tiistai 16. joulukuuta 2008

Uuden ajan Reality-TV

Tv-mainokset loppuvat ja ohjelma alkaa.

Rummut pärisevät kuin Dressmannin mainoksessa, teknonsiniset valonheittimet pyyhkivät ristiin studion lattiaa. Yleisö ulvoo. Colosseumilla janotaan verta.

- Hyvät television katselijat! Tervetuloa seuraamaan "Kun Mikään ei Riitä"-realitysarjan häikäisevän jännittävää finaalia! Jäljellä on enää kaksi yritysmaailman nälkäistä tuloksentekijää, myyntipäällikkö Pirjo Yrkyri ja team leader Niilo Uljaska! Vain toinen heistä voi voittaa pääpalkinnon - tuhdin osakesalkun ja johtajan viran uuteen ultramyyntitoimistoon!

Rasvainen Juontaja menee halailemaan finalisteja.

- Pirjo, mitkä on fiilikset?
- On aivan sikaupeeta olla täällä saakka, en olis ikinä uskonut että mä pääsen näin pitkälle työelämässä. Vanhemmat on ollu ihan ihanii kun ne on jaksanu tukea ja uskoa muhun.

Pirjo räpsyttelee tuuheita silmäripisiään kameralle. Kuva zoomaa yleisöön joka heiluttelee I Love Pirjo - pahvilappuja. Pirjo hymyilee leveästi ja vaihtaa jalan toisen päältä toiselle.

- Kotijoukkojen tuki on tärkeää. Isäsihän valmensi sinua yritysmaailmaan?
- Joo, siis mun faijahan on ollu konsulttina isoille paperifirmoille, ja se osas valmistaa mut näihin tiputuspeleihin. En mä olis pärjänny jos ei jo kotona olis kerrottu miten homma nykyään toimii!

Kuva kääntyy yleisöön jossa Pirjon isä vilkuttaa tahdikkaasti Armanin puku päällä ja Pirjon äiti itkeä tirauttaa onnen kyyneleen jonka hän kuivaa silkkihuiviinsa.



-Mahtavaa, Pirjo. Entäs Niilo, mitä arvelet omista mahdollisuuksistasi?
- Mä uskon vahvasti mun omiin kykyihini. Mä olen johtanut jo pitkään mun tiimiä kohti suksessia, mä tiedän tän skenen trendit ja zsydeemit. Sitä paitsi mä pelaan golffia Jarin ja Jorman kanssa, ja niiltä saa niinku sisäpiiri-infoo siitä miten hommat skulaa.

- Aivan Niilo, luuletko että juuri tämä sinun nuorekkuutesi ja urheilullisuutesi sekä tietysi hyvät suhteesi ovat auttaneet sinut näin pitkälle?
- No, ei silleen, niinku mä sanoin ni omilla haboilla tässä on pääasiass skulattu. Mulla on kuitenkin vahvat visiot ja missiot siitä kuinka tehdään tulosta, ja mä oon tottunut vetää tiimii missä on tosi vahvoi yksilöitä ja kovii tuloksentekijöitä.

Niilo vahvistaa tämän nostamalla treenatun käsivartensa kohti kameraa ja nostaa manikyyrin viimeistelemän peukalonsa ylös. Yleisö ulvoo riemusta.

Ruudulla Rasvattu Juontaja lähenee vääjäämättömästi ahdistunutta katsojaa. Strobovalot välkkyvät. - Mennäänpä katsomaan miten kilpailijamme ovat matkan varrella pärjänneet, toteaa juontaja kiimaisesti.



Isolla ruudulla alkaa pyöriä nopealla leikkauksella kuvasarjoja kuluneesta kaudesta.

- Pirjo, tässä näemme otoksia kuluneen kauden alkumetreiltä tähän päivään saakka. Avasit pelin hienosti CV:n täyttöosiolla.

Kamera seuraa kun Pirjo täyttää CV:nsä. Hän on 23-vuotias kolmen alan diplomi-insinööri jolla on yhteensä 21 vuotta työkokemusta. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat fanaattisuus yrityksen arvoja kohtaan, nöyryys sekä palvelualttius - johtoportaan naiminen pikkujouluissa (kukin erikseen tai kaikki kerralla) ylennyksen toivossa ei ole tälle hakijalle ongelma. Palkkatoiveekseen Pirjo esittää 5 euroa tunnilta ilman ylityölisiä.

Niilo taas on 25-vuotias itseoppinut yrityskonsultti, joka on aloittanut muiden neuvomisen jo hiekkalaatikolla. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu täydellinen häikäilemättömyys, muiden runttaaminen pois tieltä fyysisillä avuilla, sekä vahva tiettyjen alojen verkoston tuntemus. Hänen palkkatoiveensa on 1,3 miljardia kuukaudessa, koska "parhaat tienaavat eniten". Niilo on selvinnyt voittajana jo useista pahoinpitely- ja petossyytteistä ja on todellinen selviytyjä.


Kamera maalailee kuvia joissa kaksikko nähdään uljaina profiileina eri tilanteissa, viulut soittavat taustalla tunteisiin vetoavaa harmonista musiikkia.


Nähdään hienoja tilannekuvia kuluneen kauden ajalta. Tässä Pirjo kättelee vanhaa pomoaan hyvästiksi lähtiessään koitokseen. Pirjo saa yllättävän puolentoista vuoden bonuksen hyvästä työstä. Pomo saa muistoksi nipun valokuvia Pirjosta ja itsestään.

Tässä Niilo poseeraa valkaistuine hampaineen parhaan työkaverinsa kanssa, joka kuoli traagisessa leivänpaahdinonnettomuudessa heti kun oli luopunut osakkuudestaan Niilon firmassa. Musiikki muuttuu uneliaan surumieliseksi. Näytetään stillikuvaa, jossa yhden kilpailijan naaman yli vedetään punaiset henkselit.



Tässä Pirjo tekee pitkää päivää, kamera herkuttelee lähikuvilla kun Pirjon sormi amputoidaan neuvotteluhuoneessa sormen hermoston tuhouduttua 68-tuntisen pörssisivustojen klikkailun jälkeen. Pirjo näyttää voittajan merkkiä ehjällä kädellään kun häntä viedään ambulanssiin. Pirjon opponentti hyppää asfalttiin Suomen Pankin talon katolta ja halkaisee kallonsa. Jälleen kuvaa henkseleistä.

Kamera siirtyy taidokkaasti ns. cross-fade-efektillä mytystä syrjäkujalle, jossa Niilo potkii maassa makaavaa kilpakumppaniaan kylkiluihin samalla kun hänen palkkaamansa huumeveikot rusikoivat kovia kokenutta opponenttia rengasraudoilla ja pesäpallomailoilla.

Yksi kerrallaan kilpailijat katoavat leaderboardilta ja jäljelle jää vain kovin ja antaumuksellisin kaksikko : P.Yrkyri ja N.Uljaska.


- Ja nyt hyvä yleisö... ON FINAALIN AIKA! Julistaa juontaja, liikkuu teatraalisesti kuin Mefistofeles konsanaan ja vetää purppuranväriset verhot auki. On kuoleman hiljaista, kun vakava ja arvokas hahmo laahustaa lavalle.

Suuri Johtaja.

Suuri Johtaja tarkkailee tilannetta hetken arvioivasti, ja vetää sitten taskustaan esille kuivettuneen ranskanleivän. Yleisö pidättää hengitystään. Suuri Johtaja nakkaa leivän studion lattialle ylimielisellä ranneliikkeellä.

- PARAS VOITTAKOON!!!!! kirkuu juontaja, ja kilpailijat käyvät toistensa kimppuun. Pirjo onnistuu sipaisemaan Niilolta kummatkin silmät päästä tekokynsillään, mutta Niilon raskas koukku murskaa samalla hänen leukaluunsa. Niilo käy raivokkaasti Pirjon kimppuun ja alkaa puristaa elämää pihalle tämän kurkkutorvesta. Pirjo taistelee ankarasti vastaan, ja potkaisee Niiloa munille.

Niilon ote irtoaa hetkeksi. Pirjo livahtaa ketterästi ylös Niilon alta ja alkaa hakata Niiloa studiotuolilla otsaan. Niilon kallo rutisee liitoksissaan kun hän ottaa muutamia tehohoitoa vaativia osumia kasvoihinsa. Tarmokkaasti Niilon onnistuu kuitenkin kiskoa Pirjolta jalat alta, sillä seurauksella että Pirjo kaatuu selkäranka edellä juontajan metalliseen pöydänkulmaan. Ranka napsahtaa ja taistelu hellittää hetkeksi.

Kamera seuraa nyt kahta lattialla kohti ranskanleipää raahautuvaa kilpailijaa ja Dressmann-rummut pitävät infernaalista meteliä. Avomurtuma selkärangassa vie veronsa, eikä halvaantunut Pirjo pysty enää kivuiltaan etenemään. Onko Niilo voittaja?

Loppumetreillä kuitenkin tapahtuu traaginen käänne - Niilon konttorituolista saama aivovamma saa miehen sekavuustilaan ja hän menettää suuntavaistonsa. Niilo tarttuu edessään roikkuviin naruihin päästäkseen ylös, mutta sadan kilon painoinen studiovalaisin tippuu hänen niskaansa ja murskaa hänen kallonsa veriseksi möhjöksi studion lattialle.

Pirjo ojentelee anovasti käsiään kohti leipää, ja Suuri Johtaja saapuu julistamaan voittajan.
- Nonnniiiin Pirjooo!!! Juontaja liihottelee näyttämölle.
- Miltä nyt tuntuu?

- Siis.... niinku... tosi hyvältä... Ihan uskomaton fiilis.... ähisee Pirjo hymyyn puserrettujen valkaistujen hampaidensa välistä.

- MEILLÄ ON VOITTAJA!!!!

Äkkiä Suuri Johtaja kuiskuttaa jotain juontajan korvaan. Juontaja rypistää otsaansa ja neuvottelee hetken mikrofonin kuulumattomissa Johtajan kanssa.

- Hyvä studioyleisö, näyttää siltä, että Pirjo onkin diskattu!
Yleisö kohahtaa hämmästyksestä, samalla kun Suuri Johtaja kaivaa Lugerin taskustaan ja ampuu Pirjoa takaraivoon.

- Juuri saamamme tiedon mukaan vajaakykyistä henkilöä ei voida kelpuuttaa uuden ultramyyntitoimiston johtoon. Näyttäisikin siltä että paikka jäi avoimeksi.
- Kuka Teistä, rakas yleisö, haluaa yrittää?


Lähetys päättyy veriseen mellakkaan. Kappaleiksi revitty ranskanleipä lentää stillikameraan ja kaataa sen. Ruutu pimenee, krediitit ilmestyvät. "Kun Mikään ei Riitä"-ohjelman tekijätiimi kiittää. Ja seuraavaksi mainoksia.







-Pastori-

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Pysähtynyttä valvontaa

Käytin hieman aikaa ns. sisällöntuottamiseen ja pistin sivuston ulkomuodon remonttiin. Uutena lisäominaisuutena on myös tunnisteet, joista käsin voidaan lukea lisätietoa esim. vampyyreista, helvetinkoneista tai Finlandersista. Tietänette kyllä miten homma toimii.

