Keppiä työttömälle, toivoo Iltalehti

Iltalehden tomittaja Mika Koskinen
haaveilee Tanskan mallista.

Oman henkilökohtaisen historiani muistiarkistojen mukaan kirkkaasti suomen epäpätevin hallitus runnoi väkisin läpi lain, joka tulee voimaan 1.1.2018. Laki on nimetty työttömyysturvan "aktiivimalliksi", mutta käytännössä se tarkoittaa, että työtöntä rankaistaan, jos hän ei saa työtä tai pääse TE-toimiston pellekouluun. Idea on vähän sama kuin jos yritykselle langetettaisiin 5% liikevaihdosta suuruinen sakkomaksu, jos yritystoiminta olisi tappiollista. Siitäpä Juhalle liikeideaa.

Vain reilussa kahdeksassa (8) päivässä lain kumoamiseksi käynnistetty kansalaisaloite on kerännyt yli 60 000 allekirjoitusta, ja määrä tuntuu olevan tätä kirjoittaessa räjähdysmäisesti yhä kasvamassa. Luultavimmin siksi, että laki joka rankaisee ihmistä asioista joihin tämä ei voi itse vaikuttaa, on aika helvetin huono laki.



Kuin sattuman kaupalla tässä kiperässä tilanteessa alkaa iltapäivälehdistöstä äkkiä kuulua hallituksen toimia kovasti ymmärtäviä ja tsemppaavia kannanottoja. Päivän kaakkilannoitteen täyslaidallisesta vastaa Iltalehden Mika Koskinen näkökulmakirjoituksessaan "Aktiivimallin vastustus kertoo henkisestä ilmastosta - onko Suomen työttömät hemmoteltu pilalle?"

Eräskin muinainen kivipää oli asian ytimessä.

Lähdetäänpä perkaamaan tätä henkistä ilmastoa hieman tarkemmin.

Kolumnisti, politiikan toimittaja Koskinen (jatkossa tomittaja) aloittaa kirjoituksensa puhumalla "kovasta porusta", joka on noussut 2016 kun hallitus on päättänyt "tehostaa työvoimapalveluja työllistymisen nopeuttamiseksi", eli aloittaa työttömien haastattelut 3kk välein. Hän kertoo, että monet työttömät ovat olleet haastatteluihin tyytyväisiä, ja että moni on saanut töitä.

Tämän horjuvan aasinsillan ylitettyään hän etenee nopeasti etulinjaan puolustamaan tulevaa aktiivimallia, sivuuttaen heti alkukappaleessa muutamia seikkoja, kuten mm. sen että TE-keskusten johtajat kyseenalaistavat haastattelut, pakkohaastattelujen työllistävästä vaikutuksesta ei ole tietoa, positiiviset kokemukset haastattelujen tehosta perustuvat lähinnä tilastojen siivoamiseen ja työministerin toiveajatteluun, ja sen että haastattelut ovat vaikeuttaneet ihmisten toimeentuloa. Resursseja on haaskattu turhiin juttutuokioihin, ja jatkossa niitä tullaan haaskaamaan miljooniin tarpeettomiin työhakemuksiin ja niiden ympärillä pyörivään sanktioautomaattiin. Mainittakoon vielä, että tomittaja on kopioinut jorinat työllistymisen nopeuttamisesta suoraan Jari Lindströmin blogista. Näytöt ovat siis vahvoja, ja usko hallitukseen on horjumaton.

Mutta ei anneta sen haitata. Jatketaan kappaleeseen, jossa ylistetään aktiivimallia.

Tomittajamme näkee hyvänä asiana, että aktiivimallin myötä työtön "joutuu entistä enemmän ottamaan henkilökohtaista vastuuta työllistymisestään". Työttömän pitää siis osoittaa aktiivisuutta työnhaussa, tai hänen työttömyysturvansa "alenee hieman". Koskinen huomioi tasapuolisuuden nimissä sen että myös ongelmia on, mutta lopullista tuomiota ei kannata vielä antaa, koska Tanskassakin on kepitetty onnistuneesti työttömiä.

