Viestinnän lyhyt oppimäärä

Itsenäisyyspäivän menu

Itsenäisyyspäivää vietettiin suuressa osassa maata leppoisissa merkeissä perinneruokia ahmien, mekonrakentajien tekeleitä telkkarista ihaillen ja yleisesti perheen parissa chillaten. Tämän lisäksi tietysti oli monenlaista soihtukulkuetta, ja kuten arvata saattaa, niin sanomistahan niistä taas tuli.

Itsenäisyyspäivän mono

Kävi nimittäin niin, että erinäiset nationalistisia aatesuuntauksia kannattavat henkilöt järjestivät marssin, jossa suomen itsenäisyyttä juhlistivat liehuttaen lippua, jota komisti eräänlainen riimukirjainta muistuttava t-kirjain. Liekö tunnus peräisin Thorista, tai jostain muusta pohjoismaisen mytologian jumalhahmosta, tiedon puutteessa on tyydyttävä vain arvaamaan. No, oli miten oli, näiden pölkvistien käsitys itsenäisestä kotimaasta on totalitaristinen, yleispohjoismainen fasistidiktatuuri, jota johdetaan norjasta käsin. Eläköön IsämMaa *syvä huokaus*.



Eihän siinä, natseillakin on valitettavasti oikeus juhlia itsenäisyyttä, kunhan yleinen järjestys säilyy, haluamallaan tavalla. Provokaation ja tappeluiden vaara toki on julkinatseilussa ilmeinen, ja juuri tästä syystä virkavalta oli varustautunut tuleviin kahakoihin melko raskaalla kalustolla, oli kuulemma konstaapeleja kutsuttu ihan maakunnistakin saakka kaljupäitä mulkoilemaan.

Natseja oli arviolta pari sataa, vastamielenosoittajia yli 10-kertainen määrä. Tapahtuma sujui pääosin rauhallisesti, mutta eräs mielenkiintoinen episodi pääsi kuitenkin syntymään.



Edellisvuonna maineeseen päässyt vatipää-anarkisti (joka pääsi vuosi sitten iltalehteen saatuaan paineilma-aseesta) kunnostautui jälleen väkivallan käytössä, ja oli tällä kierroksella onnistautunut soluttautumaan natsikulkueeseen. Tolvana päätteli ilmeisesti, että natsien tuoman väkivallan uhan saa parhaiten yleiseen tietoisuuteen lyömällä natseja päähän. Tästä saa olla toki salaa hyvillään, mutta väärin se on silti, lainkin silmien edessä. Siitä puhuen, katsotaanpa miten homma lähti etenemään.



Poliisi julkisti ensin twitter-tiedotteen, jonka mukaan pohjoimaisen vastarintaliikkeen mielenosoituskulkueessa kaksi ihmistä alkoi tapella keskenään. Poliisin tiedotusjohtaja Juha Hakola oli twiitin takana, ja alkuperäinen viesti antoi yksiselitteisesti ymmärtää, että tappelijat olisivat olleet samaa porukkaa - eli että natsit olisivat tapelleet keskenään. Näin myös iltalehti kiirehti asiasta uutisoimaan (linkki kirjoituksen lopussa). Poliisin tiedotusjohtaja antoi twitterin laulaa noin 20 minuutin kuluttua tapahtuneesta. Tämän kirjoitushetkellä, vähän yli vuorokausi myöhemmin, kyseinen viesti oli jo kadonnut koko internetistä. Ei mitään iltapäivälehdissä, vaikka luulisi että journalisteja kiinnostaa, jos poliisin tiedotusjohtaja tiedottaa mitä sattuu.

"Onks tää natsi vai anarkisti?"

"Emmä tiedä, heitetään autoon joka tapauksessa"

Tämän saman tiedon - oletuksen siitä, että rähinöitsijät olivat samaa porukkaa - varassa toimittiin myös kiinniottotilanteessa; väkivaltaisemmin käyttäytynyt juhlija laitettiin jalkarautoihin ja nippusiteisiin, kun taas käskytystä uskonut toinen osallistuja sai kiivetä maijan pahnoille ihan omin avuin ja ilman rannekoruja. Heidät heitettiin samaan autoon ja ovi pantiin kiinni. Tilanne oli siis seuraava: väkivaltaa harjoittanut anarkisti, ja jalkaraudoissa ja nippusiteissä oleva natsi lattialla kyljellään, lukitussa poliisiautossa. Ei käy kansallismielistä kateeksi.

Aikansa mäiskittyään anarkisti joutui keskeyttämään, kun poliisit tulivat myös autoon ja alkoivat rauhoitella tilannetta sähkölamauttimella. Oletettavasti käsiraudat saatiin nyt myös anarkisin ranteisiin.

"Kuuleksä jotain kolinaa?"
"Emmä mitään kuule, juodaan ny kahvit rauhassa"

Mitä tässä sitten lopulta tapahtui?

Nähdäkseni tässä on muutama mielenkiintoinen vaihtoehto pohdittavaksi:

1) Poliisin tiedottaja teki kardinaalimunauksen, ja kiirehti tärkeänä miehenä tiedottamaan ja kiillottamaan kilpeään, näyttämään että tässä on mies tilanteen tasalla, ja että hereillä ollaan, jonka seurauksena

2a) perustehtävissä oleville poliiseille syntyi väärä käsitys tilanteesta, jonka seurauksena natsi sai nenäänsä vähän enemmän kuin alkuperäisessä tilanteessa olisi saanut, tai

2b) Huolimatta tiedotuksesta poliisi päätteli, että asiat voidaan hoitaa vanhaan maakuntamalliin, antaa pojille rauhassa kahvitauon verran aikaa selvitellä asiaa maijan takapenkillä, ja pienenä tasoituksena raudoittaa vain toinen heistä, tai

3) Poliisi ei ollut ihan tehtävien tasalla vaan laittoi kissan ja koiran samaan häkkiin, jota tiedotusjohtaja pyrki sitten twiitillään paikkaamaan saadakseen tilanteen näyttämään alaisilleen edullisemmalta.


Mikään vaihtoehdoista ei ole oikein mieltä ylentävä.

Ensimmäisenä ihmetystä herättää jumalaton kiire tiedottamisessa. 20 minuuttia tapahtuneesta on jo viserretty nettiin miten asiat ovat. Toki Twitter on olemassa juuri reaaliaikaista tiedotusta varten, mutta yleisesti ottaen poliisi julkaisee tiedotteita vasta, kun tapahtumat on selvitetty ja tutkittu. Tämän takia poliisin tiedotteisiin suhtaudutaan yleensä faktoina.

Nyt on jostain syystä toimittu toisin. Miksi?

Toinen ihmetystä herättävä seikka on tietenkin se, että miksi pahoinpidelty ja pahoinpitelijä laitetaan samalla kyydillä menemään putkaan, ja vielä siten, että turpaansa saanut on raudoissa ja turpaanvetäjällä on kädet ja jalat vapaana toimintaan?


Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että natsiaatteen kannattajat kärsivät nahoissaan, mutta pahoinpitely on rikos joka tapauksessa, ja antaa vähintään erikoislaatuisen kuvan poliisin tilannetajusta, jos turpaanvedetty jätetään rauhassa kaksin pahoinpitelijänsä kanssa. Vaihtakaapa natsin ja anarkistin tilalle vaikkapa pahoinpidelty nainen ja kännissä oleva mies, tuskin heitäkään samalla kyydillä vietäisiin prosessoitavaksi. Anteeksi jos nyt joku natsi pahoitti mielensä, kun vertasin heitä perheväkivallan uhreihin.


Paskan maku tapahtuneesta jää juuri tapahtuman tiedottamisesta. Ensin poliisi kiirehtii tiedottamaan väärin ja vailla faktoja, ja sitten tiedote katoaa kuin taikaiskusta netistä, jonka jälkeen keskitytään korostamaan vain sitä, kuinka rauhallisesti kaikki sujui ja kuinka hyvin poliisi oli valmistautunut tilanteeseen.

