keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Suhteellisen kallista

Syöminen ja juominen - mikä houkuttava ajatus, jos on rahaa.


Tuttu kuvio monesta suomalaisesta pikkukaupungista - pääkatu on autio kuin neutronipommin jäljiltä.

Autiomaan tuuli puhaltaa ja pölypallo pyörii. Tai oikeastaan täällä kotimaassa vision korvaa räntä ja pakkanen, mutta tyhjää on joka tapauksessa.

Tilanne ei ole uusi, vaan sama on vaivannut pieniä paikkoja ja paikkakuntia jo vuosia. Ei olla enää 1980-luvulla, jolloin ihmisillä oli rahaa, eikä 90-luvulla, jolloin lama-aikaan baarit vetivät 2€ tuoppitarjouksilla ihmisiä sisään odottelemaan parempia aikoja.

Keskusta 22.30 keskiviikkoiltana
Yrittäminen on kallista, tiloista pitää maksaa vuokraa, palkat pitää maksaa (ainakin toistaiseksi) ja niin edelleen. Ns.kiinteät kulut ovat samat riippumatta siitä onko täyttä vai hiljaista. Siksi se olut maksaa melko paljon.

Kun ei olla Helsingin keskustassa, on todennäköisemmin hiljaista. Toki tsadissa se tuoppi maksaa helvetisti enemmän vaikka yleisöä onkin, syynä vessanrenkaan (kehä III) sisäpuolisen alueen yleinen järkyttävä hintataso.

Oli miten oli, ravintoloitsijoilla on syytä huoleen. Juuri muutama viikko sitten eräs maakunnassa toiminut soittoruokala, monelle tuttu keikkapaikka, sulki juuri ovensa kun yritteleminen ei enää maksanut vaivaa. Porukkaa kävi ilmeisen nihkeästi, minkä lisäksi ravintoloitsijoita kytätään ja verotetaan kuoliaaksi, eikä sen humalaisen asiakaskunnan paimentamisesta sitten lopulta jää kuin lämpimät muistot ja helvetisti velkaa. Kun sitten lafka laittaa lapun luukulle, alkaa paikallisissa itku ja poru, että missäs nyt syödään ja juodaan?

Viiden euron tuoppi voi olla kallis.
No - perusdilemma ravintoloitsijalla on paikan tyhjyys ja pohdinnan kohteena on että miten ihmiset saisi käymään siellä aktiivisemmin ja törsäämään enemmän. Vastaus on että ei oikein mitenkään, kun ei ihmisillä ole enää rahaa.

Eivätkä nämä viime aikojen työllistämistemppuilut ainakaan muuta tilannetta parempaan suuntaan.

Ravintoloitsija osuu asian ytimeen todetessaan, että se viiden euron oluttuoppikin voi olla kallis. Ajatellaanpa keskivertopalkansaajaa, tuota mystistä taruolentoa, joka tienaa vaikkapa 2000€ näppiin kuukaudessa. Vertailun vuoksi otetaan toinen henkilö, joka on kaikkien markkinatukien yms. ulkopuolella ja saa rahaa sosiaalitoimistosta 400€ kuukaudessa.

Jos 2000€ tienaavalla tuoppi maksaa 5€, se ei vielä tee suurtakaan lovea tämän tilipussiin. Vastaava 5€ panostus 400€ kuukausituloilla on 2% koko kuukauden käytettävissä olevista tuloista. 2000€ tienaavalla tämä tarkoittaisi suhteutettuna 40€ summaa. Moniko kävisi juomassa vaikkapa 10 tuoppia pitkin iltaa ravintolassa, jos niihin menisi fyrkkaa menisi 400€? Tai sitten se pihvi, á30€, bon appetit, maistuisiko samalla suhdeluvulla hintaan 150€?

Pieni keppana, kiitos.
Nykyinen trendi on, että toiset tienaavat jatkuvasti enemmän ja toiset merkittävästi vähemmän, mikä on yksi selittävä tekijä siihen, että kadut ja kapakat ovat autioina. Hallituskekkuleiden puheet viennin ongelmista eivät jaksa kiinnostaa ravintoloitsijaa, jonka pääasiallinen asiakaskohderyhmä ovat paikalliset asukkaat. Ravintolaa on vaikeaa viedä.

Oma neronleimauksensa on myös kiristää opiskelijoiden toimeentuloa - tuon ryhmän, joka on melko potentiaalinen ravintola-asiakkuutta ajatellen. Ilman alennuksia veloitettava 5€ on tällä ryhmällä vielä melko paljon kalliimpaa kuin tavallisen palkansaajan.

Oletetaan, että ihminen on sellainen nihilisti, että pystyy tulemaan toimeen hallituksen houreissa kaavaillulla 250€ opintorahalla. Vuokraan siitä menee väistämättä jotakin, vaikka asuisi minkälaisessa koirankopissa kaupungin laidalla ja menisi kesät talvet fillarilla kouluun. Oletetaan, että opiskelija on niin onnekas, että selviää 50€ omavastuulla vuokravelvoitteistaan saamansa asumislisän jälkeen. Kouraan jää loistavat 200€ kuukaudessa kaikkeen muuhun elämiseen. Jos opiskelija syö 5 päivänä viikossa koululla, ja ostaa omat eväät  illoiksi ja viikonlopuiksi, on tarjoustonnikalalla mahdollista päästä 100€ ravintomenoihin kuukaudessa. Jäljelle jää siis vielä satanen. Kaikkeen muuhun elämiseen. Jos tästä satasesta aletaan lohkoa 5€ tuoppeja, on jokainen ravintola-annos keppanaa arvoltaan 5% opiskelijan tuloista.

Normipalkansaajan lompakkoon verrannollisena tämä tarkoittaisi 100€ hintaisia tuoppeja.

Vieläkö janottaa?

Didn't think so.

Summa summarum : Jos sitä yrittäjyyttä halutaan ihan aikuisten oikeasti tukea (ja yrityksillä tarkoitetaan muutakin kuin pörssiin listattuja rahansiirtokoneita) on ratkaisu melko selkeä - ei viedä ihmisten viimeisiäkin rahoja, koska kuten tiedetään, ei niillä risusavotan risuilla voi ostaa yhtään mitään.


Kippis sille. 



**Edit 10:04 : Linkki vanhaan asiaa sivuavaan, loistavaan kirjoitukseen rahasta: http://www.luutii.ma-pe.net/vain-raha-ratkaisee/**

-Pastori-

5 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Olet väärässä Pastori! - Jos 90-luvulla olisi ollut kaksitoista markkaa maksvia oluttuoppeja, ei niitä kukaan olisi ostanut. Ja kehäkolmonen ei ole mikään raja mihinkään, kehäykkönenkään ei kunnolla. Pitäjänmäessäkin kaikki tuntuvat kävelevän jalkakäytävän vasenta laitaa.

Pastori kirjoitti...

Kiitos täsmennyksistä parahin herra Riemu! Tosiaan, aika kultaa muistot, kymmenen markan stobeja silloin Kokkolassakin kiskottiin aikanaan. Pitäjänmäkeä en niin tunne, kun muutin zsadista kaksivuotiaana, mutta jos todellista silmää pyll... pullasta haetaan niin kyllä se on Kauniainen.

Samppa kirjoitti...

Näinhän tämä on. Vitonen on iso raha. Ei tästä kauaa ole, kun tässä kaupungissa sai tuopin 2,5 - 3 euroon. Nyt se on vitonen ja ovi pumppu ei laula, ainakaan tämän kommentin kirjoittajan toimesta kuin ehkä kerran kuussa.

Olen tästä omaankin blogiin joskus kirjoittanut. Hinnat ovat vaan liian kalliit työttömälle.

Lennu kirjoitti...

kannatti opiskella, valmistua yliopistosta ja painaa 40 vuotta töitä (silloin niitä vielä sai)nyt nautitaan eläkkeellä veloista ja mietitään mistä rahat ruokaan.kaupasta saa sentään kaljan eurolla, ei tulisi mieleenkään mennä kapakkaan maksamaan 5,5 euroa.että ei muuta kun opiskelemaan...

Anonyymi kirjoitti...

Kyse ei ole ihan pelkästään rahasta. Osatekijänä on myös toivo. Tai pikemminkin toivottomuus. Jos ihmisellä on toivoa paremmasta huomisesta hän käyttää rahaa huolettomammin kuin sellainen joka odottaa milloin firmassa alkavat yyteet.
Työttömillä on toivo jo mennyt. Ja yhden työttömyys koskettaa useaa ihmistä. Pidempään työttömänä olleella ei ole varaa istuksia kaljalla, mutta ei sitä ole hänen täysi- ikäisillä opiskelijalapsillaankaan jos isällä/äidillä ei ole antaa sitä parikymppistä.

Tämä hallitus (eikä mikään tämän vuosituhannen hallitus) ei ole tehnyt mitään mikä loisi toivoa. Vaan pikemminkin päinvastoin. Hallitus ei ole tehnyt mitään mikä edistäisi työllisyyttä vaan on suunnitellut ainoastaan työttömien kyykyttämistä risusavottatyyppisillä ilmais"töillä". Ja kun työttömät joukolla semmoisiin komrennetaan niin on ihan varmaa, että semmoisiin töihin ei enää koskaan tulla palkkaamaan ketään. Eli kun työttömyydestä ja köyhyydestä ei ole edes näkyvissä ulospääsyä, niin miksi työtön istuisi kaljalla? Ei hänellä ole mitään syytä juhlia.

-pekka