Jälleen sanomatta jää, että työllistyminen on tälläkin hetkellä työttömän omalla vastuulla, mutta jatkossa työpaikan puuttumisesta rangaistaan. Mikään "aktiivisuus" ei auta, vaan työttömän on käytävä töissä. Tämä paradoksi ei ilmeisesti särähdä päättäjien korvaan, mutta työttömän on siis todella jatkossa käytävä töissä saadakseen työttömyyskorvausta. Mitä taas Tanskan malliin tulee, on siitä monenlaisia mielipiteitä. Muun muassa sellaisia, ettei Tanskan malli sovi Suomeen esimerkiksi siksi, että Tanska käyttää työttömyyden hoitoon 3 kertaa enemmän resursseja kuin Suomi. Fantastista on varmasti myös Tanskassa käytössä oleva 1kk irtisanomisaika, jos sattuu olemaan työnantajapuolella.

Tomittajamme jatkaa kertomalla, että Suomessa on jo pitkään eletty tilanteessa, jossa ihmisillä on pelkästään oikeuksia ja etuuksia, muttei velvollisuuksia. Freudilaisena voidaan nähdä toteamus, jossa ihmisten lisäksi myös työttömät kehtaavat vaatia etuja tarjottimella. Loppu kappale onkin sitten tuttua dadaa, jossa suurimpina ongelmina nähdään loukkaantuminen siitä että töitä pitäisi hakea aktiivisemmin, ja uuteen kirjoitusasuun puettua nyökyttelyä siitä, että laiskojahan ne työttömät ovat, ja että niillä pitäisi olla velvollisuus ottaa töitä vastaan. Mediamannekiinit kuulemma vain toitottavat työnhaun vaikeudesta, eivätkä huomioi, että maassa on nyt ennätysmäärä työtilaisuuksia.

Kaikkea ei voi saada, toteaa juristi Ameriikasta

Tomittaja Koskinen ei ilmeisesti ole koskaan itse ollut työtön, sillä hänellä ei selvästi ole kokemusta siitä minkälaisia velvollisuuksia työttömällä tänä päivänä on. Loukkaantuminen ei ole ensimmäisenä mielessä jos ihmisen rahat eivät riitä ruokaan ja vuokraan, vaan silloin mietitään että mistähän vitusta revitään rahat tämän kuun elämiseen. Sen toimeentulon aleneminen "hieman" kun on vähän eri asia 3000€ kuussa nettona tienaavalle tai sille joka kituuttaa työmarkkinatuella. Ilmeisesti Koskinen ei ole myöskään päässyt tutustumaan ennätysmäärään työtilaisuuksia, joissa myydään bambusukkia puhelimessa provisiopalkalla, tai odotellaan nollasopimus kourassa puhelinsoittoa läheisestä K-Marketista jännittäen samalla reikäinen aluskerrasto ruskeana riittääkö kuukauden tienesti tällä kertaa sekä kattoon pään päällä että laskuihin.



Puretaanpa juttu jälleen lähiluvun keinoin toimijoihin ja attribuutteihin, jotta saadaan selville mitä kirjoittaja todella haluaa sanoa.



Juha Sipilän hallitus:
- on päättänyt nopeuttaa työllistymistä
- on järjestänyt säännöllisiä haastatteluja
- on tehnyt hyvin käyntiin lähteneitä uudistuksia
- joiden johdosta moni työtön on ollut tyytyväinen ja saanut töitä
- tekee kauan kaivattuja uudistuksia
- saa työpaikat ja työntekijät kohtamaan

Kriitikot
- pitävät kovaa porua
- puhuvat kovaan ääneen työttömien kyykyttämisestä
- antavat lopullisia tuomioita hätiköidysti
- ovat henkisessä ilmastossa, jossa on vain oikeuksia ja etuuksia, muttei velvollisuuksia
- estävät fanaattisesti työttömyysturvan uudistamista ja ovat näin kehityksen jarruna
- loukkaantuvat rajattomasti jos pyhää työttömyysturvaa uudistetaan

Työttömät
- joutuvat jatkossa ottamaan enemmän vastuuta
- joutuvat osoittaamaan aktiivisuutta
- aktiivisten työttömyysturva jopa paranee
- saattavat tarvita keppiä
- ovat myöskin henkisessä ilmastossa, jossa on vain oikeuksia ja etuuksia, muttei velvollisuuksia
- saavat vastikkeellista etua, jonka saamiseksi on haettava töitä
- saavat tarpeetonta mediajulkisuutta jos eivät löydä töitä
- eivät hae koko tarmollaan tai ollenkaan töitä
- tarvitsevat uudistuksia

