Toistaitoisten Ähräämistä

Entinen Patrian työkaverini J opetti minulle hienon uusiosanan nimeltä ährääminen.

Omin sen vokabulääriini ja voilá :

Pastorin uusiosanakirja - Ährääminen :

Ährääminen on vähän kuin hääräämistä, mutta se on hääräämisen negaatio siinä mielessä, että sitä toteutetaan julmetulla vimmalla ja suurella tuskalla. Useimmiten se ei myöskään johda mihinkään (vertaa nutaaminen). Ährääminen tuottaa yleisesti ottaen suurta henkistä kipua sekä ährääjälle itselleen, että mitä enenevissä määrin ähräämistä seuraaville henkilöille, jotka joutuvat usein olosuhteiden pakosta olemaan paikalla.


Näin.

J suhtautui asentajan töihimme itseironisesti, imitoiden välillä herra Insinööriä, kaksisilmäistä kyklooppia joka välillä aina laskeutui (konkreettisesti hissillä) asentajien tasolle yläkerrasta ja tuli tutkimaan töitämme. "Ei hyvät pojat, ei tästä tule taas yhtään mitään".

Ähräämiseksi ristittiin kyseisen silmälasikäärmeen kesäinen viikon mittainen visiitti asennustiloihimme. Tarkoitus oli kasata erä puolustusvoimille meneviä miinanraivauslaitteita tietyn CAD-piirrustuksen mukaan. Koska kyseinen Insinööri oli itse piirrustellut kyseisen voipaperin, hän katsoi moraaliseksi velvollisuudekseen tulla meille kuuppaköyhille asentajanpoloille tulkitsemaan myös mitä se tarkoittaa.


Viikko sujui rattoisasti, Insinööri puhui ja touhusi, ja me seisoimme J:n kanssa asennossa laitteen vieressä seuraten insinöörin touhuja vaihtaen välillä huolestuneita katseita. Laite koottiin ja purettiin pariinkin kertaan kunnes lopulta löydettiin oikea logistinen järjestys jolla sofistikoitunut mekaniikka saatiin asettumaan kuoreensa niin, ettei mitään kriittistä jäänyt korin ulkopuolelle.

Kun insinööri lopulta oli osallistunut töihimme riittävästi, hän meni pois. Seuraavan laitteen kokoamiseen meni meiltä varsinaisilta asentajilta 2 päivää.


Yhteenveto : Insinööri ähräsi sietämättömällä tavalla ja me seurasimme voimattomina vieressä.
Insinööri keskittyi - nykyajan liiketaloudellisten sääntöjen vastaisesti - johonkin ihan muuhun kuin omaan osaamisalueeseensa.


Mitä muutakaan olisimme voineet tehdä kuin katsella ja ihmetellä? Äijähän oli ollut talossa jo vuodesta miekka ja kivi, ja häntä kunnioitettiin omassa työssään suuresti. Mene siinä sitten neuvomaan. Ihmetystä herätti kuitenkin silloin ja herättää vielä nykyäänkin ihmisten tarve osallistua sellaisiin töihin, jotka pitäisi jättää kyseisen alan ammatti-ihmisille.


Fakta vaan on se, että me Tex Willerillä ja pornolehdillä itseämme sivistäneet asentajat (yleinen valkokaulustason harhakuvitelma silloisella Patrialla) osasimme tehdä sitä mitä meidät oli palkattu tekemään - asentaa - paremmin kuin kaveri joka viettää 40 tuntia konttorissa piirtelemässä koneen kuvia. Riippumatta siitä kuinka hyvä hän oli omassa työssään.


Suuri Johtaja ja inspiraation lähde Jari "Sisäinen Solarium" Sarasvuo olettaa ilmeisesti myöskin alaistensa lukevan Tex Willeriä. Mies oli kunnostautunut kauppalehdessä haukkumalla entiset työntekijänsä "muutamaksi toistaitoiseksi jätkäksi". Sittemmin mies on pyydellyt sanomisiaan anteeksi, mutta toki imagotappio on jo tehty tähän mennessä.

Nämä lähteneet toistaitoiset oli kuitenkin Jartsa ihan itse palkannut joskus, miksiköhän niin, jos eivät kerran osanneet mitään? Nyt isi aurinkoinen on kuitenkin sitä mieltä, että hän tietää näiden irtisanoutuneiden töistä paljon enemmän kuin työntekijät itse.

Miksei S-Vuo voi tehdä niinkuin opettaa, ja keskittyä siihen (mitä se sitten onkaan) mitä hän ITSE osaa parhaiten?


Miksei ylipäänsä voida toimia juuri näin. Jokainen varmaan tietää miltä tuntuu, kun joku asiakas tai työkaveri tulee ja puuttuu juuri Sinun töihisi, osallistuu asioihin joita ei ymmärrä, mutta kokee suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun pääsee mukaan - tekemään samat asiat mitä olit tekemässä, mutta hitaammin ja enemmän päin v****a kuin mitä itse kykenisit. Voi sitä riemun määrää kun saadaan turhautua yhdessä.


On merkillistä, kuinka paljon kiksejä esim. yritysjohtaja voi saada siitä, että korkeasti koulutettu tietotekniikan osaaja seisoo hänen työpöytänsä vieressä repimässä hiuksia päästään kun johtaja klikkailee hissukseen Outlookia auki ja ihmettelee mihin hänen lähettämänsä sähköposti on kadonnut. ATK-velhon vasteaika ongelman selvittämiseen on noin 10 sekuntia. Toistaitoiselle johtajalle asian perinpohjainen selvittäminen vie toista tuntia.

Ongelma on se, että tämän fiktiivisen änkyrän on mahdotonta myöntää, että vaikka hän on kuinka kova yritysjohtaja, hän on ATK-asioissa imbessiilin tasolla. Tämän tosiasian myöntäminen helpottaisi paitsi johtajan, myös ATK-osaajan elämään suuresti.


Tehostaminen on päivän sana. Mantra suorastaan, jos lukee irtisanomislukuja. Ehdotankin seuraavaa - ulkoistetaan tyhmyys.

Kielletään kaikenkarvaisia toimitusjohtajia, laatuinsinöörejä, konsultteja ja muita pellejä sakon ja turpaanvedon uhalla puuttumasta suorittavan henkilöstön työhön. En minäkään mene neuvomaan kaupan kassaa koneen käytössä, vaikka olenkin soittanut 25 vuotta pianoa.



Ulkoistetaan tyhmyys - ei anneta toistaitoisten ährätä.



-Pastori-