Työllisyyssanaston lyhyt oppimäärä

Lukemalla viime aikojen työttömyydestä ja sen "hoidosta" käytyjä keskusteluja tulee lukijalle väistämättä sellainen olo, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Poliitikot sekä media käyttävät kotimaan ykköskieltä jossain määrin luovalla tavalla yrittäessään ajaa mielipiteitä agendaansa sopivaan suuntaan. Tarvitaan mediakriittistä lukemistapaa. Tässä vaiheessa tarkoitan silti mediakritiikillä sellaista tervepäistä versiota, jossa ajatellaan hetki mitä sanotaan ja sitten tehdään siitä johtopäätöksiä. Lepakot eivät siis ainakaan toistaiseksi räjähtele allekirjoittaneen kupolissa, enkä ole sortunut vaihtoehtomedian ihmeelliseen maailmaan.

Stubbilaista matematiikkaa HS:n malliin

Helsingin Sanomat otsikoi näyttävästi 19.10.2016 kirjoituksessaan, että jopa "puoli miljoonaa työpaikkaa on vailla ottajaa". Valitettavasti en ole Hesarin tilaaja, joten näen vain otsikon. Asiaa on kuitenkin ruodittu mm. eri blogeissa (1 2) ja näistä muodostamani käsityksen mukaan otsikolle ei varsinaisesti löydy katetta. Tosiasiassa avoimien työpaikkojen suhde työttömiin on tilastojen mukaan kutakuinkin 30 000 työpaikkaa ja noin 400 000 työtöntä työnhakijaa.

Olettaisin, että Hesarin kokoinen media tarkistaisi lukemat ennenkuin julkaisee juttunsa, mutta nyt näin ei ole tehty. Onko tämä sitten tarkoitushakuista, vai puhdas virhe? Tähän on vaikeaa sanoa mitään varmaa, mutta ajan trendi on selkeästi se, että ihmiset lukevat vain otsikon, ja kiirehtivät kertomaan heti mielipiteensä nettiin.

Tarkoitushakuista tai ei, ilmiö hämärtää toden ja keksityn rajaa, ja muokkaa väistämättä kollektiivista mielipidettä asioista. Siksi olisi etrityisen tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, objektiivisesti, matetmaattisesti, sekä käsitteitä hämärtämättä.


Työttömyyttä koskevissa jutuissa menevät riemukkaasti sekaisin sellaiset termit kuin työllistäminen, palkkatyö, tukityöllistäminen, työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta. Toisin kuin luullaan, ne eivät suinkaan kaikki tarkoita sitä, että ihminen on töissä ja saa palkkaa. Nykyään ei aina edes silloin, kun puhutaan palkkatyöstä.

Tässä ehdotukseni asiantilan selkeyttämiseksi:

Palkkatyö = työ, josta maksetaan PALKKA, jolla ihminen TULEE TOIMEEN. Perinteinen, hyväksi todettu malli jolla on maksettu aikanaan omistusasunnot, kesämökit ja lasten koulutus. Kun keski-ikäinen mies uhoaa kuinka tekevälle töitä löytyy ja kuinka ennenkin on pärjätty, hän on todennäköisimmin tämän kategorian edustaja.

Työharjoittelu = ilmainen tai puoli-ilmainen työsuoritus, josta työtä teettävä yritys hyötyy, ja joka saattaa johtaa palkkatyösuhteeseen, tai uuden harjoittelijan ottamiseen ilmaiseen tai puoli-ilmaiseen työharjoitteluun. Työharjoittelija ei ole palkkatyössä, jolla tulee toimeen. Useimmiten koulutuksiin pohjautuvat pakolliset työharjoittelut ovat ilmaisia työsuoritteita.

Työllistäminen ja tukityöllistäminen = ulkopuolelta ohjattu työhönosoitus, jonka kohteena olevan ihmisen katsotaan olevan vaikeasti työllistyvä, eli moniongelmainen, päihdeongelmainen, tms. jonka perusteella hänet ohjataan tekemään "vapaiden markkinoiden" ulkopuolisia hommia. Henkilö saattaa saada palkkatukea, jolloin hän saa jonkinlaista palkkaa tekemästään työstä. Henkilö ei kuitenkaan ole perinteisessä palkkatyössä, jolla tulee toimeen, vaan TE-keskuksen päätäntävallan alla. Jos työllistämiseen varatut rahat loppuvat, loppuvat useinmiten myös työt ja palkanmaksu. Jos sinulle ehdotetaan tällaista järjestelyä, muista että se tarkoittaa että olet päihdeongelmainen tai muuten vähän vajaakuntoinen ongelmatapaus.

