Junalla on hauska matkustaa part III

Valtion rautateiden henkilöstö ei lakkaa hämmästyttämästä asiakaspalvelutaidoillaan. Pitkien jouluvapaiden jälkeen ajauduin jälleen ajelemaan kohti sivistyksen kehtoa - Tamperetta - leppoisalla ratakyydillä. Juna oli luonnollisesti tupaten täynnä lomilta palailevia matkustajia. Monesti matkaan (sukulaisiin jotka asuvat kaukana) lähdetään hyvin varustettuna ja tämä näkyy matkustajien mukanaan raahaamien reppujen määrässä.

Koska juna oli täynnä kuin avaamaton sillipurkki, en saanut lähtöasemaltani paikkalippua. Loppuunmyydyltä näyttää, totesi lipunmyyjä. Mietittiin, voisiko minulle myydä paikkalipun ensimmäisestä luokasta. Totesimme yhdessä virkailijan kanssa mokoman piletin olevan noin parikymppiä tavallista kalliimpi, joten lähdin suosiolla ihailemaan junan ravitsemustiloja.

Ennen Lahtea juna oli totuttuun tapaan myöhässä parikymmentä minuuttia, ensin muun junaliikenteen ja sitten teknisen veturivian (?) takia. Ei- tekniset viat löytyivät tälläkin kertaa asiakaspalvelun puolelta.

Istuin paikalleni ravintolavaunun pöytään seuraamaan, kuinka vielä avaamattomasta ravintolasta ryhdyttiin häätämään pariskuntaa, joka oli istunut kantamuksineen pöytään. MATKATAVARAT PITÄÄ VIEDÄ TAVARAVAUNUUN informoi keski-ikäinen ravintolavirkailija tulevia asiakkaitaan. Pariskunnan mies lähti roudaamaan kapsäkkiään narikkaan. Kutsumusammatissa oleva päivänsäde huomasi tilaisuutensa koittaneen. RAVINTOLAAN EI TUODA OMIA EVÄITÄ, hän valisti naista joka oli tullut junaan kolapullo käsissään. Nainen laittoi pullon pois. EIHÄN ME SAATAISI MITÄÄN KATETTA MYYNNISTÄ JOS KAIKILLA ON OMAT EVÄÄT. Ilmeisesti baarityöntekijöiltä vaaditaan VR:llä näinä vaikeina aikoina ainakin ekonomin koulutus.

Onnistuin potkimaan oman kassini piiloon ja lähdin tilaamaan aamiaista. Ennen vuoroani kahvilan morlokki ehti tiuskia kahdelle asiakkaalle. Toinen halusi vääränlaista ruokaa, ja toisella oli vääränkokoista rahaa. Havaitsin vuoroni tulleen ja hämäsin minua tuijottavaa kaksisilmäistä kyklooppia tiedustelemalla siltä ylireippaaseen sävyyn mitä leipiä aamiaiseen kuuluu. Se murahteli kolmen eri tuotteen nimet, eikä nauranut mukana kun yritin murjoa vitsiä vaihtelusta joulukinkulle. Vetäydyin aiempaan tuliasemaani tarkkailemaan tilannetta.

Juna pysähtyi. Asemalta saapui lisää vaeltajia. Kotka havaitsi tilaisuuden asiakaspalveluun ja alkoi rähjätä parille nuorelle repputuristille. MATKATAVARAT PITÄÄ VIEDÄ TAVARAVAUNUUN, se huomautti hienovaraisesti.

Hölmistynyt tyttö kiirehti selvittämään, että haluaisi juoda kahvia, jonka jälkeen hän ja ystävänsä jatkaisivat matkaansa omalle paikalleen. Asiakaspalvelija päätti kokeilla poliisin toimista tuttua käskyttämismetodia yhdistettynä peruskoulusta tuttuun toisto-opetukseen.

MATKATAVARAT PITÄÄ VIEDÄ TAVARAVAUNUUN. Täällä ei kuulemma ole muuten tilaa, koska juna on niin täynnä.

Epäuskoisena pariskunta poistui, palatakseen myöhemin juomaan kahvinsa seisaaltaan, koska myös ravintolavaunu oli tässä kohtaa täynnä ihmisiä. Asiakkaita valui täpötäyteen ravintolaan. Asiakkaat tuijottivat ahdistuneena tyhjää paikkaa kassalla. Työn sankari seisoi heihin selin ja huusi päivän tarjouksia keskusradioon pakkaseen kuolevan torimuijan äänellä.

Poistuin vähin äänin junasta kohti seuraavaa, joka oli myöhässä sen perinteiset 40 minuuttia. Pehmeä lasku arkeen!



-pastori-

Published with Blogger-droid v1.6.5