Pimp my blog - hommaa elämä. No joo. Tähän voinee käyttää lisääkin aikaa tulevaisuudessa, katsotaan miltä nahan luominen lukijoista vaikuttaa. Ähem, mennäänpä päivän puheenaiheisiin.



Viime päivinä tapetilla on ollut mielenkiintoinen uusi bisneskonsepti nimeltä yksityinen pysäköinninvalvonta.

Valvontaa! Sitähän meillä perkele tarvitaan. Entisaikaan oli kyläyhteisöt juoruämmineen, sitten kaikenmaailman Urho Kekkosen masinoimat byroot jotka katsoivat vähän journalistien ja poliitikkojen suunliikkeiden perään, sitten tulivat kamerat, myymäläetsivät, STV, automaattinen nopeusvalvonta ja nettipoliisit. (Jos löydätte nettisivujenne seurantatililtä merkinnän SM/poliisi, se ei tarkoita nahka-asuja ja kumipamppuja, vaan jotain ihan muuta.)

Kerrostalokyttääjät - niminen nettisivusto vaali kunnioitettavalla ryhdillä kyttämisen ja naapurivalvonnan perinteitä. Sivua ei valitettavasti enää päivitetä. Siinä oli oiva kanava taloyhtiöiden ja isännöitsijöiden tunnollisuuden mainostamiseen.

Kukapa ei haluaisi asua taloyhtiössä, joka saa kyttäystoiminnasta täydet 5 tähteä?



No niin. hovioikeus kokoontui päättämään päivänpolttavasta asiasta ja päätyi tarkan tutkiskelun jälkeen sellaiseen ratkaisuun, että laissa säädetään yksiselitteisesti pysäköinnin- ja liikenteenvalvonnan kuuluvan viranomaisille.

Yhteiset pelisäännöt pitää olla. Tätähän ne taloyhtiöiden hallituksissa istuvat Erkit & Jormat monesti toitottavat. Nyt kuitenkin isännöitsijät ovat huolissaan valvonnan riittävyydestä, kun ParkPatrol pisti hanskat tiskiin. Ei kuulemma ole kannattavaa, kun vain joka kolmas maksaa enää laittomasti kirjoitetun pysäköintisakon. Mielestäni 33% maksuedustuskin on kuitenkin kohtalainen saavutus, kun se perustuu vain ja ainoastaan perisuomalaiseen nöyryyteen.



Nyt siis pelätään valvonnan riittävyyden puolesta. Tämä on tietyssä ristiriidassa uutisoinnin kanssa, jonka mukaan monenlaista valvontaa on lisätty ammuskelutragedioiden jälkeen.
Uutiset kerovat kuinka tehdään tehostettua nuorisotyötä, ennaltaehkäisevää tarkkailua, koulukiusaamista vähentävää toimintaa, yms. hyödyllistä.

Mitä täällä sitten pelätään? Jos kaikkeen puututaan jo riittäväsi, mistä tulee luonnehäiriöisiä agressiivisia ja vaarallisia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi pysäköivät ajoneuvonsa minne sattuu?
Eivätkö viranomaiset ja ammattikyttäjäät, kuten esim. poliisi tee töitään? Vai meneekö niiltä liikaa aikaa netissä surffaamiseen?

Jos menee, niin nyt niiaataan väärille asioille. Poliiseista kun valtaosa valmistuu suoraan kortistoon. Luulisi että kun valvontaa ja huolenpitoa lisätään, näillekin kavereille löytyisi töitä.
Vaikka sitten pysäköinninvalvonnasta - joskin moni saattaa tuumia että tärkeämpiäkin asioita valtakunnasta löytyy.






-Pastori-

maanantai 1. joulukuuta 2008

Musiikkimaailman pohdiskelua

Jälleen vierähti viikonloppu musiikin soittamisen merkeissä Henkan & Kulkureiden riveissä. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, väsymyksestä pystyyn kuolevia kosketinsoittajia, Mercedeksen kotitekoisen peräluukkutekniikan kenttähuoltoa, sightseeingiä maamme itäosissa, Lauri Tähkän tv-keikkaa, joulukinkkua, X-Boxmaaottelu (Suomi-Ruotsi 8-2), sekä perisuomalainen sunnuntairuoka Opera Special kotiinkuljetuksella.

Baariinkin houkuteltiin, mutta ei sitä sinne enää jaksanut, kun kunto loppui riehumisen ja roudaamisen jälkeen. Enstaina sitten.


Soittohommiin yleisön muodossa kortensa kekoon kantaneille jälleen iso kiitos, on mukavaa soittaa kun saa plusmerkkistä jälkilöylyä ja näkee että porukkaa on paljon ja väki myös tykkää pyörähdellä lavan edessä.




Saimme mielestäni erittäin arvokkaan palautteen, kun eräs herrasmies tuli kehumaan orkesterimme suoritusta sanomalla että meillä on hyvä soundi.

Tässä ollaan asian ytimessä - jos bändi kuulostaa omanlaiseltaan, ja soundissa on tyyliä, ollaan oikeiden asioiden äärellä. Silloin on jotain mitä tulla kuuntelemaan - bändiä, joka kuulostaa itseltään, bändiä jolla on oma soundi.



Mitä sitten taas katseluun tulee, ymmärrän toki, että esteettinen silmä lepää esim. juurikin herra Tähkän kanssa keikkailevassa Johanna Koivussa paremmin kuin allekirjoittaneen lavahabituksessa joka heiluu puolelta toiselle kuin kirves metsätöissä ja huutaa pää märkänä. Siltikin hyvä keikka on osiensa summa - pläjäys jossa on tapahtumaa, energiaa, asennetta, huumoria, hyvää menoa ja meininkiä - ja tietysti se hyvä soundimaailma.

Jos musiikki olisi pelkästään kuuntelua, ei tarvittaisi live-esiintymisiä.



Tästä päästäänkin asian kääntöpuoleen.

Eräät (sanoisinko jopa monet) musiikin ammattilaiset ovat sitä mieltä, että bändien pitää näyttää tietynlaisilta ja kuulostaa mahdollisimman samanlaisilta.

Kaikille soittajille turkkilainen takatukka, viininpunainen pikkutakki ja korviin asti ulottuva jenkkihymy ovat ilmeinen must. Kummelihan on lanseerannut menestyksekkäästi tämäntyyppisiä muusikkohahmoja jo kuta kuinkin kymmenen vuotta.



Haluavatko ihmiset sitten nähdä tuotteistettuja tanssiorkestereita? Pitääkö kaikkien hymyillä koko ajan? Pitääkö kappaleiden olla valmiiksi pureskeltua tusinasontaa, joka viihdyttää 3 minuuttia ja katoaa sen jälkeen mielestä nopeammin kuin lumiukko pannuhuoneesta, eikä jätä minkäänlaista tunnetilaa jälkeensä?

Seuraava edustaa henkilökohtaista mielipidettäni, eikä ole tarkoitettu loukkaukseksi ketään musiikin esittäjää eikä kuuntelijaa kohtaan. Tämän mielipiteen takia minut saa vapaasti lynkata tai leimata kukspääksi jos näin haluaa. Mutta.



Ajatelkaapa esim. pitkän linjan tanssiviihdyttäjää Finlandersia, ja heidän esittämäänsä kappaletta Oikeesti.

Ensin kehut : mieleenjäävä biisi ja hyvin tuotettu.



Sitten negatiivinen palaute : kyseinen kappale on mielestäni KAMMOTTAVAA KLISEISTÄ PASKAA JONKA JULKINEN ESITTÄMINEN PITÄISI PIEKSEMISEN UHALLA KIELTÄÄ.

Tässä kappaleessa on menty joka paikasta sieltä, missä aita on matalin, ja siitä huolimatta osataan tehdä oksettava mahalasku jonnekin keski-ikäisen miehen mukatunteellisen avautumisen ja slaavilaisen "ranteet auki"-meiningin välimaastoon.

Tämä kappale on musiikillinen vastine pirteälle tekohymylle. Pohjanoteerauksena mainittakoon vielä versio "uskon oikeesti joulupukkiin". Älkää nyt aikuiset miehet viitsikö.

Jos Finlandersin sävellys- ja sanoitustyöstä vastaavat voivat käsi sydämellä sanoa, että tämä on aito ja henkilökohtaisesti koskettava tarina, joka on tehty jostain muusta syystä kuin siitä, että tehdään kaupallinen sontahitti ja mennään nauraen pankkiin, olen syvästi pahoillani edellisestä ja pyydän anteeksi.



Nyt joku voi sanoa, että tee itse parempia kappaleita. Niin yritänkin tehdä. Silti kaupallisessa mielessä mitattuna olen valovuosia Finlandersia jäljessä. Tämä kyseinen klimppisoppa on myynyt platinaa. Siis ihan Oikeesti.


En ymmärrä. Mielestäni maailmassa on tuhansia parempia, sisällökkäämpiä, sielukkaampia, menevämpiä, paremmin sanoitettuja, tanssittavampia ja paremmin toteutettuja biisejä, mutta silti diipadaapa myy hyvin.

Miksi? Onko kyseessä levy-yhtiöiden monopoli, vai ihmisten ajattelemattomuus? Onko liian helppoa tarttua musiikkiin kuin McDonaldsin hampurilaiseen, sen sijaan että näkisi sen vaivan että selvittäisi onko jotain oikeaa ruokaakin tarjolla? Onko kyse laiskuudesta vai tietämättömyydestä? Tähän ei lienee helppoa löytää yksiselitteistä vastausta.


Fakta on kuitenkin se, että vain "mainstream"-myynnillä on suomessa mahdollista tulla toimeen. Musiikin tarjonta ja monipuolisuus on jatkuvasti kapenemassa kaikesta nettilatauksesta ynnä muusta jakelukanavahypesta huolimatta. Tästä huolehtivat formaattiradiot ja isot levy-yhtiöt. Kuka haluaa tehdä "taidetta" kun kaikki Idolsit ja muut Arikoivuset myyvät joka tapauksessa kultaa tai platinaa, kun tietyt hittitehtaat jakelukanavineen tuottavat näiden artistien kappaleet alusta loppuun ja huolehtivat siitä, että ne myös myydään?


Jos Ameriikassa onnistuu tekemään menestyvän Indie-bändin levytyksen "pienelle" fanikunnalle, puhutaan puolen miljoonan levyn myynnistä. Suomessa vastaava myyntiluku on väkilukuun suhteutettuna kuta kuinkin 1/50 osa tästä, eli 10 000 levyä. Kun levy-yhtiön break even on noin 8 000 levyn kohdalla, jää taiteilijalle itselleen huikeat 2 000 levyn myyntiprovikat törsättäväksi. Sillä ei kuulkaa vielä osteta omakotitaloa Heinolasta.

Kultalevyn myyntiraja on nykyään 15 000 albumia. Kissankultalevy?


Oma lukunsa on vanhan liiton jääräpäät kuten CMX joka on sanellut omat ehtonsa levypomoille, jotka pitkin hampain suostuvat, kun tietävät että Yrjänän levy myy yhtiön plussalle joka tapauksessa. Uusille kyvyille ei moista mahdollisuutta enää suoda. Levymyynti ei siis ole enää se juttu, jolla artisti rikastuu. Jää vielä esiintyminen. Silläkään ei rikastu, jos ei vietä 200 päivää vuodesta tien päällä.



