torstai 11. syyskuuta 2008

Raha kasvaa puissa

Hyvää syksyä.



Metsäteollisuus juhlistaa 9/11 vuosipäivää tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.

Valkeakoskesta tulee nyt sitten toden totta se mansikkapaikka. Hajuhaitat tulevat ainakin vähenemään. UPM tarjoaa rautasaapasta persposkille 150:lle työntekijälle. Kajaanissa vastaava luku on 535. Stora Enso komppaa ja jää hyväksi kakkoseksi 300:lla lähtöpassilla. Mansikoiden keräilyyn jäänee luppoaikaa.


Hassua Valkeakosken tapauksessa on se, että tehtaaseen investointiin hiljattain rapeat 30 miljoonaa euroa. Joko paperihommista tienaa enemmän kuin yleisesti tiedetään, tai sitten joku laskee kannattavuuksia jonkin ihan uuden matemaattisen mallin mukaan jota ei ole vielä julkistettu.

Lujaa menee, rahalla saa ja hevostelemalla pääsee. Ainakin lehtiin siis.

Finnairilla kuulemma annetaan sentään työntekijöille vaihtoehto - palkat alas tai porukkaa pihalle. Joustaa siis pitäisi. Ajatus joustavuudesta on sinäänsä toki kaunis, mutta veikkaan että tämä on yksisuuntainen ovi.


Firmojen ongelma on siis se, että rahaa ja tulosta pitäisi saada. Ongelma on yleinen myös tekijäpuolella, mutta hiukan eri syistä. Osakesalkut kun eivät oikein kartu niillä kympin tuntipalkoilla. Puhuin siis euroista, en kymppitonneista, jos joku sattui erehtymään.

Kenkimällä ei-toivottua ja kallista ainesta ulos yrityksestä osaketsemppaajan salkku sen sijaan pöyhistyy mukavasti. Duunaripuolella lähinnä kallo pullistuu ja pullo kallistuu. Tasan ei käy nallekarkit.



Näitä kun lukee lehdistä, on helppoa päätellä, että suorittavan työn tekijä täällä peräpohjolassa on firmoille lähinnä ylimääräinen rasite josta pitäisi päästä äkkiä eroon. Ovat piru vieköön kalliita, ja haluavat lomia, terveydenhuoltoa ja kaikkea muuta mikä on köyhän salkkumiehen piskuisista tuloista pois. Ja hyvä on muistaa, että kun ulkoistetaan Kiinaan, ne kaikki mielipideongelmat sun muut protestihässäkät ovat Jossain Muualla TM.



Alkusoittoa tämäntyyppiselle touhulle pääsin itsekin maistelemaan 90-luvun puolella, kun kävin Flextronicsin (omaa sukua Kyrel Oy) tehtaalla ns. oikeissa töissä valmistamassa ja tarkastamassa elektroniikkaa. Palkka oli naurettava, muistaakseni 35,35 silloista suomen markkaa tunnilta. Marjoja emme kuitenkaan tuotantokarsinassa poimineet, vaan teimme niska limassa töitä mitä nyt spedeilyltä, häröilyltä ja esimiesten kanssa piilosia leikkimiseltämme kerkesimme. Lähtökohta oli se, että jos työnantaja on vain maksavinaan palkkaa, on kohtuullista että työntekijätkin ovat vain tekevinään töitä.

No, ajelehdin vähän asian ohitse. Päädyin ko. firmaan töihin kun kaveri tiesi kertoa, että rekry on päällä ja kannattaa hakea hommiin. Rekrytointia hoidetetiin silloin myös mainonnalla - Hämeenkyrön maalaiskunta oli täysillä mukana, rinta rottingilla ylpeänä mainostamassa kuinka seudun suurimpiin kuuluva työllistäjä tarjoaa ei 3, ei 30 vaan 300 uutta työpaikkaa!

Kiireisimmät kerkesivät jo antamaan julkisia kommentteja siitä, kuinka tämänkaltainen positiivinen julkisuus saa koko kunnan talouden uuteen nousuun, kun paikkakunnalle muuttaa työn perässä ihmisiä Tamperetta myöten. Anna Erikssonia mukaillen : "Ei, ei se mennyt niin".

Kun pörssivetoinen johtoporras sai miljoonaprojektinsa valmiiksi (Nokiallehan niitä vempeleitä tehtiin, totta kai - julkinen salaisuus) alkoi heiluriovi käymään. Käytännössä koko kapasiteetti painettiin viemäristä alas perheineen ja asuntovelkoineen. Siinä sitten kahvihuoneen seinälle eräs vääräleuka oli laittanut mainoksen jossa luki "ei 3, ei 30 vaan 300 potkunkuvaa perseelle!".



Kyseinen firma on kunnostautunut potkujen antamisessa tämän jälkeenkin vähintään kiitettävästi. (Artikkeleita : 1 2 3 )





Pistää vähän mietityttämään. Pitäisi sitoutua yrityksen arvoihin ja olla nuorekas, kokenut iloinen ja aktiivinen tiimipelaaja että pääsee töihin. Sitten kun pitää sponsoroida jonkun bulgarialaisen osakemiljonäärin uusi purjevene, tingitään sen verran että saat potkut.

Kuka oikeasti haluaa töihin yrityksiin jotka toimivat tällä tavalla? Kuka rupeaa enää ottamaan asuntolainoja ja ostamaan ylipäänsä mitään muuta kuin perusvälttämättömyyksiä jos elää jatkuvasti epävarmuudessa? Kuka juonsi euroviisuja vuonna -89? Ken söi kesävoin?


Musahommissa on se hyvä puoli, että jos esiinnyt hyvin ja yleisö viihtyy, se on mainos joka saa ihmiset "ostamaan" sinut uudestaankin. Ollaan vielä oikeiden asioiden äärellä, eikä ihan vaan pelkästään kyhnyn, massin eli rahan perässä. Bändit ja artistit eivät ole tietääkseni vielä listautuneet Pariisin pörssiin. Lets keep it that way.




-Pastori-

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensin kiitos mainiosta kuvamateriaalista. Huono luonne kun on, on toisinaan hauska hihitellä vakavien asioiden äärellä.

Jokin pitkätukkainen tamperelainen soittajajoukkio - jos en aivan väärin muista, saattoi yhtyeen nimi olla Unohda Eila - lauloi jo Pastorin varhaislapsuuden aikaan kertosäkeessään: Älä ota viinaa vaan opiskele kiinaa, se on kieli tulevaisuuden. Älä ota.... kun saat vielä tilaisuuden! Tämä kiusallisesti toteutunut tulevaisuudenkuva oli selvänäköisyydessään varsin poikkeava heidän lähinnä hamppuorientoituneessa tekstimaailmassaan.

Voi vain kummastella sitäkin, että on taloudellisempaa lakkauttaa leipomo Tampereelta ja kuskata leipiä vaikkapa Lahdesta tänne, eritoten kun yksi tärkeimmistä perusteista kuuluu olevan polttoaineen hinnan nousu. Hyvä Fazer! Logiikka, vai oliko se sittenkin logistiikka, on ihmeellinen asia.

Myös Iittalasta kuuluu kummia, uudet unkarilaiset puhaltajat tekevät työnsä paljon suomalaisia halvemmalla eikä taida mennä kovin pitkään, ennenkuin poijjaat palaavat pustalle ja "kouluttavat"
sitten sikäläisen tehtaallisen tekemään Aaltoa ja kumppaneita. Ja me onnelliset hölmöt maksamme tyytyväisinä suomalaisesta laatutyöstä ja designin kansallisista arvoista. Voi, kun Maija-täti tietäisi missä sen kipot ja napot on tehty.
Onneksi hinta aina takaa laadun.

Pastori kirjoitti...

Jep, ulkoistaminen on ollut päivän sana jo pitkään, kukaan ei vain käsittänyt että se tarkoittaa ulkoistamista maan rajojen yli. Metsäteollisuus on aina ollut perinteinen Suomi Finland - ala, mutta joutaa kai sekin Puolaan ja Kiinaan kaiken muun ohella.

Hinta takaa kyllä laadun, mutta mietinpä vaan, että kellä on varaa ostaa sitten kun kaikki Suomen työtätekevät ovat partureita ja siivoojia.

Toki konsultin, lääkärin ja kansanedustajan palkoilla on varaa ostaa vähän kalliimpaakin Aaltoa.

Anonyymi kirjoitti...

Siinä onkin sarvipeikon hampaat, siinä laadussa. Iluusioita myydään muuallakin kuin mainosalalla.

Palkan (tai osinkojen) ylittäessä tietyn rajan usein näyttävät todellisuudentaju ja muutamat muut inhimilliset piirteet katoavan.

Edellisellä kommentilla tarkoitin lähinnä sitä, että ihmiset ovat jo jokusen vuoden onnellisen tietämättöminä ostaneet Iittalaa ja Arabiaa Made in Thailand, China,
Poland and Estonia.

Tämä on ilmaistu eufenismilla "toiminta kansainvälistyy".

Ehkä työtätekevistä löytyy jonkinaikaa jokunen bussikuskikin.

Metallin työtilanteen pitäisi olla Pirkanmaalla hyvä. Joku päivä sitten olin lukevinani paikallisesta sanomalehdestä Kalmarinkatkuista hevikeikkailua Puolan suuntaan. Jääkö tänne trash, vai mikä? Sanopa se, soittaja.