keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Päivän journalismipalkinto


Normipäivä Ilta-Pulun toimituksessa alkoi kääntyä illaksi. Tv-studion halvalla hankitut ledilamput napsautettiin päälle, ja leipääntyneen oloinen, sisällä tupakoiva videokuvaaja laahusti työpisteelleen.

"Pyörii", mies mutisi eläkettä odottavan ammattimiehen innokkuudella.

Ylipukeutunut kekkuli pomppi ruutuun ja aloitti pirinistin mieleen tuovan ylipirteän höpötyksensä.
"Hyvää iltaa, ja tervetuloa Ilta-Pulun journalismiraatiin!"
"Hyvää iltaa", mutisi Aulis Gerlanderin zombie studion hämäristä. 
"Mennäänpä suoraan asiaan! Illan uutisrutsauksessa tänään: Talvisota! Suomi mainittu! Torilla tavataan! Simo Häyhä!"

Dramaattinen musiikki soi, ja juontaja heijastaa valkokankaalle painotuoreen journalistisen kultakimpaleen. (Ilta-Pulun lähes alkuperäinen uutinen löytyy tästä linkistä)

Otsikko kertoo heti journalismin ohjeiden mukaisesti mistä on kysymys: Ei ole aivan varmaa tehdäänkö Simo Häyhästä elokuva, mutta jos tehdään, joku myöntää ohjaavansa sen!

Informatiivisesti kuvatekstissä näytetään myös kuva Simo Häyhästä, sekä Hollywoodista, ja mikäli jollekulle on jäänyt epäselväksi, myös elokuvien kuvauspaikoilla käytetystä klaffista, joka antaa mystisesti vaikutelman siitä, että kyseessä on todellakin elokuvatuotanto! Mikä räjähtävä aloitus, mikä alkuvoima, mikä tarkkuus! Journalistiliitto voi olla ylpeä pojastaan.

Salakavalasti  Ilta-Pulun tavoittama ohjaaja kuitenkin vaikenee yksityiskohdista. On ilmeisesti tekeillä jokin äärettömän salaperäinen, vaarallinen top-secret-elokuva (ei se vanha puolihuono komedia), josta ei ole vielä lupa antaa lisätietoja asiaan vihkiytymättömille.


tiistai 28. helmikuuta 2017

Musamaailman pohdiskelua part X



Onko kulttuuri arvokasta? Pitääkö elämyksistä maksaa?

Riippuu ilmeisesti siitä oletko taidealojen ammattilainen vai bisnesmies.


Eräs hieno rumputaiteilija, J.Torvikoski nimeltään, oli ja on luultavasti yhä sarkasmiin ja kyynisyyteen taipuvainen mies. Hänellä oli tapana pistää tilanteisiin sopivia one-linereita ilmoille keikkamatkoilla, ja eräs näistä oli legendaarinen, paljon siteeraamani lausahdus: "Ilmaisissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne poikivat usein lisää ilmaisia keikkoja"



Artisti maksaa. Myös laskunsa.
Viime aikoina useat eri kulttuurintuottajat (tai siis tapahtumajärjestämisellä bisnestä tekevät tahot) ovat olleet julkisuudessa esillä oudossa valossa, kun heidän palkkalistoillaan olevat henkilöt ovat innovoineet luovia päitänsä yhteen niin että rätinä käy. Oivallus on ollut sellainen, että teetetään artisteilla työtä niinkuin ennenkin, mutta palkan sijaan maksetaan näkyvyydellä.

Otsikko puhuu musiikkimaailmasta, mutta tosiasiassa tämä uusi näkyvyyden tienaamisen ajatusmalli toimii nykyään harmillisen usein myös monilla muilla aloilla. Kaikki kulttuurialat ovat saaneet nauttia uudesta trendistä, jossa tapahtumien tuotto ohjataan erilaisille puuhamiehille, ja tapahtumassa esiintyvät taiteilijat saavat antaa ilmaisen työpanoksen ja mahdollisuuden olla rahapalkan sijaan kyynel silmäkulmassa kiitollisuudesta kontillaan, kun saavat tämän hienon mahdollisuuden olla esillä. Ajatus kulkee käsikynkkää uuden ajan työllistymismallien kanssa, joissa työ itsessään on pyhä tarkoitus, ja yhteiskunnalta voi sitten anella lomakkeella rahaa, jos tarvii ruokaa tai haluaa maksaa laskuja.


Eikös tää nyt ole kehuilla ja pullakahvilla kuitattu?
Joonas Rinta-Kanto: Sarjakuvastrippi kirjailijaliitolle (2016)

Freelancertyö on itsessään melko tuskallinen leivänansaintamalli, koska käytännössä se on yrittäjyyttä, ja tarkoittaa että jokaisen leipäpalan perässä (kuvainnollisesti, en tarkoita ateriakorvausta) on juostava pitkälle ja auliisti, jos meinaa tulla toimeen. Kuten yrittäjät, freelancerit myös hinnoittelevat työnsä itse, ja harrastavat kokoomuslaista märkää päiväunta, jonka nimi on paikallinen sopiminen. Käytännössä hinta sovitaan suoraan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, ja liikaa liksaa työstään pyytelevä jää ilman hommia. Liian vähän pyytävä taas saa töitä enemmän, mutta tulee huonosti toimeen. Toimeentulo on tasapainoilua näiden paraabelien välimaastossa.

