torstai 18. syyskuuta 2008

Kriisiä pukkaa.

Talous on romahtamaisillaan, paniikki leviää ja hirmumyrskyt repivät yhdysvaltojen rannikoita. Pörssi romahtaa ja maailmantalous kaatuu. Taitaa olla varapresidenttiehdokas Paliniltakin (ei siis se kotimainen Miss. ) yhteydet yläkertaan poikki - kovin tuntuu herra koittelevan.

Ei silti, herrat ovat koitelleet paitsi peruskekkulin pinnaa, myös lompakkoa jo pitkään. Nyt perikansalliseen kateuteen perustuva ilouutinen lehdistössä tuntuu olevan se, että isommatkin herrat saavat kerrankin selkäänsä ja oikein miljarditolkulla. Voi sitä riemun määrää, kun menee kerrankin muillakin huonosti.

Kaikki on toki suhteellista. Ameriikan tietoguru Bill Gates voi vielä huoletta laittaa kermajuustoa leivän päälle 58 miljardin henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Warren Buffet -niminen arvopaperisijoittaja omistaa hulppeat 50 miljardia. On kuulemma ilmoittanut antavansa tästä hyväntekeväisyyteen 30 miljardia, kunhan kerkeää.

Suomi OY:n vuosibudjetti on noin 45 mrd €.



Verrannon vuoksi pari uutista maailmalta:

AIG, toinen vaikeuksissa oleva jenkkirahoitusyhtiö pelastetaan 60 miljardin lainapaketilla. Japanin pankki laittaa 10 miljardia taloussekoilun tasauttamiseen. Venäjä tuuppasi isoille yhtiöilleen 30 miljardia. Raha liikkuu ja setelit kahahtelevat.


Nämä kaverit Gates ja Buffet voisivat toisin sanoen perskohtaisesti rahoittaa koko maailmantalouden vakauttamisen niin halutessaan. Siinä esimerkkiä niille, jotka luulevat tekevänsä vaikutuksen uudella urheiluautolla.



Mistä tälläinen talouskriisi sitten on peräisin?

No, tähän syitä on tällä hetkellä haettu samaisesta maanosasta missä kyseiset herrat vaikuttavat. Iso wanha luottoyhtiö Lehman Brothers meni kilinkolin ja sijoittajat kauhistuivat. Oh, brother. Pörssikurssit paukkuvat pitkin maailmaa ja maailmantalous näyttää kuulemma synkemmältä kuin aikoihin.

Riippuu jälleen katsantokannasta. Tavalliset ihmisethän tämän lystin ovat tähänkin mennessä maksaneet joko persenahallaan, velkojensa koroilla tai verokarhun lämpimällä syleilyllä jossa monesti lukee Hyvää Joulua, maksa x euroa ulosoton uhalla.


Toisin kuin annetaan ymmärtää, talouden hyvinvointi ei ole ihan täysin kollektiivinen asia. Seurausten osalta kyllä, mutta annas olla kun pitäisi lähteä saalista jakamaan.

Tämä on kuin käänteinen versio vanhasta sadusta, jossa ankkaemo leipoi kakkua. Työ ei maistunut kenellekään, mutta kakun olisivat halunneet syödä kaikki. No, markkinatalous toimii toisin päin. Kaikki tekevät työtä, ja lopulta röyhkein kusipää varastaa kakun ja syö sen itse.



Otetaanpa muutama esimerkki siitä kuinka talousvaikeudet ratkaistaan varastamalla:

Ameriikan finanssikriisi sanoo pum ja luontaistuote leviää kuvainnollisesti tuulettimeen - maailmantalous toimii maksajana. Pieleen meni. Kaikki maksavat. AIG pelastetaan keskuspankki FEDin lainalla ja tämä hyväntahdonlähettiläs / avustaja pöllii vakuudeksi 80% osakkeista ja firman omistukset. Toisin sanoen vakuudeksi asetetaan koko firman omaisuus. Yksi voittaa, koko maailma maksaa.



Metsäteollisuutta käsittelinkin jo viime artikkelissa. Simppeliä, ihmisten työllä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ja tehtaat pannaan kiinni että omistajat saavat vielä vähän lisää rahaa.
Jo tehdyt 30 miljoonan investoinnit eivät haittaa menoa. Samaan jätteenpuristimeen vaan työntekijöiden kanssa, saadaan edullista biodieseliä koneeseen ja kurssi luistaa. Casualties of War. Pikkurahoja suurella hiekkalaatikolla.



Investoinneista taasen päästään aasinsiltaa eteenpäin. Finnair onkin mielenkiintoinen tapaus. 2007 puolella yhtiökokouksessa kerrottiin kuinka tullaan tekemään

"...merkittäviä investointeja, koneisiin ja ihmisiin, palveluun ja laatuun. Vähän aikaa sitten julkistamamme historiamme suurin investointiohjelma on siis ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen."

Aivan aivan. Nythän Finnair on kiinnostunut tekemään jatkopanostuksia ostamalla SAS:n pitkänmatkan reitit pois kuljeksimasta. Irtisanomisilla säästyneillä rahoilla voi nähkääs kätevästi kohentaa liiketoimintaa ilman että osakkeen kurssi laskee. Tulos pysyy hyvänä kun varastetaan työntekijöiltä ja siirretään osakkeenomistajille. Vähän niinkuin Robin Hood toisin päin. Osinkoja Finnair jakoi viime vuonna 30 miljoonaa €, vaikka vähän tiukka vuosi olikin.

Pankitkin ovat lähteneet apajille mukaan, Nordea etulinjassa. Niin kauan kun kaikki on hyvin, imetään verta vain hyvän tavan mukaisesti, kuppaamalla korkoja yrityksiltä ja asuntovelallisilta. Sitten iskee kriisi, ja jottei pankki itse joutuisi maksutalkoisiin, ehdotetaan naama peruslukemilla että pöllitään vaje takaisin yrityksiltä ja yksityisiltä muuttamalla sopimuksia yksipuolisesti. Perusteena hinnankorotuksille on pitkään jatkunut finanssikriisi, mikä huomattiin vasta nyt, kun menee muutenkin vähän huonosti.


Jälleen eräänlainen nurinkurin käännetty toimintamalli. Vertaa vaikkapa RAY:een. Kaikkien rahapelaajien panoksista kertyy potti, joka jaetaan suurimmaksi osaksi yleishyödylliseen toimintaan.

Nordea taasen pelaa itse kalliita rahapelejä, väittää olevansa yleishyödyllinen laitos, ja nylkee keplotteluunsa tarvitsemat rahat asiakkailtaan. Sopimuksella tai ilman. Jos Nordea tekee voittoa, en usko että se keventää kenenkään asuntolainoja.




Niin sitä pitää. Kuluttajan tulee kuitenkin olla rauhallinen ja maltillinen. "Sijoituksia ei kannata myydä ja omaa rahankäyttöä pitää mietttiä" toteaa eräskin asiantuntija. Pitää myöskin harkita ulkomaanmatkojaan tarkasti.

Ainoa sijoitukseni on Galaxie-biljardipubin viikkokisojen häntäpäässä, ja mitä rahankäyttöön tulee, valinta esim. uusien vaatteiden ja päivittäisen tonnikala-annoksen välillä on jo valmiiksi mietitty. En myöskään ole varaamassa konkurssilentoja ulkomaille, oman henkilökohtaisen konkurssin välttelemisessä saa lentää ihan riittävästi.


Niin että valmiina ollaan tässä päässä, ei hätäpäivää. Antaa pörssien romahtaa vaan.





-Pastori-

torstai 11. syyskuuta 2008

Raha kasvaa puissa

Hyvää syksyä.



Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.

Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.


Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.

Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.

Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.


Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.

Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.



Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.



Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.

No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!

Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".

Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".



Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )





Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.

Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?


Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.




-Pastori-