Tämä ei herätä erityisen suurta luottamusta poliisin toimintaan. Jos poliisi on toiminut tilanteessa oikein, miksi jälkiä pitää siivota kamalalla kiireellä? Jos taas on tehty virhe, pitäisi siitäkin tiedottaa avoimesti, tähän malliin: "Saimme ensin väärää tietoa tilanteesta, nyt julkaisemme oikeansisältöisen tiedotteen tapahtumista". Antaisi suoraselkäisen kuvan, jos myönnettäisiin reilusti, että perseelleen meni, innostuttiin liikaa, mutta näin tässä oikeasti tapahtui. Se toinen epätodennäköinen vaihtoehto, että poliisia ei kiinnosta mitä todella tapahtui, olisikin sitten vähän vakavampi juttu.

Poliisissakin kannattaisi muistaa, että netti on pullollaan erilaisia vaihtoehtomedioita ja niiden höyrypäisiä kannattajia. Älkää syventäkö heidän paranoiaansa ja epäluuloansa enää yhtään enempää perseilemällä tiedotusasioissa.



Linkit ennen ja jälkeen-uutisiin:

Iltalehti 6.12 kello 17:43 "Kuvat rajusta yhteenotosta mielenosoituksessa - uusnatsit rettelöivät keskenään"

Iltalehti 7.12 kello 16:59 "Poliisi käytti itsenäisyyspäivänä etälamautinta maijassa kahakoineeseen vastamielenosoittajaan"




-Pastori-

Gugge Gieguu, taas kerran

Modernia taidetta: Guggenheim NY
Agnes Martin "The Islands", 1961

Tämä on neljäs kerta, kun ihmettelen intoa perustaa Guggenheimin taidemuseo Helsinkiin. Voisi kuvitella, että olen erityisen kiinnostunut modernista taiteesta, mutta jos suoraan sanotaan, se menee minulta useimmiten ns. yli hilseen. Näin tapahtuu myös aina, kun yritän ymmärtää ns. Stubbilaista matematiikkaa, jolla yritetään perustella ihmisille miksi Guggenheim halutaan rakentaa.

Hankkeen puolustajat esittävät, että turistivirrat matkustavat Helsinkiin ihmettelemään taidetta jopa 500 000 vuosittaisen kävijän voimin. Berliinissä Guggenheim veti hieman yli 120 000 kävijää vuodessa, jonka seurauksella lappu laitettiin luukulle vuonna 2013. Helsinki on siis yli 4 kertaa kiinnostavampi kulttuurikohde kuin Berliini.

Aikaisemmin, vuonna 2012 Guggea yritettiin runtata väkisin läpi, ja silloin arveltiin että pelkkä rakennus maksaisi noin 140 miljoonaa euroa. Nyt väläytellään 120 miljoonan hintalappua. Ilmeisesti nykybudjetissa käytetään Virolaisia rakennustyömiehiä, koska hankkeen puolustajat uhoavat, että Guggen rakentaminen toisi jopa 2200 työpaikkaa. En tiedä paljonko itse rakennustarvikkeet maksavat, mutta ainakin Abu Dhabissa rakenteilla oleva Guggenheim on yhä kesken. Rakentaminen aloitettiin 2011, ja valmista ei ole tullut vieläkään, vaan arvioiaan että se valmistuu ensi vuonna 2017. Jos tämä kaavailtu 120 miljoonaa laskettaisiin pelkästään työvoimamenoiksi kuudelle vuodelle, tulisi raksamiehen kuukausipalkaksi komeat 757€ kuukaudessa. Tässä ei toki ole vielä huomioitu työnantajan suorittamia pakkomaksuja.

Timo Soini on useaan otteeseen uhonnut, että hankkeeseen ei laiteta senttiäkään valtion rahaa. Valtion talousarviossa museotoimeen laitettiin kokonaisuudessaan 20,6 miljoonaa euroa, ja vuoden 2017 esityksessä summa on 22,9 miljoonaa euroa, siis 2,3 miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna. Se on by the way valtion rahaa. Arvaako kukaan, miksi budjettia on yhtäkkiä päätetty nostaa 10%?

Valtion rahaa saattaa nimittäin myös kulua, jos "yksityisistä rahoittajista" löytyy sellaisia firmoja kuin Finavia ja Finnair. Ne kun ovat valtionyhtiöitä, ja niiden rahat ovat, no, valtion rahaa.

Maurizio Cattelan installaatio, Guggenheim NY

Sanni Grahn-Laasonen, joka oli eturintamassa leikkaamassa koulutuksesta, on jo ehtinyt luvata Guggenheimille 1,3 miljoonaa valtionosuuksia vuodessa, koska kulttuuri. Museolaissa (729/1992) annetaan mahdollisuus jakaa fyrkkaa museolle, jos se 1§ mukaan "ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään". Suomessa asuvat amerikkalaiset ovat varmasti mielissään, onhan jenkkiläinen tuontimuseo sentään jotain ihan muuta kuin nykyisen kotimaan suojalkapallo- ja eukonkantokisat.

Eivät rahoituksen ihmeellisyydet tähän lopu. Wille Rydman kirjoitti myös varsin mielenkiintoisen listauksen asioista, jotka osoittavat että tämä homma ei kestä päivänvaloa.

Kansankielelle käännettynä Willen tekemä kansalaisjournalismi osoittaa, että Helsinki maksaa verovaroin suurimman osan rakennuksesta, jonka lisäksi Helsinki lainaa Guggelle rahaa, jonka takaajana Helsinki itse toimii. Eli jos Gugge ei saa lainojaan maksetuksi, Helsinki maksaa ne itse. Nerokasta! Lisäksi lainan takaisinmaksu hoidetaan siten, että se on "vuokraa" museon tontista, vaikka itse asiassa onkin lainan takaisinmaksua. Näin Gugge ei siis maksa toiminnastaan euroakaan, vaan on pelkästään saamapuolella, kävi miten kävi. Kohtuutonta, että suurin hyötyjä ei maksa, vai miten se meni.

Lisäksi se tosiasia, että Guggenheim kerää lisenssimaksuja 22,8 miljoonan euron edestä 20-vuotisella sopimuskaudella, on nyt jäänyt sujuvasti keskustelun ulkopuolelle. Hmm, liittyisikö museotoimen budjettilisäys asiaan? Siitähän jää miljoona euroa "ylimääräistä" tuon kaavaillun 1,3 miljoonan automaattituen jälkeen. 22,8 miljoonaa jaettuna 20 vuodelle on sattumalta 1,14 miljoonaa vuodessa. Ei ihan täsmää, mutta suhmurointiin on 20 vuotta aikaa niin eiköhän se järjesty.

Tilaa riittää, kun rahvas ei ravaa häiritsemässä -installaatio
Guggenheim NY

Summa summarum :  Museon toiminnan pyörittäminen maksaa miljoonia vuodessa. Lisensseihin menee miljoonia vuodessa, rakentamiseen ja sen lainoitukseen menee miljoonia vuodessa, ja vuokria jää saamatta miljoonia vuodessa. Palkkoihin ja näyttelyihin menee miljoonia vuodessa. Ainoastaan Guggenheimin näyttelytiloihin ei mene miljoonia vuodessa, nimittäin maksaneita asiakkaita.



Yhteiset rahat laitetaan kankkulan kaivoon, jonka pohjalla lastia odottelee Panaman lipun alla purjehtiva aarrelaiva. Kiitos rahoistanne ja hyvää jatkoa.