Tiesittekö muuten, että sana 'freelancer' tulee keskiajalta, tarkoittaen palkkasotilasta, joka myy palveluksiaan rahapalkkaa vastaan ilman erityisiä ideologisia kytköksiä? Kiinnitettäköön tässä huomiota nimenomaan sanapariin 'rahapalkkaa vastaan'. Freelancer ei siis toisin sanoen ole lähtökohtaisesti ilmainen työntekijä.  

Jossain vaiheessa on menty pitkälle ja rytinällä metsään, kun on ryhdytty pitämään luontevana sellaista mallia, jossa ammatti-ihmisen odotetaan työskentelevän ilmaiseksi jonkun muun tehdessä tällä työllä rahaa. Jutun lopussa on useita linkkejä asiaa sivuaviin uutisiin. Tämän kirjoituksen inspiraationa toimi kuitenkin uusi kulttuurihässäkkä Lieksan suunnalta.

Juttu meni näin: Lieksan seudulle on muuttanut kansainvälistä uraa konserttipianistina tehnyt herra nimeltään Janne Mertanen. Hän on esiintynyt kansainvälisillä areenoilla jo kolmella eri vuosikymmenillä ja kiertänyt mm. Australian, Aasian, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, sekä lähes kaikki Euroopan maat. Oletan että tässä ajassa palkaksi on tullut paitsi näkyvyyttä, myös ihan oikeaa riihikuivaa rahaa.

Sen sijaan näin suhtautuu raha-asioihin Lieksan hyvinvointijohtaja Arto Sihvonen, jonka kansainvälisimmät meriitit (olikovatkohan peräti B-junnutasolla?) ovat jääkiekkovalmennuksessa:

Artisti maksaa, koska eihän jääkiekkoakaan tueta kunnan varoista, vai mitä?

Tämä kulttuurin suurvisiiri ja kaikkien tuntema lätkäjätkä toisin sanoen ehdottaa, että 175 000 euron hintainen työväline annetaan ilmaiseksi opiskelijoille käyttöön, ja että tämän lisäksi 30 vuotta ammatikseen maailmaa kiertänyt muusikko esiintyy Lieksassa ilmaiseksi, ja maksaa vielä arviolta 10 000€ vuodessa siitä oikeudesta että saa tässä kulttuurin mekassa harjoitella.

Sanattomaksi vetää. Tässä valossa ateriakorvaus ja näkyvyys alkavat tuntua jo melko reilulta työtarjoukselta. Käsittämättömintä on se, että A.Sihvonen johtaa sivistyspalvelukeskuksen toimintaa, jonka vastuualueeseen kuuluu muun muassa kulttuuri. Kaikki kulttuuri on tietysti arvokasta, mutta nyt väkisin juolahtaa mieleen, että kumikiekon perässä juokseminen on pehmentänyt tämän herran aivotoimintaa, jos ei tuollaisella pallilla istuva mies kykene näkemään kansainvälisen pianistin arvoa Lieksan kokoisen kyläpahan kulttuurikentällä.


Vertailun vuoksi haluaisin mielelläni nähdä, pystyykö A.Sihvonen vetämään Lieksan kulttuurikeskuksen salin täyteen esittämällä siellä esim. rangaistuslaukauksia 2 tunnin esitysajalla?





-Pastori-

Lisäluettavaa ja lähdeaineistoa:

Lähtisitkö sinä ruokapalkalla asiantuntijakeikalle?
Kasper Strömman - Huonoimmat työtarjoukset osa II 
Kasper Strömman - Avoin työhakemus 
Soundi - Suomi 100-tapahtuma kosiskelee muusikoita esiintymään ilmaiseksi
Soundi - esiintyjiä ilmaiseksi kosiskellut Suomi 100-kulttuurigaala selventää korvauskäytäntöjään
Rumba - Palkkioksi näkyvyyttä
Freelancer ja ilmainen työ
Keskustelua: Artistit talkootöihin
Kulttuuria vai kusetusta?

Pasi Lyytikäinen: Näkyvyys, koodisana kusetukselle
Ryhdy bloggariksi Turun Sanomille, saat palkkioksi näkyvyyttä
Työtä näkyvyys- ja ruokapalkalla
Saat palkkioksi näkyvyyttä

Ekstra:
Tukiainen järkyttyi: Ilmaiseksi juhannusfestareille esiintymään?


perjantai 24. helmikuuta 2017

Toimeentuloa ja Stubbilaista matematiikkaa



Alexander Stubb viihdytti äänestäjiään (ja varsinkin niitä jotka eivät häntä äänestäneet) vuoden 2015 marraskuussa harkitulla ja painavalla lausunnollaan, joka koski ns. hallintarekistereitä. Lopputuloksena syntyi legendaarinen "sori siitä"-lausahdus, kun kävi ilmi, että ministeri oli keksinyt niin sanotun 'Stubbilaisen matematiikan' mukaisesti lukuja ihan omasta päästään. Myöhemmin toimintametodi on lanseerattu Ameriikan mantereella komealta kalskahtavasti 'vaihtoehtoisen faktan' nimellä.

Vaikka kaikille tavan tallaajille on selvää, ettei asioita kannata yleensä hoitaa päissään, on siitä huolimatta katsottu parhaaksi soveltaa tätä luovaa hallintatapaa lieveilmiöineen niinkin arkisessa asiassa kuin ihmisten toimeentulossa.

Olkaa hyvä ja odottakaa.
Noin vuosi sitten keksittiin 'byrokratian vähennystalkoiden' nimissä nimittäin oivallinen ajatus, että siirretään perustoimeentulotuen käsittely notkeasta ja ratkaisukeskeisestä toimitatavasta tutulle Kansaneläkelaitokselle eli KELAlle.

Jokainen kyseisen instanssin kanssa omakohtaista kokemusta kartuttanut piruparka lienee yksimielisesti samaa mieltä, jos väitän että tällä kyseisellä valtionlaitoksella ja inhimillisyydellä, joustavuudella ja asiakaslähtöisyydellä on suunnilleen yhtä paljon yhteistä rajapintaa kuin syvänmeren mustekaloilla ja pyöräilyllä. Vapaasti suomennettuna: homma ei oikein toimi.

Nyt KELAlle on käynyt kuten suomalaiselle autoilijalle: talvi tuli yllättäen.

Kuten muutamissa lehtitiedoissa ja muussa lähteessä mainitaan 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 ,
No money, no hungry.
eivät KELAn resurssit ole aivan täysin riittäneet lisääntyneen työkuorman hoitamiseen. Asialla ei sen suurempaa kiirettä, kuin perustoimeentulo - jonka pitäisi lain mukaan tulla käsitellyksi 7 arkipäivän sisällä hakemuksesta. Jos tilanne on sellainen, että ruokakaappi on tyhjä, sukulais- ja tuttavalainaa ei ole saatavilla, eikä rahaa ole pennin jeniä, alkaa 7 vuorokaudenkin odottelun jälkeen olla aika kova nälkä. Jos tilanteen ratkaisua siirretään KELAlle tyypilliseen tapaan muutamalla viikolla eteenpäin, alkaa hakemusten suhteen tulla helposti luonnollista poistumaa.


Asia - eli työvoiman puute byroossa - on nyt kuitenkin aktualisoitunut täysin pyytämättä ja yllättäen, kuin entisen pääministerin faksi, ja kaikki ovat ymmällään. Stubbmatemaattisesti homma menee kuta kuinkin näin:

Kuvituskuva ei liity asiaan.
Kuntien sosiaalitoimissa aikaisemmin toimeentuloasioita maanlaajuisesti hoitaneiden 1500 henkilön sijaan niitä hoitaa nykyään 750 KELAn palkkalistoilla olevaa ihmistä. Toimeentulotukihakemusten määrä on kuluneen parin vuoden aikana lisääntynyt noin 50%. Tästä syystä on selvää, että työntekijöiden määrää ei ole koettu tarpeelliseksi lisätä kuluneen vuoden aikana, vaan on päätelty, että KELAssa on (tunnetusti) niin tehokkaita työntekijöitä, että he pystyvät helposti nelinkertaistamaan työtehonsa, eikä lisätyövoimaa tarvita. Kun nyt kuitenkin on nähtävästi niin, että KELAssa on laiskoteltu, tarvitaan kuitenkin uutta työvoimaa. KELA on nyt päättänyt palkata sitä tulevan kevään aikana peräti 55 henkilön edestä.

Peruskoulumatematiikalla ajatellen tilanne on ongelmallinen, koska äkkiä laskien työmäärä suhteutettuna työntekijöiden määrään aiheuttaa uusilla variaabeleilla tilanteen, jossa ollaan 25% tehokkuudessa aikaisempaan tilanteeseen nähden. Stubbilaisen matematiikan mukaan kuintenkin lisäämällä 55 työntekijää päästään jo kahdeksaankymppiin, ja koska KELAn etuuksista menee kuitenkin vakituinen 20% vero, voidaan ne laskea päässä yhteen ja näin päästään pyöreään tasalukuun sata, eikä ongelmaa enää ole.


100% tyytyväisiä kansalaisia Helsingissä.
Nythän tilanne on se, että viimesijainen toimeentulo on kiinni toimeentulotuesta. Sitä saavat ihmiset, joiden tulot eivät riitä vähimmäismenoihin, kuten esim. ruokaan ja lääkkeisiin. Jos ihminen ei saa ruokaa eikä tarvitsemiaan lääkkeitä, ihminen kuolee. Jos ihminen on tilanteessa jossa hengenlähtö alkaa olla realistinen uhkakuva, alkaa ihminen käyttäytymään vähemmän rationaalisesti ja sovinnaisesti. Odotamme mielenkiinnolla mihin suuntaan asia kehittyy. Kun nyt vaan ei sattuisi mitään.







-Pastori-