Kenelle kellot soi

Olin jälleen harrastamassa pseudotaiteellista esiintymistä spontaanin ekonomisen aplodin toivossa, eli toisin sanoen katusoittohommissa, rämpyttämässä lanttia anoen (Eppu Normaali). Kävi niinkuin monesti käy kun on lämmin kesäpäivä, törmäsin (tai oikemmin he törmäsivät minuun) tuttuihin jamppoihin ja päätimme ottaa pienet viinit kauniin kesäillan kunniaksi.

Käpöttelimme äijien kanssa pitkin Anttilan seinustaa kun takaa alkoi kuulua innokasta kellon renkkaamista.

KLING!

Pyöräilijähän se siellä. Ohitse porhalsi kiukkuisen näköinen keski-ikäinen rouva pyöräilykypärä päässä. Laskimme siinä sitten leikkiä siitä, kuinka kellonsoittaja on todennäköisesti aina turvallisuusasiat vakavasti ottava KIR (keski-ikäinen rouva) kun ilmiö toistui.

KLING KLING.

Ja jälleen ohitsemme pyyhälsi uusi KIR, tällä kertaa trendinmukaisemmalla kypärällä varustettuna. Kerkesin juuri avata keskusteluumme topiikin Tampereen jokavuotisesta hässäkästä, jossa yleisönosastopalstat täyttyvät kiukkuisista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä, jotka ottavat erää siitä, kuka jalkakäytäviä lopuksi saa käyttää (vihje : niitä sanotaan Jalkakäytäviksi tietystä, hyvästä syystä) kun alkoi jälleen kilistä.

KLING KLING KLING.

Ja kolmas KIR, tällä kertaa tapaus joka naamansa happamuusasteesta päätellen kuuluu vähintään omakotiyhdistykseen ja raittiusseuraan, pyyhältää ohitsemme.
Jostain syystä sana KIRistely ja juuri keksimäni lyhenne rimmaavat yhteen. Kaikki ymmärtänevät että tarkoitan tällä päänaukomisellani taas kerran juuri sellaista tiettyä ihmisryhmää. Keski-ikäisiä vastaan minulla ei ole mitään. Kohtahan olen itsekin jo kireä vanha äijä.

Äh, tein sen taas. Siis sellainen tietynlainen, tiedättehän.

Kellon soittamattomuus taas sen sijaan viittaa toisenlaiseen ihmisryhmään. Todennäköisesti trendikkäästi ja urheilullisesti vaatetettuun kundiin, joka sujahtaa ohitsesi ennen kuin tajuatkaan. Tyyppiin jonka itsevarmuus ja koordinaatio ovat sitä luokkaa, että hän voi viilettää jäätävästi hymyillen väkijoukkoon 40 kilometrin tuntivauhdilla ja selviytyä ulos voittajana. Taakse jää hämmästyneitä ja kiukkuisia ihmisiä ja eteen hiipii huomaamatta taksi, jonka keulan ylitse hölmistynyt voittaja lentää halkaisten 250 euron kupolinsuojaimensa kahtia kun törmää pää edellä nakkikioskiin.


Jotenkin taas miettii sitä internetin kiertoviestiä, missä mietittiin kuinka on mahdollista että 70-luvulla syntyneet ovat ylipäänsä hengissä. Asiaa tuntemattomille valaistakoon että tässä mainiossa tekstissä listataan kymmeniä sellaisia turvallisuusasioita joita ilman on aikanaan pärjätty ihan hyvin pelkän maalaisjärjen turvin. Asioita, jotka sosiaaliämmät ovat tehneet kaikille pakollisiksi ihan piruuttaan, vaikka hyysäämisen sijaan ihmisille pitäisi opettaa, että sillä yläpäällä voi tehdä muutakin kun kantaa kypärää. Kyllä vain, hyvät lapset ja vanhemmat, päätä voi käyttää myös ajattelemiseen.


Maalaisjärki on tänä kaupungistumisen aikana monesti kadoksissa. Lehdistä voi lukea ihmisistä jotka yrittävät kuivattaa kissaa mikroaaltouunissa, ja toisista jotka nostavat syytteen McDonaldsia vastaan, kun mokomat eivät ole varoittaneet että vasta keitetty kahvi voi olla kuumaa. Mitä pyöräilyyn tulee, olen itsekin rutistellut luitani joskus aikanaan sotkemalla pystyasennossa alamäkeen vauhdin maksimoimiseksi, mutta voin puolustautua sillä, että olin hädin tuskin kymmenvuotias noihin aikoihin.


Tämän päivän trendi on olla ikinuori ja aina menossa mukana. Kuka siinä kerkeää aivoja käyttämään. Pitää päästä esille, juontamaan, malliksi, missiksi, Idoliksi, maajussin morsiameksi, kisaamaan ja visaamaan. Näyttämään hyvältä tv:ssä, kertomaan kuumimmat sisustusvinkit ja tilittämään vaikeaa eroa ja uusperhettä naistenlehtiin. Pitää puffata uutta levyä ja kertoa vaikeasta lapsuudesta, laukoa järjettömyyksiä kaikkiin tiedotusvälineisiin. Kunniasta viis, kunhan on mainetta. Puhutaan minusta, siitä saa rahaa.

Ajetaan ikäänkuin voittajana väkijoukkoon, jos sallitte ontuvan vertaukseni.


Joskus viattomuuden aikana kun polkupyörän saattoi jättää lukitsematta kerrostalon pihaan, oli lapsilla toiveammattia kyseltäessä tapana vastata jotain sen suuntaista kuin Astronautti tai Jäteauton kuljettaja. Nykyään poika tai tyttö 12-v. pyyhkäisee herkällä kädenliikkeellä pitkät hiukset kajalin tummentamilta silmiltään ja ottaa raukean ilmeen vastatessaan :

- Musta tulee Julkkis.



-Pastori-