sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Musamaailman pohdiskelua part VIII


Palkka oli 100$ ja pojat joivat kahdella sadalla kaljaa.
Musiikki, tuo kaikille tärkeä asia, josta kaikki tykkäävät ja jota ilman elämä olisi melko tyhjää.

Millainen olisi maailma ilman sitä?

Kuvitelkaa tilanteita, joissa olette tottuneet kuulemaan musiikkia. Tehdään duunipaikalla työtä hiljaisuuden vallitessa? Köh, köh ja sorvi pyörii. Aamunavaus radion ääressä? Kahvikupit kilisevät, juontaja höpisee merisään (Nahkiainen, tiedot puuttuvat) ja alkaa lukea kirjaa ääneen. Viikonloppuna rentoudutaan juomalla olutta baarissa, jossa istutaan turpa tukossa, eikä paljon tanssita. Tunnelma muistuttaa hilpeydessään kirjastoa tai taidemuseota. Ei oikein toimi.

Luultavasti kaikki ovat sitä mieltä, että musiikki on tärkeää. Tärkeä on kuitenkin hyvin liukuva käsite viimeistään siinä vaiheeessa, kun aletaan puhua rahasta. Kun kulttuurin tuottamisesta pitäisi saada tolkullinen korvaus, alkaa yleensä melkoinen päänpudistelu ja tinkaaminen.

Päivänpolitiikassa tuskaillaan, kun ammattiliitot eivät suostu polkemaan työn hintaa alemmaksi, vaan pitävät härkäpäisesti kiinni saavutetuista eduista. Tämä nähdään edistyksen jarruna, joka estää työllistymästä. Halutaan ns. paikallista sopimista.


Mitä mitä, saadaks me tästä rahaakin? -basisti
Musiikkielämässä paikallinen sopiminen on ollut arkipäivää käytännössä aina. Muusikoillakin on oma ammattiliitto, muusikkojen liitto, joka on sopimuksissaan määrittänyt ammattiliitolle tyypilliseen tapaan myös alan palkkauksen pelisäännöt. Käytännössä keikkojen sopiminen on kuitenkin villi länsi, sillä lukemattomat pienet ravintolat ottavat muusikoita töihin ihan diipadaabapalkalla.

Esimerkki: Keijo Kitaristi lähtee tien päälle bändikavereineen ja raahaa perseensä sekä soittolaatikkonsa naapurikaupungin kantribunkkeriin. Trio pinkaisee matkaan reeniksen pihalta kello neljältä, perille päästään kuudelta, soundeja tehdään pari tuntia, sitten vartoillaan takahuoneessa kolme tuntia keikan alkua, koska yhdeksästä kymmeneen lavalla järjestetään joku vitun sambakurssi, jota ennen soundcheckin on oltava valmis.

Klo 23.30 ilmoille pärähtää ensimmäinen CCR. Keikka loppuu puoli kahdelta yöllä, sen jälkeen odotellaan, että humalaiset asiakkaat on lapioitu takseihin kulkuväylää tukkimasta, ja roudataan kamat autoon. Matkaan päästään noin kolmelta, sitten käydään yö-ABC:n kautta laittamassa hampurilainen tuulensuojaan ja ajetaan kämpän kautta kotiin. Aamukuudelta Keijo laittaa päänsä tyynyyn, sulkee silmänsä ja miettii että on tämäkin työmaa, saatana. Koko hommaan on kulunut siis 14 tuntia peliaikaa, josta käytännössä puolet on ilta- ja yötyötä.

Muusikkojen Liiton taksataulukon mukaan operaatiosta pitäisi saada kutakuinkin seuraavanlainen liksa:

- Ammattimainen muusikon työ, yksittäinen keikka: Minimipalkka 200,00€ + lomakorvaus 13,5%
- Kilometrikorvaukset 0,43€ /km x 300 km = yhteensä 129,00€
- Lisäkorvaukset peräkärrystä + 2 lisämatkustajasta 0,13€ /km x 300km = yhteensä 39€
- Osapäiväraha 19€
- Yömatkaraha 12€
- Ateriakorvaus 10€

