perjantai 10. huhtikuuta 2009

Lasten Leikkiä

Lapset tulevat aina etusijalla.

Näin puhuu moni julkisuudessa, ja mikäli tulkitsen asian oikein, keskustelijoiden tarkoituksena on tällä sanoa "Olen hyvä ihminen, pidän lasten(i) hyvinvointia arvossa ja haluan edistää sitä, haluan ottaa huomioon että lapset eivät vielä osaa ja pärjää ja haluan auttaa heitä".

Nöyrin kirjoittajanne ei ole lahottanut sahajauhojaan eikä suinkaan väitä että yllämainitun kaltainen olisi tuossa tarkoituksessaan huono tai väärä asia. Näinhän sen (tulkittuna) juuri pitäisi ollakin.

Tarkemmin tarkasteltuna ensimmäisessä lauseessa on kuitenkin ongelma, joka lähemmässä tarkastelussa saa kummallisia, paradoksaalisia ja sanalla sanoen typeriä ulottuvuuksia. Virke "lapset tulevat aina etusijalla" muuttuu kummalliseksi siinä vaiheessa kun sitä aletaan tulkita juuri niin kuin se on kirjoitettu.

Esitän muutamia esimerkkejä puolesta ja vastaan.

1. Laiva uppoaa.
- Tulevatko lapset etusijalla kun aletaan pelastaa ihmisiä pelastusveneisiin? Kuulostaa eettisesti uskottavalta, sankarivanhemmat vajoavat merten tyrskyihin ja elämä jatkuu.

2. Vanhemmilla on huumeongelmia.
- Tulevatko lapset (ja heidän hyvinvointinsa) etusijalle kun ongelmavyyhteä selvitetään? Aivan varmasti, lapset sijoitetaan johonkin sellaiseen ympäristöön missä he voivat kasvaa ja kehittyä normaalisti.

3. Perhe on köyhä.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle? Aletaan olla harmaalla alueella. Onko lasten saatava Playstation, vai riittääkö päivittäinen ruoka ja vaatetus? Jaksavatko vanhemmat jos kaikki raha ja aika menee lasten tarpeiden tyydyttämiseen?

4. Perheellä on sisäisiä ongelmia.
- Onko kaikki hyvin, jos keskitytään lasten asioihin, mutta vanhempien keskinäiset suhteet muistuttavat kylmää sotaa? Onko lapsella hyvä olla, jos vanhemmilla ei ole enää muuta yhteistä keskusteltavaa kuin lapset?

5. Lapset itse aiheuttavat ongelmia.
- Tulevatko lasten tarpeet etusijalle, jos näillä tarkoitetaan esim. nuorisorikollisten tekemiä ryöstöjä ja pahoinpitelyitä lainsäädännössä? Pitääkö tarinan pikku-Anteroa ymmärtää vielä siinä vaiheessa, kun naapurin mummo makaa koomassa sen takia ettei Antero saanut viikkorahoillaan riittävästi piriä?


Esimerkkiryppääni ei varmasti ole valaisinliikkeen kirkkaimmasta päädystä mutta yritän tällä niputtaa yhteen niin laajaa ja monenkirjavaa tunne- ja asiasisältöä sisältävää aihetta, ettei sen kiteyttäminen normaaleihin banaaliuksiini ole mahdollista.

Viivan alle jää kuitenkin seuraava väittämä : Lasten asialla liikkuva taho on nykyajan sankari ja kirkasotsainen pyhimys, jonka kaikki tekemiset voidaan perustella pahimmillaan sillä, että tarkoitus pyhittää keinot. Lasten selässä ratsastava ristiretkeläinen ei eroa viime vuosituhannen alkupään kollegoistaan mitä fanaattisuuteen ja ahdasmielisyyteen tulee. Uskonnon suhteesta lapsiin saisikin sitten jo ihan oman aiheensa, mutta näistä asioista on nykyään syytä olla ihan hiljaa.


Lapsiuskonto (jos sallitte ilmauksen) on taas tuonut julkisuuteen uuden totaalisen järjettömyyden, jonka mahdollistaa vain ja ainoastaan se, että lainlaatijoina ja tulkitsijoina on hysteerisiä ämmiä, joiden todellisuudentaju on samaa luokkaa liekkihotellin respalla Marinolpullon jälkeen.

Mitä olette mieltä oikeusistuimesta, joka on antanut sakkoja siitä syystä, että isä on leikkinyt lastensa kanssa? Isä sai syytteen pahoinpitelystä. Eikä vain syytettä, vaan myös 25 päiväsakkoa (525 €) ja lisäksi hänen pitää pulittaa tyttärelleen 200 euroa kipukorvausta. Mainittakoon vielä, että lievän pahoinpitelyn päiväsakkomäärä on yleensä 5-20 päiväsakkoa (wikipedia / v.1999) Minkälaisen maailmankuvan rakentaa tytär, joka tajuaa että aikuisilta voi pumpata rahaa leikkimällä uhria oikeusistuimen kanssa? Minkälaiset mahdollisuudet normaaliin kasvatukseen on isällä, joka ei uskalla enää leikkiä lasten kanssa oikeudenkäynnin pelossa?


Siis. Lasten kanssa leikkiminen on rikoksena todella yhtä vakava asia, kuin se, että allekirjoittanut ottaisi ja lasauttaisi jotain täysin tuntematonta ihmistä nyrkillä päähän keskellä kirkasta katua - täysillä - siten, että poskiluut murtuvat ja henkilö tippuu tiedottomana katuun ja saa mahdollisesti aivovaurion?

Ilmeisesti isyys on tässä tapauksessa kuitenkin tietynlainen rangaistuksen koventamisperuste. Nimittäin toinen tapaus, jossa äiti läimäytti avokämmenellä lastaan päiväkodissa poiki "vain" 10 päiväsakkoa ja vaatimuksen maksaa lapselle 100 euroa. Tässä pahoinpitelyn tarkoitus oli kuitenkin ilmeinen, vaikkakin läimäyksen syy oli se, että äidin pikku kulta oli purrut toista päiväkotilasta aiemmin samana päivänä.

Syyttäjä aikoo kuitenkin kunnostautua viemällä asian hovioikeuteen asti ja vaatimalla 30 päiväsakkoa, joiden perään itkeskelyyn tuhlataan tuhansia euroja valtion, siis myös sinun ja minun, rahoja.


Surullista kyllä, tarkasteltiin näitä tapauksia miltä kantilta katsoen tahansa, suomalainen oikeusjärjestelmä tekee itsensä naurunalaiseksi - tai mikäli ko. toiminta ei naurata, ainakin herättää suurta myötähäpeää. Kun tämän auktoriteetin puutteen yhdistää nujerrettuun vanhemmuuteen ja paapovaan sosiaalitätijärjestelmään, on melko perusteltua olettaa, etteivät tämänkaltaisen sekoilun seurauksena kieroon kasvavat lapset tule nuorina aikuisinakaan kunnioittamaan yhteiskuntaa, toisiaan tai saati sitten oikeusjärjestelmää.


Vihelletään peli poikki, annetaan vanhempien kasvattaa lapsia ja pidetään oikeussalit varattuna ihan oikeille rikollisille.




-Pastori-

Ei kommentteja: