perjantai 24. helmikuuta 2012

Hyvinvointia rakentamassa



Kokoomuksen Jan Vapaavuori höpöttelee 19.2.2012 sunnuntain Helsingin Sanomissa tarinoita eläkeiän nostamisen puolesta. Miehen puheissa vilahtelee tyypillistä kokoomusretoriikkaa, jossa hyvinvointiyhteiskunta käsitteenä sotketaan ajatukseen, jonka mukaan ihmisen pitäisi mielellään kuolla työnsä ääreen, ettei hän aiheuttaisi ylimääräisiä kuluja yhteiskunnalle.

Vapaavuoren näkökulma on, että ihmiset elävät "satavuotiaiksi" ja jäävät eläkkeelle 63-vuotiaina.

Keskimääräinen elinikäennuste on lehtitietojen mukaan 81 vuotta(miehet), naisilla 86 vuotta. Vapaavuoren tarkoitushakuinen heitto on siis aavistuksen verran, 14-19 vuotta päin pyrstösulkaa.

Lehdessä mainitaan myös mielenkiintoinen tieto, jonka "elinikien ennustetaan nousevan selvästi yli 90 vuoden lähivuosikymmeninä".

Melko optimistinen veikkaus.


Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas luennoi Itä-Suomen yliopistossa (kansanterveystieteen ajankohtaiset kysymykset) terveyden eriarvoistumisesta, ja esitti tilastotietoa (KTL:n julkaisu 2006) jonka mukaan matala- ja korkeakoulutettujen elinikäennusteessa on tällä hetkellä melkoinen ero, miehillä 6 vuotta, naisilla 3 vuotta (seurantaa on tehty 1960-luvulta asti).

Sanonta köyhästä ja kipeästä pitää siis varsin hyvin paikkansa. Sosiaaliluokkaan ja koulutukseen perustuvat terveyserot jatkavat kasvuaan myös tulevaisuudessa - käsi kädessä kasvavan eriarvoistumisen kanssa.

Jos köyhä mieshenkilö elää nyt 75-vuotiaaksi (81 miinus kuusi vuotta), ehtii hän nauttia peruseläkettään 10-12 vuotta ennen kuin potkaisee tyhjää. Vapaavuori laskeskelee ilmeisesti tilikirjoissaan niin, että jos eläkeikää pamautettaisiin nostaen kertaheitolla vaikkapa seitsemäänkymmeneen vuoteen ja samalla köyhien elinikäennuste laskisi vielä muutamalla vuodella, ei köyhille tarvitsisi maksaa ansaittuja eläkkeitä kuin maksimissaan 2-3 vuotta ennenkuin aika jättää. Jopa 80% säästöt!

Säästyneitä rahoja voitaisiin sitten sijoittaa johonkin hyödylliseen, esimerkiksi osakkeisiin, jolloin voitaisiin tukea kokoomuslaisten rahasampoja ja varmistaa näiden omistamien firmojen kilpailukyky markkinoilla. Siinä sitten raskaan työn raatajat, harmaahapsiset paperinpyörittäjät voisivat nostella osinkotuloja 28 prosentin light-verolla aina sinne mainittuun sataan ikävuoteen asti.

Kiteytettynä - köyhät voisivat tehdä töitä kuolemaansa asti, jotta säästyneillä rahoilla voitaisiin tehdä hyvinvointiyhteiskuntaa niille, jolla on varaa nauttia vanhuudestaan.


Yhteen hiileen puhallellaan, eikö totta?


Odotan innolla sitä päivää, kun vetreä 75-vuotias palosotilas savusukeltaa Jan Vapaavuoren turvaan palavasta asunnostaan.



-Pastori-

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kukkenheimin pojan paluu part 2 ratsastaa jälleen



Kirjoittelin tuossa tammikuussa 2011 hieman irvailua Guggenheim-haaveista joita Helsingin kulttuuriväki ryhtyi maalailemaan pohjoiselle taivaalle, veronmaksajien rahoilla totta kai. Nyt se sitten tulee, vaikka suurin osa ihmisistä kaipaa "Guggea" ja sen aiheuttamaa lisäveroa suurin piirtein yhtä paljon kuin reikää päähän. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Reilu vosi sitten koettiin tarpeelliseksi laittaa pari miljoonaa taivaan tuuliin sen selvittämiseksi, olisiko mahdollista rakennella Tsadilaisillekin oma pikku Kukkenhaimi, kun isoilla pojillakin tuolla Keski-Euroopassakin on. Tavalliset kansalaiset näkivät tuolloin hyvin vähän järkeä koko hankkeessa - mitä ideaa on rakentaa uusi helvetin kallis ja turha installaatio maisemaa rumistamaan, kun edellisetkin mörskät ovat melkein tyhjillään ympäri vuoden?

Toinen tuskaa tuottava asia on se, että nämä kulttuurin "suolarahat" olisi voitu käyttää vähän hyödyllisemminkin - ensinnäkin selvitystyö sinänsä oli täysin turha: joku taho on jo päättänyt rakentaa kyseisen linnunpöntön hinnalla millä hyvänsä, ja toisekseen: Koko selvitys on tehty mitä ilmeisimmin päin helvettiä - arviot Kukkelipöntön hinnasta, sijainnista, kannattavuudesta ja tarpeellisuudesta perustuvat (noin vuoden selvittelyn jälkeen) ilmeisesti kännissä ja/tai vakavassa mielenhäiriössä tehtyihin laskelmiin.

Mutta se ei menoa haittaa. Arssitalo on saatava, koska Hesa tarvitsee brändiä ja imitsii ja stailii ja mitä näitä nyt on. Integroidutaan muuhun Eurooppaan, kato.

Sillä ei ole mitään merkitystä että Berliinissä sijaitseva Guggenheim joudutaan sulkemaan kävijöiden puutteessa. Kyseisessä kulttuurilevitysvirastossa on käynyt - siis Berliinissä, ihan euroopan sydämessä, jossa vierailee noin kymmenen miljoonaa turistia vuodessa - viime aikoina nihkeät 124 000 kävijää vuodessa.

Tsadi meinaa pistää paremmaksi - Itämeren helmi aikoo tehdä bisnestä 500 000 kävijän arvioidulla kävijämäärällä vuosittain. Helsingissä vierailee vuosittain noin 1,5 miljoonaa turistia.

Suomessa vieraileva turisti on siis noin 30 kertaa kiinnostuneempi kulttuurista kuin juntti kollegansa joka suuntaa lomansa kulttuuriköyhään Keski-Eurooppaan.

Tälläisestä hivenen arveluttavasta ja luovasta laskutavasta huolimatta Guggenheim-säätiö on pitkällisen pohdinnan jälkeen päätynyt suosittamaan vilpittömästi museon rakentamista Helsingin Katajanokalle. Ja miksei suosittaisi, heillehän maksettiin juuri 2 miljoonaa tästä vaativasta selvitysurakasta.

Aivan, verovaroja pistettiin 2 miljoonaa ropoa riviin, jotta saataisiin "puolueeton" selvitys - joka tilattiin samalta firmalta, joka tulee rahastamaan 24 miljoonaa euroa lisenssimaksuja 20 vuodessa huolimatta siitä, käykö helsinkiläisen suuruudenhulluuden monumentissa tuona aikana kaupunginjohtajan ja avajaisiin kutsuttujen kokoomuslaisten lisäksi ketään vai ei.

Aivan sama, suomalainen maksaa. Puhumattakaan siitä, erä kyseinen pömpeli imaisee rakennuskuluihin arviolta 140 miljoonaa, joka toisen arvion mukaan saattaa helposti tuplautua. Siihen vielä parikymmentä milliä turvapuskuriksi, niin saadaan miehekkäät 300 miljoonaa upotettua kankkulan kaivoon - itse rakennukseen. Tähän pitäisi toki vielä lisätä muutamakymmentä milliä lisää, että komeaan taidetaloon saataisiin myös sitä taidetta, jota sadattuhannet turistit rynnistävät ihastelemaan. Eiköhän pistetä tasaluku, veikkaan lonkalta että 500 miljoonaa kattaa koko paketin rakennuksineen, alveineen, tontteineen, käyttökuluineen, lisensseineen, taiteineen, kunnostuksineen, oikeuskuluineen, jne.

Kahdessakymmenessä vuodessa tästä jää naurettavat 25 miljoonaa euroa vuotta kohti. Jos se halutaan kattaa suoraan sisäänpääsymaksuilla, lipun hinnaksi jää piristävä 50 euroa per kulttuurinjanoinen visitoori (paitsi jos lapset, eläkeläiset ja opiskelijat pääsevät puoleen hintaan).

Kannattavaa bisnestä, eikö totta? Eikun kuoppaa kaivamaan, me tienataan tällä.