-Pastori-

Sanat eivät riitä kertomaan, tuskin niitä tarvitaan

Mielipiteen muokkaushan se siellä taas on käynnissä. Eero pelkää jäävänsä lehdelle soittelemaan, jos ammattiyhdistysliike pitää työntekijöiden puolta.

Ookoo. Suomen suurin ongelma ovat siis ammattiliitot, ja työehtosopimusten yleissitovuus?

Sanotaan, että yksi kuva kertoo paremmin kuin tuhat sanaa. En siis haaskaa aikaani tekstin tuottamiseen, vaan kerrotaan kuvallinen tarina Eeron juttujen vastapainoksi. Monesti nimittäin ääliötkin tarttuvat mieluummin kirjaan, jos siinä on kivoja kuvia.



Olipa kerran...

Moderni työpaikka

Ei ihan niin moderni työpaikka

Yhdistynyt työväenliike

 

Yhdistymätön työväenliike

Työehtosopimuksen mukainen palkka

Paikallinen sopiminen

Työehtosopimuksen mukaiset työajat

110% omistautuminen työlle

Moderni työläisperheen asunto

Ei niin moderni torppariperheen asunto

Palkkaneuvottelut, joissa ay-liike on neuvotteluosapuoli

Palkkaneuvottelut, jossa työntekijä neuvottelee suoraan työnantajan kanssa tasavertaisena kumppanina

Hyvin toimeentulevan kansalaisen odotettavissa oleva elinikä

Matalapalkka-alalla läpi ikänsä rämpivän kansalaisen odotettavissa oleva elinikä

Rauhallinen yhteiskunta

Ei niin rauhallinen yhteiskunta

Parhaiten tienaavan väestönosan varallisuus

Parhaiten tienaavan väestönosan varallisuus oikeudenmukaisen tulonjaon jälkeen

Pari nippua rautalankaa

-Pastori-

Työllisyyssanaston lyhyt oppimäärä

Lukemalla viime aikojen työttömyydestä ja sen "hoidosta" käytyjä keskusteluja tulee lukijalle väistämättä sellainen olo, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Poliitikot sekä media käyttävät kotimaan ykköskieltä jossain määrin luovalla tavalla yrittäessään ajaa mielipiteitä agendaansa sopivaan suuntaan. Tarvitaan mediakriittistä lukemistapaa. Tässä vaiheessa tarkoitan silti mediakritiikillä sellaista tervepäistä versiota, jossa ajatellaan hetki mitä sanotaan ja sitten tehdään siitä johtopäätöksiä. Lepakot eivät siis ainakaan toistaiseksi räjähtele allekirjoittaneen kupolissa, enkä ole sortunut vaihtoehtomedian ihmeelliseen maailmaan.

Stubbilaista matematiikkaa HS:n malliin

Helsingin Sanomat otsikoi näyttävästi 19.10.2016 kirjoituksessaan, että jopa "puoli miljoonaa työpaikkaa on vailla ottajaa". Valitettavasti en ole Hesarin tilaaja, joten näen vain otsikon. Asiaa on kuitenkin ruodittu mm. eri blogeissa (1 2) ja näistä muodostamani käsityksen mukaan otsikolle ei varsinaisesti löydy katetta. Tosiasiassa avoimien työpaikkojen suhde työttömiin on tilastojen mukaan kutakuinkin 30 000 työpaikkaa ja noin 400 000 työtöntä työnhakijaa.

Olettaisin, että Hesarin kokoinen media tarkistaisi lukemat ennenkuin julkaisee juttunsa, mutta nyt näin ei ole tehty. Onko tämä sitten tarkoitushakuista, vai puhdas virhe? Tähän on vaikeaa sanoa mitään varmaa, mutta ajan trendi on selkeästi se, että ihmiset lukevat vain otsikon, ja kiirehtivät kertomaan heti mielipiteensä nettiin.

Tarkoitushakuista tai ei, ilmiö hämärtää toden ja keksityn rajaa, ja muokkaa väistämättä kollektiivista mielipidettä asioista. Siksi olisi etrityisen tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, objektiivisesti, matetmaattisesti, sekä käsitteitä hämärtämättä.


Työttömyyttä koskevissa jutuissa menevät riemukkaasti sekaisin sellaiset termit kuin työllistäminen, palkkatyö, tukityöllistäminen, työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta. Toisin kuin luullaan, ne eivät suinkaan kaikki tarkoita sitä, että ihminen on töissä ja saa palkkaa. Nykyään ei aina edes silloin, kun puhutaan palkkatyöstä.

Tässä ehdotukseni asiantilan selkeyttämiseksi:

Palkkatyö = työ, josta maksetaan PALKKA, jolla ihminen TULEE TOIMEEN. Perinteinen, hyväksi todettu malli jolla on maksettu aikanaan omistusasunnot, kesämökit ja lasten koulutus. Kun keski-ikäinen mies uhoaa kuinka tekevälle töitä löytyy ja kuinka ennenkin on pärjätty, hän on todennäköisimmin tämän kategorian edustaja.

Työharjoittelu = ilmainen tai puoli-ilmainen työsuoritus, josta työtä teettävä yritys hyötyy, ja joka saattaa johtaa palkkatyösuhteeseen, tai uuden harjoittelijan ottamiseen ilmaiseen tai puoli-ilmaiseen työharjoitteluun. Työharjoittelija ei ole palkkatyössä, jolla tulee toimeen. Useimmiten koulutuksiin pohjautuvat pakolliset työharjoittelut ovat ilmaisia työsuoritteita.

Työllistäminen ja tukityöllistäminen = ulkopuolelta ohjattu työhönosoitus, jonka kohteena olevan ihmisen katsotaan olevan vaikeasti työllistyvä, eli moniongelmainen, päihdeongelmainen, tms. jonka perusteella hänet ohjataan tekemään "vapaiden markkinoiden" ulkopuolisia hommia. Henkilö saattaa saada palkkatukea, jolloin hän saa jonkinlaista palkkaa tekemästään työstä. Henkilö ei kuitenkaan ole perinteisessä palkkatyössä, jolla tulee toimeen, vaan TE-keskuksen päätäntävallan alla. Jos työllistämiseen varatut rahat loppuvat, loppuvat useinmiten myös työt ja palkanmaksu. Jos sinulle ehdotetaan tällaista järjestelyä, muista että se tarkoittaa että olet päihdeongelmainen tai muuten vähän vajaakuntoinen ongelmatapaus.

Ei palkalla tarvitse tulla toimeen?

Kuntouttava työtoiminta = Työtä teetetään ilmaiseksi erilaisten yhdistysten voimin, jolloin lain kirjain täyttyy mutta henki ei. Yhdistykset myyvät kuntouttavaan työtoimintaan nakitetun ihmisen työpanoksen markkinahintaan ja käärivät voitot itse. Kuntoutettava saa 9€ päivittäisen kulukorvauksen ja pääsee pussittamaan ruuveja ja tekemään mölkkypelejä euroopan markkinoille, sekä verovaroista maksetun työmarkkinatukea vastaavan summan työpanoksestaan. Henkilö voidaan laittaa töihin 40 tunniksi viikossa, mutta hän ei saa palkkaa. Tämä ei ole palkkatyötä, jolla tulee toimeen, vaan muistuttaa laissa tunnettua kiskonnantapaista työsyrjintää, joka naamioidaan sosiaalipalveluksi vaikeasti työllistyville. Erityismainintana mainittakoon, että varsinaisen työsuhteen puuttuessa kuntoutettava ei saa myöskään eläkettä, eikä muutakaan turvaa kuten sairaspäivärahaa etc. Kansankielellä tästä puhutaan myös orjatyönä.



Näistä neljästä kategoriasta vain ensimmäinen, palkkatyö, on sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän puuhastelua, jonka tuotto menee jonkun muun kuin työtä tekevän ihmisen tilille. Poikkeuksiakin on, mutta pääpiirteittäin asia menee näin.