Live-soittamiseen kannattaa panostaa - enemmän kuin sen liivin ja peruukin hinta. Kun vedetään, vedetään aina täysillä, eikä puhallella muniin. Näin se homma etenee.



-Pastori-

maanantai 24. marraskuuta 2008

Lumimyrskyjä vesilasissa

Ilmoja pitelee. Perinteinen sääkeskustelu sai pisteen kun lunta alkoi tulla tupaan vanhaan malliin. Liikennekaaoshan siitä tietysti syntyi, niinkuin joka ikinen vuosi, kun talvi yllättää autoilijat.


Ajatusta voidaan toki laajentaa - talvi yllättää vuosittain myös Valtion Rautatiet sekä Finnairin, laivaliikenteen, sähkönjakelun ja jopa postin. Internetistä en ole varma, mutta jotenkin kohmeessa sekin joskus on. Oli miten oli, on aina yhtä yllättävää, että talvi tulee tänäkin vuonna. Talvea varten varattua kalustoa voidaan sitten alkaa pää pyörällä ihmetyksestä alkaa kaivaa varastoista, että saadaan tiet aurattua ja jäät kraapattua junaradan tai lentokentän pinnasta pientareen puolelle.

Kun vaikkapa pohjoisen juna on 3,5 tuntia myöhässä, alkaa kiireisempää vitutella, eikä tilannetta auta se Lentävää Kalakukkoa veisaava juoppohullu haitarinsoittaja, joita löytyy yöjunista kiintiönä aina vähintään yksi kappale yli 500 km ratapituuksilla.



Olo oli kuin amerikkalaisessa elokuvassa, kun vaelsin jäisessä lumierämaassa, karvareunushuppu syvällä päässä pitkin T:reen katuja. Puuttui vain pulkka jossa vedettäisiin säilykkeitä, köysiä ja koukkuja. Tuuli heitti jäistä hilettä vaakasuoraan päin silmänvalkuaisia. Mietin miltäköhän kaupunki näyttäisi esim. viikon pästä, jos lunta pöllyäisi samaan malliin, eikä kukaan auraisi katuja.

Myöhemmin kaduin mietteitäni, kun työhönsä maanisella raivolla suhtautuva lumenkolaaja teki taktisen yllätyshyökkäyksen noin puoli neljältä aamuyöllä ja herätti vähintään korttelillisen ihmisiä helvetinkoneellaan. Tuntikausia jatkuvasta kirskumisesta ja raapimisesta päätellen tämä työhönsä vakaumuksella suhtautuva sekopää ei ainakaan kuulu nykyaikaisen tehokkuusajattelun piiriin. Tykkää kyllä selvästi työstään, mikä on tietysti tavallaan ihan hieno asia.


Töitä piisaa muillakin - taksijonot ovat olleet vappulukemissa pitkin etelää, ja taksikuskit hierovat kiireessä ahmitusta lihapiirakasta rasvottuneita käsiään yhteen. Kun hätäisiltä hesalaisilta kilisee pelti, alkaa taksisuhareilla kilistä kassa. Eräskin Rissanen suositteli jo ajohommien jättämistä ammattimiehille - ihan pyyteettömästi ja yhteisön etuja tavoitellen, toki.

Myräkkä ja sitä seurannut Hässäkkä on ollut sellainen, että puheet ilmaston lämpenemisestä tuntuvat jotenkin kaukaisilta. Niin kiehtova ajatus kuin lämmin kesä ja mereen uponnut Ahvenanmaa onkin, näyttää nyt kuitenkin siltä, että päästään viettämään valkeaa joulua. Tämä ei siis ole mikään rasistinen kommentti. Pakko vaan mainita, kun nykyään nettikirjoituksistakin pukkaa rikostutkintaa ihan eri malliin.

Ainakin poliittinen ilmasto on lämmennyt pikkupakkasista huolimatta.

Vihreäthän tätä ilmastoasiaa ajavat, vaikka tuskin mikään on perussuomalaisempaa, kuin oikein viheliäinen talvimyrsky, marraskuinen pimeys, kirves, perhe ja pullo kossua. Poliisia ei yhtälöön ympätty, kun niillä on nykyään niin kiire kaiken maailman esitutkintojen kanssa. Siinäpä oiva tilaisuus niille, joilla on ns. ketunhäntä kainalossa (Spraylla maalattu vihreäkin kelpaa).

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millainen lumipalloefekti tästäkin jouluriehasta vielä seuraa.




-Pastori-

torstai 13. marraskuuta 2008

Tissejä, seksiä ja paljasta pintaa

Näinä tirkistelyn kulta-aikoina seksistä ei voi koskaan puhua liikaa. Olo on kuin Iltalehden Seppo Hyrkäksellä. Banaaneja ja mandariineja on tarjolla joka hyllyssä.

Kuten jo joskus aiemminkin totesin, seksi ja alastomuus tuppaavat ihmisillä menemään välillä vähän sekaisin. Samoin se, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Toisaalta viestit ovat niin ristiriitaisia, että se ei herätä suurta ihmetystä. Pitäisi olla Tosimies ja kotinyhverö, huora ja Madonna, julkkis ja tavis - ja kaikkea samaan aikaan.

Katsotaanpa :

Turku- niminen entinen pääkaupunki pääsi otsikoihin kun kaupunginherroille selvisi, että aurinkoa otetaan nimenomaan ihon pinnalle, eikä esimerkiksi vaatetukselle. Järkytys oli suuri, kun kunnan eliitti tajusi, että kaikki ovat vaatteiden alla täysin alasti. Tissit piti siis äkkiä saada piiloon, peräti lääninhallituksen päätöksellä.

Lääninhallitus tahtoi tässä yhteydessä myös muistuttaa, ettei tasa-arvolaki kiellä naisten ja miesten erilaista kohtelua, mikäli kohteluun on perustellut syyt. Näitä voivat olla esimerkiksi kulttuuriin perustuvat käytännöt.


Erilaista kohtelua on harjoittanut esimerkiksi tasa-arvoministeri Wallinin avustaja herra Stefan Johansson. Kyseinen herrasmies oli ruotsalaisten rapujuhlissa liikuttunut punkusta ja hyvästä seurasta siinä määrin, että koki pakottavaa tarvetta nojata paikalla olleen neitokaisen auringonottimiin. Potkuthan siitä tuli.


Potkimisen sijaan lyömistä harjoittivat Kajaanissa pari Romeota, jotka vetivät nihkeästi lähentelyyn suhtautunutta naisihmistä turpaan ravintolassa. Kulttuuriin liittyvä käytäntö lienee tämäkin. Herrat tekivät varmasti toiminnallaan lähtemättömän vaikutuksen. Tapaukseen liittyen tolvanat itse sen sijaan lähtivät Kajaanin poliisivankilaan antamaan lisäselvityksiä.



Antamisen ehdottelu on myös kriminalisoitu. Viriili 75-vuotias oli yrittänyt ostaa Mikkelissä seksiä kahdelta 17-vuotiaalta tytöltä. Tarkempia detaljeja ei tapauksesta kerrota, mutta ilmeistä on, että niinkin perusteellinen toiminta kuin ostamisen yrittämisen epäileminen riittää oikeustapaukseen, koska kyseessä on kuitenkin seksi.


Sehän tiedetään, että vaikka seksi myy, seksillä ei saa mainostaa - mutta joillekin uutta saattaa olla se, että myöskään seksiä ei saa mainostaa. Eikä nyt puhuta siitä, kun hormoneista sekaisin olleet koulupojat fantasioivat saaneensa viikonloppuna ja retostelevat siitä kavereilleen, vaan nimenomaan kovan rahan mainonnasta.

Hesari nimittäin on jäänyt kiinni seksiviritteisten hakusanojen käytöstä Googlessa, mainostaessaan erotiikkaravintoloita Oma Kaupunki-osiossaan. Pitäähän sitä nyt kaupallisesti turistien tarpeet huomioida, vaikkei mitään ihmiskauppaa toki harrastetakaan.


Kaupan alan johtoporras on jälleen kerran kunnostautunut alapääasioissa. Kuopiolainen yritysjohtaja on leikkinyt pomoa ja sihteeriä ja yrityksen rahoista tarkkana miehenä ehdottanut yhteishuonemajoitusta useammallekin nuorelle naisalaiselleen.

Toinen yritysjohtaja sai noin 30 000 euron sakot lähestymiskiellon noudattamatta jättämisestä seurailtuaan exäänsä ja tämän uutta muusikkomiestä ruotsinlaivalle. Kalliiksi kävi ex-vaimo.

Kalliiksi kävi myös niillä tolloilla, jotka ovat joutunueet nettihuijauksen kohteiksi Ruotsissa ja menettäneet rahansa annettuaan tilitietonsa - kun seksipalveluita tarjoavien naisten sijaan langan päässä olikin huijauspalveluita tarjoavia motoristimiehiä.

Että näin.

Lisätään mausteeksi ripaus Idolsia ja BB'tä sekaan ja hämmennetään, niin soppa rupeaa olemaan valmis lusikoitavaksi. Ihmettelen nimittäin, että miksi kaikki yllämainittu on kriminalisoitu, kun julkinen huoraaminen tv:ssä on kuitenkin sallittua, ja lisäksi vieläpä katsojaluvuilla mitattuna aivan erityisen suosittua toimintaa?


Ihmisillä on vähän vaikeaa muodostaa käsitystä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Että ostetaanko tässä nyt sitten kovia paketteja joululahjaksi syytteiden uhallakin?






-Pastori-

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Sana on Vapaa

Päädyin jälleen kerran vetelehtimään netin uutistarjonnan ääreen ja tätä kautta luonnollisesti seuraamaan USA:n presidenttikisan loppusuoraa. Hihittelin itsekseni kun mietin Syvän Etelän peruspunaniskaa joka polkee tasajalkaa kiukusta, kun demokraattiehdokas, ja vieläpä epäilyttävästi Hussein-niminen tummaihoinen sellainen, tuli piru vieköön valituksi.

Sellaista se on Country Bob, kun porukalla päätetään. Demokratiaa. Ei auta kiukuttelu, eikä murhayrityksen suunnittelut, uusi pressa on valittu. Onnea voittajalle, sitä tullaan tarvitsemaan Yrjö TuplaVeen henkilökohtaisen PR-työn jäljiltä.



Amerikkalaiset ovat aina olleet ylpeitä perustuslaistaan ja sananvapaudestaan. Kaikki meistä ovat varmasti nähneet lukuisia Hollywood-elokuvia, joissa vapauden puolesta uljaasti (ja kornisti) melttoavat jenkit suorastaan uhkuvat oikeudenmukaisuutta ja sisäistä sankaruutta puolustaessaan perusarvojaan - milloin mitäkin terroristia tai ulkoavaruuden örkkiä vastaan.

Siitä huolimatta perusjuntin on varmasti vaikeaa hyväksyä tilannetta. Vapaus valita on juntin mielestä kivaa niin kauan kuin kukaan ei valitse väärällä tavalla. Tässäkin mielessä Suomi on varmasti EU:n "jenkein" valtio.