Tanskalaiset

- ovat siitä hienoa kansaa, että siellä on tosi vähän työttömiä

- antavat työttömille keppiä, mutta kaiketi vähän jotain muutakin

Veronmaksajat 

- Ylläpitävät yhteistä pussia, joista työttömien korvaukset joudutaan maksamaan

Mika Koskinen tarkoittaa siis kirjoituksellaan seuraavaa:  

Hallitus on tarmokas, säännöllinen, osaava ja aikaansaava, ja se on tehnyt hyvin käyntiin lähteneitä uudistuksia. Hallituksen kriitikot ovat paikalleen jämähtäneitä muutoksenvastustajia, jotka ovat tottuneet ilmaisiin etuihin ja velvollisuuksien puuttumiseen. 

Työttömät ovat passiivisia reppanoita. Heitä pitää aktivoida ja jotkut jopa huomaavat oikein ilahtuvansa, kun heitä jututetaan ja he löytävät reippautensa ja pääsevät puuhailemaan kaikenlaista, ja jotkut saavat oikein töitäkin. 

Pirteät ja aktiiviset mallityöttömät saavat myös aikaisempaa parempaa työttömyysturvaa; seitsemän rahattoman päivän sijaan heitä odottaa jatkossa vain viisi rahatonta päivää. Työttömille olisi hyvä antaa lisää keppiä, koska Tanskassakin on tosi vähän työttömiä. 

Jotkut työttömät väittävät mediassa huomiohakuisesti ettei töitä löydy, mutta se ei voi olla koko totuus, koska onhan noususuhdanne, ja hallitus joka saa työntekijät ja työpaikat kohtaamaan. 

Veronmaksajien yhteisestä pussistahan tämä tarmottomien ja passivisten työttömien makoilu kuitenkin kustannetaan. 

Kiitoksia Mika Koskiselle asiallisesta, puolueettoman tiedonvälityksen ja hyvän journalistisen tavan mukaan totuudenmukaisesti laaditusta kirjoituksesta. Olette tällä kertaa ylittäneet jopa oman tavanomaisen tasonne. 

-Pastori-

Kun työ ei kelpaa

"Te hakkasitte nauloja mun palttooseeni!"

Median luoma näkökulma todellisuuteen on ollut joukkoviestinten tutkimuksessa aina kiinnostava kohde. Kun tehdään uutinen, kyse on aina todellisuuden representaatiosta - eräänlaisesta ikkunasta, jonka rajojen läpi todellisuutta tarkastellaan.

Tässä valossa ns. totuutta on turha etsiä uutisista, sillä uutiset ovat aina jonkin toimittajan kokemuksen, näkemyksen, asenteen ja valitun näkökulman luoma kuva tarkasteltavasta asiasta. Kun katsot kuvaa televisiossa, näet vain sen mihin kamera osoittaa, ja sen ulkopuolelle jää paljon kaikenlaista.

Päivän Ilta-Sanomat valitsee uutispäällikkö Tero Karjalaisen johdolla näkökulman, joka on kauttaaltaan oikeistolibertaristisen ideologian kyllästämä, ja lisäksi sisällöllisesti melkoisen köyhää journalismia. Juttu löytyy alla olevasta linkistä, ja se otsikoitu komeasti näin:  "Tuskastuneet yrittäjät avautuivat huolella – työttömiä ei kiinnostanut työhaastattelu ja se työhön saatu katosi saikulle". 

https://www.is.fi/tyoelama/art-2000005385105.html


UutisTeron keskeinen viesti on kauhistella 'jonkun nimeltä mainitsemattoman yrittäjän' suulla, kuinka työttömiä ei työnteko tai edes haastatteluun saapuminen kiinnosta. Aika paksua tekstiä tilanteessa, jossa työttömiä työnhakijoita on yli 329 000 henkeä (07/2017 tilastokeskus).


Uutispäälliköllä on tai ainakin pitäisi olla tietty vastuu kirjoittamastaan, eikä vähiten siksi, että ihmiset lukevat nopean median ja massiivisen ärsyketulvan aikakaudella uutisistaan lähinnä otsikon menemättä sisältöön kovinkaan syvälle. Nyt otsikko huutaa kissankokoisin kirjaimin, ettei työttömiä kiinnosta työn tekeminen.