Jari Lindstömin lanseeraama "työnäyte"

Uusimpana ajatuksena yrittäjäpuoli esittelee myös ajatusta, jonka mukaan tehdystä työstä saadulla palkalla ei tarvitsisikaan tulla toimeen. Keskeinen ajatus on, että työstä maksetaan naurettavaa korvausta, jota yhteiskunta kompensoi verovaroilla tarvittavan minimitoimeentulon takaamiseksi työntekijälle. Työstä saatu hyöty menee sen sijaan lyhentämättömänä suoraan yrityksen kassaan ja sitä kautta osakkeenomistajille tai muille ylemmän portaan toimihenkilöille.

Tätä mallia tarjotaan nyt siis ihan pokerilla perinteisen palkkatyön tilalle julkisuudessa. Sen sijaan ehdottaisin, että perustetaan vielä 5. kategoria työmarkkinoille:





Palkkatyön kaltainen orjatyö = Työntekijä tekee työtä, jonka tuotto maksetaan yritykselle. Työntekijä saa toimeentulominimin alittavaa palkkaa, jota yhteiskunta kompensoi verovaroin jotta orjatyötä suorittava henkilö pysyisi mahdollisimman pitkään terveenä ja tuotteliaana. Tämän seurauksena työntekijän motivaatio työhön pysyy minimaalisena, mutta hänet voidaan pakottaa tekemään töitä toimeentulon katkaisemisen uhalla, jolloin tietty perustoimeliaisuus säilytetään huolimatta yksilön omasta motivaatiotasosta. Yhteiskunnan verovarat ehtyvät kiihtyvällä vauhdilla mitä yleisemmin tämä 5. kategoria on käytössä, sillä palkkatyön kaltaisen orjatyön tekijöillä ei ole mahdollisuuksia maksaa veroja. Yritysmaailma toimii kuitenkin globaalitaloudessa, joten yritysten varojenhankinnan kannalta tällä ei ole varsinaista merkitystä. Yhteiskunnan ja yksilön kannalta malli on kuitenkin hyvin tuhoisa, sillä se lamauttaa sekä yksilön että yhteiskunnan toimintamahdollisuudet. Mikäli kuitenkin katsotaan, että maksimaalinen voitontavoittelu on näitä asioita tärkeämpää, voidaan mallin 5 katsoa edistävän kehitystä täysipainoisesti. Sanomattakin on selvää, että palkkatyön kaltainen orjatyö ei ole palkkatyötä, jolla tulee toimeen. 

Ihanteellinen palkkapussi?

Viisi mallia, joista yksi tarkoittaa perinteistä työtä ja palkkaa. Kun seuraavan kerran joku puhuu höpöjä työllistämisestä, muistakaa keskeyttää heti alussa, ja tähdentää onko kyseessä siis TYÖ, JOSTA MAKSETTAVALLA PALKALLA TULEE TOIMEEN? Jos tähän ei saada yksiselitteisen selkeää vastausta, ollaan puuhastelun ja kusettamisen lavealla tiellä.







-Pastori-

Bussilla Humpalle

Hallituksen ehdotus liikenteen sujuvoittamiseksi 2016

Hallituksen puuhamaasta kuuluu jälleen kummia. Uusin innovaatio koskee liikennettä ja sen verotusta. Ilmeisesti tarkoitus on myllätä koko järjestelmä täysin uusiksi ja poistaa esim. työmatkavähennykset ja kilometrikorvaukset kokonaan (Kauppalehti, Keskisuomalainen). Autovero poistuisi (uskokoon ken haluaa) ja tilalle tulisi käyttöön ja päästöihin perustuvia maksuja. Tavoitteena ovat mm. "Liikenteen energiatehokkuuden parantaminen ja liikenteen automaation lisääminen, sekä etätyön teon ja etäasioinnin helpottaminen". Haluavat myös, että suomessa on vuonna 2030 jo 250000 sähköautoa.

Jos lukija on yhtään seurannut hallituksen tähän asti tekemiä uudistuksia, hän lukee ehdotuksia tietyllä kriittisellä monokkelilla ja ymmärtää, että maksumieheksihän tässä taas joutuu. Kun puhutaan liikenneverkkoyhtiön perustamisesta, on selvää, että kyseessä on voittoa tavoitteleva osakeyhtiö, jonka tuomat voitot revitään kollektiivisesti kaikkien selkänahasta, ja voitot jaetaan osakkeenomistajille sinne Cayman-saarille tai Panamaan. Tuttu maan tapa siis.

Maksujahan täällä byroslaviassa toki lisätään koko ajan muutenkin, mutta muutama asia tässä mietityttää vielä sitä itsestäänselvää rosvousta enemmän:

Berneriläisen liikennekaaren testaus käynnissä

Tämä saattaa tulla yllätyksenä Arkadianmäellä töitään paiskovalle väestönosalle, mutta kaikki suomalaiset eivät suinkaan asu Helsingissä, tai edes kehä 3:n sisäpuolella. Siellä missä ei ole toimivaa joukkoliikennettä, on oman auton käyttö jokapäiväisessä elämässä kutakuinkin pakollista.

Jos kaavaillut muutokset toteutuvat, ja autolla ajamisesta tehdään mahdotonta niille, joilla ei ole uudistusten jälkeen enää varaa maksaa tienkäytöstä ja vanhasta autokalustosta, tapahtuu mm. seuraavanlaisia asioita :

- syrjäseutujen asukkaat eivät enää käy töissä (ei varaa maksaa tienkäytöstä tarjotulla palkalla) eivätkä kaupoissa (ei mahdollisuutta kulkea kauppaan 100 kilometrin päähän samasta syystä)
- syrjäytyminen ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät -> sote-kulut kasvavat
- kaupunkialueiden ghettoutuminen vauhdittuu ja pahoinvointi lisääntyy. -> sote-kulut kasvavat
- maaseudun autioituminen kiihtyy, ja suomalainen ruoantuotanto menee vaikeaksi, koska kustannukset nousevat entisestään ja työvoiman saanti vaikeutuu -> kannattavuus laskee
- tienkäyttömaksut tekevät myös muun tavaran kuljettamisen kannattamattomaksi pitkien matkojen takaa, jolloin sekä tavaran vienti, että tuonti vaikeutuvat entisestään. -> kannattavuus laskee

- pieniä ja keskisuuria kuljetusliikkeitä menee konkurssiin, koska jo ennestään kannattavuusrajalla taiteilevat yritykset joutuvat pistämään pillit pussiin nousseiden maksujen takia. Niillä ei ole varaa uusia kalustoa, eikä vanhan kaluston käyttökustannuksia saada katetuksi, koska hintoja ei voi nostaa maksuja kattavalle tasolle -> työttömyys lisääntyy

- erilaisten myyntialan yritysten työvoiman saanti vaikeutuu (kukaan ei tee myyntiprovisiotöitä omalla kustannuksella, jos edes matkakuluja ei enää saa katetuksi). -> työttömyys lisääntyy
- keskiluokkaiselle työssäkävijälle jää entistä vähemmän rahaa käyttöön, joka supistaa paitsi työhaluja, myös kulutusta, kotimaan matkailua ja talouskasvua. -> työttömyys lisääntyy
- pohjoisen alueen elinkeinot kärsivät, kun kotimaan turismi tyrehtyy (matkustaminen on entistä kalliimpaa) -> työttömyys lisääntyy

Lista ei ole kattava, eikä tieteellinen, mutta suuntaa-antavasti ajan hermolla.

Mitä tällä muutoksella sitten saadaan aikaan?