Nähkääs kun juntteja ja ennakkoluuloja piisaa meilläkin. Ja kuten Hollywoodissa, taistelu tuntuu meilläkin tapahtuvan pieniä vihreitä miehiä vastaan ja kohta pitänee jo varautua kotimaisiin uutiskuviin jossa tähtilippu liehuu ja viulut soittavat pateettista sinfoniaa taustalla.



Nyt kun meillä on melko amerikkalaiseen tapaan saatu uutisoitua dramaattisesti kaksi kouluammuskelutapausta, on sisäministeriössä tehty periaatepäätös, että nuorison mielenterveysongelmat saadaan kuriin poistamalla pahuus Internetistä, tuosta Saatanan työkalusta, sensuurin keinoin.

Onko nyt todella niin, että kahden mielenterveysongelmaisen nuoren itsetuhon takia lähdetään sensuroimaan miljoonien muiden ihmisen viestintää? Verkkopoliisin virkojahan on meillä toki jo perustettukin. Taitavat vieläpä olla melkoisia Terminaattoreita, jos meinaavat ehtiä seuraamaan silmä kovana noin 8 miljoonan Googlehaun tuloksia päivässä ja lisäksi lukaisemaan läpi kaikki Suomen keskustelupalstat ja blogit. (*ahdistavaa viulumusiikkia*)


Perustetaan vaikkapa valtion hyväksymä keskuslinkkiportaali joka on ainoa tie internettiin. Laitetaan Tarja Halosen uljas silhuetti taustakuvaksi, ja paljon punaisia värejä. Sosiaalitädit voivat sitten päättää mitkä linkit ovat valtion hyväksymiä ja säädellä näin mille sivuille Suomesta pääsee. Alustavasti voisin ainakin ehdottaa linkkiä Suomi-Kiina-ystävyysseuran sivuille. Sitten perustetaan paljon lisää nettietsivän virkoja, että kiiluvasilmäiset komissaarit voivat huohottaen seurata ihmisten sähköposteja 24 tuntia vuorokaudessa. Http://valtio.org - domaini onkin sopivasti vielä vapaana. Eikun holhoamaan.



Netistä löytyy vielä täysin sensuroimattomana paitsi uutisia, myös paljon hyödyllistä tietoa. Otetaanpa vaikka esimerkiksi Wikipedia. Täältä löytää mitä vaan kun osaa etsiä. Linkitetäänpä tähän esimerkiksi sananvapaus.


Jos ei tietoa ole, tämän kun lukaisee pois kuljeksimasta, on jo paljon viisaampi asian suhteen.
On nimittäin jossain määrin erikoista ja ehkä joidenkin silmissä koomista, että maan sisäministeri ei tunne perustuslakia.

Mitähän muut meistä taas ajattelevat. Pitää varmaan perustaa joku työryhmä pohtimaan asiaa.


"Ei hyvää päivää, miehet. Ei hyvää päivää, herra luutnantti! - S.A. Int"






-Pastori-

maanantai 27. lokakuuta 2008

Back to Politics

Kansan syvät rivit ovat jyrähdelleet liki 60 prosentin äänestysinnolla. Itse valitettavasti kuuluin tähän toiseen joukkioon, jolla oli hyvä tarkoitus käydä äänestämässä, mutta jolla sunnuntainen huilailu ja perskohtainen laiskuus vesitti sinäänsä hyvän ajatuksen. Näin kävi toki muutamalle muullekin, mutta hatunnoston ansaitsevat ne, jotka tämän velvollisuuden kävivät täyttämässä.

Juuri muuta palkkiota tästä toiminnasta onkaan sitten turha odotella.

Väittävät, että jos ei äänestä, on turha valittaa. Olen täysin eri mieltä. Itkemällä ja kurnuttamalla saa varmasti jotain merkittävää aikaan. Kysykää vaikka julkkiksilta. Ei liene sattumaa, että moni heistä on ehdolla politiikkaan. Kukapa ei ottaisi vakavasti kunnallisvaaliehdokasta, joka on tanssinut tähtien kanssa. Heidän äänestysinnostaan ei minulla tosin kyllä ole täyttä varmuutta.


Julkkiksia on monenlaisia, jotkut ovat suoriutuneet kansan tietoisuuteen fyysisillä avuilla (esim. maitorauhasten koko, vrt. esim. palkintolehmät maatalousnäyttelyissä) kun taas jotkut ovat selkeästi enemmän henkisiä ihmisiä. Sitten on tämä ryhmä, mikä pärjää vahvalla näytöllä, kuten esim. tarmokonsultti Jari "löydä Sisäinen Kekkulisi" Sarasvuo.


Sarasvuo toivoo lamaa. Se on kuulemma puhdistava kokemus, joka erottelee jyvät akanoista. Vahvat selviytyvät eloonjäämistaistelussa. Kovaa puhetta. Varsinkin kun sellainenkin telekommunikaation saralla jossain määrin menestynyt konserniyhtiö kuin Nokiakin on jo joutunut protestilistalle.



Syynä lienee väärinkäsitys, mutta joku irvileuka voisi todeta, että melkoisella itsevarmuudella meille puhuu mies, joka toistaitoisista alaisistaan huolimatta on Trainers Houseineen kovempi luu kuin Nokia?


Kovia arvoja ilmeisesti tarvitaan lisää, ainakin jos jotain voidaan päätellä vaalituloksista :

Lopulliset tulokset:

Kokoomus 23,4 %

SDP 21,2 %

Keskusta 20,1 %

Vihreät 8,9 %

Vasemmistoliitto 8,8 %

Perussuomalaiset 5,4 %

RKP 4,7 %

Kristillisdemokraatit 4,2 %

(IL 27.10.08)


Tästä voitaisiin äkkiä vetää johtopäätökset, että talousasiat ovat tärkeämpiä kuin Jeesus, isänmaa, Ahvenanmaa ja ydinvoima yhteensä.


Jari ja kaverit ovat melko kovassa seurassa.

Eiköhän tämä riitä taas politiikasta tältä erää.





-Pastori-

torstai 16. lokakuuta 2008

Ääliöjulkisuuden Apostolit

Alkuun totean että minulla ei ole televisiota. Tämä on fakta, joka ei perustu mihinkään ideologiaan, eikä todistelullani ole tarkoitus harhauttaa esimerkiksi tv-lupaviranomaisia. Asia vain on niin, etten ole aikoihin tullut seuranneeksi televisio-ohjelmia siksi, ettei kyseisestä aparaatista digilläkään höystettynä tule juurikaan mitään mielenkiintoista katsottavaa.

Oman viihdearvonsa toki tuovat jatkuvat tekstikatkot ja digitaaliräpsyt jotka uusi teknologia mahdollistaa.

En kuitenkaan siis ole puristi, töllöä katson joskus ja jossain, jos sellainen sattuu talossa olemaan ja silloinkin erityisesti paremman tekemisen puutteessa. Kun itsensä kerran onnistuu laitteesta vierottamaan, huomaa hölmistyneenä, että sen 3 tuntia päivässä voi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin - vaikkapa tietokonepelien pelaamiseen, blogaamiseen ja tupakanpolttoon.

Kun lupaviranomainen lähestyi minua maksulapulla, täytin ruudukon tekstillä "Ei mainoksia kiitos" ja laitoin palautuskuoren postiin.



Omasta linjastani poiketen moni on sitä mieltä, että tv on kuitenkin erittäin hyödyllinen ja viihteellinen kodinkone, josta tulee laadukasta ohjelmaa. Kukapa ei haluaisi esim. seurata kuinka joukko todellisuudesta vieraantuneita seksihulluja narsisteja laitetaan käymään suihkussa ja naimaan toisiaan tai vaihtoehtoisesti puhumaan masturboinnin problematiikasta kameroiden edessä?


Puhun tietysti Big Brotherista. Ohjelmaformaatista, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska olen pyrkinyt tietoisesti välttämään kyseistä kuonaa parhaani mukaan. Vähäisten tietojeni perusteella olen sijoittanut ohjelman aivolohkoissani kategoriaan "Ei Jumalauta, mitä P***aa".

Tästä huolimatta, kuin entisellä ministerillä, pyytämättä ja yllättäen silmilleni ruiskutetaan päivittäin lisätietoa tissien vilauttelusta, raivareista, häpeän tunteista ja kaikesta muusta yleisestä ääliömäisyydestä mitä jossain helvetin omaehtoisessa Kakolassa istuvat julkisuusnarkomaanit ovat taas kännipäissään saaneet keksityksi.


Tahtoisin mainosfiltterin mediaan. En haluaisi tietää mitään "BB":stä, mutta olo on kuin nälkiintyneen lehtikauppiaan uhrina ollessa - et haluaisi tilata mitään, mutta linjoja pitkin manifestoidutaan olohuoneeseesi ja ruhjotaan ilosanomaa kuuden litran truutalla väkisin kurkusta alas. Nyt syödään, maistui tai ei.


Idolsissa tai vastaavissa etsitään ainakin teoriassa jonkinlaista lahjakkuutta, jolla julkisuuden tavoittelua perustellaan. BB:ssä silkka typeryys, narsistisuus, sivistymättömyys, egopöhöisyys ja luontainen mauttomuus riittävät. Näillä ominaisuuksilla on siis viimein käyttöä. Eniten kakkaa naamaansa hierova pelle on nykypäivänä julkkisten kermaa. CV:ssä näyttää varmasti hyvältä, kun elämän suuriin saavutuksiin kuuluu se, että on saanut verenmyrkytyksen jouduttuaan Duudsoneiden pahoinpitelemäksi.


Aivojensa lasinsiruissa kierittelemistä vastaavan tuskallista pohdiskelua ja todistusta ihmisen pohjattomasta typeryydestä koskien aihealuetta "Big Brother" kaikkine lieveilmiöineen löytää vaikkapa täältä.




Minua raivostuttaa se, että älyäni ja arvostelukykyäni aliarvioidaan antamalla ymmärtää, että lukiessani päivän lehden minun pitäisi oikeasti tietää ja olla kiinnostunut siitä keitä ovat Antti, Mia ja Marko, ja miksi he ovat tänään pahoillaan itseaiheutetuista henkisistä vaikeuksistaan.



Jos haluan katsella sukupuoliakteja, väkivaltaa, nöyryyystä ja häpeää, voin halutessani hakea videovuokraamosta sadomasokistisen pornovideon.

Sekin on jotenkin aidompaa kuin seurata meni-jo-trendikkään stadilaisesti ässää sihauttavien tolvanoiden henkisiä ongelmia televisiosta, ja kutsua sitä viihteeksi.






-Pastori-

perjantai 10. lokakuuta 2008

Välipallin uutisia

Pastorilla on ollut asiaa nyt likipitäen puolen vuoden ajan. Ihan tarkkaa päiväystä en ole viitsinyt laskea, eikä tämän blogspot:in kello ja kalenterikaan ihan aina tarkalleen ajassa ole.

On ollut mukavaa kuulla ihmisten naureskelevan jutuilleni, olipa eräällä Kokkolan Koplan hulttiolla jopa haettu kännykkään taustakuva Lenin-sedästä tämän palstan erikoisen huumorintajun ja linkityksen siivittämänä!



