sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Junassa on hauska matkustaa, part IV



Junamatkustamisen tenho se vaan ei ota laantuakseen. Itse olen kuitenkin itsepäinen ja sinnikäs junailupalveluiden käyttäjä, koska olen opiskelija. Köyhän opiskelijanhan kuuluu hyväksytyn liturgian mukaan olla nöyrä, ja tyytyä siihen mitä ylhäältä päin annetaan. Tässä mielessä VR on mitä luontevin valinta matkustamiseen.

Soittohommat olisi kenties helpointa hoitaa omalla autolla, mutta etäisyydet itäisen periferian ja eteläisen stadiferian välillä ovat sellaiset, että heikompaa hirvittää, ainakin jos joutuu maksamaan bensiinin omasta pussistaan. Kuten tiedetään, bensan hinta nousee aina, jos joku diktaattori omistaa öljylähteitä, tai vastaavasti jos jotakuta diktaattoria ammutaan otsaan ja lähteet otetaan häneltä pois. Siksi käytän keikkamatkoihin rautateitä, koska luojan kiitos soittopelejä ei tarvitse raahata kotoa asti keikalle vaan ne poimitaan varastolta kyytiin.

Junassa on mukavaa, koska siellä voi istua lämpimässä kopissa tuhannen muun kiukkuisen suomalaisen kanssa odottelemassa, että juna jatkaisi matkaa kohti päämääräänsä. Aikansa kuluksi voi sitten vaikka kirjoitella blogia, jos netti sattuu toimimaan alueella, ja jos harvaan asetetuista pistokkeista sattuu tulemaan virtaa läppäriin.

Tätä sepustusta kirjoitin tosin pitkän matkaa bussissa. Syy moiseen on se, että VR on uudistanut lippujärjestelmänsä nykyaikaiselle tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että entinen kankeasti toimiva ja kallis järjestelmä on uudistettu nykyaikaiselle tasolle, eli täysin kelvottomaksi ja veret seisauttavan kalliiksi sekasotkuksi, joka kiristää paitsi asiakkaiden, myös henkilökunnan hermot tasolle, joka aiheuttaa Alex Stubbin kaltaista hymyilyä, ja jonka vaikutus VR:n imagoon on samaa luokkaa kuin Stephen Elopin vaikutus Nokian osakekurssiin. Junabussi-yhdistelmä on siis tällä hetkellä valitulla reitillä se ”halvempi” vaihtoehto.

Wanhaan Hywään aikaan, 2010-vuoden loppupuolella, VR karhusi yhdensuuntaisesta Itä-Etelä-matkasta opiskelijahinnalla tympeät 25-30 euroa. 5 euron vaihteluväli riippui junatyypistä, eli siitä ajetaanko perinteisellä pikajunalla (sinisellä sisustuksella varustettu häkäpönttö, rillumarei-henki ja kaihoisat muistelmat tupakkavaunuista), vai istutaanko pakkasessa Italialaisen junataiteen helmessä (jonka penkit on suunniteltu kääpiöille, ja jonka wc-järjestelmästä puuttuu hajusta päätellen ulostuloputki kokonaan). Paikkalipun hinta sisältyy taksaan, riippumatta siitä onko junassa tilaa.

Sitten Lippu-Uudistuksen aika koitti, ja VR:n johto näki, että se oli hyvä. Pääteltiin, että lippujärjestelmä kannattaa korvata testaamattomalla ja / tai keskeneräisellä järjestelmällä, joka otetaan ripeästi käyttöön sillä seurauksella, että junalippuja ei saa automaateista lainkaan noin kahteen viikkoon. Iltapäivälehdissä tätä puolustellaan sillä, että VR haluaa taata parhaan mahdollisen asiakaspalvelun kaikissa tilanteissa. Maatessani Tampereen rautatieaseman lattialla erään keikan jälkeisen lauantai-sunnuntaivälisen yön kello 5:stä klo 9:ään aamulla en olisi voinut olla asiasta enempää eri mieltä, ja olisin mieluusti keskustellut rystysilläni tämän möläyttäneen markkinamiehen kanssa vaikka koko tuon kuluneen ajan.

Olihan minulla toki älypuhelin. Pihtiputaan mummoilla sellaista ei ole, ja tämän johdosta kerrotaan, että ikäihmiset ovat eriarvoisessa asemassa nuorempiin kansalaisiin nähden. Lohduksi voin kertoa, että näin ei ole. Kun yritin kyseisenä yönä ostaa lippua, havaitsin että verkkokauppa, kyllä, siis verkkokauppa, oli suljettu yön ajaksi, ja se aukeni klo 6 aamulla. Juna lähti 5:48. Ja ei, en voinut ostaa lippua juna-automaatista. 

Ei, Visa Electron ei kelpaa maksuvälineenä junissa.

Mikä siis eteen? Luova ratkaisu oli maata asemahallin jäisellä lattialla muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa ja odotella, että vartioliikkeen stevarihauvat antaisivat minun nukkua siihen saakka, että lipunmyynnin rouva aukaisisi taivaan portit ja myisi minulle validin junalipun. Asemalattia majoitusvaihtoehtona jättää uudistuksista huolimatta toivomisen varaa. Asemalla ei myöskään vielä toistaiseksi ole Valtion Hotellien toimipistettä, vaan lähin sellainen löytyy Tampereella vasta Sorinkadulta, jossa reseptionisti päivystää ympäri vuorokauden.

Mutta jottei eksyttäisi ihan sivuraiteelle (anteeksi ontuva kielikuva), puhutaanpa vielä siitä lippu-uudistuksesta. Lippu maksoi hetki sitten 25-30 euroa. Nyt uudistetun lipun hintavaihteluväli on hieman laajempi, 26-41 euroa. Lisähintaa tulee, jos lipun ostaa junasta (ei Electronilla, Herran Vuonna 2011) ja jos haluaa olla perillä määränpäässä muulloin kuin keskellä yötä tai kukonlaulun aikaan – eli sellaisina aikoina, joina perillä olemisessa on jokin tarkoitus, esim. minuilla töihin ehtiminen. Jos käyn esim. kerran viikossa keikalla, maksaa edestakainen matka 52 – 82 euroa.

Ei se niin kolmenkympin päälle tarkkaa ole. Vuoden aikana saattaa reissuun lipsahtaa uudistetulla taksalla pauttia rallaa 1600 euroa entistä enemmän.

Melko edullista. Opiskelijahinnalla siis. 

Päivän hinta arvotaan myös reitin mukaan; IL uutisoi juuri, että valitsemalla esim. kausilipun pidemmälle reitille on hinta monesti halvempi kuin lyhyellä matkalla. Perskohtaisesti matkustin kerran samaisella aamuyön juoppojunalla T:re – Joensuu-välin kahdella vaihdolla Riihimäen ja Lahden kautta. Konduktööriä ei näkynyt ennen Riksua, joten nyin vaivaantunutta asiakaspalvelijaa hihasta kun jatkoyhteys lähti liikenteeseen. Olin vähän hämmentynyt, kun junasta (käteisellä, ei Electronilla) ostamani lippu loppumatkalle oli kalliimpi kuin lippu, jonka olisin voinut ostaa lähtöasemalta (jos esim. lippuautomaatti, älypuhelin, konduktööri tai lippuluukulta myyty lippu kelpaisivat maksuvälineenä).

Parasta tässä kaikessa on se, että kukaan VR:n johdossa ei myönnä reilusti, että perseelleenhän tämä meni. Sen sijaan kaikenkarvaiset tärkkikauluksiset kekkulit kiirehtivät kiimasta hikoillen selittämään toistensa päälle puhuen, kuinka uudistus on hieno ja toimiva, ja kuinka täällä palvellaan asiakkaita onnesta kontallaan.




Katso myös VR sosiaalisessa mediassa:




Mutta tästä huolimatta, sinnikkäästi ja pölkkypäisesti, näillä korteilla mennään, kohti uusia seikkailuja!

"Näin VR evottaa" (E.V.O; verbimuoto evotus, lyhenne sanoista Et Vaan Osaa -Marsvin):

VR:n kyydissä homma etenee, ellei :


-          juna lipsahda jostain syystä aikataulusta
(kevätkausi, talvikausi, syyskausi, kesäloma, ruuhka-aika, syysloma, joululoma, loma, lehtiä raiteilla, jäätä kiskoilla, lunta radalla, lunta vaihteissa, vaihteet jäässä, sähkövika vaihteessa, vaihde rikki, kuski vaihtamassa vaihteita käsin, ratavaurio, routavaurio, ajolankavaurio, aivovaurio, turvalaitevika, sortunut ratapenger, tuhopoltto, mielenosoitus, joukkotappelu, termiitit ratapölkyissä, pölkkypäitä johtoportaassa, ratapölkkyjä kiskoilla, jne.)

