perjantai 31. heinäkuuta 2009

Bulsiittia sekä muita alkuaineita

Tuttu dilemma - Tarttis Saada Rahaa. On hieman hankalaa nauttia 1,5 viikon mittaisesta kesälomasta täysin siemauksin, kun on tullut törsättyä yltiöpäisesti esim. sähkö- ja puhelinlaskuihin. Pikavippaaminenkaan ei ole vierasta. Tältä pohjalta tulee jotenkin kumma fiilis, kun katselee lehdestä tilastokeskuksen keskimääräisiä palkkatilastoja ryystäen samalla Lidliläistä tarjouskahvia joka maistuu kamalalta. Saksalaisilla on tunnetusti pitkät perinteet erityyppisistä paahtohommista.

No, lehden mukaan Suomalaisen miehen keskipalkka on kuulemma 3500 euroa kuukaudessa. Naiset tienaavat 2667 euroa kuukaudessa. En tunne ketään joka tienaisi mitään tämän suuntaistakaan. Moni tienaa kolmanneksen näistä jos on oikein hyvä kuukausi.


Mikään ei ole niin hienoa kuin tilastotiede. Tilastot kertovat paitsi keski- ja mediaanipalkoista, myös sen paljonko on keskimääräinen tuntiansio. Tässä kauppalehden artikkelissa se on 14,50 euroa tunnilta, naisilla 11,70 euroa.

Lukion lyhyellä matematiikalla tämä tarkoittaa että suomalainen mies tekee keskimäärin 241 tuntia töitä kuukaudessa, ja nainen 227 tuntia. Melko hyvämoraalista työväkeä, sillä tästä tulee keskimäärin 12 tuntia päivässä (miehet) ja 11,35 tuntia (naiset) mikäli lasketaan että kuukaudessa on 20 työpäivää (8 tunnin päiviä).

Sen sijaan jos kerromme tuon 14,50 € (11,35€) normaalilla työajalla 150 tuntia kuukaudessa, saamme palkaksi 2175 € (1702 €) kuukaudessa. Nämä kun ovat vielä bruttopalkkoja joista leipaistaan keskimääräiset 25 prosenttia päältä (omakohtainen petumetri-arvio) valtion pohjattomaan kirstuun, alkaa perimmäinen syy keskimääräisen palkansaajan keskimäärin maanantaista perjantaihin kroonisena jatkuvaan vitutukseen selvitä.

Petumetri - orgaaninen laitteisto jolla mitataan ns. perstuntumaa (omit. huom.)



Tässähän voisi nyt tilastomatemaattisemmin orientoitunut henkilö alkaa protestoimaan että ei tilastoa voi noin lukea. Minulla on hänelle kuitenkin kaksi yksikköä painavaa asiaa. Ensinnäkin on perusteetonta, että tilastoja - joiden lukemiseen tarvitaan jotain erityisiä lukutaitoja - käytetään lööppien pohjana sellaisenaan koska ne poikkeavat rajusti normaalimaailman oloista. Herää äkisti kysymys, että kenen intresseissä on esittää suomalaisten olevan puolta rikkaampia kuin he todellisuudessa ovat? Poliitikkojen? Yrittäjien? Suuri osa aamulihapiirakkaansa Helsingin kauppatorilla jyrsivistä kaduntallaajista kuitenkin uskoo mukisematta kaiken lukemansa.

Toinen asia on se, että rahaa ja naisia ei saada tekemällä tilastoja, joten matemaatikon kannattaisi ajan hengen mukaisesti mittauttaa markkina-arvonsa kentällä ja mennä johonkin oikeisiin, kovapalkkaisiin töihin. Suomea uhkaa jatkuvasti työvoimapula, ja henkilöille jotka osaavat vääntää todellisuutta omiin tarkoituksiin sopivaksi tilastomatemaatikon tavoin löytyy takuuvarmasti helvetin hyvin palkattuja töitä höpöheikkinä esim. myynnin tai konsultoinnin värikkäästä maailmasta.

Höpöhöpöstä maksetaan hyvin. Kysykää vaikka Koop Arposelta, Pete Parkkoselta, Anna Abreulta tai heidän sedältään Aku Ankalta.


Se ei tietysti ole mikään uutinen, että meille suolletaan ns. bulsiittia ympäri vuorokauden niin paperimedian, internetin, tv:n kuin radionkin välityksellä. Uutinen on se, että paskapuheesta on tullut vakiintunut, hyväksytty maan tapa kommunikoida ylhäältä alaspäin. Epärehellisyys on standardi. On ihan ookoo kusettaa ja sumuttaa silmään, niinhän kaikki tekevät.

Bulsiitti - uusiutuva orgaaninen alkuaine, jolle modernin teollisuusvaltion talousjärjestelmän toiminta pitkälti perustuu (sark. huom.)


Perustuslakia olisikin syytä muuttaa pikaisesti. Sisällöltään eltaantuneessa vanhassa laissahan muun muassa todetaan että valtiovalta kuuluu Suomen kansalle, julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja että kaikki ovat tasavertaisia lain edessä.

Voin vain kuvitella millaisen hersyvän naurun tämä hupaisa pikku ohjekirja herättää rahaporukoiden rapukesteissä. Toivossa on hyvä elää, totesi selänpesijä kimppasaunassa. On ne melkoisia velikultia.