Julkaisujen määrä on tasoittunut jonnekin kerran-parissa-viikossa-akselille ja luulenpa että se tulee olemaan vauhdin määrä jatkossakin. Asiaa tulee kerrallaan aina melko paljon, ja moisen tekstiryppään pusertaminen luettavaan muotoon on luontaisesta laiskuudesta johtuen sellainen prosessi, että siihen ei mukamas löydy aikaa tämän useammin.

Lyhyestä virsi kaunis mutta toisaalta, pitäähän sitä silloin veisata kun virsikirja on auki, so to say.



Mitään erityistä juhlavastaanottoa ei ole tiedossa, mutta puolivuotisen kunniaksi ottaisin mielelläni kuvitteellisilta ja todellisilta lukijoiltani vastaan kommentteja.

Kertokaa reippaasti ja omin sanoin, kommentoikaa ja tehkää parannusehdotuksia mikäli jotain russuttamisen aihetta on mieleen juoahtanut. Toki positiivista kehua ja jalustalle nostamistakin otetaan mielellään vastaan, olenhan kuitenkin pianisti ja sitä kautta myös jonkinlainen narsisti.


P.S
Jos joku osaa ottaa kantaa siihen, miksi sivuillani näkyvissä mainoksissa sinnikäästi kerrotaan naisten ympärileikkauksesta, sen voi huoletta jättää vaikka sanomatta. Ihmiset katsovat muutenkin jo kieroon.


Nakit laulamaan näppäimistölle, sana on vapaa ja suotava!







-Pastori-

torstai 9. lokakuuta 2008

Toistaitoisten Ähräämistä

Entinen Patrian työkaverini J opetti minulle hienon uusiosanan nimeltä ährääminen.

Omin sen vokabulääriini ja voilá :

Pastorin uusiosanakirja - Ährääminen :

Ährääminen on vähän kuin hääräämistä, mutta se on hääräämisen negaatio siinä mielessä, että sitä toteutetaan julmetulla vimmalla ja suurella tuskalla. Useimmiten se ei myöskään johda mihinkään (vertaa nutaaminen). Ährääminen tuottaa yleisesti ottaen suurta henkistä kipua sekä ährääjälle itselleen, että mitä enenevissä määrin ähräämistä seuraaville henkilöille, jotka joutuvat usein olosuhteiden pakosta olemaan paikalla.


Näin.

J suhtautui asentajan töihimme itseironisesti, imitoiden välillä herra Insinööriä, kaksisilmäistä kyklooppia joka välillä aina laskeutui (konkreettisesti hissillä) asentajien tasolle yläkerrasta ja tuli tutkimaan töitämme. "Ei hyvät pojat, ei tästä tule taas yhtään mitään".

Ähräämiseksi ristittiin kyseisen silmälasikäärmeen kesäinen viikon mittainen visiitti asennustiloihimme. Tarkoitus oli kasata erä puolustusvoimille meneviä miinanraivauslaitteita tietyn CAD-piirrustuksen mukaan. Koska kyseinen Insinööri oli itse piirrustellut kyseisen voipaperin, hän katsoi moraaliseksi velvollisuudekseen tulla meille kuuppaköyhille asentajanpoloille tulkitsemaan myös mitä se tarkoittaa.


Viikko sujui rattoisasti, Insinööri puhui ja touhusi, ja me seisoimme J:n kanssa asennossa laitteen vieressä seuraten insinöörin touhuja vaihtaen välillä huolestuneita katseita. Laite koottiin ja purettiin pariinkin kertaan kunnes lopulta löydettiin oikea logistinen järjestys jolla sofistikoitunut mekaniikka saatiin asettumaan kuoreensa niin, ettei mitään kriittistä jäänyt korin ulkopuolelle.

Kun insinööri lopulta oli osallistunut töihimme riittävästi, hän meni pois. Seuraavan laitteen kokoamiseen meni meiltä varsinaisilta asentajilta 2 päivää.


Yhteenveto : Insinööri ähräsi sietämättömällä tavalla ja me seurasimme voimattomina vieressä.
Insinööri keskittyi - nykyajan liiketaloudellisten sääntöjen vastaisesti - johonkin ihan muuhun kuin omaan osaamisalueeseensa.


Mitä muutakaan olisimme voineet tehdä kuin katsella ja ihmetellä? Äijähän oli ollut talossa jo vuodesta miekka ja kivi, ja häntä kunnioitettiin omassa työssään suuresti. Mene siinä sitten neuvomaan. Ihmetystä herätti kuitenkin silloin ja herättää vielä nykyäänkin ihmisten tarve osallistua sellaisiin töihin, jotka pitäisi jättää kyseisen alan ammatti-ihmisille.


Fakta vaan on se, että me Tex Willerillä ja pornolehdillä itseämme sivistäneet asentajat (yleinen valkokaulustason harhakuvitelma silloisella Patrialla) osasimme tehdä sitä mitä meidät oli palkattu tekemään - asentaa - paremmin kuin kaveri joka viettää 40 tuntia konttorissa piirtelemässä koneen kuvia. Riippumatta siitä kuinka hyvä hän oli omassa työssään.


Suuri Johtaja ja inspiraation lähde Jari "Sisäinen Solarium" Sarasvuo olettaa ilmeisesti myöskin alaistensa lukevan Tex Willeriä. Mies oli kunnostautunut kauppalehdessä haukkumalla entiset työntekijänsä "muutamaksi toistaitoiseksi jätkäksi". Sittemmin mies on pyydellyt sanomisiaan anteeksi, mutta toki imagotappio on jo tehty tähän mennessä.

Nämä lähteneet toistaitoiset oli kuitenkin Jartsa ihan itse palkannut joskus, miksiköhän niin, jos eivät kerran osanneet mitään? Nyt isi aurinkoinen on kuitenkin sitä mieltä, että hän tietää näiden irtisanoutuneiden töistä paljon enemmän kuin työntekijät itse.

Miksei S-Vuo voi tehdä niinkuin opettaa, ja keskittyä siihen (mitä se sitten onkaan) mitä hän ITSE osaa parhaiten?


Miksei ylipäänsä voida toimia juuri näin. Jokainen varmaan tietää miltä tuntuu, kun joku asiakas tai työkaveri tulee ja puuttuu juuri Sinun töihisi, osallistuu asioihin joita ei ymmärrä, mutta kokee suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun pääsee mukaan - tekemään samat asiat mitä olit tekemässä, mutta hitaammin ja enemmän päin v****a kuin mitä itse kykenisit. Voi sitä riemun määrää kun saadaan turhautua yhdessä.


On merkillistä, kuinka paljon kiksejä esim. yritysjohtaja voi saada siitä, että korkeasti koulutettu tietotekniikan osaaja seisoo hänen työpöytänsä vieressä repimässä hiuksia päästään kun johtaja klikkailee hissukseen Outlookia auki ja ihmettelee mihin hänen lähettämänsä sähköposti on kadonnut. ATK-velhon vasteaika ongelman selvittämiseen on noin 10 sekuntia. Toistaitoiselle johtajalle asian perinpohjainen selvittäminen vie toista tuntia.

Ongelma on se, että tämän fiktiivisen änkyrän on mahdotonta myöntää, että vaikka hän on kuinka kova yritysjohtaja, hän on ATK-asioissa imbessiilin tasolla. Tämän tosiasian myöntäminen helpottaisi paitsi johtajan, myös ATK-osaajan elämään suuresti.


Tehostaminen on päivän sana. Mantra suorastaan, jos lukee irtisanomislukuja. Ehdotankin seuraavaa - ulkoistetaan tyhmyys.

Kielletään kaikenkarvaisia toimitusjohtajia, laatuinsinöörejä, konsultteja ja muita pellejä sakon ja turpaanvedon uhalla puuttumasta suorittavan henkilöstön työhön. En minäkään mene neuvomaan kaupan kassaa koneen käytössä, vaikka olenkin soittanut 25 vuotta pianoa.



Ulkoistetaan tyhmyys - ei anneta toistaitoisten ährätä.



-Pastori-

torstai 2. lokakuuta 2008

Alatyylin Pakinaa

Monesti luullaan, että kesä on sitä aikaa kun kaislikossa suhisee, ja hormoonit jylläävät. Liekö sitten kyse ilmastonmuutoksesta, kun tuntuu alapääasioihin liittyvät soidinkutsut ne vaan jatkavat kaikumistaan kylmän pohjolan lehdistössä. Kylmää ilmaa ja asenneilmapiiriä edustaa napapiirimme ainoan oikean kasvukeskuksen - Rovaniemen - seudulla toimiva Lapin Kansa.

Varsinainen lapin kansahan on sinäänsä aina ymmärtänyt poronkäristyksen, korpikuusen kyyneleen ja kotaromantiikan merkityksen mitä ilmapiirin lämmittämiseen suotuisaksi tulee, mutta isolla kirjoitettuna Lapin Kansan meno muuttuu kalskean sotaisaksi, Telanneketjut kolisevat ja kaikille tulee paha mieli.



Perhearvoja korostavat lestadiolaisseudun toimitukselliset toimihenkilöt ampuvat hormonien jyllätessä itseään nilkkaan, vaikka moisen myllerryksen tarkoitus on kyseisten henkilöiden omastakin mielestä ampua jotain muuta ihan jonnekin muualle. Kuulemma tämä on ainoa kelvollinen tapa määritellä toinen ihminen esim. puolisoksi. Muuten on valehtelija ja ei-kelvollinen ihminen.


Kelvollisuuden määritelmä perustunee johonkin moraalisen selkärangan ja luonnonjärjestyksen sanelemien biologisten seikkojen välimaastoon. Olemme tietyllä kapealla sektorilla samaa mieltä. Allekirjoittaneen mielestä ainakin vaatii tiettyä selkärankaa ilmaista olevansa mielipiteineen keskiajalla, ja perustella sitä kivikaudella. Toinen hieman maallisempi vaihtoehto on sitten se, että joku on arvostelukyvytön idiootti. Tokihan fallos tai sen puute on toki pitkään ollut myös kirkollinen asia, enkä nyt puhu nunnaluostareista vaan ihmisten luutuneista asenteista.


Arvostelukyvyn puutetta ja luonnonläheisiä aiheita on tarjottu myös televisiossa. Kauniit ja reippaat partiotytöt luonnonhelmassa - partionjohtajanaan seksiä vonkaava antisankari - on arvostelijoiden mukaan täysin epärealistinen ja huonolla maulla tehty mainos. Tosielämässä vonkaaja on kotisohvalla kalsareissa istuva antisankari, ja vonkaamisen kohteena ei ole reipas partiotyttö vaan susiruma ylipainoinen vaimo, joka kokee asemansa uhatuksi koska televisiossa annetaan ymmärtää että antisankarimiehellä olisi muka mahdollisuus saada jotain parempaa.


Vastaavasti paremman näköiset naiset kokevat antisankarien lähestymisyritykset loukkaavina.
Aikanaan tietyt kansanedustajat ilmoittivat reilusti juovansa kahvia, mutta nykyään saadaan kauhea haloo aikaan pelkästään ehdottolemalla että laitettaisiin sumpit pihisemään. Eduskunnan miehille aikuisviihde ei ole sallittua edes hotellihuoneissa, puhumattakaan puhelinseksistä toinen käsi tekstikapulan näppäimillä. Jo pelkästään pitkän vetoketjun omaavan asun ihmettely voidaan kokea seksuaaliseksi vihjailuksi.

Sen sijaan kun tytöt ovat siideri-illassa ja muistelevat porukalla Portugalin matkan Ankelon vetoketjun pituutta, se on vain reipasta ja vapautunutta tyttöenergiaa. Ankelo ei ymmärrä suuttua, joko kielitaidottomuutaan, tai sitten siksi että etelässä jossa on aina aurinkoista, ihmiset pysyvät paremmalla tuulella ja tykkäävät toisten ihmisten sukupuoliasioiden taivastelun sijaan esim. panna menemään turistien kanssa. Turisteissa on sitä paitsi se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse katsella kotonaan kiukuttelemassa.


Joskus käy niin, että kun on pistetty keskijalalla koreasti, saattaa jälkiseurauksena Suomen kamaralle putkahtaa uusi potentiaalinen veronmaksaja. Nyt on kuitenkin niin, että kun valtakunnan viisaamme päättivät alkaa säätämään hedelmällisyyslakien kanssa, on elämän tuonti ulkomailta ajankohtaista muutenkin kuin etelänmatkan 9 kk jälkipelien muodossa.

Hedelmää etsivät elävät puutteessa, koska kotimaiset toimijat säikähtivät lainkohtaa, jossa vaaditaan hedelmätarhurin yhteystietoja. Toisaalta tänne kylmään pohjolaan on aina ennenkin jouduttu tuomaan hedelmät välimeren maista, joten tilanne tuskin on oleellisesti huonontunut. Kotimainen mölö ei ole koskaan ollut erityisen kovaa valuuttaa naisten keskuudessa, mutta niitäkin tarvittaisiin ilmeisesti lisää, ainakin harrastamaan seksiä itsekseen terkkarin vessassa.

Tähän kun vielä lisätään Big Brother, tv:stä tuttu softporn- ja tirkistelyohjelma, kokonaispaketti näyttää tältä:


Suomessa saa naida, mutta ei nainen naista, eikä mies miestä, eikä mielellään mies naistakaan, paitsi jos on fiksu ja hyväkäytöksinen, joka yleensä tarkoittaa mies miestä. Itseään saa hoidella, mutta ei hotellihuoneessa työmatkoilla, terkkarissa kyllä muttei nimettömänä, tai sitten voidaan naida ihan mitä tai ketä vaan tv:ssä omalla nimellä ja naamalla julkisesti parhaaseen katseluaikaan. Julkinen naiminen sen sijaan on kielletty julkisilla paikoilla, samoin kuin julkinen naimisen ehdottelu, esim. eduskunnassa tai työpaikoilla. Julkiset naiset sen sijaan saavat julkkismiehet erotetuksi tehtävistään samoilla perusteilla samassa paikassa.


Kaikki tämä eri medioissa. Mutta bussipysäkillä ei saa näkyä rintaliivejä, eikä Olvitytöillä saa olla toppia päällä, muistakaa se.







-Pastori-

torstai 18. syyskuuta 2008

Kriisiä pukkaa.

Talous on romahtamaisillaan, paniikki leviää ja hirmumyrskyt repivät yhdysvaltojen rannikoita. Pörssi romahtaa ja maailmantalous kaatuu. Taitaa olla varapresidenttiehdokas Paliniltakin (ei siis se kotimainen Miss. ) yhteydet yläkertaan poikki - kovin tuntuu herra koittelevan.

Ei silti, herrat ovat koitelleet paitsi peruskekkulin pinnaa, myös lompakkoa jo pitkään. Nyt perikansalliseen kateuteen perustuva ilouutinen lehdistössä tuntuu olevan se, että isommatkin herrat saavat kerrankin selkäänsä ja oikein miljarditolkulla. Voi sitä riemun määrää, kun menee kerrankin muillakin huonosti.

Kaikki on toki suhteellista. Ameriikan tietoguru Bill Gates voi vielä huoletta laittaa kermajuustoa leivän päälle 58 miljardin henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Warren Buffet -niminen arvopaperisijoittaja omistaa hulppeat 50 miljardia. On kuulemma ilmoittanut antavansa tästä hyväntekeväisyyteen 30 miljardia, kunhan kerkeää.

Suomi OY:n vuosibudjetti on noin 45 mrd €.



Verrannon vuoksi pari uutista maailmalta:

AIG, toinen vaikeuksissa oleva jenkkirahoitusyhtiö pelastetaan 60 miljardin lainapaketilla. Japanin pankki laittaa 10 miljardia taloussekoilun tasauttamiseen. Venäjä tuuppasi isoille yhtiöilleen 30 miljardia. Raha liikkuu ja setelit kahahtelevat.


Nämä kaverit Gates ja Buffet voisivat toisin sanoen perskohtaisesti rahoittaa koko maailmantalouden vakauttamisen niin halutessaan. Siinä esimerkkiä niille, jotka luulevat tekevänsä vaikutuksen uudella urheiluautolla.



Mistä tälläinen talouskriisi sitten on peräisin?

No, tähän syitä on tällä hetkellä haettu samaisesta maanosasta missä kyseiset herrat vaikuttavat. Iso wanha luottoyhtiö Lehman Brothers meni kilinkolin ja sijoittajat kauhistuivat. Oh, brother. Pörssikurssit paukkuvat pitkin maailmaa ja maailmantalous näyttää kuulemma synkemmältä kuin aikoihin.

Riippuu jälleen katsantokannasta. Tavalliset ihmisethän tämän lystin ovat tähänkin mennessä maksaneet joko persenahallaan, velkojensa koroilla tai verokarhun lämpimällä syleilyllä jossa monesti lukee Hyvää Joulua, maksa x euroa ulosoton uhalla.


Toisin kuin annetaan ymmärtää, talouden hyvinvointi ei ole ihan täysin kollektiivinen asia. Seurausten osalta kyllä, mutta annas olla kun pitäisi lähteä saalista jakamaan.

Tämä on kuin käänteinen versio vanhasta sadusta, jossa ankkaemo leipoi kakkua. Työ ei maistunut kenellekään, mutta kakun olisivat halunneet syödä kaikki. No, markkinatalous toimii toisin päin. Kaikki tekevät työtä, ja lopulta röyhkein kusipää varastaa kakun ja syö sen itse.



Otetaanpa muutama esimerkki siitä kuinka talousvaikeudet ratkaistaan varastamalla:

Ameriikan finanssikriisi sanoo pum ja luontaistuote leviää kuvainnollisesti tuulettimeen - maailmantalous toimii maksajana. Pieleen meni. Kaikki maksavat. AIG pelastetaan keskuspankki FEDin lainalla ja tämä hyväntahdonlähettiläs / avustaja pöllii vakuudeksi 80% osakkeista ja firman omistukset. Toisin sanoen vakuudeksi asetetaan koko firman omaisuus. Yksi voittaa, koko maailma maksaa.



Metsäteollisuutta käsittelinkin jo viime artikkelissa. Simppeliä, ihmisten työllä tehdään tulosta osakkeenomistajille, ja tehtaat pannaan kiinni että omistajat saavat vielä vähän lisää rahaa.
Jo tehdyt 30 miljoonan investoinnit eivät haittaa menoa. Samaan jätteenpuristimeen vaan työntekijöiden kanssa, saadaan edullista biodieseliä koneeseen ja kurssi luistaa. Casualties of War. Pikkurahoja suurella hiekkalaatikolla.



Investoinneista taasen päästään aasinsiltaa eteenpäin. Finnair onkin mielenkiintoinen tapaus. 2007 puolella yhtiökokouksessa kerrottiin kuinka tullaan tekemään

"...merkittäviä investointeja, koneisiin ja ihmisiin, palveluun ja laatuun. Vähän aikaa sitten julkistamamme historiamme suurin investointiohjelma on siis ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen."

Aivan aivan. Nythän Finnair on kiinnostunut tekemään jatkopanostuksia ostamalla SAS:n pitkänmatkan reitit pois kuljeksimasta. Irtisanomisilla säästyneillä rahoilla voi nähkääs kätevästi kohentaa liiketoimintaa ilman että osakkeen kurssi laskee. Tulos pysyy hyvänä kun varastetaan työntekijöiltä ja siirretään osakkeenomistajille. Vähän niinkuin Robin Hood toisin päin. Osinkoja Finnair jakoi viime vuonna 30 miljoonaa €, vaikka vähän tiukka vuosi olikin.

Pankitkin ovat lähteneet apajille mukaan, Nordea etulinjassa. Niin kauan kun kaikki on hyvin, imetään verta vain hyvän tavan mukaisesti, kuppaamalla korkoja yrityksiltä ja asuntovelallisilta. Sitten iskee kriisi, ja jottei pankki itse joutuisi maksutalkoisiin, ehdotetaan naama peruslukemilla että pöllitään vaje takaisin yrityksiltä ja yksityisiltä muuttamalla sopimuksia yksipuolisesti. Perusteena hinnankorotuksille on pitkään jatkunut finanssikriisi, mikä huomattiin vasta nyt, kun menee muutenkin vähän huonosti.


Jälleen eräänlainen nurinkurin käännetty toimintamalli. Vertaa vaikkapa RAY:een. Kaikkien rahapelaajien panoksista kertyy potti, joka jaetaan suurimmaksi osaksi yleishyödylliseen toimintaan.

Nordea taasen pelaa itse kalliita rahapelejä, väittää olevansa yleishyödyllinen laitos, ja nylkee keplotteluunsa tarvitsemat rahat asiakkailtaan. Sopimuksella tai ilman. Jos Nordea tekee voittoa, en usko että se keventää kenenkään asuntolainoja.




Niin sitä pitää. Kuluttajan tulee kuitenkin olla rauhallinen ja maltillinen. "Sijoituksia ei kannata myydä ja omaa rahankäyttöä pitää mietttiä" toteaa eräskin asiantuntija. Pitää myöskin harkita ulkomaanmatkojaan tarkasti.

Ainoa sijoitukseni on Galaxie-biljardipubin viikkokisojen häntäpäässä, ja mitä rahankäyttöön tulee, valinta esim. uusien vaatteiden ja päivittäisen tonnikala-annoksen välillä on jo valmiiksi mietitty. En myöskään ole varaamassa konkurssilentoja ulkomaille, oman henkilökohtaisen konkurssin välttelemisessä saa lentää ihan riittävästi.


Niin että valmiina ollaan tässä päässä, ei hätäpäivää. Antaa pörssien romahtaa vaan.





-Pastori-

torstai 11. syyskuuta 2008

Raha kasvaa puissa

Hyvää syksyä.



Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.

Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.


Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.

Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.

Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.


Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.

Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.



Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.



Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.

No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!

Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".

Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".



Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )





Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.

Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?


Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.