Ammattimuusikon määre on häilyvä, mutta jos ajatellaan että ukot ovat soittaneet työkseen vaikka pari vuosikymmentä, ei ammattilaisuudesta sinänsä ole epäilystä. Leikitään, että matkakorvaukset jaetaan solidaarisesti tasan, koska bändi matkustaa vuoron perään eri jäsentensä autoilla keikoille. Tällä laskelmalla tästä 14 tunnin työrupeamasta pitäisi paukkua bruttoa yhteensä 324€ per naamio (227€ palkka & lomakorvaus, +56€ matkakorvaus +41€ päivärahat ja ateriakorvaukset). Tämä tarkoittaa siis 23,14€ tuntipalkkaa kun se jaetaan koko hääräämiseen kuluvalle neljäntoista tunnin ajalle.

23,14€ kuulostaa ihan ookoo ammattimiehen liksalle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että lvi-asentajan tessin mukainen minimipalkka on noin 14€ tunnilta, mutta käytännössä suurin osa hinnoitellaan yrityksien kautta, ja putkimiehistä saa maksaa noin 50€ tunnilta, ja siihen matkakulut päälle. Myöskin on huomiotavaa, että jos putkari painaa 14-tuntisen työpäivän ja siitä puolet yöllä, ei 14€ tunnilta ole sinne päinkään, vaan lasku on niin iso, että maksaja joutuu tiputukseen.

No, mitä muusikon työstä sitten käytännössä tienaa?


Ei ihan worst case- mutta pretty-fucking-far-from-best-case-scenario:


60€ näppiin ja kolme tuoppia kaljaa talon puolesta, kun äänimies ja kamavuokrat on hoidettu alta pois.


Keikkamuusikon sunnuntaiaamu.

Tämä on paikallista sopimista. Sellainen ero on liiton määrittämän minimipalkan ja käytännössä toteutuneen paikallisen sopimisen välillä.

Käteen jää siis joku kuudesosa siitä, mitä -minimissään- pitäisi jäädä. Pekka Peruspalkansaaja saa TES:in mukaisen liksan kuukausittain tililleen. Jos päästä vedetyn vaikkapa 2400€ kuukausipalkan sijaan Pekalle pätkähtäisi joku kaunis syyspäivä tilille 400€, tulisi Pekalle äkkiä tarve tarttua puhelimeen, soittaa palkanlaskentaan ja tiedustella että mitähän perkeleen vittua tämä tarkoittaa?

Seuraava älähtäjä olisi todennäköisesti Pekan työllistävän firman kilpailija, joka riemastuisi siitä, että kilpailuetua haetaan maksamalla orjan palkkaa, ja heti perään paukahtaisi syytteet kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Musiikkialalla tämä on silti jostain mystisestä syystä maan tapa ja vallitseva käytäntö.


Tuntiliksanahan tämä casessa maksettu 60€ tarkoittaa 4,28€ tuntipalkkaa, kolmen kaljan hoitaessa ateria- ja päivärahan osuuden. Tästä tietenkin maksetaan vielä verot pois, eli kulutusjuhla taantuu vielä keskimäärin 25% verran.

"Robotit vievät meiltä työt"
Jos näillä liksoilla kieltäydyt menemästä, ottaa yrittäjä seuraavan tolvanan joka menee, tai laittaa baariinsa karaokelaitteet. Karaokekin tyydyttää jollain kierolla tavalla ihmisten musiikin tarvetta. Se voi olla (ja usein onkin) ihan kamalaa, mutta siinä vaiheessa kun ravintolayrittäjä on tehnyt tiliä ja asiakas on vetänyt nuppinsa turvoksiin, ei sillä ole enää merkitystä, koska asiakasta laulattaa niin maan perkeleesti.

Tässä puun ja kuoren väliin jäävässä tilassa muusikko voi sitten lakkoilla niin pitkään kun perse kestää kotisohvaa, tai vaihtoehtoisesti lähteä töihin sillä liksalla mitä sattuu olemaan tarjolla. Ja jos rupeat ryppyilemään, sana kiertää etkä ole enää tervetullut keikalle oikein mihinkään. Ei kovin hääviä tämä paikallinen sopiminen.


Rakkaudesta lajiin <3






-Pastori-

Ei kommentteja: