa työssään.


Suuri Johtaja ja inspiraation lähde Jari "Sisäinen Solarium" Sarasvuo olettaa ilmeisesti myöskin alaistensa lukevan Tex Willeriä. Mies oli kunnostautunut kauppalehdessä haukkumalla entiset työntekijänsä "muutamaksi toistaitoiseksi jätkäksi". Sittemmin mies on pyydellyt sanomisiaan anteeksi, mutta toki imagotappio on jo tehty tähän mennessä.

Nämä lähteneet toistaitoiset oli kuitenkin Jartsa ihan itse palkannut joskus, miksiköhän niin, jos eivät kerran osanneet mitään? Nyt isi aurinkoinen on kuitenkin sitä mieltä, että hän tietää näiden irtisanoutuneiden töistä paljon enemmän kuin työntekijät itse.

Miksei S-Vuo voi tehdä niinkuin opettaa, ja keskittyä siihen (mitä se sitten onkaan) mitä hän ITSE osaa parhaiten?


Miksei ylipäänsä voida toimia juuri näin. Jokainen varmaan tietää miltä tuntuu, kun joku asiakas tai työkaveri tulee ja puuttuu juuri Sinun töihisi, osallistuu asioihin joita ei ymmärrä, mutta kokee suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun pääsee mukaan - tekemään samat asiat mitä olit tekemässä, mutta hitaammin ja enemmän päin v****a kuin mitä itse kykenisit. Voi sitä riemun määrää kun saadaan turhautua yhdessä.


On merkillistä, kuinka paljon kiksejä esim. yritysjohtaja voi saada siitä, että korkeasti koulutettu tietotekniikan osaaja seisoo hänen työpöytänsä vieressä repimässä hiuksia päästään kun johtaja klikkailee hissukseen Outlookia auki ja ihmettelee mihin hänen lähettämänsä sähköposti on kadonnut. ATK-velhon vasteaika ongelman selvittämiseen on noin 10 sekuntia. Toistaitoiselle johtajalle asian perinpohjainen selvittäminen vie toista tuntia.

Ongelma on se, että tämän fiktiivisen änkyrän on mahdotonta myöntää, että vaikka hän on kuinka kova yritysjohtaja, hän on ATK-asioissa imbessiilin tasolla. Tämän tosiasian myöntäminen helpottaisi paitsi johtajan, myös ATK-osaajan elämään suuresti.


Tehostaminen on päivän sana. Mantra suorastaan, jos lukee irtisanomislukuja. Ehdotankin seuraavaa - ulkoistetaan tyhmyys.

Kielletään kaikenkarvaisia toimitusjohtajia, laatuinsinöörejä, konsultteja ja muita pellejä sakon ja turpaanvedon uhalla puuttumasta suorittavan henkilöstön työhön. En minäkään mene neuvomaan kaupan kassaa koneen käytössä, vaikka olenkin soittanut 25 vuotta pianoa.



Ulkoistetaan tyhmyys - ei anneta toistaitoisten ährätä.



-Pastori-

torstai 2. lokakuuta 2008

Alatyylin Pakinaa

Monesti luullaan, että kesä on sitä aikaa kun kaislikossa suhisee, ja hormoonit jylläävät. Liekö sitten kyse ilmastonmuutoksesta, kun tuntuu alapääasioihin liittyvät soidinkutsut ne vaan jatkavat kaikumistaan kylmän pohjolan lehdistössä. Kylmää ilmaa ja asenneilmapiiriä edustaa napapiirimme ainoan oikean kasvukeskuksen - Rovaniemen - seudulla toimiva Lapin Kansa.

Varsinainen lapin kansahan on sinäänsä aina ymmärtänyt poronkäristyksen, korpikuusen kyyneleen ja kotaromantiikan merkityksen mitä ilmapiirin lämmittämiseen suotuisaksi tulee, mutta isolla kirjoitettuna Lapin Kansan meno muuttuu kalskean sotaisaksi, Telanneketjut kolisevat ja kaikille tulee paha mieli.



Perhearvoja korostavat lestadiolaisseudun toimitukselliset toimihenkilöt ampuvat hormonien jyllätessä itseään nilkkaan, vaikka moisen myllerryksen tarkoitus on kyseisten henkilöiden omastakin mielestä ampua jotain muuta ihan jonnekin muualle. Kuulemma tämä on ainoa kelvollinen tapa määritellä toinen ihminen esim. puolisoksi. Muuten on valehtelija ja ei-kelvollinen ihminen.