-Pastori-

maanantai 18. elokuuta 2008

Alla Venäläisen kuun

Tällä kertaa - hyvät lapset ja lapsenmieliset - puhutaan sellaisesta satuhahmoista kuin rehellisistä poliitikoista ja heidän ihmeellisistä seikkailuistaan todellisuudesta kaukaisessa Median maassa.
Kuin Tolkienin sormuksen saattueella konsanaan, näilläkin Hyväveliringin Ritareilla on kauhiasti vaikeuksia heittää se vertauskuvallinen sormus sinne laavavirtaan ja lähteä kotiin.



Keltään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta kuinka rakas itänaapurimme Venäjä hoitaa ulkopolitiikkaansa ja tekee rauhantyötä entisen maakuntansa Georgian maa-alueilla.

Veli Venäläinen (tämä ei tarkoita Tamperelaista katusoittajataiteilija Juha Venäläistä) on ottanut kantaa toimintaansa nykyisessä konfliktissa - ja miksei aiemmissakin - mm. seuraavin perustein: Venäjän kimppuun on hyökätty, Venäjä turvaa rauhaa, Venäjä sotii separatisteja ja / tai terroristeja vastaan.

Ovat siis ottaneet mallia ulkopolitiikan ykkösmaasta Ameriikasta. Vekkuli ex-presidentti Putinhan vittuili taannoin jenkeille Irakin-politiikasta että Bushin ja kumppaneiden hallitus muistuttaa toiminnaltaan entistä Neuvostoliittoa.

No, nyttemmin Venäläiset ovat palanneet ruotuun ja alkaneet puhua pehmoisia jälleen entiseen tyyliin. Venäjä ei ole nykyisen presidenttinsä mr. Medvedevin mukaan esimerkiksi koskaan aloittanut sotaa. Lopettamaan ovat kyllä monesti pyrkineet, kunhan on ensin omat alueelliset intressit (esim 2. maailmansodan aikana ja sen jälkeen noin puoli Eurooppaa) turvattu.

Mainilan laukauksiin syynä olivat Suomalaiset. Georgia hyökkäsi ja Venäjä puolustautui pistämällä sopivasti paikalla olleet tankit rajan ylitse niin että luut rutisevat. Hahmottanette kuvan jota piirtelen tässä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808188125216_ul.shtml


Tätä kirjoittaessakin Venäläiset sotilaat - anteeksi siis rauhanturvaajat - perääntyvät siistissä järjestyksessä. Jo kolmatta kertaa konfliktin kuluneen 2 viikon aikana. Ja edelleen väärään suuntaan. Menevät etelään, kun pitäisi palata kotia kohden. Raukkaparoilla lienee edelleen puutteellinen koulutus ja varustus, kun pitää pärjätä noin miljoonan miehen aktiiviarmeijalla ja parinkymmenen miljoonan reservillä Georgialaisten 30 000-päistä valloitusarmeijaa vastaan.

Yritä siinä sitten pitää tulitauosta kiinni, kun julmat Georgialaiset käyvät näin epäreiluilla voimasuhteilla innosta kirkuen kimppuun.


Samaan aikaan kun Venäjä käy tätä ruotuunpalautussotaansa ja hakkaa naapuristaan paskat pihalle, maailma paheksuu nuristen vieressä. Status quo on siis se, että iso herra V tekee mitä huvittaa ja muut narisevat vieressä.


Ihan niinkuin kotimaan asioissakin.


Meillä sen sijaan on iso herra P. Lipponen joka tekee mitä nyt köyhän eläkeläisen tehtävissä on, ja istuu eduskunnan työhuoneessaan veronmaksajien rahoilla kirjoittamassa muistelmiaan ja yrittää vilua ja nälkää kärsien siinä sivussa tienata elantoaan.

Tästä luppoisasta hehhettelijästä tuli kaasuputkiyhtiön johtoryhmään kuuluva konsultti, ja samaan aikaan entisen itäblokin vihatuin suomalainen. Korruptiosyytteisiin herra P. ei vaivaantunut edes vastaamaan, nauroi vain korvat hytkyen elämän keveyttä. Mikäs siinä naureskellessa, kun sekä kansa että pörssiyhtiöt maksavat silkkaa rahaa.

Tästäkin tulee jotenkin Neuvostoliitto mieleen. Tiedä sitten miksi. UKK:n aikaanhan hehheteltiin myös melkoisesti, tosin hiukan eri syistä.

Paavo-setä nauttii senkaltaista luottamusta, että kirjoitushetkellä 95% Iltalehden kyselyyn vastanneista kansalaisista on sitä mieltä, että Lipposen pitäisi ns. suksia v****un eduskunnasta.

http://www.iltalehti.fi/kyselyt/200808188123576_ky.shtml

Samankaltaisia lukemia varmaan tarjoiltiin Vanhasellekin, mutta hehhettelyn tai eroamisen sijaan tämä herra lähti naisystävän kanssa ulkomaille. Parisuhteessa menee kuulemma hienosti, nyt kun se vaalirahoitusasia ei enää jaksa lehdistöä kiinnostaa.


Miksei näitä kekkuleita saada pihalle?



Yhteenvetona : Suomella ja Venäjällä on jälleen paljon yhteistä.

- Raja - edelleen sama kuin se mitä silloin 40-luvulla saatiin sovituksi

- Politiikan hoito - nimittäin se, että isot herrat tekevät mitä huvittaa, ja pienet kulkevat lakki kourassa perässä (tai tankkien edessä) keräämässä sen mitä herrojen jäljiltä jäljelle jää.

- Sonnan puhuminen politiikassa kirkkain silmin, ilman että ketään asetetaan vastuuseen.

- Ja sokerina pohjalla - roisto pääministerinä, toisella maalla entinen presidentti ja toisella entinen presidenttiehdokas. Ja taitavat olla vielä raittiusmiehiä kummatkin.


Tulee vielä ikään kuin verrantona homman toimivuudesta mieleen se vanha kasku:

"Tiedättekö millainen on Venäläinen perseensuristin? Sellainen joka ei mahdu perseeseen, eikä surise." -trad.






-Pastori-

perjantai 8. elokuuta 2008

Lasten Asialla

Pastori palailee pitkältä kesälomalta. Ei sillä, etteikö kesäisin olisi aikaa kirjoittaa, kyse on ollut lähinnä siitä vanhasta Suomalaisesta viisaudesta, joka menee kutakuinkin niin että :

"Jossei oo mitään sanottavaa, ni pidä pääs kiinni."

Nyt kuitenkin löytyi jällleen herkullinen aihe rienattavaksi ja pään kiinni pitäminen olisi kenties ollut jo päiviä sitten suotavaa erinäisten ihmisten taholla.

Kuten tyypillistä, lähestyn taas kahta tyystin erilaista tapahtumaa ja pyrin niputtamaan ne yhteen kohudokumenttiohjaaja Michael Mooren tavoin - siis välittämättä siitä, etteivät ne varsinaisesti liity toisiinsa, ja antaen ymmärtää että ne nimenomaan liittyvät.


Ja tästä lähtee.


Mikä olisi kesäisempää kuin kunnon kaupunkilaisten välinen kiukuttelu?

Ajatelkaa urbaanimiljöötä kesäterasseineen, vähäpukeisia iloisia ihmisiä kittaamassa siideriä ja pitämässä hauskaa. Jos ei tämä herätä kunnon perisuomalaista kateutta, niin ei mikään.

Tampereella rähinöinnin aiheena ovat usein polkupyörät (KLING KLING) kun taas pohjolan jalokivi Helsinki on siirtynyt modernimpana ja tyylitietoisempana kaupunkina sättimään ja säätelemään kaupunkilaisten pukeutumista.


Bikinikielto aiheuttaa eripuraa Helsingissä
5.8.2008 11:02

"Aurinkoa ottaneelta äidiltä kiellettiin bikinit leikkipuistossa, kertoo Helsingin Sanomat. "


Paula Kokkonen - apulaiskaupunginjohtaja ja sosiaali- ja terveystoimen vastaava avainhahmo oli sitä mieltä ettei ole sopivaa kuljeskella bikineissä lasten nähden, kun joku saattaa hämmentyä. Kuulemma lisäsi vielä että ihmisiä on niin monenlaisia. En voisi olla enemmän samaa mieltä jälkimmäisestä.

A.K-vaarivainaan aikoihin - joka myös hoiti apulaiskaupunginjohtajan toimea - sosiaali- ja terveysasioissa keskityttiin vaatimattomampiin asioihin kuten työllisyyteen ja köyhyyden poistamiseen.


Nyt ollaan kuitenkin tyypilliseen moderniin sosiaalitanttamaiseen tapaan huolissaan lapsista.

Lapsille on ehdottomasti syytä opettaa jo pienestä pitäen, että ihmisvartalo ja etenkin alastomuus (edes osittainen) on luonnoton asia, jota on syytä pelätä ja hävetä pienestä pitäen. Omaa vartaloa pitää tarkkailla jatkuvasti, että on varmasti samanlainen kuin muutkin ja sen jälkeen myöhemmällä iällä tajuta tämän olevan mahdotonta ja saada jonkinlainen syömishäiriö tai masennustila jota voidaan pohtia valtakunnanlehdistössä.

On myös kuulemma syytä huomioida, että alastomuus saattaa häiritä etenkin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden lapsia, jotka eivät ole tottuneet paljaaseen pintaan.

On myös ilmeisesti ymmärrettävä niin, että jonkun toisenlaisesta kulttuuritaustasta tulevan mahdollinen ärsyyntyminen on vaakakupissa painavampi asia kuin se, että tässä kulttuurissa syntynyttä ihan varmasti harmittaa se, että joku siveyspoliisi kertoo mitä saa pitää päällään ja mitä ei.


Ja sitten toisaalle :

Esitys: poikien ympärileikkaus sallitaan Suomessa

"Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavan lakiesityksen mukaan poikien ympärileikkaus olisi sallittua, kun sen tekee lääkäri vanhemman toivomuksesta ja lapsen suostumuksella."


Tässä kohtaa lapsen edun perään huutelijat asettavat itsensä hiukan outoon valoon.

Käsitinkö oikein - lapsi on kypsä itsenäisesti päättäämään silvotaanko hänen sukuelimensä - mutta voi häiriintyä nähdessään ihmisen jolla on bikinit päällä?

Mitähän Freud olisi tästä ajatellut?

Ote sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esityksestä:

"Poikaa olisi kuultava ja annettava hänelle riittävät tiedot ympärileikkauksesta ja sen vaikutuksesta hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Pojan mielipide ympärileikkauksesta olisi selvitettävä ja otettava huomioon silloin, kun se hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden on mahdollista. Pojalla olisi oltava oikeus kieltäytyä ympärileikkauksesta. Juutalaisuudessa ympärileikkaus on tehtävä kahdeksantena päivänä syntymästä. Islamilaisuudessa samanlaista aikarajaa ei ole, mutta ympärileikkaus on tehtävä viimeistään ennen puberteetti-ikää."

Odotan innolla selvitystä, jossa Hyssälä ja kumppanit kertovat, kuinka kahdeksan päivän kypsään ikään ehtineelle kerrotaan hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden sopivalla metodilla että täti on nyt sitä mieltä että sinulta leikellään pilistä pala pois.


Voi luoja tätä kansaa ja sen sekopäisiä johtajia.


Uskoisin että lapsia pelottaa kesäistä vähäpukeisuutta enemmän tulevaisuudessa se, että tätä laivaa ohjaa joukko ääliöitä joilla ei ole realiteetin- eikä suhteellisuudentajua, saatikka kykyä ratkaista oikeita ongelmia. Toivottavasti tulevaisuuden toivot jättävät pippeliasioiden ihmettelyn jo ala-asteelle, ettei niitä tarvitse sitten enää eduskunnassa asti käsitellä.

Ei millään hyvällä, Lili Marleen.





-Pastori-


sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Törppöjä kesäyössä

Viikonloppu vierähti taas mukavasti soittohommien merkeissä. Kulkureilla oli hyvä meno päällä, ihmiset kehuivatkin meitä vuolaasti - joko silkkaa kohteliaisuuttaan, tai sitten aidosti iloissaan räyhähenkisestä suorituksestamme. Vilpittömät kiitokset teille jotka viihdyitte!


Suomen sivistyksen kehdossa Helsingissä olikin sitten kuulemma ollut vähän liiankin reipas meininki.

Eletään Suomen kesää kuumimmillaan. Helsingissä oli tämänkaltaisen sään takia alettu sekoilemaan oikein huolella - perjantain ja lauantain välisen yön väkivaltasaldo oli IL:n mukaan peräti 51 pahoinpitelyä.


Keskustelimme soittoporukassa juuri siitä, kuinka muualla maailmassa ihmiset juovat sosiaalisista syistä, kun taas Suomessa pyritään vetämään pelti kiinni mahdollisimman nopeasti.

Oman pellin kanssa touhuamisen lisäksi suuri juopumustila aiheuttaa myös näemmä tarvetta muokata vaikkapa samoilla festareilla asioivan kanssaihmisen peltiä uuteen uskoon.

Oma lukunsa ovat taas ne, jotka ottavat peltilehmän alle ja ajavat bussin perään, satama-altaaseen tai lastenvaunujen päälle. Osasta näiden sankareiden toksikaatiotiloista ei ole varmaa tietoa, mutta aivan liian monesti tässä maassa pompitaan auton rattiin sellaisessa kunnossa, jossa pitäisi olla kotona juomassa Vichyvettä. Mikäli haukun nyt väärää puuta, pyydän jo etukäteen anteeksi.


Oli miten oli, tämänkaltainen ah niin perisuomalainen toiminta on kuulkaapa ihmiset ihan yksinkertaisesti vain silkkaa törppöyttä.

Törpöt valtaavat kadut ja rannat kesän ollessa kuumimmilaan.



Perustetaanpa jälleen uusi sanakirjaosasto tälle ainamuodikkaalle ääliö-ilmiölle.

Käsittelyssä tänään siis Törpöt ja Törpöttely.



Törpötellä - Nauttia peruskansallinen määrä alkoholia, eli ns. vetää läskit

Törppö - Henkilö, joka on törpötellyt kohtuuttomasti

Törppö(2) - Henkilö, joka on törpymisensä johdosta helvetin rasittava.

Törpyä - Tulla törpöksi, juopua, vetää törpöt.

Törpymys - Tila, jossa törpöttely alkaa näkyä ja kuulua

Törpynyt - Törpymisen viimeinen aste, joka johtaa ensiapuun tai poliisin laveteille.

Törppöillä - Aiheuttaa tarpeettomia tilanteita joita saa hävetä, kun on törpynyt riittävästi.

Törppöillä(2) - Aiheuttaa vahinkoa itselle, muille tai muutoin antisankaroida itsensä.

Törpähtää - Törpyä raskaasti, väsähtää.

Törpähtää(2) - Muttua agressiiviseksi kusipääksi, haastaa riitaa, esim. grillin jonossa

Törpistellä - Katsella vastakkaista sukupuolta hullun kiilto silmissä ja mölistä sekavia.

Törpätä - vrt. Irwinin biisi "Häirikkö" : esim. pilata tunnelma tai hyvin etenevä keskustelu vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Törpeä - adjektiivi joka kuvaa ihmisen ulkomuotoa esim. 5 päivän törpöttelyn jälkeen.


Lisää ehdotuksia otetaan toki vastaan.



Ylenmääräinen törpöttely johtaa usein ikäviin seurauksiin. Mikään erityinen sädekehä ei allekirjoittanutta korista mitä kesäiseen kepukan kanssa läträämiseen tulee, mutta toisaalta eipä ole tarvinut herätä puskista, putkista tai ensiavustakaan.

Oleellista on siis pitää ns. järki kädessä. Kesällä on helppoa lomailun ohessa nauttia muutakin kuin kansalaisluottamusta, mutta ei sitä tarvitsisi välttämättä aina vetää kaikkia maailman viinoja kerralla.


Hassua kuinka Irwin, Suomen kenties tunnetuin törppö, lauloi viisauden sanoja kappaleessaan Häirikkö :


"Niin kuin kissanpaska maistui aamuin suussa.
Silloin alkoi aate itää umpiluussa.
Voishan sitä elää varmaan fiksumminkin.
Ja kavereiden kanssa ottaa tyylikkäästi drinkin."

Ei se vielä retkuksi tee, jos vähän renttuillaan, sanoi Martti Servo.

Nämä lyriikat mielessä taidetaan laittaa kesäirenttuilusesti sauna päälle ja ottaa ehkäpä pullo keskiolutta.
Pysykää tolkuissanne, palataan asiaan.



-Pastori-

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Korpikansa lomailee

Morjesta pöytään.

Heti alkuun pahoittelut kuvitelluille lukijoilleni postauksen viivästymisestä. Syy oli perusteltu : olin noin 1000 km pohjoisempana kuin tietokoneeni, tunturin kupeessa itikoiden syötävänä. Eli siis niin sanotusti kesälomalla. Monet mieltävät 45-kiloisen rinkan raahaamisen ylämäkeen joksikin muuksi kuin lomaksi, mutta juuri tällaisten asioiden takia voidaan todeta että makuja on monenlaisia. Sitä ei voi kuvailla kuinka hienolta se tuntuu, se pitää kokea itse.

Lappi oli pitkästä aikaa taas sykähdyttävä kokemus. Edellinen reissu taisi olla riparilta, jossa opeteltiin hengellisiä asioita aina tupakoinnista vastakkaisen sukupuolen orastavien sekundääristen sukupuoliominaisuuksien tarkkailuun. Nattasia ja muita tuntureita, heh.


No, tällä kertaa menossa mukana olimme vain minä ja JS, kahjo luottopakki jo yli 15 vuoden ajalta. Jaoimme varusteet siten, että hänen rinkkansa keveni pääasiassa juomalla ja minun syömällä, ja lähdimme tarpomaan. Alustavasta tunturihulluudesta selviydyttyämme reissu alkoi tuntua hyvältä idealta. Siinä sitä sitten maissipiippua poltellessa joen varressa oli aikaa olla vaan kaikessa rauhassa ja nautiskella.

Siitähän lomailussa periaatteessa on juuri kysymys.

Poronvasa tallusteli leiriimme ja pysähtyi hölmistyneenä 10 metrin päähän. Siinä se katseli aikansa, kunnes viimein sen alikehittyneissä aivoissa alkoi itää epäilys, ja se ryntäsi takaisin tulosuuntaansa kevyesti hölkäten. Ymmärsin sitä täysin.

Suomalaisethan lähtevät korpeen juuri siksi, ettei siellä tarvitse katsella liikaa toisia suomalaisia.


On jotenkin huvittavaa, että suurin osa tämän pohjoisen maan takkupäisistä asukeista haluaa ehdoin tahdoin pakkautua etelän kaupunkeihin, mutta heti kun mahdolisuus antaa myöten, alkaa paniikinomainen joukkopako maalle, mökeille, luontoon tai vaikka kalastamaan.
Erityisen ansiomerkinnän saavat luonnollisesti karavaanarit, nuo kaikkien kaverit (S.Edelmann)


Mikään ei ole surkeampaa, kuin istua pitkiä matkoja autossa odottamassa perille pääsyä. Odotella loman alkamista. Oltaisiin jo perillä, mutta kun ei.

Sitten niitä tulee. Nutaamisen erikoismiehet ja -naiset mainioissa valkeissa kopperoissaan. Revitään alitehoisilla Taunuksilla jäähallin kokoisia koppeja pitkin valtateitä - 60 kilometrin keskituntinopeudella tietenkin. Erityisesti keskikaidealueella voidaan kaasujalkaa höllentää reilusti ja nauttia maisemista.

Ajellaan Hymer-, Dethleffs-, tai Globetrotter-merkkisillä helvetinkoneilla vuoroin keskiviivan tuntumassa ja vuoroin puoliksi ojassa, jotta saadaan takanatuleville pysyvä pelkotila siitä, onko kuski yhä kännissä eilisen porsasjuhlan jäljiltä. Häkkyrän sisällä istuu joukko pyjamaan pukeutuneita lapsia jotka tuijottavat perässä ajajaa ja hierovat jäätelöä ja karamellejä ruskeisiin ikkunoihin.

Siinä sitten viisas isä-Erkki (Kauko Röyhkä - Hammerfest) syö Sisua ja Rennieitä peräkanaa ja odottaa että sykkivä vitutus ohimoiden kohdalla menisi pois. Vaimokulta vierellä on kireä kuin ladattu varsijousi, ja takana keskimääräiset 1,8 lasta ja koira kirkuvat, ulvovat, riitelevät ja vaativat huomiota samalla kun se helvetin karavaanari edessäsi nauraa sinulle makeasti juoden kahvia ja ohjastaen kiireettömästi toisella kädellä.

Reunahuomautuksena mainittakoon muuten, että Edelmann on muuttanut perheineen Maltalle.



Asiaan liittyy toki myös vakavampi puoli, jos lähdetään hiukan pohdiskelemaan.

Ideaalitilannehan olisi se, että ihmiset asuisivat ns. normaaliolosuhteissa sellaisissa kodeissa, joista ei olisi valtavaa tarvetta lähteä vaeltelemaan. Olisi omaa tilaa ja omaa pihaa, punainen tupa ja perunamaa.

Sen sijaan me pakkaudumme päällekkäin ja rinnakkain asumaan kerrostaloihin, kuuntelemaan toisten meteliä seinän läpi ja ärtymään aina päivä toisensa jälkeen hieman entistä helpommin ja hieman pienemmistä asioista.

Tähän soppaan lisätään vielä jatkuva melu, kiire, ruuhkat, liikaa kiukkuisia ihmisiä, vittumainen pomo ja liian suuret vaatimukset työpaikalla tai vaikkapa parisuhteessa, niin ei ole ihme että ihmiset menevät rikki. Alkaa niin sanotusti kiristää liikaa.



Lappiin asti kun ajaa, voi todeta vakuuttavasti, että Suomi on aika perkeleen iso maa. Kyllä täällä tilaa on - jos vaan on halua asua vähän väljemmin.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan miltä se tuntuu. Aluksi sitä voi vaikkapa mennä kerran viikossa metsään, ja siellä sitten istua kannon nokassa hetken aikaa tekemättä yhtään mitään.


Jos tämä ajatus tuntuu miellyttävältä, olet luultavasti oikeilla jäljillä.




Hyviä ja rentouttavia kesälomia toivottaen,


-Pastori-