Kun juttu puretaan osiin ja tarkastellaan mitä sanotaan ja kuka on äänessä, alkaa se vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.


Tässä lista jutun toimijoista esiintymisjärjestyksessä:

Uutispäällikkö Tero Karjalainen
- 1 puheenvuoro, jossa annetaan ymmärtää että työttömyyttä ei olisi, jos työpaikalle ilmestyttäisiin ajoissa ja selvin päin.
- 2 yleistä pohdiskelua (huoltosuhteesta ja suomen velkaantumisesta), joiden keskeisenä pointtina on, että työssäkäyvät joutuvat elättämään muita

Eräs pääkaupunkiseudulla asuva yrittäjä - 
- 17 puheenvuoroa, joista selviää mm. että jopa hulluille on tarjolla töitä, töihin palkattaisiin heti, jos jotakuta kiinnostaisi, urakoista joudutaan kieltäytymään kun ei saada tekijöitä, kotoa ei ketään töihin haeta, nuoriso on perseestä ja menetetty tapaus, työttömille maksetaan liikaa, kaikki työ on opittavissa mutta ketään ei kiinnosta, vanhukset, lapset ja maantiet(!) kärsivät työttömien takia, ruumiillinen työ ei kelpaa edes ulkomaalaisille muutamaa poikkeusta lukuunottamatta

Työ- ja elinkeinoministeriö
- 0 puheenvuoroa, mainitaan linkissä ammattibarometritutkimus, joka osoittaa että toisilla alueilla on työvoimapulaa tietyissä ammateissa

Työttömät
- 0 puheenvuoroa, ovat jutussa lähinnä sylkykuppina tuohtuneelle yrittäjälle

Nuoret
- 0 puheenvuoroa, ovat jutussa lähinnä sylkykuppina tuohtuneelle yrittäjälle, eivätkä tee muuta kuin pelaavat kotona pleikkaa

Eräs firma pohjoisessa
- on epäselvää, onko mainittu eräs firma itse äänessä, vai puhuuko tuohtunut rakennusyrittäjä tapauksesta, josta on itse kuullut jostain.

Joku ilmastointityöntekijä
- 0 puheenvuoroa, on huhujen mukaan ollut jossain töissä ja jäänyt sairaslomalle

Virolaiset
- 0 puheenvuoroa, ovat yrittäjän mukaan kansakuntana laiskistuneet siihen malliin, ettei heitä kannata enää kuljetella laivalla edestakaisin

Romanialaiset
- 0 puheenvuoroa, ovat kuulemma vielä sellaista porukkaa jota työ kiinnostaa.

Ei ole helppoa, on vaikeaa -J.Karjalainen

Yhteenvetona voidaan siis melko turvallisin mielin todeta, että ainoa varsinaisesti äänessä oleva toimija jutussa on nimettömänä pysyttelevä pääkaupunkiseudulla vaikuttava rakennusyrittäjä, jonka henkilökohtaiset mielipiteet ja asenteet muodostavat koko jutun keskeisen rakenteen. Jutussa mainittuja muita henkilöitä tai ryhmiä ei tuoda esille muutoin kuin yrittäjän pääosin negatiivisen kommentoinnin valossa.

Uutispäällikkö tuo juttuun mukaan pari omaa mielipidettään ja yleistä juttua huoltosuhteista ja ammattibarometreistä antaakseen yrittäjän työttömiä ja muita vääränlaisia ihmisiä kohtaan tuntemalle vihalle jonkinlaista pohjaa tai perustetta. Ilmiö on sama kuin keskustelupalstoilla, joissa törkyisen ryöpytyksen sekaan laitetaan linkkejä aiheista, jotka sivuavat osittain käsiteltävää asiaa, mutta eivät varsinaisesti liity siihen. Jutun lopussa uutispäällikkö kehottaa ihmisiä lähettämään lisäjuttuja sähköpostilla. Jutun journalistisen tason huomioiden apu saattaisi olla tarpeen.


Yrittäjän lisäksi keltään ei ole kysytty mitään, mutta alimpaan kastiin haukutaan sekä työttömät, nuoret, että virolaiset.

