maanantai 22. helmikuuta 2010

Junassa on hauska matkustaa

Talvi ei ota hellittääkseen.

Lunta on "tsadissakin" kerrankin metritolkulla (muuallakin kuin Stockmannin ikkunakoristeissa) ja pakkanen on paukutellut ennätyslukemia hieman pohjoisempana. On siis ihan oikea talvi, sellainen mitä lapsena vietettyjen talvien muistaa olleen. Uuden vuoden juhlapyhiä vietettiin joskus lapsuudenkaverin kanssa pohjoisessa vuokramökillä - nelikerrospukeutuneena ja metriseen hankeen tunneleita kaivaen. Kivaa oli.   

Tämä oli muistaakseni paitsi
a) hauskaa, myös
b) ihan normaalia

Sittemmin on unohdettu, että talvella voi olla kylmä, ja että se saattaa vaikuttaa hidastavasti liikenteeseen ja mahdollisesti myös aivotoimintaan.


Valtion Rautatiet on luonut kiitettävällä ripeydellä uutta imagoa tänä talvena. Ensiksi kehiteltiin täysin uusi ajatus julkisella kulkuneuvolla töihin kulkemisesta (kun karannut junanvaunu meni Helsingissä toimiston seinästä läpi), ja nyt on toista viikkoa taisteltu juna-aikataulujen kanssa, kun Italian insinööritaidon helmet eli  Pendoliinot hyytyvät pakkaseen ja muut junat yrittävät kiertää niitä vaihdeohjainten iskiessä sinistä lieskaa taustalla.

Asiaan on tartuttu ripeästi ja reteästi kusenkeltaisen lehdistön koko mahdilla. Positiivisesti ajateltuna tämä toki tarkoitttaa sitä, että valtakunnassa ei ole tällä hetkellä mitään todellisia ongelmia.

No joo.


Lapsiperheet häädettiin ulos pakkaseen. Näin Iltalehti vuolee tyypilliseen tapaansa sosiaalipornolla kultaa. Kukaan ei ole ilmeisesti huomannut, että kehä kolmosen (tunnetaan myös nimellä vessanrengas -toim.huom.) ulkopuolisilla alueilla rautatieaseman nimellä kulkevat puutönöt ovat ihan jatkuvasti kiinni yöaikaan (jotkut päivisinkin) - mikä tarkoittaa pohjoisessa asioiville luonnollisesti sitä, että pitää varautua olemaan pakkasella ulkona.


Sen sijaan että keskitytään luomaan kuvaa VR:stä pikkulasten verta imevänä demoninpalvontakulttina, voitaisiin ehkä miettiä oikein porukalla että mikä vittu ihmisiä vaivaa, kun ne eivät osaa laittaa vaatteita päälleen talvella.

Mutta ei. On niin kamalan kivaa valittaa porukalla. Suomalainen infrastruktuuri tuhoutuu, taivas mustenee ja heinäsirkat syövät EU-tuella kasvatetun viljan kun junat ovat olleet jatkuvasti yli puoli tuntia myöhässä. 



Kokeilinpa tätä sitten minäkin, ja astuin sisälle pahuuden tyyssijaan. Siirryin Tampereelta Kuopioon junalla. Asemahallissa oli odottava tunnelma. Ihmiset jonottivat kiltisti vuorolaput kourassa pakkasen paukahdellessa maltillisesti toisella kymmenellä. Homma tuntui olevan hallussa, eikä venäläisillä lomamatkailijoillakaan tuntunut olevan sopeutumisvaikeuksia.

Sain lipun tiskiltä melko nopeasti ruuhkasta huolimatta ja pääsin junaan. Ei ongelmia. Juna lähti liikeelle myöhässä aikataulusta väistäessään toista junaa. Asiasta kuulutettiin. Matka käynnistyi. Väistimme kolmatta junaa ja kuuntelimme hartaasti asianmukaiset liturgiat. Paljon parjattu tiedottaminen toimi kuin, eh... junan vessa.

Vaihto Pieksämäellä, ilmoitus Helsingistä tulevan junan myöhästymisestä. Tuopillinen siideriä asemaravintolassa odotellessa. Juna saapuu ilmoitettuna ajankohtana raiteelle ja lopulta Kuopioon noin 40 minuuttia myöhässä.


Mitä sitten?

Pääsin perille määränpäähän, hieman reilussa neljässä tunnissa toiselle puolelle Suomea, ja pidin rentouttavan tauon matkalla. Mielestäni homma oli poikkeusolosuhteisiin nähden ihan hyvin hallussa, eikä ravintolavaunussakaan kukaan järsinyt pakastettua lapsiperheen lihaa. Kallista lystiä junalla kulkeminen toki on, mutta tämä on tietysti hyvin suhteellista maassa, jossa Hesarin etusivulla mainostetaan erikoistarjouksena viidentuhannen euron hintaista sänkyä.

Olisi kivaa vaihtelua lukea uutisia, jotka on kirjoittanut joku, joka on käynyt joskus Helsingin ulkopuolella.
Eikä haittaisi sekään, jos tämä joku osaisi kirjoittaa jotain muutakin kuin sensaatiohakuista kuraa.

-Pastori-