-          ilmene jotain laitteistoteknistä tai muuta matkaa hidastavaa vikaa
(ovi jäässä, ovi rikki, lipun lukulaite hajalla, kortinlukija ei toimi, portaat jumissa, valot pimeänä, ilmastointi rikki, kusta lattialla, raivohulluja matkustajia henkilökunnan tiloissa, juna kyljellään raiteilta suistumisen seurauksena, juna juuttunut liikehuoneistoon epäonnistuneen pysäköinnin seurauksena, henkilökunta lakossa, henkilökunta puuttuu, henkilökunta ei jaksa, veturi puuttuu, veturi jäässä, öljyvuoto koneessa, yms.)

-          sinua poisteta junasta jostain sattumanvaraisesta syystä
(vääränlainen kännykkä, vääränlainen lippu, vääränlainen pankkikortti, vääränlainen henkilötodistus, vääränlainen naamataulu, ei paikkaa ostetusta lipusta huolimatta, maan väärä asento kuuhun nähden, junahenkilökunnan henkinen luhistuminen paineen alla, matkustajan oma ratkeaminen ja siitä johtuva pahoinpitely-yritys, raudoittaminen ja jatkokyyti miekkataksilla, tjsp.)


Listaa päivitetään niin kauan kuin tavaraa riittää.

-Pastori-

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siis periaatteessahan Visa Electron käy junassa - tai ainakin se oli yksi tämän "uudistuksen" tarkoitus.

Pastori kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä! Tosin ainakin käytännössä muistuttavat vielä joka kuulutuksessa, että Visa Electron ei valitettavasti käy maksuvälineenä (puhutaan ravintolavaunun kuulutuksista).

Visalla voi maksaa lipputiskillä, tai juna-automaatilla, mutta ei käsittääkseni junassa. Pistin kommentista innostuneena eilen kyselyn VR:lle aiheesta, saas nähdä mitä runoilevat vastaukseksi :D

Pastori kirjoitti...

No nyt tuli kokemuspohjaista tietoa asiasta. VR ei vielä ehtinyt vastata sähköpostiin, liekö muuta kiirettä.

No tuota, matkustin taas T:reeltä itärajan tuntumaan aamujunalla. Verkkokauppa oli taas kiinni klo 6:een saakka, joten päätin käyttää lippuautomaattia, joka ei hyväksynyt korttia. (Ensin toki odottelin tunnin-pari oven takana, että takkutukkainen stevaripoika jonka selässä lukee VARTIJA jaksoi tulla avaamaan oven asemalle.)

Niinpä saapastelin junaan kyselemään toiminta-ohjeita. Konduktööri ilmaisi, että Electronia voi todellakin nyt käyttää maksuvälineenä matkustamiseen. Olin positiivisesti yllättynyt, ja tehtiin kaupat. Tosin siinä kävi sitten niin, että hän halusi 5 euroa ylimääräistä, koska ostin lippua junasta.

Ilmaisin olevani vittuuntunut, sillä muuta lippua ei ollut taaskaan saatavilla (lipputiski kiinni, verkkokauppa kiinni, lippuautomaatti ei toimi). Hän selvitti, että "järjestelmälle ei voi mitään".

Lähdettiin siinä sitten velkomaan korttia. Ei toiminut. Pitää palata myöhemmin asiaan.

Lopulta sain sitten lipun verkkokaupasta, kun juna oli seisoskellut asemalla niin kauan, että kello löi kuusi. En kuitenkaan enää voinut ostaa Tampereelta lähtevään junaan lippua, vaan se piti ostaa seuraavan aseman kohdalta. Konduktööri pidättäytyi kuitenkin heittämästä minua muodollisesti ulos junasta.

Riku Riemu kirjoitti...

Tuo keräämäsi linkkilistakin sen kertoo mistä on kyse; toisin kuin johtaja Jaatinen sanoo, KYLLÄ tämä on kaaos.

Lippuuudistus pikku hiljaa asettuu, asiakkaiden kannalta se sisältää yleisesti lähinnä huononnuksia. Minun 30 vrk lippuni hinta tosin nousi vain 8 senttiä.
Ministeri lupaili tarkistuksia lipputuotteisiin joskus kai keväällä, mutta laittoi epäilemään että ministeri Kyllönen on pihalla kuin vain ministeri voi veeärrän asioista olla.

