lauantai 21. helmikuuta 2009

Korpikansa lomailee, osa 2.

Lunta sataa ja kaikkia vituttaa. On kylmää ja pimeää. Helpotusta tähän haetaan olemalla mahdollisimman juroja ja töykeitä, sekä tilaisuuden tullen myös ilkeitä kanssaihmisille. Änkyröidään oikein porukalla. Ollaan kateellisia ja kytätään toisten tekemisiä. Kasvatetaan kakarat olemaan hiljaa ja naama norsunvitulla. Huudetaan niille jos ne nauravat ja melskaavat liian kovaa. Jeesustellaan samalla kuinka huonosti kasvatettuja ne naapurin ipanat ovat. Ovat ihan hunningolla kun nehän on ne naapurin Lahtisetkin aina töissä. Ollaan samalla kuitenkin hieman kateellisia kun niillä on parempi auto. Onneksi on hiihtoloma, niin voidaan näyttää niille. Meidän loma onkin kalliimpi kuin teidän loma.


Ulkomaille mennään ihmettelemään paikallista elämää jota sitten analysoidaan possujuhlissa kusenkeltainen hihaton t-paita ja salihousut päällä ja valkoiset sukat sandaaleista vilkkuen. Ovat ne erikoisia nuo etelämaalaiset. Mitähän nekin meistä ajattelevat. Tarjoilija, lisää Sangriaa. Rahaa löytyy kyllä, meidän Jussi on Insinööri. Krasias ja porffavor. Tullaan humalaan ja vittuillaan paikallisille. Sitten aletaan tunteelliseksi ja puhutaan karvas kyynel silmäkulmassa Suomen maailmanmestaruudesta -95. Nykyäänhän kaikki on ihan paskaa, on lamakin ja niitä irtisanomisia. Onneksi tuli tämä aurinkomatka varattua jo vuosi etukäteen täydellä hinnalla.


Viikon ryyppyputken jälkeen lähdetään hyvin levänneenä kohti armasta kotimaata. Terminaalissa järjestäydytään parijonoon eikä uskalleta menemään viereen aukeavalle uudelle Finnairin lähtöselvitykselle, ennekuin paikallinen viranomainen nimenomaan käskee. Näinhän Kekkosen aikaankin toimittiin. Murjotetaan apeana, kun kotona on kuitenkin taas kylmää ja pitää taas maanantaina sitä pomonkin naamaa katsella.

Lennolla on vielä mahdollisuus vetää läskit. Saa sitten taas sukulaisetkin hävetä silmät päästään kun meidän Erkki mölyää kännissä omisavansa koko Euroopan, kun on ollut jo kolme kertaa Kanarialla neljän tähden hotellissa. Keihäsmatka katkeaa kotimaisen poliisin lämpimään syleilyyn kun juopunut sekatyömies taltutetaan ja heitetään maijan perälle selviämään. Mörkö se lähti piiriin, tinttan-tanttan-tallallei.


Sitten koittaakin taas armas arki. Pistetään harmaata villapaitaa päälle, huudetaan auton ratissa tuulilasi syljestä märkänä kun kukaan ei osaa ajaa. Kahvitunnilla syödään pari Rennietä ja huuhdotaan ne alas viidennellä kahvikupillisella. Työkaverit hymyilevät hainhymyä kun ovat kateellisia ulkomaan matkasta. Voidaan taas palata normaaliin päiväjärjestykseen ja puurtaa duunissa niska limassa. Kyräillään kun se naapuriloossin pyrkyri saa persettä nuolemalla ylennyksen, vaikka oma tärkeä työpanos jää epäreiluilta pomoilta huomaamatta. Työ vituttaa enemmän kuin koskaan, mutta sitä tehdään ihan piruuttaan mahdollisimman paljon, etteivät sitten pääse sanomaan että tuokin on laiska työnvieroksuja. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.


Kotona viedään haluttomasti roskat ulos, kun puoliso huutaa pää punaisena sanoneensa asiasta jo kymmenen kertaa. Kirjoitetaan samalla pari lappua ja viedään ne rappukäytävän seinään. Aiheena on autojen pysäköinti yhdellä ainoalla, tietyllä ja oikealla tavalla - tästä lipsuminen johtaa edesvastuuseen. Katsellaan digiboksin kautta kympin uutiset paskalla kuvanlaadulla ja huudetaan kakaroille. Haetaan kaljaa jääkaapista ja kirjoitetaan pari kiukkuista tekstiviestiä paikallislehden yleisönosastoon tai vaihtoehtoisesti haukutaan maahanmuuttajia tai Halla-ahoa Suomi24:n keskustelupalstalla. Viikonloppuna vedetään Pertsan kanssa läskit kun kaikki on ihan paskaa - on tätä lamaa ja niitä irtisanomisia.


Normaaliin elämänrytmiin palataan nopeasti ja aletaan haaveilla kesälomasta. Pilvilinnaa tietty varjostaa se tieto, että anopin perkelekin tulee varmasti sinne kylään loisimaan uuden ääliömiehensä kanssa ja odottava risusavottakin varmaan vie kaikki aurinkoiset päivät - jos sellaisia edes kesällä tulee. Sitä pirunpeltoon väkisin raivattua kasvimaatakin pitäisi hoitaa. Siinä voi sitten saada noidannuolen kuokka kädessä tai lämpöhalvauksen repiessään puunrunkoja korvessa naama irveessä. Mutta onhan tässä sentään vielä pitkä ja vittumainen talvi edessä ennen tätäkin riemua. Tulisi jo vappu niin voisi paheksua kuinka ihmiset ryyppäävät liikaa ja naureskelevat tyhjää serpentiinit päässä.


Että näin.


Lukekaapa joskus piruuttanne Metrosta tai jostakin paikallisesta sanomalehdestä yleisönosastokirjoituksia, ja laskekaa montako niistä on sisällöltään negatiivisia suhteessa positiivisiin. Sen jälkeen voi jokainen mennä peilin eteen miettimään minkälaista fiilistä levittää ympärilleen.

Jos tämän takkupäisen junttikansan henkiselle pahoinvoinnille halutaan tehdä jotakin, pitää aloittaa läheltä. Sanoa kaverille kättä päivää, katson silmiin ja todeta: Moi, mukava nähdä sua.
Sitten voi kertoa jonkin hyvän tai hauskan tapahtuman, ennen kuin lähdetään haukkumaan työnantajaa tai muita vastaavia. Eräs psykologi totesi nimittäin kirjassaan, että elämä tuntuu mielekkäältä jos ihmisen tunteista ja ajatuksista kaksi kolmasosaa on positiivisia ja yksi kolmasosa negatiivisia.


Toki tästäkin voi tietysti ajatella : Tekopyhää Jeesustelua. Mikähän toikin luulee olevansa?
Sic transit gloria mundi.



-Pastori-