-Pastori-

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Musamaailman pohdiskelua part III

Taas on vierähtänyt kesäpäivä jos toinenkin Suomen maan asfaltoitua pintaa edestakaisin kiidellessä, laatikoita kantaen ja tanssittavaa rytmimusiikkia kansalaisille (medborgare) soittaen. Kulkurit rehjusivat Mäntymotellin kautta Kangasalan kisarantaan, jossa rytmitimme allekirjoittaneen historian ensimmäiset sunnuntaitanssit. Kokemus oli vahvasti positiivinen ja kotikonnuille palaaminenkin onnistui kerrankin melkein ihmisten aikaan. Kiitos kaikille osallistuneille!

Mäntymotellilla esiintyi lisäksemme drag queen Miss Divet (Kyseessä ei siis ollut kiihdytysautoiluun liittyvän missikilpailun voittaja). Ohjelmiston kattaus ei näin ollen ollut ihan perinteisimmästä päästä.


Ohjelmiston valinta on oma taiteenlajinsa myös soittopuolella. Homma on jatkuvaa tasapainottelua monipuolisuuden, asiakaspalvelun, omaperäisyyden ja mielekkyyden välillä. Mikä on hyvää musiikkia? Onko hyvä ohjelmisto sellainen, joka tarjoaa yllätyksiä ja uusia elämyksiä, vai sellainen, joka koostuu tutuista kappaleista jotka kaikki tuntevat? Pitääkö soittaa perinteisesti kappaleiden alkuperäisillä sovituksilla, vai saako sovituksiin luoda omaa näkemystä? Saako kappaleita muokata rajustikin, vai pitääkö niissä säilyttää alkuperäinen henki?

Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastauksia. Musiikki on nimittäin sellainen kulutushyödyke, josta jokaisella on hyvin, hyvin erilainen näkemys.



Kulkureilla on ollut nyt sellainen orastava tendenssi, että napataan tuttuja kappaleita hyvin erilaisista ympyröistä ja sovitetaan niitä oman soundifiltterin läpi tanssimusiikkimuotoon. Tämä ei siis edelleenkään tarkota viiksiä, peruukkeja eikä syntsaviuluja. Ähem.

No, ohjelmistoon kuuluu nykyään mm. Deep Purplea, HIMiä, Popedaa, Espanjalaista jazzia tangoksi sovitettuna ja Kultaisen harmonikan konserttihaitariteoksia instrumentaalivalssina. On pyritty rohkeasti hakemaan omaa tyyliä ja omaa paikkaa laajassa laadukkaiden tanssiorkestereiden kirjossa - tekemään jotain erilaista, erottumaan joukosta. Toki perinteikkäitä biisejä unohtamatta.


Ohjelmisto on kuitenkin asia, joka on jatkuvan kritiikin kohteena, teki sen millaiseksi tahansa. Aikanaan Kulkurit soittivat baareissa pääasiassa rokettirollia ja Agents-rautalankaa. Ohjelmistoa piti kuitenkin laajentaa koskemaan useita perinteisiä tanssilajeja jotta bändistä tuli salonkikelpoinen esim. lavatanssihommiin. Tuumasta toimeen.

On uusittu ohjelmistoa, reenattu hidasta ja nopeaa valssia, jenkkaa, tangoa, foksia, humppaa, rumbaa, cha-chata sun muita powerballadeja ja näitä kaikkia esitetään mahdollisimman monipuolisesti pitkin Suomen lavoja.

Mitä sitten tapahtuu? Tulee yleisön joukosta heippalappu jossa kerrotaan että SOITTAKAA OIKEAA TANSSIMUSIIKKIA. Ei sellaista jenkan renkutusta kuulemma kukaan halua tanssia. Asiakaspalveluammatissahan tässä ollaan. Joskus vaan ei oikein pysy kärryillä.


Laulu- ja soitinyhtye Agents pisti jossain vaiheessa liinat kiinni, kun kuulemma kyllästyivät kuuntelemaan neuvoja kappaleiden tempoista. Joku tietää aina soittajia paremmin miten mikäkin kappale pitäisi esittää.

Asiasta sen vakavammin poraamatta : Kun kaupan neiti lukee venäläisen metvurstin viivakoodia lukulaitteella, ei kenellekään tule ensimmäisen mieleen mennä auttamaan häntä painelemalla kasskoneen nappuloita sattumanvaraisesti. Kun insinööri piirtelee CAD-piirrustuksia uudesta sähkökaapin kytkennästä, ei kukaan mene piirtelemään kirkkoveneitä ohikulkiessaan paperin toiseen laitaan.

Miksi ihmeessä sitten kuka tahansa voi mennä asiantuntijan ominaisuudessa neuvomaan orkesteria siinä, mikä on oikeaa musiikkia, tai miten sitä tulisi esittää? Rakentava palaute on toki aina tervetullutta, mutta elokuvistakin tuttu "paskaa, ei kaupallista potentiaalia" - tyyppiset lausumat eivät ole sitä.


Summa summarum : täydellistä ohjelmistoa ei olekaan, koska hyvä biisi on aina kuulijan korvassa. Joku linja pitää silti valita, ja tämä toteutetaan oman tyylitajun ja ammattitaidon puitteissa niin hyvin kuin mahdollista.

Makuasioita :

Joku juo maitoa, toinen keskikaljaa, kolmas punaviiniä. Jos näitä kaikkia juodaan samaan aikaan, saadaan aikaan omituista litkua, joka maistuu kaikkien mielestä kamalalta.





-Pastori-