-Pastori-

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lauluja vajakeille























Aikaa on taas vierähtänyt, eikä mieleen ole tullut mitään kirjoitettavaa. Ilmiö on vähän samankaltainen kuin aikanaan ilmestyneessä Pahkasika-lehdessä - on vaikeaa parodioida todellisuutta, joka itsessään on jo parodiaa.

Presidentinvaalit toivat oman valonpilkahduksensa jos ei nyt parodian, niin ainakin farssin kentille. Valittavana oli ah-niin-monelle-karvalakkiaan-ylpeänä-kantavalle-juntille-liikaa-oleva julkihomo Pekka Haavisto, sekä "koko kansan presidentti" Sauli "Sale" Niinistö.
Kävin kuuntelemassa Haavistoa vaalitilaisuudessa kylttyyrikapakassa. Mies puhui järkeviä asioita, jotka liittyivät ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Varsinaista homoilua ei illan aikana esiintynyt.

Sale sen sijaan puhuu rahasta. Toki on ymmärrertävää, että poliitikotkin käsittelevät mieluusti itselle läheisiä asioita.


Ehdokkaan julkinen seksuaalinen poikkeavuus oli monelle liian kova paikka. Positiivista on silti se, että miljoona ihmistä äänesti mieluummin inhimillistä miestä, joka rakastaa vapaaehtoisesti toista miestä, kuin kuivakkaa virkamiesheteroa, jonka edustama ideologia painaa kaikkia kansalaisia lupaa kysymättä kakkoseen.


Varsinainen farssi ei silti niinkään liittynyt itse henkilöihin, vaan heidän taustajoukkoihinsa.


Ensin Sale ja apulannan Sipe esiintyivät yhteisessä tv-spektaakkelissa <LINKKI> kehumassa toisiaan kilpaa ja aiheuttaen valtavaa myötähäpeää kiemurtelemalla vaivaantuneena tuoleissaan.

Näytti todella hyvältä.

Varsinaisen kultamitalin nolousolympialaisissa saavutti kuitenkin viestijoukkue Kurt "Kurre" Westerlund, Maki Kolehmainen sekä Sana Mustonen kaikkien aikojen rimanalituksella joka kantaa nimeä "Kuuden vuoden kuuliaisuus" (Varoitus: tuote saattaa aiheuttaa unettomuutta, itsetuhoisia ajatuksia ja pahoinvointia). Tämän korvaraiskauksen jäljiltä Jamppa Tuomisen musiikkikin alkaa kuulostaa suurelta taiteelta.

Näin perverssiä esitystä on vaikeaa löytää edes saksalaiselta pornoklubilta. Suurin kiitos lankeaa tiimin ykkösnaiselle sanoittaja Mustoselle, joka enteellisen etunimensä voimalla pistää ilmoille sellaista Tuubaa että heikompaa hirvittää.

Tasavalta meidän suomalaisten
tahtoo elää, hengittää
siksi Suomen kansa äänestäen päätti,
että uusi jälki jää

Suuret haasteet,
ne joita matkallansa kohtaat
vain ratkaisuaan odottaa

Väinämöisen jalanjäljissä nyt vaan
me Sauli Niinistöä tuuletetaan

Häipyi viiden vuoden yksinäisyys
ja alkoi kuuden vuoden kuuliaisuus

Ykkösmiehen paikka täytetty on
ei se auki enää oo
Liekeissä myös Saulin sammumaton
rakkaus rouva Jenni Haukioon

Tekijäänsä kerran kiittävät työt
Nuku, Sauli, linnassasi hyvin yöt


En ole ihan varma, mitä kappaleella yritetään sanoa. Väinämöisen jalanjäljistä tuulettelusta tulee ensimmäisenä mieleen suohon laulamimen, ihan piristävä ajatus sinäänsä.

Tämän jälkeen tulee todellista helmeä:
Ykkösmiehen "paikka" on täytetty, eikä "se" ole enää auki...?
Ai niin - Saulillahan on tunnetusti rahaa.

Haetaanko tässä jotain vähemmistöääniä, vai mitä helvettiä tämän Mustosen päässä oikein on liikkunut?


Jäämme innolla odottamaan, onko korniuden pohja jo saavutettu. Odotellessa voidaan vaikka lukea iltapäivälehdistä uutisia Jenni-rouvan alusvaateostoksista.



-Pastori-