Kelvollisuuden määritelmä perustunee johonkin moraalisen selkärangan ja luonnonjärjestyksen sanelemien biologisten seikkojen välimaastoon. Olemme tietyllä kapealla sektorilla samaa mieltä. Allekirjoittaneen mielestä ainakin vaatii tiettyä selkärankaa ilmaista olevansa mielipiteineen keskiajalla, ja perustella sitä kivikaudella. Toinen hieman maallisempi vaihtoehto on sitten se, että joku on arvostelukyvytön idiootti. Tokihan fallos tai sen puute on toki pitkään ollut myös kirkollinen asia, enkä nyt puhu nunnaluostareista vaan ihmisten luutuneista asenteista.


Arvostelukyvyn puutetta ja luonnonläheisiä aiheita on tarjottu myös televisiossa. Kauniit ja reippaat partiotytöt luonnonhelmassa - partionjohtajanaan seksiä vonkaava antisankari - on arvostelijoiden mukaan täysin epärealistinen ja huonolla maulla tehty mainos. Tosielämässä vonkaaja on kotisohvalla kalsareissa istuva antisankari, ja vonkaamisen kohteena ei ole reipas partiotyttö vaan susiruma ylipainoinen vaimo, joka kokee asemansa uhatuksi koska televisiossa annetaan ymmärtää että antisankarimiehellä olisi muka mahdollisuus saada jotain parempaa.


Vastaavasti paremman näköiset naiset kokevat antisankarien lähestymisyritykset loukkaavina.
Aikanaan tietyt kansanedustajat ilmoittivat reilusti juovansa kahvia, mutta nykyään saadaan kauhea haloo aikaan pelkästään ehdottolemalla että laitettaisiin sumpit pihisemään. Eduskunnan miehille aikuisviihde ei ole sallittua edes hotellihuoneissa, puhumattakaan puhelinseksistä toinen käsi tekstikapulan näppäimillä. Jo pelkästään pitkän vetoketjun omaavan asun ihmettely voidaan kokea seksuaaliseksi vihjailuksi.

Sen sijaan kun tytöt ovat siideri-illassa ja muistelevat porukalla Portugalin matkan Ankelon vetoketjun pituutta, se on vain reipasta ja vapautunutta tyttöenergiaa. Ankelo ei ymmärrä suuttua, joko kielitaidottomuutaan, tai sitten siksi että etelässä jossa on aina aurinkoista, ihmiset pysyvät paremmalla tuulella ja tykkäävät toisten ihmisten sukupuoliasioiden taivastelun sijaan esim. panna menemään turistien kanssa. Turisteissa on sitä paitsi se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse katsella kotonaan kiukuttelemassa.


Joskus käy niin, että kun on pistetty keskijalalla koreasti, saattaa jälkiseurauksena Suomen kamaralle putkahtaa uusi potentiaalinen veronmaksaja. Nyt on kuitenkin niin, että kun valtakunnan viisaamme päättivät alkaa säätämään hedelmällisyyslakien kanssa, on elämän tuonti ulkomailta ajankohtaista muutenkin kuin etelänmatkan 9 kk jälkipelien muodossa.

Hedelmää etsivät elävät puutteessa, koska kotimaiset toimijat säikähtivät lainkohtaa, jossa vaaditaan hedelmätarhurin yhteystietoja. Toisaalta tänne kylmään pohjolaan on aina ennenkin jouduttu tuomaan hedelmät välimeren maista, joten tilanne tuskin on oleellisesti huonontunut. Kotimainen mölö ei ole koskaan ollut erityisen kovaa valuuttaa naisten keskuudessa, mutta niitäkin tarvittaisiin ilmeisesti lisää, ainakin harrastamaan seksiä itsekseen terkkarin vessassa.

Tähän kun vielä lisätään Big Brother, tv:stä tuttu softporn- ja tirkistelyohjelma, kokonaispaketti näyttää tältä:


Suomessa saa naida, mutta ei nainen naista, eikä mies miestä, eikä mielellään mies naistakaan, paitsi jos on fiksu ja hyväkäytöksinen, joka yleensä tarkoittaa mies miestä. Itseään saa hoidella, mutta ei hotellihuoneessa työmatkoilla, terkkarissa kyllä muttei nimettömänä, tai sitten voidaan naida ihan mitä tai ketä vaan tv:ssä omalla nimellä ja naamalla julkisesti parhaaseen katseluaikaan. Julkinen naiminen sen sijaan on kielletty julkisilla paikoilla, samoin kuin julkinen naimisen ehdottelu, esim. eduskunnassa tai työpaikoilla. Julkiset naiset sen sijaan saavat julkkismiehet erotetuksi tehtävistään samoilla perusteilla samassa paikassa.


Kaikki tämä eri medioissa. Mutta bussipysäkillä ei saa näkyä rintaliivejä, eikä Olvitytöillä saa olla toppia päällä, muistakaa se.







-Pastori-