torstai 28. toukokuuta 2009

Alistamisleikkejä

Telekommunikaation hiljentyminen maksamattomiin laskuihin on viime aikoina hillinnyt allekirjoittaneen intoa jakaa ajatuksiaan internetissä. Linjoja palautellessa päätinkin sitten kopotella luontevaa aasisiltaa pitkin päivän asiaan ja hirnua tällä kertaa teleoperaattoreista.


DNA on paitsi ihmisen genetiikkaan liittyvä kirjainyhdistelmä, myöskin Suomalainen teleoperaattoriyritys joka on pysynyt julkisuudessa vuodesta toiseen. Suuren yleisön keskuuteen DNA laskeutui viimeistään tv-mainoskampanjallaan "elämä on" jossa oli nuoria stadilaisjuppeja, jalokiviä ja puutarhatonttuja. Kyseistä hokemaa kuultiin arkikielessäkin milloin missäkin asiayhteydessä ja slogani saavutti jonkinlaisen kulttimaineen mainonnan alan ihmisten piireissä. Nyttemmin mainoksen maksanut firma on päässyt toisenlaiseen kulttimaineeseen Suomen härskeimpänä yrityksenä.


Elämä on kallista ja DNA halpaa, ainakin mitä tulee eettisyyteen ja palkanmaksukykyyn. TU:n teettämän selvityksen mukaan henkilöstölle ei makseta kunnollista palkkaa, ylityökorvauksista ja lomakorvauksista ei ole kuultukaan ja mikäli asia jotakuta valveutunutta työntekijää häiritsee, käytetään painostukeinona töiden loppumisen uhkaa.

Ilmeisesti yrityksen johtoporrasta kansoittavat härskit vanhat sedät, koska firman mainoksissa on pystyrintaisia partiotyttöjä sekä kaksimielisiä vihjauksia, ja koska firmasta tehty selvitys osoittaa että yrityksen halutuinta työvoimaa ovat alistuvat ja nöyrät nuoret, joita voi käyttää varsinkin vuokrasuhteessa härskisti hyväksi. Liekö kyse sitten huonoista geeneistä, vai mitä tällä DNA:lla sitten ikinä tarkoitetaankaan.

Joka tapauksessa yrityksen mediastrategia saa hauskoja piirteitä, kun yhdistellään firman nimestä syntynyt suvunjatkamisassosiaatio (DNA) ja "elämä on"-mainoksen rikkaat jupit halpaan vuokratyövoimaan sekä nöyriin nuoriin naisiin ja tarkastellaan syntynyttä keitosta Freudilaisesta näkökulmasta.

DNA on nostanut sittemmin metelin toimihenkilöunionin selvityksestä, ja DNA kaupan toimitusjohtaja Sami Aavikko pyörittelee hämmästyneenä silmiään : Ei se noin ollut. Heillä kuulemma on palkat ja työolot kohdallaan.

Aavikon kommentin mukaan työntekijöiden oloja pyritään aktiivisesti parantamaan. Tekemistä riittää, koska DNA:n tiedotteen antamien lukujen mukaan (Palkkakeskiarvo 3864,68 € kuukaudessa, keskituntiansio 14,58 € tunnissa) henkilöstö painaa keskimäärin 265 työtuntia kuukaudessa. On hyvä että DNA työllistää nuoria, vanhemmat tuskin jaksaisivat painaa keskimäärin 13-tuntisia työpäiviä kun on esim. perheitä ja muuta velvoitetta mikä häiritsee sitoutumista yrityksen arvoihin.

Täytyy kuitenkin todeta, että DNA on yrityksenä vahvasti ajan hermolla. Nöyryytys, halveksunta, kiristys ja väheksyminenhän ovat päivän sana paitsi tosi-tv-ohjelmissa, myös yritysmaailmassa. Kun on tätä lamaa nähkääs. Sillä verukkeella voidaankin sitten päästää pirut irti ja ryhtyä fiilistelemään omassa vallantunteessa ja heittelemään ihmisiä ja esineitä ulos firmojen ovista ja ikkunoista. Jäljelle jäävät saavat tuta nahoissaan mitä tarkoittaa työtehtävien jakaminen, organisaatiomuutos, yrityksen tervehdyttäminen, dynaamisuus, palkkajoustot sekä tulosvastuu.

Siinä rumbassa jää joku Johanna Tukiaisen uusi single aika kauas shokkilistan kärkipäästä.



Parhaat naurut aikoihin sain kun luin että yrityksissä yritetään vakuuttaa työntekijöitä siitä, että palkanalennukset ovat nykyään se trendi johon kaikkien työntekijöiden pitää ilosta kirkuen lähteä mukaan Me-hengen ja yritystalkoiden hengessä. Jotenkin vaan kyseinen Me-henki unohtuu aina siinä vaiheessa kun osakkeiden kurssi nousee raketin lailla yhtä nousukauden talouskäyrien kanssa ja duunari (jolla ei ole yrityksen osakkeita) jää nuolemaan rasvaisia näppejään.

Palkanalennukset voisivat kyllä sinäänsä toimia, jos jousto toimisi nousukaudella toiseenkin suuntaan. Reaalitilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Nousukaudella duunarit ovat voimavara, laskukaudella rasite josta pitää päästä eroon. Laman ja irtisanomisten väliin voi helposti vetää yhtäläisyysmerkin. Irtisanomisten todellinen tarve on sitten asia erikseen.


Yritysmaailman innovaattoreiden kirkkaimat kynttilät ovat kuitenkin keksineet toisenlaisen keinon kohentaa yrityksien taloutta. Kantava ajatus on yksinkertaisuudessaan seuraava :

Pidetään työntekijät töissä, mutta maksetaan osa palkasta markkinakorkoisena lainana.

Ajatus on ällistyttävä, mutta tarkemmin tarkasteltuna melko luonnollinen munanjatke sille tielle jota esim. juuri DNA on lähtenyt tallustelemaan. Työntekijän tulisi olla siinä määrin kiitollinen laupealle yritysjohdolle työpaikastaan, että hänen pitäisi maksaa siitä etuoikeudesta että saa olla töissä. Ajatuskuvion pohjalla lietteenä lilluvan kusipäisyyden ja röyhkeyden määrä on sanoinkuvaamaton.


Eipä siinä, nahkaremmi kaulaan vaan ja töihin. Onhan sitä töitä tekevälle riittänyt muinaisessa Egyptissäkin kun niitä pyramideja rakennettiin. Pitäähän faaraoiden saada palatsinsa. Nyt ruvetaan kaikki ahkerasti joukolla rakentamaan tulevaisuutta.



-Pastori-