Työttömiin liitetyt attribuutit jutussa:
- juoppous (töihin ei ilmestytä selvin päin)
- laiskuus (työ ei kiinnosta, haastattelut eivät kiinnosta, ruumiillinen työ ei kiinnosta)
- syrjäytyneisyys (istutaan kotona pelaamassa pleikkaria passiivisena, jo 25-vuotiaat ovat menetettyjä tapauksia)
- ahneus (kotiin maksetaan liian hyvin, vanhukset ja lapset jäävät verovaroin hoitamatta työttömien takia)

Oletamme sinun sitoutuvan yrityksen arvoihin 7€ tuntipalkalla

Eräs asia (joka potentiaalista työntekijääkin varmasti kiinnostaa) loistaa poissaolollaan, nimittäin työstä maksettava palkka.

Kun laiskat kotimaiset sosiaalipummit ja kovat Romanialaiset työmiehet tällä tavoin jutussa rinnastetaan, on muistettava että keskipalkka Romaniassa on 323€ kuukaudessa. Tällainen työvoimakulu miellyttäisi yrittäjää varmasti kovin ihan täällä kotimaassakin.

En usko että tämänkään toimituksellisen rimanalituksen motiivina on mikään muu kuin työttömien haukkuminen ja alistaminen.



Työttömät pitää ensin epäinhimillistää, jottei hallituksen kaavailema pakkotyö (30 miljoonaa ilmaistyötuntia vuodessa) tuntuisi niin ikävältä. Ihmisten kohtelusta voisi tulla vaikka paha mieli.




-Pastori-




**Edit 28.9.2017 klo 13:53: Ilta-Sanomat on muokannut juttuaan ja siitä on poistettu Tero Karjalaisen pyyntö lähettää jatkojuttuja sähköpostiin:

"Olisiko sinulla työpaikka tarjolla, mutta et halua syystä tai toisesta töihin? Etsitkö turhaan työntekijöitä yritykseesi, mutta sopivia hakijoita ei ole. Luottamukselliset yhteydenotot mahdollista haastattelua varten: tero.karjalainen@is.fi. "  **

Päivän journalismipalkinto

Normipäivä Ilta-Pulun toimituksessa alkoi kääntyä illaksi. Tv-studion halvalla hankitut ledilamput napsautettiin päälle, ja leipääntyneen oloinen, sisällä tupakoiva videokuvaaja laahusti työpisteelleen.

"Pyörii", mies mutisi eläkettä odottavan ammattimiehen innokkuudella.

Ylipukeutunut kekkuli pomppi ruutuun ja aloitti pirinistin mieleen tuovan ylipirteän höpötyksensä.
"Hyvää iltaa, ja tervetuloa Ilta-Pulun journalismiraatiin!"

"Hyvää iltaa", mutisi Aulis Gerlanderin zombie studion hämäristä. 

"Mennäänpä suoraan asiaan! Illan uutisrutsauksessa tänään: Talvisota! Suomi mainittu! Torilla tavataan! Simo Häyhä!"

Dramaattinen musiikki soi, ja juontaja heijastaa valkokankaalle painotuoreen journalistisen kultakimpaleen. (Ilta-Pulun lähes alkuperäinen uutinen löytyy tästä linkistä)

Otsikko kertoo heti journalismin ohjeiden mukaisesti mistä on kysymys: Ei ole aivan varmaa tehdäänkö Simo Häyhästä elokuva, mutta jos tehdään, joku myöntää ohjaavansa sen!

Informatiivisesti kuvatekstissä näytetään myös kuva Simo Häyhästä, sekä Hollywoodista, ja mikäli jollekulle on jäänyt epäselväksi, myös elokuvien kuvauspaikoilla käytetystä klaffista, joka antaa mystisesti vaikutelman siitä, että kyseessä on todellakin elokuvatuotanto! Mikä räjähtävä aloitus, mikä alkuvoima, mikä tarkkuus! Journalistiliitto voi olla ylpeä pojastaan.

Salakavalasti  Ilta-Pulun tavoittama ohjaaja kuitenkin vaikenee yksityiskohdista. On ilmeisesti tekeillä jokin äärettömän salaperäinen, vaarallinen top-secret-elokuva (ei se vanha puolihuono komedia), josta ei ole vielä lupa antaa lisätietoja asiaan vihkiytymättömille.

Musamaailman pohdiskelua part X

Onko kulttuuri arvokasta? Pitääkö elämyksistä maksaa?