Ei palkalla tarvitse tulla toimeen?

Kuntouttava työtoiminta = Työtä teetetään ilmaiseksi erilaisten yhdistysten voimin, jolloin lain kirjain täyttyy mutta henki ei. Yhdistykset myyvät kuntouttavaan työtoimintaan nakitetun ihmisen työpanoksen markkinahintaan ja käärivät voitot itse. Kuntoutettava saa 9€ päivittäisen kulukorvauksen ja pääsee pussittamaan ruuveja ja tekemään mölkkypelejä euroopan markkinoille, sekä verovaroista maksetun työmarkkinatukea vastaavan summan työpanoksestaan. Henkilö voidaan laittaa töihin 40 tunniksi viikossa, mutta hän ei saa palkkaa. Tämä ei ole palkkatyötä, jolla tulee toimeen, vaan muistuttaa laissa tunnettua kiskonnantapaista työsyrjintää, joka naamioidaan sosiaalipalveluksi vaikeasti työllistyville. Erityismainintana mainittakoon, että varsinaisen työsuhteen puuttuessa kuntoutettava ei saa myöskään eläkettä, eikä muutakaan turvaa kuten sairaspäivärahaa etc. Kansankielellä tästä puhutaan myös orjatyönä.



Näistä neljästä kategoriasta vain ensimmäinen, palkkatyö, on sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän puuhastelua, jonka tuotto menee jonkun muun kuin työtä tekevän ihmisen tilille. Poikkeuksiakin on, mutta pääpiirteittäin asia menee näin.

Jari Lindstömin lanseeraama "työnäyte"

Uusimpana ajatuksena yrittäjäpuoli esittelee myös ajatusta, jonka mukaan tehdystä työstä saadulla palkalla ei tarvitsisikaan tulla toimeen. Keskeinen ajatus on, että työstä maksetaan naurettavaa korvausta, jota yhteiskunta kompensoi verovaroilla tarvittavan minimitoimeentulon takaamiseksi työntekijälle. Työstä saatu hyöty menee sen sijaan lyhentämättömänä suoraan yrityksen kassaan ja sitä kautta osakkeenomistajille tai muille ylemmän portaan toimihenkilöille.

Tätä mallia tarjotaan nyt siis ihan pokerilla perinteisen palkkatyön tilalle julkisuudessa. Sen sijaan ehdottaisin, että perustetaan vielä 5. kategoria työmarkkinoille:





Palkkatyön kaltainen orjatyö = Työntekijä tekee työtä, jonka tuotto maksetaan yritykselle. Työntekijä saa toimeentulominimin alittavaa palkkaa, jota yhteiskunta kompensoi verovaroin jotta orjatyötä suorittava henkilö pysyisi mahdollisimman pitkään terveenä ja tuotteliaana. Tämän seurauksena työntekijän motivaatio työhön pysyy minimaalisena, mutta hänet voidaan pakottaa tekemään töitä toimeentulon katkaisemisen uhalla, jolloin tietty perustoimeliaisuus säilytetään huolimatta yksilön omasta motivaatiotasosta. Yhteiskunnan verovarat ehtyvät kiihtyvällä vauhdilla mitä yleisemmin tämä 5. kategoria on käytössä, sillä palkkatyön kaltaisen orjatyön tekijöillä ei ole mahdollisuuksia maksaa veroja. Yritysmaailma toimii kuitenkin globaalitaloudessa, joten yritysten varojenhankinnan kannalta tällä ei ole varsinaista merkitystä. Yhteiskunnan ja yksilön kannalta malli on kuitenkin hyvin tuhoisa, sillä se lamauttaa sekä yksilön että yhteiskunnan toimintamahdollisuudet. Mikäli kuitenkin katsotaan, että maksimaalinen voitontavoittelu on näitä asioita tärkeämpää, voidaan mallin 5 katsoa edistävän kehitystä täysipainoisesti. Sanomattakin on selvää, että palkkatyön kaltainen orjatyö ei ole palkkatyötä, jolla tulee toimeen. 

Ihanteellinen palkkapussi?

Viisi mallia, joista yksi tarkoittaa perinteistä työtä ja palkkaa. Kun seuraavan kerran joku puhuu höpöjä työllistämisestä, muistakaa keskeyttää heti alussa, ja tähdentää onko kyseessä siis TYÖ, JOSTA MAKSETTAVALLA PALKALLA TULEE TOIMEEN? Jos tähän ei saada yksiselitteisen selkeää vastausta, ollaan puuhastelun ja kusettamisen lavealla tiellä.







-Pastori-