Veeärrällä ei ole ollut yksi, ei ole ollut kaksi, ei ole ollut kolme ongelmaa - vaan niitä on ollut leegio ja ne jatkuvat, kunnes niille ei enää jaksa nauraa.

Veeärrä tarvitsisi valtiolta huomattavia investointeja rataverkkoon, liikenne on lisääntynyt niin paljon, ettei homma vain voi enää nykyisillä toimia. Ei vaikka yrityksellä olisi osaava johto, sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä.

Marraskuu on alkanut, veeärrä on lupaillut että talviongelmat ovat tulevana talvena pienemmät kuin aiemmin. Turhaa puhetta, tuohon ei ole mitään syytä uskoa, täysin ratkaisevassa asemassa on sää. Ei näissä muutama lapiomies lisää ratapihoille auta, toimenpiteiden tulisi olla huomattavasti isompia.

Veeärrässä yhtyy vanha, lähes tsaaristinen hallinto ja voimakas tuloksenteko tarve, lisämausteen antaa valtion omistajaohjaus, joka on lähinnä sitä, että joku ministeri ennen vaaleja herää vaatimaan parannuksia!

Lopettakaa poliitikot paskanjauhanta, antakaa veeärrälle riittävästi rahaa välttämättömiin investointeihin - ja tehkää se mitä Puolassa joskus autoasentaja pelkäsi sanoa ääneen: Puolan (VR:n) johto on vaihdettava!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Pastori ja Riemu,

En malttanut olla lukematta melkein kokonaan tämänkertaista vuodatusta, mikä on saavutus sinänsä, koska en itseänikään jaksa kuunnella 15 sanaa enempää.

Mutta asiaan, itse matkustin junalla viimeksi keväällä 2011 noin 6 vuoden tauon jälkeen, ja huomasin että tähänkin, kuten niin moneen asiaan KYLMÄ tai TASKULÄMMIN Käteinen drakma toimii, nou problem. Suosittelen siis ottamaan riskin, ja asioimaan OTTOpoikamaatilla kortin kopionnin uhallakin ennen inhaa raidematkaa, paatuneinkaan konnari ei voi vastustaa ryppyisten setelien tuoksua..

- Paavo

Riku Riemu kirjoitti...

Tän tyhjän kotikaupungin
Nyt aijon jättää muistoihin
Kun tuijotan mä ruutuun vanhan television
Muistan kun juoksin perään pallon
mä läpi synkän laitakaupungin
Ja alla vaunusillan yksin haaveilin

Kun juna seisoo vaan
seisoo
ois sillä suunta tuonne pohjoiseen
Se seisoo vaan
seisoo ja siihen jämähtää aina uudelleen

Taas katsoin kerran leffan sen
Tuon Kaurismäen veljesten
Ja laukkuun kaikkeni mä pakkaan
nyt ei auta muu
Jos valintani osuu oikein
niin vaunun oikein silloin valitsen
Mut väärään aina astuu mies tuo eilinen

On elämä kuin juna vaan
Se aina jatkaa seisokkiaan.
Jos tunnelissa on se pitkään kaipaa aurinkoon
Paikkansa pelkojen myös kuljen
niin otan aina siitä selvyyden
Mä itse oonko syy jos vauhti hiljentyy

Ja juna seisoo vaan
seisoo
ois sillä suunta tuonne pohjoiseen
Se seisoo vaan
seisoo ja sinne palaa aina uudelleen

Riku Riemu kirjoitti...

Latan vielä: tänä talvena kaikki sujui lipuhässäkän jälkeen hyvin, junat kulkivat, kaikki oli hyvin. Sitä kesti niin kauan kuin lunta ei ollut. Kun lumi ja pakkanen saapuivat, yksikään kulkemani juna ei enää täsmälleen aikataulussaan ole ollut. Parempi tilanne on, kuin viime vuonna, monet junat ovat kaikesta huolimatta olleet määränpäässä, Helsingissä, myöhässä noin, tai hieman alle viisi minuuttia, niitä ei myöhästymisiin lasketa.

Ajavat matkalla tuon junaannousun asemalla harmittavan yli kymmenen minuuttia kiinni, joka on aika kalsa odotella vr:n aseman siperian tuulisilla laitureilla; siperiaa ja ryssän helvettiä siellä usein ajattelen, vaikken moisissa koskaan ole käynytkään.