Riippuu ilmeisesti siitä oletko taidealojen ammattilainen vai bisnesmies.


Eräs hieno rumputaiteilija, J.Torvikoski nimeltään, oli ja on luultavasti yhä sarkasmiin ja kyynisyyteen taipuvainen mies. Hänellä oli tapana pistää tilanteisiin sopivia one-linereita ilmoille keikkamatkoilla, ja eräs näistä oli legendaarinen, paljon siteeraamani lausahdus: "Ilmaisissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne poikivat usein lisää ilmaisia keikkoja". 

Artisti maksaa. Myös laskunsa.

Viime aikoina useat eri kulttuurintuottajat (tai siis tapahtumajärjestämisellä bisnestä tekevät tahot) ovat olleet julkisuudessa esillä oudossa valossa, kun heidän palkkalistoillaan olevat henkilöt ovat innovoineet luovia päitänsä yhteen niin että rätinä käy. Oivallus on ollut sellainen, että teetetään artisteilla työtä niinkuin ennenkin, mutta palkan sijaan maksetaan näkyvyydellä.

Otsikko puhuu musiikkimaailmasta, mutta tosiasiassa tämä uusi näkyvyyden tienaamisen ajatusmalli toimii nykyään harmillisen usein myös monilla muilla aloilla. Kaikki kulttuurialat ovat saaneet nauttia uudesta trendistä, jossa tapahtumien tuotto ohjataan erilaisille puuhamiehille, ja tapahtumassa esiintyvät taiteilijat saavat antaa ilmaisen työpanoksen ja mahdollisuuden olla rahapalkan sijaan kyynel silmäkulmassa kiitollisuudesta kontillaan, kun saavat tämän hienon mahdollisuuden olla esillä. Ajatus kulkee käsikynkkää uuden ajan työllistymismallien kanssa, joissa työ itsessään on pyhä tarkoitus, ja yhteiskunnalta voi sitten anella lomakkeella rahaa, jos tarvii ruokaa tai haluaa maksaa laskuja.

Eikös tää nyt ole kehuilla ja pullakahvilla kuitattu?
Joonas Rinta-Kanto: Sarjakuvastrippi kirjailijaliitolle (2016)

Freelancertyö on itsessään melko tuskallinen leivänansaintamalli, koska käytännössä se on yrittäjyyttä, ja tarkoittaa että jokaisen leipäpalan perässä (kuvainnollisesti, en tarkoita ateriakorvausta) on juostava pitkälle ja auliisti, jos meinaa tulla toimeen. Kuten yrittäjät, freelancerit myös hinnoittelevat työnsä itse, ja harrastavat kokoomuslaista märkää päiväunta, jonka nimi on paikallinen sopiminen. Käytännössä hinta sovitaan suoraan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, ja liikaa liksaa työstään pyytelevä jää ilman hommia. Liian vähän pyytävä taas saa töitä enemmän, mutta tulee huonosti toimeen. Toimeentulo on tasapainoilua näiden paraabelien välimaastossa.

Tiesittekö muuten, että sana 'freelancer' tulee keskiajalta, tarkoittaen palkkasotilasta, joka myy palveluksiaan rahapalkkaa vastaan ilman erityisiä ideologisia kytköksiä? Kiinnitettäköön tässä huomiota nimenomaan sanapariin 'rahapalkkaa vastaan'. Freelancer ei siis toisin sanoen ole lähtökohtaisesti ilmainen työntekijä.  

Jossain vaiheessa on menty pitkälle ja rytinällä metsään, kun on ryhdytty pitämään luontevana sellaista mallia, jossa ammatti-ihmisen odotetaan työskentelevän ilmaiseksi jonkun muun tehdessä tällä työllä rahaa. Jutun lopussa on useita linkkejä asiaa sivuaviin uutisiin. Tämän kirjoituksen inspiraationa toimi kuitenkin uusi kulttuurihässäkkä Lieksan suunnalta.

Juttu meni näin: Lieksan seudulle on muuttanut kansainvälistä uraa konserttipianistina tehnyt herra nimeltään Janne Mertanen. Hän on esiintynyt kansainvälisillä areenoilla jo kolmella eri vuosikymmenillä ja kiertänyt mm. Australian, Aasian, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, sekä lähes kaikki Euroopan maat. Oletan että tässä ajassa palkaksi on tullut paitsi näkyvyyttä, myös ihan oikeaa riihikuivaa rahaa.

