lauantai 11. helmikuuta 2012

Lauluja vajakeille























Aikaa on taas vierähtänyt, eikä mieleen ole tullut mitään kirjoitettavaa. Ilmiö on vähän samankaltainen kuin aikanaan ilmestyneessä Pahkasika-lehdessä - on vaikeaa parodioida todellisuutta, joka itsessään on jo parodiaa.

Presidentinvaalit toivat oman valonpilkahduksensa jos ei nyt parodian, niin ainakin farssin kentille. Valittavana oli ah-niin-monelle-karvalakkiaan-ylpeänä-kantavalle-juntille-liikaa-oleva julkihomo Pekka Haavisto, sekä "koko kansan presidentti" Sauli "Sale" Niinistö.
Kävin kuuntelemassa Haavistoa vaalitilaisuudessa kylttyyrikapakassa. Mies puhui järkeviä asioita, jotka liittyivät ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Varsinaista homoilua ei illan aikana esiintynyt.

Sale sen sijaan puhuu rahasta. Toki on ymmärrertävää, että poliitikotkin käsittelevät mieluusti itselle läheisiä asioita.


Ehdokkaan julkinen seksuaalinen poikkeavuus oli monelle liian kova paikka. Positiivista on silti se, että miljoona ihmistä äänesti mieluummin inhimillistä miestä, joka rakastaa vapaaehtoisesti toista miestä, kuin kuivakkaa virkamiesheteroa, jonka edustama ideologia painaa kaikkia kansalaisia lupaa kysymättä kakkoseen.


Varsinainen farssi ei silti niinkään liittynyt itse henkilöihin, vaan heidän taustajoukkoihinsa.


Ensin Sale ja apulannan Sipe esiintyivät yhteisessä tv-spektaakkelissa <LINKKI> kehumassa toisiaan kilpaa ja aiheuttaen valtavaa myötähäpeää kiemurtelemalla vaivaantuneena tuoleissaan.

Näytti todella hyvältä.

Varsinaisen kultamitalin nolousolympialaisissa saavutti kuitenkin viestijoukkue Kurt "Kurre" Westerlund, Maki Kolehmainen sekä Sana Mustonen kaikkien aikojen rimanalituksella joka kantaa nimeä "Kuuden vuoden kuuliaisuus" (Varoitus: tuote saattaa aiheuttaa unettomuutta, itsetuhoisia ajatuksia ja pahoinvointia). Tämän korvaraiskauksen jäljiltä Jamppa Tuomisen musiikkikin alkaa kuulostaa suurelta taiteelta.

Näin perverssiä esitystä on vaikeaa löytää edes saksalaiselta pornoklubilta. Suurin kiitos lankeaa tiimin ykkösnaiselle sanoittaja Mustoselle, joka enteellisen etunimensä voimalla pistää ilmoille sellaista Tuubaa että heikompaa hirvittää.

Tasavalta meidän suomalaisten
tahtoo elää, hengittää
siksi Suomen kansa äänestäen päätti,
että uusi jälki jää

Suuret haasteet,
ne joita matkallansa kohtaat
vain ratkaisuaan odottaa

Väinämöisen jalanjäljissä nyt vaan
me Sauli Niinistöä tuuletetaan

Häipyi viiden vuoden yksinäisyys
ja alkoi kuuden vuoden kuuliaisuus

Ykkösmiehen paikka täytetty on
ei se auki enää oo
Liekeissä myös Saulin sammumaton
rakkaus rouva Jenni Haukioon

Tekijäänsä kerran kiittävät työt
Nuku, Sauli, linnassasi hyvin yöt


En ole ihan varma, mitä kappaleella yritetään sanoa. Väinämöisen jalanjäljistä tuulettelusta tulee ensimmäisenä mieleen suohon laulamimen, ihan piristävä ajatus sinäänsä.

Tämän jälkeen tulee todellista helmeä:
Ykkösmiehen "paikka" on täytetty, eikä "se" ole enää auki...?
Ai niin - Saulillahan on tunnetusti rahaa.

Haetaanko tässä jotain vähemmistöääniä, vai mitä helvettiä tämän Mustosen päässä oikein on liikkunut?


Jäämme innolla odottamaan, onko korniuden pohja jo saavutettu. Odotellessa voidaan vaikka lukea iltapäivälehdistä uutisia Jenni-rouvan alusvaateostoksista.



-Pastori-

2 kommenttia:

Pastori kirjoitti...

Sana Mustosen tekstit ovat herättäneet vilkasta ja iloluonteista keskustelua ympärin Internettiä.

