Toukokuun alussa saimme lukea ilouutisia lehdistöltä: Guggenheim-hanke kaatui. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena järjen riemuvoittona, logiikan niskalenkkinä ulkokultaisesta idiotismista (kielikuvasta huolimatta Jyrki Kataisella ei tiettävästi ollut asian kanssa mitään tekemistä).
Itse en vastusta kulttuuria sinänsä, päin vastoin. Olen jonkinlainen "taiteilija" itsekin, soittajanrenttu ja kiinnostunut muustakin kuin keskikaljasta ja jääkiekosta (hyviä toki nekin). En vain ymmärrä, miksi todellisuudesta vieraantuneiden elitistien pitäisi saada maksattaa suuruudenhullut fantasiansa muiden ihmisten rahoilla. Toinen mikä asiassa ihmetyttää on se, että nämä samat puupäät ovat niin pohjattoman typeriä, että Guggen tapauksessa jo pelkästään suuruudesta haaveiluun on onnistuttu jo hassaamaan miljoonia euroja.
Mikä vaivaa? Miksi yhteisistä asioista päättää joukko ihmisiä, joilla ei ole todellisuudentajua, suhteellisuudentajua, alkeellisintakaan matemaattista ajattelukykyä tai minkäänlaista taloudellista ymmärrystä hankkeista, joihin kaikilta muilta kerättyjä pakkomaksuja holtittomasti käytetään?
On hienoa, että media kaikista puutteistaan huolimatta jaksaa tonkia puku-ukkojen kabinetteja ja muita vallan tunkioita, joissa päätöksiä tehdään. Skandaalit myyvät lehtiä ja uutismateriaalista ei varsinaisesti ole ollut viime aikoina pulaa. Surullista sen sijaan on se, miten nämä suurmiehet reagoivat jäädessään kiinni housut nilkoissa - reaktiot ovat yleenä vähättely, selittely, tietämättömyys, muistamattomuus ja agressio. Koska viimeksi joku käpälälautaan asetettu poliitikko tai höpövaltuutettu on lausunut sanat: "Anteeksi, minä mokasin"?
Oli kyse sitten verorahojen väärinkäytöstä tai tavan pulliaisten rahastamisesta, pukuäijien käyttämät metodit ovat samanlaisia. Tehdään päätös, kustaan korkealta linssiin niin paljon kuin vaan ikinä kehdataan (se on muuten melko paljon) ja katsotaan josko homma menisi läpi sellaisenaan. Jos ei mene, soraäänet pyritään vaimentamaan julkisella naureskelulla sekä väärinajattelijoiden sivistystason, tietämyksen ja järjenjuoksun vähättelyllä (ns. "me ei leikitä teidän kanssa, kun ootte niin tyhmiä"- lähestymistapa).
Guggenheimissa viitattiin kansalliseen häpeäntunteeseen, "metsäsuomalaisuuteen". Ilman vapahdusta tuovaa ulkomaista kulttuuria Suomi tulee näivettymään suopotkupallon ja eukonkannon kaltaisten asioiden ääreen.
Lätkän MM-kisoissa taas ollaan närkästyneitä tavan tallaajien typeryydestä, kun he eivät ymmärrä että "kasvava kulurakenne" vaatii lipun hintojen nostoa. On se perkele, kun eivät ymmärrä kunnon rahastuksen olevan meidän mielestämme paitsi hyvää ja oikein, myös tuikitarpeellista. Yleisöhän onkin toisaalta vaan tiellä, kun eivät mokomat ymmärrä niitä hienouksia mitä jäällä tapahtuu vaan möykkäävät joku ihme smurffihattu päässä ja juovat kaljaa. Voisikohan oudosta pukeutumisesta pyytää lisämaksua?
Oopperan Kummola kumppaneineen ei välttämättä ymmärrä, että myös juntit metsäsuomalaiset osaavat laskea. Siitä syystä kasvaa kulurakenteen lisäksi myös v-käyrä ja tyhjien paikkojen määrä katsomossa.
Jotain on pielessä, kun lätkän alkuerien liput maksavat 150 euroa, kun samaan aikaan oopperaan pääsee halvimmillaan reilusti alle kahdellakympillä. Toisaalta Kalen mielestä lätkä on niin hienoa korkeakulttuuria, että edes kulttuuriministerin kommenteille hintafarssista ei tarvitse korvaansa lotkauttaa.
Kyllä setämiehet osaavat hoitaa hommat ihan keskenäänkin. Ei tartte auttaa, paitsi rahallisesti.
-Pastori-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti