Suomessa on ns. uskonnonvapaus. Se tarkoittaa, että kuka tahansa saa harjoittaa "hyvän tavan mukaisia" uskontoja keskenään tai porukalla ilman pelkoa lynkkaamisesta tahi inkvisiittorin peukaloruuveista. Myös maamme konservatiivisemmat uskonnolliset järjestöt ovat modernisoineet toimintaansa aikojen saatossa ja jättäneet ruuvaamisen vähemmälle.
"Hyvän tavan mukaisen" uskonnollisuuden käsite on hieman häilyvä, mutta esim. saatananpalvonta ja tähän rinnastettavat pahuudet jäävät mitä ilmeisimmin sen ulkopuolelle. Sen sijaan esim. ihmisten eriarvoistaminen, ksenofobia, misogynia, homofobia, kärsimyksen ihannointi ja muut valoisat -ismit nauttivat valtauskonnon puitteissa lain ja yliluonnollisten voimien antamaa suojaa.
Pistetään pataan vielä ripaus politiikkaa ja sekoitetaan, niin saadaan hämmentävä soppa aikaiseksi.
Parhaat itkunaurut aikoihin politiikan kentällä saatiin kun kirkkoherra Heikki Linnavirta antoi blogissaan 23.5.2012 täyslaidallisen kaikille saatanan riivaamille kulttuurikerman edustajille ja vihreille kannabiksenpolttajille. Törähdys oli kapeakatseisuudessaan häkellyttävä suoritus, mutta varteenotettavaa J-voimaa löytyy kuitenkin vielä paljon kirkkoherraa korkeammilta palleilta, aina ministeriöstä asti.
Sisäministeri Päivi Räsänen on siinä mielessä varteenotettava poliitikko, että hän saa valtuutuksensa paitsi kansalta (huikeat 6 edustajaa eduskunnassa) myös itse Jumalalta, jonka tahdon välikappale hän uskonveljineen ja sisarineen on. Tällaista kotikenttäetua on harvemmalla politiikan ammattilaisella.
Jumalan tahto on melko vahva poliittinen lyömä-ase asiassa kuin asiassa. Jos joku on eri mieltä kuin uskovainen, on asiasta reklamointi korkeamman voiman suuntaan jokseenkin työlästä. Toiseen suuntaan ongelmaa ei ole - uskova saa tiedon oikeasta ja väärästä suoraan yläkerrasta, eikä millään rationaalisella (lue : maallisella) argumentoinnilla ole minkäänlaista vaikutusta. Vastaväite pysähtyy oikeamielisyyden kilpeen ja tippuu maahan kuin kuoliaaksi kivitetty vääräuskoinen sapattina.
Hyvään illanistujaistapaan kuuluu, ettei kännissä puhuta uskontoa eikä politiikkaa. Ei-niin-kamalan-hyvätapainen Räsänen on viime aikoina käsitellyt sekä kännäämisen, uskonnon että politiikan ja puuttunut siinä sivussa kuolemanvakaviin aiheisiin kuten ravintoloiden aukioloon ja eutanasiaan.
Räsänen näkee ihmisen jonkinlaisena valaistuneena, jumalallisen voiman täyttämänä olentona, joka on erillään muusta elämästä maapallolla. Näin ollen ihmisen kärsimys on jonkin korkeamman voiman tahto, kun taas esim. eläinten kärsimykset voidaan huoletta lopettaa tappamalla. Armoa ei saa siis ihminen toiselle antaa, vaan se on ison J:n heiniä.
Ihmisen tulee sen sijaan selvitä kivuistaan ja kärsimyksistään (vaikkapa syöpähoitojen terminaalivaiheessa) omin ja lääketieteen voimin - jos ei muuten niin vetämällä niin paljon roinaa suoneen, että makaa tiedottomassa tilassa kuolemaansa saakka. Mömmöissä taju kankaalla kuoleminen on siis ihmisarvoista, eutanasia ei. Loogista, eikö totta.
Komppikitaristiksi höpötyksilleen Päivi on saanut toisen uskonnolla päänsä sekoittaneen poliitikon, Timo Soinin. Vekkuliin tyyliinsä Timppa rinnastaa omatahtoisen elämän lopettamisen vammaisten ja eläkeläisten 1940-lukulaiseen joukkotuhontaan. Luulisi natsikortin heiluttelusta tuohtuneen persun ymmärtävän eron, mutta ei. Soinin mielestä vihreän liikkeeen telotuspartiot odottavat verenhimoisina joukkoina lakimuutosta, joka sallii "luvallisen tappamisen". Siinäpä tyylinäyte typerille median edustajille, jotka aina vääristelevät tosiasioita.
Kyseiset uskon puusilmät unohtavat ääliöretoriikassaan yhden oleellisen asian - ihmisen vapaan tahdon.
Jos ihminen itse ei halua jatkaa kärsimistä, ei aistihavaintojen ulkopuolella olevan kiistanalaisen entiteetin tulkinnanvaraisen tahdon pitäisi olla kovinkaan pätevä argumentti tarpeettoman kärsimyksen jatkamiselle. Vielä vähemmän vaakakupissa painaa asiaan liittymättömän itserakkaan ventovieraan ihmisen mielipide.
Palataanpa vielä uskonnonvapauteen.
Ameriikassa, demokratian ja uskonnonvapauden mallimaassa, vaikuttaa eräs mielenkiintoinen uskonlahko, joka palvoo jumalolentoa nimeltään Lentävä Spagettihirviö (The Flying Spaghetti Monster). "Pastafarit" ovat rekisteröineet uskonlahkon kaikkien jenkkilakien ja asetusten mukaisesti, ja Flying Spaghetti Monsterism on siten hyväksytty viralliseksi uskonnoksi. Ja miksei olisi - onhan lentävästä spagettihirviöstä yhtä paljon kiistattomia todisteita kuin muistakin jumaluuksista. Lahkon erään itävaltalaisen edustajan ajokortissa on jopa kuva, jossa mies poseeraa ylösalaisin oleva pastakulho päässään - virallisessa kuvassa kun saa esiintyä lain mukaan uskonnollinen päähine (yleensä esim. turbaani tms.) päässä.
Mitäs luulisitte syöpään kuolevan sanovan, jos pastakulhon päähänsä kiskonut mielipuoli manifestoituisi kuolinvuoteen ääreen, nappaisi morfiinipiikin hoitajan kädestä ja ryhtyisi sönkkäämään, että kärsimys on spagettihirviön tahto, eikä ihminen saa puuttua asioiden pyhään järjestykseen?
Niinpä.
-Pastori-
4 kommenttia:
Tässä sivuttiin myös alkoholia ja sitä koskien sanottuja.
Minä kyllä arvelen Päivillä olevan usein pullon piilossa pöydänjalan vieressä.
En millään tavoin voimakkaasti,asia ei minua paljoa liikuta, kun harvoin enää jaksan koko menyytä, mutta varovaisesti otan kantaa ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämisen puolesta.
Luulisi siitä muusikoidenkin tykkäävän, kun ei tarvitse esiintyä puolen yön jälkeen, aivan tolkku pois olevalle yleisölle.
Ravintoloiden uskoisin asiasta jopa hyötyvän, jos uudestaan palaisi tapa, että ihmiset lähtevät jo hyvissä ajoin ns. juottoloihin tai tankkaamoihin. Nykyään kun puolen yön korvilla menevät yökerhoihin suoraan kotoaan.
Uhriluvut näyttäisivät puhuvan keskikaljan laimentamisen puolesta. Ja voi oilla, etä minunkin juttuihini saataisiin viimein jotain järkeä.
Pointtiä tässäkin. Tuskin silti mölöpäisyyteen taipuvainen "pakko juoda kaikki maailman viinat nyt heti tänään" - tyyppinen hahmo sitä määrää vähentäisi, vaikka joutuisikin kotona pohjien ottamisen aloittamaan varhaisemmin.
Soittoaikataulujen aikaistaminen sinänsä olisi mukavaa, Kari Tapio-vainaakin valitteli joskus ettei se ole eläkeikäisen miehen hommaa aloittaa työpäivää joskus yhdeltä yöllä.
Dokaamisen syyt ovat kuitenkin oikea kohta ryhtyä viinamäen ongelmavyyhtiä selvittämään, eivät rajoitukset ja kiellot. On toki helpompaa Jeesustella (anteeksi sanavalinta) ja puhua valvonnasta kuin siitä miksi Jeppe juo. Ongelmana on lähinnä toivottomuus ja syvä yhteiskunnallinen epätoivo, ei niinkään viinan saatavuus.
Oli miten oli, itse tahtoisin että kaikkia yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäisiin järkisyihin eikä yliluonnollisiin olentoihin vedoten. Tässä kohtaa tuntuu monella poliitikolla menevän tunne- ja järkiasiat pahan kerran sekaisin.
Minulle muljahti tuosta spagettihirviöstä mieleen Loch Nessin vastaava ilmestys...
Päivi Räsäsen ja viiden muun krdem:n (kd) edustajan olemassaolon kohdalla huokaan syvästi, luon katseeni taivaisiin ja kiitän (en tosin tiijä, ketä), ettei heitä tosiaankaan enempää ole, ja että näyttäisivät hupenemaan päin tulevaisuudessakin olevan. Merkki siis siitä, että "kansa" pysyy suht järjissään silti vaikka se välillä jytkyileekin. Luultavasti sitäkin se tekee vain vittuillakseen tai muun sirkuksen puuduttavuuden vuoksi.
Viinaa ihmiset ovat juoneet vissiin niin kauan kuin ovat olleet olemassa, tai muuten itseään huumailleet, mutta kai se ylettömyyksiin on jälleen menossa kun tilastoja ja muita aineisiin liittyvää tietoutta seuraa.
Mutta mitä tehdä?
Lakienlaatijatkin ryyppäävät, ja niiden noudattamista valvovat viranomaiset. Opettajatkin, jotka kouluihin on palkattu valistusta jakamaan. Kaikilla on siis kytköksiä enämpi sinne juomapuolelle kuin raittiusseuroihin, että mitä hemmettiä tämän ihmiskunnan kanssa muuta tekee, kuin antaa välillä niin vapaat kädet tehdä mitä lystää, että se jokin aamu itse alkaa korjata tilannetta. Tai siis ne, jotka elossa vielä ovat.
Ydinaseiden kanssa ei kyllä sama metodi pkauaa päde...
Kekkonen joskus sanoi: "Jämäköitykää!"
Minä en ole kekkonen, mutta sanon: "Pastori, kirjoittakaa!"
Lähetä kommentti