Oheinen helmi löytyi Vauva-lehden keskustelupalstalta (sadun tekijä tuntematon):



Saukki ja kuuliainen pikku orava

Kaukana, kaukana Pohjoisessa valtakunnassa asui laulava pikku orava, jonka elämältä puuttui suunta, sisältö ja yleisö, aina siihen asti kunnes Suuri Johtaja Saukki saapui. Saukki hurmasi oravan lupauksillaan ja orava häikäistyi Suuren Johtajan otsasta paistavasta valosta ja tuon valon nähneenä orava ymmärsi tehtävänsä maan päällä: Suuren Johtajan ylistäminen, laulaen.

Ja pian orava huomasi tilaisuutensa, kun eräänä pyhäpäivän iltana lähes puoli valtakuntaa huusi Saukin kuninkaakseen. Orava laulaisi koko sydämestään ylistystä Suurelle Johtajalle vielä samana iltana. Mutta asialla oli kiire, sillä keskiyön jälkeen Suuren Johtajan keskeneräinen ylistyslaulu muuttuisi "Suureksi Noloudeksi". Niinpä orava kutsui apinaa, joka oli tunnustettu puuttuva lenkki metelin ja musiikin välillä. Yhdessä he kävivät Saukkia katsomassa ja myös apina vakuuttui ikiajoiksi Suuren Johtajan kyvyistä. Tuntui siltä kuin viisi vuotta yksinäisyyttä olisi yhtäkkiä hävinnyt. Vikkelä apina sävelsikin oravalle vielä samana iltana kaihoisan kantribiisin, mutta voi, jäljellä oli vielä yksi ongelma: sanat. Onneksi apinalla oli yhteyksiä ja näin hyvä haltiatar Rouva Wörd, eli täti punavihreä, sai kiireellistäkin kiireellisemmän tehtävän: kirjoita sanat apinan kappaleeseen yhdessä tunnissa.

Rouva Wörd ei ollut turhan tarkka tehtäviensä suhteen, saati laadun, mutta hän oli tunnetusti tuottelias ja nopea, juuri sitä mitä nyt tarvittiin. Rouva Wörd takoi taikalaatikkoaan kuin vimmattu ja sai kuin saikin aikaiseksi tekstin, josta sekä apina että orava ilahtuivat. Tehtävä tuli suoritetuksi siitäkin huolimatta, että Rouva Wördillä oli ollut hieman huono päivä eikä hän ollut niin haltioitunut Suuresta Johtajasta kuin orava ja apina. Valitettavasti apinan lukutaito oli hieman niin ja näin ja koska oravalla oli Saukin otsasta loistavan valon takia vaaleanpunaiset aurinkolasit päässään, jäi tuolta parivaljakolta huomaamatta tekstin puutteet.

Tuota pikaa pikku orava lauloi kappaleen putkeen ja apina kiiruhti innokkaasti, edes turkkia siistimättä, julistamaan kaikelle kansalle suurta ilosanomaa: pian kuulisitte oravan ja apinan kappaleen "Kuuden Vuoden Kuuliaisuus", jolla vielä tänään ylistettäisiin uutta Kuningasta, Saukkia.

Mutta voi, kun kappale oli valmis oli kello jo lyönyt keskiyön merkiksi. Kappaleen viimeinen myyntipäivä umpeutui ja se muuttui Suureksi Noloudeksi, kuningas Saukki ei ollut siitä tietääkseen ja orava sekä apina saivat kaiken kansan julman pilkan osakseen. Erityistä pilkkaa sai toki myös haltijatar Rouva Wörd, vaikka tämän tarkoitusperät olivat olleet hyvät ja täysin ammatilliset. Mutta pilkka oli täysin oikeutettua, sillä kappale aiheutti valtakuntaan kuuden vuoden vitsaukset.

Kansalaisia kuoli silkasta häpeästä, jolleivät he sitä ennen olleet saaneet kivuliasta, mutta samalla niin armeliasta korvaverenvuotoa. Kappaleen tuhoisten sävelten tahdissa kansalaisia joutui joukoittain kerjuulle, valtion kassa tyhjeni, kukat kuihtuivat ja ministeritkin kompastelivat. Rangaistukseksi kuumana käynyt Saukki määräsi pikku oravan ja apinan linnaan ja niin heidät karkoitettiin muiden ruskeakielisten joukkoon.

Tuosta kuuliaisuuden ajasta jäi muistuttamaan lukuisat korvattomat kansalaiset, jotka olivat tehneet korva-amputaation pahemmalta kohtalolta välttyäkseen. Kului kuusi pitkää vuotta, mutta lopulta kaikki päättyi hyvin. Saukin aika loppui ja kukkaruukutkin voitiin tuoda takaisin pihoille.

Anonyymi kirjoitti...

Mainiota ilotulitusta, hyvä Pastori!

Kiteytitte koko vaalivouhkan paremmin kun yksikään ns. ammatijournalisti!

Lisää tällästä niin hyvä heiluu!

- One of us without karvareuhka