torstai 16. lokakuuta 2008

Ääliöjulkisuuden Apostolit

Alkuun totean että minulla ei ole televisiota. Tämä on fakta, joka ei perustu mihinkään ideologiaan, eikä todistelullani ole tarkoitus harhauttaa esimerkiksi tv-lupaviranomaisia. Asia vain on niin, etten ole aikoihin tullut seuranneeksi televisio-ohjelmia siksi, ettei kyseisestä aparaatista digilläkään höystettynä tule juurikaan mitään mielenkiintoista katsottavaa.

Oman viihdearvonsa toki tuovat jatkuvat tekstikatkot ja digitaaliräpsyt jotka uusi teknologia mahdollistaa.

En kuitenkaan siis ole puristi, töllöä katson joskus ja jossain, jos sellainen sattuu talossa olemaan ja silloinkin erityisesti paremman tekemisen puutteessa. Kun itsensä kerran onnistuu laitteesta vierottamaan, huomaa hölmistyneenä, että sen 3 tuntia päivässä voi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin - vaikkapa tietokonepelien pelaamiseen, blogaamiseen ja tupakanpolttoon.

Kun lupaviranomainen lähestyi minua maksulapulla, täytin ruudukon tekstillä "Ei mainoksia kiitos" ja laitoin palautuskuoren postiin.



Omasta linjastani poiketen moni on sitä mieltä, että tv on kuitenkin erittäin hyödyllinen ja viihteellinen kodinkone, josta tulee laadukasta ohjelmaa. Kukapa ei haluaisi esim. seurata kuinka joukko todellisuudesta vieraantuneita seksihulluja narsisteja laitetaan käymään suihkussa ja naimaan toisiaan tai vaihtoehtoisesti puhumaan masturboinnin problematiikasta kameroiden edessä?


Puhun tietysti Big Brotherista. Ohjelmaformaatista, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska olen pyrkinyt tietoisesti välttämään kyseistä kuonaa parhaani mukaan. Vähäisten tietojeni perusteella olen sijoittanut ohjelman aivolohkoissani kategoriaan "Ei Jumalauta, mitä P***aa".

Tästä huolimatta, kuin entisellä ministerillä, pyytämättä ja yllättäen silmilleni ruiskutetaan päivittäin lisätietoa tissien vilauttelusta, raivareista, häpeän tunteista ja kaikesta muusta yleisestä ääliömäisyydestä mitä jossain helvetin omaehtoisessa Kakolassa istuvat julkisuusnarkomaanit ovat taas kännipäissään saaneet keksityksi.


Tahtoisin mainosfiltterin mediaan. En haluaisi tietää mitään "BB":stä, mutta olo on kuin nälkiintyneen lehtikauppiaan uhrina ollessa - et haluaisi tilata mitään, mutta linjoja pitkin manifestoidutaan olohuoneeseesi ja ruhjotaan ilosanomaa kuuden litran truutalla väkisin kurkusta alas. Nyt syödään, maistui tai ei.


Idolsissa tai vastaavissa etsitään ainakin teoriassa jonkinlaista lahjakkuutta, jolla julkisuuden tavoittelua perustellaan. BB:ssä silkka typeryys, narsistisuus, sivistymättömyys, egopöhöisyys ja luontainen mauttomuus riittävät. Näillä ominaisuuksilla on siis viimein käyttöä. Eniten kakkaa naamaansa hierova pelle on nykypäivänä julkkisten kermaa. CV:ssä näyttää varmasti hyvältä, kun elämän suuriin saavutuksiin kuuluu se, että on saanut verenmyrkytyksen jouduttuaan Duudsoneiden pahoinpitelemäksi.


Aivojensa lasinsiruissa kierittelemistä vastaavan tuskallista pohdiskelua ja todistusta ihmisen pohjattomasta typeryydestä koskien aihealuetta "Big Brother" kaikkine lieveilmiöineen löytää vaikkapa täältä.




Minua raivostuttaa se, että älyäni ja arvostelukykyäni aliarvioidaan antamalla ymmärtää, että lukiessani päivän lehden minun pitäisi oikeasti tietää ja olla kiinnostunut siitä keitä ovat Antti, Mia ja Marko, ja miksi he ovat tänään pahoillaan itseaiheutetuista henkisistä vaikeuksistaan.



Jos haluan katsella sukupuoliakteja, väkivaltaa, nöyryyystä ja häpeää, voin halutessani hakea videovuokraamosta sadomasokistisen pornovideon.

Sekin on jotenkin aidompaa kuin seurata meni-jo-trendikkään stadilaisesti ässää sihauttavien tolvanoiden henkisiä ongelmia televisiosta, ja kutsua sitä viihteeksi.






-Pastori-

2 kommenttia:

leena kirjoitti...

loistavaa tekstiä, en voisi olla enempää samaa mieltä.Lennu

Pastori kirjoitti...

Kiitoksia :)