Sen sijaan näin suhtautuu raha-asioihin Lieksan hyvinvointijohtaja Arto Sihvonen, jonka kansainvälisimmät meriitit (olikovatkohan peräti B-junnutasolla?) ovat jääkiekkovalmennuksessa:

Artisti maksaa, koska eihän jääkiekkoakaan tueta kunnan varoista, vai mitä?

Tämä kulttuurin suurvisiiri ja kaikkien tuntema lätkäjätkä toisin sanoen ehdottaa, että 175 000 euron hintainen työväline annetaan ilmaiseksi opiskelijoille käyttöön, ja että tämän lisäksi 30 vuotta ammatikseen maailmaa kiertänyt muusikko esiintyy Lieksassa ilmaiseksi, ja maksaa vielä arviolta 10 000€ vuodessa siitä oikeudesta että saa tässä kulttuurin mekassa harjoitella.

Sanattomaksi vetää. Tässä valossa ateriakorvaus ja näkyvyys alkavat tuntua jo melko reilulta työtarjoukselta. Käsittämättömintä on se, että A.Sihvonen johtaa sivistyspalvelukeskuksen toimintaa, jonka vastuualueeseen kuuluu muun muassa kulttuuri. Kaikki kulttuuri on tietysti arvokasta, mutta nyt väkisin juolahtaa mieleen, että kumikiekon perässä juokseminen on pehmentänyt tämän herran aivotoimintaa, jos ei tuollaisella pallilla istuva mies kykene näkemään kansainvälisen pianistin arvoa Lieksan kokoisen kyläpahan kulttuurikentällä.


Vertailun vuoksi haluaisin mielelläni nähdä, pystyykö A.Sihvonen vetämään Lieksan kulttuurikeskuksen salin täyteen esittämällä siellä esim. rangaistuslaukauksia 2 tunnin esitysajalla?





-Pastori-

Lisäluettavaa ja lähdeaineistoa:

Lähtisitkö sinä ruokapalkalla asiantuntijakeikalle?
Kasper Strömman - Huonoimmat työtarjoukset osa II 
Kasper Strömman - Avoin työhakemus 
Soundi - Suomi 100-tapahtuma kosiskelee muusikoita esiintymään ilmaiseksi
Soundi - esiintyjiä ilmaiseksi kosiskellut Suomi 100-kulttuurigaala selventää korvauskäytäntöjään
Rumba - Palkkioksi näkyvyyttä
Freelancer ja ilmainen työ
Keskustelua: Artistit talkootöihin
Kulttuuria vai kusetusta?

Pasi Lyytikäinen: Näkyvyys, koodisana kusetukselle
Ryhdy bloggariksi Turun Sanomille, saat palkkioksi näkyvyyttä
Työtä näkyvyys- ja ruokapalkalla
Saat palkkioksi näkyvyyttä

Ekstra:
Tukiainen järkyttyi: Ilmaiseksi juhannusfestareille esiintymään?

Toimeentuloa ja Stubbilaista matematiikkaa

Alexander Stubb viihdytti äänestäjiään (ja varsinkin niitä jotka eivät häntä äänestäneet) vuoden 2015 marraskuussa harkitulla ja painavalla lausunnollaan, joka koski ns. hallintarekistereitä. Lopputuloksena syntyi legendaarinen "sori siitä"-lausahdus, kun kävi ilmi, että ministeri oli keksinyt niin sanotun 'Stubbilaisen matematiikan' mukaisesti lukuja ihan omasta päästään. Myöhemmin toimintametodi on lanseerattu Ameriikan mantereella komealta kalskahtavasti 'vaihtoehtoisen faktan' nimellä.

Vaikka kaikille tavan tallaajille on selvää, ettei asioita kannata yleensä hoitaa päissään, on siitä huolimatta katsottu parhaaksi soveltaa tätä luovaa hallintatapaa lieveilmiöineen niinkin arkisessa asiassa kuin ihmisten toimeentulossa.

Olkaa hyvä ja odottakaa.

Noin vuosi sitten keksittiin 'byrokratian vähennystalkoiden' nimissä nimittäin oivallinen ajatus, että siirretään perustoimeentulotuen käsittely notkeasta ja ratkaisukeskeisestä toimitatavasta tutulle Kansaneläkelaitokselle eli KELAlle.

