keskiviikko 10. elokuuta 2011

Pörssiromahduksia



Uutiset ovat masentavaa luettavaa. Pörssi romahtaa, kaaos valtaa maailman, suomessa on kylmä ja Lontoossa mellakoidaan. Rikkaita hirvittää, että vaivalla hankitut miljoonapoloiset kuihtuvat olemattomiin, kun kaikkivoipa markkinahirviö karjuu verta hyytävästi ja rouskuttaa osakesalkkuja kitaansa kuin K-kaupan mummo ilmaista pullaa.

Siinä ei pian ole enää varaa ostaa Patricialle kultakäätyjä lohdutukseksi Thaimaan bisnesmatkoista, eivätkä tulot enää millään riitä uuden purjeveneen venepaikan ja purjehdusseuran vuosimaksuihin. Voi ihmispoloja. Menee maine ja perhesopu.

Naapurimaan köyhälistökin on jo joutunut turvautumaan rahvaalle tarkoitetuihin leipäjonoihin yhä harvemmiksi käyvillä Suomeen suuntautuvilla citymaasturi- ostosreissuillaan. Ihme kyllä Sergeiden puvuntakit ja Tatjanoiden hopeahohtoiset minihameet ovat aina paljastaneet vieraat armon anelijat ulkomaalaisiksi, ja rasistiset suomalaiset ovat ajaneet heidät tyhjin vatsoin takaisin Stockmannin seinien sisään.


Toisaalla Lontoossa köyhät ovat taasen pistäneet ranttaliksi ja ryhtyneet laittamaan paikkoja remonttiin. Mekkalointi on jo levinnyt pariin muuhunkin pikkukaupunkiin lähistöllä, ja nyt brittiministerit ovat päättäneet pistää epäsuotuisalle kehitykselle stopin ja lähettää 16 000 sinivuokkoa valvomaan järjestystä. Jos se ei riitä, on suunniteltu myös armeijan lähettämistä apuun.

Yle on seurannut tapahtumaa uutisessaan , jossa tutkijat pyrkivät pampunheiluttamisen sijaan ymmärtämään ilmiön syitä.
Tamperelainen yhteiskuntatieteilijäkin saa äänensä kuuluviin;
" - Osaltaan mellakointiin varmasti vaikuttavat eettiset ristiriidat, ja taloudellisesti huono-osaiset alueet reagoivat ristiriitoihin herkemmin, pohtii professori Risto Heiskala."

Sanopa Risto muuta. Äkkiä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että brittihuligaaneilla on mennyt ns.kuppi nurin tilanteessa, jossa köyhissä olosuhteissa elämiseen ei tule muutosta, vaan päin vastoin eläminen muuttuu jatkuvasti niukemmaksi ja tukalammaksi kun pitäisi pystyä porukalla makselemaan upporikkaiden pelureiden velat pois. Alkaa vaan olla sellainen tilanne, ettei köyhimmillä enää länsimaissakaan ole mistä ottaa.
Turhautuminen köyhyyteen purkautuu aina ennen pitkää väkivaltaisesti, oltiin sitten Afghanistanissa tai Britanniassa.

Koskakohan lintukotomme menee tässäkin suhteessa mun euroopan kelkkaan? Suomessa tosin ei taida olla kuuttatoistatuhatta poliisia reservissä, mikäli syrjäytetyt leipäjonottamisen sijaan ryhtyvätkin heittelemään tiiliskiviä.

Saas nähdä kuinka käy.




-Pastori-