Kehä III ja muu suomi

Miinukset:
- työttömyyden lisääntyminen
- sosiaalisten ongelmien kasvu
- huoltosuhteen heikkeneminen
- sisämarkkinoiden tyrehtyminen
- pienyritysten konkurssit

- useiden teollisuudenalojen kannattavuuden lasku

Plussat (?) :

- ilmastotavoitteet toteutuvat paremmin

- varakkaat saavat halvempia sähköautoja

- kevyt liikenne ja joukkoliikenne toimivat fantsummin (oletettavasti kaupunkialueilla)

Säästäväinen perhe käy nykyään kaupassa jopa vuosittain.

En ole poliitikko, joten minulla on erilainen näkemys tämän homman kannattavuudesta, mutta onko tässä nyt minkään valtakunnan järkeä koko hommassa? Eikö niitä verorahoja voi varastaa muualta kuin yhteiskunnan keskeisistä toiminnoista? Pitääkö liikenteen, sairaanhoidon ja työttömyydenhoidon olla bisnestä, vai voisiko niiden antaa olla vain sitä mitä ne ovat - perustoimintoja joita valtion tulisi ylläpitää? 

Menee nimittäin aika vekkuliksi tämä toiminta monellakin alalla jos tämä toteutuu. Pannanpa loppuun vaikka hieman parodiaa tulevasta työelämästä: 

__________________________________________________________________

Tanssiyhtye Karri ja Karvattomat lähtee lauantai-illaksi keikalle Pönkämöltä Pershikiälle. Pershikiällä on kantribaari, jossa järjestetään lauantaina tanssiaiset. Karri sopii omistajan kanssa, että lauantaina humppa soi klo 22.00 - 01.00 välisenä aikana, saadaan joku palkka ja ruokaakin vielä. Keikka lyödään lukkoon, mutta kas. Käy ilmi, että koko keikkapalkasta valtaosa menee tiemaksuihin, jos lähdetään Karrin vanhalla dieselfarkulla pistäytymässä koti-naapuripitäjä-kotikierroksella 640 kilometrin lenkillä. Eikä siinä, ei se välttämättä lähtisi enää käyntiinkään kun on ollut käyttämättömänä pihamaalla viimeiset 5 kuukautta. 

Karri päättääkin siis käyttää joukkoliikennettä. Mutta helevettiläinen, Pönkämö-Pershikiä-pikavuoro kulkeekin vain klo 15:45 ma-pe ja takaisin pääsee klo 22:00 lähtevällä iltavuorolla, joka ei myöskään kulje viikonloppuisin. Nohevana poikana Karri lähtee siis liikkeelle jo perjantaina ja roudaa kottikärryllä 120 kiloa PA-laitteita ja soittimia autotallista (joka toimii nykyisin soittokämppänä) bussipysäkille 7 kilometrin päähän ja jää odottelemaan bussia. Bändikaverit ja tuovat sovitusti leirivarusteet mukanaan ja pyörät jätetään lukittuna bussipysäkille. Bussia odotellessa ohi pyyhältää vanha perhetuttu Raimo, joka vetää puukuormaa hevosella kohti kylän sahaa. Bisnes kukoistaa, mitä nyt polle piti totuttaa syömään puunkuorta, kun ei tahdo rehuja enää saada mistään kuljetetuksi talleille. 

Bussi saapuu, ja rahastajana toimiva Bernerin Anne ottaa matkustajilta pari sataa matkasta ja rahdista. Vähän kalliiltahan se tuntuu, mutta minkäs teet kun töihin on päästävä. Klo 19:30 bussi kaartaa Pershikiän linjuriasemalle. Karri ja kaverit nostavat kamat kottikärryihin ja lähtevät kiertämään Persjärveä vastapäivään. Kantrilato sijaitsee vastarannalla, vanhan valtatien varrella. Onneksi on vasta perjantai-ilta, sillä matkaa kottikärrymarssille kertyy 20 kilometriä.  

Aamukuudelta Karri päättää, että pidetään pieni tauko ja leiriydytään. Trio nauttii makkaraa avotulen loimottaessa, ja saa sakot saastuttamisesta sekä epäterveellisen ruoan syömisestä. Viikset menevät vähän enemmän alaviistoon, kun keikkaliksa ohenee taas joillakin satasilla. 

Karvattomat heräilevät puolilta päivin, kun konstaapeli tulee antamaan sakot luvattomasta leiriytymisestä. Vitutuksesta saaduilla voimavaroilla loppumatka menee kuin siivillä, ja kantriladon oven edessä ollaan jo klo 16 päivällä. Karri levittelee kevytpeitteen kottikärryyn kamojen suojaksi, kun alkaa syyskuinen vihmova sade. Onneksi ovet aukeavat jo kahdeksalta, joten sateessa ei tarvitse istua kuin neljä tuntia. Kohmeiset kädet riipivät heilurioven auki klo 20.05 ja päästään roudaamaan. 

Humppa soi kympiltä, ja kaikki paikkakunnan keskustassa asuvat 6 paria saaapuvat tansseihin. Loput kyläläiset möllöttävät kotonaan juomassa sienistä ja pihlajanmarjoista keitettyä kiljua. Omistaja ottaa näet keskikaljatuopista nykyään 80 euroa saadakseen kaikki kulut peitetyksi. Keikka on melkoinen suksee, ja Karri kavereineen on ihan fiiliksissä. He keräävät kamat ja lähtevät takaisin leiripaikalle, jossa päätä laitetaan tyynyyn / kiveen jälleen kuudelta aamulla. 

Karri keittelee puolenpäivän jälkeen aamukahvit ja maksaa tutulle konstaapelille sakot. Konstaapeli toivottaa hyvät päivänjatkot ja tervetuloa uudelleen. Kottikärryjä aletaan kiskoa vastatuuleen tuntia myöhemmin. Perillä bussipysäkillä ollaankin jälleen illansuussa yhdentoista jälkeen. Trio viettelee iltaa ja aamuyötä kalastelemalla aikansa kuluksi. Yövytään järven rannassa ja maksetaan iltapäivällä sakot salakalastuksesta ja luvattomasta leiriytymisestä. Aikansa kuluksi Karri soittelee sateen kieroksi vääntämällä kitarallaan kahdeksan tuntia epävireistä bluesia odotellessaan maanantai-illan kello kympin bussia. Sieltähän se lopulta saapuu, bussissa otetaan pikku unet vielä raskaan reissun päälle ja kotipysäkiltä roudataan vielä autotallille. Kello 2:30 maanantain ja tiistain välisenä yönä humpparatsu sulkee silmänsä ja alkaa jo mielessään valmistautua tulevaan viikonloppuun. 

Nukahtaessaan Karri miettii, voisiko tämänkin homman tehdä jotenkin energiatehokkaasti etätyönä?

________________________________________________________

-Pastori-

Musamaailman pohdiskelua part IX

Mitäs tänään kuunneltaisiin?

Pisti silmään tällainen uutinen, jossa oli selvitetty Gramexin tilastojen perusteella mitä radiokanavilla soitetaan, ja kuinka usein. Onko joskus tunne, että radiossa soitetaan aina vaan samoja biisejä? Se johtuu nimittäin siitä, että radiossa soitetaan aina samoja biisejä.

Tilastot ovat aika karua luettavaa, jos mietitään musiikin monimuotoisuutta ja eri tyylejä. Tilastojohtaja Juha Tapion kappaleita soitetaan nimittäin keskimäärin 66.6 kertaa päivässä, eli kuten Aamulehtikin onnistuneesti irvailee, aika pirun usein. 

Eniten radion soittamien kappaleiden lista näyttää tällä hetkellä 6.10.2016 seuraavanlaiselta: 

1. Juha Tapio – 24 297

"Not now, It's Gin and Tonic time."