Jokainen kyseisen instanssin kanssa omakohtaista kokemusta kartuttanut piruparka lienee yksimielisesti samaa mieltä, jos väitän että tällä kyseisellä valtionlaitoksella ja inhimillisyydellä, joustavuudella ja asiakaslähtöisyydellä on suunnilleen yhtä paljon yhteistä rajapintaa kuin syvänmeren mustekaloilla ja pyöräilyllä. Vapaasti suomennettuna: homma ei oikein toimi.

Nyt KELAlle on käynyt kuten suomalaiselle autoilijalle: talvi tuli yllättäen.

Kuten muutamissa lehtitiedoissa ja muussa lähteessä mainitaan 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 ,

No money, no hungry.

eivät KELAn resurssit ole aivan täysin riittäneet lisääntyneen työkuorman hoitamiseen. Asialla ei sen suurempaa kiirettä, kuin perustoimeentulo - jonka pitäisi lain mukaan tulla käsitellyksi 7 arkipäivän sisällä hakemuksesta. Jos tilanne on sellainen, että ruokakaappi on tyhjä, sukulais- ja tuttavalainaa ei ole saatavilla, eikä rahaa ole pennin jeniä, alkaa 7 vuorokaudenkin odottelun jälkeen olla aika kova nälkä. Jos tilanteen ratkaisua siirretään KELAlle tyypilliseen tapaan muutamalla viikolla eteenpäin, alkaa hakemusten suhteen tulla helposti luonnollista poistumaa.


Asia - eli työvoiman puute byroossa - on nyt kuitenkin aktualisoitunut täysin pyytämättä ja yllättäen, kuin entisen pääministerin faksi, ja kaikki ovat ymmällään. Stubbmatemaattisesti homma menee kuta kuinkin näin:

Kuvituskuva ei liity asiaan.

Kuntien sosiaalitoimissa aikaisemmin toimeentuloasioita maanlaajuisesti hoitaneiden 1500 henkilön sijaan niitä hoitaa nykyään 750 KELAn palkkalistoilla olevaa ihmistä. Toimeentulotukihakemusten määrä on kuluneen parin vuoden aikana lisääntynyt noin 50%. Tästä syystä on selvää, että työntekijöiden määrää ei ole koettu tarpeelliseksi lisätä kuluneen vuoden aikana, vaan on päätelty, että KELAssa on (tunnetusti) niin tehokkaita työntekijöitä, että he pystyvät helposti nelinkertaistamaan työtehonsa, eikä lisätyövoimaa tarvita. Kun nyt kuitenkin on nähtävästi niin, että KELAssa on laiskoteltu, tarvitaan kuitenkin uutta työvoimaa. KELA on nyt päättänyt palkata sitä tulevan kevään aikana peräti 55 henkilön edestä.

Peruskoulumatematiikalla ajatellen tilanne on ongelmallinen, koska äkkiä laskien työmäärä suhteutettuna työntekijöiden määrään aiheuttaa uusilla variaabeleilla tilanteen, jossa ollaan 25% tehokkuudessa aikaisempaan tilanteeseen nähden. Stubbilaisen matematiikan mukaan kuintenkin lisäämällä 55 työntekijää päästään jo kahdeksaankymppiin, ja koska KELAn etuuksista menee kuitenkin vakituinen 20% vero, voidaan ne laskea päässä yhteen ja näin päästään pyöreään tasalukuun sata, eikä ongelmaa enää ole.

100% tyytyväisiä kansalaisia Helsingissä.

Nythän tilanne on se, että viimesijainen toimeentulo on kiinni toimeentulotuesta. Sitä saavat ihmiset, joiden tulot eivät riitä vähimmäismenoihin, kuten esim. ruokaan ja lääkkeisiin. Jos ihminen ei saa ruokaa eikä tarvitsemiaan lääkkeitä, ihminen kuolee. Jos ihminen on tilanteessa jossa hengenlähtö alkaa olla realistinen uhkakuva, alkaa ihminen käyttäytymään vähemmän rationaalisesti ja sovinnaisesti. Odotamme mielenkiinnolla mihin suuntaan asia kehittyy. Kun nyt vaan ei sattuisi mitään.







-Pastori-