torstai 15. tammikuuta 2009

Tolkutonta jorinaa

Ja siinä ne sitten menivät joulut ja uudet vuodet, onnea ja menestystä kaikille näin jälkikäteen: Kaupallista joulua ja trendikästä uutta vuotta (J.K)

Tuli syötyä, juotua, levättyä sekä soitettua koko lailla laiskan ahkerasti. Napsahtipa allekirjoittaneelle taas vuosi lisää sinne trippimittariinkin, näin ollen olen nyt jo kolmannesvuosisadan kunnioitettavassa iässä. Enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona - jollei adjektiiveja vanha, ylipainoinen tai kuollut lasketa. Jokavuotuinen kinkku- ja glögirumba tuskin ainakaan hillitsee tätä kehitystä.


Kävinpä tässä taannoin mäkimonttujen luvatussa maassa vieraillessani mielenkiintoisen keskustelun, jossa sain jälleen perustella sitä, miksi muusikon työ on ihan oikeaa työtä. Oikeat työt ovat muuten tällä päivämäärällä katkolla jo noin 50 000 suomalaiselta, kiitos pörssipukumiesten pohjattoman ahneuden. Silti minun ammattini mielletään epämääräiseksi, mitä se toki onkin samoin kuin mikä tahansa muukin yksityisyrittäminen.

Vastaanväittäjäni väkevin argumentti oli se, ettei musiikkia soittamalla elä. Sanonpa nyt näin jälkiviisaasti (koska ihminen ei koskaan keksi nasevaa kommenttia tilanteen ollessa päällä) : "No miltä nyt tuntuu keskustella kuolleen kanssa?". Nihkeää keikkaliksoilla eläminen voi toki olla, mutta koen olevani edelleen niin vitaalissa tilassa, ettei kuoppaan lapioiminen mielestäni ole vielä korrektia. Ei, tätä ei tarvitse erikseen kommentoida.


Terveysasiathan ovat monesti tapetilla vuodenvaihteen jälkeen. Ihmiset tekevät hassuja lupauksia itselleen ja toisilleen ja lupaavat auliisti parantaa tapansa (kuten myös viime ja sitä edellisenä vuonna, mikä on tarkemmin ajatellen hieman koomista, koska sama elämäntapamuutos on tänäkin vuonna ostoslistalla). Itse lupasin auliisti lopettaa tupakoinnin, mikä onkin onnistunut tähän mennessä äärimmäisen hyvin. Aion jatkossakin pitää päätöksestäni kiinni. Tupakointi on nähkääs siitä hieno harrastus, että sen aloittaminen ei ole koskaan myöhäistä, kun taas sen lopettaminen voi joskus olla.


No, täytyyhän sitä kunnostaan pitää huolta, niin elää pitempään ja terveempänä. Ongelmia alkaa kasaantua siinä vaiheessa, kun alat kysellä itseltäsi syytä moiseen käytökseen.


Elämää tämän 33 vuoden tarkasteluperiodin ajan tuumailtuani olen tullut siihen lopputulokseen, ettei tässä koko touhussa ole järjen hiventäkään. Kun sitä sitten pääsee tämän toteamuksen aiheuttaman mielipahan ja ahdistuksen tunteen yli, alkaa kokonaisuus yhtäkkiä vaikuttaa melko leppoisalta.

Tolkun puutteella ei itse asiassa ole mitään merkitystä. Porskuttaa menemään vaan ja touhuaa kaikkea sellaista, mikä itsestä vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja yrittää hoitaa elelynsä niin, ettei ainakaan itselle eikä läheisille ihmisille tulisi paha mieli (anteeksi, yritän jatkossa elää enemmän niin kuin opetan, toim. huom.).

Loppuajan voi sitten viettääkin vaikka matkaillen, kuntoillen, ryypäten, lukien kirjoja tai vaikka istuen alasti jooga-asennossa kuralätäkössä, eikä sillä ole kokonaisuuden kannalta tuon taivaallista merkitystä.


Mikä piru siinä sitten on, että ihmisten on stressattava itsensä kuoliaaksi vaikkapa työasioiden kanssa? Onko stressaajilla jotain salattua tietoa josta olen jäänyt paitsi? Onko Jesse, Muhametti, Lucifer, Yoda, Elrond tai joku muu vastaava korkeaa auktoriteettia edustava hihhulivirkamies käynyt tuomassa kaikille näille sohlaajille kirjattuna kirjeenä paketin jossa on Elämän Tarkoitus - säännöt, pelilauta, sekä nopat?

Ja mitä pirua tarkoittaa luku 42? (Kiitokset Douglas Adams - vainaalle, toim. huom.)


Tarvitseeko jokainen meistä ihan oikeasti uuden auton, omakotitalon, autotallin, kesämökin, veneen, moottoripyörän, mönkijän, golfharrastuksen, loma-osakkeen Leviltä, 1,8 ylipainoista lasta, koiran, aikakausilehtiä, useita kännykkäliittymiä, ulkomaanmatkoja, etukortteja, taulutelevisioita, digibokseja, astianpesukoneita, mikroaaltouuneja, vohvelirautoja, rumpukuivaimia, muotivaatteita, meikkejä, voiteita, hajusteita, sähköhammasharjoja, ravintolalounaita, gourmetpäivällisiä, kännikebabbeja, joulukuusia, sisustustyynyjä, design-valaisimia, lumilautoja, kausikortteja (Tappara vai Ilves? Yksi v***n maku minulle) - ja vielä sokerina pohjalla - kirjahyllyllisen itsensä löytämiseen suunnattuja elämäntapaoppaita jotka neuvovat sinua löytämään sisäisen harmoniasi?


Vaihtoehto kaksi : voisiko sitä ottaa vähän lunkimmin ja tyytyä siihen että on ruokaa kaapissa, terveys tallella, katto pään päällä, ystäviä ja jotain mielekästä tekemistä?

Elämän laatu ei korreloi suoraan sen persuksesi alle keräämäsi rahakasan korkeuden kanssa, vaan homma toimii ihan erilaisen kytkentäkaavion pohjalta. Ei sillä etteikö raha helpottaisi monia asioita elämässä - laskuahan tämä netissä sekoileminenkin kerryttää.



Hyvää alkanutta vuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille tolvanoille tasapuolisesti.


-Pastori-

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Isona tulee valtavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Pastorilla on taas oikea tieto. Mitä kauemmin elät, sitä vanhemmaksi tulet. Työn tekeminen on välillä hauskaa, välillä ei niin mukavaa. Ainakin ahneitten sikojen rikastuttaminen on melko vituttavaa puuhaa. Soittamisella elää jotkut ihan hyvin, mutta teepä kunnon hitti, niin elät vielä paljon paremmin. Aamen.