2. Haloo Helsinki! – 23 300

3. Madonna – 22 192

4. Avicii – 21 887

5. Bruce Springsteen – 21 682

6. Michael Jackson – 20 205

7. Kaija Koo – 19 544

8. Jenni Vartiainen – 19 276

9. Bon Jovi – 19 462

10. Maroon 5 – 18 956

11. Jonne Aaron – 17 179

12. Rihanna – 16 909

13. Kygo – 16 353

14. Ed Sheeran – 16 137

15. Sanni – 15 064

16. David Guetta – 14 821

17. Jari Sillanpää – 14 745

18. Lost Frequencies – 14 661

19. Taylor Swift – 14 657

20. Elvis Presley – 14 109

Kaupallisuus on kaikkien korvamatojen äiti

Kyseessä on siis artistikohtainen Top 20 -lista, jossa näkyy kaikkien yksityisten (kaupallisten) radiokanavien soittomäärät vuoden 2015 ajalta. 

Miksi sitten toistetaan vain näitä samoja kappaleita, onhan maailmassa kirjaimellisesti miljoonia biisejä, joista valita?

Vastaus on helppo, ja se kuuluu näin:

Seuraa Rahaa.

Kysehän on lopultakin vain siitä, kuka nettoaa kaupallisesta toiminnasta saatavan hyödyn. Kolme melko isoa toimijaa, Warner, Sony ja Universal tuntuvat jakavan kakun kokolailla keskenään. 

Katsotaanpa, mitä listojen "kannen alta" löytyy.

Ensin kotimaiset artistit ja heidän levy-yhtiönsä:

Juha Tapio - ennen Universal, nykyään Kaiku Records*

Haloo Helsinki! - Sony

Kaija Koo - Warner

Jenni Vartiainen - Warner

Jonne Aaron - Warner

Sanni - Warner

Jari Sillanpää - Warner

*Kaiku Recordsia vetää nykyään Pekka Ruuska, joka lopetti 13 vuoden jälkeen Warnerilla ja perusti Kaiku Recordsin. Yhtiön Kustannusjohtaja Tom Frisk on myös lähtöisin Warnerilta. Warner hoitaa Kaiku Recordsin jakelua, joten yhteistyö on yhä melko tiivistä. 

Sitten ulkomaiset:

Madonna - ennen Warner, nykyään Interscope Records, osa Universalia

Avicii – Ministry of Sound records - toimii Sonyn alla

Bruce Springsteen – Columbia Records, Sonyn tytäryhtiö

Michael Jackson – Sony

Bon Jovi –  Mercury Records, Universalin alla

Maroon 5 – Octone records, Universal toimii jakelijana

Rihanna – Def Jam recordings, Universal omistaa

Kygo – Sony

Ed Sheeran – Atlantic Records, Warnerin omistama 1967->

David Guetta – Virgin Records, osa Capitol Recordsia, jonka omistaa Universal 

Lost Frequencies – Armada Music, Warnerin alla

Taylor Swift – Universal

Elvis Presley – RCA records, Sonyn omistuksessa

No niin. Tarkkanäköisimmät ehkä huomasivatkin jo jutun juonen ja punaisen langan. 

Kolme isoa levy-yhtiötä sanelee sen, mitä radioissa soitetaan ja kuinka paljon. Koko musiikkiteollisuus on käytännössä näiden firmojen hyppysissä, ja siitä seuraa luonnollisesti se, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sananmukaisesti.

Tunnen monia varsin lahjakkaita muusikoita, joilla on omaperäistä sanottavaa ja loistavia biisejä. Mitä mahdollisuuksia heillä on päästä radioon, elleivät sovi jonkin näistä kolmesta lafkasta linjaan / markkinointiin? Ei juuri minkäänlaisia. Tämä on kohtuullisen iso ongelma kaikille jotka haluavat ansaita elantonsa musiikista. Ainoa olemassaoleva väylä on tehdä niin valmis "tuotepaketti", ettei levyfirman tarvitse panostaa mihinkään muuhun, kuin sen jakeluun ja markkinointiin. Se asettaa riman melkoisen korkealle, sillä ihan kaikki eivät osaa / jaksa pistää sellaista määrää paukkuja, rahaa & aikaa omaan musiikkiinsa, että sillä olisi mahdollisuus läpäistä seula, jonka läpi on päästävä, jotta hommaa saa eteenpäin. 

Pääsisikö The Beatles nykyään listoille, jos se keksittäisiin vuonna 2016? Pirun paha sanoa ilman ennustajanlahjoja, mutta varmasti tie olisi aika paljon kivisempi kuin 1960-luvulla. Ainahan voi toki perustaa oman levy-yhtiön ja lähteä kokeilemaan onneaan, mutta saa olla luja luotto omaan tekemiseen, jos meinaa lähteä tasaiselle kolmea jättiläistä vastaan, joiden hallussa on yli 70% maailmanmarkkinoista. 

-Pastori-

***Lisäys 10.10.2016: http://nalleosterman.blogspot.fi/2014/08/artisti-tasta-syysta-et-paase.html ***

Musamaailman pohdiskelua part VIII

Palkka oli 100$ ja pojat joivat kahdella sadalla kaljaa.

Musiikki, tuo kaikille tärkeä asia, josta kaikki tykkäävät ja jota ilman elämä olisi melko tyhjää.

Millainen olisi maailma ilman sitä?

Kuvitelkaa tilanteita, joissa olette tottuneet kuulemaan musiikkia. Tehdään duunipaikalla työtä hiljaisuuden vallitessa? Köh, köh ja sorvi pyörii. Aamunavaus radion ääressä? Kahvikupit kilisevät, juontaja höpisee merisään (Nahkiainen, tiedot puuttuvat) ja alkaa lukea kirjaa ääneen. Viikonloppuna rentoudutaan juomalla olutta baarissa, jossa istutaan turpa tukossa, eikä paljon tanssita. Tunnelma muistuttaa hilpeydessään kirjastoa tai taidemuseota. Ei oikein toimi.

Luultavasti kaikki ovat sitä mieltä, että musiikki on tärkeää. Tärkeä on kuitenkin hyvin liukuva käsite viimeistään siinä vaiheeessa, kun aletaan puhua rahasta. Kun kulttuurin tuottamisesta pitäisi saada tolkullinen korvaus, alkaa yleensä melkoinen päänpudistelu ja tinkaaminen.

Päivänpolitiikassa tuskaillaan, kun ammattiliitot eivät suostu polkemaan työn hintaa alemmaksi, vaan pitävät härkäpäisesti kiinni saavutetuista eduista. Tämä nähdään edistyksen jarruna, joka estää työllistymästä. Halutaan ns. paikallista sopimista.

Mitä mitä, saadaks me tästä rahaakin? -basisti

Musiikkielämässä paikallinen sopiminen on ollut arkipäivää käytännössä aina. Muusikoillakin on oma ammattiliitto, muusikkojen liitto, joka on sopimuksissaan määrittänyt ammattiliitolle tyypilliseen tapaan myös alan palkkauksen pelisäännöt. Käytännössä keikkojen sopiminen on kuitenkin villi länsi, sillä lukemattomat pienet ravintolat ottavat muusikoita töihin ihan diipadaabapalkalla.

Esimerkki: Keijo Kitaristi lähtee tien päälle bändikavereineen ja raahaa perseensä sekä soittolaatikkonsa naapurikaupungin kantribunkkeriin. Trio pinkaisee matkaan reeniksen pihalta kello neljältä, perille päästään kuudelta, soundeja tehdään pari tuntia, sitten vartoillaan takahuoneessa kolme tuntia keikan alkua, koska yhdeksästä kymmeneen lavalla järjestetään joku vitun sambakurssi, jota ennen soundcheckin on oltava valmis.

Klo 23.30 ilmoille pärähtää ensimmäinen CCR. Keikka loppuu puoli kahdelta yöllä, sen jälkeen odotellaan, että humalaiset asiakkaat on lapioitu takseihin kulkuväylää tukkimasta, ja roudataan kamat autoon. Matkaan päästään noin kolmelta, sitten käydään yö-ABC:n kautta laittamassa hampurilainen tuulensuojaan ja ajetaan kämpän kautta kotiin. Aamukuudelta Keijo laittaa päänsä tyynyyn, sulkee silmänsä ja miettii että on tämäkin työmaa, saatana. Koko hommaan on kulunut siis 14 tuntia peliaikaa, josta käytännössä puolet on ilta- ja yötyötä.

Muusikkojen Liiton taksataulukon mukaan operaatiosta pitäisi saada kutakuinkin seuraavanlainen liksa:

- Ammattimainen muusikon työ, yksittäinen keikka: Minimipalkka 200,00€ + lomakorvaus 13,5%
- Kilometrikorvaukset 0,43€ /km x 300 km = yhteensä 129,00€
- Lisäkorvaukset peräkärrystä + 2 lisämatkustajasta 0,13€ /km x 300km = yhteensä 39€
- Osapäiväraha 19€
- Yömatkaraha 12€
- Ateriakorvaus 10€

Ammattimuusikon määre on häilyvä, mutta jos ajatellaan että ukot ovat soittaneet työkseen vaikka pari vuosikymmentä, ei ammattilaisuudesta sinänsä ole epäilystä. Leikitään, että matkakorvaukset jaetaan solidaarisesti tasan, koska bändi matkustaa vuoron perään eri jäsentensä autoilla keikoille. Tällä laskelmalla tästä 14 tunnin työrupeamasta pitäisi paukkua bruttoa yhteensä 324€ per naamio (227€ palkka & lomakorvaus, +56€ matkakorvaus +41€ päivärahat ja ateriakorvaukset). Tämä tarkoittaa siis 23,14€ tuntipalkkaa kun se jaetaan koko hääräämiseen kuluvalle neljäntoista tunnin ajalle.

23,14€ kuulostaa ihan ookoo ammattimiehen liksalle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että lvi-asentajan tessin mukainen minimipalkka on noin 14€ tunnilta, mutta käytännössä suurin osa hinnoitellaan yrityksien kautta, ja putkimiehistä saa maksaa noin 50€ tunnilta, ja siihen matkakulut päälle. Myöskin on huomiotavaa, että jos putkari painaa 14-tuntisen työpäivän ja siitä puolet yöllä, ei 14€ tunnilta ole sinne päinkään, vaan lasku on niin iso, että maksaja joutuu tiputukseen.

No, mitä muusikon työstä sitten käytännössä tienaa?


Ei ihan worst case- mutta pretty-fucking-far-from-best-case-scenario:


60€ näppiin ja kolme tuoppia kaljaa talon puolesta, kun äänimies ja kamavuokrat on hoidettu alta pois.

Keikkamuusikon sunnuntaiaamu.

Tämä on paikallista sopimista. Sellainen ero on liiton määrittämän minimipalkan ja käytännössä toteutuneen paikallisen sopimisen välillä.

Käteen jää siis joku kuudesosa siitä, mitä -minimissään- pitäisi jäädä. Pekka Peruspalkansaaja saa TES:in mukaisen liksan kuukausittain tililleen. Jos päästä vedetyn vaikkapa 2400€ kuukausipalkan sijaan Pekalle pätkähtäisi joku kaunis syyspäivä tilille 400€, tulisi Pekalle äkkiä tarve tarttua puhelimeen, soittaa palkanlaskentaan ja tiedustella että mitähän perkeleen vittua tämä tarkoittaa?

Seuraava älähtäjä olisi todennäköisesti Pekan työllistävän firman kilpailija, joka riemastuisi siitä, että kilpailuetua haetaan maksamalla orjan palkkaa, ja heti perään paukahtaisi syytteet kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Musiikkialalla tämä on silti jostain mystisestä syystä maan tapa ja vallitseva käytäntö.


Tuntiliksanahan tämä casessa maksettu 60€ tarkoittaa 4,28€ tuntipalkkaa, kolmen kaljan hoitaessa ateria- ja päivärahan osuuden. Tästä tietenkin maksetaan vielä verot pois, eli kulutusjuhla taantuu vielä keskimäärin 25% verran.

"Robotit vievät meiltä työt"

Jos näillä liksoilla kieltäydyt menemästä, ottaa yrittäjä seuraavan tolvanan joka menee, tai laittaa baariinsa karaokelaitteet. Karaokekin tyydyttää jollain kierolla tavalla ihmisten musiikin tarvetta. Se voi olla (ja usein onkin) ihan kamalaa, mutta siinä vaiheessa kun ravintolayrittäjä on tehnyt tiliä ja asiakas on vetänyt nuppinsa turvoksiin, ei sillä ole enää merkitystä, koska asiakasta laulattaa niin maan perkeleesti.

Tässä puun ja kuoren väliin jäävässä tilassa muusikko voi sitten lakkoilla niin pitkään kun perse kestää kotisohvaa, tai vaihtoehtoisesti lähteä töihin sillä liksalla mitä sattuu olemaan tarjolla. Ja jos rupeat ryppyilemään, sana kiertää etkä ole enää tervetullut keikalle oikein mihinkään. Ei kovin hääviä tämä paikallinen sopiminen.


Rakkaudesta lajiin <3

-Pastori-

Silmät auki

Päivän aivopieru tulee tällä kertaa Kokoomuksen leiristä. On hienoa, että pyritään tasapuolisuuteen, eikä anneta kaikkia ääliöpisteitä esimerkiksi Perussuomalaisille. Silti olisin valtavan iloinen, jos kansanedustajiksi valitut henkilöt yllättäsivät joskus positiivisesti, ja näyttäisivät vaihtelun vuoksi olevansa fiksuja ja tehtäviensä tasalla olevia ihmisiä.

Pienistä koskista syntyy ajatusten Tonava.

Hallintotieteiden maisterin paperit taskuunsa saanut kansanedustaja Susanna Koski havaitsi A-studion keskusteluohjelmassa hämmästyttävän tosiseikan: Suomessa on tekemätöntä työtä vaikka millä mitalla. Riittää, kun katsoo metsään junan tai auton ikkunasta! Eikun hommiin!

(Linkki:https://www.facebook.com/astudio.yle/videos/1300685383298280/)

Risusavottahan tästä tulee ensimmäisenä mieleen. Ja risusavottaanhan tätä rinnastettiinkin heti kyseisessä ohjelmassa. Susku puolustatui kuitenkin sanomalla, että metsänhoito on ihan kunniallista työtä. Varmasti on.

Kunniallista työtä on myös istua eduskunnassa nostamassa kuuden tonnin kuukausipalkkaa + bonukset, ja osoittaa ammattitaitoaan puhumalla mottipäisiä asioista, joiden voisi olettaa kuuluvan omaan asiantuntemukseen  - kyseinen edustajatar kun nimittäin istuu maa- ja metsätalousvaliokunnassa. 

"Älä leiki perkele Jeesusta". -Risumies

Tämä saattaa tulla arvon edustajalle yllätyksenä, mutta metsänomistajat eivät välttämättä ilahdu, jos metsää ryntää äkkiä omatoimisesti hoitamaan joukko toimettomia nuoria kehäkolmosen sisäpuolelta. Tai ulkopuoleltakaan toisaalta, vaikka veikkaankin että Kallion hoodeilla on totuttu ehkä juoksemaan skuttassa hieman snadimmalla intensiteetillä kuin vaikkapa Kiteellä.

Metsänhoitotyö, niin kunniallista kuin onkin, vaatii nimittäin hiukan osaamista. Esimerkiksi maisterintutkinnon. Voihan sitä tietysti maisterikin olla vähän ääliö ja toistaitoinen, vai mitä.

Vaikka metsänomistaja suhtautuisikin myötämielisesti korpeen pölähtävää noobielaumaa kohtaan, on vielä pari pikku muuttujaa.

Taistelupari Kela + Verottaja, joka katsonee metsässä ryntäilevän vapaaehtoistyöntekijän yrittäjäksi. Sitten on vielä työvälineet, matkakustannukset, ja... ai niin, hei Susanna, yksi pikku juttu vielä!

Kuvassa haasteellisen
opetusympäristön apuväline.

Nimittäin PALKKA. Tiedäthän, se RAHA, MITÄ TYÖSTÄ MAKSETAAN.

Oikein hitaasti ja isoilla kirjaimilla, toista perässä: P A L K K A .

Hyyvä. Noin sitä pitää.

Osoittaa ehkä vähän kokoomuslaista maailmankatsomusta unohtaa mainita tällainen pikkuseikka. Ei sitä voi aina itse muistaa kun ajaa taksilla firman piikkiin ja liksaa tulee kuukaudessa tilille enemmän kuin siivoojalla on rahaa käytettävissään puolessa vuodessa. Ymmärtäähän tuon, kaikille tulee joskus pieniä kömmähdyksiä. Lipsahdus oli varmasti ihan tahaton, vaikka ahkerat siivoojatkin ovat kuulemma keskiluokkaa tämän teidän porukkanne mielestä. Mutta täällä arkitodellisuudessa monet meistä ihan oikeasti tarvitsevat rahaa.

Susanna, kerron sinulle nyt salaisuuden. Tavalliset ihmiset eivät koe ongelmaksi sitä, etteikö olisi mielekästä tekemistä. Kyllä sitä on. Siihen ei vaan riitä aika, kun pitää juosta toimeentulon perässä. Se vie kauhean paljon näitä resursseja, kun ei ole fyrkkaa, jolla maksaa laskuja, kulkea töihin, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään. Tähän tarjoat lääkkeeksi tekemätöntä työtä?

Arvaa mitä? Lääke ei toimi. Ihmiset nimittäin tarvitsevat TOIMEENTULOA, eivät tekemätöntä työtä. Arvaan kyllä mikä on seuraava ajatuksesi tällä polulla. Nuorten omaksi parhaaksi varmaan on opetella tekemään sitä tekemätöntä työtä ilman palkkaa. Onhan jo muutenkin siellä siniveristen keskuudessa väläytelty, ettei palkalla välttämättä tarvitsekaan tulla toimeen.

Susanna, anteeksi sarkasmini, mutta mitäpä jos muokataan sanasi muotoon "Missä tahansa kun liikkuu ja katsoo ulos ministerimersun ikkunasta, voi nähdä maksamatonta palkkaa"?

Voisiko Susanna olla niin, että työttömyys ei johtuisikaan kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta tehdä töitä? Voisiko olla sittenkin niin, että toisten harjoittama silmitön ahneus ja omaneduntavoittelu on muilta pois, eikä kakkua (palkkaa) sen takia riitäkään jaettavaksi kaikille?

Näkisimmekö metsän puilta, jos vaivautuisimme edes puhumaan oikeista asioista?








-Pastori-

Lindstömin pihvi

Työttömyysbisnes kukoistaa. Hallitus on tehnyt linjauksen, jonka mukaan työttömien tulee jatkossa käydä juttelemassa mukavia työttömyydestään kolmen kuukauden välein. Koska työttömiä maassamme on arvoiden mukaan aika useitakin, on tämän rumban arvioitu työmäärä 1.5 miljoonaa haastattelua vuodessa.

Työllistävää piirileikkiä

Miten tämän tulisi vaikuttaa ihmisten työllistymiseen, se on yhä allekirjoittaneelle hämärän peitossa. Kenties tarkoitus on "aktivoida" ihmisiä jälleen kerran ylös niiltä kuuluisilta kaljantahrimilta kotisohvilta.

Oli miten oli, TE-keskuksen sedät ja tädit eivät tule urakasta selviämään, vaan pitää palkata lisää työvoimaa.

Näkeekö kukaan tässä ironiaa?


Hallitus on siis päättänyt maksaa ihmiskau... henkilöstövuokrausyrityksille siitä, että nämä tekevät rahaa vastaan virkamiesten töitä, ilman virkamiesten oikeuksia esim. ihmisten henkilötietoihin, saadakseen aikaan mitään tuottamatonta paperisotkua ja joitakin riitauttamiseen päättyviä karenssipäätöksiä. Työttömät ravaavat turhautumassa tapaamisissa, joiden ainoa funktionaalinen syy on todennäköisesti löytää jokin heidän korvauksiaan vähentävä väärä sana tai asenne, jonka perusteella voidaan sitten antaa keppiä otsaan.

Työttömien yhdistys haluaa töitä? O tempora, O mores.

Työttömien nöyryyttämiseksi on siis palkattava lisää työvoimaa. Asiantuntijoiksi työttömyyteen eivät kuitenkaan kelpaa työttömät itse, vaan tarvitaan VMP:tä (lyhenne on monimerkityksinen).

Ministeri Jari Lindström oli aidosti hämmästynyt, kun työttömien yhdistykset ilmaisivat kiinnostuksensa ottaa haastattelu-urakoita hoitaakseen. Moinen ei ollut koskaan tullut edes mieleen, koska kukapa nyt työttömien mielipiteistä olisi kiinnostunut.

Hallitus on alustavasti myöntänyt 17 miljoonan euron lisäbudjetin piirileikin pyörittämiseen. Uutisten mukaan virkamiehet ovat vahvistaneet, että suurin osa on menossa henkilöstövuokrausyrityksille. Jari taas kertoo, ettei rahoja ole korvamerkitty mihinkään. Viestinnän selkeys noudattaa tässä tuttua hallituksen linjaa, jossa ensin tehdään, sitten ei tehdäkään, ja kun on soudettu yhdellä airolla aikansa ympyrää, päätetään haudata koko homma. Valitettavasti tätä ei olla hautaamassa, koska jonkin logiikan mukaan kepillä lyömällä 20 työtöntä mahtuu yhteen avoinna olevaan työpaikkaan.

- Meidän täytyy katsoa, mihin sitä rahaa oikeasti laitetaan. Sen takia se ei ole mitenkään jäykästi korvamerkitty näihin (henkilöstöpalveluyrityksille)
- Se 17 miljoonaa täytyy käyttää niin, että siitä on paras hyöty, Lindström kertoo.

Niin. Myös TE-keskus kaipaisi lisätyövoimaa, kun he joutuvat kuitenkin ratifioimaan kaikki varsinaiset viranomaispäätökset, joita kuitenkin 1.5 miljoonan vuotuisen haastattelun pohjalta tulee lievästi sanottuna ihan helvetisti. Tämä on ilmeisesti sitä suunniteltua byrokratian keventämistä, joka avaa työllistymisen esteitä.

Viime vuonna julkaistussa uutisessa Varsinais-Suomen työllistämismäärärahat loppuivat heinäkuussa. Kuinka ollakaan, heidän käytössään olevan rahoituksen määrä oli tuttu summa, 17 miljoonaa euroa. Työllistämismäärärahojahan käytetään palkkatukeen, starttirahoitukseen, sekä muihin toimiin, joilla on oikeasti tarkoitus parantaa työllisyyttä.

Jos 17 miljoonaa riitti 7 kuukaudeksi, eikö olisi melko järkevää budjetoida tämä paperinpyöritykseen ja nöyryyttämiseen budjetoitu toinen 17 miljoonaa vaikkapa työllistämismäärärahoihin? Silloin se nimittäin riittäisi alueellisesti ympäri vuoden, eikä loppuisi kesken.

Nyt pistitte kyllä pahan.

Kumpi on tehokkaampaa työllistämistä, kahvihetki ja karenssi kolmen kuukauden välein, vai starttiraha oman yrityksen perustamiselle?

Niinpä.







-Pastori-